Ei kannata kenraalin murheita ottaa

… jos on pelkkä sotamies

Näki tämän nykyisen tilanteen sitten kulttuurisotana tai minä tahansa, on ns. ”globalismia vastustavalla puolella” havaittavissa melkoista taisteluväsymystä. Tämä on tietysti ymmärrettävää, koska 2020 alusta lähtien tämän kauhian pandemian avulla ajettu uusi maailmanjärjestys ei kaikille kelpaakaan purematta ja moni on kokenut että tarttis tehdä jotain… mutta se ylämäkeen luistelu on nääntävää. Nyt hetijustiin on pakko tehdä asialle jotain, ihan kaikkien! Ja jos et tee juuri niinkuin on se ”ainoa oikea tapa tehdä asialle jotain”, pelaat vastapuolen pussiin ja olet vähintään yhtä paha ihminen kuin kaikki ne lampaat. Kuulostaako tutulta? Jos ei, tämä teksti ei välttämättä kosketa sinua millään tavalla mutta ainahan sitä voi oppia uutta. Jos taas silleen tunnet vihlaisun jossain syvällä sisimmässäsi ja viimeiset kuukaudet, ehkä jopa vuodet, ovat ketuttaneet kuin pientä oravaa kun on käpy jäässä, ehkäpä tästä tekstistä olisi sinulle hieman apua… tai ainakin jokusen minuutin muutakin ajateltavaa, jonka jälkeen voit jatkaa loputonta sotaa tuulimyllyjä vastaan.

Ensiksi, ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa tapaa ”vastustaa globalismia” ja vaikka se tuntuukin siltä että kaikki muut tekevät aina kaiken väärin ja vain sinä teet asian oikein, olisi hyvä muistaa että näemme asiat jokainen omalla tavallamme. Tämä onkin se suuri ero siihen ”lammaslaumaan” - moni (”meistä”) ei tilaa sitä valtamedian ainoaa oikeaa todellisuutta, vaan muodostaa sen maailmankuvan enemmän tai vähemmän itsenäisesti. Ja kun on yksin oman näkemyksensä kanssa, siinä on melkoisen mahtava vastustaja edessä kun vaan kaikki muut ihmiset näkevät asian eri tavalla. Samankaltaisia ajatuksia voi muilta löytää ja näin muodostuu pieniä ryhmittymiä, jotka sitten pirstaloituvat jälleen uusiksi pieniksi ryhmiksi kun yhtälöön lisätään yksikin uusi aihe joka jakaa mielipiteitä. Koita siinä nyt johtaa vallankumousta kun muut ovat väärää mieltä?!

Sen sijaan, että yrittää muuttaa koko maailman, voi harkita jo kliseeksikin muuttuneita sanontoja kuten ”vain itseesi voit vaikuttaa”. Sinun ei tarvitse muuttaa koko maailmaa, vaan riittää että muutat oman näkökantasi asiaan. Mutta… silloinhan et välitä ja paha voittaa?! Asian voi niinkin nähdä, tai sitten ajatella että valitsee ne taistelunsa tarkemmin - ei kannata ottaa koko maailmaa omille harteilleen, vaan keksittyä asioihin joihin pystyt itse vaikuttamaan. Sotamiehen ei kannata ottaa kenraalin murheita, vaan keskittyä siihen omaan osaan taistelusta. Kun pitää mielessä minkä puolesta tekee mitä tekeekään, jokainen pienikin askel eteenpäin auttaa siinä kun jokainen askel taaksepäin tulee jossain vaiheessa haittaamaan. Epävarmana aikana oman asemansa säilyttäminen voikin olla paras vaihtoehto ja sen oman linnakkeen (kodin) vahvistaminen voi pitkässä juoksussa johtaa haluttavampaan lopputulokseen kuin se täysin palkein tuuleen huutaminen.


Entäs jos haluaa kenraaliksi kenraalin paikalle?

No okei, paikallaan seisominen, valmistautuminen tai yksin hyökkääminen eivät mikään kuulostaneet kelvolliselta vaihtoehdolta, joten mikä avuksi? Aikaisemmasta tekstistä ”Vastarinnankiiski” ja Youtuben puolelta kanavaltani löytyvä soittolista ”Aktivismista” ovat mahdollisia paikkoja aloittaa, jos ei tiedä mistä tätä massiivista taistelua lähtisi purkamaan pureskeltaviin osiin. Ja ei, minulla ei ole etenkään katuaktivismista mitään taustaa enkä ole mitään ”johtajakoulutuksia” käynyt, minkä vuoksi osalle ei varmastikaan mikään sanomani asiasta kelpaa. En myöskään ole ”tekemässä itse paremmin”, kuten yksi yleinen neuvo kuuluu jos nykyinen tyyli hoitaa asioita ei kelpaa. Noissa edellä mainituissa linkeissä on havaintojen ja neuvojen sekaan osunut myös kritiikkiä, mutta koetan jättää sen tässä minimiin… koska jengi ei osaa ottaa kritiikkiä vastaan ja heti on herne nenässä kun yhtään menee kommentoimaan niille, jotka ainakin omasta mielestään tekevät jotain eivätkä vaan istu sohvalla ja somessa lässytä!

Vaikka elämmekin uutta uljasta aikaa jollaista emme ole koskaan ennen eläneet, voidaan historiasta kuitenkin oppia yksi jos toinenkin asia. Teknologia on mahdollistanut välittömän kommunikoinnin lähes rajattomien etäisyyksien päähän, mutta samalla se on etäännyttänyt ihmiset toisistaan. Siksi on syytä huomioida ne ihmisten keskinäiset yhteydet ja rakentaa ne rajoitteet huomioon ottaen se pohja, jonka päälle sitten se tarvittava ihmismassa kasataan. Jos tarkoitus on perustaa se pohja ihmisten väliseen luottamukseen, olisi se syytä rakentaa naamatusten ja ajan kanssa koska luottamus ei synny hetkessä eikä tyhjästä. Sen luottamuksen voi kyllä tuhota hetkessä, mutta ei luoda tuosta vaan. Kun lähes kaikki viestintä tapahtuu verkon kautta, kannattaakin harkita vaihtoehtoja miten se luottamus ei ole niin oleellinen osa kokonaisuutta, vaan eri osat toimivat yhteistyössä omaksi edukseen kuten esimerkiksi yritykset, jotka tuottavat jokainen osan sitä kokonaisuutta. Jokaisen kenraaliksi halajavan olisi siis syytä pohtia se organisaatiorakenne valmiiksi ennen kuin lähtee soitellen sotaan.

Niitä vaikuttamisen keinoja on myös lukemattomia ja jälleen sieltä historiasta kannattaisi vilkuilla, miten onnistuneet kansanliikkeet ovat toimineet. Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa, vaan useita eri strategioita ja taktiikoita päätyä samaan lopputulokseen. Kun ne halutut lopputulokset ovat selvillä, voidaan lähteä pohtimaan miten sinne päästään. Tämä tarkkaan harkittu ja kirkas päämäärä auttaa myös siinä organisaation rakentamisessa, kun kaikki tietävät mikä on se yhteinen suunta. Vaikka jokin asia itselle onkin maailman tärkein asia, se ei välttämättä sitä ole muille. Kenraalin pitäisikin muistaa, että saavuttaakseen ne omat päämäärät, voi joskus joutua ensin kohdistamaan ne energiat johonkin toiseen asiaan joka mahdollistaa sitten sen voiton itselle tärkeään asiaan joskus tulevaisuudessa. Niin Machiavellin Ruhtinas kuin Sun Tzun Sodankäynnin taito olisi syytä olla päntättynä kenraaliksi halajavilla. Muutoin sielä on joku hemmetin alikessu karjumassa kurkku suorana luullen olevansa isokin herra.


