Poliittisen sirkuksen oravanpyörässä

Vain äänestämällä voi vaikuttaa

Ja jos äänestämällä voisi vaikuttaa, meidän ei annettaisi niin tehdä. Kaksi tyypillistä lausahdusta, joihin osa uskoo ja osa ei niinkään. Valtaosa kansastamme lompsii käskystä annetuin väliajoin kiltisti jonossa raapustamaan numeron lappuun ja samalla allekirjoittaa yksipuolisen sopimuksen kaikkien muidenkin puolesta että ”tämä systeemi on just hyvä, mutta saisinko tällä kertaa tämän näköisen puhuvan pään tallomaan muidenkin oikeuksia?”. Ja voi pojat sitä vituttaa kuin pientä oravaa kun on käpy jäässä kun ei sattunutkaan saamaan juuri mitä tilasi, mutta onneksi syyllinen tiedetään kaikkiin ongelmiin: väärin äänestäneet. Tosin väärin äänestäneitä vielä halveksuttavampi joukko ovat äänestämättömät, koska se johtuu ainoastaan laiskuudesta, tyhmyydestä ja vastuuttomuudesta että ei kannata koneistoa. Niin paitsi että sitä koneistoa voi vastustaa parhaiten sisältäpäin, koska koneisto on paljon helpompi muuttaa sieltä ytimestä samoin kuin se oma pieni kerho jossa meni sukset ristiin ja taas vaihdettiin uuteen porukkaan joka tekee asiat oikein.

Jos uskoo ja luottaa tähän meidän tasavaltaiseen hallintomalliimme niin mikäpä siinä - se toimii juuri kuten kaikki muutkin vastaavat sääntöpohjaiset järjestelmät jotka ovat aikojen saatossa täyttyneet ”dark triad” persoonista ja toimivat täten juuri kuten voi olettaakin. Massamanipuloinnista on varoiteltu jo melkoisen pitkään ja ihan ne jenkkien perustajaisät jo aikoinaan asiasta murehtivat että kusessa ollaan jos manipulointi päästetään valloilleen. No pääsikö? Totta helvetissä, kukaan ei yllättynyt että rahalla saa ja mopolla pääsee. Ainoastaan massat eivät hoksanneet, että ne jalot aatteet tasavallasta kuopattiin jo vuosia sitten jolloin äänestämisestä tuli heti tuuleen huutamisen jälkeen toiseksi tehottomin vaikuttamiskeino. Mutta kyllä se tällä kertaa, kansa valitsee oikein ja asiat korjaantuvat. Aivan kuten viime- ja sitäedelliselläkin kerralla.

Ei siinä, se kognitiivinen dissonanssi ei ole mikään helppo paikka. Vaikka tietää ettei se edelleenkään toimi, pitää sitä kuitenkin yrittää. Sama ongelma on toki äänestämättömyydessä - ei sekään mihinkään vaikuta, jos sitä ei haluta hyödyntää laajempana strategiana. Mutta näissä kahdessa erona on se, että toinen niistä tukee järjestelmää (äänestäminen) ja toinen ei, samalla kun yksilön oma mieli joutuu asian sovittamaan päätöksen itselleen. Järjestelmää itseään ei kiinnosta paskaakaan miten ihmiset valitsevat, kunhan saadaan riittävä kannatus järjestelmälle että sillä voidaan oikeuttaa valta muiden yli. Toisaalta jos ei edes kuvittele vaikuttavansa asioihin vaan jeesaa kaverin hillotolpalle niin äänestäminen on yksi helpoimmista tavoista saada kaverille hyvä palkka täysin turhanpäiväisestä duunista. Mutta valinta on jokaisen itse tehtävä, minä en siihen ota sen enempää kantaa. Voit keksiä mitä tahansa selityksiä itsellesi miksi juuri nyt sillä äänestyksellä on merkitystä ja asiat muuttuvat… kirjaa ne tosin ylös että voit vuoden päästä tarkistaa menikö kuten meinasit.


Muut vaikuttamisen keinot

Osa taas ajattelee sen äänestämisen olevan vain yksi pieni osa laajempaa vaikuttamista, jolloin se on täysin loogista käydä laittamassa nimi lappuun koska se on niin pieni vaiva. Uskoi siihen symboliseen tekoon tai ei, jollain tavalla se mieli joutuu sumplimaan sen oman päätöksen omaan maailmankuvaan sopivaksi. Vaikuttaahan voi niin monella tavalla muutenkin, jolloin on vain loogista käyttää kaikki keinot siihen oman asian ajamiseen, eikös? Mutta jos siihen asiaan johon haluaa vaikuttaa ajattelee käyttävänsä kaikkia keinoja, miksi se yleensä jää siihen numeron lappuun rustaamiseen ja ehkäpä mainosten jakamiseen joko somessa tai kadulla? Olisihan niitä vaikuttamisen keinoja vaikka ja kuinka, vai riittikö se hyvä olo kun teki edes jotain asian suhteen vaikka se ei sitten edennytkään loppuviimein siihen haluttuun suuntaan?

No mutta jos ei äänestämällä tahi sen vastakohdalla eli vaaliboikotilla saatu asiaa muutettua, mitä sitten muka pitäisi tehdä? Miekkarit ei johda mihinkään ja eihän sinne kukaan tule kuitenkaan koska … niin, miksi? Ihmisillä on muitakin murheita? Eikä ne miekkarit mihinkään vaikuta jos ei saada paljon väkeä paikalle mutta paljon väkeä ei tule paikalle koska mielenosoitukset eivät kasva kun kaikki odottavat että ne muutkin sitten tulisivat paikalle. Minkä asian vuoksi sitä nyt edes pitäisi miekkaroida, koska väärin vastustaminen on suurin synti ja mitä ne muutkin ajattelee jos näyttäytyy väärässä porukassa? Ehkä somessa voitaisiin vaikuttaa sen sijaan? Masinoidaan kampanja johon iso joukko osallistuu niin se saa ainakin näkyvyyttä, eikös? Ai perhana, ei taaskaan päästy otsikoihin tai jos päästiin, se oli ”äärioikeiston järjestämä ja Putinin rahoittama tempaus”. Ettäkö media ratkaiseekin kuka ja mistä saa näkyvyyttä?

