Ja taas meitä maalitetaan!

Valmiina, tähdätkää, tulta!

Kun 2019 lokakuussa raapustelin "Hei, me maalitetaan!", oli päivänselvää ettei tämä sirkus jäisi tähän. Sisäministeriömme asettaman työryhmän tuloksen voi jokainen käydä itse tsiikaamassa: "Maalittamisen vastaisten toimien tehostaminen : Työryhmäraportti", mutta ajattelin käydä tuosta 37-sivuisesta läpyskästä joitain kohtia läpi. Vähemmän yllättävästi johtopäätös oli sama kuin aina ennenkin: tarvitaan enemmän byrokratiaa ja rajoituksia, koska se on sananvapautta! Ainiin ja perustetaan runsaasti lisää työryhmiä tutkimaan asiaa kansalta varastetuilla verorahoilla, koska mikäettei? Säästääkseni kansan rahaa, tarjoankin tämän analyysin ihan ilmatteeksi myös sinne hallintohimmelien keskellä majaileville tyhjäntutkijoille. Ai hitto, olikahan tuo jo maalitusta...? noh, aloitetaan.

Alkuun tietenkin ruusut: kyllä, uhrien asemaa on syytä parantaa, minkä tahansa rikosten uhrien. Poliisin olisi myös syytä noudattaa lakia samalla tavalla kaikkialla Suomessa, myöskin ihan jokaisen ihmisen kohdalla - oikeusvaltioperiaate ja silleen. Kampaviinereitä näiden asioiden huomaamiseen mahtoikin kulua yhden tavisveronmaksajan koko elämän maksukyvyn verran, eli ei ihan hukkaan sekään raha mennyt? Ruusuja annan myös raportin pituudelle, koska 37 sivuisen lärpäkkeen selaamiseen ja sen sadannen kerran veden olevan märkää toteamiseen ei onneksi tuhlattu digitaalisessa muodossa sen enempää tavuja, eikä paperillekkaan tulostettuna tarvitse kaataa koko sademetsää että saadaan sanottua samat asian jälleen kerran. Siihen ne ruusut sitten loppuukin...

Koko maalituksen ongelma, niin syy kuin seuraus, voitaisiin kiteyttää siihen, että kun kansalle on syötetty paskaa vuosikymmeniä niin joskus se röyhtäys saattaa haista paskalta myös siellä virkamiesten norsunluutornissa saakka. Jos ihmiset eivät mistään opi hyviä tapoja keskustella ja antaa palautetta, se palaute saattaa töksähtää silleen ikävästi ja tulla annetuksi vitutuksen mielentilassa, mahdollisesti muutaman nestemäisen rohkaisun saattelemana. Koulussa opetetaan olemaan hiljaa, tekemään mitä käsketään ja puhumaan vain silloin kun sille annetaan lupa ja silloinkin saa puhua vaan vastatakseen auktoriteetin esittämään kysymykseen. Ja sitten KUN se päivä tulee vastaan, jolloin se auktoriteetti kusikin niihin muroihin, niin olettaako joku aikuisten oikeasti, että se palaute tulee joka kerta sivistyneesti ja sääntöjä noudattaen?


Kun tämä ei oikeasti ole mitään rakettitiedettä

Niin metsä vastaa kun sinne huudetaan. Kun se virkamies, poliitikko, juurnalisti tai kuka tahansa töppää toimissaan, ei se palaute siltä uhrilta ole välttämättä se kaikista positiivisin tapahtuma. Tekemällä jatkuvasti typeriä päätöksiä ja tahallaan sössien muiden asioita, on lähes ihme jos se virkamies tahi poliitikko ei saisi kansalta palautetta. Onkin kansalaisvelvollisuus antaa palautetta huonosta kohtelusta, koska ihan jokainen virkamies ja poliitikko kun on töissä juuri sille tavan tallaajalle. Tai no, sillä sadulla tätä "demokratiaa" meille myydään. Käytännössähän niin ne äänestetyt kuin tehtäviinsä valitut ihmiset, sekä monet muutkin toimijat ovat vain se kansalaisen kohtaama koneiston puhuva pää. Maalittamisessa ollaankin nyt ottamassa enemmän huomiota siihen ketä maalitetaan, mutta ei sillä tavalla kuin voisi ajatella. Kerron asiasta oman näkemykseni...

