Propagandako salatiedettä?

Onhan se, jos enemmistöltä kysytään

Ennen itse varsinaista pohdintoa, pieni ilmoitus joka liittyy vahvasti itse aiheeseen. Allekirjoittanut on aloittanut askartelemaan paskartelemaan kokonaista kirjaa propagandasta - semmoista oppikirjan muotoon olevaa lähdeteosta propagandan toiminnasta, käytöstä ja vaikutuksista. Siitä syystä blogiin saattaa ilmaantua hieman tavallista harvemman materiaalia, mutta se jää nähtäväksi kuinka suuri vaikutus sillä oikeastaan on. Mitään aikataulullisia suunnitelmia ei ole, eikä se onnistuminen liioin ole kirkossa kuulutettu, joten katsotaan päivää kerralla eteenpäin. Tarkoituksena kirjassa on siis vastata otsikon kysymykseen silleen pitkän kaavan mukaan. Nyt kuitenkin lyhyesti, samassa runomitassa kuin edellisetkin tekstit.

Netti on pullollaan muutaman minuutin mittaisia videoita, joissa kerrotaan että "teille valehdellaan"... Tilaa kanava ja tykkää videosta! Audiovisuaalisessa muodossa paukutetaan takaraivoon saakka kuinka propagandalla ihmisiä kusetetaan, käyttäen niitä täsmälleen samoja propagandan keinoja kertomaan se tarina kohdeyleisölle. Onhan se toki hyvä, että ihmisiä informoidaan kuinka heitä huijataan, mutta loppuviimein suuri osa näistä videoista lähinnä vain osoittaa kuinka helppoa on saada ihmisen huomio ja saada katsoja seuraamaan sitä kerrottua tarinaa - toki sillä erotuksella, että se propagandasta varoittava propaganda toki myös varoittaa propagandasta, eikä vain käytä sitä manipuloimaan katsojaansa.

No mutta tuohan on nyt vaan ylimielisyyttä ja kateutta, kun ei näitä tekstejä kukaan kuitenkaan lue siinä kun videot keräävät tuhansia ja taas tuhansia osumia! Voisihan sen asian niinkin nähdä, toki, enkä kiellä etteikö olisi mukava nähdä lukukertojen nousevan ja ihmisten ymmärtävän pala kerrallaan niitä mekanismeja millä meitä hallitaan. Mitään uutta tai ihmeellistä en juurikaan pöytään ole edes lyömässä, vaan nämä kaikki jutut on tiedetty ja tutkittu vuosien saatossa jo moneen kertaan - esimerkiksi kuinka tästä tyranniasta pääsisi eroon. Mutta jos kerran kaikki jo tiedetään, miksi propaganda on edelleen mysteeri niin monelle?


Ei ole, eikä edes mitenkään salaista

Viimeisen sadan vuoden aikana on propagandasta julkaistu hyllymetrikaupalla kirjoja ja tutkimuksia. Mutta kenellä on oikeasti aikaa käydä ne läpi? Suuri osa hyödyllisistä teoksista kun on jo sieltä vanhemmasta päästä ja keinot ovat sataan kertaan päivittyneet. "Propaganda and Persuasion" - Jowett, O'Donnell, on harvoja uudempia teoksia aiheesta, mitä itsellä on tullut vastaan. Varmaan niitä olisi muitakin, jos oikein kaivelisi? Ja mikä onkaan yhteistä näille teoksille? Ei niitä ainakaan koulussa opeteta...

Varmaankin ihan sattumalta se on vaan jäänyt kertomatta kansalle, kuinka sitä viedään kuin litran mittaa? Kaikki se tutkittu tieto kyllä löytyy sieltä netistä ja paikallisista kirjastoista, mutta se on silputtu niin tuhanteen osaan että vuosienkin jälkeen niitä puuttuvia palasia tulee vastaan. Hyvänä lähteenä voi esimerkiksi pitää eri journalistien ja muiden media-alan veteraanien kirjoittamia elämänkertoja, missä he eivät tietenkään suoraan kerro teoistaan, mutta antavat ymmärtää kuinka heidän tehtävänsä oli paimentaa kansoja. Piilossa kaikkien nähtävillä?

Ihmiset myös osaavat kertoa, että media ohjaa mielipiteitä ja on oikeasti vallassa, jonka jälkeen he kirmaavat tekemään niitä median neuvomia asioita kuten äänestäminen. Moni nyökyttelee kuunnellessaan niitä lyhyitä videoita manipuloinnista ja sitten laittavan television päälle tai lukevat ne valtamedian uutiset päälle. Mitä siis siitä pienestä tiedonmurusta oli apua, jos ei sitä osaa soveltaa omaan elämäänsä? Ehkä se onkin koko ongelman ydin? Tietoa kyllä on ja sitä osataan etsiä, mutta niillä paloilla ei tee mitään kun se sama media ei kertonut miten niitä voi käyttää omassa elämässään hyväksi?


Ihmiskunnan yhteinen tieto

Mitä tapahtuisi, jos kaikki ihmisen keräämä tieto olisi vapaasti kaikkien käytettävissä eikä sitä ohjattaisi esimerkiksi propagandan avulla? Mihin kaikkeen ihmiskunta kykenisikään, jos sananvapaus oikeasti mahdollistaisi kaiken tiedon vapaan kulun? Emme periaatteessa edes tarvitsisi tietoa siitä, kuinka ihmisiä manipuloidaan propagandalla, koska meitä ei manipuloitaisi ja ohjattaisi sillä propagandalla. Utopistinen ajatus, ehdottomasti, mutta pohdippa tovi mihin kykenisimmekään, jos tietoa ei ohjailtaisi.

Propaganda ei toki ole läheskään ainut tämmöinen julkinen salatiede, mistä kaikki tietävät juuri sen verran että sitä vähää tietoa voidaan käyttää heitä itseään vastaan. Propaganda nyt vaan sattuu olemaan se perusta, jonka päälle koko yhteiskunta on kasattu? Kun koko järjestelmä perustuu massojen manipulointiin ja ohjaukseen, olisi sen manipuloitavan etu ymmärtää niitä mekanismeja, vaikkei sekään tietenkään riitä tästä oravanpyörästä irtautumiseen.

Jos asian ymmärtää, sen pystyy selittämään toiselle. Jokin aika sitten pitkän meditaation jälkeen tulin siihen lopputulokseen, että siinä on sopiva haaste loppuelämäkseni - ymmärtää propagandasta ja manipuloinnista niin paljon, että kykenen sen selittämään lähes kenelle tahansa. Toki niille, joiden elinkeino nojaa siihen ettei asiaa ymmärrä, on lähes mahdotonta selittää asiaa. Jos siis joskus saan tuon (ensimmäisen?) kirjan valmiiksi, rohkenen arvioida sen olevan vielä kovin kaukana siitä toivotusta tuloksesta. Mutta kuten eräs cowboy sanoi kuolinvuoteellaan - nyt ymmärrän hevosista kaiken... mitä yhdessä elämässä voi oppia.

Mutta kun niin meille on kerrottu

Tieto lisää tuskaa (ja kuitu paskaa)

Kun on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia? Ihminen ei voi tietää enempää kuin hänelle on kerrottu tai hän on itse ottanut asiasta selvää. Meille kerrotaan jatkuvasti tarinoita, uskotellaan niiden tarinoiden olevan tietoa ja sitten päälle vielä joku ulkopuolinen taho vielä tulkitsee ne tarinat meille valmiiksi. Seuraava kommentti on kopioitu naamakirjassa käydystä keskustelusta: "Ei kai sitä eroa kerrotun tarinan ja todellisuuden välillä voi kukaan tietää, jos kerrotaan vaan yhdenlaisia tarinoita eikä todellisuudesta ole hajuakaan." Ja kyllä, näinhän se on - et voi tietää jotain mitä et tiedä. Toisaalta, mitä tapahtuu jos se saatu tieto ei pidäkään paikkansa? Onko siitä virheellisestä tiedosta sitten enemmän hyötyä vai haittaa verrattuna siihen, ettei tiedä kyseistä asiasta hölkkäsen pöläystä?

