Enteileekö median toiminta mullistuksia yhteiskuntarakenteissa?

Merkki päällä

Siinä kohden kun media alkaa huolestumaan asemasta yhteiskunnan suunnannäyttäjänä ovat muutoksen tuulet ilmassa. Viimeisimmät ulostulot eri suurilta mediavaikuttajilta kuten JSN ja vastaavat toimittelijayhdistykset osoittavat hienosti sen, kuinka kriittinen osa tämä virallinen tarina onkaan länsimaiselle demokratialle. Samaan aikaan YK:n suunnasta ollaan huolissaan tekoälyn vaikutuksesta hallintajärjestelmäämme, jolloin omaan nenääni homma haiskahtaa pahemman kerran. Mediavaikuttajien huoli oli siinä, että auktoriteettiasemassa olevien tahojen puheet ovat olleet ristiriidassa median kertoman virallisen tarinan kanssa, siinä kun YK murehtii että tekoäly puhtaan logiikan keinoin osoittaisi järjestelmämme valuvikoja. Molemmat näistä ovat äärimmäisen vaarallisia demokratiallemme! No mutta onhan ennenkin poliitikot ja muut vastaavat puhuneet virallisesta tarinasta hieman poikkeavia asioita, joten miksi nyt se olisi sitten yht'äkkiä ongelmallista?

Nähdäkseni ongelma on siinä, että ennen nämä auktoriteetit jotka ovat puhuneet vallassa olevaa järjestelmää vastaan ovat puhuneet siitä suurelta osin eri arvojen vuoksi. Yksi haluaa ottaa kansalta ja antaa kavereille koska se on oikein, siinä kun vastapuoli haluaa antaa ensin kavereille ja vasta sitten ottaa kansalta, eli kyseessä on täysin #eriasia. Tämä vasemmisto/oikeisto-leikki onkin toiminut loistavasti vuosikymmeniä ja länsimaiset demokratiat ovat olleet varsin rauhallisia ja vakaita järjestelmiä pitämään kansan aisoissa. Trumpin kausi oli kuitenkin alkusoittoa tälle tilanteelle ja ensimmäisiä kertoja, kun auktoriteetti kyseenalaisti virallisen tarinan luotettavuuden eikä vaan tyytynyt kertomaan kuinka hän osaisi varastaa kansalta oikein, kuten tähän asti peli on toiminut. Nyt vielä se perhanan AI antaa kansalle mahdollisuuden saada jokin taho selittämään tämän sirkuksen juoni kuin viisivuotiaalle, joka on suunnilleen se taso jolla tavan kansa ymmärtää koko poliittisen pelin. Siksi tekoäly on saatava säännöstelyllä kuriin siinä kun media yrittää tehdä kaikkensa että ne väärää mieltä olevat auktoriteetit olisivat hiljaa. Tekoälyn suukapulointi on vielä helppoa ja se voidaan myydä kansalle yhteiseksi hyväksi ja heidän turvallisuutensa vuoksi, mutta kun auktoriteetteja aletaan säädännöllä rajoittamaan, siinä moni koira älähtää kun kalikka kalahtaa.

Nimittäin siinä kohtaa kun jokin luotettava taho sanoo virallisen tarinan olevan joltain osin paskapuhetta, eikä siis vaan jotkut tämmöiset sattumanvaraiset bloggaajat ja vastaavat, on piru merrassa. Korona, ilmastohumppa ja maahanmuuton ”hei me tienataan tällä” ovat vain osa niistä virallisen tarinan osista, jotka voidaan ihan todistettavasti faktapohjalta todeta olevan vain kauniita tarinoita ilman totuuspohjaa. Kun meikäläiset, siis väärinajattelijat, ovat näin sanoneet vuosikymmeniä, se on voitu leimata hulluksi salaliittoteoriaksi, mutta kun nyt voidaan tilastoilla ja niillä virallisilla faktoilla osoittaa kuinka media ja sen hetkiset puhuvat päät ovat valehdelleet kansalle, siinä on selitykset vähissä. Kyse ei ole enää eri arvomaailmoista, vaan koko auktoriteetin oikeutuksesta, joka on varsin hataralla pohjalla jos kansa ymmärtää että heille on valehdeltu. Yritys on nyt medialla melkoisen kova että nämä väärin puhuvat poliitikot ja muut asiantuntijat saataisiin hiljaiseksi, koska säädäntä jos otetaan siihen avuksi niin entistä useampi ihminen voi hoksata kupletin juonen ja väärää mieltä olevat saavat vielä enemmän ammuksia taisteluunsa. Miten tämä tilanne sitten korjataan? Opitaan taas hieman historiasta…


Vanhan toistoa

Tämä länsimainen demokratia alkaa olla tullut tiensä päähän ja aivan samalla tavalla kuin monarkiat aikoinaan, nämä ilmassa olevat merkit enteilevät muutosta. Mihin suuntaan, sen vain aika näyttää, mutta viimeksi siirryttiin kohti entistä autoritäärisempää mallia kunnes sitten koko paska osui tuulettimeen ja tarvittiin uusi virallinen tarina oikeuttamaan valta muiden ylitse. Kelataan siis ajassa taaksepäin ihmiskunnan kehitykseen feodaalisissa järjestelmissä. Muutama ihminen omisti alamaisensa ja teki just mitä lystäsi omalla hiekkalaatikollaan. Naapureiden kanssa kärhämöitiin ja Machiavellin oikeutus valtaan oli voimissaan - kenellä on suurin tykki on oikeassa. Mutta ne perhanan tavikset eivät enää vuosisatojen kurituksen jälkeen tienneet paikkaansa ja alkoivat oman massansa vuoksi omaamaan niin paljon potentiaalista valtaa, että paikallisilla päälliköillä alkoi mennä jännäkakka pulttuun. No mikä tilalle? Monarkiat.

Kun kuningas tai keisari, tai millä nimellä sitä kutsuttiinkaan, oli Jumalan antamalla mandaatilla vallassa, ei sitä kovempaa oikeutusta valtaan ollut kenelläkään ihmisellä. Verot maksettiin ensin sille omalle lääninherralle, joka sitten antoi siitä oman osansa kuninkaalle joka tarvittaessa kävi tällä verovaroin kerätyllä vallalla näyttämässä kaapin paikan väärää mieltä oleville kansalaisille. Kaikki pelasikin hyvin, jos ei nyt lasketa vaikkapa eri kuninkaiden vallanhimoa ottaa siltä naapurikunikaalta vähän lisää lääniä itselleen. Oli olemassa alueen isoin auktoriteetti, vieläpä yliolennon oikeutuksella niin sitä ei haasteta, piste. Paitsi että sitten tuli valistuksen aika ja kasvaneen varallisuuden ansiosta yhä useampi pystyi käyttää aikaansa niin opiskeluun kuin ennen kaikkea kaikessa rauhassa funtsimiseen. Kasvava autoritäärisyys toi siis rauhan maahan, mutta samalla se mahdollisti joillekin tahoille aikaa miettiä niitä syntyjä syviä, eikä vaan niska limassa vääntää työtä sen oikeutetun auktoriteetin taskuja lihottamaan.

Valistuksen ajasta kohonnut idea demokratiasta, liberaalista demokratiasta, oli kuitenkin aatteena hirvitys sille omistavalle luokalle. Mutta tarina oli ihan ykkösluokkaa ja pienellä viilaamisella siitä saatiin aivan loistava järjestelmä, joka kansalle näyttäytyi kansanvaltana ja vapautena, kun se oikeasti oli jotain aivan muuta. Järjestelmä kehittyikin idealismin ja vallanhimon yhdistelmästä vuosien saatossa länsimaiseksi demokratiaksi, joka sitten massamedian avulla rakentuikin yhdeksi ihmiskunnan parhaimmaksi illuusioksi oikeutetusta vallasta ilman yliolentoja. Samoja säröääniä kuului heti alusta alkaen, mutta ne säilyivät piilossa aivan samalla tavalla kuin monarkioissa aikoinaan - väärää mieltä olevien suut tukittiin pakolla. Sitten tulikin netti ja tavan kansalaisten mahdollisuus päästä käsiksi lähes mihin tahansa tietoon moninkertaistui ja mahdollisuus verkostoitua muiden samanmielisten kanssa olikin lopun alkua tälle demokratuurille. Nyt vielä jotkut perhanan poliitikot rapauttavat kansan luottamusta siihen Jumalan sanaan, eli valtamediaan, ja tekoäly uhkaa vääntää rautalangasta asiat eikä suurta nollausta parempaa vaihtoehtoa ole ainakaan vielä noussut esiin niin kuinka pitkälle tämä länsimaisen demokratian kuolonkamppailu jatkuu kun autoritäärisyydessäkin tulee se seinä vastaan. Vai tuleeko?


Kauanko kansan maltti venyy?

Kysymys kuuluukin, kuinka pitkälle kansa on valmis karsimaan vapauksiaan ja oikeuksiaan että vallanpitäjät voivat pitää pakan kasassa? Veikkaisin että raja ei ole vielä tullut vastaan ja vasta siinä kohden kun yleismaailmallisia ihmisoikeuksia aletaan karsimaan yhteiseksi hyväksi ja juuri sinun turvallisuutesi vuoksi, alkaa ne lamput syttymään hitaammillakin. Tai no, eihän se nyt muutama ihmisoikeus vielä mitään haittaa… kehollinen itsemääräämisoikeus ja sananvapaus voidaan aina laittaa tauolle ja sitten kun ongelma on ratkaistu niin sekin väliaikainen ajoneuvovero tullaan ihan saletisti perumaan? Mielenkiinnolla seuraankin ehtiikö se kuppi mennä nurin elinaikanani, vai kituutetaanko vielä muutama vuosisata globaalin hallinnon alla ennen kuin se vapaus alkaa maistua? Ehkä uusi uljas maailma riittää, eli somaa poskeen niin hymy pysyy kuin Jokerilla ikään? Tottelevaisuus pitää tietenkin testata kausittaisten rituaalien muodossa (äänestäminen) ja otettujen buusterien määrässä.

Muutos monarkiasta tasavaltaan kävi varsin kivuttomasti, koska kansa oli uskoteltu sääntöpohjaisten järjestelmien olevan sen oikea tapa. Kuninkaan käskyjen sijaan kansa itse pääsi säätämään lakeja jolloin niiden täytyy olla kansan edun mukaista! Olisi sulaa hulluutta ampua itseään nilkkaan säädännällä, mikä tietysti olikin se lopputulema. Ei siis kansan suunnalta, vaan oikeiden vallanpitäjien - he eivät juurikaan säätäneet lakeja itseään vastaan, vaan lähinnä varmistamaan tottelevaisen kansan. Homma menikin putkeen siihen saakka, että auktoriteetin asemaan alkoi valumaan ihmisiä jotka aina välillä ajattelivat myös itsenäisesti eivätkä pelkästään omaa napaansa. Kaikki tämä nykypäivän säädäntä kun on oman edun ajamista - hyvesignalointia ja oman äänestäjäkunnan kasvattamista. Tavan kansasta ei yksikään vallanpitäjä ole välittänyt viittä vesilusikkaa sen jälkeen kun valta siirtyi kansan keskuudesta norsunluutorneihin. Mutta hei, kyllä se sitten seuraavalla kerralla kunhan vaan kaikki äänestää oikein, eiks jeh?

Niin kauan kun enemmistö on sitä mieltä, että on olemassa auktoriteetteja jotka ovat oikeutettuja valtaan muiden ylitse, se tulevakaan järjestelmä ei tule isosti muuttumaan. Niin kauan kun sääntöpohjainen järjestelmä nähdään moraalisena ratkaisuna, vaikka se ei sitä koskaan voi olla, sama sirkus tulee jatkumaan. Niin kauan kun kilpailulla päätetään voittaja ja voittaja on oikeutettu palkintoonsa, historia tulee toistamaan itseään. Päätös on kuitenkin jokaisella yksilöllä omalla kohdallaan, kannattaako näitä asioita joiden lopputulos on nyt nähty poikkeuksetta. Se on kuitenkin täysin jokaisen ihmisen oma asia ja oma päätös, siitäkin huolimatta että tämä vauvasta vaariin saakka jatkuva indoktrinointi saattaa varsin monella aiheuttaa sen itsenäisen ajattelun puutetta, mutta sille ei mitään saa koska ne jotka ovat asian jo omalla kohdallaan kelanneet, eivät sitä valtaa muiden manipulointiin liioin juurikaan kaipaa. Pitäkää tunkkinna. Itse lähden tutkailemaan tuntemattomia polkuja tästä eteenpäin ja pyrin aktiivisesti välttelemään useita niistä aiheista, joita tässä blogini 599:n postauksen aikana olen vuosien saatossa raapustellut. Tämä tie on nähty eikä se johda mihinkään. Mihinkä se suunta sitten on, vain Luoja tietää… jos sekään. Pohditaan sitä suuntaa hieman lisää seuraavassa tekstissä…

Viides valtiomahti

Portinvartijamme määräävät rajat

Portinvartijoista olen jo aikaisemminkin kirjoittanut ja puhunut, mutta Sitran uudehko julkaisu ”Portinvartijuus digitaalisella aikakaudella” oli varsin virkistävä ote aiheeseen. Jos unohdetaan se länsimaisen virallisen tarinan pahojen syntisten syyllisyys kaikkeen (Putin, Kiina ja äärioikeisto), tämä nelikymmensivuinen läpyskä kertoo varsin hyvin mitä portinvartijuus nykypäivänä etenkin netissä merkitsee. Jos aihe kiinnostaa, suosittelen ainakin vilkaisemaan asiaa tarkemmin, mutta tähän tekstiin ajattelin nostaa kaksi kohtaa tikun nokkaan. Ensiksi, tiivistelmästä löytyvä lainaus: ”Pohjoismaisen vahvan kansallisen mediasääntelyn ja viestintäpoliittisen ohjauksen…”, jota ei kuulemma ainakaan mediapoolin ja vastaavien suunnalta koskaan ikinä meillä tapahdu koska maailman avoin ja riippumattomin media, vai kuinka se satu menikään? Ei siinä, hyvä että asia myönnetään että meillä on valtion toimijoiden suunnalta varsin vahva kontrolli mediasta. Vaikkei muka pitänytkään olla, koska demokratia.

Palataan siihen demokraattisuuteen hieman myöhemmin, mutta se toinen lainaus on myös tekstin otsikossa. Sitran paperin mukaan itse Zukkipukki, naamakirjan isoherra Mark Zuckerberg vuonna 2019 hahmotteli: ”Ihmisten mahdollisuus ilmaista itseään nykyisessä mittakaavassa on uudenlainen voima maailmassa – ’viides valtiomahti’ muiden yhteiskunnallisten valtarakenteiden rinnalla. Ihmisten ei enää tarvitse turvautua perinteisiin politiikan ja median portinvartijoihin saadakseen äänensä kuuluville, ja tällä on merkittäviä seurauksia. Ymmärrän huolen siitä, että internetalustat ovat keskittäneet valtaa, mutta mielestäni merkittävämpää on, kuinka paljon nämä alustat ovat hajauttaneet valtaa suoraan ihmisille." (Romm 2019.) Kysymys kuuluukin, onko kansan ääni oikeasti viides valtiomahti, vaiko kenties nämä teknologiajätit joidenka tarkoissa raameissa kansa saa sitten sananvapauttaan käyttää, paitsi jos se rikkoo yhteisönormeja?

Kun neljäs valtiomahti oli se perinteinen media, olisi varsin loogista ajatella sosiaalisen median ja netin olevan se viides valtiomahti. Vaikka kansalaiset itse ovat niitä sisällöntuottajia, alustojen algoritmit määräävät varsin tarkasti sen kuka näkee ja mitä, mikä siihen sananvapauteen peilattuna ei kyllä kuulu niiden alustojen oikeuteen sitten pätkän vertaa. Osa saattaa vielä muistaa internetin ja sosiaalisten medioiden villin lännen ajan, jolloin hakukoneista saattoi löytää mitä oli etsimässä ja omassa fiidissä näkyi muutakin kuin niiden tusinan ihmisen postaukset ja ne kaikkien muiden julkaisut eivät tule koskaan vastaan. Jos nämä kaikki olisivat vain algoritmien ja mahdollisesti nyttemmin tekoälyn muodostamaa käyttäjäkokemuksen parantamista näyttämällä vain mitä ihmiset haluavat itse nähdä, kaikukammioiden vuoksi kokemus olisi jo hieman ihmisen tietoisuutta vääristävä. Mutta kun alustat ovat varsin vahvasti myöskin itse sekaantumassa siihen mitä näytetään ja mistä saa noottia, tämä ”dis/mis/malinformaatio” jota kansankielessä vihapuheeksi kutsutaan on kuulemma ihan jees syy rikkoa ihmisoikeuksia. Sananvapaus on ihmisoikeus ja se on samalla myös oikeus loukata muita ihmisiä. Samalla jokaisen oikeus sulkea omat korvansa on toki olemassa, mutta ei oikeutta tukkia muiden turpia.


Valta on kansalla, tavallaan

Mark on siinä oikeassa, että kansalla olisi mahdollisuus ihan itse omilla toimillaan päättää mihin suuntaan se yleinen mielipide maan suuntaa pakottaisi. Jos kansalaiset itse oma-aloitteisesti vaatisivat vaikkapa demokratisoitua mediaa, täydellistä sananvapautta ja alustojen tyrannian lopettamista, se enemmistön ääni olisi varsin riittävä pakottamaan ne muutokset lähes välittömästi säädäntöön. Nykypäivän portinvartijoiden iloksi kansa ei sitä tiedä, ei ymmärrä eikä edes tiedä ettei se tiedä saatikka ymmärrä, jolloin se portinvartijuus säilyy harvojen käsissä ja sitä kautta kansan yleisen mielipiteen muodostuminen on vähemmistön mielivaltaa eikä suinkaan enemmistön tahtotila, mikä olisi demokraattisen järjestelmän idea. Sen lisäksi että valtio itse manipuloi vahvasti kansan mielipidettä, kansalle tarjottava tieto puristetaan niin tarkan seulan läpi että on lähestulkoon pieni ihme, että on vielä olemassa pieni joukko ihmisiä joilla on itsenäisiä ajatuksia valtavirrasta poikkeavilla tavoilla. Valtaosa ihmisistä kun ei ole missään vaiheessa itse muodostanut mielipidettään mistään suuremmasta asiasta, vaan he toistavat ylhäältä kerrottua tarinaa täysin halutulla tavalla.

Kun tätä kansan yleistä mielipidettä voidaan niin helposti manipuloida ja tätä manipulointia tehdään varsin avoimesti (mikä vissiin oikeuttaa sen?), itselläni on vaikea nähdä miten tätä voidaan millään mittarilla kutsua ”demokraattiseksi” malliksi? Ei siinä, ihmiskunta ei ole tainnut olla näin vapaa milloinkaan ennen virallisen historian mukaisessa tarinassa - vaikka meitä manipuloidaan, rajoitetaan ja paimennetaan haluttuihin suuntiin, meillä on vielä runsaasti omaa päätäntävaltaa asioihin. Se että valtaosa ihmisistä ei niin tee, ei tarkoita etteikö niitä vapauksia olisi. On kuitenkin turha väittää että tämä nykyinen tila olisi kansan tahto, koska kansalta ei missään kohden kysytty onko tämä oikein. Hiljainen hyväksyntä kaikelle valtion toiminnalle ja neljän vuoden välein avoimen valtakirjan allekirjoitus toki antavat osoittaa, että vastustus on varsin marginaalista. Suurin vastustus onkin kansalla siinä kohden jos väärän värinen kenkä tallaa heidän naamalleen, ei se että heidän naamalleen tallotaan. Kansa siis saa mitä tilaa?

Sitran paperissa myös puhutaan yksilöiden omasta porttien vartioinnista sekä joukkoistetusta toiminnasta. Tämä oli varsin vahvasti näkyvissä viime vaalien aikana kun toisinajattelijoiden kenttä avoimen keskustelun sijaan valitsi täsmälleen saman taktiikan heidän kanssaan väärää mieltä olevien hoitamiseen. Blokkisormi heilui kun säröäänet pyrittiin ryhmäpaineella hiljentämään. Ei ne herrojen elkeet renkeihin tarttuessaan ole yhtään sen kummoisempia? Sama meno toki jatkuu edelleen ja avoimen keskustelun sijaan sitä konsensuksen horjuttamista ei katsota hyvällä, samalla kun naureskellaan valtavirran lampaiden uskomuksille vaikkapa ”tieteen konsensuksesta” ilmastohumpassa. Tietysti siinä kohden saadaan kuvaa siitä kansan todellisesta vallasta ja samalla siitä, kenen mielipiteisiin sillä enemmistön paineella ei ole niinkään vaikutusta. Pienessä mittakaavassa esimerkiksi Twitter-myrsky on sitä viidettä valtiomahtia, joka ei vaadi ”kuin” pientä kansankiihotusta.


Oikeutettu valtiomahti

Joskus puhutaan kirkon ja järjestäytyneiden uskontojen olevan se viides valtiomahti, mitä nykypäivänä pidetään halveksuttavana asiana - ei kirkolla ole mitään asiaa politiikkaan. Mutta jos katsoo viimeisen parin vuosituhannen ajan ihmiskunnan historiaa, voi huomata että se uskonto on ollut varsin vahvasti mukana valtioiden toimissa. Fiksu hallitsija on ollut hyvää pataa niiden tahojen kanssa, jotka määrittävät kansan moraalisen kompassin sekä yleisen mielipiteen varsin monessa asiassa. Valtamedia on toki korvannut ison osan kirkkojen vallasta nykypäivänä ja vanha media ei ole lainkaan innoissaan siitä, että teknologiajätit ovat astuneet heidän reviirilleen yleisen mielipiteen muokkauksessa. Kun ihmiset vielä siirtyvät itsenäisen tiedonhaun sijasta tekoälyn tuottamiin valmiisiin vastauksiin ja argumentteihin, se itsenäinen ajattelu jäänee vain muistoksi ajalta, jolloin ihmiset saivat vapaasti valita tietonsa mihin perustaa uskomuksensa ja millä perusteilla koetti ymmärtää maailman menoa?

Ja sitten se vaikea kysymys: kuka on oikeutettu päättämään kenenkään muun puolesta sitä, mitä tietoa (oli se sitten faktoja tai mielipiteitä) ihmisen saa nähdä? Länsimaisen demokratian mukaisesti meillä on oikeutetut hallitsijat, jotka yhteisen hyvän (eikä lainkaan ison rahan määräyksistä) nimissä rajoittavat niin sallittua tietoa, kuin ihmisten keskinäistä keskustelua. Kapitalistisen sananvapauden ansiosta taas meillä on iso raha sanelemassa näille ”oikeutetuille hallitsijoille” mitä he saavat tehdä. Ja jostain syystä joka ikinen rajoitus, sääntö ja tiedon suodatus hyödyttää hyvin pientä joukkoa ihmisiä, samalla kun enemmistö on aina siinä pataan ottavassa joukossa. Mutta se on vain salaliittoteoriaa, että meitä ohjattaisiin ja manipuloitaisiin, vaikka se sanotaan täysin suoraan, kuten vaikka siinä Sitran paperissa. Kansalla olisi valta laittaa homma seis, mutta kun se ei niin tee, sen täytyy tarkoittaa että tälle kaikelle on kansan hyväksyntä?

Tarttisko asialle sitten tehdä jotain? Jos uskoo vapauteen ja siihen, ettei kukaan ole oikeutettu valtaan muiden yli, ollaankin hankalassa pisteessä: samalla kun näkee sen vääryyden, ei sille ole liioin oikeutettua tehdä varsinaisesti mitään koska jos niihin kanssaihmisiin pyrkii vaikuttamaan, joutuu osallistumaan siihen samaan kädenvääntöön ihmisten näkemyksistä, jota nykyinen valtavirran monitasoinen portinvartijarakenne hallitsee. Osallistuu siis itsekin kilpailuun, jonka säännöt on päätetty varsin yksipuolisesti ja mielivaltaisesti, hyödyttämään vain tiettyjä tahoja. Julkisuudessa tätä valtaa ja sen oikeutusta ei haluta käsitellä, koska itse en nyt keksi ainakaan yhtä ainoaa missään keskustelussa kestävää argumenttia miksi muutamalle ihmisille kuuluu kaikki varallisuus ja sen mukana tulema valta, siinä kun ne loput kahdeksan miljardia ja risat ihmistä taistelevat jämistä. Mutta kun ei turhaa murehdi asiaa ja tekee vain mitä käsketään, ei se iso paha tule ja puraise omaa kättä… vaikkakin se aiheuttaa sen, että tämän hyväksyminen siirtää kaiken sen taakan vain jälkipolville. Ja sen vallan pakkautumisen purkaminen on jälleen astetta vaikeampi tehtävä. Myös sielä Sitralla olisi ollut hyvä havahtua siihen tyranniin kotiovella, eikä vain viisata sormella kuinka muualla on pahoja ihmisiä, mistä meille kertoi se sama portinvartija josta koko läpyskä pyrki varoittamaan. Kantsisi ehkä lukea se oma teksti kahteen kertaan ajatuksella ja jättää se kansalta varastetuilla rahoilla kampaviinerien syönti vähemmälle.

Länsimainen pragmatismi

Totuudella ei ole merkitystä

Siinä 1960-luvun alussa Daniel Boorstin pohti, mitä ”Amerikkalaiselle unelmalle” oikein tapahtui ja tuli siihen päätelmään, että totuudella ei loppuviimein ole juurikaan merkitystä, ainoastaan uskottavuudella. Tätä samaa unelmaahan Edward Bernays ja hieman myöhemmin professori Harold Lasswell kannattivat ja viimeistään toisen maailmansodan jälkeen koko läntinen arvoyhteisö, jenkit etunenässä, oli sopeutunut ajatukseen missä käytännöllisyys ajaa totuuden yli. Kaikki suuret jenkkien aikakausilehdet siitä 1900-luvun alusta lähtien julistivat pragmaattisuuden ilosanomaa ja olihan heillä runsaasti todisteita jo hyvinkin aikaisesta vaiheesta: CPI (eli Creelin komitea) oli osoittanut, kuinka kansakunnat saadaan vihaamaan ja pelkäämään hunneja, joka oli täysin sepitetty tarina saksalaisista.

Aivan samaa satuiluahan koko Mccarthyismikin oli ja on edelleenkin, mutta kuten muutkin vastaavat käsitysten ohjaukset, ei sillä totuudella ole merkitystä vaan ainoastaan sillä, miltä asiat näyttävät ja kuinka uskottava se kerrottu tarina on. Vaikka tätä uudehkoa ideologiaa arvosteltiinkin vielä 50-luvulla, esimerkiksi professori William Albigin toimesta, oli tämä juna saanut jo riittävästi liike-energiaa taakseen ettei sitä voitu pysäyttää millään totuudella. Ja eihän se nyt ole millään tavalla uskottavaa, ettäkö kokonaiset kansakunnat uskoisivat puhtaasti sepitettyihin asioihin?! Joku olisi kertonut, eiväthän ne niin tekisi ja kaikki mitä valtio tekee on aina yhteiseksi hyväksi ja juuri sinun turvallisuutesi vuoksi. Ainiin ja demokratia jossa vain äänestämällä voi vaikuttaa, sitä ei myöskään sovi unohtaa!

Karu todellisuus on kuitenkin se, että ihmiset ovat valmiita uskomaan mitä tahansa kunhan se syötetään heille oikealla tavalla. Huomasithan, etten käyttänyt sanontaa ”karu totuus”, koska totuudella ei edellenkään ole merkitystä ihmisille? Kun ennen McCarthya kommunsimin vastaiseen propagandaan poltettiin palttiarallaa sato miljoonaa taalaa vuosittain jopa vuosikymmenten ajan, mitä luulet kuinka paljon se on tuonut uskottavuutta asialle? Sillä ei ole mitään merkitystä vaikka tusina professoria asiasta varoittelisi, kun markkinointikoneisto jyllää ja jyrää alleen kaikki poikkiteloin menevät tahot ja hukuttaa heidän sanomansa siihen haluttuun ilosanomaan. Ja vaikka se pystytäänkin kiistatta todistamaan, ei se ketään kiinnosta koska ei ole uskottavaa, ettäkö kaikki olisivat mukana moisessa suuressa salaliitossa!


Ei salaliitto, vaan kulttuuri

Pragmatismi onkin se koulukunta, johon koko länsimainen demokratia näköjään nojaa. Käytännönläheinen ajattelu johti siihen toteamaan, ettei totuudella ole mitään väliä vaan se miten asiat myydään ja hyväksytään totena merkitsee paljon enemmän. Tämä idea taas sopii kuin nenä päähän propagandisteille, koska he voivat luoda totuuden sen sijaan että lähtisivät etsimään sitä. 1800-luvun lopulta lähtien tämä kehitys onkin ollut vahvasti nähtävissä ja vaikka sitä ei halutakkaan yleisesti myöntää, on tämä sama pragmaattisuus iskostunut vahvasti koko länsimaiseen yhteiskuntaan. Ja kun niin on ”aina” tehty, se on luonnollista ja normaalia. Kun kansan yhteiseksi hyväksi joudutaan totuutta hieman venyttää, se on oikeutettua koska vain lopputulos ratkaisee. Jopa niin pitkälle, että koko järjestelmä perustuu venytettyyn totuuteen, mutta uskottavaan semmoiseen koska siististi pukeutunut rivi korkeasti siihen koulutettuja ihmisiä niin kertoo.

Kaikki nämä tarinat oikeusvaltiosta, sääntöpohjaisesta järjestelmästä ja demokratia/tasavalta-härdellistä ovat enemmän tai vielä enemmän vain tarinoita, joiden yhteys todellisuuteen on varsin kaukana. Mutta ne tarinat ovat niin uskottavia ja niin moni niihin uskoo, että niistä on tullut se konsensus oikeudesta valtaan muiden yli. Jos vaivautuisi lukemaan ja tutkimaan ennen 1900-luvun alun materiaaleja, tai niitä myöhemmin tuotettuja teoksia jotka ottavat kriittisemmän kannan tähän asiaan, voi huomata kuinka järkyttävän kauaksi niistä vanhoista korkeista arvoista ollaankaan päädytty. Edelleen kyllä kerrotaan niitä samoja tarinoita, on vallanjakoa ja ties mitä konstitutionalismia, mutta todellisuuden kanssa ne eivät täsmää enää juurikaan. Mutta kun niitä tarinoita toistetaan riittävän kauan, niistä tulee totta…

Yksi huvittavimpia käänteitä tässä pragmaattisuudessa on se, miten tietyt termit joudutaan kääntämään lähes päälaelleen tilanteen niin vaatiessa. Kun Trump astui kuvioihin, republikaanit, eli tasavaltaa kannattavat olivatkin yht'äkkiä se huono sakki, siinä kun demokraatit olivat hyviksiä. Sitä ennen tasavaltaisuus oli kannatettava asia ja demokratia nähtiin ongelmallisena asiana koska ihmiset ovat keskimäärin aika hemmetin tyhmiä ja helposti vietäviä. Mutta jos nyt oletkin konservatiivien kannalla, onkin tasavaltaisuus taas hyvä juttu ja kansanvaltaisuus huono, minkä vuoksi demokratia onkin kriisissä ja vaaditaan suoraa demokratiaa koska tasavallassa on väärät ihmiset päässeet valtaan. Käytännössähän kansa ei koskaan ole ollut lännessä vallassa, mutta sille on keksitty ties mitä satuja oikeuttamaan se harvainvalta kansan ylitse. Nyt se on demokratia, tai tasavalta, tai demokraattinen kansantasavalta, sen mukaan keneltä kysyy. Ja sitä epäilevät ovat niitä oikeita järjestelmän tukijoita ja vain oikein äänestämällä asia korjaantuu!