No mutta meillähän olisi vaihtoehtomediat valmiina iskussa ja vaikuttajia pilvin pimein… jotka tosin tappelevat enemmän keskenään kuin sitä ”yhteistä vihollista” vastaan. Niin siis mikä se yhteinen vihollinen edes on jota vastustetaan? Kaikkihan sen tietää missä se ongelman ydin löytyy! Kysy keneltä tahansa niin saat vastauksen. Kysy kymmeneltä niin saatat saada 7-8 eri vastausta, jolloin selväksi tulee se, että jos ei sitä yhteistä vihollista osata tunnistaa, ei sitä voida liioin vastustaa. Ratkaisuhan on siis päivänselvä! Isketään joka rintamalla, niin politiikassa, kadulla kuin somessa samaan aikaan samaan paikkaan! Isketään niin kovaa että ne massat, palttiarallaa 70% konformistisista ja kollektivistisista ihmisistä tarttuu siihen mukaan! Siihen ei tarvita kuin vastaavat resurssit kuin sillä suurella vihollisella, mikä se nyt sitten olikaan. Resurssit löytyvät jo toki, jos niitä osattaisiin käyttää, mutta mikä aate olisi se joka kaataisi sen suuren vihollisen?


Yksi aate yli muiden

Ainoa aate, jolla olisi teoreettiset mahdollisuudet kaataa nykyinen järjestelmä toki löytyy, mutta suurin osa ei haluaisi kuulla mikä se on. Se on se sama aate, joka jo nyt pitää otteessaan kaikkia kansoja - kollektivismi, sen korkeimpana muotonaan fasismi. Suurin osa ihmisistä ei halua vapautta eikä itsemääräämisoikeutta, koska niiden mukana tuleva henkilökohtainen vastuu on vielä paljon pelottavampi asia. Suuren kaikenkattavan aatteen sijaan yksittäisiä asioita voitaisiin kyllä töniä haluttuun suuntaan yllä olevilla keinoilla, mutta silloin herää se kysymys: ”kenen haluamaan suuntaan?” Näitä suuria pieniä johtajia on puoluekenttä täynnä, jotka kaikki tietävät mikä on oikea tapa johtaa maata, yleensä käyttäen tätä nykyistä koneistoa siihen hyväksi. Mutta jostain syystä yksikään ei ole saanut edes auttavasti kerättyä taakseen niin vahvaa kannatusta, että he olisivat valmiita tekemään sen mitä siihen muutokseen tarvittaisiin. Outoa, eikö?

Edelleenkin vaan koko järjestelmä on alusta alkaen luotu hallitsemaan ihmisiä hyvin harvojen tahdosta. Siihen hallintaan ei kuulu asiat kuten vapaus tahi edes kansanvalta, koska ne ovat suoraan ristiriidassa sen tarvittavan hallintakoneiston kanssa, joka tätä sirkusta pyörittää. Ja tähän sirkukseen osallistuminen on loputon oravanpyörä, johon ne vallanpitäjät haluavat joka ikisen ihmisen osallistuvan, vaikka edes sen kerran neljässä vuodessa allekirjoittamalla valtansa jollekin sattumanvaraiselle puhuvalle päälle, jolla ei liioin sitä valtaa ole. Kun kansalle saatiin vihdoin ja viimein massamedia aikaiseksi, ihmisjoukon muuttaminen massaksi, joukkomieleksi, muuttui helpommaksi kuin koskaan ennen. Siksi ihmiset haluavat muutaman vuoden välein sen hetkisen tyrannin pään vadille, mutta eivät edes harkitse tyrannian lopettamista kokonaan. Keinotkin sille lopettamiselle jo tiedettäisiin, mutta tottelemattomuuteen pitää tietää mikä on vastassa.

Jos tulkitsit tämän kaiken niin, että ”se vaan taas passivoi ja käskee olla tekemättä mitään”, voit onnitella itseäsi - olet täysin yhteensopiva koneiston oravanpyörään ja voit jatkaa juoksua kunnes jalat eivät enää kanna. Yhtä asiaa vallanpitäjät kuitenkin vihaavat yli kaiken: onnellista yksilöä. Miten kukin sen oman onnensa ja ilonsa löytää on kuitenkin tasan tarkkaan yhdestä ihmisestä kiinni - itsestä. Olenko itse jo löytänyt sen ilon ja onnen, kun kerran siitä puhun? No en helvetti ole, miksi ihmeessä luulet että käyttäisin aikaani tuntikaupalla tämänkin tekstin kirjoittamiseen keskellä yötä?! Mutta se vuosikymmen tutkia miten tämä koneisto toimii on antanut täysin kiistattomat todisteet itselleni siitä, että sitä auvolaa ei sieltä oravanpyörästä löydy. Ikinä. Mutta älä minua usko, vaan sinun on löydettävä se reitti itse. Ajattelin kirjata sitä polkua tänne blogiin sitä mukaan kuin matka etenee… siis sitä omaa matkaani. Jos oma reittisi kulkee raapustamalla se numero lappuun vuosi toisensa jälkeen niin mikä minä olen sitä tuomitsemaan.