Ensiksi voidaan pohtia hieman totuuden ja todellisuuden eroa. Jokin asia voi olla ihmiselle todellista, vaikkei se totta olisikaan. Esimerkiksi nämä ns. "faktantarkistajat" vääristävät tätä eroa, kertoen "tuo asia ei ole totta, koska siinä tuo yksi sanamuoto ei ole faktaa". Mutta kun se tuttu ja turvallinen taho kertoo jonkin tarinan, se otetaan automaattisesti niin totena kuin todellisena asiana. On ihan sama mihin tahoon sitä uskoo ja luottaa, se yksinkertainen valheen ja toden ero toimii usein suodattimena: jos on samaa mieltä, se on totta ja eri mieltä niin saletisti valhetta.

Toisaalta, yhteiskunta tarvitsee ns. yhteisen todellisuuden toimiakseen. Vai tarvitseeko? Kun kaikki tietävät samat asiat ja ovat niistä samaa mieltä, yhteiskunta toki rullaa sulavasti eteenpäin. Mutta missä kaikki ovat samaa mieltä, sielä ei sitä ajattelua liioin juurikaan tapahdu. Vallanpitäjien näkökulmasta tämä ajattelemattomuus on toki aivan loistava asia, koska silloin ei kukaan saa päähänsä lähteä kyseenalaistamaan, saatikka uhkaamaan vallitsevaa järjestystä. Ihmiset ovat kyllä kekseliäitä ja kykenevät kehittämään uutta, mutta kieltämällä tietyt ajatukset, heitä voidaan hallita hyvinkin pienellä vaivalla. Nykyään yksi moinen järkkymätön uskomus on tämä "demokratia", jota ei saa kyseenalaistaa sitten millään. Jo pelkkä ajatus siitä, että demokratia ei toimisi loukkaa valtaosaa ihmisiä niin syvältä, etteivät he edes suostu leikkimään ajatuksella "mitäs jos". Paitsi tietysti jos oikea taho kertoo asian niin olevan.


Kuka sen on kertonut?

Papisto, oli se sitten jonkin uskonnon tai aatteen, on kautta aikojen ollut ehkä se tärkein tarinoiden tulkitsija ja "oikean" tiedon kertoja. Kun se oma ylipappi, oli se sitten pappi, imaami, tiedemies tai tube-vaikuttaja, kertoo miten joku asia on, on kerrottu usein automaattisesti niin totta kuin todellista. Koska eiväthän ne nyt valehtelisi omalle seurakunnalleen? Monella tapaa olemmekin palanneet aikaan, jossa ne pyhät tekstit eivät olleet kirjoitettu "kansan kielellä" vaan ainoastaan se papisto kykeni tulkitsemaan tekstejä. Tarvitaan siis aina oikea auktoriteetti tulkitsemaan se annettu tieto, koska tavan kansa ei tietenkään osaa tulkita oikein niitä annettuja pyhiä tekstejä. Monien uskontojen, kuten ilmastonmuutoskultti, tarvitsee kuitenkin valtamedian apua tarinansa levittämisessä, mutta sitähän varten se valtakunnan tiedonlevitys on luotukin...

Media, etenkin valtamedia, on silti monelle ainoa oikean tiedon lähde. Neljäs valtiomahti joka kertoo kansalle mitä sen tarvitsee tietää. Paitsi että näin ei asia ole koskaan ollut, vaan se valtamedia on ollut alusta pitäen vallanpitäjien keino kertoa ne halutut asiat, halutussa muodossa, koko kansan kuultavaksi. Ei mitä tarvitsee tietää, mitä halutaan tietävän. Toista tuo äskeinen lause vielä yhtä monta kertaa kun olet kuullut päinvastaisen väitteen niin hoksaat kuinka kyseinen luotettavan tiedon pönkitys toimii. Ihan kaikessa rauhassa - joku taho haluaa sinun tietävän ne valtamediassa kerrotut asiat juuri sillä heidän kertomallaan tavalla.

Koulu taas on yleensä ihmisten silmissä täysin syytön yhteiskunnan ongelmiin. No okei, on tutkittu kuinka koulu vaikuttaa suoraan esimerkiksi ihmisten poliittiseen kantaan, mutta sehän kuuluu osana demokratiaa! Mutta hetkonen, kukas määrää mitä sielä koulussa opetetaan ja mitä niihin oppikirjoihin painetaan? Voisiko mitenkään olla mahdollista, että näistä päätöksistä edes pienenepieni osa saattaisi olla sen päättäjän eduksi, eikä juuri sen koululaisen eduksi? Yhtenäinen yhteiskunta tarvitsi yhtenäiset tiedot, ei "oikeaa" tietoa. Ja mikä olisikaan tehokkaampi tapa yhtenäistää arvomaailma kaikkien ihmisten kesken, kuin vaatia laissa jokaiselle opetettavan samat asiat, samalla tavalla? Ja sehän oli sitä demokratiaa, eli kansan oikeutuksella jokainen lapsi on painettava samasta muotista läpi. Opettajan auktoriteettiä ei saa uhmata! Hän kertoo mikä on totta ja mikä todellista.


Särö peilissä

Mutta kaikki nämä tahot, jotka yllä on mainittu, sekä tietenkin mikä tahansa muukin sitä "oikeaa tietoa" jakava taho mokaa siinä väärää tietoa kertoessaan. Tarinoihin muodostuu väistämättä ristiriitaisuuksia, ja juuri niihin pitäisi herätä. Ei tarvitse siis saada ensihätään sitä oikeaa tietoa, vaan huomata kuinka ristiriitaisia sanotut asiat ovat. Otetaan muutama esimerkki: Yle kertoi ohjelmassaan, että "voittajat kirjoittavat historian" ja samaan hengenvetoon että "mutta eivät meidän valloittajat". Entäs korona? Kuolleisuus kaikkeen muuhun tippuu nollaan ja koronakuolemia tulee saman verran tilalle. Puhdasta sattumaa, ei mitään tekemistä minkään kanssa ja tilastoilla kikkailu tai niiden vääristely on hullua salaliittoteoriaa. Päälle vielä kaikista hulluin salaliitto? Ettäkö rikkaat ajaisivat omaa etuaan muiden kustannuksella?! Nyt kyllä huijaat, kaikkihan sen tietää...

Riittää siis se, että seuraa tarkasti kuinka se virallinen tarina aiheesta kuin aiheesta etenee ja kerta toisensa jälkeen siinä tarinassa tulee vastaan ristiriitaisuuksia, joita ei kyetä selittämään. Usein selittämiselle ei ole edes tarvetta, koska ne tarinan tulkitsijat osaavat kieputtaa sen tarinan uudelleen ja taas mennään. Onneksi nykyään on (vielä) mahdollista löytää niitä valtavirrasta eriäviä näkemyksiä aiheesta kuin aiheesta. Vaikka salaliittoteoreetikkovainot ovatkin jo hyvässä vauhdissa, se sananvapaus olisi oikeasti se ainut keino ratkaista tämä virheellisten tarinoiden ongelma.

