Silta yli synkkien vesien

Tai "Miten saadaan "tavis" heräämään?"

Aikaisemmissa teksteissäni tätä asiaa on jo hieman pohdittu ja sivuttu, esimerkiksi: "Kyseenalaistamisen veteen piirretty viiva", "Muihin kuin itseesi et voi vaikuttaa?" ja "Autuas tietämättömyys vs. illuusiossa eläminen". Mistä on siis kyse? "Red Pill", eli Matrixista lainattu vertaus heräämisestä todellisuuteen illuusiossa elämisen sijaan. Kuinka syvälle kaninkoloon se jokaisen oma matka johtaakaan, riippuu lukemattomista asioista. Osalle "Red Pill" on jo se, että valtamedia ei ehkä kerro ihan kaikesta totta ja ehkä ne poliitikotkin saattavat valehdella. Mentiin siitä "virallisesta totuudesta" kuinka kauaksi tahansa, se ensimmäinen askel sille vaappuvalle sillalle on aina se kaikista suurin ja vaikein. Yleensä kuitenkin se ensimmäinen askel tapahtuu omasta tahdosta riippumatta, kun jokin ulkopuolinen taho tulee ja törkkää naama edellä pimeyteen. Naama edellä ja sokkona laskeutumisen lopputulosta on vaikea ennustaa.

Kun paska osuu tuulettimeen, on ihmisellä useita eri keinoja selviytyä siitä shokista. Useimmat järkeilevät asian tavalla tahi toisella vain sattumaksi ja elämä jatkuu entisellään. Mutta osalle se outous, virhe matriisissa, herättää mielenkiinnon. Ja siltä tieltä ei usein ole enää paluuta siihen asti tavallisena pitämäänsä arkeen. "Miksi en ottanut sinistä pilleriä?" saattaakin tulla vastaan, kun alkuinnostuksesta pääsee näkemään edes vilaukselta kuinka sekaisin asiat ovatkaan. Tästä seuraakin kysymys: saisiko niitä muiden uskomuksia edes horjuttaa ja koettaa herätellä muita maailmaan, johon he eivät ole valmistautuneet? Aniharva punaisen pillerin napanneista liioin oli kuitenkaan siihen valmistautunut... Ihmiskunnan selviytymisen kannalta vastaisin että "Kyllä, saa ja pitääkin horjuttaa. Muuten ollaan kusessa."

Olisiko siihen alkushokkiin ollut mahdollista edes varautua? Periaatteessa kyllä, käytännössä ei niinkään? Nykymaailmassa median illuusio on niin vahva, että siinä voi elää koko elämänsä kertaakaan törmäämättä yhteenkään säröön. Pienestä pitäen kun on opetettu miten kuuluu "hyvän ihmisen" olla ja ajatella, ei tarvitse muuta kuin noudattaa käskyjä ja kaikki on hyvin. Ainakin siihen asti kunnes menet vahingossa mokaamaan itse tai joku muu tekee vääryyttä kohdallesi. Siihen asti illuusio toimi hyvin, sen jälkeen ei juurikaan. Moni tippuu siltä vaappuvalta sillalta pysyvästi pimeyteen eikä siinä kohtaa se illuusio anna enää mitään tukea tahi turvaa. Mutta entäs jos olisit kuunnellut sitä hullulta kuulostavaa kaveriasi, joka koetti varoitella tästä? Entä miksi se kaverisi ei kuunnellut varoitustasi vaikka luulit että olit onnistunut herättämään nukkuvan?


Mikä estää "heräämisen"

Kolme suurinta estettä, eli "Valheen kolme kivijalkaa", ovat raha, sosiaalinen paine ja aivopesu. Riippuen siitä kuinka kauaksi "virallisesta totuudesta" mennään, sitä suuremmat vaikutukset sillä kaikkeen kolmeen on. Rahaan ja sosiaaliseen paineeseen vaikutukset ovat pääosin negatiivisia, siinä kun aivopesusta pääsee hiljalleen eroon eli sillä on positiivinen vaikutus. Toki tässä kohtaa riippuu paljolti omista sosiaalisista verkostoista, kuinka heränneeseen suhtaudutaan. Jos oma kaveriporukka on jo suunnilleen samalla syvyydellä, voi se oma herääminen vahvistaa sosiaalisia kontakteja. Vahva tukiverkosto auttaa näin siinä pelottavassa matkassa etäämmäksi siitä illuusiosta.

Julkisesti mistään "virallista totuutta" uhmaavasta asiasta ei yhtään (kuvitellussa) korkeammassa statuksessa yhteiskunnassa olevan kannata juurikaan puhua jos sielä ylhäällä mielii pysyä. Samalla kun näin eläkkeellä ollessa on paljon vapaampaa naputella sanoja toisen perään joiden tietää varmasti tallovan vallanpitäjien varpaille. Siltä väliltä löytyykin ihmisiä moneen lähtöön ja jokaisen on itse arvioitava ne riskit jos suunsa avaa tietyistä asioista. Piilossa voi toki jokainen kohtuullisen turvallisesti punaisesta pilleristään nautiskella tahi päivänsä pilata. Lujimman otteen ihmisestä saakin aivopesu - lapsesta lähtien jatkunut yhteiskunnan indoktrinaatio. Joistain asioista voi helpommin päästää irti ja havahtua todellisuuteen, mutta osasta opetettua ei tahdota päästää sitten millään irti. Näistä perususkomuksista ei haluta päästää irti mistään hinnasta.

Mitä sitten ovat ne uskomukset, jotka estävät ihmistä päästämästä irti "virallisesta totuudesta"? Miettiessäni miten asian ilmaisisin, törmäsin nettiä selatessa yhteen inspiraatio-memeen, joka sopii tähän kuin nenä päähän: "Kaikkea et voi muuttaa, mutta omaa asennetta miten asiaan suhtaudut voit aina muuttaa." Sanonta pitää täysin paikkansa, mutta siinä on samalla se koko jutun juoni - kaikkea et voi muuttaa on totta, mutta mitä et voi muuttaa on sinulle "virallinen totuus" kertonut. Voivottelu ei yleensä auta, mutta opittu avuttomuus on tavallaan vielä pahempi koska silloin olet hyväksynyt jonkin asian jota et edes suvaitse ja muutat vain omaa toimintaasi kuin se "paha asia" olisi luonnon laki ja sen kanssa on elettävä. Kysymys ei ole voiko jonkin asian muuttaa, vaan että miten se tehdään. Jos tahtoa löytyy, ei taivaskaan ole rajana?


Kyse on aina valinnasta

Niin kauan kun ihmisellä on vapaa tahto, on jokainen vastaan tuleva asia uusi valinta jonka jokainen tekee - halusi tai ei. Tekemättä jättäminen on myös aina valinta. Huonoista vaihtoehdoista vähemmän huonon valitseminen on silti aina päätös tehdä tietoisesti huono valinta. Ja jokaisen tekemämme valinnan kanssa joudumme itse elämään. Joskus ne valinnat vaikuttavat myös toisiin, joskus vain itseemme. Mutta joskus se pieni, sillä hetkellä vähäpätöiseltä tuntuva valinta voi muuttaa koko maailman. Miten siis valintaan vaikuttaa se, että suurin osa saamastamme tiedosta on "virallisen totuuden" kertomaa valhetta ja illuusiota eli siis propagandaa?

Siksi niinkin pieni asia, kuin ymmärtää kaiken median olevan propagandaa (tai jos haluaa hieman lieventää, lisää "lähes" siihen alkuun), voi olla se avain jolla korjataan koko maailma. Vapaa sana ja vapaa lehdistö olisivat ne kriittiset asiat, millä saataisiin koko meno takaisin oikeille raiteilleen. Molemmat näistä ovat ainakin Suomessa vain huono vitsi ja muutosta siihen ei pidetä edes mahdollisena - koska niin on opetettu. Jälleen siis kyseessä pieni valinta, uskoakko valheeseen vaiko vaatia totuutta? Jos siihen muutama kykenee, miksei muka kaikki voisi vaatia totuutta kuultavaksi? Onko tämä se aikamme pieni valinta, joka voi muuttaa koko maailman?

