Ajatusharjoitus lokalistisesta järjestelmästä

Globalismi on tullu tiensä päähän

Pohditaampas oikein pitkän kaavan mukaan tätä nykyistä globalismia ja jos sitä ruuvattaisiin tuonne lokalistiseen suuntaan? Vaikka edelleenkin suuri joukko ihmisiä pitää tästä vallanpitäjien esittämästä utopistisesta yhdestä yhdistyneestä maailmasta, jossa et omista mitään ja olet onnellinen, alati kasvava joukko on nähnyt sen hyvin todennäköiset seuraukset. Nimittäin sen, että ainoa tapa luoda moinen järjestelmä on luoda siihen yläpuolelle keskusjohto, jolla on valta ihmisen kaikilla elämänalueilla hänen ylitseen. Vapaa ajattelu ja omien asioiden ajaminen ei ole yleensä yhteensopiva ”yhteisen hyvän” kanssa, joka tässä kollektivistisessa mallissa halutaan. Peliliikkeitä tätä ”suurta nollausta” ja sitä seuraavaa uutta maailmanjärjestystä tehdään jatkuvasti, kuten esimerkiksi vallan antaminen terveydenhuollosta WHO:lle tai päätäntävallan sotimisesta NATO:lle. Isoa pelottavaa mörköä mennään piiloon isomman mörön taakse niin ollaan turvassa. Näinköhän siinä vaan kävisi että se suurempi mörkö ajattelisi sitä yksilöä ja välittäisi hänestä, kun kollektivismin perusidea on edelleen se, että yksilö on aina uhrattavissa yhteisen edun vuoksi. Kollektivismin kannatus on sitä suurempi, mitä suurempi tahto ihmisellä on hallita muita ja usko siihen, että itse ei koskaan joudu kollektiivin edun eteen uhrautumaan on vahva.

Kuten jo John D. Rockefeller totesi, että kilpailu syntiä, pyrkii tämä uusi maailmanjärjestys korvaamaan nykyisen, neoliberaalin järjestelmämme. Neoliberalismi, eli kilpailu ratkaisee kaikki ongelmat, on onnistunut pakkaamaan kaiken vallan ja varallisuuden harvojen käsiin ja nyt nämä samat tahot haluavat päästä eroon kilpailusta, koska ovat tähän saakka olleet voittamattomia. Sen sijaan kilpailu sallittaisiin ja teoreettinen mahdollisuus näiden oligarkkien kaatamiseen kilpailun keinoin olisi olemassa, he ovat päättäneet kieltää kilpailun ja julistaa itsensä maailman johtajiksi joilla on valta kaikkien muiden yli. Nämä YGL:t ja muut vastaavat lakeijat ovat vain hyödyllisiä psykopaatteja, jotka kuvittelevat saavansa palan sitä valtaa itselleen. Ja toki, kyllähän niillä paikallisilla pikkujohtajilla tulee olemaan jonkin verran valtaa alamaisistaan, mutta todellinen valta on hyvin kaukana heidän ulottuviltaan. Kun he nyt osoittavat olevansa täysin herrojensa alistettavissa, kuvittelevatkohan he että heitä tullaan arvostamaan isommissa piireissä kun ovat jo kerran todistaneet olevansa ihan täysin heittopusseja jotka nauttivat muiden kiduttamisesta? Jauhojengi ei tule koskaan saavuttamaan mitään arvostusta keneltäkään, ei ylhäältä eikä alhaalta. Mutta sen pienen hetken he saavat kyllä olla näennäisesti vallassa, koska kansa täytyy alistaa ennen kuin se hyväksyy täydellisen orjuuden.