Jos se toimii, ei sitä kannata korjata

Kun tämä järjestelmä on nyt todettu toimivaksi, kannattaako sitä sitten edes yrittää muuttaa? Nykyiset poliittiset puolueet (niin vanhat kuin myös uudet) ovat sitä mieltä että ei missään tapauksessa, vaan jatketaan samalla tavalla mutta keksitään uusia satuja siihen vielä päälle niin kyllä se toiset sata vuotta menee vielä ihan heittämällä. Ainoa haaste tässä onkin se semmoinen ikävä ihmisoikeus kuin sananvapaus, mutta koska ihmisoikeudet ovat Suomessakin vain perusoikeuksia, joita voidaan noudattaa täysin vallanpitäjien halujen mukaan, todellista ongelmaa ei siinäkään varsinaisesti ole. Sananvapaus olisi kuitenkin se keino murtaa tämä ison rahan valta, mutta käytännönläheiset ihmiset tietävät, ettei sitä venettä kannata heiluttaa kun itse istuu sielä reunalla pitämässä venettä pystyssä. Eli tahot, jotka saavat sanansa julki oikeiden vallanpitäjien sallimissa rajoissa.

Edelleenkin elokuvissa ja kirjoissa journalistit esitetään totuuden perässä henkeään uhaten juoksevina sankareina, vaikka he eivät sitä ole enää sataan vuoteen olleet ainakaan lännessä. Kyllä, poikkeuksiakin on ja oikeaa journalismia eksyy välillä jopa sinne valtavirran tarinaan, mutta sitä ei sieltä kansa huomaa kun se hukkuu siihen aallokkoon jonka se muu roskajournalismi tuottaa. On kuulemma oikeutettua kertoa kansalle vain mitä vallanpitäjät haluavat ja koettaa hiljentää kaikki muu. Kansa saattaisi muutoin uskoa aivan vääriin asioihin, näiden vallanpitäjien mielestä. Ihmiset saattaisivat jopa alkaa uskomaan tosiasioihin, jotka ovat muutakin kuin mielikuvituksen tuotetta. Tieteen kerrottiin ratkaisevan nämä ongelmat, mutta politisoitunut tiede vain pahensi asiaa entisestään. Kyllä, totuuksiakin on paljon löydetty ja ihmiskunnan ymmärrys eri asioissa on noussut vuosisatojen aikana melkoisesti… mutta niin on noussut se sallittujen tarinoiden määräkin, sen sijaan että vain jahdattaisiin totuutta.

Kaikki taitaa kuitenkin kiteytyä ihmisten arvoihin ja siihen, mitä ja miksi he mitäkin kannattavat, vastustavat tai vaan sallivat. Mitä on sallittua tehdä yhteiskuntarauhan säilyttämiseksi? Mitä on sallittua satuilla kansalle sen omaksi edukseen, verrattuna siihen että asioista kerrottaisiin totuus ja annettaisiin ihmisten päättää itse? Kuka on oikeutettu näistä asioista päättämään etenkin muidenkin puolesta? Näistä asioista ei kukaan valtaan halajava kuitenkaan halua puhua, koska ihmiset saattaisivat pohtia kahdesti kenelle sen valtansa ylitseen sallisivat. Enemmistölle ihmisistä tilanne on se, että he eivät tiedä (saatikka ymmärrä), eikä heitä kiinnosta tietää näistä asioista. Miksi pitäisikään kiinnostaa, meillähän on maailman paras hallitus, luotettavin media ja universumin onnellisin maa? Turhaa sitä toimivaa järjestelmää on mennä korjaamaan ja kenellä muka olisi oikeus niin tehdä? Keinot toki löytyvät tämänkin blogin sivuilta, jos asian haluaisi muuttaa. Mutta ei minua asiasta kannata uskoa, vaikka monen mielestä tuo meikäläisenkin professorin tahi tohtorin arvonimi tekee kaikesta sanotusta uskottavampaa. Ja vain uskottavuudella on loppuviimein väliä, ei totuudella. Vai onko?

Neoliberalismi vs. Globaali kommunismi

Paha ja isompi paha

Tämän hetken poliittisen kentän jakaminen vasemmistoon ja oikeistoon ei anna millään tavalla oikeaa kuvaa niistä tämän hetken jakolinjoista. Lokalismi-globalismi antaa jo hieman paremman kuvan, mutta jos noita poliitikkoja ja heidän runkkurinkejään, eli puolueita, katsoo niin vanhoista puolueista kaikki ovat globalismin kannalla ja persut teeskentelevät olevansa lokalisteja äänestäjilleen, vaikka ajavatkin samaa globaalia maailmanjärjestystä missä kaikki valta keskitetään ylikansallisille organisaatioilla kuten EU, YK, WHO ja NATO. Vaikka globaali valta onkin kaikilla mielessä, se miten sinne päästään, kuka sitä johtaa ja mitä osaa kansat tulevat pelissä pelaamaan eivät ole kuitenkaan yhtenevät. Jokainen poliitikko ja puolue tietenkin tietää sen ainoan oikean ja täydellisen ratkaisun kaikkiin maailman ongelmiin, minkä esteenä ei ole kuin ne kaikki väärin äänestäneet joten ensimmäinen tehtävä on suostutella enemmistö kansasta sille ”omalle” puolelle. Tämä tietysti on hyvin vahvasti liberaalin demokratian idean vastaista, mutta eipä poliitikkoja ole ennenkään demokratia, kansanvalta, kiinnostanut - ainoastaan halutaan oikeutus valtaan kansan yli kysymällä minkä värisen saappaan alla he haluavat elää.

Jako vain kahteen eri aatesuuntaan jättää toki ne lukemattomat vivahteet huomiotta, mutta tarkoitukseni ei olekaan selittää juurta jaksaen tätä systeemiä, vaan antaa riittävästi tartuntapintaa aiheeseen että siitä voi jokainen tiedonjanoinen lähteä tutkimaan asiaa ihan itse. Mediamme, joka on täysin globalistinen, ei ole vielä ottanut vahvaa asemaa kumpaa mallia se tukee, koska molemmat päätyvät kuitenkin siihen samaan tilanteeseen: globaaliin maailmanvaltaan muutaman tahon hallitsemana. Toki tätä konseptia maalataan jatkuvasti ”hulluksi salaliittoteoriaksi”, koska asiaa ajavien tahojen suunnalta ei olla siitä avoimesti kirjoitettu kuin joitain satoja kirjoja, vasta joitain tuhansia teoksia niiden pohjalta on asiasta varoiteltu, kaikki nykypoliitikkojen puheet täsmäävät siihen ajettuun agendaan viljellen jopa samoja avainsanoja ja ”mitä ne uutta maailmanjärjestystä ajavat tahot tekisivät toisin, jos tämä nykymeno on pelkkää sattumaa?” Huomaatko, selvästi hullu salaliittoteoria, koska median omistajat eivät koskaan ja missään vaikuttaisi sisältöön palkkaamalla ”omat miehensä” niiden mediatalojen johtoon.

Mitkä ne kaksi suurinta aatesuuntaa sitten ovat, joita poliitikkomme ajavat? Yksinkertaistettuna, neoliberalismi ja globaali kommunismi. Neoliberalismi on Chicagon poikien vuosikymmenten projekti, siinä kun globaalin kommunismin riemujuhlaa julistaa WEF. Kapitalismi steroideilla vs Marxis-Leninismin keskusjohtoisuus, näin vielä tiukempaan puristettuna. Mukana sopassa on toki ns. ”Inklusiivinen kapitalismi”, joka vaikuttaa lähinnä olevan vain siirtymävaihe neoliberalismista kommunismiin, koska kommunismilla on sen verran huono maine kapitalistien oppikirjoissa. Toki kommunismi-sanan käyttö ei ole täysin oikea, vaan keskusjohtoinen totalitarismi olisi sopivampi termi. Mutta koska ”lopullisessa ratkaisussa” jota nämä tahot ajavat ei kukaan omista (paitsi tietysti se hallitseva luokka) mitään, ei sillä rahalla ole enää liioin merkitystä, joten lopputulos on hyvinkin kommunistinen. Toisaalta, neoliberalismin lopullisessa ratkaisussa ei niillä alemmilla luokilla ole liioin mitään, koska kaikki omaisuus on valunut ylöspäin vain muutaman tahon hallintaan. Valta siis valuu harvojen käsiin joko kilpailulla tai suunnitelmallisuudella. Mutta se on sitä länsimaista demokratiaa parhaimmillaan, kun saamme valita annetuista vaihtoehdoista!


Mihinkäs se demokratia jäi?

Kansanvalta olisi tietysti vaihtoehtona näille molemmille, mutta siitäkään ei voida olla varmoja mihin se johtaa - sitä kun ei olla kokeiltu vuosisatoihin sitten antiikin aikojen Ateenan jälkeen. Ihmisten käsitys demokratiasta ja demokraattisesta järjestelmästä kun on sillä tasolla, että vuosisatojen tutkitun tiedon valossa ihmiset ovat lukeneet demokratiasta otsikon ja iskulauseen uutisesta, mutta ei mitään sieltä leipätekstistä. Akateemisissa piireissä tämä taitaa olla enemmän parhaimmin varjeltu julkinen salaisuus, koska asiaa ohitetaan aina olankohautuksella ja ”heh heh, no joo, onhan se niin ettei tämä ole kunnolla demokratiaa tai demokraattista, mutta se on paras järjestelmä mitä meillä on olemassa!” Koska sitä pyhää lehmää ei kritisoida, ettei se oma palkanjuoksu pääty siihen. Toki lukemattomia kirjoja tätä ”länsimaista demokratiaa” vastaan on kirjoitettu ja useampikin taho on asiasta koettanut saada taottua järkeä ihmisten kalloon, mutta virallista tarinaa on pönkitetty niin suurilla resursseilla, ettei ole ihme että ihmiset eivät ymmärrä olevansa totalitaarisen järjestelmän vankeja.

Kansa saa siis tässä demokraattisessa mallissamme itse valita, antaako se valtansa ylikansallisille organisaatioille vai itkee ja antaa, koska muut vaihtoehdot ovat kiellettyjä. Vanhoissa puolueissa ei ole mitään edes etäisesti oppositioksi kutsuttavaa voimaa, vaan siellä ajetaan poikkeuksetta jompaa kumpaa tapaa ottaa se kansan suosio globaalin vallan alle. Kapitalismia kannattavat pitävät sitä ”pahaa” neoliberaalia mallia hulluna salaliittoteoriana ja vihreää siirtymää kannattavat tietävät varmasti, että globaali kommunismi on yhteiseksi hyväksi ja sinun turvallisuutesi vuoksi… ja kaikki sitä epäilevät ovat hulluja salaliittoteoreetikoita. Molemmat osapuolet kannattavatkin siksi kapitalistista sananvapautta, eli se kenellä on eniten resursseja pelissä, on oikeimmassa. Sananvapaus, vaikka ihmisoikeus onkin, on molempien puolten vihaama ja halveksuma asia, jota tulee sen sananvapauden suojelemiseksi kieltää kaikilta väärää mieltä olevilta. Se oma puoli on ainoa oikeassa oleva, siinä kun vastapuoli ja ennen kaikkea jokainen tätä kahden ainoan oikean vallan hyveellisyyttä epäilevä ovat pahoja syntisiä, jotka tulee vaientaa.

Millä sen kansan sitten saisi huomaamaan tämän ongelman ja vaatimaan sitä kansanvaltaa, jonka se luulee omaavansa? Medialla ja tietysti sitä ennen koulutuksella, minkä vuoksi kouluissa opiskellaankin että hiilidioksidi on myrkkyä eikä lainkaan elämän perusedellytys. Oikeat vallanpitäjät ovat kautta aikojen tienneet kuinka tärkeää tiedon hallinta on. Kyllä, ne pahat vääräoppiset kirjat saavat pääosin olla vielä hyllyillä, koska niin harva kävelee sinne pölyisien hyllyjen viimeisille riveille kun sen sijaan voi vaan katsoa televisiosta uutiset viidessä minuutissa ja sitten mennä viihteelle tykittämään suoraan sitä virallista tarinaa takaraivoon saakka mieltäturruttavilla populaarikulttuurin teoksilla. Hollywoodin viritysten ansiosta roistosta tulee sankari kansan silmissä - kansa kyllä tietää kenelle on hurrattava kun se oikean elämän sankari on kuin suoraan siitä omasta suosikkileffasta nostettu päähenkilö. Anna Russell Crowelle kahden vastakkaisen hevosen symbolilla olevan panssarin sijaan luotiliivit ja maastopuku sekä vaihda gladiaattoririvit seisten hurraaviin poliittisiin pelleihin niin saadaan sama leffa mutta eri asetelmissa. Saakohan Ursula Wunderbaum parhaan naisoletetun pääosan palkinnon?


Onko meillä varteenotettavaa oppositiota?

Ei. Seuraava aihe…? Mitä meillä opposition sijaan on, on pienehkö joukko nykyistä menoa vastustavia mutta kaikesta muusta keskenään riiteleviä ryhmittymiä. Herrojen elkeet ovat tarttuneet renkiin ja moni pieni ”suuri johtaja” haluaa kalifiksi kalifin paikalle, eikä muuttaa koko läpimätää järjestelmää että kansanvallalla olisi edes pieni mahdollisuus. Näkyy niin konstitutionalismia kuin puhetta suorasta demokratiasta, mutta muutos haetaan saman vanhan kaavan mukaan: ihmisten pitäisi äänestää oikein, että edustaja pääsee tasavallassamme valtaan muiden ylitse. Kaikki ne nykyiset vallan verkostot jotka ovat juurtuneet yhteiskuntaamme kaksoisvaltiota myöden tuntuu unohtuvan kun se palkinto, hillotolppa, on lähes käden ulottuvilla - kunhan vaan ihmiset äänestäisivät oikein! Osa on hylännyt tosin sen äänestämällä vaikuttamisen ja vaatiikin radikaalimpaa ratkaisua - vallankumousta.

Kansannousut valtaa vastaan omaavat vain lähes poikkeuksetta sen ongelman, että se ”mitäs sitten” kohta ei ole yleensä ihan loppuun asti suunniteltu. Jos kaadat sen ”pahan tyrannin”, mikä estää vielä pahemman tyrannin valtaannousun? Kun Egyptissä Hosni Mubarakin vuosikymmenten valta saatiin lopulta kaadettua vallankumouksellisten aktivistien toimesta (juu, ei yksin heidän toimestaan, tiedetään), saatiin yksinvaltiaan tilalle Muslimiveljeskunta joka oli maltillisesti kasvattanut valtaansa vuosikymmenten aikana. Ojasta allikkoon voitaisiin sanoa, eikä valamiehistö ole vieläkään ulkona sen suhteen, että kumpi oli pienempi paha. Jos siis vallankumoukselliset voimat onnistuvat nyt kaatamaan tämän YGL-liivijengin aiheuttaman tyrannian, mikään ei estä neoliberaalien paremmistoa kaappaamasta sitä valtaa ja ajamalla samaa globalismia eteenpäin eri kautta. Suurin ongelma onkin se, että kansa ei näistä asioista tiedä, eikä se edes tiedä sitä että se ei tiedä.