Palataan lopuksi kuitenkin alkuun, eli "Miten saadaan "tavis" heräämään?" Lyhyesti... ei hajuakaan. Voit esittää faktoja toisen perään ja saada tasan nollatuloksen. Entä jos kerrot hienon tarinan ja kaikki sen kuulleet nappaavat punaisen pillerin? Yhtä vastausta ei ole, enkä usko että liioin tulee olemaankaan. Jokainen yksilö on erilainen, joten jokaiselle on löydettävä se oma punainen pilleri. Ja vaikka löytäisit sen pillerin, on jokaisen silti tehtävä se oma valinta: sininen vai punainen. Kuinka pitkälle se silta viekään ja mitä sen päästä löytyy? En tiedä, vielä. Lähdetkö mukaan? Valinta on sinun...

On rankkaa olla journalisti

Sekalainen seurakunta

Journalisteja löytyy maailmalta moneen lähtöön. Toimittajista tyhjäntoimittelijoihin, tutkivasta journalistista propagandistiin, ei kahta samanlaista taida löytyä vaikka kuinka hakisi. Virallisen koulutuksen saaneet journalistit ovat jo paljon homogeenisempi ryhmä, jolle koneisto on indoktrinoinut (tai ainakin yrittänyt) tietyt arvot ja asenteet. Journalistien työ on yhteiskunnan kannalta kriittinen, koska he päättävät päätoimittajiensa ohjaamana mitä tietoa kansalle kerrotaan ja ennen kaikkea jätetään kertomatta. "Kaikki media on propagandaa" onkin se karu totuus ja samalla asia, mikä tuntuu olevan niin kovin vaikea myöntää monelle journalistille. Kiinaa ja Venäjää osataan kyllä syyttää propagandasta, mutta ei huomata kuinka itse tehdään täsmälleen samaa tiedon hallintaa useimmiten käskystä - eli propagandaa.

Journalistin työ on myös joskus vaarallista. Jos pysyttelee turvallisissa aiheissa eikä kaivele yhtään pintaa syvemmältä, on journalistin suurin vaara luokkaa: paperiviilllon aiheuttama massiivinen vuoto. Mutta jos lähtee kaivamaan totuutta sieltä mistä ei haluta kaivettavan, on tilanne toinen. Ympäri maailmaa journalisteja uhkaillaan, erotetaan töistään ja upotetaan tammiarkkuun mullan alle kun se mehevä juttu talloo väärien tahojen varpaille. Totuus kuitenkin velvoittaa - se ajaa rohkeita journalisteja kääntämään jokaisen kiven ja vaikka polttamaan koko heinäsuovan neulaa etsiessään. Valtamediaan ei moiset jutut useinkaan pääse, koska portinvartijana toimivat päätoimittajat eivät halua leikkiä tulella. Mutta ympäri maailmaa totuutta kaivellaan ja korruptiota paljastetaan yksi juttu kerrallaan...

Paitsi Suomessa, ainakin pääpiirteittäin. Suomessa jokainen valtamedian journalisti tietää mistä asioista ei saa puhua ollenkaan ja miten sallituista asioista pitää juttu kieputtaa. Propagandaa joka tuutista, mutta silti kansa uskoo että Suomessa on vapaa lehdistö. Journalistit saavatkin palautetta (asiallista ja asiatonta) näistä virallisen totuuden propagandatuotoksistaan, mutta tuntuvat pitävän niitä hullujen horinana. Jos taas journalistin tuotos vain mukailee virallista totuutta, hyökkää "hyvien ihmisten" lauma kimppuun uskon järkyttämisestä. Palautetta siis satelee jos kerrot virallisen totuuden mukaista asiaa tavalla tai toisella valtamediassa - tämä taas järkyttää näitä journalisteja kun syytä ei täysin ymmärretä. Joten seuraavaksi avataan niitä syitä, jos joku valtamedian journalisti asiaan havahtuisi...


Vain yksi ratas

Virallinen totuus on suuri ja monitahoinen kokonaisuus, eli tarkasti rakennettu illuusio tarkoituksenaan peittää ne tahot jotka asioista todellisuudessa päättävät. Tämä suuri illuusio tarvitsee suuren ja hyvin öljytyn koneiston, minkä pieniä osia virallisen totuuden mukaan toimivat journalistit ovat. Portinvartijat (päätoimittajat) ymmärtävät suuremmasta kuvasta hieman enemmän, mutta tavallisen valtamedian journalistin ei tarvitse ymmärtää peliä lainkaan - on oikeastaan parempi mitä vähemmän journalisti tietää tai ymmärtää. Jos takana on virallinen koulutus, on se kaikki opetettu jo moneen kertaan ja riittää että vain osoitetaan haluttu asia uutisoitavaksi - indoktrinoitu journalisti tietää tarkkaan miten aihetta tulee käsitellä.

Suuri osa journalisteista tekee siis vaan työtä käskettyä - he ovat vain palkkasotureita. Toki tämä sama pätee myös moneen muuhun vaihtoehtoiseen mediaan - journalistit rakentavat tarinoita halutulle taholle, halutulla tavalla. "Oikea" journalisti seuraisi mihin todisteet vievät ja kertoisi löydöksistään, oli ne mitä tahansa. Propagandisti taas jättää omalta kannalta väärät todisteet pois ja kieputtaa tarinan kuulostamaan siltä, mitä se oma media vaatii. Ja kun tavallinen ihminen huomaa median tarinan eroavan omasta todellisuudesta, nykyisellä sosiaalisen median aikakaudella se palaute saattaa lähteä hyvinkin herkästi ja usein hyvin tulisesti. Siinä kohtaa saakin journalisti miettiä oliko se oma tarina totta, vai kävikö käry omasta valheellisesta sadusta. Rehellinen ihminen kun saa seistä omien sanojensa takana kaikessa rauhassa - kaikkia ei voi miellyttää ja jokainen saa olla asiasta mitä mieltä haluaa, kunhan vaan ne faktat ovat faktoja.

Onkin tavallaan ironista, että tämä vuosikymmeniä kestänyt koko kansan indoktrinointi puree nykyään valtamedian toimittelijoita ja propagandisteja persiiseen. Kun on opetettu että on vain yksi totuus ja sitä vastustavat tahot ovat "pahoja ihmisiä", ei pitäisi tulla kovin suurena yllätyksenä että internetin mahdollistaman vapaan tiedonkulun aikakautena ihmiset kykenevät aina välillä havaitsemaan ne virallisen totuuden valheet - ja sitten reagoivat niihin kuten on opetettu. Samalla valtamedia syyttelee muita salaliittoteoreetikoiksi, äärioikeistoksi ja Putinin trolleiksi heti kun joku taho uhmaa virallista totuutta, mutta uhriutuu jos joku heitä syyttää virheellisestä tiedosta tahi väärästä mielipiteestä. Sitä tavallista kansalaista ei vaan ole opetettu vittuilemaan ja loukkaamaan toisia hienovaraisesti, joten on ymmärrettävää miksi toimittelijoiden saama palaute voi olla hyvinkin roisia kieltä. Löytyykö se syyllinen siis peilistä?


Lehdistön vapaus

Sananvapaus ja lehdistönvapaus ovat ne kaksi kriittistä asiaa toimivassa demokratiassa. Kumpaakaan ei Suomessa ole, joten ei pitäisi tulla kovin suurena yllätyksenä ettei Suomessa liioin ole demokratiaa kuin nimeksi. Mutta siitä ei tietysti saisi puhua kun siitäkin joku heti loukkaantuu. Harmi, puhun kuitenkin ja väitän että tämä sananvapauden rajoittaminen ja lehdistön lähes täydellinen yksipuolisuus on johtanut nykyiseen tilaan. Virallisen totuuden saarnaajat ovat aiheuttaneet useita sotia, tuhonneet lukemattomien ihmisten elämän ja silti väittävät olevansa "hyvän" puolella.