Tätä ongelmaa ei myöskään helpota se, että neoliberaali kapitalistinen järjestelmämme on vääristänyt kielemme niin pahasti, että ne termit joilla mitään lokalistista tai demokraattista järjestelmää voitaisiin kuvata ovat välittömästi pöyristyttäviä ihmisten mielissä. Loistavana esimerkkinä tästä on pienpuolueiden vahvasti kannattamat vapaus ja individualismi, joka ilmentyy sillä että kansallistetaan perusinfra ja ”luonnolliset monopolit”… mikä on koko ns. pohjoismaisen mallin ydinaate, toiselta nimeltään ”sosiaalidemokratia”. Tämä sosialismin muoto toki on vahvasti kapitalistinen, koska kaikki muut alat olisivat edelleen kilpailun alaisia, mutta ne tietyt asiat, yhteiskunnan toimivuuden kannalta kriittiset monopolit olisivat kuitenkin sosialisoitu kansalle. Eli sosialismin ydintä, samalla kun sosialismia itseään pidetään järkyttävänä aatteena, pahana kollektivismina, joka ratkaistaan sillä että päästetään ne pienet ryhmät valtaan muiden yli kuten tasavalta toimiikin. Pysyäkseen kasassa, tämä nykyinen järjestelmä kun vaatii kaikkien puhaltavan yhteen hiileen koneiston suojelemiseksi. Eli tehkää miten käsketään, sillä kuka käskee ei ole niin väliä, koska todellinen valta kykenee aina ohjaamaan niitä kansan käskyttäjiä. Kansanedustajat kun eivät ole mitään kenraaleja, vaan alikessuja voimiensa tunnossa, puoluejohtajien ollessa siitä muutamaa askelta korkeammalla…


Lokalistinen talousjärjestelmä

Kokonaisen talousjärjestelmän hahmottelu vaatisi paksun kirjan verran tekstiä, mutta ajattelin heitellä joitain ajatuksia ilmaan joista jokainen saa lähteä pohtimaan mahdollisia ratkaisuja sen uudemman uuden järjestelmän luomiseksi. Lähtöoletus on kuitenkin se, että malli olisi kansanvaltainen ja mahdollisimman hajautettu, kuitenkin omaten tiettyjä keskitettyjä ominaisuuksia mutta mahdollisimman vähän keskusjohtoisuutta. Karu totuus on se, että Suomi on jo itsessään aivan liian suuri yksikkö mihinkään kansanvaltaiseen yksikköön sopimisesta. Kansanvalta toimii silloin, kun on olemassa pieni ryhmä, yhteisö, joilla kaikilla on se oma lehmä ojassa juuri siinä kohtaa, mutta ei juurikaan sitä suuremmalla alueella. Kaupunki alkaa olla siinä rajoilla onko siinäkään enää mahdollista saada aikaiseksi kaikille hyödyllistä konsensusta kompromissien sijaan, mutta se olisi varmaankin hallinnollisesta näkökulmasta se pienin itsenäinen yksikkö, jota kansanvaltaisesti johdettaisiin. Ne ”luonnolliset monopolit” olisivat siis näiden yksiköiden hallinnassa, mutta niiden riippuvuuksien niiden ”naapurien” kanssa johdosta, olisi jonkinmoinen keskitetty valvonta myös oltava olemassa. Yhden alueen sähköverkon kaatuessa naapurien tulisi reagoida nopeasti avustamaan, näin esimerkkinä. Olisi myös hyvä jos kiskot olisivat saman levyiset joka paikassa, ettei tarvitsisi vaihdella junaa joka rajalla. Yhteiset standardit tiettyihin asioihin ovat siis sujuvuuden kannalta merkittäviä.

