Ovatko asiat niin huonosti sittenkään?

Kaikki hyvin, ei mitään nähtävää, hajaantukaa!

”Uutisten ja todellisuuden välinen yhteys vaikuttaa olemattomalta, tai jopa negatiiviselta.” Näin kirjoittaa Rutger Bregman kirjassaan ”Hyvän historia : ihmiskunta uudessa valossa” ja on varmasti siinä lainauksessa täysin oikeassa. Uutiset kertovat liian negatiivisia asioita, mistä syntyy vinouma negatiivisuuteen eli ”negativity bias”. Koska kaikki valtamedia toitottaa täsmälleen samaa tarinaa, syntyy saatavuusvinouma - joka ikinen media kertoo vain pahoja asioita niin ihmiset luulevat asioiden olevan huonosti. Negatiivisuus myy ja sen ovat kaikki mediaan liittyvät tahot huomanneet jo aikoja sitten. Kirjassa annetaan lukemattomia esimerkkejä siitä, kuinka tiettyjä ongelmia esitetään aivan väärässä valossa suhteessa sen ongelman kokoon samalla kun niitä oikeita ongelmia ei esitetä silleen oikealla tavalla. No mutta eihän media niin tekisi tahallaan, eihän? Jostain syystä kirjassa se median kritiikki jää puolitiehen, ainakin sen perusteella mitä olen sitä opusta ehtinyt tähän saakka lukea - ehkäpä kirja loppua kohden vielä pelastaa itsensä, joten otetaan toinen otos aiheesta jos sille on tarvesta.

Negatiivisuus myy, kyllä. Media puskee ihan täyttä sontaa liioitellen tiettyjä asioita, siinä kun se on suu supussa monien muiden ongelmien kanssa. Ihmiset pelkäävät ja etsivät pelastajaa, samalla kun yrittävät lieventää ahdistustaan ostamalla romua, jota he eivät tule koskaan tarvitsemaan vain koska media kertoi että semmoinen täytyy jokaisella hyvällä ihmisellä olla kaapissaan. Toistoa toiston perään jolloin suurinkin valhe muuttuu totuudeksi, senhän kaikki jo tiesivätkin. Mutta jos kerran tämä kaikki tiedetään ja sen aiheuttamat ongelmat yhteiskunnalle on hyvin dokumentoitu jo vuosisadan ajan, miten ihmeessä asialle ei olla edes yritetty tehdä mitään? Olisi kuulemma salaliittoteoriaa väittää, että median toiminta olisi tarkoituksenmukaista viestintää eli propagandaa, vaikka siitä ei ole pienintäkään epäilystä etteikö media tietäisi tasan tarkkaan mitä se tekee ja mitä sen teot aiheuttavat - jopa oma valtiomme on tutkinut asiaa ja kannustaa kansan manipulointiin median välityksellä omassa tutkimuksessaan käyttäytymistieteestä.

Ainakin kirjan alkuosista saa kuvan, että oikeasti asiat eivät ole läheskään niin hullusti kuin media esittää, vaan elämmekin vain negatiivisuuden illuusiossa ja silleen todellisuudessa asiat ovat ihan jees. On vain mielikuvituksesi tuotetta, että se bensan korkea hinta olisi todellinen ongelma! Tämä positiivinen näkymä saa tosin jo alussa synkän käänteen, joka kuitenkin esitetään positiivisessa valossa. Voisi melkein saada semmoisen kuvan, että kirja pilkkaa tavan kansaa osoittamalla, että sille kansalle voi tehdä ihan mitä tahansa ja se pomppaa takaisin jaloilleen hymyssä suin aina kun sille annetaan pieni kakunpalanen. Vain täysi psykopaatti tai sosiopaatti käyttäisi hyväkseen sitä tietoa mitä sodista ja katastrofeista ollaan opittu - vaikka asiat menisivät kuinka huonosti tahansa, jälleenrakennus suuren tuhon jälkeen niin yhdistää kuin rauhoittaa kansan. Sehän olisi ihan täysi salaliitto, että niitä katastrofeja aiheutettaisiin tahallaan ja mediassa ne kieputettaisiin halutulla tavalla saamaan paras mahdollinen lopputulos vallanpitäjille - kansa on heille vain ne työläismuurahaiset, joita voi omaksi iloksi suurennuslasilla polttaa koska niitä tulee aina lisää.


Tahallista, ei sattumaa?