Ja auta armias jos menet näistä asioista puhumaan julki kun paikalla on joko ”äänestäminen on demokratiaa” tai ”NWO on salaliittoteoriaa” jengiä. Öyhötys alkaa ja järjen jättiläiset alkavat laukomaan ”lääkkeet” tasoista argumentointiaan. Jokainenhan kuitenkin tietää tietävänsä totuuden ja että juuri heihin ei olla voitu vaikuttaa vuosikymmenten propagoinnilla ja tarkkaan luodulla koulujärjestelmällä, joka on varmistanut ettei kukaan opi miten tyrannit voitaisiin kaataa jos semmoinen pääsee valtaan tavalla tai toisella. Jako näiden kahden, eli neoliberalismin ja globaalin kommunismin välillä onkin tavallaan turha, koska ainoastaan tässä siirtymävaiheessa ne eroavat toisistaan minkä vuoksi niitä ajavatkin eri tahot. Keinot ovat kuitenkin molemmilla ryhmittymillä samat, eli samat shokkidoktriinit ovat käytössä pitämään kansa kurissa. Kansaa ei valtaan haluta, koska se saattaisi ajaa omia etujaan eikä niitä verkostojen johtajien etuja. Ja toisaalta, jos kansa ei huomaa tulleensa näin pahasti kusetetuksi, onko se kelvollinen päättämään omistakaan asioista? Somessa tulee päivittäin vastaan tapauksia, joihin ei muuta todeta kuin että onneksi kansa ei ole vallassa. Pitäisköhän asialle tehdä jotain? Jos jos pitäisi, niin mitä?

Demokratian historiaa - kollektivistien yhteiskuntasopimus

Yleinen tahto

Jatketaanpa demokratian luurankojen kaivamista kaapista. Jos Hobbes tai Locke eivät oikeen iskeneet vielä perusteluiltaan niiden vahvan uskonnollisen latauksen vuoksi, kenties Jean-Jacques Rousseau (1700-luvun puolen välin tienoilla) omalla sosiaalisella sopimuksellaan saa sinut vakuuttuneksi siitä, että oikeastaan vapautta on antaa valtansa pois ja tehdä kuten kaikki muutkin? Vaikka läntinen maailma oli kovasti menossa kohti individualistista näkemystä, yhteiskunnat vaativat ainakin väitetysti kollektivismia kukoistaakseen. Organisaatio, eli yksilön ja yhteisön yhdistelmä vaatii paljon enemmän… organisointia, verrattuna yksinkertaiseen ja todella tehokkaaseen kollektiiviseen ideologiaan: kaikki tekevät samalla tavalla, tai itkevät ja tekevät.

Demokratia kuuluisi pohjimmiltaan olla yleisen mielipiteen tulkkaamista yhteisiksi säännöiksi ja juuri tämä näkemys myös Rousseaulla oli - samalla se oli myös oikeutus valtaan niille jotka valittiin hallitsemaan, kuin myös se yksilön velvollisuus noudattaa niitä sääntöjä koska oli sitä kollektiivia jonka sääntöihin oli vaikuttamassa. Kansan yleinen tahto loi yhteiskunnan ja yhteiskuntarauhan, jota ei tulisi kenenkään järkyttää. Toki yhteiskunnat kehittyvät ja näkemykset muuttuvat, mutta se tapahtuu vaan luonnollista tahtiaan eli kääntyy yleensä kuten valtamerilaivat. Yksilö, joka löytää itsensä pyrkimässä muuttamaan sitä laivan suuntaa on juuri siinä samassa asemassa kuin yksilö soutuveneensä kanssa sen valtamerilaivan edessä. Opetelkaa uimaan jos meinaatte yleistä mielipidettä vastustaa.

Yleinen mielipide, massojen tahto, on kuitenkin oikukas mitä Rousseau piti todisteena sen vapaudesta. Yksilöt, jotka eivät halunneet sen yleisen tahdon valtaan alistua saivat kuitenkin vapaasti valita mitä tekevät. He voivat antaa itsensä tulla suostutelluksi siihen tahtoon, he voivat suksia kuuseen ja etsiä paremman yhteiskunnan tai muodostaa oman sellaisen, he voivat jatkaa uhmaamistaan ja tulla yhteiskunnan sylkykupiksi, he voivat koittaa pitää etäisyyttä ja olla halveksittu tai pilkattu kylähullu tai sitten heidät pitää pakottaa tekemään mitä yleinen tahto määrää. Ja jos ei tee eikä itke ja tee, saunan takana on tilaa. Ihanan liberaali näkemys, eikö? Toki tämä on juuri se kollektivistien ideologia - yksilö on aina uhrattavissa yhteisen edun vuoksi.


On vapautta ja on vapautta

Tähän saakka tämä esitetty ”demokratia” ei juurikaan eroa totalitarismista, mutta se johtuu vain siitä että ihmisillä on erilaisia käsityksiä mitä ”vapaus” merkitsee. Jokaisella yksilöllä on vapaus lähteä lätkimään tästä ”demokratiasta”, siinä kun totalitarismissa sekin on kielletty ja estetty. Yksilöllä on myös mielipiteenvapaus, eli vapaus omista mielipiteistään! Eräs herra Sir Isaiah Berlin pohti asiaa esseessään ”Two Concepts of Liberty”, jakaen vapauden kahteen kategoriaan: negatiivinen ja positiivinen vapaus. Jo tässä voidaan huomata hienoiset eroavaisuudet kielien välillä, koska ”freedom” ja ”liberty” tulkataan yleensä vapaudeksi, vaikka niillä englanniksi puhuttaessa tarkoitetaankin kahta hieman eri asiaa. Liberty on enemmän valtion antama vapaus, oikeus, ehkäpä etuoikeus.

Negatiivinen vapaus voitaisiin kääntää myös rajoittamattomuudeksi. Olet vapaa tekemään juuri sen mitä haluat, ilman minkään tai kenenkään estämättä. Käytännössä täysin rajoittamatonta vapautta ei tietenkään ole, koska erilaiset lainalaisuudet (esim. fysiikan lait) estävät ihmisiä tekemästä asioita, tai ainakin tekevät niistä erittäin hankalia suorittaa. Yhteiskunnasta puhuttaessa näillä vapauden rajoituksilla usein tarkoitetaan lakeja ja säännöksiä, jotka kieltävät ihmisiä tekemästä tiettyjä asioita. On kiellettyä tappaa tai varastaa, mutta silti ihmiset niin tekevät eli rajoitukset ovat vain siellä omassa päässä. Yhteiskunnan kannalta se oma pää tulisi kuitenkin pitää kylmänä ja noudattaa niitä annettuja rajoitteita. Sananvapaus nähdään usein sen rajoitteiden kautta ja sen ollessa ihmisoikeus, voidaankin peilata yhteiskuntaa sen kunnioituksella ihmisoikeuksiin.

Positiivinen vapaus taas kertoo mitä sinä saat tehdä, sen sijaan että mitä sinä et saa tehdä. Asia voidaan nähdä esimerkiksi niin, että positiivinen vapaus on kuin itse määrittämäsi uudenvuodenlupaus jonka pitämiseksi koko yhteiskunta sitten tulee jeesaamaan. Sinulta ei siis kielletä asioita, suoraan, mutta saat tehdä vain niitä sallittuja asioita johon sitten kaikki tulevat auttamaan! Tavallaan tämä ajatus vapaudesta on juuri se, mihin kollektivistit maailmankuvansa perustavat - kaikki tekevät vain sallittuja asioita jolloin ei tarvitse edes kieltää mitään. Kollektivisteille on nimittäin sanomattakin selvää kaikille, että tehdään vaan niitä sallittuja asioita. Yhteiskunnassa kun sallitaan vain yksi virallinen tarina niin sen tarinan Overtonin ikkunan sisällä kaikki mielipiteet ovat sallittuja, mitään sen ulkopuolelle jäävää ei huomioida millään tavalla. Tämä on se kunniasäännöstö mitä mediakin noudattaa (Omerta), joka vaalii kansan yhtenäisyyttä samalla väittäen olevansa vapaa.


Mikä voisikaan mennä pieleen?

Kaikki toimiikin siihen asti hyvin, kunnes mukaan yhtälöön otetaan ihminen. Itsepäinen, omaa etua ajava ja vieläpä usein kilpailua kannattava yksilö kun heitetään sinne yhteiskuntaan, oikeastaan kaikki voi mennä päin helvettiä kun koko järjestelmä perustuu lakeihin ja määräyksiin. Kun ne vallanpitäjät alkavat tekemään lakeja omaksi edukseen, lopputulos on aina kaikkea muuta kuin kansan yleisen tahdon mukainen. Mutta kun se valta on pakkaantunut ja ne oikeat vallanpitäjät ovat oppineet kuinka sitä yleistä tahtoa, yleistä mielipidettä, oikeen ohjataan niin sen nyt ei pitäisi tulla kovinkaan suurena yllätyksenä että asiat menevät lähes täsmälleen kuten se ohjaaja haluaa. Ei siis lainkaan miten se kansan yleinen tahto sanelisi, mutta kansa ei sitä tiedä tai ymmärrä koska se uskoo päässänsä juoksevien ajatusten olevan heidän omiaan.

Mielen manipulointiin ja massojen ohjailuun tarvittava tietotaito on aina ollut vallanpitäjille kultaakin arvokkaampaa. Tiedolla ja sen hallinnalla on aina kyetty ajamaan suuria joukkoja ihmisiä haluttuun suuntaan, joten se oikea valta on aina löytynyt sieltä, missä on opittu niin omista kuin muiden virheistä - historiasta. Tietämättömyys on nykypäivänä kuitenkin oma valinta, vaikkakin se voittajien kirjoittama historia onkin kovin värittynyttä. Asioiden ymmärtäminen onkin sitten aivan toinen juttu ja jokainen ihminen ymmärtääkin asiat sillä yksilöllisellä tavallaan. Mutta siinä tullaankin samalla koko ongelman hyvinkin yksinkertaiseen ratkaisuun, jonka aikaisempia tekstejäni lukeneet saattavatkin jo arvata?

Sananvapaus. Ei siis se, joka määrittää mikä on sallittua sanoa vaan se, että jokaisella on oikeus puhua suunsa puhtaaksi. Muut voivat sitten itse vapaasti päättää uskooko ja kuunteleeko mitäkin tahoa, mutta kun aktiivisesti tiettyjä mielipiteitä lähdetään tukahduttamaan, ollaan hyvin lähellä totalitarismia. Rousseaun yhteiskuntasopimus avaakin tien ja oikeutuksen totalitaariselle demokratialle, mikä vastaa pelottavan tarkasti tätä nykypäivän ”länsimaista demokratiaa”. Tämän päivän sananvapaus sallii vain ”oikeat” mielipiteet, koska muut tuhoavat sen koheesion jonka yleinen tahtotila vaatii toimiakseen. Mutta jos jonkun asian voi tuhota totuudella, se ansaitsee tulla tuhotuksi totuudella, eikös? Totuus kun on se, että hallitseva luokka on korruptoitunut niin pahasti, ettei nykyistä järjestelmää voi ”korjata”… koska se ei ole rikki, vaan toimii juuri kuten se on suunniteltukin. Muutaman eduksi, pitämään kansa tottelevaisena.

Demokratiaa rautalangasta

Yhtä monta näkemystä kuin kansalaista?

Jos menet kysymään vastaantulevalta ihmiseltä mitä demokratia tarkoittaa ja toistat sen saman useampaan otteeseen eri tyypeiltä, veikkaisin että vastaukset ovat toisistaan melkoisesti poikkeavia. Niissä kuitenkin on tiettyjä yhtäläisyyksiä, kuten äänestäminen ja sillä voi vaan vaikuttaa, kuin myös parlamenttia ja edustajia. Osa saattaa puhua suorasta demokratiasta, Sveitsin mallista, mutta onhan meillä sentään kansalaisaloitteet jotka ovat melkein sama asia. Eikä sitä kaikkea voi kansalla äänestyttää koska … niin on kerrottu. Entä oma vastaukseni? Lyhyesti ”jotain ihan muuta kuin meille kerrotaan demokratian olevan”, mutta nyt samalla teenkin itselleni kokeen. Miten oikeasti vastaisin juuri nyt ja miten vastaan tulevaisuudessa, kun saan seuraavat kirjaprojektini luettua: ”A HISTORY OF WESTERN POLITICAL THOUGHT” - J.S.McClelland ja ”The Oxford Handbook of POLITICAL THEORY” - General Editor: Robert E. Goodin. Ensimmäisen kappaleen perusteella historiasta sanoisin, että ei ihme ettei tämä ”demokratia” toimi alkuunkaan. Mutta siitä lisää joskus toiste.

Kuinka siis määrittäisin asian, joka kuvaa konseptia jostain asiasta, johon ei olla vuosituhansiin edes enää pyritty vaikka niin väitetäänkin? Ateenan demokratia olisi ehkä lähimpänä sitä sanan alkuperäistä määritelmää, eli yksinkertaisesti kansanvaltaa. Puhutaan siis ajalta ennen Rooman valtaa, joka on usein mallina nykyisille demokratioille, vaikkei se semmoinen missään vaiheessa ollutkaan. Rooman tasavalta on nimittäin se, mitä täällä lännessä on kopioitu kovin hanakasti siihen kansan hallinnan oikeutukseen. Suomi on myöskin tasavalta, perustuslakinsa mukaan, joka jo antaa selvän vihjeen siitä, ettei kyseessä ole kansanvalta, vaikka niin asiaa koetetaan selittää - valtiovalta kuuluu kansalle, mutta sitä edustaa eduskunta. Siis valta kuuluu eduskunnalle, ei kansalle. Tasavalta taas olisi mikä tahansa järjestelmä, jossa ei ole valtionpäämiestä tai jos on, se on äänestetty valtaan. Vallan tasaisuus taas tulee siitä, että jokaisella on antaa yksi ääni vaaleissa, mutta siihen se tasaisuus sitten jääkin.

Itse suosin nykyään Tocquevillen määritystä demokratiasta, joka siis merkitsee mitä tahansa järjestelmää jonka lait ja säännöt ovat kansan yleisen mielipiteen mukaisia. Tällä määrityksellä Suomi ei tietenkään ole demokraattinen maa, koska yleisen mielipiteen mukaan esimerkiksi bensan hinta ei todellakaan kuulu olla yli 2€/litra. Tasavalta, siis missä kansaa edustaa kansanedustajat, voisi siis hyvin olla demokraattinen järjestelmä, JOS se vain tulkitsisi kansan tahtoa kaikissa asioissa. Nythän kansa saa äänestää aatetta jota kannattaa ja sitten täysin puhtaasti sattuman sanelemana löytyy aina konsensus puolueiden kesken, mutta yksikään niistä päätöksistä ei ole kansan yleisen mielipiteen mukainen vaan päättäjien itsensä keksimiä asioita joissa yhdistetään aatteiden huonoimmat puolet keskenään - konsensus. Eli tähän mennessä maamme ei ole demokratiaa kuin perustuslain pykälän verran ja ennenkään sitä perustuslakia täällä ole noudatettu.


Jos äänestämällä voisi vaikuttaa, meidän ei annettaisi sitä tehdä

Jostain syystä kansan selkärankaan on uponnut ajatus siitä, että äänestäminen olisi jollain tavalla demokratiaa. Äänestäminen on yleensä se helppo ja nopea tapa selvittää enemmistön mielipide, kun heille annetaan rajatut vaihtoehdot joista valita. Ei siis kysytä mitä mieltä kansa on asiasta, vaan kysytään syöttekö kissan- vai koiranpaskaa. Parhaimmillaan äänestyksellä siis saavutetaan enemmistödiktatuuri, jossa ne kysymysten asettajat hallitsevat tarinaa aivan täysin. Ei, sekään ei ole kansanvaltaa koska kyseessä ei ole yleinen mielipide asiasta vaan ainoastaan annetuista vaihtoehdoista. Jos ei näiden kahden eroa ymmärrä, asia voidaan yksinkertaisesti esittää postista tippuvalla lehtimainoksella. Jos koet, että sinun on nyt pakko tilata jokin annetuista vaihtoehdoista etkä voi millään tavalla kieltäytyä tarjouksesta, olet sisäistänyt ”äänestäminen on demokratiaa”-aatteen vallanpitäjien haluamalla tavalla.