Maalittamisen kohteet voidaan jakaa kolmeen kategoriaan: valtion/kunnan väki, yksityisten yritysten työntekijät ja juurnalistit. Yksityisten yritysten työntekijöiden maalitus on tietenkin ikävä asia, koska usein se paska sataa niskaan niille, joilla ei ole valtaa tehdä asialle mitään. Jos työntekijä on töpännyt niin "anteeksipyyntö, korjaus ja matka jatkuu" luulisi riittävän? Mutta jos se vika on sielä yrityksessä itsessään, menee viha organisaatiota vastaan henkilöön, joka ei ollut (välttämättä) syyllinen. Kyllä, jokainen työntekijä on vastuussa siitä, mitä itse tekee ja jos on tietoinen siitä, että organisaationsa kusee asiakasta silmään niin täydellisessä maailmassa se asiakkaalle paskan kaatava henkilö ei suostuisikkaan sitä tekemään. Mutta nykypäivänä tehdään mitä käsketään, joten Nürnbergin puolustuksella mennään.

Valtion ja kuntien toimijat ovat "meillä" töissä ja vastuussa siis kansalle. Avoimmuus ja hallinnon läpinäkyvyys ovat kriittisiä asioita toimivassa demokratiassa. Käytännössähän kansa on se välttämätön paha jota vastaan kaksoisvaltio suojelee itseään. Kaikki kritiikki olisi osoitettava organisaatioon, joka ei ole vastuussa mistään ja yksilöt ovat vain nimettömiä ja kasvottomia toimijoita kansaa kohtaan. Ja sen ansiosta kansaa kohdellaankin kuin numeroita liukuhihnalla ja tilastojen täytteenä. Mutta virkamiehiä ja muita poliittisia toimijoita ei saa kansan julki kritisoida, vaan siitä on aina tehtävä vain valitus virallisia reittejä ja kumarrettava syvään toivoen että vääryys korjaantuu. Paitsi...


Juurnalismia

Jos kyseessä taas on oikea toimittelija, silloin virkamiesten ja poliittisten toimijoiden arvostelu on ok, kunhan vaan ensin saa siihen luvan päätoimittajalta. Toimivassa demokratiassa journalisti ei ole millään tavalla suojeltu toiminimi siitä syystä, että kun valtio lähtee määrittelemään kuka saa olla toimittelija, se tuppaa johtamaan tarkasti rajaantuvaan runkkurinkiin samanmielisiä ja samaa etua ajavia. Aivan kuten lääkäreillä ja lakimiehillä on jo päässyt käymään. Mutta näin siinä raportissa taas pääsi käymään - toimittajat kuuluvat joko "oikeisiin" ja "vääriin", samoin kuin heidän mediansa. Oikeat tahot saavat arvostella ja heitä ei saa arvostella, siinä kun väärät tahot eivät saa arvostella muita, samalla kun heitä saa lyödä kuin vierasta sikaa. Oikeusvaltio, tiedäthän?

Kun yksittäinen ihminen lähtee somessa "maalittamaan", eli hakemaan oikeutta kohtaamaansa vääryyteen nostamalla esille sen "pahantekijän", tämä on ongelma... joskus. Joskus taas tämä on kannatettavaa ja hurrattavaa, mutta kuka sen saakaan määrittää koska täsmälleen sama toiminta on sallittua ja koska ei? Selvästikkin vallanpitäjämme kykenevät sen määrittämään oikein ja tasavertaisesti, koska haluavat lakipykäliin saakka muutoksia. Nykkisääntönä voidaan kansalle antaa kuitenkin tämä yksinkertainen ohje: fasisteja saa maalittaa vapaasti, fasistin maalittaessa muita teko on rikos. Ja mikäs se fasistin määritelmä on? Fasisti on kansallismielinen ja/tai edistyksellisyyttä vastustava taho. Jos et usko, kysy vaikka *beep beeeep*lta, maamme johtavalta fasismintutkijalta. Huomiolle pantavaa on se, että fasismilla ei ole mitään tekemistä fasismin alkuperäisen määritelmän kanssa.

Kaiken tämän olisi tietysti kuulunut esittää salonkikelpoisesti, esimerkiksi "Pidän sisäministeriön perustaman työryhmän raporttia osin ongelmallisena, koska siinä yleistetään tiettyjä negatiivisia ilmiöitä eikä paneuduta lainkaan ongelmien juurisyihin." Mutta Funtsittavaa ei ole salonkikelpoinen, joten voin sanoa ihan vapaasti että "ei helvetti mitä soopaa on taas tuotettu kansan rahoilla". Raportissa jopa oltiin huolestuneita siitä, kuinka jotkut tahot kehtaavat "maalittaa" ihmisiä netissä ja saattavat jopa tekemällä niistä videoita tienata Youtubesta mahdollisesti jopa merkittäviä summia rahaa. Rikoshyöty on välittömästi luovutettava valtiolle! Ja kun valtamedia seuraavan kerran lynkkaa jonkun tahon virheellisesti, määrätäänkö koko puljun sen kuukauden tulos menetettäväksi valtiolle? Samat säännöt kaikille - oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti, eiks jeh?