Katastrofien jälkeen kansa puhaltaa yhteen hiileen, minkä lisäksi se trauma laantuu jos vaan media muistaa kääntää tarinan ”tilanne ohi, kaikki hyvin ja iloitkaa selviytymisestä!” Kun Saksa pommitti Lontoota toisen maailmansodan aikana, tutkijat huomasivat ettei se lannistanutkaan kansaa vaan sai sen yhdistymään. Selviytyjät saivat enemmän uskoa asiaansa ja jälleenrakennus on aina hyvä bisnes, kuten idea siitä miten rikotut ikkunat tuovat kysyntää lasintekijöille. Näistä asioista täysin tietoisena britit (tuli)pommittivat Saksaa tappaen kymmenkertaisen määrän siviilejä, koska se kuulemma murtaisi vastarinnan. Paitsi että tapahtui juuri kuten odotettiinkin tapahtuvan, mukaan lukien se valtava määrä siviiliuhreja. Jenkit tietysti laittoivat vielä askelta paremmaksi ydinpommeillaan, edelleenkin tietoisena että kansaa ei sillä murreta. Ainoa asia mikä sillä joukkoteurastuksella voidaan saada aikaiseksi on se, että maan johto antautuu kun se ei halua uhrata enempää siviilejään. Onneksi useat johtajat ovat valmiita taistelemaan viimeiseen kansalaiseensa asti pahaa valloittajaa kohtaan, tosin vielä useampi on valmis niin tekemään jossain muualla ja muiden maiden kansalaisilla. Se vasta osoittaakin aitoa johtajuutta uhrata muut ilman mitään riskiä itselle!

Kun New Orleanssissa oli ne pahat tulvat ja sen seurauksena suuria alueita evakuoitiin ja hylättiin, saapui paikalle tietenkin joukko ihmisiä ryöstämään niitä taakse jääneitä asuntoja ja yrityksiä. Tämä voitaisiin nähdä negatiivisena asiana, mutta sopivasti katsomalla tämä myös oli positiivinen asia: ihmiset osoittivat spontaania yhteistyötä! Vaikka asiat olivat kunnolla päin helvettiä, löytyi uusia mahdollisuuksia parantaa sitä omaa tilannetta ryöstämällä muilta ja yhteistyön voimin saatiin suuretkin määrät saalista siirrettyä turvaan tulva-alueelta! Viranomaisiakin siinä sivussa autettiin kun rosvojoukot tiesivät alueen tilanteen ja osasivat neuvoa pelastajia jos jossain sattui vielä uhreja olemaan heidän jäljiltään elossa. Näetkös, asioista voidaan aina löytää se positiivinen näkökulma! Aivan kuten se kallis polttoaine on oikeasti helvetin hyvää bisnestä esimerkiksi jenkkien kaasuteollisuudelle joka saastuttaa moninkertaisesti enemmän kuin aikaisempi kaasuntuonti Venäjältä. Mikään ei näytä viholliselle uhkaavammalta kuin ampua omaan jalkaan uudestaan ja uudestaan, esitellen sitten uhkauksia jotka itse asiassa vaarantavat lähinnä ne omat kansalaiset. Mutta uhittelulla saadaan muutama tyyppi näyttämään todella suurilta johtajilta! Positiivista, huomaatko?

Olisi siis täyden mielipuolen tekosia, kaiken tämän (ja paljon enemmän siihen päälle) tietäen, tahallaan aiheuttaa ongelmia tavallisille ihmisille vain koska sillä saadaan nollattua kaikki sitä ennen jo pitkään heikosti menneet asiat. Ihmiset jälleenrakentavat ilolla ja traumatkin jäävät vain jälkipolvien murheeksi varmistamaan, että ne seuraavatkin sukupolvet ovat valmiita uhraamaan itsensä yhteiseksi hyväksi. Kriisiviestintä osataan hoitaa aina sen mukaan, kenen etua sillä haetaan, minkä vuoksi voisi jopa hetkeksi pysähtyä miettimään kenen etua tässä viimeisten vuosien aikana ollaan oikein ajettu? Asiaa on jo tutkittu se reilu sata vuotta, sotien tuomien suurten harppausten siivittämänä, joten on täysin varmaa sen viestinnän olevan tarkoituksenmukaista ja tietoista - propagandaa. Mutta kun myös sen kansan reagointi siihen viestintään kuin myös tapahtumiin on taattua laatua… jos maailmaa johtaisi joukko psyko/sosiopaatteja, kerrohan, mitä he tekisivät toisin jos ajaisivat yhtä maailmanherruutta itselleen?