Mutta ei sen niin tarvitse olla - ei tarvitsisi tehdä muuta kuin lopettaa se propagandan tuottaminen ja alkaa kertomaan totuus asioista. Ihmiset voisivat oikean tiedon pohjalta luoda omia mielipiteitään asioista, mutta nykyään ei median tehtävä olekaan tuottaa informaatiota vaan pelkästään jakaa propagandistien omia mielipiteitä. "Vastuullista journalismia" tarkoittaa nykyään "uutisoimme virallisen totuuden mukaan" ja siinä on se ongelma joka tulisi korjata, jos media kuvittelee vielä joskus olevansa oikeasti luotettava media muuallakin kuin heidän omissa tutkimuksissaan. Ehkä se negatiivinen palaute vähenisi siinä samalla?

Toisaalta, milläs korjaat moisen ongelman? Kansalaisjournalismi ja totuuden etsintä on kasvava trendi ulkomailla. Yhä useampi valtamedian journalisti onkin ulkomailla vaihtanut leiriä virallisesta totuudesta aivan tavalliseen totuuteen. Ja miten se on mahdollista? Tavallinen kansa antaa tukensa journalisteille ja ottaa tukensa pois propagandisteilta. Suomessa tästä ollaan kuitenkin vielä kaukana, koska suurin osa luottaa "luotettavaan mediaan" ja kiltisti haukkuu kaiken vaihtoehtoisen median alimpaan helvettiin - aivan kuin on opetettu. Suomessa Yleä ei voi lompakollaan tuosta vaan ulos äänestää, mutta kaikki muut mediat ovat tavallaan kansan armoilla ja vain valheen avulla he kykenevät nytkin toimintaansa jatkamaan. On siis meistä kaikista kiinni kenelle annamme tukemme halutessamme laadukasta journalismia. Nykymedia elää paljolti klikeistä, joten katso siis tarkkaan kenen koriin klikkisi pelaavat...

Uuskieli tutuksi - Suvaitsevaisuus

Suvaita, eli...

Alentua tekemään jotain tahi sietää jotain asiaa. Tämä sana tulee netissä, etenkin somessa, samoin kuin muualla mediassa vastaan todella usein. Kun sanan merkitystä hieman miettii, ainakin omaan korvaan termillä edes on parhaimmillaan neutraali merkitys, mutta useimmiten sitä käytetään enemmän negatiivisena sanana. Esimerkiksi "Suvaitsisitko siivota huoneesi?" voisi olla vanhempien kaunisteltu versio "Siivoa huoneesi, nyt." komennosta. Monia asioita käsketään myös sietämään, mikä nykyään tarkoittaa "tämä on nyt näin, ole hiljaa ja siedä tätä". Suvaitseminen ei siis ole niinkään vapaaehtoinen toiminta tahi valinta, vaan ollaksesi "hyvä ihminen" sinun on tehtävä juuri kuten media kertoo eli suvaittava.

"Suvaitsevaisto" on taas halventava termi ihmisryhmästä, joka pitää itseään parempana suvaitsessaan käskystä kaiken mitä sanotaan, samalla kun eivät suvaitse usein mitään siitä poikkeavaa. "Suvakki" taas on yhdistelmä suvaitsevaisesta ja vajavaisesta, jälleen halventavana terminä pääosin kaikkea maahanmuuttoa positiviisena ilmiönä pitävästä yksilöstä. Lähtöjään kaiketi samaa perua "rajakki" nimestä, joka on siis "suvakin" mielipiteestä vastakkainen näkemys. Näitä kahta puolta tosin nykyään yhdistää se seikka, ettei kummankaan kanssa juurikaan pysty keskustelemaan jos sattuu olemaan eri mieltä. Ei, vaikka kaikesta muusta olisikin hyvinkin samoilla kannoilla, mutta se yksi suvaitsevaisuuden kohde on vastakkainen. Tästä saamme kiittää jälleen mediaamme...

Valtamedia on luonut käsitteen suvaitsevaisuus ja he samalla kertovat mitä pitää suvaita ja millä tavalla. Asioilla on tarkat rajat ja vain hyvä, suvaitseva, ihminen on näistä asioista oikeassa ja kaikki muut väärässä. Mitään keskustelua ei edes tarvita, koska media ja vallassa olevat ovat erehtymättömiä kannassaan. Kaikki mitenkään poikkeavasti ajattelevat, tai ehkä paremmin sanottuna itsenäisesti ajattelevat ja käskyä noudattamattomat, taas leimataan lainsuojattomaksi pahaksi ihmiseksi. Suvaitsevaisuuden voisi ymmärtää vaikkapa että "suvaitaan, että kesällä on hyttysiä", mutta kun kyse on ihmisistä, on mielestäni outoa että edes puhutaan suvaitsemisesta - tuskin kukaan haluaa olla vain "pakolla siedetty"?


Mihin katosi hyväksyntä?

Jokainen ihminen haluaa olla hyväksytty niissä piireissä missä liikkuu. Jos esimerkiksi oma kaveriporukkasi vain sietää sinua, ovatko he edes kavereitasi? Ketään ei voi pakottaa hyväksymään toista, mutta yritys on melkoinen valtaa pitävillä pakottaa ihmiset hyväksymään tiettyjä ihmisiä tahi ihmisryhmiä. Jo tämän luulisi laittamaan hälytyskellot soimaan kun puhutaan pakottamisesta sietämään, mutta median propagandan ansiosta tätä pakkoa on onnistuttu häivyttämään näkyvistä niin tehokkaasti, että suuri osa ihmisistä luulee hyväksyneensä meiningin, sen sijaan että vain hampaat irveessä suvaitsee asiaa.

Kun media koettaa myydä haitallista aatetta kansalle, sen täytyy hitaasti hivuttaa se ensin suvaittavana asiana jokaiseen mahdolliseen tuuttiin. Mikään asia ei muutu itsekseen, aniharva vain vahingossa, vaan lähes jokainen muutos tapahtuu vallassa olevien määräyksestä. Yksikään ruohonjuuritason liike ei saa jalansijaa nykymenossa, ellei media sitä hyväksy. Media ei nimittäin suvaitse varpailleen tallomista tippaakaan, mutta jos jokin uusi asia sopii heidän agendaansa, sitä aloitetaan markkinoimaan kansalle kunnes se hyväksytään osaksi yhteiskuntaa - tai itketään ja hyväksytään.

Otetaan esimerkiksi eri vähemmistöt Suomessa. On se sitten mielipiteeseen, ulkonäköön, etnisyyteen, sukupuoleen tai seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvä asia, olisi varmasti jokaiselle vähemmistön jäsenelle eduksi että heidät hyväksyttäisiin osaksi yhteiskuntaa? Sen sijaan tiettyjä vähemmistöjä nostetaan väkisin pinnalle ja kansaa käsketään suvaitsemaan tai ainakin pitämään turpansa kiinni jos on eri mieltä. Tämän seurauksena vähemmistöä vastaan saattaakin vastustus nousta entisestään ja entinen hyväksyntää lähestynyt tila romuttuu totaalisesti. Toki mediaan uskovat sitten suvaitsevat näitä valittuja vähemmistöjä ja osa saattaa hyväksyäkkin, mutta se ns. luonnollinen siirtyminen osaksi yhteiskuntaa murtuu. Olisiko se luonnollinen, hidas, hyväksyminen sitten tapahtunut jossain vaiheessa? Ei kaikille ryhmille, tietenkään, mutta moni vähemmistössä oleva asia olisi pikkuhiljaa sulautunut osaksi yhteiskuntaa muokaten molempia, niin enemmistöä kuin vähemmistöä, kunnes sula sopu oltaisiin löydetty. Mutta se ei käy, koska silloin jäisi moni riita väliin ja kansa olisi yhtenäinen...


