Miten politiikassa aina löytyy konsensus?

Ideologioiden sillisalaatti

Kun katsoo mitä agendoja eri poliittiset puolueet Suomessa sanovat ajavansa, voisi luulla, ettei ole mitään mahdollisuutta löytää mitään keskitietä, joka sopisi edes hallituspuolueille. Mutta silti, kuin ihmeen kaupalla, onnistutaan joka ikinen kerta muodostamaan hallitus jopa täysin päinvastaisten ideologioiden yhdistelmistä. Näin äkkiä ajatellen tehtävä onkin mahdoton... vai onko? Esitän seuraavaksi oman näkemykseni asiaan ja sitä varmasti moni pitää ns. "vääränä mielipiteenä", koska eihän se nyt noin mene ja vain äänestämällä voi vaikuttaa! Jep, reilu sata vuotta tätä demokratiaa on nyt kokeiltu ja joka kerta on menty huonompaan suuntaan vähintäänkin osalle kansasta. Joskus taas on menty huonompaan suuntaan lähes kaikille, mutta silti ongelmaa yritetään korjata sillä millä se on tullutkin - tukemalla koneistoa.

Aloitetaan vasemmalta, millä suunnalla sekaannus eri ideologioista vaikuttaa olevan suurin. Päällimmäinen aate vasemmistolla on sosiaalidemokratia, joka on kapitalistisen järjestelmän päälle liimattu "pohjoismainen malli", missä kansa tyhmennetään (koulu ja media) ja pidetään sairaana (ruoka ja lääkkeet) kansalta varastetuilla rahoilla. Jenkeissä puhutaan demokraattisesta sosialismista, joka olisi valtio-omisteista "demokratiaa", mutta Suomen sosiaalidemokratia ei sitä ole. Ja mitä ennen kaikkea Suomen järjestelmä, mitä vasemmisto ajaa, ei ole, on sosialismi tai kommunismi. Siis niiden aatteiden mukaan, tosin kommunistinen järjestelmä jota markkinapuheissa on käytetty on ongelman ytimessä, mutta siitä pian lisää.

Mitä ideologiaa vasemmisto sitten Suomessa ajaa? Edistyksellisyyttä, eli kaikkea metoosta intersektionaaliseen feminismiin ja tasa-arvona käsitystä, jonka mukaan mies on aina sortaja joten naisoletettujen uhriasemaa on nostettava aina oikeusasteita myöden. Taloudenhoidossa vasemmisto kertoo ajavansa köyhien ja sorrettujen asiaa, jakamalla rahaa omille kavereilleen sekä valikoiduille lemmikkiryhmilleen, unohtaen ne oman maan köyhät ja sorretut tyystin, koska siitä ei saa hyvesignaalointipisteitä kun auttaa työnsä menettäneitä ja alkoholiin sortuneita kantasuomalaisia. Koska vasemmistolla on taustallaan koko kyltyyrieliitti, maamme paremmisto, heitä nuolemalla saadaan pidettyä koko maa mahdollisimman edistyksellisenä, myös koko koulujärjestelmä mukaan luettuna.


Oikeisto eli "vääristö"

Suuri helpottava asia oikeistolla onkin se, että heidän ajamansa kapitalistinen järjestelmä ei kohtaa pienintäkään vastustusta vasemmistolta, joka on unohtanut omat vanhat ideologiansa tyystin. Vain ne muutamat vanhan mallin vasemmistolaiset vastustavat tätä kehitystä, mutta heidät on vaiennettu niin hyvin, että hallitukset jo vuosikymmenten ajan ovat noudattaneet hyvinkin oikeistolaista eli kapitalistista taloutta. Ja jos tarkkoja ollaan, ei pelkästään kapitalistista, vaan neoliberaalia järjestelmää, missä kilpailu ratkaisee kaikki ongelmat. Tästä oikeistolla tuntuukin olevan yksimielisyys vasemmiston kanssa, mutta valtaosa oikeistolaisista toki kannattaa sosiaalidemokratiaa sen yleishyödyllisten työväenluokan hallintakeinojen vuoksi. Oikeat oikeistolaiset kun käyttävät yksityisiä palveluita, siinä kun se työväenluokka ajetaan heidän itsensä maksaman myllyn läpi.