Vihollinen keskuudessamme

Myös se on tunnettu ja tiedetty jo pitkään, että ne pahimmat viholliset ovat aina niitä, jotka ovat sen ”oman” porukan keskuudessa taistelemassa kollektiivia vastaan. Tässä kannattaakin pohtia kahteen otteeseen kuka on oikeasti kenenkin puolella, kun media leimaa ne rauhaa ja vapautta vaativat ihmiset ”pahoiksi” ja vaativat sensuuria kaikelle mikä ei sieltä valtamediasta tule. Historiasta oltaisiin voitu oppia, että ne sensuuria vaatineet ja keskustelun sekä erimieliset ihmiset vaientaneet tahot eivät ole koskaan ihmiskunnan historiassa olleet niitä hyviä tyyppejä. Jos se oma kanta ei kestä avointa keskustelua, ei se koko aate ole minkään arvoinen yhteiskunnalle. Muutamalle taholle se saattaa olla hyvinkin arvokas aate, mutta valheen suojelu on aina haasteellista jos sillä tavan kansalla on vielä edes joitain mahdollisuuksia saada viesti kulkemaan vapaasti. Koska ne oikeat vallanpitäjät ovat oppineet siitä historiasta, toisin kuin kansa, tässä on oikeasti suuri vaara sille tavan kansalle että ihmiset ovat pää pölkyllä suuremman hyvän vuoksi ja suurempi hyvä ei ole sen kansan eduksi millään tavalla.

Nimittäin tämä nykyinen virallinen tarina on niin kieroutunut että sen osoittaminen virheelliseksi ei edes vaadi mitään kummempia kikkoja. Ja kun se virallinen tarina kaatuu, kansa nousee sen tarinan kertonutta vastaan… paitsi jos sitä ennen tapahtuu jotain suurta ja traumaattista. Riittävän suuri shokki, paljon tuhoa ja kärsimystä, kaaosta ja valtavia mullistuksia… ihmiskunta nousee yhdessä suuren johtajansa taakse ja alkaa rakentamaan sitä mitä kerrotaan olevan pelastukseksi uudella innolla. Mikään henkilökohtainen uhraus ei ole liian suuri yhteiseksi hyväksi, koska se kansan pelastuminen vaatii täydellistä yhteistyötä eli tottelevaisuutta. Kaikki tämä on toistunut jokaisessa kokeillussa mittakaavassa, joten ei ole mitään syytä olettaa etteikö se toimisi myös kerralla maailmanlaajuisesti. Mutta ”eiväthän ne niin tekisi” ja ”joku olisi kertonut”, vai kuinka se meni? Eivät tietenkään, koska eihän kukaan kuvittele olevansa kuin Jumala jolla on valta ja oikeus kaikkien kansojen yli… eihän?

Itse näkisin asian niin, että kaikesta kilpailusta huolimatta, asiat eivät ole ihan niin päin helvettiä kuin voisi luulla. Ihmiset tekevät yhteistyötä ja valtaosa ihmisistä on ihan oikeasti hyviä tyyppejä jotka haluavat myös muille hyvää. Ihmiset palautuvat pahoistakin katastrofeista ja kykenevät niin sopeutumaan kuin uudelleenrakentamaan vanhan maailman tuhkien päälle. Yksilötasolla tilanne voi tosin olla toisin eli kaikki mennä kunnolla perseelleen, mutta yhteiskuntatasolla, niin kauan kuin niitä hyviä ihmisiä on jäljellä, ihmiskunnalla on toivoa. Ohjeeksi voinkin sanoa, että: Elä hyvä elämä äläkä elä pelossa. Valtaa pitävillä psykopaateilla on rajallisesti (todella paljon, mutta silti rajallisesti) valtaa, mutta (toistaiseksi) lähes rajaton propagandakoneisto jonka uskominen on kuitenkin jokaisesta itsestä kiinni. Zombievirus ei ollut niin paha kuin väitettiin, ilmastonmuutos ei liioin, mutta kerta toisensa jälkeen asiat kieputetaan halutulla tavalla eivätkä ne vastaa todellisuutta, ihan todistetusti. Vaikka asia tiedetään, silti siihen paskaan uskotaan ja toimitaan pelon ohjaamana. Mutta se on jokaisen oma valinta. Myös se, että mahdollistaa tyrannian kun pelkää eikä tee asialle mitään - tyrannit kun kaatuvat joka kerta samalla tavalla.