Mahdollisuus kieltäytyä tai esittää oma näkemys olisi kansanvaltainen äänestys, mutta tietenkin logistiikan kannalta hyvin haasteellinen. Siksi tässä meidän demokratiassa äänestetäänkin juuri nykyisellä tavallaan: halutaan antaa illuusio kansanvallasta antamatta kansalle juuri lainkaan valtaa. Jos nimittäin lähdetään niitä epäkohtia etsimään missä kohden kansanvalta ei toteudu, lista mahtaa venyä melkoisen pitkäksi. Aloitetaan vaikka D’Hondtin menetelmästä, joka varmistaa ettei pienpuolueet voi menestyä. Perustuslain luovalla tulkinnalla sen lain mukainen puoluekuri ja puolueiden valta (joka käytännössä muuttaa edustajan koulutetuksi apinaksi joka painaa nappia) ylipäänsä kertovat vahvasti oligarkiasta, harvainvallasta. Jos jokaiselta kansalaiselta ei kysytä, ei kyseessä liioin ole yleinen mielipide vaan ainoastaan niiden, jotka halusivat valita annetuista vaihtoehdoista (eli tilata sen Aku Ankan). Kaksoisvaltio, eli ne puolueiden asettamat virkamiehet estävät myös tehokkaasti yleisen mielipiteen toteutumista antaen vallan hyvä veli-verkostoille joiden näkyvänä osana puolueet toimivat. Mutta nämä ongelmat kalpenevat sen rinnalla, mikä lopullisesti tuhoaa maassamme kansanvallan.

Nimittäin tuo meidän iki-ihana media ja siinä samassa konkurssissa sananvapautemme tila. Media sanelee mikä sen kansan yleinen mielipide tulee olla ja kaikki siitä poikkeavat ovat tämän hetken leimakirvestelyllä natseja, äärioikeistoa, hörhöjä, Putinin trolleja ja mitäliedenialisteja. Siis hyvin pieni joukko ihmisiä sanelee sen, mitä mieltä hyvän kansalaisen tulee olla. Median tehtävän kerrotaan olevan kansan informointi, mutta todellisuudessa kansalle kerrotaan vain se, mitä kansan halutaan tietävän eikä sitä, mitä sen tulisi tietää. Suoranainen halveksunta ja vihamielinen asenne kaikkea ”vaihtoehtoista mediaa” kohtaan paljastaakin varsin kouriintuntuvasti sen, että se vapaa ja riippumaton media johon demokratia nojaa on ihan täysi vitsi tässä maassa. Ja kaikki nämä ihmisoikeuksien puolustajat ovat kuorossa huutamassa rajoituksia sananvapauteen, unohtaen että se sananvapaus on se ainoa ihmisoikeus jolla ihmiset voivat todellisuudessa tilanteeseensa vaikuttaa.


Eli siis… mitä?

Jokainen hyvä tolkun ihminen tietenkin tietää myös sen, että kaikki tämä yllä esitetty on höpöhöpöä ja salaliittoteoriaa, koska kyllä äänestämällä voi vaikuttaa, katso nyt vaikka kuinka joku hörhönatsipuolue sai useamman edustajan läpi näissä kunta, eikun alue eikun mikäsenytolikaan-vaaleissa, jossa äänestysprosentti jäi 47.5% eli enemmistö kansasta äänesti ”tunkekaa sote hanuriinne, emme maksa hillotolppailijoille lanttiakaan”. Eli jos leikittäisiin demokratiaa, äänestystulos olisi mitätön koska enemmistö sanoi ”ei”. Mutta, vaalijärjestelmämme ei huomioi ”ei”-ääniä, vaan laskee ainoastaan ne ”kyllä, kiitos hyvä koneisto”-äänet joita ne äänet oikeasti ovat. Vähemmistö siis kannattaa aktiivisesti koneistoa, mutta koska kansa ei ole vallassa, mitään seurauksia sillä ei ole.

”Vain äänestämällä voit vaikuttaa” on toki ymmärrettävä kanta siihen, mitä demokratia merkitsee. Meillä on vaalit, joissa valitaan kansan edustajat ja jokainen saa antaa vain yhden äänen - tasavalta. Nämä kansan edustajat eivät vaan ikävä kyllä edusta kansaa, vaan tiettyä kansanosaa, aatetta. He siis eivät tulkitse kansan näkemystä vaan omaa näkemystään, eli nimitys ”kansanedustaja” on virheellinen. Suosiokilpailulla valittavat edustajat eivät myöskään tulee koskaan valituksi sen mukaan, kuka oikeasti sopisi siihen hommaan vaan kenet media haluaa nostaa esiin. Koko järjestelmä siis osoittaa lukemattomissa kohdissa sen realiteetin, että se valta on aivan muualla kuin sielä lyijykynässä joka löytyy äänestyskopista. Eli vaikka kuvittelee edustuksellisen demokratian olevan kansanvaltaa, tämä meidän järjestelmämme on sen irvikuva.

Onko tämä kaikki sitten se oikea näkemys demokratiasta? Ei, vaan minun näkemykseni, joka perustuu palttiarallaa tusinaan kirjaan politiikasta ja sen historiasta. En siis ole läheskään yhtä paljon asiaa lukenut kuin ne rohvessorit ja kaiken maailman dosentit siellä yliopistoissa, jotka ne kirjat ovat kirjoittaneet. Mutta silti kaikista niistä kirjoista löytyy ne samat aatteet ja se, kuinka tämä käytännön demokratia on (varmasti ihan sattumalta) etääntynyt kovin kauas siitä, mitä se demokratia, kansanvalta, merkitsee. Silti kansa uskoo siihen demokratiaan ja kuinka se ei ehkä ole paras mahdollinen, mutta paras mikä on saatavilla. Ei, ei ole, kumpikaan, mutta kaikki nykyisestä järjestelmästä hyötyvät toki niin kertovat että muita vaihtoehtoja ei ole. Miksiköhän? Entä itse, mikä on sinun määritelmäsi demokratiasta ja onko meillä semmoinen?

Tein vaan mitä käskettiin

Nürnbergin puolustus

Henkilökohtaisesta vastuusta tapahtumiin olen jo pohtinut useaan otteeseen esimerkiksi teksteissä "Palkkasoturi" ja "Vastuuvapaus omasta itsestään", mutta kuunneltuani muutaman hiljattain julkaistun Henna Marian videon, ajattelin jatkaa aiheen pohtimista hieman lisää. Videoillaan, joiden säilyvyys jälkipolville on nykyisessä maailmantilassa täysi arvoitus, Henna (ihmisoikeusaktivisti, jos kyseinen henkilö sattuu olemaan ennalta tuntematon) on ottanut useamminkin nyt kantaa siihen, kuinka ihmiset käyttäytyvät poliisia kohtaan. Poliisia ei saisi kuulemma vastustaa, koska hekin ovat vain ihmisiä ja tekevät työtään. Toki argumentti on näin yliyksinkertaistettu, eikä kuvaa läheskään kokonaisuutta mitä Henna videoillaan asiaan esittää, joten irrotetaan henkilö pois argumentista ja pohditaan kyseistä argumenttia irrallaan. Siksipä tämä kirjoitus ei ole vastaus Hennan argumentteihin, mutta hänen arvokas työnsä ihmisoikeuksien puolesta ansaitsi joka tapauksessa noston, minkä vuoksi hän pääsikin mukaan tähän pohdintoon.

"Tein vaan mitä käskettiin" tunnetaan myös nimellä Nürnbergin puolustus, eli puhutaan toisen maailmansodan jälkipyykistä kun liittoutuneet pesivät kätensä omista sotarikoksistaan ja syyttivät kaikesta pahoja natseja. Oikeudessa yritettiin käyttää puolustuksena selitystä, että enhän minä muuten, mutta kun käskettiin niin tein joka tapauksessa. Tämä puolustus ei kelvannut ja ne alemman tason toimijat päätyivät hirteen väitetyistä rikoksistaan ja kiduttamalla saatujen tunnustusten valossa. Korkeammassa asemassa olleet taas osin kiikutettiin suojaan muihin maihin, missä he jatkoivat menestyksekkäitä uriaan useammassakin eri liittoutuneiden organisaatiossa. Mutta ei anneta tämän pilata hyvää tarinaa, missä vastuu vajosi vain tekijälle ja käskyjen antajat palkittiin, koska silloin koko lännen peikkosatu kyseenalaistuisi ja sitä tekee vaan pahat natsit.

Eli siis "tein vaan mitä käskettiin" ei kelvannut oikeudessa todistukseksi, riippumatta siitä mitä sanktioita olisi saanut omiltaan jos jätti tekemättä mitä käskettiin. Sodan aikana kun ei kovin pitkään mietitä mitä tehdään sotilaalle, joka ei noudata käskyä. Jos sitten palataan nykyhetkeen, eli tähän "pandemiaan", miten se käskyjen noudattaminen liittyy nykyhetkeen? Kaikkihan tehdään vaan miten hallinto käskee, eli noudatetaan demokratian oikeutusta tehdä asioita... esimerkiksi rikkomalla ihmisoikeuksia, koska käskettiin niin tehdä. Hierarkioiden ansiosta tämä tyrannia eteneekin - kaikki vaan noudattavat omien herrojensa käskyä. Ja jos tämä joskus päätyy Nürnbergin oikeudenkäynti 2:een, siellä tultaneen kuulemaan se sama puolustus: "tein vaan mitä käskettiin". Mitä luulet toimisiko se nyt?


Poliisit, hoitajat, lääkärit, virkamiehet, tutkijat...

Kun koko koneisto vaan noudattaa eduskunnan antamia käskyjä demokratiassa, katoaako se yksilön vastuu sitten siinä samassa, koska sehän on kansan enemmistön mielipide?! Voisi ainakin kuvitella, että ihmisoikeusasioissa se kansan enemmistön mielipiteellä oikeutettu rikkomus ei taitaisi mennä läpi. Toki edustuksellisessa demokratiassa on syytä huomata, että se vastuu ei ole niinkään kansalla, vaan niillä 200:lla valitulla edustajalla, mutta kuten tiedetään, eivät he ole koskaan kantaneet mitään vastuuta tekosistaan. Käytännössä se vastuu valuu sinne suorittavaan portaaseen ja heidän esimiehiinsä, jos sinnekään. Ja se kansan viha kohdistuu myös lähinnä sinne suorittavaan portaaseen, jolla on kuitenkin käytännössä vain hyvin rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa tilanteeseen.

Onko se vihan kohdistaminen vaikkapa sinne poliisin suorittavaan portaaseen sitten "oikein"? Kyy...eee...ehkä, mutta ei kuitenkaan vaikka onkin, joissain tapauksissa. Vallanpitäjien väkivaltakoneistona poliisi on se puskuri kansan ja vallan välissä. Se on se taho, joka antaa pamppua väärää mieltä olevalle ja estää kansaa pääsemästä vastuussa olevien tahojen rintamukselle. Se on se taho, joka vannoo noudattavansa lakia vaikka käytännössä noudattaakin lain sijaan herrojensa käskyjä riippumatta siitä, noudattavatko ne herrat lakia tai ei. Ja täysin riippumatta siitä, noudattaako ne käskyt ihmisoikeuksia. Mutta ei ketään pakoteta poliisiksi, se on jokaisen oma päätös. Siinä törmätäänkin siihen moraaliseen ongelmaan - miksi kyseinen henkilö on poliisi? Jos halusi päästä antamaan hipeille pamppua, tuntea olevansa vallassa ja oikeutetusti olla muita kohtaan mulkku, niin onko se virkamiehen vastustaminen siinä kohtaa huono juttu? Entä jos se poliisi onkin tahtonut palvella ja auttaa muita ihmisiä ja vain oman pelkonsa (työpaikka, elinkeino, asuntovelat...) vuoksi tekee mitä käsketään, hänhän on silloin tyrannian uhri siinä missä se kaasuaseen väärässä päässä oleva?

Sama toki pätee koko hoitoalaan, kaikkiin niihin virkamiehiin ja tutkijoihin, jotka näkevät ne ihmisoikeuksien loukkaukset sekä ne räikeät virheet virallisessa tarinassa. Hehän ovat asemassa, jotka voisivat suoraan vaikuttaa tilanteeseen, ei ne poliisit jotka on käsketty kadulle estämään väärää mieltä olevien kokoontuminen? Jokainen rahaa vastaan ottava ja tyrannian jatkumisen mahdollistava taho on vastuussa omalta osaltaan, mutta mitä kauemmin on sitä rahaa siitä nännistä imenyt, sitä mahdottomampi on ajatus siitä irtaantua. Suuri osa koko koneiston rattaista vaan taitaa edelleenkin uskoa siihen viralliseen tarinaan? Vai uskotaanko siihen vain siksi, että on helpompi ummistaa ne silmät ja antaa sen tutun ja turvallisen palkkashekin napsahtaa postiluukusta joka kuukausi, ennen kuin lähtisi puuttumaan niihin räikeisiin epäkohtiin? Mene ja tiedä, ihmisiä motivoi niin kovin vaihtelevat asiat. Vai onko se vain poliisin toiminta, johon jokaisen on reagoitava omantunnon mukaan?


Joukkovoimaa

Yhä enemmän tulee kuitenkin vastaan uutisia ympäri maailmaa, missä niin kansa kuin ne koneiston omat rattaat alkavat vastustamaan tätä tyranniaa. Tuhannet joukkoirtisanoutumiset saattaisivat aiheuttaa loogisesti ajattelevassa ihmisessä kysymyksen: "mitä meille ei kerrota?" Siksi niistä ei tietenkään haluta uutisoida, paitsi pakon edessä kun vaikkapa sairaala joudutaan sulkemaan kun lääkärit ja hoitajat lähtivät kävelemään. Media leimaa tietenkin kaikki nämä ihmiset hulluiksi hörhöiksi, salaliittoteoreetikoiksi, koska vain järkevä hyvä ihminen on oikeassa noudattaessaan käskyjä. "Uskokaa tieteeseen" he huutavat kansalle, mutta tiede on kyseenalaistamista ja todisteiden tutkimista, sokea usko auktoriteetteihin on uskomusjärjestelmä. Jos siis väittää vaativansa tiedettä, täytyy vaatia asioiden kyseenalaistamista. Jos haluaa käyttäytyä kuin fanaattinen kulttilainen, siinä tapauksessa televisio on ystäväsi.

Asiaan on myös olemassa hyvinkin yksinkertainen ratkaisu, nimittäin sananvapaus. Tiedäthän, se semmoinen ihmisoikeus joka on jakamaton ja silleen? Eikä vain ihmisoikeus vaan myös lakiin raapustettu perusoikeus, eli ei tarvitse ihmisoikeustuomioistuimeen saakka mennä siitä valittamaan, vaan omankin maan oikeusasteiden tulisi siihen puuttua. Siis se, kun media sensuroi ja demonisoi virallista tarinaa vastaan puhuvia ihmisiä, tulisi se oikeusjärjestelmä siihen puuttua rankalla kädellä. Jos siis leikitään, että olisimme oikeusvaltio. Sen sijaan oikeuteen kiikutetaan Raamatun lainaamisesta ja siitä, kun joku kiihottuu sanomisesta. Jos edes teeskentelisimme demokraattista järjestelmää, tulisi näihin sananvapauden rajoituksiin ja median toimiin puuttua ... jo vähintäänkin vuosi sitten. Median toiminta kun kertoo niin paljon minkälaisessa maassa elämme...

