Propagandaa parhaaseen katseluaikaan

Vain osa vapaata yhteiskuntaa?

Vapaa markkinatalous kuulemma korjaa kaikki yhteiskunnan ongelmat ja media on samassa sadussa yksi niistä asioista joita se korjaa. Toki, jos kaikki lähtevät samalta viivalta ja samoilla resursseilla, niin voisi periaatteessa tapahtua kunnes kilpailu hoitaisi hommat ja kallistaisi pelikentän. Kapitalismissa, kilpailun ansiosta, näin onkin tapahtunut jo kauan sitten ja pakka on pinottu pienelle porukalle. Ja kun sitä median valtaa lähdetään käyttämään, voi olla varma että se omistavan luokan tarina on se joka myydään kansalle yleisenä mielipiteenä. Kun mitään muita varteenotettavia vaihtoehtoja ei ole olemassa, kansa kääntyy siihen ainoaan vaihtoehtoon. Jenkeissä naureskellaan edelleen McCarthyismille (punaisen pelko) ja Suomessa suomettumiselle, vaikka median tapauksessa täysin sama vinouma ja asenteellisuus paistaa hyvinkin räikeästi läpi. Ben Shapiro kirjassaan ”Primetime Propaganda” (2011) tuokin hyvin esiin sen pahasti vääristyneen yhdenvertaisuuden mediasta - viihdeteollisuus on lähes täysin edistyksellisten vallassa. Ehkä muutama konservatiivi vielä koettaa pidellä pientä linnaketta uutistoiminnassa pystyssä, mutta se todellinen ihmisten ohjelmointi tapahtuu usein aivan muualla, nimittäin se kaikki muu ohjelma jonka parissa ihmiset rentoutuvat ja viettävän vapaa-aikansa…

Osa väittää, että viihdeteollisuus vaan peilaa yhteiskuntaa ja sen arvoja. Osin se on totta, mutta se ei peilaa yhteiskuntaa vaan niitä, jotka tuottavat sitä mediaa ja he ovat lähes poikkeuksetta liberaaleja ”vasemmistolaisia” eli hyvin usein edistyksellisiä. Tämä sakki onkin usein todellisuudesta pahasti irti kuvitelmissaan, että esimerkiksi heidän woke-ideologiansa olisi jollain tavalla valtavirtaa muuallakin kuin omissa piireissään. He eivät pysty käsittämään miten joku voisi olla heidän kanssaan eri mieltä tai nähdä maailman toisin. Ja kun siitä ajatusmaailmasta kumpuaa lähes kaikki viihdeteollisuuden tuotanto, sinne mukaan ei konservatiivisempia ajatuksia omaavia ihmisiä edes oteta ainakaan semmoiseen asemaan, jossa olisi mitään vaikutusvaltaa ohjelman sisältöön. Kameran taakse tai laatikkoja kantamaan väärää mieltä olevia vielä kelpuutetaan, kunhan pitää turpansa kiinni näkemyksistään ja nyökyttelee hymyssä suin kaikelle sille agendan ajamiselle.

Liberaalien mielestä TV ei ole liioin riittävän muutosvoimainen. Nyt media on lähes täysin liberaaliksi itseään kutsuvien hallussa, joten voisi kuvitella että se heidän oma ideologiansa iskisi jo täysin läpi. Ongelmana onkin se liberaalien näkemysten kirjo, eli kuinka vapaa ja tasavertainen se maailma tulisi oikein olla. Mukana kun on edelleenkin muutama edes auttavasti liberaaleja arvoja omaava taho, vaikka iso osa alkaakin olla sitä woke-sukupolvea josta liberaalia ei saa kyllä edes yrittämällä. Liberaali kun antaisi yleisön päättää mikä on suosittua, mutta aktivismiin suuntautunut viihdeteollisuus saattaa viis veisata mitä kansa haluaa vaan tuotanto on sitä, mitä kansan halutaan katsovan. Ja kun kaikki nyökyttelevät toisilleen ja ajattelevat suunnilleen samalla tavalla, kukaan ei ajattele eikä ainakaan kyseenalaista koko järjestelmän vinoumaa. Joitain pieniä säröääniä saattaa aina välillä kuulua, mutta muutoin koko kyltyyriala viihdeteollisuuksineen on hyvin homogeeninen joukko, kuten se heidän ”mielenilmaus” tässä pandemian aikana osoittikin.