Eikä siinä vielä kaikki

Otetaan vielä yksi, tärkeä, esimerkki suvaitsemisesta ja sen vakavasta ongelmasta. Nimittäin se, että Suomessa suvaitaan poliitikkojen suhmurointi, median jatkuva propaganda, oikeuslaitoksen ja poliisin poliittinen ohjaus sekä yleinen hyväveli-verkostojen aiheuttama korruptio. Nämä ongelmat ovat jo tosin menneet ohi suvaitsemisen ja ne on hyväksytty osaksi luonnollista Suomalaista yhteiskuntaa. Noihin nähden jokin vähemmistöryhmän oikeasti kokema tai kuvitteellinen syrjintä kalpeneekin laajuudessaan, mutta koska median propaganda on yhtenä niistä suurista haasteista, ei asiaan ole tulossa ihan heti muutosta. Media kun muistaa päivä toisensa jälkeen kertoa kuinka [valitse ryhmä] ja [sitä valittua vastustava ryhmä] ovat nyt maan suurin ongelma ja toista näistä ryhmistä pitää nyt muistaa suvaita.

Todellisuudessa kun suurin osa ihmisistä vaan haluaisi olla ja elää rauhassa, hyväksyttynä osana yhteiskuntaa. Mutta media tekee kaikkensa lisätäkseen vastakkainasettelua ja etsiikin tahallaan kaikkea mistä voisi joku provosoitua - ja sitten sopivalla hetkellä lätkäisee sen provosoinnin päin pläsiä... minkä jälkeen ei mene kauaakaan kun paska osuu taas tuulettimeen. Ei siinä, on Suomessa oikeitakin ongelmia eikä vaan median keksimät mukaongelmat. Niitä oikeita ongelmia ihmisten välillä yhdistää tosin yksi ja sama asia - fundementalismi. Sen oman jutun, oli se sitten ihan mikä tahansa, järkkymätön puolustaminen ja vaatiminen että muiden on tehtävä juuri samoin. Oli se sitten uskonto, aate tai vaikkapa urheiluseura, jos se oma on oikein ja kaikki muu automaattisesti väärin... sieltä se ongelman juurisyy löytyy. Toki toiset asiat ovat vaarallisempia kuin toiset, joten fanaattinen lätkäfani ei välttämättä ole se suurin yhteiskunnallinen uhka.

Suvaita vai hyväksyä, pieni mutta niin kovin merkittävä ero, mielestäni. Suvaitsemattomimmat ihmiset tuppaavat kutsumaan itseään suvaitsevaiseksi ja se kaikista pahin ihminen (median ja "hyvän ihmisen" mittapuulla) voi kaikessa hiljaisuudessa hyväksyä toisen ihmisen, vaikka olisikin täysin eri mieltä hänen kanssaan. Samaa mieltä ei toisen kanssa tarvitse olla, eikä kaikkea tulisikaan suvaita. Kaikkea ei liioin tarvitse hyväksyä, mutta onneksi on olemassa ainakin yksi asia millä näistä kaikista erimielisyyksistä voitaisiin ainakin kahdenkeskisessä kanssakäymisessä päästä sopuun - vapaa sana. Keskustelkaa toistenne kanssa ja antakaa median valheiden ja propagandan kaikua kuuroille korville.

Vogelfrei

Vapaa kuin taivaan lintu

Vogelfrei, eli vapaasti saksasta käännettynä "linnun vapaus", oli joskus kauan sitten neutraali tai ehkäpä positiivinen asia. Ehkä "vapaa kuin taivaan lintu"-sanonta tulee näiltä ajoilta, eikä sen hieman uudemmasta, tosin jo nyt vanhasta, merkityksestä. Valtakunnankirous eli valtakunnanpanna (saks. Reichsacht) julisti ihmisen lainsuojattomaksi, jolloin hänestä tuli vapaata riistaa. Henkilö oli oikeudellisesti kuollut ja hänet sai kuka tahansa päästää päiviltä niin halutessaan - eihän kuollutta voinut enää tappaa? Vapaasta linnusta vapaaksi riistaksi, hienoinen muutos sanan merkityksessä, eikö totta? Onneksi noista ajoista ollaan päästy eroon, ainakin osittain. Lainsuojattomaksi julistaminen oli kirjaimellinen kuolemantuomio noihin aikoihin, nykyään lähes samankaltaista kohtelua (poislukien tuo lopettaminen) "nauttii" muutkin kuin vain keisarin julistamat henkilöt.

Yhteiskunnasta ulos suljetaan jatkuvasti useita ihmisiä, hyvinkin vaihtelevista syistä. Rikoksen tehneistä osa saa päälleen kirouksen, siinä kun osa pääsee ministeriksi tai muuhun huippuvirkaan. Huonon maineen voi saada myös vähemmistä töppäilyistä, eikä naamakerroin tai suojaväri liioin ole harvinaisia syitä joutua tietyllä alueella kaikkien välttelemäksi. Eipä siinä kovin kaukana olla valtakunnankirouksesta jos pääsee median lynkkaamaksi missä syyllisyys päätettiin toimituksessa, ei oikeudessa. Mutta kuten myös ennen, niin kuin nykyäänkin, ne kaikista vaarallisimmat ja halveksutuimmat rikolliset eivät tarttuneet säilään ja vuodattaneet viattomien verta vaan he järisyttivät yhteiskunnan perustoja kukin omalla tavallaan - he olivat... ajatusrikollisia.

Väärinajattelu ja sen törkeä muoto, eli väärästä asiasta puhuminen/kirjoittaminen, on varma konsti päästä kaikkien paskalistalle. Kansahan ei moisesta yleensä ollut moksiskaan, mutta valtaa pitäville nämä ajatusrikolliset eli vapaasti (kuin taivaan lintu) ajattelevat ja kulkevat ihmiset olivat jatkuva uhka heidän luomalleen pakotetulle yhteiskuntarauhalle. Ja kun ihmiset kykenevät nykyään kommunikoimaan keskenään silmänräpäyksessä jopa toiselle puolelle maapalloa, aiheutti tämä paljon harmaita hiuksia vallanpitäjille. Siksi yhteiskuntaan oli kasattava uudelleen tämä lynkkausmentaliteetti, tällä kertaa vääriä mielipiteitä kohtaan. Oikea ja väärä mielipide vaihtelevat suuresti vallassa olevien tarpeiden mukaan, mutta jokainen "hyvä ihminen" tietää mikä on oikea ja mikä on se väärä mielipide. Tällä lynkkausmentaliteetilla on tosin useita vakaviakin yhteiskunnallisia vaikutuksia, joita tarkastellaan hieman tarkemmin.


Vapaan sanan haudalla

Kun väärä mielipide tai kanta on ennalta määrätty, voi olla varma että yhteiskunta on matkalla kohti omaa tuhoaan. Enää ei "paras" mielipide nouse pinnalle ja ohjaa kohti parempaa tulevaisuutta, vaan ylhäältä saneltu mielipide ohjaa kansaa kohti herrojensa tarkoitusperiä mikä ei koskaan johda mihinkään positiiviseen muutokseen koko kansalle. Muutama tulee kyllä tällä tavalla elämään entistä yltäkylläisemmin, mutta se tapahtuu aina muiden kustannuksella. Kun sana on vapaa, voidaan jokainen mielipide perata sille tasolle että voidaan tehdä valistunut arvaus kannattaako tätä uutta mielipidettä noudattaa vai pysyä vanhassa kiinni. Uusi mielipide kun ei automaattisesti koskaan tarkoita parempaa mielipidettä, ainoastaan poikkeavaa mielipidettä. Ehkä uudelle mielipiteelle ei vaan ole vielä kehitetty oikeaa argumenttia?

Entäs sitten yksilö, joka on merkattu ajatusrikolliseksi? Duuni menee alta, poliisi saattaa käydä kantamassa putkaan ja kaverit vaihtavat maisemaa kun eihän lainsuojattoman kanssa parane kaveerata. Tämä pelote on jo omiaan vaimentamaan yhden jos toisenkin suun ja sillä jo hukataan osa mahdollisista hyödyllisistä mielipiteistä. Itsesensuurilla karsitaan moni sana muiden korviin kantautumasta. Entä jos ei pelota vaan sanoo kuitenkin? Uhmaa vai rohkeutta, vaikea sanoa mikä kenelläkin täsmää parhaiten syyksi tieten tahtoen tuoda julki omaa vääränä pidettyä mielipidettä. Vallassa oleville pelottavaa onkin jos ajatusrikollinen osoittaa julkisesti mielipiteensä ja ihmiset toteavat väärinajattelijan olevan oikeassa. Siksi median onkin päivittäin ylläpidettävä illuusiota yhtenäisestä kansasta jolla on yksi, oikea, mielipide.