Sodat ei lopu sotimalla

Sodat loppuvat vain sillä, että kukaan ei leiki mukana… hetkonen, niinhän sitä jo 500 vuotta sitten kirjoitettiin tyranneista, joten eikö siitä oltaisi voitu jo oppia? Jokainen yksilö joka ei tue sitä globalismia tukee kaikkea sitä, mikä on globalismia vastaan. Sinun ei siis tarvitse tehdä mitään asian eteen, kunhan vain samalla et tee asioita jotka tukevat sitä vastustamaasi näkemystä. Jostain syystä moni näkee tekemättömyyden suurimpana vihollisena, ymmärtämättä että se tekemättömyys on ollut oikeasti niitä harvoja asioita jotka ovat toimineet niiden tyrannien kaadossa. Jonkin asian aktiivinen vastustaminen tukee sitä vastustettavaa asiaa itseään ja saa sen reagoimaan, siinä kun sille asialle selkänsä kääntäminen on keino, jolle vallanpitäjät eivät ole vieläkään keksineet keinoja torjua sitä ilman että he paljastavat kyntensä ja osoittavat olevansa tyranneja. Kun ketään ei apinarutto kiinnostanutkaan enää, se vaan katosi itsestään… outoa, eikö?

Sota ei yhtä miestä kaipaa, mutta rauhan kannalta jokainen yksilö on merkityksellinen. Mikään ei ärsytä vallanpitäjiä enemmän kuin se, että on yksilöitä jotka kaikesta huolimatta elävät elämäänsä onnellisena, näennäisesti välittämättä maailman pahuudesta. Siinä on nimittäin asia, jota jokaisen kannattaakin harkita pitkään ja hartaasti - vaikka et jatkuvasti asiasta pidä melua, ei tarkoita ettet välittäisi asiasta. Jokainen valitkoon itse sen ”oikean” tavan vaikuttaa, niin itseensä kuin ympäröivään maailmaan. Tuomalla vaikkapa iloa ja lämpöä maailmaan voi muuttaa ihmisiä paljon enemmän kuin saarnata heille maailman pahuudesta ja vaatia heitä toimimaan. Ehkäpä yksi keino tehdä molempia (sekä vaikuttaa asiaan että pitää ongelmat esillä) olisi auttaa muita ihmisiä heidän ongelmissaan - jakamalla tietoa ja puhumalla ihmisten kanssa. Nimittäin tiedossa on yksi erittäin tärkeä ominaisuus: jaettaessa se ainoastaan lisääntyy eikä se ole keneltäkään pois.

Jokainen valitkoon tietenkin oman polkunsa tässä maailmassa. Tauon ottaminen ei ole luovuttamista, vaan itsestään huolen pitämistä - se on tullut opittua kantapään kautta, vaikka kyllähän asian olisi luullut olleen itsestäänselvyys. Kun oppii niistä virheistä, omista kuin muiden, sen sijaan että vaan lannistuu niistä, ehkäpä joku kaunis päivä maailma on sen piirun verran parempi paikka. Joskus voi olla myös hyvä käydä nollaamassa se nuppi ja ajatella asiat uusiksi, mutta jos edelleen ne omat arvot ohjaavat toimimaan ja vanha tapa on vain pään hakkaamista seinään, kannattaisiko vaikka harkita pohtia asiaa uusiksi? Kukin toki tavallaan ja vaikka se hulluuden merkkinä usein kerrotaankin olevan toistaa toimimatonta ja odottaa eri tulosta, maailma muuttuu jatkuvasti ja ehkä se seinä sillä ensi kerralla murtuukin otsaluun voimasta? Miksihän mulla rupes soimaan Roger Alan Waden biisi ”If You're Gonna Be Dumb, You Gotta Be Tough” päässä…