Neoliberalismi vs. Globaali kommunismi

Paha ja isompi paha

Tämän hetken poliittisen kentän jakaminen vasemmistoon ja oikeistoon ei anna millään tavalla oikeaa kuvaa niistä tämän hetken jakolinjoista. Lokalismi-globalismi antaa jo hieman paremman kuvan, mutta jos noita poliitikkoja ja heidän runkkurinkejään, eli puolueita, katsoo niin vanhoista puolueista kaikki ovat globalismin kannalla ja persut teeskentelevät olevansa lokalisteja äänestäjilleen, vaikka ajavatkin samaa globaalia maailmanjärjestystä missä kaikki valta keskitetään ylikansallisille organisaatioilla kuten EU, YK, WHO ja NATO. Vaikka globaali valta onkin kaikilla mielessä, se miten sinne päästään, kuka sitä johtaa ja mitä osaa kansat tulevat pelissä pelaamaan eivät ole kuitenkaan yhtenevät. Jokainen poliitikko ja puolue tietenkin tietää sen ainoan oikean ja täydellisen ratkaisun kaikkiin maailman ongelmiin, minkä esteenä ei ole kuin ne kaikki väärin äänestäneet joten ensimmäinen tehtävä on suostutella enemmistö kansasta sille ”omalle” puolelle. Tämä tietysti on hyvin vahvasti liberaalin demokratian idean vastaista, mutta eipä poliitikkoja ole ennenkään demokratia, kansanvalta, kiinnostanut - ainoastaan halutaan oikeutus valtaan kansan yli kysymällä minkä värisen saappaan alla he haluavat elää.

Jako vain kahteen eri aatesuuntaan jättää toki ne lukemattomat vivahteet huomiotta, mutta tarkoitukseni ei olekaan selittää juurta jaksaen tätä systeemiä, vaan antaa riittävästi tartuntapintaa aiheeseen että siitä voi jokainen tiedonjanoinen lähteä tutkimaan asiaa ihan itse. Mediamme, joka on täysin globalistinen, ei ole vielä ottanut vahvaa asemaa kumpaa mallia se tukee, koska molemmat päätyvät kuitenkin siihen samaan tilanteeseen: globaaliin maailmanvaltaan muutaman tahon hallitsemana. Toki tätä konseptia maalataan jatkuvasti ”hulluksi salaliittoteoriaksi”, koska asiaa ajavien tahojen suunnalta ei olla siitä avoimesti kirjoitettu kuin joitain satoja kirjoja, vasta joitain tuhansia teoksia niiden pohjalta on asiasta varoiteltu, kaikki nykypoliitikkojen puheet täsmäävät siihen ajettuun agendaan viljellen jopa samoja avainsanoja ja ”mitä ne uutta maailmanjärjestystä ajavat tahot tekisivät toisin, jos tämä nykymeno on pelkkää sattumaa?” Huomaatko, selvästi hullu salaliittoteoria, koska median omistajat eivät koskaan ja missään vaikuttaisi sisältöön palkkaamalla ”omat miehensä” niiden mediatalojen johtoon.

Mitkä ne kaksi suurinta aatesuuntaa sitten ovat, joita poliitikkomme ajavat? Yksinkertaistettuna, neoliberalismi ja globaali kommunismi. Neoliberalismi on Chicagon poikien vuosikymmenten projekti, siinä kun globaalin kommunismin riemujuhlaa julistaa WEF. Kapitalismi steroideilla vs Marxis-Leninismin keskusjohtoisuus, näin vielä tiukempaan puristettuna. Mukana sopassa on toki ns. ”Inklusiivinen kapitalismi”, joka vaikuttaa lähinnä olevan vain siirtymävaihe neoliberalismista kommunismiin, koska kommunismilla on sen verran huono maine kapitalistien oppikirjoissa. Toki kommunismi-sanan käyttö ei ole täysin oikea, vaan keskusjohtoinen totalitarismi olisi sopivampi termi. Mutta koska ”lopullisessa ratkaisussa” jota nämä tahot ajavat ei kukaan omista (paitsi tietysti se hallitseva luokka) mitään, ei sillä rahalla ole enää liioin merkitystä, joten lopputulos on hyvinkin kommunistinen. Toisaalta, neoliberalismin lopullisessa ratkaisussa ei niillä alemmilla luokilla ole liioin mitään, koska kaikki omaisuus on valunut ylöspäin vain muutaman tahon hallintaan. Valta siis valuu harvojen käsiin joko kilpailulla tai suunnitelmallisuudella. Mutta se on sitä länsimaista demokratiaa parhaimmillaan, kun saamme valita annetuista vaihtoehdoista!


Mihinkäs se demokratia jäi?

Kansanvalta olisi tietysti vaihtoehtona näille molemmille, mutta siitäkään ei voida olla varmoja mihin se johtaa - sitä kun ei olla kokeiltu vuosisatoihin sitten antiikin aikojen Ateenan jälkeen. Ihmisten käsitys demokratiasta ja demokraattisesta järjestelmästä kun on sillä tasolla, että vuosisatojen tutkitun tiedon valossa ihmiset ovat lukeneet demokratiasta otsikon ja iskulauseen uutisesta, mutta ei mitään sieltä leipätekstistä. Akateemisissa piireissä tämä taitaa olla enemmän parhaimmin varjeltu julkinen salaisuus, koska asiaa ohitetaan aina olankohautuksella ja ”heh heh, no joo, onhan se niin ettei tämä ole kunnolla demokratiaa tai demokraattista, mutta se on paras järjestelmä mitä meillä on olemassa!” Koska sitä pyhää lehmää ei kritisoida, ettei se oma palkanjuoksu pääty siihen. Toki lukemattomia kirjoja tätä ”länsimaista demokratiaa” vastaan on kirjoitettu ja useampikin taho on asiasta koettanut saada taottua järkeä ihmisten kalloon, mutta virallista tarinaa on pönkitetty niin suurilla resursseilla, ettei ole ihme että ihmiset eivät ymmärrä olevansa totalitaarisen järjestelmän vankeja.

Kansa saa siis tässä demokraattisessa mallissamme itse valita, antaako se valtansa ylikansallisille organisaatioille vai itkee ja antaa, koska muut vaihtoehdot ovat kiellettyjä. Vanhoissa puolueissa ei ole mitään edes etäisesti oppositioksi kutsuttavaa voimaa, vaan siellä ajetaan poikkeuksetta jompaa kumpaa tapaa ottaa se kansan suosio globaalin vallan alle. Kapitalismia kannattavat pitävät sitä ”pahaa” neoliberaalia mallia hulluna salaliittoteoriana ja vihreää siirtymää kannattavat tietävät varmasti, että globaali kommunismi on yhteiseksi hyväksi ja sinun turvallisuutesi vuoksi… ja kaikki sitä epäilevät ovat hulluja salaliittoteoreetikoita. Molemmat osapuolet kannattavatkin siksi kapitalistista sananvapautta, eli se kenellä on eniten resursseja pelissä, on oikeimmassa. Sananvapaus, vaikka ihmisoikeus onkin, on molempien puolten vihaama ja halveksuma asia, jota tulee sen sananvapauden suojelemiseksi kieltää kaikilta väärää mieltä olevilta. Se oma puoli on ainoa oikeassa oleva, siinä kun vastapuoli ja ennen kaikkea jokainen tätä kahden ainoan oikean vallan hyveellisyyttä epäilevä ovat pahoja syntisiä, jotka tulee vaientaa.

Millä sen kansan sitten saisi huomaamaan tämän ongelman ja vaatimaan sitä kansanvaltaa, jonka se luulee omaavansa? Medialla ja tietysti sitä ennen koulutuksella, minkä vuoksi kouluissa opiskellaankin että hiilidioksidi on myrkkyä eikä lainkaan elämän perusedellytys. Oikeat vallanpitäjät ovat kautta aikojen tienneet kuinka tärkeää tiedon hallinta on. Kyllä, ne pahat vääräoppiset kirjat saavat pääosin olla vielä hyllyillä, koska niin harva kävelee sinne pölyisien hyllyjen viimeisille riveille kun sen sijaan voi vaan katsoa televisiosta uutiset viidessä minuutissa ja sitten mennä viihteelle tykittämään suoraan sitä virallista tarinaa takaraivoon saakka mieltäturruttavilla populaarikulttuurin teoksilla. Hollywoodin viritysten ansiosta roistosta tulee sankari kansan silmissä - kansa kyllä tietää kenelle on hurrattava kun se oikean elämän sankari on kuin suoraan siitä omasta suosikkileffasta nostettu päähenkilö. Anna Russell Crowelle kahden vastakkaisen hevosen symbolilla olevan panssarin sijaan luotiliivit ja maastopuku sekä vaihda gladiaattoririvit seisten hurraaviin poliittisiin pelleihin niin saadaan sama leffa mutta eri asetelmissa. Saakohan Ursula Wunderbaum parhaan naisoletetun pääosan palkinnon?


