Kolme tapaa kumota propaganda

Paljastus

Kaikki media on propagandaa, mutta kuinka sen propagandan voisi paljastaa ja kumota? Kun kerran koko maailma pyörii paskapuheella, voisi kuvitella, että myöskin keinoja propagandan torjumiseen ja kumoamiseen oltaisiin keksitty jo pilvin pimein? Näin toki onkin, mutta tavan kansan suunnalta ongelmana on se, että vallanpitäjien valehtelu ja propaganda on hyväksyttyä ja laillista, siinä kun heidän propagandansa kumoaminen alkaa olla enenemissä määrin kiellettyä tai jopa laitonta. Eri keinoja propagandan kumoamiseen on toki lukemattomia, mutta ne voidaan jakaa karkeasti kolmeen eri strategiaan joista jokainen toimii tietyissä tilanteissa ja toisissa taas ei niinkään.

Yksinkertaisin tapa lähteä taistoon propagandaa vastaan on yksinkertaisesti julistaa jonkin asian olevan propagandaa tai valhetta. Valtamedia ja etenkin faktantarkastajat käyttävät tätä strategiaa usein ja auktoriteettiuskoinen kansa nyökyttelee heidän perässään - kun niin kerrottiin, niinhän sen täytyy olla. Sanomaa voi vahvistaa nimittelyllä ja siirrännällä, eli yhdistämällä sanoman tuoja johonkin pahaan asiaan tai tahoon. Mitään sen kummempaa selitystä ei edes tarvita jos osoitetaan, että kyseinen viesti tulee pahoilta fasisteilta, kunhan vaan esimerkiksi muistaa jättää kertomatta mitä se fasismi oikeasti merkitsee... Syytöksen todistaminen on työlästä hommaa, joten olkiukkojen luominen ja niiden hakkaaminen kumoaa propagandan suuren yleisön silmissä helposti ja nopeasti, vaikka ei oikeasti todista väitettä suuntaan tahi toiseen.

Huumorin käyttäminen ja propagandan naurunalaiseksi tekeminen on myös helppo ja tehokas tapa ohittaa ihmisten luonnolliset puolustusmekanismit. Jos ihminen uskoo henkeen ja vereen jonkin propagandan olevan totta, voi asian kyseenalaistaa tekemällä pilkkaa kyseisestä propagandasta. On syytä kuitenkin muistaa, että ihmiset eivät ole kovin hyviä nauramaan itselleen, joten propagoiduista ihmisistä satiirin tai parodian tekeminen saattaa aiheuttaa vastakkaisen reaktion kuin haluttu. Nauru pidentää kuitenkin ikää ja George Carlin oli oman aikansa ehkä se paras esimerkki vallanpitäjien pilkasta, tosin valtaosa kuulijoista taisi vain nauraa vitseille ja ohittaa niiden viiltävän syvällisemmän merkityksen.


Kumous todistamalla

"Faktantarkistajien" idea on pohjimmiltaan juuri tämä propagandan kumoamisen tapa - osoitetaan, miten asia oikeasti on eikä kuinka propagandassa asian väitetään olevan. Vallanpitäjien faktantarkistajat taas kieputtavat ja vääristävät totuutta entisestään, mutta toki usein osoittavat "faktoja" jonka ero totuuteen on syytä pitää mielessä. Tieteen käyttö todistuksissa on arkipäivää, mutta siinä usein unohdetaan se karu seikka, että tiede ei ole usein faktaa vaan ainoastaan sen hetkisten (tai vain jonkin tietyn tutkimuksen) saatujen tulosten kertoma arvaus jostain asiasta.

Uusien todisteiden pöytään tuominen ei välttämättä liioin riitä todistamaan jotain asiaa, eikä niitä uusia tiedonmurusia välttämättä edes hyväksytä todisteiksi. Jonkin asian todeksi todistaminen on usein hankalaa, ellei jopa mahdotonta, mutta jonkin asian todistaminen valheeksi tai virheelliseksi on yleensä helpompaa. Koska ihmiset luovat tapahtumista tarinoita, niiden tarinoiden todenperäisyyttä voidaan kyseenalaistaa niistä löytyvistä virheistä. Todistaako sitten virhe koko tarinan virheelliseksi? Se riippuu tarinasta - jos kyseessä on tarina, joka kuvaa tapahtumaketjua, yksikin selvä virhe osoittaa tarinan olevan virheellinen. Vaikka kaikki muut osat olisivatkin mahdollisia, yksi mahdoton linkki (kuten vaikkapa fysiikan lakien rikkominen) todistaa koko tarinan virheelliseksi. Linkin voi tietenkin koettaa korjata, jos se virhe oli vain vahinko, mutta tahallaan tarinaan kuuluva valheellinen osa ja sen osoittaminen luulisi riittävän todisteeksi ja näin kumoaisi koko tarinan.