Mutta sitä ei tietenkään haluta, niiden taholta jotka ne tarinat ovat luoneet ja suurella vaivalla kansalle selkärankaan asti vasaroineet. Meille nimenomaan kerrotaan paljon asioita, jotka pitäisi purematta niellä, sen sijaan että annettaisiin tietoa jonka jokainen voisi ainakin yrittää tulkita itse. Kyllä, se vaatii paljon enemmän aikaa ja korvien välissä olevien aivosolujen käyttöä, mutta suuri osa nykypäivän ongelmista ei ole läheskään niin monimutkaisia, etteikö niitä kykenisi kaikki saapasta älykkäämmät ihmiset ymmärtämään. Sitä itsenäistä älyämistä ei vaan kukaan vallanpitäjä haluaa, koska jos ihmiset havahtuisivat edes yhteen ongelmaan, he saattaisivat havahtua niin muihinkin. Ongelmaksi vallanpitäjille muodostuukin ne omien alojensa ammattilaiset, jotka kykenevät siitä papiston höttöpuheesta onkimaan ne faktat ja ristiriitaisuudet esille - ja vieläpä aina joskus kehtaavat tuoda julki ne virallisen tarinan ongelmat. Kuinka ne kehtaa?!

Vaarallinen pseudohistoriamme

Päivän propagandapläjäys

Ylenannon "Yle Puhe" keskusteluohjelma tässä hiljattain kirjoitti historiaa jälleen halutulla tavalla. Juuso Pekkinen esitti valistuneena pseudoälykkönä oman versionsa tavan kansan syvistä tunnoista, kertoessaan kuinka vain ne oikeat auktoriteetit omaavat oikeuden kertoa oikeaa historiaa. Ohjelma perustui meneillään olemaan tutkimukseen pseudohistoriastamme, jossa siis netissä ihmiset kertovat ja jakavat vääriä versiota historiastamme. Tutkimukseen oli kerätty valtava määrä aineistoa, jota ei juurikaan lukemalla käsitelty vaan se oli tietokoneavusteisesti koluttu läpi. Eli vissiin samalla tavalla kuin se väkivaltatutkimus missä natsiksi ja fasistiksi haukkuminen ei ole mitään, mutta suvakki ja vassari oli lähes kansanmurhaa? Tämä jäi ohjelmassa hieman epäselväksi, mutta se on kuitenkin sitä oikeaa tiedettä, tiätsä?

Pseudohistorialla tarkoitetaan sitä hullua salaliittoa, että ennen kuin kirkko tuli ja toi sivilisaation, sekä Suomessa että Venäjälläkin saattoi myös olla älyllistä elämää. Toki mikä tahansa muukin väärä historian tulkinta on pseudohistoriaa, eli Egyptin pyramidit ja muut ovat juuri kuten sanotaan vaikka ne käytännössä olisivatkin mahdottomia sillä virallisella tavalla esitettynä. Ei anneta faktojen pilata hyvää tarinaa? Pseudohistoriaa levitetään siis netin keskustelupalstoilla sekä sosiaalisessa mediassa ja sen levinneisyyttä sekä vaikutusta tutkitaan esimerkiksi verkostoja jäljittämällä. Eli halutaan tietää ne lähteet ja tahot jotka levittävät sitä "väärää" tietoa, koska näiden solmukohtien kautta voidaan vaikuttaa koko verkostoon tehokkaasti. Siis hyvää hyvyyttään kaivellaan esille vaikuttajia, joiden hallinnalla voidaan sitten tarinaa ohjata.

Suomen osalta kyseessä on tietenkin pelkkää salaliittoteoriaa, että valloittajamme olisi kertonut valheita alamaisilleen. Rokotteet ja ilmastonmuutos ovat myös sitä samaa vaarallista salaliittoteoriaa, koska niihin salaliittoihin uskominen johtaa vääriin mielipiteisiin. Ja mitä nämä salaliitot ja pseudotiede sitten oikeasti ovat? Konsensuksen vastaisia tulkintoja. Entäs mitä asiantuntijat kertoivat sen pseudohistorian palvelevan? Täysin järjetöntä ajatusta, missä sille omalle kansalle annettaisiin historia joka ei ole valloittajien sanelema. Kuinka ne kehtaa? Kaikkihan sen nimittäin tietää, että...


Konsensusta ei saa kyseenalaistaa!

Yksilölle pseudohistoria ei ole niin vaarallista kuin mainitut muut salaliitot, mutta yhteiskunnalle se vaara on suuri ja todellinen. Orwellin nykyisyyden, menneen ja tulevan hallinta selittää sen syyn. Mutta millä argumenteilla tämä pseudohistoria sitten todistettiinkaan vääräksi? Kaikki lähteet on sontaa, jotka todistavat muuta kuin konsensus. Kaikki tutkijat ovat hörhöjä jotka kertovat muuta kuin mitä konsensus kertoo. Kaikki tehdään väärin ja kaikki todisteet väärennöksiä jotka poikkeavat konsensuksen omista. Niin se nyt vaan on. Radiossa ei tietenkään voi mukana tuoda niitä todisteita, mutta siksi siinä tieteessä muistaakseni oli tapana mennä väittelemään sen vastapuolen kanssa ja molemmat tuovat omat todisteensa... eikä niin, että yksi puoli saa tunnin mainostilan haukkua vastapuolensa. Mutta mistäs minä tiedän. Noh, nyt sentään tiedän mikä se ongelma on?

Ongelma on nimittäin mahdollinen kansallismielisyys ja oman kansan kunnioittaminen. Ruotsalaisia ei saa missään tapauksessa vastustaa saatikka syyllistää, koska valloittajat tekivät sen suomalaisten omaksi eduksi! Voittaja kirjoittaa toki historian, osattiin sanoa, mutta samalla ajatus että voittaja olisi kirjoittanut historian omaksi edukseen oli hullua salaliittoteoriaa. On siis täysin mahdoton ajatus, että vuosisatojen tarkasti valikoitu historiankirjoitus ja koulutus voisi millään tavalla, koskaan, missään, vaikuttaa saatuihin tuloksiin. Konsensuspapukaijat pitivät siis mahdottomana ajatusta, että heille kerrottua tarinaa oltaisiin voitu jossain kohtaa manipuloida tahallisesti - ainoastaan niiden pseudohistorioitsijoiden materiaalia oltiin manipuloitu, tietysti.

Mistähän se suomalaisuuden halveksunta sitten oikein tulee? Ei se ainakaan voi valloittajien konsensustieteestä johtua, koska se on hullua salaliittoteoriaa! Nykyisen konsensus-historian muuttaminen on natsia! Lännen peikkosatu on vaarallisin historian väärinymmärtäminen ja siksi jokainen pienikin poikkeama konsensuksesta saattaa johtaa natsien paluuseen! Oikeistopopulistit käyttävät historiaa ja sen tulkintaa omaksi edukseen, mutta edistykselliset eivät tietenkään moiseen sorru eivätkä ainakaan halua poistaa osia historiasta esimerkiksi kaatamalla patsai... ai niin. Konsensus hyvä, pseudohistoria paha. Sanoja "konsensus" ja "auktoriteetti" ei tietenkään turhaan hehkutettu, koska haastatellut tohtorit olivat tietenkin asiantuntijoita alallaan ja hyväksyttyjä jäseniä "hyvien ihmisten kerhossa".


Historia toistaa itseään

Koko ohjelma olikin lähinnä kuin inkvisaattorit vääräuskoisten kimpussa - se olikin sen toisen tutkijatohtorin alaa. Toinen tutkija taas on kovin edistyksellinen maskuliinisuuden ongelmien esiintuoja, joten sieltä historiasta löytyikin varmasti runsaasti intersektionaalisia risteyksiä feminismille? Mutta molemmat tutkijat varmasti uskovat itseensä ja oman kantansa oikeellisuuteen ja erehtymättömyyteen, se on selvää. Pienintäkään mahdollisuutta kun ei ole, että valloittajat, joita ei siksi saa kutsua koska se on loukkaavaa, olisivat millään tavalla voineet vaikuttaa historiaan. Koskaan, missään, tietenkään, vaikka voittajat ovatkin sen kirjoittaneet.

