Määritelmiä
"Salaliitto eli salahanke on kahden tai useamman henkilön salainen sopimus jonkin rikollisen tavoitteen saavuttamiseksi." - wiki. Eli porukalla suunnitellaan jotain lainvastaista. Jostain syystä termiä ei kuitenkaan käytetä kuvaamaan poliitikkojen suhmurointia, vaikka se on juuri sitä itseään. Mikä asiasta tekee vielä naurettavamman, on päättäjien kyky myös vaihtaa lakipykäliä sen mukaan jos omat päätökset eivät lakia noudatakkaan. Korruptiotahan ei Suomen laki edes tunne, eli siitäkään ei siis ole kysymys...
"Teoria on mietiskelevä ja rationaalinen tyyppi abstrahoidusta tai yleistävästä ajattelusta, tai sellaisen ajattelun lopputulos. ... Teoria ei ole sama asia kuin hypoteesi. Teoria tarjoaa selittävän kehyksen jollekin havainnolle. Selityksen oletuksista seuraa joukko mahdollisia hypoteeseja, joita voi testata. Teoria voi näin saada tukea tai tulla haastetuksi." - wiki. Teoria tunnutaan joskus sekoittamaan faktoihin kun taas joskus halutaan painottaa jonkun asian olevan vain teoriaa - vielä todeksi todentamaton ajatus miten joku asia oikeasti on.
"Salaliittoteoria on käsitys, jonka mukaan jonkin merkittävän tapahtuman, tapahtumasarjan tai kehityskulun takana on salaliitto..." ja "Salaliittoteorioita kehittelevää, sellaisista selitystä etsivää henkilöä kutsutaan salaliittoteoreetikoksi. Salaliittoteoria-sanassa on halventava sävy, ja sitä käytettäessä annetaan ymmärtää, että salaliittoteoriaksi leimattu näkemys on naurettava, väärä, vainoharhainen, perusteeton, kummallinen tai järjenvastainen." - wiki. Foliohattuosastoa siis, mutta miksi vain tietty osa suhmuroinnista on salaliittoteoriaa?
Kuka päättää?
Kun omassa turvallisessa kuplassaan elävä auktoriteettiuskovainen "hyvä ihminen" katsoo virallisia uutisia, hän pystyy heti tunnistamaan mikä on virallisen totuuden mukainen oikea mielipide uutisoitavasta asiasta. Riippuen omasta kuplastaan, saattaa uutisen jotkut osat kuulostaa hieman oudolta, mutta vain "hyvä ihminen" pysyy totuudessa ja toistaa sen kysyttäessä. Entäs ne kaikki muut? Yhteiskunta on jo lokeroinut tavalla tai toisella jokaisen jokaisen ihmisen, joista lokeroiden yhtenä pohjimmaisena tämä "foliohattu" on.
Mitä kauemmaksi virallisesta totuudesta mennään, sitä suuremmalla todennäköisyydellä kyseinen salaliittoteoria muuttuu "foliohattuosastoksi". Tätä termiä koetetaan paikata esimerkiksi "kriittinen ajattelija"-lokerolla ja joissain tapauksissa "tolkun ihmisenä"-leimasimella. Media hoitaa hommansa ja kertoo kansalle mikä leima kuuluu minkäkin asian kannattajalle. Mediaa taas ohjaa poliitikot ja median omistajat, mutta kuka loppujen lopuksi ohjaa poliitikkoja "demokratiassamme" onkin taas sitten... salaliittoteoriaa.
Tärkeänä osana onkin käytettävä kieli ja sanojen merkitykset. Mistä tahansa asiasta, jolle ei ole tarkemmin määritettyä termiä, on hyvin hankala koittaa keskustella. Niputtamalla saman sanan alle useampia määritelmiä saavutetaan myös kunnon sekaannuksia. Kun asiasta ei voida kunnolla keskustella kielen puutteiden/vikojen vuoksi, voidaan asiasta keskustelevien henkilöiden päälle iskeä taas jos jonkinmoista leimaa. Uuskieli, kuten Orwell asiaa kutsui, onkin hyvä nimitys myös tälle tekniikalle - tosin sekin on salaliittoteoriaa, että moinen on tahallista eikä vain sattumien summaa.
Mikä avuksi?
Kommunikointi eri kuplien välillä on onnistuttu tekemään lähes mahdottomaksi opettamalla lokeroinnin hierarkia pienestä pitäen. Kuitenkin peilaten neoliberaalin oppikirjaan, on kaikki salaliittoteoriat ja uuskielen käänteet vain pieni osa suurempaa kuvaa. Näin siis, jos uskoo moisen salaliiton olemassaoloon. Kun tiede on mitä on nykyään, voidaankin pitää melkeinpä mitä tahansa asiaa salaliittona (sanan alkuperäisen määritelmän mukaan). Ja kun kukaan ei halua olla lokeroinnissa alimmalla tasolla, mihin kaikki paska saadaan valuttaa "luvallisesti", on helpompaa murtua tämän sosiaalisen paineen alla ja ylentää itsensä jopa "hyväksi ihmiseksi".
Joidenkin mukaan asioita voidaan ratkaista "vääntämällä rautalangasta" pieni asia kerrallaan ihmisten omaa tilannetta lähimpänä olevia ongelmia oikoen. Unohdetaan ne salaliitot ja keskitytään yhteen asiaan kerrallaan - nakerretaan käytännönläheisiä asioita selkokielellä. Tässä usein suurempi kuva jää tahallaan tai vahingossa piiloon, mikä onkin taas oma riskinsä: kukaan ei tiedä MIKSI niin tehdään kun ei kerrota kuin mitä/miten pitää tehdä. Toisten mukaan asioita pitää lähteä purkamaan juurta jaksaen, purkaen jokaisen salaliiton siinä välillä kunnes saavutetaan omat päämäärät.
Entäpä jos leimaamisen sijaan asiat vaan... ovat? Puhutaan asioista mahdollisimman tarkasti ja jätetään tahalliset leimasimet kokonaan pois? Jokainen saa itse päättää mikä on hyvää ja mikä pahaa. Koetetaan tunnistaa ongelmakohdat, tuoda faktat asioista esiin ja ennen kaikkea: korjata se mikä on rikki ja muuttaa asiat niin, ettei ongelma toistuisi. Siihen tarvitaan kuitenkin monen eri salaliiton selvitys ja totuuden kaivaminen kaikkien nähtäville... mikä taas ei käy ollenkaan päinsä niille, jotka näistä oikeista salaliitoista hyötyvät. Vai onko tämäkin vain salaliittoteoriaa? Jos joku esittää väitteen mikä kuulostaa korvaasi täysin hullulta, älä anna kognitiivisen dissonanssisi lyödä väitettä maahan vaan tutki asia itse. Tai älä tutki, sekin on jokaisen oma valinta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti