Demokratian ja demokraattisen ero

Aina oppii

Ensialkuun täytyy pyytää lukijoiltani anteeksi omaa tietämättömyyttäni. Olen puhunut ”muutamaan” otteeseen niin demokratiasta kuin demokraattisesta, yleensä sotkien näitä kahta termiä hyvinkin vapaasti keskenään, vaikka niiden merkitys monessa kohden on hyvinkin vahvasti eroava. Sinänsä argumentit eivät ole olleet täysin päin honkia, koska tämä oma järjestelmämme ei ole kuin hyvin hyvin kapealla mittarilla katsottuna demokraattinen, mutta demokratiahan se ei ole ollut koskaan. Koetan siis tästä lähtien olla paljon tarkempi termien eroissa. Kansankielessä nämä tietenkin ovat yksi ja sama asia, minkä epätarkkuuden oma akateemisen koulutuksen puutteeni aiheesta on tietenkin aiheuttanut. Toisaalta, jos olisin käynyt kaikki koulut läpi, olisin varmasti oppinut asian ”oikealla” tavalla, eli sen tarinan mukaan missä Suomi on niin demokratia kuin demokraattinen. Tulen tosin varmasti jatkossakin sotkemaan näitä termejä keskenään, mutta koetetaan nyt edes yhdessä pysyä tarkasti linjassa?

Pilkunviilaamiseksihan se tietenkin menee lähteä näitä kahta asiaa toisistaan erilleen ottamaan, mutta ehkäpä omalla tavallaan tämä itsellekin vasta useamman tuhannen sivun virallista materiaalia (lisää) luettuani asia valkeni että miksi akateemikot eivät tästä meidän ”demokratiastamme” nosta enempää älämölöä. Lähdetään siis perusteista: Suomi on tasavalta, jossa on demokraattisia elementtejä, ei demokratia. Tarkoittaen siis sitä, että valta tehdä asioita ei ole kansalla vaan edustajaksi kutsutuilla tyypeillä. Siinä kohden kun kansa rustaa sen numeron lappuun, se kansanvaltaisuus päättyy Suomessa - ”rehelliset vaalit” on yksi niistä demokraattisen järjestelmän suurimmista kriteereistä. Valta on annettu eduskunnalle ja siitä alas valuen virkamiehille ja muille vastaaville, eli kaksoisvaltion hoiviin. Kansalla ei ole mitään sanottavaa, vaikkakin se voi tehdä virallisia valituksia kokiessaan vääryyttä. Mutta aivan samoin tavan kansalainen saattoi vedota kuninkaaseen tai paikalliseen viranomaiseen, miksikä häntä sitten siinä ajassa ja paikassa kutsuttiinkaan, toivoen että asia korjaantuu. Sillä viranomaisella tai kuninkaalla oli kuitenkin valta kansalaisen ylitse, joten paskempi juttu jos se apu ei ylhäältä tullutkaan.

Tässä näiden kahden termin erossa piileekin se koukku, että mikä tahansa järjestelmä voi olla demokraattinen, mutta itse demokratia ei välttämättä edes ole demokraattinen. Pohjois-Korea kertoo olevansa demokratia, mutta se ei nouse kovinkaan demokraattiseksi millään mittarilla… tai no, paitsi sillä samalla mittarilla kuin Suomikin nousee - kansa saa äänestää annetuista vaihtoehdoista! Tasavalta, joka siis meilläkin on, voisi olla demokraattinen ja sen todistamiseksi onkin käytetty melkoisesti aikaa ja vaivaa todistelemaan että asia niin on. Kaiken maailman ”demokratia-indeksejä” on kehitetty uskottelemaan kansalle, että kyllä se on demokratia! Eikun siis demokraattinen, koska me olemme määrittäneet ne mittarit joilla jotain asiaa kutsutaan demokraattisesti ja kuinka samalla mikä tahansa järjestelmä josta emme pidä saadaan kuulostamaan epädemokraattiselta. Siinä kohtaa kun niin termeillä että määrityksillä joudutaan puolustelemaan omaa valtaa muiden yli, sen sijaan että kyettäisiin antamaan joitain kunnon perusteluja, ollaan mielestäni melkoisen heikoilla jäillä.


