Kulttuurivallankumous

Menneiden virheistä oppimista…

Voisi luulla, että Maon kulttuurivallankumousta pidettäisiin edes jollain tavalla negatiivisena asiana, mutta kun katsoo mihin suuntaan maailma on menossa, vaikuttaa siltä että virheistä ei olla lainkaan opittu ja niitä toistetaan päivästä toiseen. Mark Dice kirjassaan ”Hollywood Propaganda” (2020) nostaa esiin lukemattomien esimerkkien kautta kulttuurin vaikutusta yhteiskunnassa ja yli 900 lähdeviitteen listan perusteella voisi sanoa, että asiaan on todella pureuduttu. Kuinka tärkeää ne yksityiskohdat sitten loppuviimein ovat, se on toinen asia, mutta jos liberaalina itseään pitävien kulttuurivallankumouksen yksityiskohtaiset esimerkit kiinnostavat, Hollywood Propaganda on kelpo teos asiasta. Jos taas Trump on mielestäsi pahin olento maan päällä (heti Putinin jälkeen), kannattaa kirja jättää hyllyyn.

Kansakunnan ohjaamiseen (lue: orjuuttamiseen) tarvitaan neljä tärkeää osaa: ravinto, terveydenhuolto, tieto ja säännöt. Näitä kaikkia kuitenkin yhdistää niiden ohjauksesta vastuussa oleva osa yhteiskunnassa, eli kulttuuri. Käsite itsessään on tietysti kovin laaja ja se voi merkitä lähes mitä tahansa asiaa, mutta asia voidaan nähdä myös niin että kulttuuri on levittäytynyt niin laajalle alueelle että se vaikuttaa lähes kaikkeen. Kun kyltyyriala käy kumartamassa vallanpitäjiä, se lähettää vahvan signaalin koko kansalle sen oman idolin näyttäessä mallia. Ennen pidettiin merkkinä totalitarismista, kun kyltyyriväki täytyi saada valtiolta hyväksyntä toiminnalleen että se taide jota kansalle tuotettiin oli normien mukaista. Nykyään se nähdään positiivisena asiana, kun kaikki ”hyvä taide” on yhteisönormien mukaista eli vallanpitäjien siunaamaa ja paha syntinen taide halutaan kieltää ja sensuroida.

Niin hullulta kuin se ajatus täydellisestä hallinnasta kulttuurin kautta kuulostaakin, voi niitä esimerkkejä katsella ympäriltään ja huomata kuinka arkisia asioita käytetään jatkuvasti ohjailemaan ihmisiä haluttuun suuntaan. On niin ruokaympyrää sekä tutkittua ja turvallista piikkiä, siinä kun muistutetaan päivittäin kuinka vihapuhe (puhe, jota vallanpitäjät vihaavat) johtaa seuraavaan totalitarismiin. Valtamediaa seuraavalle ei ole yhtä ainoaa päivää jolloin niitä valtion haluamia yhteisönormeja ei pönkitettäisi useaan kertaan. Ja kun se pommitus on jatkuvaa, se otetaan vastaan normaalina asiana ilman pienintäkään kyseenalaistusta. Etenkin kun lähes päivittäin muistutetaan, kuinka ne väärää mieltä olevat toisinajattelijat ovat suuri uhka yhteiskunnalle ja moiset pahat syntiset on suljettava ulos kaikkialla. Jännä juttu, kuinka historiantunneilla opetetaan myös siitä, kuinka ne pahat tyrannit tekivät juuri tuolla tavalla orjuuttaessaan kansaansa mutta jostain syystä se ”meidän” orjuutus on vaan niin paljon parempaa koska se on oikeamielistä eikä lainkaan tyranniaa, vaikka juuri hetki sitten kerrottiin kuinka se entisaikojen tyrannikin näki toimintansa oikeutettuna.


Vaiko toimivien strategioiden kopioimista?

Ei siis pidä lainkaan ihmetellä sitä, miksi niin monet nykypäivän maailmaa mullistavat asiat vaikuttavat olevan kuin suoraan historiasta opittuja asioita joita tarinan mukaan meidän olisi tullut välttää ettei historia toistaisi itseään niiltä pahoilta osiltaan. Kun Elokapina kouluttaa alakouluikäisiä lapsia aatteensa hienouksista, Mao hymyilee haudassaan kuinka hän näytti mallia ihmiskunnalle lapsien hyväksikäytöstä poliittisiin tarkoitusperiin. Koko kansan Sanna kielsi lapsensa kuvaamisen, samalla kun lehdistä löytyy lukemattomia kuvia hänen lapsestaan ”oikeassa valossa” esitetyissä kuvissa ja katsomiskulmissa (eli ei kuvattu persettä). Katsot lähes minkä tahansa ”suuren” agendan tai suuren johtajan esiintymistä tänä päivänä, niin voit löytää historiasta esimerkkejä muista vastaavista kampanjoista jotka on jostain syystä esitetty hieman eri valossa sielä vallanpitäjien tarkkaan luomassa kuvassa ihmiskunnan historiasta. Tarkoitus onkin ollut opettaa kansalle että älkää tehkö noin kuten ne entisaikojen tyrannit, koska ne temput toimivat joka ikinen kerta ja se valta on varattu vain meille, ei teille sivistymättömille moukille!

Kysymys kuuluukin, kuinka paljon sitä ihmisten manipulointia on oikeutettua käyttää sen oman oikean agendan ajamiseksi? Historiasta voidaan oppia lukemattomista eri tapahtumista kuinka yhteiskuntia on kyetty muuttamaan esimerkiksi aktivismilla, mutta missä menee se raja niiden keinojen kanssa että voi asian perustella vielä itselleen niin että saa yönsä nukutuksi? Oikeiden vallanpitäjien kohdalla tämä ei tietenkään ole mikään ongelma, koska pääosin psyko- ja sosiopaateista koostuva joukko nukkuu kuin vauva täysin riippumatta siitä, kuinka paljon kärsimystä heidän toimensa ovat aiheuttaneet muille ihmisille. Ehkäpä meidän tulisi kysyä noilta meidän sirkuksen ”päättäjiltä”, eli kansanedustajilta, että mitenkäs se uni maittaa kun on siinä tullut kustua kansan muroihin ja aiheutettu melkoinen määrä ylikuolleisuutta tässä viimeisen vuoden aikana niillä omilla toimilla? Tietysti sen tasoiset valehtelijat kykenevät valehtelemaan myös itselleen niin vakuuttavasti, että itsekin uskovat tekevänsä kaiken ”yhteiseksi hyväksi ja sinun turvallisuutesi vuoksi”?

On myös huomioitava, että nykyisen virallisen tarinan mukaan on hullua salaliittoteoriaa, että jotkut tahot ohjaisivat kokonaisia kansakuntia puhtaasti median kautta syötetyllä omaa agendaa ajavalla kyltyyripommituksella. Ei haittaa vaikka Dice kirjassaan osoittaa ihan käytännössä osaa niistä tahoista, jotka asioita lobbaavat ja sisällyttävät sitä omaa ilosanomaansa kaikkeen mahdolliseen tuotantoon. Ja miksi se ei haittaa? Koska saman tarinan mukaan tämän asian osoittavat ovat niitä pahoja syntisiä joita ei saa hyvän ihmisen kuunnella. Faktoilla ennenkään olla ihmisten mielipiteitä muutettu vaan suoraan tunteisiin vetoamalla niitä kansakuntia ohjaillaan. Sopivasti tunteisiin vetoamalla voidaan kansa pelotella kannattamaan asioita, jotka ovat heille kaikilla mittareilla haitallisia. Nykypäivän tilanne osoittaakin pelottavalla tavalla sen puoliksi vitsinä kerrotun sanonnan kuinka ”suomalainen maksaa satasen siitä että naapuri ei saa viittä kymppiä”. Meidän on maksettava satanen ettei itänaapurimme saa viittä kymppiä meiltä vaan kaksi sataa muualta, koska on tehnyt reilua kauppaa kanssamme tähän saakka. Mutta onneksi media osaa tarinan kieputtaa niin, ettei se kuulosta läheskään noin hullulta kuin se pohjimmiltaan on.


Hyvä vallankumous?