Yhtenäinen perustuslaki olisi varmaankin myös syytä olla, joka takaisi tietyt oikeudet ihan jokaiselle. Velvollisuudet taas määräytyisivät sen yhteisön mukaan missä kukin sattuu oleskelemaan. Erilaisten hallintomallien ja tapojen sillisalaatti olisi alkuun varmasti haasteellinen, mutta vuosien saatossa epäilisin tiettyjen tyylien nousevan yleisimmiksi läpi koko maan. Olisiko se sitten tasavaltainen järjestelmä vaiko jokin radikaalin demokratian muoto, vaiko pienimuotoisia monarkioita, sitähän on mahdoton ennalta tietää. Toiset mallit tulevat olemaan vetovoimaisia, siinä kun huonosti toimivat kuihtuisivat ajan saatossa pois. Perustuslaki kuitenkin suojaisi yksilöä rahvaan mielivallalta, täten varmistaen ettei täysin mielivaltaisia asioita pääsisi tapahtumaan, kuten nyt tässä meidän nykyisessä mallissa on päässyt käymään koska perustuslailla ei ole mitään otetta tasavaltamme päättäjiin. Paikallinen lainsäädäntö tulisi mahdollisesti aiheuttamaan samanlaisia erikoisuuksia kuin jenkeissä, mutta ovathan he sielläkin onnistuneet asian sumplimaan ainakin auttavasti?

Ehkäpä se suurin muutos lokalistiseen järjestelmään nykyisen globalistisen sijaan olisi se, miten omistus ja hallinta tulisi hoitaa. Nykyinen malli, missä muutama omistaa kaiken ja massat taistelevat jämistä on juurisyynä sille, miksi elämme tässä nykyisessä neoliberaalissa orjuudessa. Ennenvanhaa, kun omistus oli rajattu siihen mitä pystyi valvomaan, saavutettiin se selvä etu että omistaja oli itse osa sitä yhteisöä eikä vaan jossain norsunluutornissa pötköttelevä taho, jonka alamaiset ja heidän alamaiset pyörittävät valtavaa omaisuutta. Tulisiko noista ajoista oppia ja määrätä, että et voi omistaa mitään sen oman rajatun alueesi ulkopuolelta? Jos omistat tehtaan, asut sen kyljessä niin että se tehtaan viemäriputki kulkee puutarhasi läpi? Kummasti saattaisi ne ympäristöasiat alkaa kiinnostamaan kun oma henki ja terveys riippuisi omista päätöksistä, eikä vastuuta voisi siirtää ”viranomaisvalvontaan” tahoille, joita voi itse sitten vielä ohjailla kuten nykyään? Jos omistaa sitten vaikkapa huvilan toisaalla, tulisi myös osallistua senkin alueen kehittämiseen. Kyllä, tämä kaikki romuttaisi nykyisen tavan rahoittaa teollisuutta ja aiheuttaisi suuria ongelmia, tuoden samalla suuria etuja. Mutta koska kyseessä on ajatusharjoitus, ei mallin tarvitse olla ”täydellinen” vaan ajatuksia herättävä. Miten sinä estäisit varallisuuden ja vallan pakkautumisen ja laittaisit vallanpitäjät vastuuseen? Sosialismi, eli työn tekijät omistavat tuotantovälineet oli yksi ratkaisu…


Sääntöpohjainen vs. kokonaan uusi ajattelumalli?

Tähän saakka ajatusharjoitus on kuitenkin pysynyt suhteellisen lähellä nykyistä mallia, jonka ihmiset tuntevat tutuksi ja turvalliseksi. Kyllä, se järjestelmä kusee kansaa silmään, mutta median ansiosta ihmiset uskovat sen olevan vain sadetta eivätkä halua siihen muutosta. Suuri raha sanelee miten lait säädetään ja muutama hyötyy kaikkien muiden kustannuksella. Hajauttaminen ja paikalliseen hallintoon siirtyminen paikkaisi osan niistä ongelmista, mutta se ei poistaisi sääntöpohjaisen ajattelun ongelmia. Hyvät ihmiset eivät tarvitse lakeja toimiakseen oikein, pahat ihmiset osaavat kiertää ne lait, tehtiin ne kuinka tahansa… tai vaan yksinkertaisesti eivät niitä noudata. Ihmiset eivät tule koskaan onnistumaan siinä, että ne lait olisivat reiluja ja oikeudenmukaisia joka ikisessä kohtaa, koska ne eivät voi ottaa huomioon asioiden monimutkaisuutta. Ei saa tappaa on yksinkertainen laki, mutta entäs jos puolusti itseään? Tai esti sillä suuremman pahan? Tai se tapahtui vahingossa? Mikä on oikein ja mikä on väärin ei ole niinkään itsestäänselvä asia ja kun niitä sääntöjä luodaan hyllymetreittäin, ei niissä pysy perässä kuin ne, jotka osaavat pelata järjestelmää omaksi edukseen. Ateenan aikoina ”juristi” oli kielletty ammatti - jokaisen oli vastuussa itsestään ja omasta lain noudattamisesta ja noudattamattomuudesta.