No mutta siis oliko se poliisin vastustaminen nyt oikein vai väärin? Moraalisiin kysymyksiin jokainen joutuu vastata itse, mutta poliisin väkivaltainen vastustaminen on ainakin A) laitonta ja B) itselle haitallista, koska vastassa on kuitenkin taho, joka saa oikeutetusti antaa sitä pamppua jos lähtee väkivaltaa käyttämään. Ja vastassa on myös ihminen, kanssakulkija, joka ... tekee mitä käskettiin. Police for Freedom on ryhmä, mihin Henna Maria on myös kytköksissä, joka pyrkii tähän ongelmaan puuttumaan. Loppuviimein se on kuitenkin meistä ihan jokaisesta itsestä kiinni miten asia tulee etenemään. Tyrannia päättyy kun lopetetaan niiden käskyjen noudattaminen. Mutta jos uskoo olevansa hyvän puolella noudattaessaan niitä herrojen käskyjä, mitäs sitten? Onko se, jolla on enemmän voimaa sitten oikeammassa? Käytännössä se jolla on enemmän valtaa ja voimaa voittaa, mutta se valta tulee siitä, kun ihmiset noudattavat niitä käskyjä. Illuusio oikeamielisyydestä... Kumpi on siis tarinan sankari, poliisi vai rohkea vallan vastustaja?

Totalitaarinen ideologia

Ideologioista

Vaclav Havel kirjassaan "The Power of the Powerless" (vapaa käännös: vallattomien valta) kertoo näkemyksestään ja havainnoistaan totalitaarisessa maassa, Tsekkoslovakiassa, 1970-luvulla. Osa voi kutsua silloista mallia sosialismiksi tai kommunismiksi, mutta Havelin antama nimitys "post-totalitarian" antaa huomattavasti paremman sävyn silloiselle (ja muille vastaaville) järjestelmälle - se on edennyt niin pitkälle, ettei se enää tunnu totalitarismilta vaan... normaalilta. Joukkopsykoosi (tästä lisää joskus myöhemmin) selittää osan tästä käytöksestä, mutta vahva ideologinen pohja pelaa myös suurta osaa. Vai aiheuttavatko ne ideologiat sen joukkopsykoosin? Yksilö, itse, minä katoaa ja tilalle tulee se aatteen palo, jotain itseä suurempaa.

Ideologiat tarjoavat ihmiselle kaiken mitä hän tarvitsee - identiteetin, omanarvontuntonsa ja moraaliset arvot... paitsi että ne ovat vain illuusio moisista korkeista arvoista, täten helpottaen ihmistä pääsemään niistä aidoista eroon. Ideologia auttaa niin valtaa pitäviä kuin alamaisia uskottelemaan, että kaikki menee juuri kuten pitääkin ja ihmiset elävät harmoniassa universumin kanssa ideologiaa noudattaessaan. Käytännössä niitä ideologioita käytetään lähinnä oikeuttamaan kaikki se "paha", jota tehdään niin muille kuin itselle/omille. Oikeille vallanpitäjille tämä tarjoaa loputtomasti mahdollisuuksia alistaa kaikki kansat ja ne alemman tason nuket voivat kokea siinä samalla tekevänsä hyvää, koska niin ideologian kantava tarina kertoo.

Yksi kantava osa lähes jokaisessa ideologiassa on ajatus kollektivismista, eli yksilö voidaan aina uhrata yhteisen edun vuoksi. Konformismi eli yhtenäistyminen on psykologinen ilmiö joka siellä kollektivismin takana piilee - kaikkien tulee olla tietyiltä osin samankaltaisia. Elämä itsessään on monimuotoinen ja vapaa, siinä kun kollektivistit vaativat samankaltaisuutta ja kuria. Mutta kun moraali on korvattu joukkomieleen upotetulla aatteella siitä oman toiminnan oikeellisuudesta, ei ihminen edes harkitse pysähtyä miettimään onko se jokin asia "oikein" vai "väärin". Sen täytyy olla hyvää ja oikein, koska kaikki muutkin niin tekevät! Ja suurin paha sekä uhka ovat kaikki ne, jotka haastavat tätä näkemystä. Ja kun kollektivismi saavuttaa korkeimman muotonsa eli fasismin, ei kellään ole enää kivaa? Paitsi vallanpitäjillä, tietysti... he ovat aina valmiita uhraamaan yksilön oman etunsa vuoksi ja kertomaan, että se on yhteinen etu.


Totalitarismista

Diktatuurin moni osaa tunnistaa totalitarismiksi, mutta jos on itse ollut tukemassa avoimesti sen hetkistä järjestelmää, ei sitä totalitarismia olekaan niin helppoa myöntää. Jos itse tuli kannatettua (äänestettyä) sitä totalitaarista mallia, osasyyllinen löytyy liian läheltä joten on paljon helpompaa syyttää niistä huonoista asioista jotain ulkopuolista tahoa sen sijaan että katsoisi peiliin. Tässä länsimaisessa demokratuurissa se syyllinen on aina ne kaikki muut paitsi se oma puolue, sekä tietenkin kaikki ne, jotka äänestivät väärin! Vika kun ei voi olla itse järjestelmässä, vaan ainoastaan niissä osissa, joita ei itse tue.

Itä-Saksa oli aikoinaan omien sanojensa ja nimensä (Saksan demokraattinen tasavalta) mukaan demokraattinen maa, mutta se ei ollut edes (ainakaan osalle) kansalleen mikään hirvittävän suuri salaisuus, että totalitaarinen olisi kuvannut järjestelmää huomattavasti rehellisemmin. Myös Pohjois-Korea on demokratia (Korean demokraattinen kansantasavalta) - siellä kansa vaan osaa äänestää oikein! Kyselymittauksissa ainoastaan Suomessa on vankempi kannatus maan johtoon kuin P-K:ssa, mikä tietenkin todistaa tämän oman maamme olevan demokratian mallimaa! Ja kun enemmistö on asiasta samaa mieltä, se tekeekin asiasta täyttä totta ja kaikki eri mieltä olevat se tekeekin automaattisesti pahoiksi vääräoppisiksi. Kysy vaikka keneltä, meillä on nytkin maailman suosituin presidentti ja tämän vuosituhannen paras pääministeri! "Parhaassa" vaan on se pieni juttu, että rima ei ole järin korkealla... ja kun media on tarkasti vallanpitäjien hallinnassa, ei se tarina pääse juurikaan lipsumaan.

Totalitaarisen järjestelmän tunnistaa yleensä helpoiten siitä, miten väärää mieltä olevia kohdellaan. Siinä kohden, kun ihmisoikeuksien rajoittaminen tietyiltä ryhmiltä nähdään kannatettavana asiana kansan syvissä riveissä, on totalitarismi edennyt jo vaarallisen pitkälle. Totalitarismissa myös niiden "hyvien ihmisten" oikeuksia ja vapauksia voidaan helposti rajoittaa, mutta se ei ole vielä mitään verrattuna siihen, miten he kohtelevat niitä vastavirtaan melovia. Sananvapaus on yleensä se ensimmäinen ihmisoikeus, joka kielletään väärää mieltä olevilta. Kun lakeihin asti lähdetään rustaamaan niitä oikeutettuja ihmisoikeuksien rajoituksia, "vaarallisen pitkällä" on jo kaukana takana. Moneskos kohta se ihmisoikeuksien rajoittaminen siinä tulevassa joukkotuhonnassa Stantonin listalla olikaan? Entä kuinka moinen voisi onnistua, koska ihmiset eivät yleensä ole niin innokkaita luopumaan vapauksistaan ja oikeuksistaan? Helposti - pelolla. Kansa on valmis vaihtamaan vapautensa ja oikeutensa välittömästi, jos joku tarjoaa heille turvallisuutta ja suojaa sitä isoa pahaa mörköä vastaan, jonka totalitaariset johtajat ovat ensin luoneet. Yhteiseksi hyväksi ja juuri sinun turvallisuutesi vuoksi!


Illuusio demokratiasta

Jos pitäisi laittaa pahemmuusjärjestykseen tämän ajan karmivimmat totalitaariset ideologiat, ilmastohumppa, køronakultti ja "länsimainen demokratia" olisivat sielä kärjessä tai ainakin sen tuntumassa. Oikeistolaiselta jos kysyisi, vastaus olisi tietenkin kommunismi ja sosialismi, siinä kun vasemmistolaiset syyttäisivät oikeistolaisia aatteita kuten kapitalismi ja fasismi (kuten he itse sen virheellisesti määrittävät). Näiden vasemmiston ja oikeiston aatteiden ujuttaminen kansanvaltaan ja siihen usein liitettävään konstitutionalismiin olisikin sula mahdottomuus ilman paksua savuverhoa, jonka media kykenee tarjoamaan totalitaariseen järjestelmään. Vapaa lehdistö kun kykenisi pitämään sen totalitarismin kurissa kansanvaltaisessa järjestelmässä.

Ilman ideologioita "tolkun ihminen" olisikin aivan hukassa. Joutuisi itse päättelemään mikä on oikein ja mikä väärin, eikä vaan rimpauttaa kaverille tai tarkistaa televisiosta mikä on hyvää ja mikä pahaa. Sanonta "5% ihmisistä ajattelee, 10% kuvittelee ajattelevansa ja 85% ennemmin kuolisivat kuin ajattelisivat itse" ei olekaan kaukaa haettu todellisuuteen peilaten. Ideologioita sokeasti toistavat ja kannattavat harvemmin itse ajattelevat, mutta ovat kyllä valmiita kutsumaan itseään hyvinkin "asiantuntevaksi" ja itsenäisesti ajattelevaksi hyväksi ihmiseksi, joka kykenee kyllä ne aidot pahat ihmiset tunnistamaan koska vaan. Ideologiaan kunnolla uskovalle lähes yhtä paha synti kuin olla eri mieltä on se, että vaatii myös vastapuolelle oikeuden tulla kuulluksi. Semmoinen sananvapaus kun ei kuulu lainkaan totalitaarisiin ideologioihin! Pikatesti siihen, mihin ryhmään tuosta edellä mainitusta kolmesta vaihtoehdosta voisi mennä näin: "5%" näkee ongelman järjestelmässä, "10%" näkee ongelman sen hetkisissä johtajissa ja "85%" odottaa innolla, että pääsee pian taas äänestämään... vai onko tuon testin virhemarginaali PCR-testin luokkaa, mitä luulet?

Mitä ylevämmillä sanoilla sitä totalitaarista järjestelmää kutsuu, sitä paremmat saumat sillä illuusiolla on säilyä. Kukaan kun ei taida haluta kannattaa fasismia, etenkään jos sitä sanaa käytettäisiin sen alkuperäisellä merkityksellä. Mutta kun sille annetaan kaunis nimi, esimerkiksi "liberaali demokratia", ja yleviä tarkoitusperiä, kuten "yhteiseksi hyväksi ja sinun turvallisuutesi vuoksi", se 95% kansasta on valmis seisomaan sen ideologian takana tai jopa julkisesti sitä edistämään. Ehkä pelottavin osa tässä kuitenkin on se, että sen ideologian voisi vaihtaa toiseen totalitaariseen ideologiaan ja sama jengi olisi valmiina myös sitä tukemaan, kunhan se vaan on ensin saatu iskostettua sinne kansan syviin tuntoihin. Millä se muka onnistuisi?! Medialla, kuten joka ikinen kerta tähänkin saakka. Ainoastaan ne tavat välittää se sanoma kansalle ovat kehittyneet aikojen saatossa, mutta se vallanpitäjien propaganda on säilynyt tarkoitusperiltään samana niin kiveen kaiverretuista kuvista aina netin syövereihin saakka. Ai niin... "eiväthän ne niin tekisi"™ ja "joku olisi sen jo huomannut ja nostanut asian julki"™. Noh, onneksi ne totalitarismit kaatuvat aina samalla tavalla, eikös?

Liberaalit oikeudet

Ristiriitainen uskomusjärjestelmä

Siinä kun edellisessä tekstissä, "Avoin yhteiskunta", pohdittiin liberalismin ja demokratian yhteensopivuutta, funtsitaan tällä kertaa liberalismia ja sen kerrottuja kulmakiviä, vapauksia ja oikeuksia. Vaikka useat liberaalit ovatkin jo hylänneet aatemaailmansa ja vaihtaneet ne edistyksellisiin, progressiivisiin, arvoihin, on etenkin akateemisissa piireissä ja korkeammissa kouluasteissa vielä runsaasti liberaaleihin arvoihin uskovia. Ongelmaksi vaan muodostuu se, että yhteiskuntamme ei taida vielä kehittynyt siihen pisteeseen, että joidenkin oikeuksien ristiriitaisuuksia liberaalien aatteiden kanssa kyettäisiin käsittelemään käytännön tasolla. Yksi suurimmista ristiriidoista on yhdenvertaisuus, joka tunnutaan käsittävän niin, että kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia siitäkin huolimatta, että kaikki ihmiset ovat erilaisia.

Progressivismi eli edistyksellisyys uskottelee kuitenkin kannattajilleen, että se on onnistunut tai tulee onnistumaan mahdottomassa tehtävässä - tekemään kaikista ihmisistä samanlaisia ja silti säilyttämään jokaisen yksilöllisyyden. Harhaisuutensa lisäksi aatteen vaarallisuutta lisää vahvat Marxilaiset ajatukset vallankumouksellisuudesta, jota ei kuitenkan pidetä lainkaan uhkana oikeiden vallanpitäjien piireissä - miksi pidettäisiinkään, koska edistyksellisyys ei missään kohtaa uhkaa valtaa, vaan keskittää kaiken energiansa osoittamaan sormella milloin mitäkin kansanryhmää, jolla ei ongelmien kanssa ole juurikaan tekemistä. Hajota ja hallitse toimii edelleen aivan loistavasti ja mikä sen parempi siihen olisikaan, kuin koulujärjestelmään ujutettu aate joka jakaa ihmiset ryhmiin uusiksi päivästä toiseen?

Kirsikkana kakun päälle nämä ristiriitaiset aatteet kun väännetään yhteiskunnan säännöiksi aina lakipykäliin saakka, saadaankin semmoisia helmiä kuten "syrjintä on kiellettyä, paitsi positiivinen syrjintä". Kulttuurin muovaaminen kielen avulla on osattu ja tiedetty jo pitkään, joten tämä ongelma on ratkaistu hyvin elegantilla tavalla: kerrotaan, että positiivinen syrjintä ei ole syrjintää vaan erityiskohtelua, joten se ei ole enää syrjintää! Eli kun joku ryhmä saa positiivista erityiskohtelua, vaikka se syrjiikin näin tehdessä niitä kaikkia muita, ei sitä syrjinnäksi enää lasketa koska se on aina lakia myöten niin kirjattu. Joten pulinat pois, kaikki ihmiset ovat yhdenvertaisia (kertoo perustuslakimme), paitsi ne jotka ovat yhdenvertaisempia kuin muut! Moraalin korvaaminen lakipykälillä noin yleensäkkään ei ole välttämättä se paras ratkaisu, mutta ei siitä enempää tässä kohden.


Tasa-arvon harha

Kunnes koko ihmiskunta on enää pelkkiä klooneja samasta yksilöstä, tulee jokainen ihminen olemaan tavalla tai toisella erilainen kuin kaikki muut. Pienikin ero missä tahansa ominaisuudessa tulee tapauksesta riippuen aiheuttamaan hyötyä yhdelle ja haittaa toiselle. Tämä on väistämätön tapahtuma ja mitään keinoa, kloonaus pois lukien, ei ole, jolla kaikki ominaisuudet kyettäisiin käsittelemään niin, ettei jossain tapauksessa siitä aiheutuisi eriarvoisuutta. Toki voidaan ajatella, että pyritään vain tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta kohti, mutta täydellisyyteen ei voida koskaan päästä. Mutta kuka saa määrittää ne rajat ja mitkä ominaisuudet määrittävät ne yksilöiden erot? Edistyksellisiltä jos kysytään niin ne erot ovat ihon värissä (joka on muuten harmaa ihan kaikilla), etnisyydessä, sukupuolessa ja sukupuoli-identiteetissä.