Ettei asia olisi liian yksinkertainen korjata, eli pelkästään kääntää narratiivi ”oikealla” mediatuotannolla ja hylätä ne nykyiset väärää agendaa ajavat mediat, niin mikä se ”oikea” tarina sitten olisi jos nykyinen on väärä? Itse olen edelleen täysin yksilön omaan kehittymiseen ja sitä kautta muodostuvaan holistiseen revoluutioon nojaava, mutta moinen vahvasti kilpailun vastainen ja yksilön omaa vastuuta ajava aate ilman kenenkään valtaa muiden yli ei saane kovin suurta kannatusta nykypäivänä. Suurin osa ihmisistä kun tuppaa olemaan kuitenkin niin kollektivisteja kuin konformisteja, minkä vuoksi he kaipaavat jotain selvää ja ulkoa ohjattua/saneltua ideologiaa tuekseen. Mutta kenellä on se ”oikea” aate ja mikä se semmoinen ”oikea” aate edes olisi, joka ajaisi kaikkien hyvää muutaman edun sijasta? Vallanpitäjät ovat kyllä keksineet lukemattomia eri oikeutuksia vallalleen ja kansat ovat niihin uskoneet, mutta niihin virallisiin historiankirjoihin ei ole tainnut yhtäkään yhteiskuntaa päästä, joka olisi perustanut mallinsa yhteistyöhön kilpailun sijasta. Uskon itse että niitäkin on ollut, mutta ovat jääneet jyrän alle jossain vaiheessa…

Sitä parasta ei siis ole olemassakaan missä kaikki ovat onnellisia (eivätkä omista mitään, kertoo Klasu), mutta miten olisi toiseksi paras, joka kehittyisi ja muuttuisi aina tarvittaessa? Koko demokratian idea kun olisi jatkuvasti kehittyvä ja itseään korjaava hallintomalli, missä muutokset tehdään aina tarpeeseen eikä vaan siksi että huvittaa muutoksen vuoksi sekoittaa pakkaa. Demokratiaa ei kukaan tosin halua, koska siinä se tavan kansa päättäisi itse omista asioistaan, mikä tietenkin pilaisi nykyisen vallan hierarkian ihan täysin. Kulttuurimarksismissa, mitä nämä Dicen kirjan ”liberaalit” ajavat, idea on taas tuhota kaikki vanha ja siitä syntyy automaagisesti uusi ja parempi maailma jahka se uusi hierarkia tehtäisiin oikein! Ongelmien korjaukseen ei siis tarjottaisi suoranaista ratkaisua, vaan ne ongelmat korjautuisivat itsekseen kun vallan hierarkia menisi just nappiin. Mitä muuten luulet että mikä porukka siellä hierarkian huipulla olisi asioista hyötymässä?

Omalla tavallaan idea valtahierarkian uudelleenjärjestelystä onkin pesiytynyt vahvasti lähestulkoon jokaisen millään tavalla politiikkaan pyrkivän mieleen. Kunhan vaan se minun oikea ideologia pääsee valtaan niin kaikki korjaantuu! Valta korruptoi ja absoluuttinen valta korruptoi absoluuttisesti, joten mitä toivoa on yhdelläkään hierarkisella mallilla koskaan tuoda kaikille hyvää sen harvan edun sijasta? Kyllä, moni muu hierarkia olisi varmasti parempi vaihtoehto kuin tämä nykyinen woke-maailma, missä ihmisoikeudet kuuluvat kaikille mutta toiset ovat vaan tasa-arvoisempia kuin muut. Itsensä korjaava ja jatkuvasti tilanteeseen mukautuva järjestelmä olisi siis mahdollista rakentaa kelvolliseksi malliksi lähestulkoon kaikille, mutta niin kauan kuin on olemassa ihmisiä joilla on valta muiden yli, on riski siihen vallan väärinkäyttöön jatkuvasti olemassa. Tällä pelottavalla suuntauksella missä kenelläkään ei ole valtaa muiden yli oli joskus kauan sitten oma nimikin - anarkismi - mutta kaiken maailman antifantit ja vastaavat ovat tuhonneet sen termin kielestämme… ja kas kummaa, kieli olikin yksi niistä kulttuurin hallinnan keinoista.