Suomen etuliiteoikeisto ja kämyskene

Oikeisto eli... vääristö?

Jatketaan vielä toisella tekstillä kirjan "Äärioikeisto Suomessa" käsittelyä, tosin liittäen mukaan omia huomioitani. Etuliiteoikeistolla tarkoitan siis näitä ääri/radikaali/populisti/mikälie-oikeistoja, joista pelotellaan jatkuvasti mediassa. Yhtenäisiä ja vakiintuneita termejä ei kannata juurikaan etsiä, mutta pähkäillään nyt ainakin muutamaa eri oikeistoa tässä tekstissä. Oikeistolla tarkoitetaan nykypäivän mediassa niitä, jotka eivät ole edistyksellisiä - eli ovat väärässä. Äärioikeistoa voidaan pitää kattoterminä tälle ääriväärässä olevalle rasisti/fasisti/natsi-nimityksen saaneelle porukalle, joka kutsuu itseään tavalla tai toisella kansan tahi maansa puolesta olevaksi. Poliittisen oikeisto/vasemmisto-jaottelun kanssa näillä etuliite-oikeistoilla on usein hyvin vähän tekemistä.

Kun termissä on kuitenkin vielä sana "oikeisto", puhutaan yleensä poliittisesti vaikuttavista tahoista. Radikaalioikeisto on kuitenkin siinä rajalla, radikaaleja kun ovat. Radikaalioikeisto on siis parlamentaarisen ja "kadun" siltaava ryhmä, kuten esimerkiksi Suomen Sisu. Heillä voi olla toimijoita puolueissa asti, mutta usein toiminta keskittyy yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen epäsuorasti, mutta kuitenkin niin että sillä olisi vaikutus politiikkaan. He siis tukevat ja auttavat "samalla puolella" olevia poliittisia ryhmiä. "Äärioikeisto Suomessa" kirjan mukaan Sisun jäsenet ovat tietenkin fasisteja ja koska he tukevat Perussuomalaisia, täten PS on myös automaattisesti fasistinen puolue. Radikaalioikeisto on siis äärioikeistoa, eli automaattisesti väärässä kaikissa ajamissaan asioissa.

Populistinen oikeisto on taas PS, mikä on itseasiassa ihan osuva määritys kyseiselle puolueelle. Populistinen sekä talouspolitiikaltaan oikeistolainen - ei hullummin että saatiin edes yksi määritys sanojen merkityksen mukaan? Populismin määritelmä on tosin haasteellinen, koska maassamme on runsaasti eri populistiseksi, eli kansan mielipidettä julkituova, laskettavia ryhmiä jotka kuitenkin ovat hyvinkin kaukana PS:stä. Edistyksellisten mielestä populistisen oikeiston kannattajia voi kuitenkin kutsua rasisti/fasisti/natsi nimityksillä.


Kämyt kategorioittain

Kämy eli vissiinkin KM, Kansallismielinen on nimitys, ainakin käsittääkseni, niistä jotka tekevät sitä oikeaa isänmaallista työtä silleen oikealla tavalla. Mitä tämä sitten taas tarkoittaa niin on taas eri asia. Eri ryhmittymiä omine termeineen on lukemattomia, enkä lähde niitä edes arvuuttelemaan merkityksiltään koska se menisi metsään joka tapauksessa. Kuitenkin kolme eri viholliskuvaa joista yhtä tai useampaa voidaan pitää ns. ryhmän yhteisenä vihollisena. Islam-kritiikkiä tekevät ovat siis islamofobeja tai rasistifasistinatseja. Juutalaisten ylivallasta puhuvat antisemiitti-rasistifasistinatseja ja globaalia eliittiä vastaan puhuvat rasistifasistinatseja.

Ettei sekaannus jäisi noin pieneksi, voidaan se kansallismielisyys jakaa myös etnonationalisteihin ja kulttuurinationalisteihin sekä lukemattomiin muihin, jotka eivät halua tulla kutsutuksi edellä mainituilla termeillä. Kulttuurinationalismi on lähelle salonkikelpoinen versio, joka ansaitsee yleensä vain rasistifasistin leiman, mutta etnonationalismi ja kaikki siihen liittyvä on ehkä jopa pahempaa kuin natsit itse ja moisesta mielipiteestä kavahtavat jopa populistisen oikeiston ja radikaalin oikeiston kannattajat. Soo soo, rasistifasistinatsit! Jokainen kuitenkin määrittelee itse oman kansallismielisyytensä eikä varmasti tarkemmin tutkiskeltaessa löytyisi montaa juuri samalla tavalla asiaa näkevää. Mutta edistyksellisten mukaan kaikki ovat vähintään rasistifasisteja.

Missä tämä "äärioikeisto" termi taas kosahtaa kunnolla metsään on silloin, kun puhutaan PVL:stä, tai millä nimellä he nyt kieltojen jälkeen kulkevatkaan - eli kansanllisosialisteista. Mitään oikeistolaista ei ideologiassa ole, mutta toki he ovat äärioikeistomääritelmän mukaan väärässä vastustaessaan niitä edistyksellisten hyvänä pitämiä asioita. Kaikenmaailman pieniä porukoita skineistä uusnatseihin ja katupartioihin toki Suomestakin löytyy, mutta niitä ei kai yleisesti lasketa enää kämy-nimityksen alle. Mutta yhtä kaikki, saavat he kaikki saman rasistifasistinatsi-leiman otsaansa avatessaan suunsa vääristä asioista.


