Syrjintää

Jokapäiväistä syrjintää Suomessa

Päivääkään ei mene, ettei joku, jossain, potkisi toista päähän verbaalisesti tai fyysisesti. Fyysisessä kohtaamisessa tulee harvoin käsitettyä väärin asia, eli jos saa turpiin, saa turpiin. Verbaalisessa taas osa vastuusta on myös kuulijalla - mistä haluaa loukkaantua ja uhriutua on oma valinta. Suorassa loukkauksessa itse loukkaus hieman harvemmin epäselväksi kuulijalle, tosin ovelampi kieliniekka voi loukata toista pahastikin, toisen sitä ymmärtämättä alkuunkaan. Turpiin saamisen yleensä huomaa...

Heti synnyttyään ihminen aloittaa tulkitsemaan maailmaa - hän oppii nopeasti erottamaan kuka kuuluu ryhmään "me" ja kuka on "muut". Kaikki "me" ryhmästä eroava tulkitaan mahdolliseksi uhaksi, johon varaudutaan eri tavalla kuin "omiin". Kuitenkin kaikki sitä seuraava on opittua/opetettua. Miten niihin "muihin" (ja tietysti myös omiin) kuuluvaan tulee suhtautua määräytyy kodin, kaveripiirien, yhteiskunnan, uskonnon ja lukemattomien muiden vaikutteiden summana. Erilaisuuden syrjiminen on siis opittu ja iskostettu siihen omaan kuplaan.

Poliittisen korrektiuden maassa on jokaisella oikeus (ja melkeinpä velvollisuus) loukkaantua ja tuntea itsensä syrjityksi lähes mistä tahansa asiasta. Säälipisteitä voi kerätä monella tapaa ja uhriutumista harrastaa, jos poikkeaa millään tavalla katsomastaan "taviksesta", eli Suomen tapauksessa valkoisesta heteromiehestä. Mitä kauempana on tästä maagisesta keskivertosuomalaisesta, sitä enemmän pisteitä on pohjalla. Näillä hyvispisteillä saa sanoa oman kantansa vapaasti ja loukata alempiaan oikeutetusti. Kuka tahansa vastaan sanova täytyy omata enemmän pisteitä, että vastaan sanottu voidaan ottaa muunakin kuin loukkauksena. Tämäkin käyttäytyminen on opittua erilaisuuden vihaa.


Positiivinen syrjintä ja sen seuraukset

Toisen saama etu itseen nähden aiheuttaa lähes aina kateutta. Kuitenkin positiivista syrjintää tehdään jatkuvasti sillä perustelulla, että jokin tietty ryhmä on määritelty heikkoarvoisempaan asemaan ja he tarvitsevat erityiskohtelua. Tämä positiivinen syrjintä eroaa suuresti ideologiassaan tasa-arvoisuuteen pyrkimisestä ihmisten kesken. Pyörätuoliramppi antaa mahdollisuuden kulkea, mutta sanomalla että sisään pääsee alennuksella kun on mustat hiukset on positiivista syrjintää. Samalla kun syrjityt, eli ne jotka eivät saa positiivista syrjintää, muodostavat hitaasti kytevää vihaa kohtaamastaan eriarvoisuudesta, tapahtuu edunsaajille jotain ehkä vielä "vaarallisempaa"...

Positiivisesti syrjitty tuntee itsensä oikeutetuksi eriarvoisuuteensa. Kun "hyvä ihminen" syrjii positiivisesti jotain, hän luo täysin turhia jännitteitä ja inhoa molemmissa osapuolissa. Jos ihmiselle jankataan jatkuvasti hänen olevan oikeutettu enempään kuin muut, hänen olevan parempi kuin muut ollessaan siinä tilanteessa erilainen kuin muut, saadaan aikaiseksi melkoisen paisuneessa egoistisessa kuplassa oleva ihminen. Poistamalla moinen eriarvoisuus voitaisiin moni asia palauttaa yhteiskuntarauhan kannalta haluttavampaan tilaan. Tämä tosin ei kuulu nykysuuntauksen mukaiseen ideologiaan, vaan vastaavanlainen vastakkainasettelu on haluttua.

Varallisuudesta johtuva positiivinen syrjintä on myös jokapäiväinen ongelma. Tämä joskus itseaiheutettu positiivisen syrjinnän mahdollistava ihmisen yhteiskunta-asemaan vahvasti vaikuttava tila, olla varakas, aiheuttaa yhtäläisiä ongelmia. Pystymällä esittää olevansa parempi kuin muut, sen lisäksi että se aiheuttaa kateutta, pönkitetään joskus hyvinkin heikkoa itsetuntoa syrjimällä vähempiosaisia. Mutta jälleen kyseessä on nykyään haluttava tilanne - kilpailuttamalla ihmiset keskenään pidetään jännitteitä yllä. Lopputulos: saadaan ihmiset ostamaan asioita...


Mitä asialle voitaisiin tehdä?

Valistamalla tai kieltämällä yritetään ongelmia nykyään ratkaista, mutta siinä unohtuu yksi merkittävä seikka: ainoastaan sääntöjä noudattava ihminen saattaa tehdä kuten käsketään. Apuna toki Suomessa on vahva auktoriteettiusko, mutta kun tahallaan ollaan rapauttamassa ihmisten luottamusta yhteiskuntaan, murentuu tästä uskosta se sääntöjen ja määräysten noudattaminen. Jälleen asia voidaan tosin nähdä haluttuna kehityksenä yhteisen pelikirjan mukaan: neoliberalismi. Ihmiset laitetaan siis kilpailemaan kaikesta keskenään. Suomalaiset on saatu unohtamaan vanhat, vahvat yhteiset asiat ja yhteisöt - aivan kuten oppikirjassa opetetaan.

Jos ihmisellä on hyvä olla, hänen ei tarvitse purkaa pahaa oloaan muihin. Jos ihmisen ei tarvitse kilpailla kaikesta muita vastaan, hän voi toimia muiden kanssa yhteistyössä. Jos ihmiselle ei pienenä opeteta vihaamaan "muita", hän harvemmin sitä aikuisenakaan oppii... Ja jos kaikki kieltäytyisivät pelaamasta neoliberaalien pillin mukaan, olisi maailma paljon rauhallisempi, turvallisempi ja terveellisempi paikka elää.

Moinen maailma on tosin aika utopistinen näkemys mahdollisesta tulevasta. Mihin jokainen voi kuitenkin itse suoraan vaikuttaa on se, miten käyttäytyy muita kohtaan ja miten tulkitsee muiden käytöksen. "Ei haukku haavaa tee" on monasti viimeaikoina näkemäni sanonta, mikä pitää täysin paikkansa. Jos siis joku sinua loukkaa (verbaalisesti) tahi syrjii, voit omalla suhtautumisellasi vaikuttaa suuresti kokemaasi: ehkä se toinen purkaa pahaa oloaan, ehkä sillä toisella oli todella huono päivä, ehkä ymmärsit väärin mitä toinen tarkoitti ja voit kysyä selvennystä... tai ehkä se toinen on vaan joku kusipää, jonka sanomisia ei sinun tarvitse millään tavalla kunnioittaa tai huomioida.