Propagandaviihdettä ja viihdepropagandaa

Siinä kun uutiset kertovat vain ne halutut ”faktat” kansalle, on viihdeteollisuuden tehtävä muokata kansa halukkaaksi tukemaan sitä seuraavaa isoa juttua mitä vallanpitäjät haluavat. Trendien luonti on tapahtunut jo pitkään juuri television ja elokuvien toimesta, joista esimerkkejä löytyy runsaasti niin turvavyön käytöstä sotatoimien siunaamiseen. Kaikki suuret toimijat haluavat syöttää juuri sen oman juttunsa viihdeteollisuuden kautta kansan tietoisuuteen. Stereotyyppien luonti on toinen kriittinen osa viihdeteollisuudessa. Siksi nyt vaaditaankin jokaiseen ohjelmaan joka ikisen vähemmistön edustajaa positiivisessa valossa esitettäväksi, koska ihmiset tarvitsevat roolimalleja ja mikäs sen parempi paikka kuin elokuvat ja töllösarjat? Vaaditaan esimerkiksi oikeasuhtaista edustusta vähemmistöille, mutta sitten kun niin tehdään, se ei kelpaa koska siinä paljastuu että vähemmistö tarkoittaa vähemmistöä. Yhteiskuntaan voidaan periaatteessa hivuttaa mikä tahansa idea viihdeteollisuuden kautta, kunhan vain se idea sopii omistavan luokan etuihin. Overtonin ikkunan siirto ei ole koskaan ollut yhtä helppoa ja tehokasta… enemmistön ohjaamiseen siis, kaikkiinhan se pakotettu ilosanoma ei tietenkään uppoa.

Nauru ja pilkka on hauskaa niin kauan kun se ei satuta. Se raja vaan nykypäivänä siirtyy koko ajan mikä satuttaa, koska jengi on niin herkkää eikä minkäänlaista leikinlaskua enää suvaita. Nykyään ei myöskään enää naureta herroille, vaan enemmänkin niille jotka kehtaavat uhmata sitä virallista tarinaa, sitä hyvien ihmisten konsensusta. Ja kun kyseessä on sallittu vaino ja pilkka, siinä ei vitsailla vaan lyödään kovaa ja teeskennellään naurua. Vallanpitäjät taas itse eivät salli heistä tehtävän pilkkaa, koska se raja vitsin ja pilkan välillä on niin hienoinen ja naurulla voidaan ohittaa ihmisten puolustusmekanismit. Asiat mistä saa ja ei saa vitsailla kertookin todella paljon yhteiskunnasta. Vanha viisaus että siitä tunnistaa kenellä on valta ylitsesi, ketä et saa arvostella tai vääntää siitä huumoria. Viimeisetkin poliittiset satiirit Suomessa loppuivat jo vuosia sitten ja enää naureskellaan vain yksittäisille epäsuosioon joutuneille tahoille, koska pahoja syntisiä saa aina piiskata.

Draamalla taas opetetaan ihmisille moraalia ja eettisiä sääntöjä. Koska ihmiset kopioivat näkemäänsä, taitavasti tehty ohjelma kykenee valistamaan koko kansaa kerralla kuinka heidän tulee tietyissä tilanteissa asian nähdä. Toisaalta taas ennen lastenohjelmat tarkoitettiin nimenomaan opettamaan ne yhteiset arvot lapsille, koska se pikkuväki suorastaan liimautui ruudun ääreen kun se ”pikkukakkonen” pyörähti käyntiin - kukapa unohtaisikaan, että ”varokaa heikkoa jäätä”! Tavallaanhan niitä tärkeitä yhteisiä arvoja nytkin lapsille ohjelmissa jaetaan, mutta ne arvot ovat muuttuneet melkoisesti vuosien aikana. Yhtä kaikki, siitä se lasten indoktrinointi lähtee - lastenohjelmista. Jokaiselle ikäryhmälle suunnataan siis omat ohjelmat, joihin syötetään kehitysvaiheeseen sopivat sanomat halutuista arvoista. Vaikka asia ihan yleisesti tunnustetaankin, on se edelleen vai hullua salaliittoteoriaa että meille muka syötettäisiin ohjelmointia television kautta!