Käytännössä se ensimmäinen versio tarinasta, oli se mikä tahansa, on se joka jää ihmisten keskuuteen pyörimään. Siksi propagandan kannalta on kriittistä, että se "oma" tarina ehtii ensimmäisenä kansan tietoisuuteen koska uskottavuus on kaikista suurin sillä ensimmäisellä laajasti levinneellä versiolla. Kaikkihan sen tietää, että asia on niin! Siksi vallanpitäjät suosivat tietotoimistoja uutisten levityksessä, koska näin saadaan yhdestä lähteestä valmiiksi kehystetty ja jopa kieputettu tarina joka ikiseen uutislähteeseen täsmälleen samalla tavalla. Ja mikä olisi uskottavampaa kuin konsensus jostain asiasta?


Ohitus

Olkoon reaktioaika kuinka pieni tahansa, ärsykkeeseen reagointi on AINA jäljessä siihen nähden, että tekee itse aloitteen. Reaktiivinen propagandan kumoaminen, jota kaksi ensimmäistä esitettyä tapaa ovat, tulee aina olemaan askeleen jäljessä tarinankerronnassa. Kenttä on siis asetettu, tarina usein jo kehystetty ja enää jäljelle jää vain muiden tahojen luoma hiekkalaatikko, jonka kukkulan kuninkuudesta voidaan vääntää vaikka maailman tappiin saakka tulematta hullua hurskaammaksi. Kyllä, on tärkeää osoittaa ja kumota se propaganda, toki, mutta silloin pelataan "vastapuolen" kentällä ja osin vastapuolen säännöillä. Kuvittelitko, että niin voisi oikeasti voittaa?

Jos oikeasti ja tosissaan haluaa lähteä sitä valtamedian propagandaa murtamaan ja kumoamaan, on oltava itse askeleen edellä ja määritettävä pelikenttä omilla ehdoilla. Ensiksi olisi siis saatava se tavan kansa pois sieltä vallanpitäjien rakentamalta hiekkalaatikolta, jonka rajoja se "eliitti" kykenee itse täysin hallitsemaan. Eli yksinkertaisesti: laita se televisio kiinni. Ihmiset kaipaavat uutisia, koska heille on opetettu että jokaisen tulee olla kärryillä maailman tapahtumista. Ai pitääkö, on ensimmäinen kysymykseni? Millä lailla esimerkiksi juuri sinun elämääsi vaikuttaa suoraan se, että jossain toisessa maassa joku todistetusti paskaa puhuva taho saa tukimielenosoituksia ja istuu syytettynä jostain rikoksesta, joka ei koske juurikaan muita kuin asianomaisia itseään? Itse en keksi miksi moinen asia/henkilö oikeasti ylittää minkään asteisen uutiskynnyksen, saatikka että se olisi maailmanlaajuinen ykkösaihe.

Entisaikojen ihmisiä ja samalla tavalla nykyään eläviä pidetään tänä päivänä tietämättöminä moukkina, kun he eivät tiedä paljoa tai mitään ulkopuolisesta maailmasta, mutta tuntevat oman lähiympäristönsä läpikotaisin. Moni osaa nimetä ripakopallisen julkkiksia ja kertoa kuinka heillä menee, mutta ei tiedä tippaakaan mitä on meneillään ihmisten elämässä, joiden kanssa he ovat kuitenkin kanssakäymisissä jopa päivittäin. Yhteisöllisyys on unohtunut ja sen on korvannut globaali ajattelu vallanpitäjien tarkasti valikoimien narratiivien mukaisesti. Mitähän tapahtuisi, jos kansaa informoitaisiin oikeasti heitä koskevista asioista ja unohdettaisiin ne turhat asiat? Miten veikkaisit oman elämäsi muuttuvan, jos ohittaisit kaikki valtamedian sinua koskemattomien "uutisten" seuraamiset ja keskittyisit enemmän omaan itseesi, hyvinvointiisi ja läheisiin ihmisiisi?