Samalla mikään ei voi estää väärää mielipidettä omaavaa henkilöä radikalisoitumasta ja päätymästä pisteeseen missä sanat vaihtuvat teoiksi näkemäänsä vastustajaa vastaan. Silloin valtaapitävien väkivaltakoneisto eli virkavalta puuttuu peliin, valikoivasti. Kun se "ei nyt ihan oikea" mielipide on kuitenkin samassa linjassa valtaapitävien kanssa, on radikalisoituminen oikeastaan positiivinen asia. Etenkin jos tämä viha suuntautuu niitä vallalle vaarallisia vääriä mielipiteitä kohtaan on lähes varmaa että asiaan ei puututa vaan jopa kannustetaan. Pelolla pidetään ihmiset kurissa ja vihaa ohjaamalla saadaan kansa tekemään mitä halutaan. Näinkin monimutkaisten asioiden yhteydet tiedetään tarkkaan ja niitä manipuloidaan jatkuvasti - oikea ja väärä, ystävä vai vihollinen... Mutta tämäkin on väärä mielipide, tietysti, tosin narrille se vielä suodaan... ehkä?


Vapaus on pelottava asia...

... niin yksilölle kuin valtaapitäville. Mitä se vapaus, tai vielä tarkemmin linnun vapaus sitten onkaan? Jokainen määrittää sen tietysti itse, omalle kohdalleen. Yksi pitää vapautena äänestää neljän vuoden välein uusi orjuuttaja varastamaan puolet tienaamastaan. Toiselle vapautta on valita kymmenestä eri jugurttipurkista juuri se haluamansa maku. Kolmas haukkuu kaikki "vastustajansa" alimpaan helvettiin ja kutsuu sitä sananvapaudeksi. Linnun vapaus taitaisi olla... matkustella miten ja minne haluaa ja paskoa niiden päälle joista ei pidä?

Mutta jos on koko elämänsä elänyt muiden käskytettävänä ja sääntöjä noudattaen, mikä tahansa vapautta muistuttava asia voi olla hyvinkin pelottavaa. Mitä jos ottaakin vaikka vastuun itsestään ja valitsee vapaasti mitä itse haluaa tehdä tahi sanoa? Ei mitä muut käskevät tai olettavat sinun tekevän/sanovan, vaan juuri sen mitä itse meinaa? Ja vastuulla taas tarkoittaa sitä, että kantaa itse seuraukset omista päätöksistään, ei siitä että joku ulkopuolinen taho on määrittänyt kielletyt asiat jotka eivät istu ollenkaan omaan oikeudentajuun. Linnun vapauteen meistä tuskin kovin moni tulee pääsemään, mutta ehkä riittää että saa edes vapaasti ajatella mitä haluaa? Sanoa niitä ajatuksia ei enää vapaasti ainakaan Suomessa saa sanoa.

Entä sinä... Mikä on vapautta? Oletko vapaa vai kahlittuna? Jos kahleita ei näe, onko siltikin kahlittuna? Onko vankila jonka seinät ovat kaukana ja katto korkealla vankila ollenkaan? Vaikka sitä omaa toimintaa ja sanaa ei rajoiteta juuri tällä hetkellä, suunta koko Euroopassa on vahvasti kohti tiukkaa poliisivaltiota jossa ajatuspoliisi on joka kulman takana. Lainsuojattomalla ei oikeusturvaa juurikaan ole, vaikka paperilla laki on kaikille sama. Linnun vapautta ollaan jakamassa jos mielipide on väärä tietyistä asioista. Vielä toki ehtisi asialle jotain tekemään, mutta se vaatisi kansan nousevan valtaa vastaan. Ja se jos mikä ei käy ollenkaan päinsä... vallassa oleville. Onko siis paluu keskiaikaan, valtakunnankirouksiin ja feodalismiin vääjäämätön? Vai tarttisko tehdä jotain?

Sodan vai Rauhan Uskomus?

Mikä on se ihmishengelle vaarallisin usko tai poliittinen järjestelmä?

Jos luulet tietäväsi jo vastauksen tähän kysymykseen, veikkaan että vastauksemme ei täsmää tässä vaiheessa. Ihmiset ovat kokeilleet useita eri järjestelmiä hallita kansoja vuosituhansien saatossa ja useat niistä ovat johtaneet aivan käsittämättömään määrään kärsimystä ja ihmishenkien menetyksiä. Osa järjestelmistä ovat olleet omiaan viemään omaa kansaa teuraaksi, kun taas toiset ovat jakaneet sitä kärsimystä enemmän niille tahoille joita on pidetty vihollisena. Yhtä kaikki, veri on virrannut ja virtaa edelleen (ja tullee virtaamaan jatkossakin) jos saman menon annetaan jatkua. Ja mikäs sitä menoa edes muuttaisi, kun samoja väkivaltaisia uskomuksia levitetään edelleenkin? Tarkastellaan kuitenkin ensin tämän kisan osallistujia ennen kuin valitaan mikä uskomus onkaan se kaikista vaarallisin.

Aloitetaan poliittisista suuntauksista... Kommunismi, sosialismi, Maoismi ja Marxis-Leninismi, kaikille näille annetaan usein suuria lukuja vaikka vain kaksi viimeistä on oikeasti aiheuttanut ruumista. Kommunismiin ja sosialismiin ei isminä kuulu kohdat "ryöstäkää ja tappakaa", kuten ei kansallissosialismiinkaan, mutta niiden soveltamisessa Kiinassa, Neuvostoliitossa ja Saksassa lopputulos oli mikä oli. Kapitalismi ja muut "länsimaiset arvot" ovat taas kolonialismin riemuvoitossa laittaneet alempiarvoisia ja heikkoja mullan alle vähintään yhtä paljon, ellei enemmänkin, kuin vasemmistolaisemmat ideologiat. Tätä kuitenkin halutaan vähätellä monissa piireissä, samoin kuin taas toisissa piireissä esi-isiemme teot kelpaavat syyllistämään (yleensä) valkoista miestä kaikesta nykyisestä. Hajota ja hallitse toimiikin loistavasti kun molemmat puolet syyttävät toisiaan kaikesta pahasta ja pesevät oman ideologiansa aiheuttamat verenvuodatukset pois käsistään.

Uskonnot kisaavat tässä ottelussa rinta rinnan poliittisten järjestelmien kanssa. Lähes kaikilla järjestäytyneillä uskonnoilla on valtavat määrät verta käsissään. Vääräuskoisia on laitettu nippuun herran armosta ja omia on rangaistu väärintekemisistä. Aikojen saatossa osaa uskonnoista on hieman muokattu eli reformoitu, ja pahimmat vuodatukset ovat jääneet historiaan, siinä kun osa taas jaksaa porskuttaa uusin asein onnistuen tekemään ehkä vieläkin enemmän ruumista. Suomessa ollaan heti valmiita osoittamaan sormella tämän kisan voittajaa, mutta syytä ei mielestäni voi sysätä pelkästään kirjoitettuihin sanoihin. Pyhä sana, on se sitten uskonnon tahi poliittisen järjestelmän, on samaan aikaan täysin syytön mutta myös se pääsyyllinen kaikkeen veren vuodatukseen. Että veri vuotaa, tarvitaan aina kahden eri osan yhteen saattaminen - syy tehdä ja tekijä itse.


Ja voittaja on...