Valtion mahdollistama median oligopoli

Viranomaisten osuutta tähän median oligopoliin (epätäydellinen kilpailun asetelma missä muutama valittu toimija saa ”kilpailla”) ei voida liioin vähätellä. He päättävät kuka saa lähettää ja kenelle, sekä sen mitä ohjelmaa sallitaan esitettävän. Raha määrää ja lobbarien suulla puhuvat poliitikot ovat aina valmiina tukkimaan turvat vääriltä tahoilta, siinä kun heidän laulujaan laulavat mediat saavat valtion tukea. Rahoitusta myös löytyy kun aihe on oikea, mutta jos ohjelma tallaa väärille varpaille niin ohjelmistoa joudutaan uudistamaan jo seuraavaan lähetykseen - eli väärää näkemystä jakaneet laitetaan kilometritehtaalle. Ilman valtion tukea median/viihdeteollisuuden luoma kulttuurivallankumous ei olisi mahdollinen. Ja koska tätä asiaa ei opeteta eikä selitetä kansalle, se on autuaan tietämätön siitä kuinka mikä tahansa ohjelma niin televisiosta kuin suoratoistopalvelusta voi olla puhdasta propagandaa jonkin aatteen tukemiseksi. Osa nykypäivän woke-ohjelmista on tosin niin räikeää jöötiä, että niissä voisi luulla hitaammankin huomaavan sen manipuloinnin. Tai no… Niin voisi tosiaan luulla…

Koska valtio määrää mitkä kanavat sieltä idioottilaatikosta saa näkyä, heillä on myöskin vastuu siitä kansan ohjelmoinnista. Suoratoistopalveluissa taas jokainen saa päättää itse kenen taskuja lihottaa samalla kun kuuntelee heidän maailmankuvaansa. Illuusio valinnanvapaudesta antaakin kuvan siitä, että jos et tykkää ohjelmasta niin vaihda vaan kanavaa! Mutta kun ne kaikki kanavat ovat käyneet seulan läpi, voidaanko puhua vaihtoehdoista? PosiTV on tästä tietenkin hienoinen poikkeus täällä Suomessa, koska he saivat ainakin toistaiseksi väliaikaisen luvan lähettää omaa propagandaansa valtakunnan verkossa. Joku saattaa tietysti vetää herneen nenään siitä, kun kutsun PosiTVn uutisia propagandaksi, mutta sitähän se on, aivan kuten ne valtaväestön katsomat iltauutisetkin. Erona vaan on se mihin suuntaan ihmisten näkemyksiä pyritään ohjailemaan. Kun me sitä teemme, se on tiedotusta ja kun vastapuoli sitä tekee, se on propagandaa, vai kuinka se menikään? PositTV antaa kuitenkin esimerkillään mallia siitä, että on mahdollista tuottaa myös siitä virallisesta tarinasta poikkeavaa materiaalia ja saada sitä julki myös hieman isommalle yleisölle. Saa nähdä kuinka kauan…

Voitaisiinko asialle tehdä sitten vaikkapa Suomessa jotain? Helposti - Ylen tarkoitus olisi tehdä tasapainoista ohjelmaa kaikille ja tuoda esiin kaikki mahdolliset näkemykset tärkeissä asioissa. Jostain syystä ei vaan ole moista näkynyt. Muutama ohjelma hieman koettaa rikkoa edistyksellisten kuplan rajoja, mutta yhtään kriittisempien aiheiden käsittely millään tavalla johtaa ohjelmiston uudistukseen missä väärän näkemyksen esiin tuoneet laitetaan kilometritehtaalle. Kun koko tuotantokoneisto ja ohjelmien käsikirjoittajat kuuluvat samaan porukkaan, kovin monimuotoisia ohjelmia ei kannata odottaa sieltä televisiosta. Niin kauan kuin sitä edistyksellistä materiaalia katsotaan, sitä kuitenkin myös tuotetaan. Mutta jos olisi olemassa vaihtoehtoja ja ihmiset tukisivat ja katsoisivat niitä vaihtoehtoja, maailma muuttuisi kuten se on tähänkin saakka sen idioottilaatikon kautta muuttunut. Suunta vaan voisi olla toinen… Kysymys kuuluukin, kenelle sitten kuuluu noin suuri määrä valtaa ihmisten mielipiteiden muokkaamiseen? Omasta mielestäni ei kenellekään, vaan se ohjelmisto tulisi olla vähintäänkin demokraattinen eli jokaisella näkemyskannalla yhtäläiset mahdollisuudet. Annetaan kansan sitten päättää mikä on jees ja mikä ei. Mutta kun mukaan otetaan kilpailu ja rahan valta, ei kannata ihmetellä miksi se ohjelmointi ei välttämättä olekaan kansan parhaaksi.