No mitä se demokratia tai demokraattinen nyt sitten on?!

Ateena oli viimeisiä paikkoja omana kulta-aikanaan jossa järjestelmä oli niin demokratia kuin demokraattinen. Sveitsi taas toteuttaa osaltaan suoraa demokratiaa hallinnossaan, mutta kuinka demokraattinen se sitten loppuviimein on, onkin taas eri asia. Yleisin järjestelmä ympäri länttä onkin siis tasavalta, joka myydään kansalle demokratiana koska se on "edustuksellinen demokratia", vaikka parhaimmillaan se voisi tosiaan olla vain demokraattinen. Toki se yleinen uskomus on se, että kun siinä nimessä on demokratia, se on demokratia... aivan kuten merihevonen on hevonen. Kansanvaltaiseksi järjestelmän tekee nimittäin useamman vuosituhannen aatteiden perusteella hyvin pitkälti yksi asia: kansan yleinen mielipide/tahto on se joka määrää niin lait, säännöt kuin käytännöt siinä kyseisen järjestelmän alla olevalla alueella. Kuinka paljon sitä määräysvaltaa sitten on, kuinka laajalla alueella ja miten se tahto selvitetään vaihtelevatkin sitten melkoisesti. Valitsemalla ne mittarit ”oikealla” tavalla voidaan pahinkin despootti saada näyttämään demokraattisen hallinnon kiiltokuvatytöltä.

Ehkäpä se suurin rike demokraattiseen ideologiaan tuleekin tässä ns. ”länsimaisessa demokratiassa” siinä, kun valtio käyttää kansalta varastamaansa rahaa kertomaan sille kansalle, mikä sen yleinen mielipide tulisi olla. Koko liberaalin demokratian idea on… tai no, oli, juuri se, ettei valtaan valitut ihmiset sekaannu kansan yleisen mielipiteen ohjaamiseen enää sen jälkeen kun tulivat valituksi vaan ovat siitä hetkestä lähtien kansan palvelijoita, tekemässä mitä kansa haluaa heidän tekevän! Ei ole sitä kansan palvelijan asennetta näkynyt tuolla eduskunnassa vaan he kuvittelevat olevansa se ”valittu joukko”, jolla on nyt kansan suosion ansiosta oikeus ajaa sitä omaa agendaansa. Ei, se ei ole liberaalin demokratian aate lainkaan, mutta toki se yleisin käsitys mikä sinne valtaan pyrkivillä on. Eivät he toki sitä ääneen mene sanomaan, koska silloin kansa saattaisi valita jonkun vähemmän ylimielisen mulkeron sinne valtaan sen sijaan että valitsisi ihmisen joka edes siinä vallanhimossaan olisi rehellinen.

”Demokraattinen oikeusvaltio” meneekin jo sitten niin pahasti vitsin puolelle Suomessa ettei uskokkaan. Ensin kansalle myytiin EU:n ihanuus kansan omista rahoista ottamalla, jonka jälkeen oman maan lakeja rikkoen liityttiin ylikansalliseen yhteisöön joka vie päätäntävallan lainvastaisesti edes siltä tasavallaksi kutsutulta osalta. Asiaa toki puolustellaan sillä, että eihän niitä EU:n sääntöjä ole pakko noudattaa, satumme vaan noudattamaan niitä kaikkia kuuliaisesti. Siinä kohden on siis ihan turha enää puhua ”demokraattisesta”, koska kansa on hyvin vahvasti suurta osaa EU:n direktiivejä vastaan, mutta ne vaan pakotetaan kansanedustajien päätöksellä kansan kurkusta alas. ”Kansan”edustajamme eivät siis millään tavalla toimi demokraattisesti, mutta ylläpitävät toki hienosti illuusiota yllä tästä meidän ”demokratiastamme” johon kansa uskoo koska TV ja koulu niin kertovat.


