Potentiaalista valtaa

Mahdollisuus

Kiitokset tästä pohdinnosta kuuluvat seuraaville tyypeille: Peter Morriss, Stephen Buckle ja Amartya Sen. Konseptit vallasta ovat kiehtoneet ihmiskuntaa pitkään, mutta vain harva on siinä asemassa, että voisi julistaa olevansa vallassa. Vai onko? Aloitetaan potentiaalista, mahdollisuudesta saavuttaa jotain, tulla joksikin. Moraalin kannalta kysymys on tärkeä: miten asioiden potentiaali vaikuttaa tapaamme käsitellä kyseistä asiaa. Kuvitellaan, että meillä on vaikkapa männyn käpy, jossa on siemenet vielä sisällä. Se ei ole suuri ja mahtava petäjä, mutta sillä on potentiaali kasvaa semmoiseksi. Kävyllä on myös mahdollista päätyä eläinten ruuaksi, jolloin sen mahdollisuus päätyä sahatavaraksi katoaa. Se oravan perskules tuhosi siis mahdollisuuden tuoda metsurille leivän pöytään! Useita mahdollisia kohtaloita, kuten huomaat.

Missä moraali taas tulee vahvasti kysymykseen on esimerkiksi siinä, kun puhutaan ihmisestä sen eri kehitysvaiheissa. Sikiöllä on potentiaali kasvaa aikuiseksi ihmiseksi, mutta jostain syystä monen mielestä ensimmäisen kahdeksan viikon ajan, vaikka se potentiaali ei siitä millään tavalla muutukaan, se sikiö on vain "solukasa" jolla ei ole juuri muuta arvoa kuin lääketeollisuuden eri tavat muuttaa ihmishenki rahaksi. Suurta hämmennystä tuntuu myös aiheuttavan se, että pelkästä siittiöstä, munasolusta tai vaikka kärpäsen munasta yksistään ei voi koskaan kasvaa ihmistä vaan siihen tarvitaan jotain, jonka luulisi olevan biologian perusopinnoissa rautalangasta väännettynä. Sattuma voi aina puuttua peliin, tietenkin, mutta jos kaikki menee "normaalisti", se sikiön potentiaali kasvaa ihmiseksi on erittäin suuri. Ehkä jopa vääjäämätön?

Individiualistille yksilön potentiaali onkin tärkeä asia - kenestä tahansa voi tulla mitä tahansa. Kyllä, ympäristömme ja omat ominaisuutemme antavat runsaasti rajoitteita, joskus jopa esteitä, mutta jokaisella ihmisellä on potentiaali tulla miksi ikinä haluaa. Kollektivistille taas se yksilö on enemmän tai vähemmän ratas, joka voidaan tarpeen tullessa vaihtaa toiseen ja uhrata yhteisen hyvän vuoksi. Potentiaali on toki otettava huomioon, eli "suuria tiedemiehiä" pitää suojella heidän omilta ihmiskokeiltaan ja yhteiseksi hyväksi se tavan kansa on uhrattavissa vallanpitäjien päätöksestä. Turvallisuutesi vuoksi turvallisuutesi voitaan mitätöidä - kollektivistien logiikka. Kollektiivin potentiaalia selvitä yhteisönä on tietenkin suurempi kuin yksilön, mutta jos sen kollektiivin johdossa on ihmisiä, joilla se "yhteinen etu" ei ole se prioriteetti, saadaan lähinnä vain potentiaalinen katastrofi aikaiseksi?


Kyky, pystyvyys, halu ja itse tapahtuma

Voimaannuttaminen on nykypäivänä muodissa. Ihmisiä voimaannutetaan ja täten autetaan täyttämään se potentiaali, joka heissä piilee. Mutta mikä rajoittaa mahdollisuuksia saavuttaa jotain? Ajatellaan vaikka ihmisen selviytymisen kannalta tärkeää asiaa, ruokaa. Lähestulkoon jokaisella ihmisellä on kyky syödä tai juoda, mutta näiden kykyjen käyttö on valinnanvaraista. Ihmiset saattavat paastota, valita olla syömättä, tai unohtaa syödä ja juoda, jonka seurauksena henki lähtee. Kaikille se ruuan saatavuus ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys, vaikka se kyky ratkaista se oma nälänhätä löytyisikin ja haluakin päästä nälästä eroon. Pystyykö ihminen käyttämään kykyään ei välttämättä riipu ihmisestä itsestään, mutta kenen syy se sitten on?

