Oppia ikä kaikki

Tieto

Ihmiset keräävät jatkuvasti tietoa eri aisteillaan. Maailma on täynnä ärsykkeitä, joista jokainen poimii omalla henkilökohtaisella tavallaan ne oletetut tärkeät tiedon jyväset. Tämä henkilökohtainen tiedon kerääminen on asia, mitä standardoitu koulujärjestelmä ei juurikaan huomioi. Vaikka tietoa on tarjolla, ei kaikki pysty sitä omaksumaan standardoiduilla tavoilla. Tämä koskee ihan jokaista, vaikka usein kuvitellaan tämän erilainen tiedon omaksuminen on esimerkiksi lukihäiriön kaltainen oppimisvaikeus.

Jos kuvitellaan, että ihminen on pystynyt ottamaan sisään annetun tiedon ja muistaa sen, ollaan askeleen lähempänä oppimista. Kuitenkin asiasta riippuen kaikki tieto ei ole yhtä "varmaa". "Voittaja kirjoittaa historian" on yksi monista tietoa vääristävistä seikoista. Virallinen totuus kertoo omat, valmiiksi pureskellut valheensa ja tätä pidetään myös tietona - toki se sitä on, mutta virheellistä semmoista. Disinformaatio yleistyy jatkuvasti eikä varmaa tietoa monestakaan asiasta ole helposti saatavilla. Helpoimmalla toki pääsee kun ottaa vastaan sen virallisen totuuden, mutta kenen etua tietoinen valheisiin uskominen sitten onkaan?

Yksi nykyaikana käytetty keino varmistaa ihmisten tietämättömyys on tiedon sirpalointi. Asioista kerrotaan pieniä osia, asiayhteyksistä irrotettuna ja mahdollisesti hieman totuutta muunneltuna. Tietämällä monista asioista pieniä osia, on hyvin hankala yhdistää niitä edes kokonaiseksi "tiedoksi", eli raa'aksi informaatioksi jostain asiasta. Koulujen tapa testata oppilaidensa "oppiminen" perustuu suurilta osin vain kykyyn muistaa ja toistaa annettu tieto, usein täysin ilman asiayhteyttä.


Ymmärrys

Tietää jokin asia on vielä kaukana tilasta, jolloin ymmärtää jonkin asian. Koulu opettaa tietämään, mutta aniharvoin ymmärtämään. Tämä on toki yleinen koulun tarkoitus, koska alunperin koulun ideana oli tehdä kuuliaisia työläisiä, jotka osaavat ottaa annetun tiedon ja käskyt vastaan kyselemättä. Korkeammat koulutasot oli varattu vain yhteiskunnan arvoasteikossa korkeammalla oleville, joiden oletettiin myös ymmärtävän asioita - sitä tarvittiin johtamaan tehokkaasti työläisiä. Tärkeä osa tätä kokonaisuutta on siis auktoriteettiusko.

Monessa asiassa ihminen pärjää pelkän tiedon varassa, eikä asiaa tarvitse sen enempää ymmärtää. Tavalliseen elämään ei nykyään tarvita ymmärrystä juuri lainkaan, oikeastaan mistään asiasta. Riittää, että tiedät säännöt ja osaat noudattaa niitä. Tämä ikävä tosiasia tosin kuuluu niihin asioihin, mistä ei saisi puhua - onhan ihmisillä sentään koulutodistukset näyttää, että he tietävät paljonkin asioita. Molempia, tietoa ja ymmärrystä, voi kukin kehittää koska tahansa, aihealueen itse valiten.

Ymmärtääkseen jonkun asian, on tietoa kuitenkin oltava, aiheesta riippuen, huomattava määrä jo valmiiksi. Toki jo pelkkä tiedon hankkiminen edesauttaa asioiden oppimista ja avaa uusia mahdollisuuksia elämään. Jos jonkin asian haluaa ymmärtää, olisi myös syytä varmistaa lähtötietojen oikeellisuus. Korjaamalla puuttuvat ja virheelliset tiedot omassa maailmankuvassaan, ollaankin jo monta askelta lähempänä ymmärtääkseen jonkin asian. Kun tiedot on kasassa, enää ei tarvitsekkaan muuta kuin ruveta funtsimaan. Helppoa, vai mitä?


Yhdistäminen

Kun lopulta saa ne tiedonmuruset kasattua yhteen ja ymmärtää asiaa syvemmin, huomaa usein karun totuuden: minä en tiedä ja ymmärrä vielä oikeastaan mitään. Koska kaikki liittyy kaikkeen (ainakin hyvin monen mutkan kautta), ei koskaan pääse siihen tilanteeseen että tietäisi tai ymmärtäisi kaiken jostain asiasta. Yksi yleisistä harhaluuloista, kuten kunnon auktoriteettiuskovaisen pitääkin, on luulla että jonkun alan ekspertti tietää ja ymmärtää alastaan muutakin kuin ne pakolliset osat - eli ne, mitä koulussa on kerrottu.

Yksikään ihmisen toiselle antama titteli tai todistus ei kuitenkaan takaa, että kummallakaan antajalla ja saajalla olisi asiasta muita suurempaa tietoa ja ymmärrystä. Toki on paljon todennäköisempää, että oman alansa "asiantuntija" tietää keskimääräistä enemmän jostain asiasta, mutta takeena ei mikään todistus ole. Toisen pään sisälle kun ei pysty katsomaan ja ihmiset ymmärtävät muutenkin asioita omalla, täysin yksilöllisellä tavallaan. Vielä kun tiedotkin ovat yksilöllisiä, voi jokainen oppia keneltä tahansa jotain uutta.

Kaikki eivät voi kaikkea tietää eikä sitäkään vähää ymmärtää. Siksi ihmiset toimivat yhdessä, yhdistäen nämä tiedot ja ymmärrykset suuremmiksi kokonaisuuksiksi, pystyen luomaan lähes rajattomasti uutta. Kun ihminen pääsee irti ahneudesta, kilpailusta ja rahasta, voikin sanoa että taivaskaan ei ole rajana mitä ihminen voisi saavuttaa. Tai siihen tulokseen ainakin omat tietoni ja ymmärrykseni asioista ovat päätyneet. Mikä voi toki olla ihan päin persiitä, koska mistäs minä tietäisin... minä vain funtsin asioita.