Selityskin tälle mahdottomuudelle löytyi: Huuhaata! Ihan kaikissa maissa kautta historian vain oikeat tahot ovat saaneet tutkia asioita ja saada sanansa julki, joten on täysi mahdottomuus että historiaa oltaisiin vääristetty. Voidaan sanoa, että historia on ollut kautta aikojen "rikkaiden historiaa", koska sillä tavan kansalla ei ole ollut mitään mahdollisuutta saada omaa tarinaansa tallennetuksi tuleville sukupolville. Mutta on siis täysin hullua salaliittoteoriaa, ettäkö sillä valikoidulla tiedolla oltaisiin konsensustarinaa luotaessa päädytty virheellisiin lopputuloksiin. Ainoastaan pseudohistorioitsijat tulkitsevat tallennettua tietoa ja jäljelle jääneitä todisteita väärin.

Mutta kuten jo sanoon, vastapuolen haukkuminen ja leimaaminen pseudotieteelliseksi on toki ajan hengen mukaista tiedettä. Ja kun tunnin verran asiantuntijat haukkuu väärää mieltä olevia valtamediassa niin täytyyhän se niin olla. Mutta miksi se pseudohistoria on juuri nyt niin vaarallinen? Vääriä tulkintojahan on tehty jo vuosisatojen ajan? Oma näkemykseni on: Koska BLM - muilla kansoilla ei ole historiaa. Muilla ei saa olla mitään syytä olla ylpeitä historiastaan. Suomalaiset ovat se takapajuinen alkuper... eikun siis maahanmuuttajakansa ilman mitään omaa historiaa ajalta ennen pelastajamme Ruotsi tuli mukaan kuvaan. Venäläisillä oli myös se sama ongelma - sielä kehitellään samanlaisia hulluja salaliittoja, ajasta ennen heidän todellista kulta-aikaansa, eli vissiinkin Marxin tuomaa utopiaa? Siis... kulttuurimarxismia, jonka yhtenä päämääränä on tuhota vanha ja niistä raunioista nousee automaagisesti uusi uljas maailma. Mutta tämä on toki sitä hullua salaliittoteoriaa, ettäkö jotkin ideologiat olisivat ottaneet historian haltuunsa.

Voiko tarina parantaa?

Filosofiaa, tai jotain

Vuosi sitten raapustettu teksti, "Hyvän ja pahan tuolla puolen", johti uudelleenjulkaisunsa somessa jälkeen pitkällisen keskusteluun tarinoista, niiden tulkinnoista ja salaliittoteorioista. Tämä keskustelusta juontuva teksti tosin menee yhdistelmäksi filosofiaa, psykologiaa, esoteerisia asioita ja ties mitä - eli hatusta kiinni, ny o hurjaa!

Jokainen tarina, oli se sitten totta tai tarua, on mahdollisuus oppia ja opettaa kuulijaansa, kuin myös kertojaansa. Tarina voidaan tulkita lukemattomilla eri tavoilla ja tulkintaa voi muuttaa jos ensimmäinen tulkinta ei natsannut. Ihmismielellä on vaikeuksia erottaa toden ja tarinan ero, jolloin täysi satu voi muuttaa ihmisen omaa todellisuutta. Tätä mielen ominaisuutta voidaan pitää heikkoutena, mutta samalla se voidaan nähdä myös vahvuutena - traumaattinen kokemus, sen tarina, voidaan uudelleen tulkittuna tai kerrottuna saada muuttamaan ihmisen todellisuutta ja näin parantamaan sen trauman. Sama toki toimii myös toisinpäin, eli traumoja voidaan luoda kertomalla niitä traumaattisia tarinoita...

Monessa "new age" uskomusjärjestelmässä onkin mukana ajatus, että niitä negativiisia asioita (paha, pimeys) tulisi välttää ja keskittyä vain positiiviseen (hyvä, valo). Jos altistaa itsensä niille negatiivisille tarinoille, mitä valtaosa "salaliittoteorioista" on, tämä pimeys jollain tavalla tarttuu ja vahvistuu saadessaan huomiota (energia virtaa mihin huomio keskittyy). Siksi olisi vältettävä negatiivisia asioita ja keskityttävä vain positiiviseen, näin ohjaten energiaa niihin positiivisiin asioihin. Mutta menetetäänkö tässä samalla mahdollisuus tutkia niitä tarinoita ja mahdollisesti korjata niitä? Toki se pimeyden sormella osoittaminen ja siitä voivottelu ei liioin ole hyödyllistä, mutta palataan siihen mitä sille voidaan tehdä tuolla tekstin loppuvaiheilla.


Kun totuus sattuu

Totuutta pidetään usein vapauttavana voimana, mutta joskus se totuus sattuu enemmän kuin mukava valhe ja ihminen on mukavuudenhaluisena olentona useasti mieluummin tietämätön ja hyvällä tuulella, kuin tietoinen ja totuudesta traumatisoitunut. Monella on tapana kertoa ns. valkeita valheita, esimerkiksi kertoa mielestään kohteliaisuuttaan että ruoka oli hyvää ja ompas nätti mekko, vaikka ajattelee asiasta mielessään kovin muuta. Moista valehtelua pidetään yhteiskunnalle tarpeellisena tapana pitää ihmisten väliset suhteet kunnossa, mutta kuka siitä sitten hyötyy? Sanojalle jää "pysyvä" kuva siitä, että valehtelin päin pläsiä ja olipas ihan hirveä se juttu, samalla kun sanottu kuvittelee edelleen tehneensä oikein ja muiden pitäneen asiasta.

Vallanpitäjillä taas on välillä tapana, pitääkseen kansan säyseänä kriisiaikoina, kertoa kauniita tarinoita ja näin antaa perusteetonta toivoa, toivopornoa, "hope porn" (kts. pelkoporno), omille kannattajilleen. Pian se tapahtuu, ihan justiinsa, usko ja luota meihin niin asiat järjestyvät! Kun asiat ovat jo pitkään olleet päin helvettiä, ne kauniit tarinat jotka tuovat toivoa ovat kovin houkuttelevia. Toki aina on mahdollista että se kaikki hyvä tapahtuu ja asiat muuttuvat paremmaksi, mutta historian perusteella ei näitä ulkoa tulleita ja ohjattuja "parannuksia" voi kyllä aina hyväksi kutsua. Mutta kukin tavallaan.

Onko se totuus siis aina positiivinen asia? Valhe voi rauhoittaa mielen ja aina siitä totuuden tietämisestä ei ole mitään hyötyä itselle. Siksi totuuden, tai sen oman todellisuuden, mukaisen tarinan kertominen kaikille ei välttämättä ole haluttava asia. Vai onko? Jos asialle et voi kertakaikkiaan yhtään mitään, mutta se jää varmasti vaivaamaan ja sotkee asiat, oliko se totuus sittenkään positiivinen asia? Oppimaanhan tänne on toki tultu ja oppia se sekin on, kuinka elää moisen henkisen taakan kanssa. Ihmiset eivät kuitenkaan ole edes valmiita kuulemaan totuutta, eivätkä halua sitä uskoa jos se on ristiriidassa muiden uskomusten kanssa. Ja mistäs sitä edes tietää onko kyseessä totuus vaiko vaan oma todellisuus, jolle on löytänyt riittävästi todisteita että pitää sitä totuutena?