Voisiko Suomi olla demokratia tai edes demokraattinen?

Lyhyesti Kyllä ja Kyllä, mutta ne tuhannet sivut politiikkaa kertovat samalla sen kansanvallan varjopuolista niin perusteellisesti, että vastaus kysymykseen: ”pitäisikö Suomessa kansan olla vallassa?” ei ole lainkaan yksiselitteinen. Nämä viimeiset pari vuotta ovat ainakin itsellä saaneet vahvasti epäilemään koko kansanvallan mielekkyyttä. Naamarätit päällään käärmeöljyä myyvien mainospuheisiin sokeasti uskonut kansa päättämään kaikkien ihmisten asioista? Sokeasti johtajiaan kumartavat ja heidän puheilleen hurraavat massat jakamassa oikeutta vääräuskoisille? Kiitos, jätän väliin, mikä olisi se seuraava vaihtoehto tämän nykyisen totalitaarisen ja osin fasistisen tyrannian tahi massapsykoosissa olevan kansanvallan jälkeen? En haluaisi niistä kahdesta ensimmäisestä kumpaakaan…

Ehkä se vastaus löytyisi historiasta? Aikaisemmat järjestelmät ovat kaikki kadonneet ja tilalle on saatu tämä ”länsimainen arvopohja”, jota myydään niin demokratiana kuin demokraattisena. Voisiko se kuitenkin toimia, jos se perustuisi koko liberaalin demokratian aatteeseen, johon se nyt kertoo pohjautuvansa? Päätökset siis olisivat kansan yleisen mielipiteen pohjalta ilman, että kansan yleistä mielipidettä manipuloidaan vaan sen annetaan syntyä itsestään julkisen keskustelun kautta. Jos meillä olisi demokraattinen media, tämä olisi mahdollista. Eli se media, mikä olisi niin vallan vahtikoira kuin puolueettoman tiedon levittäjä jota se toki nytkin itse kertoo olevansa. Kapitalistista sananvapautta noudattava aktivistien kansoittama journalistikunta ei tosin tunnistaisi demokraattista mediaa vaikka törmäisi siihen - niin kaukana se on siitä mitä se niiden suurien aatteiden pohjalta piti olla ja mitä käytännössä kansa sai.

En tiedä oliko tästä tekstistä muille mitään apua, mutta itselle se selvitti päätä hienosti. Vielä kerran pahoittelut siitä, että en aikaisemmin ollut huomannut tahi edes tiennyt erottaa näitä kahta asiaa näin selvästi(?) toisistaan. Mutta aina oppii ja ihminen on erehtyväinen - omista ja muiden virheistä oppiminen on arvokasta. Asiaa ei tietenkään auttanut kaikki ne keskustelut vuosien varrella aiheesta, koska sama epämääräisyys asioiden suhteen on niin yleistä. Ja eihän siinä väittelyn roihutessa kukaan ehdi ajattelemaan tarkemmin asioita… Aina on siis vara parantaa. Aikaisemmat tekstini siis sisältävät (ainakin) tämän näiden kahden termin epätarkkuuden, mutta historian korjaaminen olisi se kaikista surkein vaihtoehto. Olkoon siis se kaikki näkyvänä polkuna, varoittavana esimerkkinäkin, siitä kuinka päin helvettiä meille asioita oikeasti kerrotaan ja opetetaan virallisen tarinan mukaisesti. Eli ei, Suomi EI OLE demokratia eikä demokraattinen. ”Oikeilla” mittareilla Suomi on maailman onnellisin maa, suomalaiset onnellisin kansa ja vieläpä demokraattinen oikeusvaltio, jossa kansan tahto on antaa kaikki valta ylikansallisille tahoille!