Ei yksikään edellä mainituista ideologioista tai uskomuksista. Vaan se yhteinen ja niissä jokaisessa vahvasti mukana oleva uskomus - "Minä olen oikeutettu käyttämään väkivaltaa, koska..." Jos tässä kohtaa ottaa hieman henkeen ja vaatii useamman nielaisun, ota suosista pieni tauko tästä tekstistä koska jos itsekin uskot väkivallan olevan ratkaisu, voip olla että uskomustasi tullaan pian ravistelemaan kaksin käsin. Itse en usko väkivallan koskaan täysin loppuvan ja poistuvan maan päältä, koska aina löytyy ihmisiä joilla ei ihmisyyttä enää juurikaan ole - psykopaatit ja sosiopaatit - heitä vastaan on jokaisen ihmisen pystyttävä suojelemaan ja puolustamaan itseään. Mutta me kaikki muut? Ei, väkivalta ei ole oikeutettua toista ihmistä kohtaan vaikka kuinka niin jokin ismi kertoo. Ja jos taas mielestäsi on, hyväksyt siis sen että joku muu, toisin uskova, on myös oikeutettu pistämään sinut lihoiksi ja kaikki on hyvin?

Onko se pelottava ajatus että on olemassa ihmisiä, joille on opetettu että juuri sinut voidaan oikeutetusti tappaa surutta koska näet jonkun asian eri tavalla? Usein tämä oikeutus on vielä niin pitkällä että väkivallan käytöstä ei rangaista vaan palkitaan. Jopa toisen ihmisen tappaminen on hyvä juttu, kunhan vaan ei tee itse asioita X,Y ja Z jolloin se oma pää olisi pölkyllä. Sama kaava vaivaa lähes jokaista uskomusjärjestelmää jolla ihmisiä halutaan hallita ja ohjailla ylhäältä käsin. No mutta eihän se nyt noin ole esimerkiksi Suomen demokraattisessa järjestelmässä, eihän? Ei toki, siksi meillä on valtaa pitävillä oma väkivaltakoneisto (poliisi ja armeija) joka lakia noudattaen (ainakin yleensä) saa oikeutetusti tehdä väkivaltaa tavallista kansalaista vastaan joka esimerkiksi on kieltäytynyt maksamasta Yle-veroa. Et usko? Kokeile jättää maksaminen ja jossain vaiheessa poliisi tulee oikeutetusti vaikka väkisin kantamaan sinut putkaan ja jos vastustat väkivallan käyttöä itseäsi kohtaan, pahimmassa tapauksessa voi poliisi oikeutetusti laittaa kuulan kalloosi. Ja kukas ne lakipykälät moisen oikeutukseen onkaan kirjoittanut...

Ja kyllä, poliisi ei tässä kohtaa tee mitään väärin vaan oikeutetusti käyttää väkivaltaa. Ai omasta mielestäsi ei ole oikeutettua käyttää väkivaltaa sinua kohtaan jos et maksa veroasi? Harmi, sinulta ei kysytty kun vallassa olevat loivat oikeusjärjestelmää jolla laillisesti saa rangaista omaa kansaa. Ja ei, ei tilanne ole läheskään niin paha kuin joissain maissa, missä pienestäkin rikkeestä voi menettää kätensä tahi henkensä. Sielä vaan on oikeutettu hieman eri asioita ja eri tavalla, mutta molemmissa paikoissa on sama uskomus, eli "Minä olen oikeutettu käyttämään väkivaltaa, koska..." Rauhan pommeja oli Ahtisaari juuri julistamassa niiden niskaan jotka eivät hyväksy globaalia maailmanjärjestystä ja kansa hurrasi. Niin kauan kun hyväksytään väkivallan käyttö hyökkäyksenä, ei sodat lopu ja herrat torneissaan voivat oikeutetusti tappaa ja vahingoittaa muita ihmisiä.


Väkivalta voidaan välttää, lähes aina

Mielenosoitus on yksi niistä lukemattomista tavoista vaikuttaa asioihin ilman väkivaltaa. Lakot ja muut passiiviset vastustamiset voivat toimia jopa kokonaisia armeijoita vastaan tai kaatamaan vallassa olevat palliltaan. Mutta lähes jokainen nykyinen hallintajärjestelmä on ottanut tämän huomioon ja luonut keinoja estääkseen väkivallattoman vastustamisen. Voidaanko siitä vetää johtopäätös, että vallassa olevat tahtovat sotaa ja verenvuodatusta? Mielestäni vastaus tähän on kyllä - lähes kaikki tahot jotka voisivat passiivista vastarintaa sortoa vastaan suorittaa ovat "kaapattu" vallanpitäjien taholta. Niin voi käydä, jos psykopaatit ja sosiopaatit pääsevät johtamaan maata... Tämä ei tietenkään tarkoita että läheskään kaikki vallassa olevat olisivat psykopaatteja, mutta heitä on ollut vuosien saatossa riittävästi menossa mukana että on saatu aikaiseksi järjestelmä joka oikeuttaa sorron omaa kansaa vastaan myös Suomessa.

Mistä päästäänkin lempiaiheeseeni, eli propagandaan. Median propagandan ansiosta väkivaltaa ihannoidaan ja siihen oikeuttavia asioita ylistetään. Hirmuvaltoja estetään tappamasta omia kansalaisiaan pommittamalla heidät kivikaudelle ja laittamalla tilalle uusi hirmuvalta, joka nyt sattuu olemaan pommittajan kanssa samalla puolella. Suomeen ollaan hankkimassa ja on jo hankittukin hyökkäyskäyttöön soveltuvia asejärjestelmiä joiden hyöty puolustuksessa on hyvin kyseenalainen, mutta media kertoo kaiken olevan hyvin vaikka NATO-joukot saavat "harjoitella" ideologista tappamistaan näkemänsä vihollisen rajan takana. Ja media ylistää kaikkea vääräuskoisten oikeutettua tappamista ja tuhoamista, koska mikään ei tuo rauhaa ja yhtenäisyyttä kansojen kesken kuin siviilien järjetön teurastaminen? Oikeutettua väkivaltaa, koska...

... vastapuoli on maalattu "pahaksi"? Miten on, menikö ravistelu hukkaan jolloin jatketaan tappamista ja väkivaltaa kuten herramme median kautta meille oikeuttavat ja ylistävät? On aivan se ja sama mihin ismiin tai maailmankatsomukseen kukin uskoo, uskomus siitä että on oikeutettua millään syyllä käyttää väkivaltaa toista kohtaan hyökkäyksenä on johtanut ja tulee johtamaan ihmishenkien menetykseen. Mutta entäs jos keksisimme ne oikeat oikeutukset väkivaltaan, entäs sitten? Aina löytyy joku toinen, jonka mielestä se hänen oma oikeutus on oikeampi kuin omasi ja sitten kilpa jatkuu kuka saa käyttää oikeutetumpaa väkivaltaa toista kohtaan. Kaikki lähtee kuitenkin yksilöstä, muutosta on turha odottaa psykopaattisilta johtajilta... Miten sinä muuttaisit maailmaa, tai edes Suomea, ilman väkivaltaa?

Mielen osoittamista

Miksi vaivautua kadulle asti...

... kun kerran somessakin voi osallistua painamalla "tykkää" ja "osallistun"? Mitä hyötyä on mennä kadulle osoittamaan mieltään kun sitä omaa asiaansa voi paljon helpommin levittää netin kautta? Tähän kysymykseen kaivellaan nyt hieman näköalaa, josko joku innostuisi ja keräisi riittävän joukon marssimaan vaikkapa kansan PUOLESTA. Ties mitä vastaan on marssittu jo melkoisesti, mutta vain aniharvan asian puolesta saadaan ihmiset kasaan. Syy tähän on monitahoinen, mutta samalla hyvinkin yksinkertainen - ei siitä marssimisesta ole mitään hyötyä kun ei kukaan päättäjä kuuntele kuitenkaan? Mediakin valikoi hyvin tarkkaan minkä asian eteen kokoontuvia ihmisiä kuullaan, joten asiasta riippuen 100 ihmistä saa aikaan täyden mediasirkuksen siinä kun 10.000 vaietaan kuoliaaksi. Siksi onkin muistettava...