Myötätunto avuksi

Joidenkin mielestä totuus on lyötävä aina suoraan toisen naamalle, maksoi mitä maksoi, mutta... onko näin? Oman kannan voi toki aina kysyttäessä kertoa (mitäs kysyit, nii!) ja avoimeen keskusteluun oman totuutensa jakaa, mutta pakolla se totuus ei tule maaliaan löytämään, ei sitten millään. Ihmisellä on kuitenkin syntyessään jo mekanismit valmiina tähän ongelmaan - myötätunto, empatia. Psykopaatteja ja sosiopaatteja lukuunottamatta kaikilla ihmisillä on kyky "lukea tilannetta". Mutta kuten kaikkien kykyjen kanssa, sitä pitää harjoittaa, se voi johtaa aivan metsään ja purra itseä vielä persaukseen - olemmehan kuitenkin ihmisiä, kaukana täydellisestä. Mutta niin kauan kuin keskusteluyhteys säilyy, voivat ihmiset löytää keskenään yhteisymmärryksen - eivät välttämättä siis olla samaa mieltä, mutta sopia olla eri mieltä. Ovet paukkuen kun lähdetään niin menee hyvä oppi aivan hukkaan. Tosin joskus on paras vaihtoehto lähteä ovet paukkuen ja vielä päälle laittaa se ovi säppiin.

Palataan sitten alun tarinoiden korjaukseen, mitä sillä oikein tarkoitin. Minkä tahansa tarinan, oli se kuinka hirveä tahansa, voi aina kääntää positiiviseksi. Ihmiset ovat luontaisia tarinankertojia, joten he kykenevät yhdessä luomaan tarinalle uuden lopun tai muuttamaan sitä niin, että se kaikki tuska ja kärsimys kääntyykin iloksi ja voitoksi. Kyllä, siinä omalla tavallaan valehdellaan kun tarina muutetaan "pahasta hyväksi", mutta siinä samalla voidaan oppia että miten tilanteesta voidaan selvitä ja kääntää se vielä positiiviseksi asiaksi. Kun seuraavalla kerralla näet siis tarinan josta et pidä lainkaan, koeta muuttaa sitä joko lisäämällä tai poistamalla siitä osia - kuitenkin muistaen, että tarina on muutettu tietoisesti palvelemaan uutta tarkoitustaan, eli tuomaan esimerkiksi sen valon varjoihin.

Jokainen on kuitenkin itse vastuussa omasta ajatushygieeniastaan, eli mitä tarinoita päästää sisään. Kannattaako jokaista linkkiä avata, videota katsoa ja tekstiä lukea, sen täytyy jokainen itse päättää. Toki jokainen tarina, oli se kuinka kauhea tai mahtava tahansa, voi opettaa jotain uutta ja ihmeellistä, juuri siihen omaan elämäntilanteeseen sopivaa. Mistä sen sitten tietää että nyt osui kohdalle just se mitä tarvitsi? Kun se jokin "kolahtaa". Toki samaa voi sanoa niistä asioista, jotka triggeröivät ja saavat sappesi kiehumaan - siinäpä aihe, joka pitäisi jossain vaiheessa käsitellä. Mutta koska sitten olisi se oikea aika käsitellä se kiukutuksen nostanut aihe, se onkin taas asia erikseen. Jos tämä teksti siis kolahti tai triggeröi, sinun kuului se juuri tällä hetkellä lukea. Jos taas ei, ei asia joko juuri sinua koske tai aika ei ollut juuri oikea. Jos mitään ei tekstistä tuntunut jäävän käteen niin muista edes se, että tarinoilla ja kuka ne tulkitsee on ratkaiseva merkitys elämässäsi.

Hullu salaliittoteoria valtaeliitistä

Mikä ihmeen teoria?

Piilossa kaikkien nähtävillä, korkeissa torneissaan joissa on suuri valvova silmä katolla, piilossa kellareissa ja bunkkereissa suunnitellen maailmanvalloitustaan - kysytpä keneltä tahansa, määritelmä siitä mikä tämä taianomainen "eliitti" onkaan sekä millä tavalla ja mihin kaikkeen he vaikuttavatkaan vaihtelee suuresti. Suuri osa ihmisistä kuitenkin määrittelee tämän "valtaeliitin" salaliittoteoriaksi, mikä taas automaattisesti tarkoittaa sitä että se täytyy olla höpöhöpöä. Koska kaikkihan sen tietää ettei salaliitot ole todellisia eikä maailmaa hallitse mikään eliitti. Meillä on demokratia ja silleen, eli kansa on vallassa, tietty! Siitäkin huolimatta, että jos asiaa vaivautuu yhtään tutkimaan, ihan virallisista valtavirran lähteistä, ei se valtaapitävien pieni joukko olekaan mitään hullua salaliittoteoriaa...

Tutkimusta voi aloittaa suorittamaan vaikkapa Aatos Erkon elämänkerrasta, missä hän ihan omin sanoin osoittaa ne oikeat vallanpitäjät. Vielä vuosikymmen sitten valtamedia julkaisi dokumenttielokuvia ja vastaavia kertoen ainakin osasta siitä oikeasta vallasta, mutta kun kansalaisjournalistit pääsivät kunnolla vauhtiin ja kopioimaan&leikkelemään näitä videoita ja osoittamaan mitä tapahtuu, tuli asiaan muutos - nykyään valtamedia on hiljaa kuin kusi sukassa kaikesta oikean vallan toiminnasta... samalla kun toki syyllistävät kansalaisjournalisteja väärän tiedon levittämisestä, vaikka kyseessä onkin vain ikävien totuuksien levittämistä eli mediaslangilla malinformaatiota. Itse kutsun tätä vallanpitäjien joukkoa juurikin vallanpitäjiksi, koska eliittiä he eivät ole - tämä osoittaisi jollain tavalla paremmuutta, parhaista parhainta, eliittiä. Vallassa he ovat, kyllä, mutta paremmuudesta en menisi sanomaan kuin ahneutta mitattaessa.

Salaliittoteoriaa! Mitenkäs salaliitto määritelläänkään? Useamman kuin yhden henkilön muilta salassa tekemä juoni, jonka tarkoituksena on tehdä laiton tai haitallinen teko. Jotain tuohon suuntaan, mitään yhtä lähdettä lainaamatta olisi salaliiton määritys. Siis enemmän kuin yksi, ryhmä, tekee muilta salassa jotain laitonta tai haitallista... Eli kun ministerit tekevät kansalta salassa päätöksiä, jotka eivät ole kansan eduksi, on kyseessä salaliitto. No hittolainen, siinähän on vallassa olevia ihmisiä, eliittiä, tekemässä salaliittoja ihan kansan nenän alle, mutta sehän piti olla vaan hullu teoria? Toki eiväthän nuo puhuvat päät oikeasti vallassa ole, vaan teeskentelevät ja esittävät kansalle "johtajia" - ne oikeat vallanpitäjät kun eivät ole rajoittuneena asioihin kuten moraali tai laillisuus.


Vallan verkostot

Corbett puhui aikoinaan Oiligarkeista, eli öljyn kautta valtaan päässeistä tahoista. Ihan sama millä tuotteella tai palvelulla sinne miljardöörien listalle on päässyt, varakkuus ja siinä matkalla kertynyt verkosto on sitä oikeaa valtaa. Kun Bill Gates laittaa suljettujen ovien takana miljardin palamaan oman edun vuoksi, mutta muiden kustannuksella, se on salaliitto. Tokihan sitä pidetään itsestäänselvyytenä, että suuryritykset ajavat omaa etuaan, verkostoituvat ja kusevat kuluttajaa silmään aina kun voivat, mutta tämä on sitä "valtaeliitin" valtaa ja salaliittoja, uskoi siihen sitten tai ei. Eikä se muutu muuksi, jos sen nimeää uudelleen eikä kutsu salaliitoksi - muilta salassa, enemmän kuin yksi, haitallinen tai joissain tapauksissa laiton. Kyllä, yritykset toki kilpailevat myös keskenään, mikä vissiin joidenkin mukaan todistaa ettei kyseessä ole eliitin salaliitto vaan... mikä sitten?