Itse en ole tarkemmin tutkinut miten ne ei-sääntöpohjaiset mallit sitten käytännössä toimisivat. Olisiko syytetyllä aina valamiehistö edessään ja yhteisö päättäisi tapauskohtaisesti miten mikäkin asia ratkaistaisiin? On puhetta, että tällöin moraali ohjaisi ihmisten toimintaa mikä on toki totta, mutta loppuviimein se moraalikin on usein vain kirjoittamattomia sääntöjä siinä kyseisessä yhteisössä, eikä mikään universaali oikean ja väärän mitta. Ei sitä nytkään missään laissa lue, että nurmikko on oltava leikattuna ja lehdet haravoituna, mutta kovasti siinä nenää nyrpistellään jos joku ei ole sitä velvollisuuttaan tehnyt kuten muilla on ollut tähänkin saakka tapana. Ulkopuolelta katsottuna monet yhteisöjen tavat ovat hieman pölhöjä, mutta jokaiselle yhteisössä olevalle ne ovat se ainoa oikea tapa olla ja elää. Globalismi yrittää taas päästä näistä paikallisista tavoista eroon, koska vasta silloin jokainen ihminen on vain yksi vapaasti vaihdettavissa oleva ratas koneistossa ja hänet voidaan korvata toisella samanlaisella käden käänteessä. Kulttuuriset erot ja yhteisöjen eroavaisuudet ovat yksi suuri este globalismin utopiassa…

Monelle tämä nykyinen malli on kuitenkin riittävän hyvä, eikä muutosta edes haluta koska mikä tahansa muutos pelottaa eikä sitä voi koskaan tietää että paraneeko vai heikkeneekö se oma asema siinä uudessa maailmanjärjestyksessä. Suuret muutokset ja mullistukset tulevatkin siksi vain kahdella tavalla, katastrofin aiheuttamana tai jonkin ryhmittymän niin haluamana. Jos ryhmällä on riittävästi valtaa ja resursseja, voidaan yhteiskuntaan ajaa kerralla suurikin muutos läpi. Kansalla olisi lähes rajattomat ihmisresurssit ja niiden kautta valta muuttaa mikä tahansa haluamakseen, mutta koska yleinen mielipide luodaan aivan toisaalla kuin kansan keskuudessa, se muutos ei tule tapahtumaan kansannousun seurauksena. Katastrofit taas ovat joko luonnon itsensä aiheuttamia, tahi sen jonkun järjestäytyneen pienen ryhmittymän, jolla on resurssit ja valta aiheuttaa se katastrofi - heillä on sitten tarjota välittömästi ratkaisu itse luomaansa ongelmaan. Aina kun kansa on alkanut organisoitumaan, verkostoitumaan ja ajamaan muutosta, on jokin ryhmittymä puuttunut peliin ja kääntänyt kansan huomion haluamaansa asiaan. Muutos on kyllä tullut, mutta harvemmin kuten kansa olisi halunnut. Värivallankumoukset ovat tästä hieno esimerkki. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, jos kansa viisastuisi ja ottaisi sen vallan itselleen, muuttaisi maailman haluamakseen. Ei siis pyytäisi ja kumartaisi, ”saisimmeko vallan”… vaan ottaisi?