... ettei se mielen osoittaminen olekaan tarkoitettu herroille herätykseksi vaan se on osoitus että "Tätäkin mieltä voi tästä asiasta olla". Herrat, samoin kuin media, tietää kyllä jo minkä asian takia ollaan kerääntymässä yhteen, mutta sille tavalliselle kanssatallaajalle voi tulla täytenä yllätyksenä että joku muukin ajattelee asiasta X samalla tavalla. Siinä kun media luo kuplia jotka eivät ulospäin näy, on se kadulle jalkautunut mielipiteen osoittaja kaikkien paikalle sattuneiden näkyvissä. Sananvapauden luvatussa maassa, eli Pohjois-Kor... siis Suomessa on vaan oltava tarkkana mistä asioista on mitäkin mieltä ja etenkin siitä miten sen asian esittää.

Kun media herrojensa käskystä esittää muille jonkin asian puolesta tai vastaan olevaa, on kuva tarkasti valittu. Halutaanko antaa positiivinen vai negatiivinen kuva ja ennen kaikkea, mihin ryhmään kuuluva saa olla asiasta X tiettyä mieltä. Tämä selittää hyvin miksi skriimaajia jahdataan, koska he kertovat miten asia on, ei miten media haluaa asian esittää. Siitä muodostuukin se suurin Suomalainen hybridiuhka, joka halutaan kaikin keinoin estää - joukon muodostuminen vallassa olevia vastaan tai vielä pahempaa: joukkovoimaa kansan puolella. Ei se käy ollenkaan päinsä.


Oikeuksien puolesta ei marssita

Suurin osa ihmisistä pitää nykyisiä oikeuksia (niitä harvoja minkä rippeitä jotkut yrittävät puolustaa) itsestäänselvyytenä ja ajatus siitä että vallassa olevat haluaisivat niitä rajoittaa on absurdi. No mitä sitten jos turvallisuuden tai jonkun muun hienon asian takia joudutaankin vähän rajoittamaan asioita, eihän se ole keneltäkään pois? Sananvapaus on yksi näistä oikeuksista, jonka rajoittamista jopa hurrataan tietyissä piireissä. Tämä tosin selittyy median luomalla huijauksella, millä sananvapautta tietoisesti on tapettu jo useampikin vuosi - yhdistetään sananvapaus äärioikeiston mielipiteeksi. Sama kohtalo odottaa muitakin oikeuksia, jahka siihen asti päästään, ellei asialle tehdä jotain. Mutta tehdäänhän sille jotain, me äänestetään oikeat ihmiset valtaan niin maa pelastuu! Niinkö?

Ketähän nämä oikeat ihmiset sitten ovat? Yksikään nykyisistä puolueista kun ei välitä viittä vesilusikkaa kansalaisten oikeudesta vapaaseen sanaan. Heille on tärkeää se illuusio vapaasta sanasta ja kivasta puheesta, ei oikeasti vapaasta sanasta saatikka vapaasta mielipiteestä. Jos nämä poliitikot olisivat oikeasti kiinnostuneita puolustamaan oikeuksiamme, hehän voisivat käyttää koko puolueen voimaa järjestääkseen mielenilmaisuja ympäri maata ja seisoa sielä kansan edessä antaen kuvan että "minä olen tätä mieltä, kuka muu on kanssani samalla kannalla?" Jos en ihan väärin muista niin Suomessa on järjestetty suunnilleen yksi "isompi" mielenilmaus sananvapauden puolesta ja sen naamana toiminut mies taitaa olla juuri nyt oikeudessa vastaamassa rikoksiin joissa on sanottu (ehkä liiankin) vapaasti.

Kumpi siis tapahtuu ennemmin - lehmät lentävät eduskuntatalon yli vai poliitikot nousevat puhumaan ja sitten tekemään asioita kansansa oikeuksien puolesta? Heti olisi varmasti valtamediakin julistamassa kansan oikeuksien puolesta, jahka propagandapaskan luonniltaan ehtivät? "No mutta eihän politiikka noin toimi" sopisi argumentiksi moiseen ja tottahan se on - ei politiikalla ole tarkoitus olla minkään kansan oikeuksien puolella vaan sillä etsitään vain uusia keinoja ryöstää köyhiltä ja antaa rikkaille laillisesti. Kannattaa siis opetella lypsämään lentävää lehmää ihan varooksi...


Mutta ei peli ole pelattu

Meitä tavallisia ja ainakin pääosin rehellisiä kansalaisia on silti huomattava enemmistö. Osa on hairahtunut tukemaan näitä paskanpuhujia ja kusettajia, mutta myös he saattavat huomata että on ihan ok olla myös eri mieltä suurten johtajien kanssa. Nyt ei vaan enää puutu kun jokin taho, jolla olisi keinot ja päättäväisyys nousta sitä valtaa vastaan. Jos ihan tarkkoja oltaisiin, tämä ideologia olisi se mitä anarkistien kuuluisi ajaa, mutta näin sivusta katsoen sielä energiaa käytetään lähinnä natsien bongaamiseen? Ja mikä parasta, tämä kaikki voitaisiin tehdä täysin rauhanomaisesti ilman yhtäkään välikohtausta. Joutuisi ne herrat marssia itse ulos tornistaan kun miljoona seisoisi ovella vaatien vallan vaihtoa, vai mitä?

Muualla maailmassa on marssittu ja vaadittu jo ties mitä, mutta usein siinä on unohtunut se seikka, ettei päätarkoitus ole saada se haluttu asia tapahtumaan hetijust, vaan osoittaa muille että meitä tätä mieltä olevia on paljon. Media onnistuu pimittämään ja maalaamaan asiat täysin päinvastaiseksi, joten vapaa tiedon välitys ja kansalaisjournalismi näyttelee tässä myös suurta osaa, jos/kun lähdetään asioita korjaamaan. Mutta nyt taisi tulla jo riittävästi paatosta ja lopetellaan tämä teksti, ennen kuin joku kiihottuu ja tekee asialle jotain...

Mielenosoitus on siis keino kertoa muille että näinkin voi ajatella. Hiljainen mielenosoitus olisi vaikkapa kirjoittaa se oma mielipide johonkin ja antaa se muiden luettavaksi. Jokainen itse päättäköön mikä on hyvä ja mikä huono, mikä oikea ja mikä väärä mielipide. Se päätös ei kuulu medialle, ei herroille, ei poliitikoille eikä edes naapurille, ainoastaan jokaiselle itselleen. Niistä mielipiteistä pitää sitten voida keskustella vapaasti kaikkien halukkaiden kanssa ilman että kukaan tulee estämään ennalta. Sitä olisi sananvapaus, jota halutaan monelta eri taholta hävittää tästä maasta. Miten on, oletko sinä valmis puolustamaan oikeuksiasi?

Miten "Mahtavin harhautus..." oli mahdollinen?

Juuret syvällä yhteiskunnan rakenteissa

Aikaisempi teksti "Mahtavin harhautus..." käsitteli osaa niistä syistä, miksi "salaliittoteoria" sai aikoinaan maineensa. CIA:n propagandakampanja 60-luvulla loi myytin, jonka mukaan kaikki virallista totuutta kyseenalaistavat ovat suuri uhka yhteiskunnalle ja heidät tulee lähes kaikin keinoin vaimentaa. Tämä valtava PsyOp (Psychological Operation) tai PsyWar (Psychological Warfare), eli psykologinen operaatio tai sodankäynti, omaa kansaa vastaan elää ja voi hyvin ja on laajentunut alkuajoistaan melkoisesti. Mutta kukaan ei kykene luomaan propagandaa joka puree noin tehokkaasti ja laajasti... ellei kansa ole jo valmiiksi indoktrinoitu sitä varten. Ja kuulostaahan se uskomattomalta salaliitolta että jokin mieltenmuokkaus olisi ollut vuosikymmeniä käynnissä? Aivan liian moni tietäisi että jotain on meneillään.