Mutta miljardöörit ja suuryritykset eivät usein omaa niin suurta valtaa, että he kykenisivät jopa maailmanlaajuisesti vaikuttamaan ihmisten mielipiteisiin poliittisista asioista. Sitä varten on olemassa ihan omat verkostonsa, kuten esimerkiksi ajatushautomot kuten MPS ja vastaavat. Ja näihin verkostoihin kuuluu niin median, suuryritysten kuin poliittisten ryhmittymien johtohahmot. He sekä saavat kuin antavat siihen omaan viiteryhmään soveltuvia ehdotuksia, joita kaikki muut samaan viiteryhmään kuuluvat sitten vapaaehtoisesti noudattavat, koska tietävät niiden olevan oman edun mukaista. Siis suuri joukko vaikutusvaltaisia ihmisiä kokoontuu salassa neuvottelemaan asioista, jotka usein ovat haitallisia tai jopa laittomia. Arvannet miksi tätä voidaan jälleen kutsua? Erkon kirja avasi jo hieman tätä ovea, mutta jätti toki kertomatta mitä sielä suljettujen ovien takana keskustellaan... siis vallanpitäjät salassa tekemässä haitallisia suunnitelmia - salaliittoja.

Tiedustelupalvelut, salaseurat ja vastaavat organisaatiot ovat myös osa sitä "eliittiä", jonka omat verkostot omaavat huomattavan määrän valtaa kertoen samalla kansalle että "demokratia, tasavalta". Mediat, eli suuret mediatalot ja konsernit osaavat myös verkostoitua omaksi edukseen ja toki kilpailla toisia verkostoja vastaan, mutta kaikki tietävät ne pelisäännöt ja ne asiat joista ei parane puhua ettei astuta suurempien voimien varpaille. Saahan sitä toki uskotella, että esimerkiksi mediapoolin kaltaisten tahojen aikomukset ovat "hyvää hyvyyttään", mutta jälleen on kyse ryhmän tekemistä salaisista suunnitelmista, jotka eivät ole lainkaan kaikkien hyödyksi - siis salaliitto.


Missä kohtaa se hulluus pitikään näkyä?

Kun kerran tiedetään, että on olemassa suuria organisaatioita joilla on paljon valtaa, sekä tiedetään että nämä tahot tekevät asioita salassa muilta, miksi ihmeessä se on hullua salaliittoteoriaa sanoa, että näillä ihmisillä ei ole aina se kaikkien yhteinen hyvä mielessä? Valtaa pitävä eliitti omaa enemmän valtaa kuin tavan kansa, käyttää sitä omaksi edukseen ja kansan haitaksi, mutta silti tämän sanominen aiheuttaa silmien pyörittelyä ja hulluksi salaliittoteoreetikoksi leimaamisen. Saa toki osoittaa, kuinka se sinun oma äänestyksessä ulos antamasi valta vastaa siis tasavallassa miljardöörin valtaa saada oma mielipiteensä kaikkien kuultavaksi. En pidätä hengitystäni vastausta odotellessa...

Salaliittoteoreetikkovainot ovatkin lähteneet kunnolla käyntiin, kun vanha media tuskailee portinvartijan roolissaan mitä kansan saa tietää. Eihän se nyt käy lainkaan päinsä, että joku tavallinen tallaaja onnistuu kaivamaan tietoja esiin, jotka todistavat ne salaliittojen lopputulokset ja saavat ne vallan verkostot näyttäytymään kaikelle kansalle siinä valossa kuin ne oikeasti ovat: juonittelevia vallanpitäjiä jotka viis veisaavat muista. Toistaiseksi kuitenkin median ote on säilynyt ja valtavirtaan asti ei joudu kuin ne vallanpitäjien itsensä junan alle törkkäämät syntipukit ja pienet pelurit joiden hyödyllisyys on katkolla.

Ajatus siitä, että ne oikeat vallanpitäjät eivät olekaan ehkä niin "hyviä" on kuitenkin monelle aivan liian pelottava ja täten myös mahdoton ajatelma. Meillehän kerrottiin että äänestämällä vain voi vaikuttaa, sananvapaus ja tasavalta - ei sielä taustalla kertakaikkiaan voi olla mitään piilossa hallitsevaa "eliittiä"! Vai onko kyseessä myös se, että jos myöntäisi moisen olevan totta, olisi silloin myös itse vastuussa kun ei tehnyt asialle mitään? No mutta tehdä, mitä? Ainut mitä voi tehdä on tietenkin äänestää oikein! Koska se on toiminut tähänkin asti ja murentanut ne vallan verkostot? Kansalla kuitenkin olisi valta ja keinot korjata asia, mutta se vaatisi tehdä jotain, mitä ei koulussa ja mediassa opeteta... nimittäin lopettaa se mukana leikkiminen.

Opetushallituksen aivopesulassa

Kevään 2020 kirja-antia opetushallitukselta

Onhan näitä päräyttäviä vallanpitäjien opuksia tullut ennenkin vastaan, mutta kiitos lukijan vinkkauksen, nyt löytyi taas todellinen helmi: "Resilienssiä rakentamassa - demokratiakasvatuksen tueksi" Esittelyssä todetaan näin: "Resilienssiä rakentamassa -julkaisu sisältää asiantuntija-artikkeleita sekä yhteispohjoismaisessa demokratiataitoja kehittävässä DEMBRA-hankkeessa mukana olleiden koulujen kokemuksia ja ajatuksia siitä miten koulu voi rakentaa resilienssiä ja vahvistaa demokratiaosaamista." ... ja lyhyellä vilkaisulla tämä "DEMBRA" on vain laajemmin sitä samaa neoliberaalia globalismin ihanuutta, missä nämä pohjoismaisten kulttuurien rippeet halutaan hävittää ja korvata monikulttuurisella utopialla missä vain joillain elämillä on väliä. Mutta ei keskitytä tuohon hankkeeseen vaan itse 68-sivuiseen kirjaseen demokratian ihanuudesta.

Kirjan sanoma voitaisiin lyhentää näin: "Me tehtiin silleen tyhmästi 2015, mutta opettamalla entistä nuoremmat uuteen normaaliin niin kyllä tää tästä". Monikultturistien vuosikymmenien ajan kestäneet projektit ovat alkaneet tuottaa tulosta ja tämä kirja perustuukin osin jo 1997 alkaneeseen "Education for Democratic Citizenship and Human Rights Education (EDC/HRE)"-projektiin ja sen jatko-osiin. Kirjan kuvauksesta voidaan sitten napata hieman juonesta kiinni: "Media pommittaa lapsia ja nuoria päivittäin kiistanalaisia aiheita koskevalla tiedolla. Sosiaalisessa mediassa aiheet esitetään usein kärjistetysti, puolueellisesti tai jopa harhaanjohtavasti. Vahva medialukutaito on osa resilienssiä, kimmoisuutta, selviytymis- ja sopeutumiskykyä ennakoimattomissa tilanteissa. " Hybridisotaa, pommitusta - nyt on äidin pienet kullannuput vaarassa! Jaa niin missä vaarassa?