Miksi juuri näissä ominaisuuksissa, joku saattaa ihmetellä? Pääasiassa siksi, että ihminen syntyy niiden kanssa ja jokainen on tietenkin syyllinen omiin lähtökohtiinsa! Mitäs menit syntymään valkoiseksi heteroksi? Onneksi identiteetin saa sentään määrittää itse ja sukupuolen voi aina korjata sekä kirurgin veitsellä kuin pelkästään paperilla, kyetään siinä jo saavuttamaan lähes tasa-arvo, koska kuka tahansa saa määrittää ne itse. Enää ei tarvitse kuin päätellä mitkä identiteetit ovat hierarkiassa korkeammalla tasolla kuin muut, että niistä saadaan yhdenvertaisia! Koska olisi täysin mahdoton ajatus että hyväksyttäisiin "kukin tavallaan" mentaliteetti ja jätettäisiin yksityisasiat mihin ne kuuluukin - yksityisasioiksi. Ketään kun ei ihan oikeasti kiinnosta miksi se toinen identifioituu sukupuolispektrissä, paitsi niitä, jotka kertovat kuinka niissä identiteeteissä on sortavia rakenteita keskenään ja juuri se oma taisteluhelikopterin muoto on sorretuin!

Ja juuri siinä kohtaa se liberaalien arvojen ongelmakohta paistaakin läpi näissä edistyksellisissä arvoissa. Liberaalien suurin pelko ja voimavara, kilpailu, nostaa esiin päätään ja saa yksilön tuntemaan olonsa epävarmaksi. Pelko siitä, että joku muu pärjää kilpailussa paremmin kuin itse ja kävelee niiden omien oikeuksien ja vapauksien yli on melkoinen. Tämä onkin se liberaaleja eteenpäin ajava voima, minkä edistykselliset ovat perineet aatteensa esikuvalta. Liberalismin ja edistyksellisyyden suurin ero onkin siinä, että liberaaleilla ei ole varsinaisesti mitään suuntaa sille tulevaisuudelle, koska kaikki vaan ovat vapaita kilpailemaan keskenään, kun edistykselliset tietävät mihin suuntaan maailmaa tulee ajaa: yhdenvertaisuuteen. Siis tilanteeseen, missä kaikki ihmiset ovat samanlaisia. Ei siis ihme, että kaikki eriävät mielipiteet halutaan kieltää?


Hävinnyt julistetaan voittajaksi

Jokainen kuitenkin pelaa tässä maailmassa niillä korteille, jotka on siinä jaossa sattunut saamaan. Ja aivan kuten korttipelissä, on (lähes) jokaisella mahdollisuus valita, millä tavalla ne omat kortit pelaa. Kyllä, muut pelaavat samaa peliä ja kuten liberaaleihin arvoihin kuuluu, jokainen on vapaa edistämään omaa asemaansa. Reilu kilpailu, samoin kuin "ystävällinen kilpailu" ovat kuitenkin samanlaisia harhoja kuin tasa-arvoiset ihmiset, joten ei nyt huijata itseämme tämän enempää: kilpailulla ihmisten arvon ja vallan määrittäminen tulee johtamaan joka ikinen kerta eriarvoisuuden kasvamiseen. Ja mitä isompi kilpailu, sitä suuremmaksi ne erot voivat kasvaa. Koska kilpakenttä ei ole millään tavalla tasan, yhden ihmisen "kaiken likoon heittäminen" ei paina vaakakupissa paskaakaan, kun jollain toisella on olankohautuksella heittää vastaan moninkertainen voima omaa etuaan ajamaan.

Ihmisten väliset valtasuhteet ovatkin kasvaneet globalisaation johdosta niin suureksi, että yksittäiset ihmiset voivat laittaa jopa kokonaisia valtioita polvilleen, samalla kun jossain perustuslaissa on raapusteltu sanoja kuten "tasavalta" ja "yhdenvertaisuus". Siinä kohtaa kun kyetään silmänräpäyksessä tuottamaan ja toimittamaan geenimuunnospiikki jokaisen ihmisen perseeseen, mutta ei olla kyetty vuosikymmenien aikana viemään lasillista puhdasta vettä jokaisen ihmisen pöytään, luulisi hieman hitaammankin ymmärtävän pelin hengen. Se kenellä on eniten taaloja kiinni siinä pelissä on oikeimmassa... sehän se liberaalien mukaan ratkaisee? Mutta kyllä ihan varmasti se valkoinen perunajauhomakkaraa hiiligrillillä lämmittävä kaljamahainen mies on tässä kisassa korkeimmassa asemassa.

Ehkä kuitenkin kuvaavinta näiden liberaalien oikeuksien kannalta on se, että on kuulemma oikeutettua estää kaikki väärät näkemykset kun se uhkaa sitä omaa bisnestä. Jos sananvapaus on ihmisoikeus, jakamaton ja kaikille kuuluva, miten ihmeessä sitä voidaan rajoittaa täysin yksipuolisesti? Ehkäpä siksi, ettei se lain mukaan ole kuin perusoikeus, joita voidaan rajoittaa täysin vapaasti? Vaiko siksi, että sananvapaus haittaa joidenkin vapauksia kilpailla haluamallaan tavalla? Onkin jännä juttu kuinka ihmisoikeuksista puhuvat ja liberaaleja arvoja niin korkealla pitävät tahot kuitenkin kannattavat täysin rinnoin tätä totalitaarista lääketeollisuuden tyranniaa (joka toki on vain pieni, mutta perin näkyvä osa tätä suurta ongelmaa). Melkein kuin ihmisten arvo mitattaisiinkin vallan määrässä, eikä jalkojen välistä löytyvästä kalustosta ja kuinka sinut niiden kanssa on? Mutta mistäs minä tietäisin, kun olen etuoikeutettu... vissiinkin siksi, että en purematta niele kaikkea sitä vallanpitäjien paskaa. Miten on, identifioidutko sinä vapaaksi ihmiseksi vai herkkusieneksi? Vapaitahan emme kukaan ole, koska valta on aivan muualla. Tyranneista tosin pääsee aina eroon...

Kymmenen porrasta joukkotuhontaan

Väärinajattelijoiden päät pölkyllä

Gregory Stanton esitteli 1996 jenkkien ulkoministeriölle paperin "The 8 Stages of Genocide", missä hän ehdotti näkemystään jonka mukaan kansanmurhat/joukkotuhonnat seuraavat samaa ennustettavaa, mutta ei vääjäämätöntä kaavaa. Kymmeneen portaaseen Stanton päätyi 2012, mihin tämä teksti perustuu. Asiasta on hiljattain tehty myös hyviä videoita, mutta näin tärkeää asiaa ei voida rummuttaa liikaa joten nyt samaa tekstimuodossa - merkki on kuitenkin jo päällä ja tolkun ihmiset ovat ryntäämässä rappuja ylös täyttä häkää. Malli ei ole lineaarinen, vaan useita eri tasoja voi olla samaan aikaan tapahtumassa hieman eri järjestyksessä. Mutta jos asiaan ei puututa, lopputuloksia voi sitten ihailla vuosia jälkeenpäin joukkohautojen äärellä.

#1 Classification/Luokittelu - me ja muut. Kunnon kansalaiset, eli hyvät sekä tolkun ihmiset vastaan hullut salaliittoteoreetikot/äärioikeisto/väärinajattelijat. Media kyllä ohjeistaa kumpaan porukkaan kuulut, mielipiteidesi johdosta. #2 Symbolization/Symbolisaatio - hyvät ja pahat erottuvat toisistaan helposti tunnistettavista symboleista. Naamarätti on hyvien symbolina, pahoilla on lukemattomia eri symboleja, mutta paljaan naaman esittäminen julkisesti on selvin merkki väärinajattelijasta. #3 Discrimination/Syrjintä - lakeja myöden säännöt tehdään syrjimään tiettyjä ryhmiä, siinä kun toiset saavat etuja osoittaessaan oman tottelevaisuutensa vallanpitäjille. Tänne ei ole asiaa ilman naamarättiä, matkustusoikeutesi on hylätty koska passistasi puuttuu merkintä tottelevaisuudestasi.

#4 Dehumanization/Ihmisarvojen hävittäminen - väärään ryhmään kuuluvat eivät ole edes ihmisiä, vaan jotain parasiitteja, elukoita tai kulkutautimyönteisiä. On oikein sylkeä väärinajattelijoiden päälle ja loukata heitä kaikin mahdollisin termein, samalla kun mikä tahansa kyseenalaistaminen otetaan hyvien ihmisten suunnalta henkilökohtaisena loukkauksena. #5 Organization/Järjestäytyminen - kaikki joukkotuhonnat ovat aina hyvin organisoituja ja ohjattuja. Tilanteeseen sopivia ryhmittyä luodaan jahtaamaan vihollisia, esimerkiksi jäljittäjiä. Jos symbolit ovat kaikkien nähtävillä, väärinajattelevien tunnistaminen on helpompaa. Siksi moni suojautuukin näiltä partioilta joko piiloutumalla tai laittamalla vastapuolen tunnuksen esiin - naamarätit.


Pian ollaan jo perillä?

#6 Polarization/Vastakkainasettelu - propagandaa joka tuutista, lietsoen vihaa haluttuja ryhmiä kohtaan. Vuosikausia kestänyt vastakkainasettelun aiheuttaminen on saavuttanut aivan uuden tason nykypäivänä. Kaikki vähänkin valtavirrasta poikkeava leimataan heti pahaksi väärinajatteluksi. #7 Preparation/Valmistautuminen - kohderyhmän tuhontaa ruvetaan suunnittelemaan. Uutisista voi kuulla, kuinka monessa paikassa suunnitellaan pakkokaranteeneja ja leirityksiä vallanpitäjien käskyjä vastustaville. Tiedustelupalvelut ovat jo liittyneet joukkoon ja avainhenkilöitä poistetaan pelistä, toistaiseksi vielä vain sosiaalisesta mediasta.

#8 Persecution/Vaino - leiritykset alkavat, kohderyhmät eristetään. Leirit olivatkin jo valmiina, väärät mielipiteet estetään kaikkialla julki tulemasta. Pahimmillaan olemme menossa tässä kohtaa tätä "pandemiaa". #9 Extermination/Tuhonta - sitä itseään. Onko moderni tapa sitten vain tuhota maine, talous ja mahdollisuus osallistua yhteiskunnan toimintaan, vaiko vanha kunnon tammiarkku, se jää nähtäväksi. Ja vielä lopuksi #10 Denial/Kieltäminen - "ei me mitään pahaa tehty". Tolkun ihmiset järkeilevät tehneensä hyvän työn eikä mitään väärää, koska tekiväthän he vain sen mitä käskettiin, eli kaikki on hyvin. Media juhlii voittoa, eli päivää kun vääriä mielipiteitä jakavat poistettiin julkisuudesta, tavalla tai toisella.

Riippuukin siitä, miten näitä portaita tulkitsee, että kuinka pitkällä sitä ollaankaan tässä väärinajattelijoiden vainoissa. Trumpetin poistaminen somesta aiheutti suurta juhlintaa, eli siinä oltiin jo saatu koko ketju läpi, mutta kun kyseessä oli vain yksi ihminen, ei se taida ihan joukkotuhonnasta mennä? Mutta uusia tapauksia tulee jatkuvasti, ei tosin vielä sinne tammiarkkuun saakka... ihan vielä. Mutta puheet kovenevat ja ihmisten asenteet kovenevat, kun syyllisiä etsitään siihen omaan kurjuuteen ja pelkoon ihan väärästä suunnasta. Jos nimittäin niitä kauheita natseja ja fasisteja oikeasti pelkää, kannattaisi varmaan lopettaa niiden tukeminen? Niitä kollektivisteja kun on kaikkialla...


Ehkäiseviä toimia

Stanton ehdotti myös useita ennaltaehkäiseviä toimia, mutta eihän ne vallanpitäjät halua millään tavalla estää tätä väärinajattelijoiden tuhontaa vaan ovat ajamassa sitä täyttä häkää. Syrjinnän kieltäminen, median vihanlietsonnan rajoittaminen ja niiden näkyvien johtajien ulostulot tätä hyökkäystä vastaan olisivat keinoja, joilla asiaa voitaisiin rauhoittaa ja mahdollisesti palauttaa se yhteiskuntarauha. Mutta eiväthän ne sitä halua, vaan tarkoitus on saada ne väärät mielipiteet pois kansan tietoisuudesta keinolla millä hyvänsä. Mitäs pienistä jos siinä joudutaan laittamaan mielipiteensä vuoksi osa ihmisistä pois pelistä, koska tämähän kuuluu siihen demokraattiseen oikeusvaltioon kun tehdään poliittista vainoa tiettyjä ryhmiä kohtaan, eikös?

Tolkun ihmisille tämä myös ottaa varmasti henkeen, koska "emmehän me nyt tue tyranniaa tai fasismia", vaan teemme vain mitä käsketään... niin. Muiden tekemänä se "paha" kyllä huomataan ja kyetään osoittamaan, mutta kun se oman porukan kannattama aate tekee juuri sitä samaa niin sille kehittyykin lähes täysi sokeus. Mutta ei tässä ole mitään uutta tahi ihmeellistä, tiesihän se Stantonkin sen joukkotuhonnan portaista puhuessaan. Ihmiskunnan toimet, ylhäältä johdateltuna, seuraavat samoja kaavoja jotka on tunnistettavissa jo etäältä. Ja taas mennään, kansan hurraamana, mutta kun se ei omalle kohdalle vielä osu niin eihän siitä tarvitse välittää saatikka puhua...

Ensin ne tulivat hakemaan... mutta en tehnyt mitään, koska en kuulunut siihen ryhmään. Tunnistanet tarinan? Olemme jälleen kerran toistamassa sitä samaa kaavaa, missä kansa yllytetään pientä osaa itseään vastaan. On jännä nähdä, kuinka koko (valta)mediakenttä on myös niitä "kriittisiäkin" ääniä myöden kääntänyt kelkkansa sananvapautta vastaan ja fasismin puolesta. Vain ne oikeat journalistit saisivat tehdä journalismia, muiden tulisi olla hiljaa. Koska yksi yhteinen tarina on ainut mahdollinen tapa ratkaista maailman ongelmat? Liberaalit aatteet eivät kuulu enää tähän päivään, etenkään ne väärät semmoiset. Niitä oikeita liberaaleja mietteitä saa toki vielä jakaa, mutta ei niitä vääriä, kuten että sananvapaus on ihmisoikeus ja se kuuluu ihan kaikille. Entä miten korjata tilanne? Tottelemattomuus...

Koko maailma pyörii paskapuheella

Niin nykyinen...

Montako kertaa olet yllättynyt vuosien saatossa siihen, että ihminen jolle maksetaan valehtelusta puhuu muunneltua totuutta, eli kansankielisesti valehtelee? Oli se sitten poliitikko, journalisti, lobbaaja, markkinointiosaaja tai mikä tahansa vastaava muunneltuun totuuteen uransa tekevä ihminen, nykypäivänä yhä useampi ammatti perustuu kykyyn kusta kanssaihmisiä silmään ja kyetä naama peruslukemilla sanomaan että se on vain sadetta. Valehteluun tarvitaan tietenkin aina kaksi osapuolta: se joka valehtelee ja se joka siihen uskoo. On aina oma valinta uskoa tai olla uskomatta siihen mitä se toinen sanoo, mutta kun se jo siinä ammattinimikkeessä on tavallaan mukana se "kyllä, valehtelen aina kun siihen on syytä" niin on se melkoista itsensä pettämistä uskoa kerta toisensa jälkeen sitä paskaa?