Palataan kuitenkin ensin aikaan ennen kuin tämä massiivinen PsyOp alkoi. Varhaisimmat vaiheet toki juontavat jälkensä aikoihin jolloin hallitsijat koettivat kehittää uusia keinoja pitää kansa kurissa aina "demokratiaan" asti. Mutta ei kaiveta nyt aivan niin kaukaa vaan kelaamme ajassa taaksepäin toista vuosisataa, 1800-luvulle, teollisen vallankumouksen aikoihin. Siihen asti ihmiset epäilivät vallassa olevia (täysin aiheellisesti) ja salaliittoja yritettiin paljastaa parhaan mukaan, koska ne uhkasivat yhteiskuntaa ja kansaa. Epäilyt vallan väärinkäytöstä otettiin vakavasti, mutta keinot niiden paljastamiseen saatikka tiedon levittämiseen olivat suuria rajoittavia tekijöitä. Tämä ilmiö nähtiin kuitenkin nousevana uhkana ja joukkotiedotusvälineiden aika oli jo melkein ovella. Mutta ei hätää, vanhat keinot toimivat edelleenkin.

Tiedon rajoittaminen - kenen viesti saa levitä ja kuka hiljennetään. Pitkään tätä tehtävää hoiti kirkko ja sen papisto - kansalle tietoa jakaessaan. Kansa oli siis helppo pitää disinformoituna, mutta älymystö (siis varakas eliitti) tarvitsi toisen keinon. Yksityisistä ja henkilökohtaisista opettajista aina yliopistoihin asti, jokainen sai oppinsa joltain opettajalta. Mutta kuka opetti opettajan? Ja kenen oppeihin opettajan opettaja viestinsä perustikaan? Jokainen opinahjo on aina tarkasti valinnut mitä opetetaan ja kenelle opetetaan. Sijoittamalla muutaman ihminen jokaisen suuren opinahjon johtoon voidaan sitä omaa sanomaa levittää muutaman vuoden viiveellä koko kansan tietoisuuteen. Ja kun tavoitteena ei ole sen pienempi asia kuin kaiken hallinta, kärsivällisyys on hyve. Jokainen opettaja myös tiesi, että kenen leipää syöt...


Sen lauluja laulat

Vaikka se aatelisen yksityisopettaja saikin palkkansa asiakkaaltaan, oli laulu opittu jo aikaisemmasta opinahjosta. Tietyt kriteerit on täytettävä että pääsee asemaan X ja kun päättäjänä kenet valitaan on se hämärä maailman hallintaa tahtova taso, mikä voisikaan mennä pieleen? "Portinvartija" on yksi keino jakaa muutoin oikeaa tietoa mutta tiettyihin asioihin haluttua agendaa ajaen. Muutama sukupolvi samaa tahtia niin enää ei edes tarvita jokaisen naksahduksen vahtimista vaan järjestelmästä on tullut itseään korjaava ja puolustava. Tämä on hyvin nähtävissä nykyisessä koulujärjestelmässä - tietyistä opinahjoista tulee tietyllä tavalla ajattelevia ihmisiä. Mutta kenen oppiin nykyinen meno sitten pohjautuu?

Aikojen saatossa eri ideologiat ovat olleet muodissa ja vaihtuneet taas uusiin. Nykyistä kriittisen ajattelun halveksuntaa ja suhmurointia kannustava järjestelmä perustuu varmasti monen "suuren" ajattelijan töihin, mutta niistä kaksi merkittävää tekijää ovat Leo Strauss, jota pidetään jonkinmoisena neokonservatiivien isähahmona (neocon) ja Karl Popper, joka taas on neoliberaalien oppi-isä (neolib). Karl Popper on esimerkiksi kirjoittanut yhden merkkiteoksensa nimeltään "The Open Society and Its Enemies", julkaistu 1945, jonka nimi löytyy myös yhden nykyisen "suuren ajattelijan" ja filantroopin järjestöstä - George Soros ja hänen kuuluisa "the Open Society Foundations" joka ei varmaan esittelyjä tarkemmin kaipaa? Sattumaa? Ei, Soros on avoimesti hehkuttanut Popperin teoksia ja soveltaa nyt niitä omalla tavallaan.

Samoja yhteyksiä eri kirjailijoiden ja suurten merkkihenkilöiden väliltä löytynee varmasti runsain määrin. Tietyt ideologiat nostetaan kansan tietoisuuteen ja niitä levitetään sopivissa opinahjoissa avoimesti, vaikka itse ideologia olisi kuinka tuhoisa koko ihmiskunnalle. Vapaa ja kriittinen ajattelu on tukahdutettu oikeastaan jokaisessa opetusta antavassa instituutiossa - koska on vaarallista antaa ihmisten ajatella itse. Siksi lähes jokainen itseään vähänkin keskimääräistä parempana ja älykkäämpänä pitävä osaa heti hylätä kaikki ajatukset minkään sortin salaliitoista tai että heitä ohjailtaisiin propagandalla. Elämme demokratiassa, maamme on vapaa, ulkoa ei meitä ohjata ja media on ystävämme. Päälle vielä hallelujah niin ollaankin jo melkoisen lähellä keskiaikaista feodaalista yhteiskuntaa kirkkoineen päivineen?


Järki käteen

Ennen epäilyttäviä asioita epäiltiin, mutta ei enää. Nykyään epäillään lähinnä niitä, jotka epäilevät vallassa olevia tai heidän propagandaansa. Voisi sanoa että hyvin on oppi mennyt perille? Sata vuotta ja risat siihen meni, mutta kun CIA sai propagandakampanjansa maaliin asti, tuntuu siltä kuin koko ihmiskunta unohti tärkeän osan niistä syistä miksi ihmisestä tuli edes alunperin niin menestyksekäs olento täällä maapallolla. Yhtenevät uskomukset olivat tärkeitä kun asuttiin pienessä yhteisössä oman heimon kesken - koska kaikilla oli yhteinen päämäärä, eli heimon selviytyminen ja kukoistus. Sitten tuli mukaan kilpailu ja ... loppu onkin historiaa. Mutta ettei asiasta puhuta vain periaatteen tasolla, otetaan muutama esimerkki hieman lähempää.

Paikallinen kuntapoliitikko suhmuroi kaverilleen diilin projektiin - lähes koko kansa osaa vilpin osoittaa. Sipilä suhmuroi suvullensa diilin - suurin osa hyväksyy käytännön vilpiksi. Berner kauppaa tieverkkoja - jälleen hieman harvempi siitä innostuu. Mutta sitten... Ruokateollisuus ostaa tutkimuksen joka sanoo "sokeri on hyväksi sinulle" - ei ne nyt meitä noin huijaisi? Autoteollisuus laskee omitakeisella tavalla päästöt ja huijaa kuluttajia - ei ne nyt niin tee... ai teki ja jäivät kiinni? No hyvä että asia on nyt korjattu. Siirrytään sitten isojen poikien leikkikentälle, eli: Entäs lääketeollisuus syöttää/juottaa/piikittää myrkkyjä - salaliittoa! Et voi todistaa! Ai voit todistaa? Yksittäistapaus. Sotateollisuus muka haluaisi loputonta sotaa ja keksivät vihollisia tyhjästä - mahdotonta, terrorismi syynä! Mietippäs mikä näistä päätyikään illan pääuutisiin ja millä tavalla esitettynä?

Jos ensimmäinen ajatuksesi on "ei se noin mene", suosittelen vapaasti tutkimaan näitä esitettyjä yhteyksiä. Sattuman piikkiin voi osan laittaa, toki, mutta johonkin on tuntunut katoavan se ihmisten kyky kriittisesti tutkia sitä tietoa, mitä virallinen totuus kaikessa armossaan meille langettaa. Kuinka monta sattumaa ja outoa tai jopa mahdotonta seikkaa sallit median kertomassa virallisen totuuden tarinassa? Yksi valheellinen tarina ei tee toista siihen liittymätöntä tarinaa valheeksi, mutta jos kerta toisensa jälkeen näitä sattumia osuu kohdalle, koska on aika nostaa kädet pystyyn ja myöntää että "kaikki media on propagandaa"? Kyllä, tämäkin on propagandaa... mieti, tutki asia itse ja tee oma päätelmä kaikesta. Se herra korkealla pallillaan ei välitä pienestä ihmisestä ja hänen kohtalostaan. Siihen omaan osaan voi vain itse vaikuttaa...