Suurin ongelma on näköjään se, että vanhemmat, joilla on vääriä mielipiteitä, indoktrinoivat ja propagoivat vääriä mielipiteitään omille lapsilleen. Siksi varhaiskasvatusta olisi parannettava ja ne piltit otettava pois vanhempiensa arvomaailmasta osaksi globaalia utopiaa mahdollisimman pian syntymän jälkeen. Itsenäisen ajattelun kitkemiseksi ja väärien arvojen ehkäisemiseksi ehdotetaan "ennaltaehkäiseviä toimia" - radikalisoitumiseen on puututtava ajoissa! Tämä radikalisoituminen ja yhteiskunnasta syrjäytyminen ovatkin akateemisia syntipukkeja kautta kirjan, koska sitä kansan kyrsiintymisen syytä ei parane nostaa esille missään vaiheessa. Mutta... kirjanhan piti olla demokratiaosaamisesta, eikä mistään maahanmuutosta?!


Hyvän ihmisen muotti demokratiaan

Identiteettipolitiikkaa, polarisaatiota, radikalisaatiota ja syrjäytymistä, joo joo mutta missä se demokratiaosaaminen? 39 ensimmäistä sivua menee ihan hukkaan demokratiasta puhuttaessa, mutta sitten alkaa tapahtua. Ensiksi voivotellaan, ettei ole keksitty rokotetta väärille mielipiteille (vink vink Gates, olisko ideaa?), mistä jatketaan koulun/opettajien osuuteen siinä aivopesuss... siis oikeiden demokraattisten ajatusten luonnissa. "Me uskomme, että demokratiakompetenssien kehittäminen ja vahvistaminen ovat yksi osa resilienssiä ja siksi tärkeässä roolissa koulussa. ... Uskomme, että resilienssin ja demokratiakompetenssien vahvistaminen kuluu kouluissa kaikille opettajille kaikkiin oppiaineisiin." - sivu 41. No milläs sitä demokratiakompetenssia sitten treenataan?

"Vuorovaikutustaidot ja demokratiakompetenssit rakentuvat alkuopetuksesta alkaen. Jo päiväkodissa harjoitellaan muiden kuuntelemista, äänestetään siitä, mennäänkö retkelle puistoon vai metsään, ja harjoitellaan erilaisuuden hyväksymistä." ... ja ... "Jos vielä yläkoulussakin oppilaiden vaikutusmahdollisuudet kutistuvat siihen, että äänestetään luokan verhojen väristä, on sorruttu näennäisdemokratiaan." -s.43. Eli äänestetään "tärkeistä" asioista ennalta määrätyllä tavalla ja mahdollisesti ennakolta annettuihin vaihtoehtoihin, tosin joskus myös siinä oikeassakin demokratiassa saa itse valita ne äänestettävät asiat mikä on sitä oikeaa demokratiaa! Noh, oppi ei jää toki pelkkään äänestämiseen, vaan opetellaan vuorovaikutustaitoja seuraavaksi.

"Oppilaiden keskustelunavaukset kiistanalaisista ja ristiriitaisista asioista ovat usein provosoivia. “Mä oon rasisti, mun vanhemmat on rasisteja ja mun koko suku on rasisteja. Miks ****** mun pitää olla tämmösessä suvakkikoulussa?”" Kaikkea tämmöistä hyödyllistä osallistuvaa keskustelua pitääkin treenata ryhmissä ja yhdessä opetella kuinka väärät mielipiteet kumotaan. Onkohan opettajien omaan materiaaliin jo lisätty ohjeistus, kuinka otetaan viranomaiseen yhteyttä kun "demokratiakompetentit lapset" käräyttävät vanhempiensa vääriä arvoja? No ei kait, eiväthän ne nyt niin Suomessa tekisi, heh heh. Samaa radikalisaation ehkäisyä jatkuukin aivan loppuun saakka, mistä löytyy vielä tämmöinen pätkä: "RAN-asiakirjan tarkoituksena on suositella demokratian vahvistamiseen tähtääviä toimintatapoja, joilla koulut voivat kestävästi ennaltaehkäistä väkivaltaista ekstremismiä. Ohjeilla täydennetään vuonna 2015 julkaistua Manifesto for Education -julistusta." ... eli kuinka kouluista tehdään "demokratialabroja". Siis miten kouluja voidaan käyttää ihmiskokeissa manipulointiin ja aivopesuun?


Eikös se demokratia ollutkaan sitä, että kaikki saavat olla oma itsensä?

68 sivun jälkeen jää tuosta materiaalista epätodellinen tunne - tuo on mitä lapsille opetetaan demokratiasta? Ettäkö oikeen äänestetään annetuista vaihtoehdoista eikä saa olla rasisteja? Toisaalta, jos sitä vertaa aikaisempaan opetukseen ja kansan keskimääräiseen ymmärrykseen demokratiasta niin ainut ero on tuo rasismin ja radikalisaation liittäminen osaksi sitä "demokratiaa". Eipä siinä, ei minulle ainakaan tulisi yhtään ikävä tätä nykyistä demokratiaksi kutsuttua häsmäkkää jos se joku kaunis päivä pyyhkäistäisiin pois maailmankartalta.

Resilienssiä siinä kyllä ollaan rakentamassa, nimittäin kaikkea valtavirrasta poikkeavaa vastaan. Tottelevaisuus on hyve ja kyseenalaistusta on suoritettava silloin, kun joku poikkeaa siitä yhdestä sallitusta tarinasta. Tätä "kaikki samaa mieltä" kutsutaan sitten "demokratiaksi", missä jokainen saa äänestää annetuista vaihtoehdoista kun sille annetaan lupa. Asioitahan ei tietenkään koskaan hoideta itse, vaan aina tarvitaan joku muu edustamaan sitä omaa intressiä ja tämä edustaja valitaan tietenkin äänestämällä.

Jos tuo teos edustaa nykyistä normaalia, mahtaisi olla melkoinen kulttuurishokki monelle lukaista joitain tämän blogin mietteitä demokratiasta. "No mutta eihän tuo nyt ole ainut mitä asiasta opetetaan!", tai joku vastaava kommentti onkin odotettavissa sen syyttelyn ohessa kuinka olen yksinkertaistanut ja muutoinkin tahallaan väärin tulkinnut tuota hienoa edistyksellistä kirjasta. Ja jokaisella on täysi oikeus moiseen mielipiteeseen ja tulkita kirja vaikkapa aivan loistavana ja inspiroivana teoksena radikalisaation ehkäisyyn kieltämällä ja ennalta ehkäisemällä väärien ajatusten minkäänlainen olemassaolo. Se on sitä aitoa demokratiaa! Niin siis se, ja että saa äänestää!

Neljäs, vaiko ensimmäinen valtiomahti?

Suoraan hevosen suusta

Lehdistön vapautta ja enemmistön harhaa on pohdittu täällä jo aikaisemminkin, mutta jatketaan samalla aiheella kirjojen maailmassa teoksella: "Aatos Erkko : yksityinen valtiomies" - Karén, Lauri. Kyseinen kirja on ainut Erkon itsensä hyväksymä elämänkerta, mutta aiheesta on raapusteltu vuosien saatossa useampiakin teoksia, joihin saatetaan palata myöhemmässä vaiheessa. Kirja on siis lyhyesti sanottuna kertomus siitä, miten Erkko koki itsensä ja oman asemansa. Kirjan julkaisu kiellettiin siihen asti, kunnes koko perhe on mullan alla, joten 2018 julkaistu teos on oikeasti jo lähes kymmenvuotias. Mutta se ei kirjan arvoa ja merkitystä vähennä - vaatimaton Aatos oli ehkä Suomen mahtavin mies aikoinaan. Tai ainakin omasi eniten oikeaa valtaa...