Onko meillä varteenotettavaa oppositiota?

Ei. Seuraava aihe…? Mitä meillä opposition sijaan on, on pienehkö joukko nykyistä menoa vastustavia mutta kaikesta muusta keskenään riiteleviä ryhmittymiä. Herrojen elkeet ovat tarttuneet renkiin ja moni pieni ”suuri johtaja” haluaa kalifiksi kalifin paikalle, eikä muuttaa koko läpimätää järjestelmää että kansanvallalla olisi edes pieni mahdollisuus. Näkyy niin konstitutionalismia kuin puhetta suorasta demokratiasta, mutta muutos haetaan saman vanhan kaavan mukaan: ihmisten pitäisi äänestää oikein, että edustaja pääsee tasavallassamme valtaan muiden ylitse. Kaikki ne nykyiset vallan verkostot jotka ovat juurtuneet yhteiskuntaamme kaksoisvaltiota myöden tuntuu unohtuvan kun se palkinto, hillotolppa, on lähes käden ulottuvilla - kunhan vaan ihmiset äänestäisivät oikein! Osa on hylännyt tosin sen äänestämällä vaikuttamisen ja vaatiikin radikaalimpaa ratkaisua - vallankumousta.

Kansannousut valtaa vastaan omaavat vain lähes poikkeuksetta sen ongelman, että se ”mitäs sitten” kohta ei ole yleensä ihan loppuun asti suunniteltu. Jos kaadat sen ”pahan tyrannin”, mikä estää vielä pahemman tyrannin valtaannousun? Kun Egyptissä Hosni Mubarakin vuosikymmenten valta saatiin lopulta kaadettua vallankumouksellisten aktivistien toimesta (juu, ei yksin heidän toimestaan, tiedetään), saatiin yksinvaltiaan tilalle Muslimiveljeskunta joka oli maltillisesti kasvattanut valtaansa vuosikymmenten aikana. Ojasta allikkoon voitaisiin sanoa, eikä valamiehistö ole vieläkään ulkona sen suhteen, että kumpi oli pienempi paha. Jos siis vallankumoukselliset voimat onnistuvat nyt kaatamaan tämän YGL-liivijengin aiheuttaman tyrannian, mikään ei estä neoliberaalien paremmistoa kaappaamasta sitä valtaa ja ajamalla samaa globalismia eteenpäin eri kautta. Suurin ongelma onkin se, että kansa ei näistä asioista tiedä, eikä se edes tiedä sitä että se ei tiedä.

Ja auta armias jos menet näistä asioista puhumaan julki kun paikalla on joko ”äänestäminen on demokratiaa” tai ”NWO on salaliittoteoriaa” jengiä. Öyhötys alkaa ja järjen jättiläiset alkavat laukomaan ”lääkkeet” tasoista argumentointiaan. Jokainenhan kuitenkin tietää tietävänsä totuuden ja että juuri heihin ei olla voitu vaikuttaa vuosikymmenten propagoinnilla ja tarkkaan luodulla koulujärjestelmällä, joka on varmistanut ettei kukaan opi miten tyrannit voitaisiin kaataa jos semmoinen pääsee valtaan tavalla tai toisella. Jako näiden kahden, eli neoliberalismin ja globaalin kommunismin välillä onkin tavallaan turha, koska ainoastaan tässä siirtymävaiheessa ne eroavat toisistaan minkä vuoksi niitä ajavatkin eri tahot. Keinot ovat kuitenkin molemmilla ryhmittymillä samat, eli samat shokkidoktriinit ovat käytössä pitämään kansa kurissa. Kansaa ei valtaan haluta, koska se saattaisi ajaa omia etujaan eikä niitä verkostojen johtajien etuja. Ja toisaalta, jos kansa ei huomaa tulleensa näin pahasti kusetetuksi, onko se kelvollinen päättämään omistakaan asioista? Somessa tulee päivittäin vastaan tapauksia, joihin ei muuta todeta kuin että onneksi kansa ei ole vallassa. Pitäisköhän asialle tehdä jotain? Jos jos pitäisi, niin mitä?