Ainut eroavaisuus maamme vasemmiston ja oikeiston välillä onkin siinä, että osa oikeistolaisista ainakin esittää olevansa konservatiiveja - persut. Tämä siis merkitsee sitä, että ihan kaikkea intersektionaalisuutta ei haluta juhlien ottaa vastaan, mikä tekeekin yhden ylimääräisen tason tähän sirkukseen. Nimittäin vasemmiston paremmisto on määrittänyt, että nämä konservatiivit, kansallismielisenä itseään pitävät, ovat uuskielen mukaan "pahoja fasisteja". Tähän määritykseen tarvitaan kahdesta-kolmeen tunnusmerkkiä, jotka ovat: "palingeneettinen ultranationalismi", kansallismielisyys ja liberaalien arvojen vastustaminen. Ja sama suomeksi - olet fasisti, jos kuulut kansallismieliseen ryhmään jolla on näkyvä johtaja tai pidät itseäsi muuten vaan kansallismielisenä, minkä lisäksi et myöskään hurraa intersektionaaliselle feminismille. Tämä edistyksellisyyden vastustus tosin riittää joissain tapauksissa fasismileimaan, mutta kansallismielisyys lyö ryhmän lukkoon. Mitä tällä uudella määrityksellä on sitten tekemistä oikean fasismin kanssa? Ei niin mitään...

Oikeiston ja vasemmiston kinaaminen keskenään rajoittuukin vain muutamaan varsin triviaaliin seikkaan, samalla kun esimerkiksi talousasioissa koko poliittinen kenttä on yksimielinen - rikkaille annetaan, köyhiltä otetaan. Koska koko kenttä kuitenkin ymmärtää sen, ettei kansalta saisi ihan kaikkea viedä, ovat he kaikki valmiita uhraamaan pieniä osia kokonaispotista johonkin hyvältä kuulostavaan, mutta usein päinvastaiseen tulokseen päätyvään "auttamiseen". Annetaan vaikkapa asumistukia, jotka menevät suoraan harvojen taskuun käymättä edes niiden heikompiosaisten kukkarossa. Mutta talous on tietenkin vain osa siitä koko poliittisesta kentästä, joten millä ihmeellä sitten ne kaikki muut asiat saadaan setvittyä konsensukseen saakka?


Yksi ja sama ideologia

Mikä sitten on se yhteinen ideologia, jota (lähes) kaikki poliitikot ja sinne pyrkivät kannattavat? (Länsimainen) "Demokratia", eli ajatus siitä, että kun kansa käy äänestämässä, he antavat valtansa poliitikoille ja sen ansiosta poliitikot ovat oikeutettuja käyttämään valtaa kaikkien kansalaisten yli - myös niiden, jotka eivät tähän suostuneet. Erottamattomana osana tätä samaa "demokratiaa" on myös neljäs valtiomahti, media, sekä kaksoisvaltio, jotka yhdessä varmistavat sen, ettei kansalla ole pienintäkään hiventä oikeaa valtaa jäljellä. Kaikki valta kuuluu niille, jotka kykenevät ohjailemaan ja manipuloimaan "päättäjiä" tekemään laillisesti kaikki ne asiat, jotka muutoin olisivat hyvinkin kansan tahtoa vastaan.

Mutta pelkkä "demokratia" ei riitä, vaan siellä samassa ongelman juuressa on myös se toinen ideologia, joka varmistaa ettei se "demokratia" petä - kollektivismi. Usko siihen, että yhteinen etu ajaa yksilön edun edelle ja että on olemassa tahoja, joilla on oikeutus valtaan muiden yli, eikä vain sen oman kollektiivin vaan kaikkien sillä alueella elävien yli. Kollektiivi antaa tämän oikeuden harvoille, jotka sitten oikeutetusti hallitsevat kaikkia muita. Enemmistön diktatuuri, eli demokratia, on tämä kaunis aate, joka yhdistää kaikkia kollektivisteja. Kansanvallalla ei ole mitään tekemistä demokratian kanssa, vaikka kansanvalta olisi vain suomeksi kääntäen "demokratia". Ja demokratiassa vain äänestämällä voit vaikuttaa! Annetuista vaihtoehdoista, tietenkin, koska eihän kollektivisteilla ole vapaata valintaa mistään - ainoastaan ennalta määrättyjä "oikeita" vaihtoehtoja.

Kun koko polittinen kenttä siis tietää kannattavansa samaa asiaa, kollektivismia, on päätöksiä helppo tehdä - ainoastaan ne pienet muotoseikat sekä kenen kavereita sillä kaudella tuetaan eniten vaihtelee, muutoin homma jatkuu samalla tahdilla vuodesta toiseen. Nyt esimerkiksi pieni osa kansasta on vaatimassa Marinin hallitusta luopumaan vallasta, mutta kun se tullaan korvaamaan vain uudella kollektivistien jengillä niin muutoksen odottaminen on isommassa mittakaavassa täysin turhaa. Onneksi mediamme on 100% menossa mukana, koska heillä olisi keinot korjata asia ja antaa se valta ensimmäistä kertaa kansalle. Mutta kukapa sitä nyt haluaisi omata valtaa kaikkien muiden yli? Sehän on vaan hullua salaliittoteoriaa, että maailmassa olisi tahoja jotka siihen pyrkivät... eiks jeh? Ainiin, mikäs se kollektivistien unelma onkaan? Fasismi - kaikki valta yksissä käsissä.