Poliittinen sairastelu

Poliittinen diagnoosi

Oireet ovat aina henkilökohtaisia, mutta miksi mitäkin kutsutaan, onkin aivan toinen asia. Yhteiskunta määrittelee mikä on normaalia ja mikä poikkeavaa. Poikkeava määritellään myös monella tapaa, sen mukaan mitä järjestelmä haluaa: sairaus, vamma, ongelma, laiton, halveksittava, positiivinen, ihailtava ja niin edelleen. Kuulostaa oudolta, mutta niin asiat ovat aina olleet - yhteiskunta määrittää normaalin ja poikkeavan, samalla antaa arvon, nimen ja suhtautumisen eri asioille.

Otetaan muutama esimerkki selvennykseksi näin alkuun. Kun otetaan iso joukko ihmisiä ja laitetaan kaikki puntariin, saadaan keskiarvo laskettua. Kerrotaan keskiarvon olevan normaali ja kauimpana ääripäitä laihaksi ja lihavaksi. Määritellään eri arvoisia eroavaisuuksia eri nimillä ja valitaan niille mikä on hyvä ja huono asia. Sama tyyli jatkuu jokaisella ihmisen ominaisuudella, kuten esimerkiksi seksuaalinen suuntautuminen ja henkiset ominaisuudet. Joku, jossain, päättää mikä on "normaalia" ja sitten luokitellaan kaikki siitä eroavat sopiviin kategorioihin.

Joskus pienikin ero jossain ominaisuudessa tekee suuren muutoksen. Ihminen, joka kerää vaikka kaikki löytämänsä ja osin varastamansa sanomalehdet jemmaan oman katon alle pidetään vähintäänkin hulluna, mutta kun valehteleva varas kerää omat ja muiden rahat jemmaan, häntä kutsutaan ministeriksi. Raha ja poliittinen paine muuttavat jatkuvasti näitä määritelmiä omien halujen mukaan. Tänään sisäilmasairas on melkeinpä luulosairas, ehkäpä vuoden päästä syytetään jotain tahoa ihmisten myrkyttämisestä? Tänään pedofilia on rikos, ehkä tulevaisuudessa jokapäiväinen asia.


Poliittinen lääkitys

Jos diagnoosia ohjaa poliittinen paine, sen lääkitystä ohjaa vielä enemmän raha. Jos johonkin havaittuun vaivaan voidaan keksiä ja määrätä jokin lääke, on lähes varmaa että niin tehdään. Sopivasti havainnoimalla voidaan keksiä uusia diagnooseja, johon voidaan keksiä uusia lääkkeitä. Jos johonkin vaivaan on olemassa patentin jo umpeutunut lääke, voidaan koittaa kehittää uusia ja mahdollisuuksien mukaan hävittää/piilottaa vanhat keinot. Tiede pystyy tähän kaikkeen, kunhan vain maksaja on valmiina.

Poliittinen päätös on myös se, minkä diagnoosien saaneita autetaan ja kuka jää ongelmansa kanssa yksin. Määrittelemällä vanhat parannuskonstit laittomaksi ja vaaralliseksi, on tyypillisimpiä tapoja varmistaa omien voittojen maksimointi. Tästä loistavana esimerkkinä on eri luontaistuotteet, suurimpana outoutena kannabis - siinä olisi lääke, joka auttaa moneen vaivaan ja samalla kasvi, joka kykenee moneen, mutta lainsäätäjä sanoo: laiton ja vaarallinen. Syntetisoidaan kasvi ja annetaan sille uusi nimi ja patentti: laillinen ja turvallinen.

Mutta ahneuksissaan ei tämä sairauksien ja vaivojen löytäminen vielä riitä - tarvitaan uusia sairauksien aiheuttajia, jotka määritellään hyviksi asioiksi. Samalla vielä kielletään tai ainakin mustamaalataan kaikki "oikeasti" terveellinen, saadaan lähes loputon määrä maksavia asiakkaita tälle kieroutuneelle järjestelmälle. Ruokateollisuus on lääketeollisuuden kanssa käsikynkässä tässä ihmisten sairastuttamis/lääkitys ketjussa. Suola, sokeri, rasva, kananmuna, peruna... vain muutaman esimerkin antaakseni, ovat kaikki mukana sopivasti tieteellä lobattuna milloin mihinkin asiaan haittana tai hyvänä - sen mukaan kuka maksaa ja hyötyy.


Irti oravanpyörästä

Jos haluaa päästä irti tästä rahan jylläämästä ja poliittisesti ohjatusta oravanpyörästä, on ensimmäiseksi päästävä irti virallisesta totuudesta ja katsottava verhon taakse. Vallassa olevat marionetit hyppivät milloin minkäkin ryhmän pillin mukaan ja määrittelevät asioita uusiksi. Kulttuurimarxismi ja neoliberalismi toimivat pelikirjoina, kun kansaa hajoitetaan pienemmiksi ryhmiksi ja määritellään siinä samassa terveiksi, sairaiksi, hyväksi ja pahaksi. Toki uusia asioita tutkitaan ja löydetään, mutta suuri osa muutoksista on vain ja ainoastaan poliittisia käännöksiä.

Yhtenä loistavana malliesimerkkinä ja omana suosikkisairautena haluan vielä tässä kohtaa tuoda esiin tämän helmen: Oppositional defiant disorder (ODD). Ennen vain lähinnä lapsilla diagnosoitu "sairaus" on saamassa jalansijaa diagnosoida "väärin" ajattelevia ihmisiä pakkohoitoa tarvitseviksi mielisairaiksi. Kun poliittinen valta määrittää taudin ja hoidon, voiko tuota kätevämpää "tautia" ollakaan? Mutta ei siitä sen enempää, takaisin ratkaisuja esittämään...

Verhoa raottamalla saattaa huomata takana piilossa olevan lähes rajattoman määrän mahdollisuuksia omien ongelmien tunnistamiseen ja hoitoon. Mukana on tietysti myös runsaasti virheellistä tietoa ja valheita, koska tämä virallista totuutta epäilevien määrä kasvaa jatkuvasti ja rahastusmahdollisuudet ovat samaa tasoa kuin virallista totuutta noudattavien kusetukset. Verkostoitumalla ihmiset kuitenkin löytävät ratkaisuja ongelmiinsa (tai tulevat porukalla kusetetuksi) ja voivat saada apua järjestelmän ulkopuolelta. Pientä kansalaistottelemattomuutta saatetaan välistä tarvita, mikä aiheuttaa omat ongelmansa, mutta joskus apua saadakseen on otettava kaikki keinot käyttöön. Elinympäristö on ehkä se suurin ongelmien luoja, eli jos jokin vaivaa, tarkista: ruokavaliosi, käyttämäsi lääkkeet ja asuintilasi mahdolliset viat (esim ilmanlaatu, home).