Kun media on tiukasti yhden tahon hallussa, usein jonkin suvun omistuksessa kuten ympäri maailmaa on tapana, sitä voidaan käyttää tehokkaasti haluttujen agendojen ajamiseen. Jos media joutuu kumartaa markkinoita, joudutaan tietyistä ideologioiden ajamisesta tinkimään yleisön pitämiseksi kiinni siinä omassa propagandassa. Jokainen saa itse päätellä kuinka paljon Suomen ja suomalaisten puolella Erkon media hänen aikanaan oli, mutta kirjan mukaan hänellä oli selvä visio miten asioita tuli hoitaa. Hän ei kuitenkaan juurikaan puuttunut mediansa toimintaan, muuten kuin valitsemalla tarkasti työntekijät jotka olivat vastuussa asioista. Eli siis ei sekaantunut lainkaan, koska ei ollut tarvetta sekaantua kun luottomiehet oli vallassa. Entä mihin väitteeni oikeasta vallasta perustuu?

Bilderperkeleet, CFR ja Trilateral - kaikki mainitaan kirjassa ja Erkko oli niissä mukana, koska sielä se oikea valta oli - kappale 35 tuossa kirjan versiossa minkä kahlasin. Muutamassa kohdassa mainitaan "hyvät veljet", kun pyydetään avustaa ulkomaan kirjeenvaihtajia uudessa paikassaan. Ja apuahan saatiin, enemmän kuin voitaisiin olettaa. Mihin kaikkiin ryhmittymiin Aatos Erkko sitten kuuluikaan, sitä on mahdotonta sanoa, mutta kirja osoittaa hienosti esimerkillään, missä se oikea valta piilee - ei näkyvillä lehtien etusivuilla, vaan niissä lukemattomissa verkostoissa jotka omistavat mediat ja sitä kautta määräävät kansoja huomattavasti enemmän kuin yleisesti ajatellaan. Kansanvaltaa, juu, tottakai...


Ensimmäinen valtiomahti

"Neljäs valtiomahti" - nimitys perustuu Montesquieun vallan kolmijakoon, eli media olisi se neljäs vallan jaettu osa. Mutten kuten tiedetään, koko kolmijako on Suomessa lähinnä huono vitsi, joten ei se media olisi neljäs vaikka olisikin se muiden jälkeen tuleva osa. Media on kuitenkin osoittanut olevansa jo hyvin pitkään se ensimmäinen ja mahdollisesti ainut oikea valtiomahti, minkä vuoksi tämä nykyinen "demokratia" joutaisikin jo romukoppaan. Mutta yhden maan sisällä kansa voisi kaapata median haltuunsa ja pakottaa sen toimimaan kansan eduksi, eikä niiden harvojen eduksi?

Periaatteessa, kyllä, jos jonkin maan sisällä saataisiin jokaisen median globaalisti verkottunut johto pois vallasta, olisi mahdollista asiaa korjata siinä yhdessä maassa. Mutta käytännössä - ei. Erkon kirjassa kerrotaan hienosti, kuinka maailman eri ajatushautomot toimivat yhteistyössä verkostoituen keskenään kertomaan kaikille maailman "johtajille" kuinka heidän olisi syytä toimia pysyäkseen näiden verkostojen suosiossa. Oikeat vallanpitäjät siis antavat eri maiden päättäjille tiekartan tulevaisuuteen, jota jokainen vallanhimoinen ja omaa etuaan ajatteleva poliitikko osaa noudattaa. Eli siis, kaikki poliitikot jotka haluavat jatkaa työssään...

Salaliittoteoriaa! Hyvä ihminen ei kuitenkaan halua uskoa moiseen piilossa olevaan valtaan, vaikka se ei olisikaan piilossa ja kertoisi ihan omin sanoin kuinka homma oikeasti toimii. Erkon kirja on kaukana ainutlaatuisesta siltä osin - sama tarina on toistettu lukemattomissa kirjoissa, niin muistelmissa kuin tietokirjoissa jotka ovat asiaan perehtyneet. Mutta ajatus siitä, että jotkut piilossa pysyttelevät tahot ajaisivat omaa etuaan muiden kustannuksella on silti mahdoton, koska ne niiden tahojen omistamat mediat kertovat ettei heitä ohjata ulkoa vaan ovat täysin riippumattomia ja objektiivisia medioita. Jotka vaan ihan sattumalta noudattavat täysin niitä suurten ajatushautomoiden ohjeita ja joiden päätoimittajat on tarkasti valittu tehtäviinsä. Ja joiden omistajat vaan ihan sattumalta kahvittelevat vuosittain muiden suurten johtajien kanssa, vakuuttaen siinä samalla että demokratiassa kaikilla on yhtä paljon valtaa. Se hullu salaliittoteoria, tiedäthän?


Aatteiden valtaa

Sananvapaudesta puhuttaessa ihmisillä tuntuu olevan vaikeuksia ymmärtää sekä pysyä niiden rajojen sisällä, mitä lait ja ne "ihmisoikeudet" asiasta sanelevat Suomessa. Laki on tarkoitettu suojelemaan yksilöitä, eli siksi kunnianloukkaus ja uhkailu on kiellettyä, mutta aatteiden, ideologioiden, instituutioiden ja vastaavien kritisointi ja ongelmien esilletuonti on täysin hyväksyttyä. Paitsi että ne ajatushautomoiden ihan sattumanvaraiset jäsenet kertovat sen väärän arvostelun olevan "maalittamista" ja "vihapuhetta", mikä taas sitten oikeuttaa niiden väärinajattelijoiden vainot. Ja mihin ryhmiin nämä oikeat vallanpitäjät sitten kuuluvat? Se selviää helposti - mitä ryhmiä ei saa kritisoida...

Nämä verkostot, ajatushautomot ja lukemattomat järjestöt eivät ole vain vallanhimoisten yksilöiden omia mielihaluja ajavia tahoja, vaan ne ajavat aatteita ja ideologioita. Esimerkiksi MPS:n neoliberaali utopia, globalismi, on yksi näistä suurista aatteista jotka on tarkoitus syöttää kaikelle kansalle tahtoivat he sitä tai eivät. Mikä tahansa tätä ihanaa globalismia sitten vastustaakaan, saa tuta sen median kautta käytettävän oikean mahdin. Toki tämmöinen pieni sintti, vastavirtaan polskutteleva blogi, saa olla rauhassa koska moisten ajatusten valtavirtaistuminen on sula mahdottomuus - koska jokainen hyvä ihminen uskoo mitä se media kertoo ja osaa oma-aloitteisesti lynkata väärien mielipiteiden kannattajat. Kummaksikohan tätä tekstiä tulisi muuten kutsua, salaliittohörhöilyksi vai äärioikeistolaisuudeksi?

Lukeminen kuitenkin kannattaa aina ja nämä oikeat vallanpitäjät eivät yleensä edes vaivaudu peittelemään agendojaan. Kyllä, he pitävät ne verkostonsa visusti piilossa, koska sitä kautta olisi mahdollisuus huomata kuinka syvälle ja laajalle korruptio onkaan yhteiskunnassa levinnyt. Samalla nämä vallanpitäjät pitävät tarkasti silmällä mahdollisesti heitä vastaan toimivia verkostoja, koska eivät he noin pitkälle olisi päässeet ilman jatkuvaa vainoharhaisuutta että pian joku tulee ja pistää puukkoa selkään. Nämä oikeat vallan verkostot kun ovat edelleen täynnä niitä kaikista ahneimpia ihmisiä, jotka eivät vapaaehtoisesti luovu omastaan ja ovat aina valmiita nappaamaan myös kaverilta kaiken, jos siihen aukeaa mahdollisuus. Ei siis vain yksi iso, vaan paljon hieman pienempiä, keskenään kilpailevia mutta useita yhteisiä intressejä omaavia valkokauluspsykopaatteja... Mutta tämä on toki vain salaliittoteoriaa, koska niin meille kerrotaan?