Liberaali vasemmisto ja konservatiivi oikeisto

Yleinen näkemys

Vasemmiston ja oikeiston määrittäminen on nykyään jokaisen omalla vastuulla. Jos katsottaisiin niiden alkuperää, sinne Ranskan vallankumouksen aikoihin 1789 hujakoille, oikeisto oli se monarkiaa kannattavat ja vasemmisto sitä vastustavat. Oikeisto oli siis konservatiivinen, hierarkioihin ja lakiin/järjestykseen painottava porukka ja vasemmisto oli sitä vastaan. Vasemmisto oli tuolloin "republikaaneja" eli tasavaltaa ajavia, koska he nimenomaan vastustivat monarkiaa, kuningasta, ja vaativat vallan kuuluvan kaikille. Tämä siihen aikaan varsin liberaali näkemys antoikin vasemmistolle kuvan siitä, että he olisivat liberaaleja.

Oikeistoon liitetään vahvasti talousliberalismi ja kapitalismi. Konservatismi taas jos sitä verrataan vasemmistoon on monella oikeistolaisen aatteen kannattajalla selviö. Jenkeistä taas tulee se tasavaltaisuus, mutta se ei Suomessa päde koska yksikään (vakavastiotettava) taho ei ole maahamme vaatimassa kuningasta tai vastaavaa. Toisaalta taas poliittisessa kentässä Kokoomus kertoo olevansa enemmän liberaali, mutta kuitenkin he vastustavat useita yksilönvapauteen kuuluvia asioita kuten sananvapaus, mikä ei aatteena kuulu taas kumpaankaan, konservatismiin tai liberalismiin. Kapitalismin tukeminen onkin lähes ainut "oikeistolainen" asia mitä Suomen oikeistosta löytyy ja siitäkin voidaan olla montaa mieltä... No entäs vasemmisto, heillä sentään on pakka kunnossa?

Jos vasemmisto joskus oli liberaali, niin siitä ei ole kyllä enää sitäkään vähää jäljellä politiikassa. Yksilönvapaudet on unohdettu jo kauan sitten ja uusi näkemys onkin "progressiivinen", edistyksellinen. Eli että sukupuolia on tsiljoona, alistetuilla on etuoikeus kaikkeen ja väärät mielipiteet pitää kieltää kokonaan - edistyksellistä. Talouspuolella koko vasemmisto on pääosin kapitalistinen, nimittäin sosiaalidemokraattinen. Toisin kuin yleisesti uskotaan, sosiaalidemokratia on kapitalistinen järjestelmä, ei sosialistinen. Vielä oudommaksi vasemmalla asian tosin tekee se, että kapitalistinen järjestelmä ei voi olla tasavaltainen eikä demokraattinen, jolloin vasemmisto on hylännyt kaikki ne aatteet, joita vasemmisto ennen ajoi.


Kaikki samaa kollektiivia

Moni voikin ihmetellä että milläs kummalla näin sekavalla kentällä kansa tietää mitä äänestää ja sen jälkeen milläs ihmeellä se sopu voidaan saada syntymään niin että saadaan muodostettua enemmistöhallitus. Siis semmoisen hallituksen, joka estää vallan kolmijaon ja muuttaa sen näennäisesti korkeintaan kahtiajaoksi. Äänestämisestä en nyt tällä kertaa tarkemmin selittele, mutta aiheesta löytyy muista teksteistä jokunen maininta. Mutta se konsensus löytyy tästä kentästä yllättävänkin helposti, koska jokaisen puolueen "pää"aate ei ole niin oikealla tahi vasemmalla. Keskelläkö? No ei oikeen sielläkään...

Se yhteinen aate on se kollektivismi, eli ajatus siitä että kaikkien tulee toimia samalla tavalla ja yhteinen etu ajaa yksilön edun edelle joka kerta. Ainut kilpailu, mikä puolueiden välillä tapahtuu onkin se, että kenen pillin mukaan pitäisi tanssia ja siinähän sitä on helppo sitten jakaa valtaa niin, että kaikki ovat riittävän tyytyväisiä saamastaan vallasta muiden yli. Edustajalle taas riittää se, että puhuu sujuvasti paskaa että tulee valituksi. Ei siis liberaalia, ei konservatiivia - ainoastaan kollektiivista ajattelua ja suuri joukko ihmisiä, jotka tuntevat olevansa oikeutettuja valtaan muiden yli.