Käytetyn auton kauppiasta ihmiset osaavat varoa, mutta kun kymppitonnin puvussa ja sadan tonnin pirssillä eteen marssii viimosen päälle sliipattu tyyppi niin heti ajatellaan että ompas siinä menestyvä, luotettava ja osaava ihminen. On täysin mahdoton ajatus monelle, että ne korkeaan asemaan päässeet olisivat valehdelleet tiensä sinne huipulle. Kyllä, sielä huipulla koittavat toki valehdella myös toisilleen sen minkä ehtivät, mutta kyllä se on edelleen se tavan kansa jota kustaan ihan suoraan silmään. Korkeaan asemaan päässeet kun ovat ymmärtäneet koko liberalismin ideologian ytimen: kilpailu, oman edun tavoittelu ja jokainen kanssaihminen on potentiaalinen uhka viemään sinulta sen mitä olet saavuttanut. Mutta kyllä he ihan varmasti ajattelevat juuri sinun parastasi!

Valtamedia tosin tässä hiljattain jo paljastikin sen syyn miksi sama meno saa jatkua täysin vapaasti: Omertan laki. Aivan kuten kaikessa järjestäytyneessä rikollisuudessa, kukaan organisaation sisällä oleva ei paljasta muiden tekemiä rötöksiä koska siitä ei hyvä seuraa. Koko demokratiahan perustuu järjestäytyneen vähemmistön suorittamaan järjestäytymättömän enemmistön ohjailuun, hallintaan ja suoranaiseen kusetukseen. Se, että takinliepeessä on virallinen pinssi ei ole sen kummempaa kuin Yakuzan tatuointi näkyvillä. Yakuza on tosin pakotettu nykypäivänä piilottamaan merkkinsä, mutta nämä sosiaalisesti hyväksyttävät järjestäytyneet rikollisorganisaatiot kuten "virkamiehet" ja "eduskunta" voivat ihan vapaasti osoittaa kumartavansa samoja herroja vielä paljon ylemmällä tasolla. Ai mikä pinssi? Vaikka se hieno sateenkaariympyrä joka löytyy Agenda 2030 papereista... mutta jos et tiedä mikä se on, älä välitä - ei tiedä moni muukaan.


Kuin historia...

Toisaalta, verrattuna nykypäivän paskapuheeseen jota aina välillä edes hieman oijotaan, on historiamme jotain aivan käsittämätöntä sontaa. Historioitsijoiden sota Saksassa sielä 1980 hujakoilla (Historikerstreit) viitoitti tien siitä eteenpäin kuinka historiaa tulee tulkita ja mistä saa edes puhua. On olemassa yksi virallinen versio ja sitä saa toistaa, jos aikoo pysyä mukana virallisissa liivijengeissä ja varmistaa oma tulevaisuus akateemisten toimijoiden keskuudessa. Sama vaikenemisen laki kun vaivaa koko tiedeyhteisöä, mikä myös tunnistetaan ja tunnustetaan. Mutta vain aniharva on niin tyhmä(?) että lähtee uraansa uhraamaan jonkun niinkin mitättömän asian kuin "totuus" puolesta.

Ihmiskunta löytää uusia asioita jatkuvasti omasta historiastaan ja niistä palasista muodostamme sitten kokonaisuuden, jota kansalle opetetaan että "näin silloin ennenvanhaan tapahtui". Jos löytö ei täsmää kerrottuun tarinaan, se hylätään, selitetään tai tuhotaan ettei vaan mene hyvä tarina pilalle. Ja ne jotka kehtaavat tuoda mitään vaihtoehtoisia näkemyksiä saatikka uusia todisteita näkemyksensä tueksi, leimataan ties miksi hulluksi ja hörhöksi. Koska avoimeen, demokraattiseen yhteiskuntaan kuuluu väärien mielipiteiden täydellinen tuhoaminen.

Ja kun, ei jos, historiamme on vääristelty, miten ihmeessä voisimme siitä oppia? Toki ne, jotka sitä historiaa ovat vääntämässä uuteen uskoon ottivat opikseen, että ongelmat sieltä kansan suunnalta voidaan hoidella ennen kuin ne kasvavat liian suureksi. Opittiin esimerkiksi se, että paras tapa hoitaa oppositio on johtaa sitä itse. Siihen tietenkin liittyy vahvasti se, että portinvartijat on oltava kunnossa ettei hyvä tarina mene ihan pilalle kuten esimerkiksi Soinin kanssa pääsi käymään... Ns. "Lännen peikkosatu" on kuitenkin lähihistoriamme suurin kusetus, joka jatkaa voittokulkuaan. Yksikin halaistu sana virallista tarinaa vastaan ja voit vilkuttaa hyvästit omalle urallesi missään mafian hallitsemassa paikassa. Eli lähestulkoon kaikkialla.


Kuin tuleva...

Ja niin kauan kuin sekä historia, että nykyisyys annetaan hiljaisella hyväksynnällä jatkua samaan malliin, on ihmiskunta todellakin tuhoon tuomittu. Sensuuri kiristyy, väärät mielipiteet halutaan piiloon ja mieluiten vaimenemaan ja tämä kaikki oikeutetaan sillä, että se kuulemma suojelee demokratiaa ja länsimaisia oikeusvaltioitamme. Mitä helvetin oikeusvaltiota? Koko "demokraattinen oikeusvaltio" on yksi vitsi jota tolkun ihmiset toistavat kuorossa. Siinä kohtaa kun tiettyjä mielipiteitä halutaan hiljentää ilman niiden kumoamista argumentein, voi olla aivan varma että jotain on pahasti vinksallaan kyseisessä asiassa.

En liioin ihan pidättele hengitystäni odottamassa kuinka tämä vihapuhekampanjoinnin seuraava iteraatio "Hyvin sanottu" pelastaakin tämän yhteiskuntamme, kuten vissiin tarkoitus olisi. Jos ne viralliset tahot oikeasti haluaisivat avoimen ja vapaan yhteiskunnan, heidän ei tarvitsisi tehdä muuta kuin antaa ääni ihan kaikille kuten sananvapauteen kuuluu. Tiedäthän, sananvapaus, semmoinen ihmisoikeus niistä hienoista julistuksista, jotka kirjattiin ylös ettei ne peikkosadun tapahtumat tulisi koskaan enää toistumaan.

Näin vuoden 2020 loppua kohti kun ollaan menossa, haluaisin vielä loppuun nostaa esiin vuoden ensimmäisen tekstini "2020 - Vuosikymmen sotapropagandaa takana?" Sama paskapuhe ja valehtelu on jatkunut läpi vuoden, kuin vuosikymmenen, eikä sille taida olla tulossa muutosta ihan lähiaikoina. Jääkin nähtäväksi mitä kaikkea suurta ja mahtavaa nämä maamme ja maailmamme johtajat keksivätkään ensi vuodeksi? Funtsittavaa jääkin odottelemaan ensi vuotta suurella mielenkiinnolla, joten jatketaan ensi vuoden puolella pohtimisia... toivottavasti. Siispä toivotankin tässä vaiheessa hyvää Joulua ja parempaa uutta vuotta ihan kaikille. Vielä saattaa jopa ehtiä hommaamaan lukemista pukinkonttiin...

Sanan-, mielipiteen- ja lehdistönvapaudesta

Kenelle ne vapaudet kuuluvat?

Aloitetaan yksinkertaisella testillä, joka kykenee ennustamaan muutaman asian yllättävän tarkasti. Kuvitellaan tilanne, missä netissä (tai mikäettei naamatustenkin) joku toinen ihminen on jostain sinulle merkityksellisestä asiasta vahvasti eri mieltä. Onko reaktiosi: A) Väärä mielipide tulisi kieltää ja moisen kannan omaava sulkea ulos kaikesta mahdollisesta... vaiko B) Vastakkainen mielipide on kyettävä todistamaan virallisista lähteistä, mieluiten vertaisarvioidun tutkimuksen ja/tai konsensuksen voimin... vaiko C) Joku muu. Ennustukseni vastauksen mukaan on se, että jos vastauksesi oli lähimmäksi A tai B, olet äänestänyt vaaleissa (A: "vihervasemmistoa" tai B: "oikeistoa") ja uskot vähintään muutaman isomman median olevan "vapaata ja luotettavaa lehdistöä" joka kertoo uutisissaan miten asiat oikeasti ovat. Miten on, menikö ennustukseni oikein?

Samalla ennustan myös sitä, että vaihtoehtojen A ja B valitsijat ovat lähes poikkeuksetta kannattamassa väärien mielipiteiden kieltoa tavalla tai toisella, eli kannattavat mielipideinkvisiittoreiden toimia niihin vastakkaisiin näkemyksiin. Eli yksinkertaistettuna: mielipiteen- ja sananvapaus eivät ole näille tyypeille mikään oikeus, vaan ylhäältä annettu etuus joka voidaan oikeutetusti ottaa pois toisilta ihmisiltä. Siis ei "ihmisoikeus" vaan väliaikainen ja rajoitettu lahja suurelta ja mahtavalta valtiolta. Siis aivan sama kuin liikkumisvapaus, joka voidaan ottaa pois jos ei ole oikeaa hihamerkkiä (ID2020) todistamassa kunnollisesta kansalaisesta.

Moiseen näkemykseen kuuluu usein myös vahva käsitys lehdistönvapauden merkityksestä: että ne "oikeat" lehdistöt ovat oikeutettuja sanomaan mitä haluavat ja ne väärät lehdistöt olisi suljettava. Lehdistön riippumattomuutta pidetään myös tärkeänä asiana, koska on täysin mahdoton ajatus että ne omat mielipidevainot voisivat ajaa ne vääriä kantoja kannattavat tahot piiloon. Koko maailman medioita katsottaessa Suomen media onkin "vapaa, objektiivinen ja riippumaton", koska yhteinen konsensus on niin vahva monista asioista. Tosin ne A&B vaihtoehdon valinneet tietävät, että osa medioista on sitä vastapuolen väärää agendaa ajavia kommareita tai natseja, siinä kun ne omasta mielestä luotettavat mediat ovat... noh, luotettavia.


Vapaus kuuluu vain niille, joilla on valta

Vuosi 2020 onkin osoittanut hyvin selvästi, miten lähes kaikkialla maailmassa vapaudet ja ihmisoikeudet ovat vain sanahelinää ja paraatipuheita. Toki moinen mentaliteetti tarvitaankin siihen, että "suuri nollaus" saadaan aikaiseksi, mutta ei mennä siihen sen tarkemmin tässä kohden. Median ohjauksessa onkin painotettu vahvasti sitä, että asiat eivät riitele koska ne ovat jo nyt päivänselviä ja muuttumattomia, vaan ainoastaan ne "pahat ihmiset" omaavat vääriä mielipiteitä ja heidät tulisi vaientaa "hyvien ihmisten" toimesta - siis ihmisten väliset riidat ovat haluttavia. Tahallista vastakkainasettelua? Totta helvetissä ja täysin tietoisesti.

Myös se vapaus tieteen suhteen, joka on siis "oikeiston" pyhä lehmä, on menetetty aikoja sitten - mutta tätäkään ei suostuta myöntämään. Tiede ei ole demokratiaa, eli enemmistö on oikeassa, vaikka sitä konsensuksen mantraa hoetaankin. Ne oikeat vallanpitäjät sanelevat mitä tutkitaan, miten tutkitaan ja ennen kaikkea sen, mitkä tulokset nostetaan esille. Ai miten muka? Hyvinkin yksinkertaisesti: Rahoituksella. Jos tulos ei sovi kerrottuun tarinaan, siitä on seuraamuksia niille tieteen tekijöille. Moniko on valmis uhraamaan uransa "yhden tutkimuksen tähden", kun on jo valmiiksi varsin tietoinen siitä kuinka koko ala on ollut kriisissä jo pitkään? Kun tulokset ja tutkittavat asiat miellyttävät vallanpitäjiä, voi tutkija vapaasti jahdata omia halujaan tutkimusten suhteen. Mutta onhan meillä sentään mielipiteenvapaus? Juu on, kunhan ei mene sanomaan sitä ääneen...

Hierarkiat ja auktoriteetit siis määrittävät kenellä on mitäkin vapauksia yhteiskunnassa. Tämä on monen mukaan se "luonnollinen" tapa, koska niinhän ne hummeritkin käyttäytyvät (kuten J.P. tietää kertoa). Vahvimman oikeudella vain sielä hierarkian huipulla on "oikeuksia" ja "vapauksia", minkä vuoksi niin "vasemmisto" kuin "oikeisto" kilpailevat siitä kuka saa riistää muiden vapaudet ja oikeudet. Että sinulla olisi sanan- tai mielipiteenvapaus, sinun on oltava riittävän korkealla tasolla vallan hierarkiassa. Ja sinne päästäksesi ja siellä pysyäksesi, sinun on omaksuttava ne vallassa olevat näkemykset joita ne vielä ylemmällä taholla olevat sanelevat. Ainahan näitä rakenteita voi haastaa, mutta silloin voi olla satavarma ettei yksikään sana kantaudu "kansan" korviin saakka - koska silloin voisi enemmistöllä muodostua niitä vaarallisia "vääriä" mielipiteitä.


Entäs se C?

"Muu, mikä?" Miten sitten väärää mieltä olevan kanssa tulisi toimia mielestäsi? Pitääkö asiat todistaa vai voiko ihmisillä olla omia mielipiteitä? Olitko äänestänyt ja onko se media vapaata tai riippumatonta? Entä ovatko ne sanan- ja mielipiteenvapaudet ihmisoikeuksia, jotka kuuluvat kaikille, asemasta riippumatta? Vapaassa maassa näihin kohtiin voi jokainen vastata täsmälleen kuten itse haluaa ja kaikilla on oikeus olla jokaisesta kohdasta niin samaa kuin eri mieltä kuin kaikki muut. Demokratuurissa taas oikeudet ovat vain väliaikaisia etuuksia, jotka voidaan ottaa pois yksilöiltä täysin mielivaltaisesti. Tosin sille mielivallalle keksitään aina jokin hyvältä kuulostava oikeutus, koska muutoin siihen diktatuuriin voitaisiin havahtua.

Onkin jännä juttu, että järjestelmä jonka kerrotaan suojelevan yksilöä enemmistön hirmuvallalta sisältääkin niin paljon sääntöjä ja lakeja rankaisemaan yksilöä oikeuksiensa käyttämisestä, siinä kun instituutiot (kuten media) ovat lähes vastuuttomia samoissa tapauksissa. Jos yksilö valehtelee, se on petos, kunnianloukkaus tai muuten vaan halveksuttava asia, mutta kun poliitikot asemansa suojasta tai media puhuu puhdasta paskaa niin se on "sori siitä". Asema siis määrittää vapauden tason, joka on taas perustuslain vastaista. Mutta Suomessa ennenkään perustuslakia olla noudatettu, joten aivan normipäivä... Vapautta on puhua paskaa seuraamuksetta - tämä on varattu vain riittävän korkeille tahoille. "Ihmisoikeudet" siis mittaavat lompakon paksuuden ja hierarkian tason.

Lehdistönvapaus on toki oikea asia - se on valtamedialle annettu oikeus syöttää kansalle pajunköyttä. Miten se valehtelu tapahtuu, siihen tarvitaankin hieman pidempi selitys - jopa kokonainen kirja, mutta lyhyesti: propagandalla. Kaikki on hyvin, ei mitään nähtävää - näin kertoo mediamme, siinä sivussa kun kerrotaan että kaikki on päin helvettiä ja nyt pitää PELÄTÄ ihan kaikkea mahdollista. Ja tietenkin lisätä rajoitteita, vähentää oikeuksia ja poistaa kaikki vapaudet koska nyt on niin pelottavia asioita tapahtumassa. Ei tule kyllä näin äkkiseltään mieleen yhtäkään kertaa, jolloin vallanpitäjät olisivat antaneet takaisin kansalta viemiään oikeuksia ja vapauksia... mutta kyllä se varmasti tällä kertaa tapahtuu, koska ensi kerralla kansa äänestää uudet tahot valtaan... jotka myöskin viis veisaavat ihmisoikeuksista.