Hyvinvointivaltiossa kerrotaan, että on sen valtion tehtävä varmistaa kaikille ihmisille edellytykset ja mahdollisuus saada kaikki ne elämän perustarpeet: ruoka, vesi ja katto pään päälle, näin esimerkiksi. Mutta esimerkiksi Suomessa näin ei tapahdu, vaan ihmisiä on nälässä ja kodittomana, vaikka samaan aikaan hallituksella on varaa vaihtaa liikennemerkkeihin sukupuolineutraaleja tikku-ukkoja ja pohtia, uusiutuuko turve Suomessa kun se muualla maailmassa kuitenkin niin tekee. Nämä päättäjät kuitenkin omaavat kyvyn auttaa näitä oman maan kärsiviä, he myös pystyisivät siihen ja ainut rajoittava tekijä heille onkin haluttomuus tehdä niin. Haluttomuuteen voikin sitten olla moninaisia syitä.

Eli saadakseen murkinaa napaan, ihminen tarvitsee kyvyn ja halun syödä, minkä lisäksi hänellä täytyy olla pääsy ruokaan ja resurssit hankkia se ruoka. Näyteikkunasta ruuan katsominen ei vielä auta, joten pelkkä ruuan läsnäolo ei ongelmaa vielä ratkaise. Siksi niin monet laskennalliset tavat päätellä, kuinka hyvin jollain maalla menee eivät anna sitä todellista kuvaa maan tilasta. Jos osalla on paljon ja lopuilla vähän tai ei mitään, laskennallisesti kaikki on hyvin koska keskiarvoisesti koko kansalla menee riittävän hyvin. Ja tämä sama pätee tietenkin moneen muuhunkin asiaan, joista yhtäkään ei voida ratkaista sillä hallitusten lempparitavalla ratkaista kaikki ongelmat: kaatamalla rahaa niiden päälle. Ja jos se ei toimi, ongelma voidaan aina poistaa hiljentämällä ne äänet, jotka ongelmista puhuvat, eikös?


Tasa-arvoa ja valtaa muiden yli

Ainut saavutettava tasa-arvo on tasa-arvo lain edessä ja sekin on kyseenalainen asia. Ihmiset eivät ole eivätkä tule olemaan koskaan tasavertaisia keskenään ja kaikki tavat yrittää pakottaa siihen johtaa aina lisääntyneeseen eriarvoisuuteen. Jokaisella ihmisellä siitä sikiöstä lähtien on potentiaali tulla miksi tahansa, mutta käytännön seikat ja sattuma vaikuttavat suuresti siihen mitä tuleman pitää. Tasan ei mene nallekarkit, mutta voitaisiinko niitä nallekarkkeja edes hieman pyrkiä tasaamaan kaikkien kesken? Kollektivistien mukaan kyllä, individiualistille ongelma onkin eettinen - missä on hyväksyttävä raja jakaa niitä nallekarkkeja uusiksi?

Uudelleenjakoa varten tarvitaankin yksi kahdesta vaihtoehdosta: yksilön oma halu toimia eettisesti ja jakaa muille, toimia siis yhteistyössä, tai sitten jollain taholla halu käyttää valtaa muiden yli ja pakottaa siihen. Kumpaankaan näihin ei kaikilla ihmisillä kuitenkaan ole potentiaalia. Psykopaatit ja sosiopaatit eivät omaa kykyä toimia eettisesti ja jotkut eivät suostu käyttämään valtaa muiden yli vaikka heille se mahdollisuus suotaisiin. Käytännössä sinne valtaan muiden yli pyrkiikin ne, joita sinne ei saisi koskaan päästää. Ja jos tätä ongelmaa ei ihmiskunta kykene ratkaisemaan, saamme jatkaa sodista, nälänhädästä ja muista vastaavista ihmisen omatekoisista katastrofeista nauttimista.

Suurimmassa osassa ihmisistä on kuitenkin potentiaali tehdä tälle asialle jotain. Lopettaa se vallanpitäjien manipuloinnin tukeminen ja auttaa rakentamaan jotain uutta (ja ihmeellistä) tulevaisuutta niin itselleen kuin mahdollisesti koko ihmiskunnalle. Nykyinen malli mahdollistaa sen, että ne kaikista huonoimmat vaihtoehdot saavat kaikki edut puolelleen ja eettiset valinnat aiheuttavat yksilöille eniten ongelmia. Kyky on kuitenkin opittava asia, joten meillä kaikilla on potentiaali levittää sitä tietoa ja ideoita, jotka mahdollistaisivat hieman valoisemman tulevaisuuden lähes kaikille... ei tosin niille, jotka nyt valtaansa väärin käyttävät kansaa vastaan. Mikä on ratkaisevassa asiassa? Tieto ja sen saatavuus, eli media, jolla olisi kyky sekä keinot, mutta ei lainkaan halua. Miksiköhän? Totuus vapauttaa.