Ja mikä se olikaan se kollektivistien unelma? Fasistinen järjestelmä - kaikki valta yhdellä taholla. Valtiovalta eli koko kaksoisvaltio, suuryritykset, media ja väkivaltakoneisto (armeija ja poliisi) kaikki saman porukan hallinnassa tavalla tai toisella. Tämä kollektivistien unelma onkin näin zombie-viruksen aikana lähempänä kuin koskaan ennen ja Schwab-jugendien johtama maamme onkin täyttä höyryä matkalla kohti sitä unelmaa: suurta nollausta. Sitä vastustavat tahot tuolla korkeammissa portaissa eivät kuitenkaan vastusta sitä siksi, etteivät he halua fasistista järjestelmää vaan siksi, että he haluavat itse sinne johtoon. Heidän unelmansa on "inklusiivinen kapitalismi", missä valta jaetaan ylikansallisille toimijoille kuten WTO, WHO ja vastaavat, jotka sitten kukin hallitsevat tiettyä osaa järjestelmistä... ja tietenkin tanssivat tasan tarkkaan niiden oikeiden vallanpitäjien pillin tahdissa.


Kansa vastustaa omaa etuaan

Jos tämä edellä mainittu ei vielä ole mielestäsi vielä haaste eikä mikään kumottavaksi, ajatteleppa kuinka vaikeaksi tämän fasismin pysäyttämisen tekee se, että valtaosa kansasta hurraa ja haluaa sitä fasismia. Kansa tietenkin itse kieltäytyy vielä uskomasta siihen, että se kannattaa fasismia (eli ovat fasismidenialisteja), koska heille syötetään median taholta että kaikki tehdään heidän omaksi parhaaksi ja turvallisuutensa vuoksi. Jos auktoriteettiuskovaiselle menet esimerkiksi näyttämään tämän tekstin, hän pitää sekä linkittäjää että tekstin kirjoittajaa vähintäänkin hulluna - eiväthän ne nyt niin tekisi!

Ei liioin haittaa, että nykyiset toimet ovat myös luettavissa esimerkiksi Gregory Stantonin vuonna 1996 jenkkien ulkoministeriölle esittämässään paperissa "The 8 Stages of Genocide", 8 porrasta joukkotuhontaan. Kaikki toimet mitä nykyään ajetaan ovat toistuneet ihmiskunnan historiassa aina samalla tavalla ja johtaneet tiettyjen kansanosien lynkkaamiseen. Mutta toisaalta, ne "oikealla tavalla ajattelevat" on tietysti aina palkittu vallanpitäjien toimesta, joten ehkä siinä on syy miksi osa tahtoo päästä osaksi mahdollista tulevaisuuden teknofasismia?

Olemmeko sitten jo nyt liian pitkällä tässä kehityksessä ja edessä on vääjäämätön teknokraattinen fasismi, missä kaikki väärinajattelijat menettävät ihmisoikeutensa? Suurin osa pitää moista ajatusta teknokratiasta täysin absurdina, koska A) kyllähän meille kerrottaisiin televisiossa jos niin olisi tapahtumassa, B) eiväthän ne nyt niin tekisi ja C) eihän minua voi noin huijata, olisihan siihen havahtunut jo kauan sitten. Loppuun vielä lainaus tuntemattomalta, joka saattaa aiheuttaa pientä funtsimista: oikeudet ja vapaudet, joista nyt luovumme, ovat oikeuksia ja vapauksia, joista lapsenlapsemme eivät koskaan edes kuulleetkaan. Ihmisoikeuksien ja vapauksien luovuttaminen, joko kertarysäyksellä tai hitaasti hivuttamalla johtaa aina tyranniaan. Tyranniasta tosin on keinot päästä eroon...