Kaik yhes koos

Riippuen näkökannasta, on positiivinen tahi negatiivinen asia että tämä oikeistona tai kansallismielisenä pidettävä kovin sekalainen seurakunta on jakautunut lukemattomiin pieniin ryhmiin. Sisäiset riidat ryhmien sisällä sekä välisenä ovat yleisiä ja väärän ryhmän järjestämään tapahtumaan ei voi tietenkään osallistua, koska se olisi väärin vastustamista. Väärin vastustaminen onkin usein suurempi synti kuin olla päinvastaista mieltä - silloinhan ollaan pettureita? Ryhmien yhdistymisen ehtona olisikin löytää se pienin yhteinen nimittäjä ja unohtaa kaikki kuu sen yli jäävä osa. Edistyksellisillä tämä taas onnistuu helposti...

Nimittäin heille kaikki nämä ryhmät ja heidän jäsenensä ovat rasisti/fasisti/natseja joita voi jokainen vastustaa täysin omalla tavallaan ja se on ihan jees. Ei ole olemassa yhtä oikeaa tai väärää tapaa hyökätä fasismia kohtaan koska se on ainut tapa pelastaa koko maa! Mitään argumentteja ei liioin tarvita, koska fasismi on pahaa ja vastapuolen jäsenet ovat fasisteja koska tekevät asioita joita pidetään pahana eli fasistisena. Kyllä, ihan oikeasti se argumentointi fasismia (ja rasismia/natsismia) vastaan menee niin, että se on pahaa koska pahaa tekevät ihmiset tekevät niin.

Kun vielä virkakoneisto tekee kaikkensa jakaakseen ja eriarvoistaakseen kansan, onko mikään ihme että kansa voi pahoin? Niin kauan kun sananvapautta on edes sen verran jäljellä, että netin kautta voi vastapuolelle vittuilla, pysynee rauha kuitenkin tuolla kadulla edes auttavasti. Mutta kun se paineventtiili rikotaan, seuraukset voivat olla katastrofaaliset. Lehmät tosin oppivat lentämään ennen kuin nämä kaksi ulkoa luotua ääripäätä saadaan saman pöydän ääreen keskustelemaan rauhassa. Täytyy sanoa, etten kyllä keksi millä tämä ongelma saataisiin ratkaistua, koska keskustelua ei sallita tahi suvaita. Se kun edelleen on se ainut tapa rauhanomaisesti ratkaista ihmisten välisiä asioita... nimittäin se sananvapaus.

Edistyksellistä sananvapautta

Haluttu suunta

Yksi yleinen selitys kysymyksen "kuka pilasi sananvapauden?" on "liberaalit". Itse väitän että tämä pitää vaan osittain paikkansa, koska edistykselliset pilasivat liberaalit arvot ja vaihtoivat monen liberaalin ajatusmaailman tähän edistykselliseen maailmankuvaan. Siinä sananvapaus on vain harvoilla ja valituilla - niillä, joilla on oikea mielipide. Ihmisoikeuksia suojellakseen on väärät mielipiteet estettävä kieltämällä ihmisoikeudet niiltä, joilla on niitä vääriä mielipiteitä. Edistyksellistä, eikö totta?

"Safe space" eli turvallisen tilan vaatiminen kaikille vähemmistön edustajille kuuluu vahvasti tähän edistykselliseen sananvapauteen. Ei, ei siis vähemmistönä oleville mielipiteille vaan ihan pärstäkertoimella ja jalkovälin varustuksella määritetyille vähemmistöille. Rasismia ja seksismiä vähennetään kuulemma niin, että vain vähemmistönä sillä alueella oleville annetaan sananvapaus. Naiset ovat kuulemma myös vähemmistö, koska patriarkaatti, joten heillä on vielä hieman enemmän uhripisteitä kuin kaiken pahan juurella - valkoisella heteromiehellä. Edistyksellisyys on siis uhrien diktatuuri, sortajat ja sorretut laitetaan uuteen järjestykseen ja vain sorretuimmilla on sananvapaus, muut hiljaa.

Sortajat, eli (tällä hetkellä) valkoiset heterot, eivät voi millään tuntea sitä tuskaa jota vähemmistöt kokevat ja ainut tapa tehdä uusi uljas maailma on antaa niille itseään sorretuksi tunteville valta päättää asioista muiden puolesta. Siis valta niille, jotka ovat keskittyneet olemaan uhreja koko ikänsä? Mikä voisi kertakaikkiaan mennä pieleen kun nämä loputtomassa itsesäälissä kierivät saavat päättää muiden asioista ja päästä antamaan takaisin niille kokemilleen sortajille? Mutta tämä on sitä edistyksellistä sananvapautta - kuulematta mitä toisilla on sanottavaa, edistykselliset kykenevät karsimaan ne väärät mielipiteet pois yleisestä keskustelusta pelkällä pärstäkertoimella ja kuvitelluilla mielipiteillä. Natseja ja fasisteja on kaikkialla ja heiltä pitää leikata kielet irti etteivät he enää koskaan pääse ääneen koska se johtaa totalitarismiin ja siihen, että natsit ja fasistit kieltävät toisilta sananvapauden!


Utopistinen näkemys

Koko demokratia perustuu ideaan, että kansa on riittävän älykäs ja oppinut, että voi tehdä päätöksiä omista asioistaan. Sananvapaus on se asia, jolla kansan asioista pidetään huoli keskustelemalla kaikista asioista ja tämän keskustelun perusteella kansa osaa tehdä päätöksiä omaa etuaan ajatellen. Keskustelu ja väittely, ei riitely, pitää mielen muovautuvana ja avarana, mahdollistaen kansojen kehittymisen eli edistymisen. Edistyksellisyys ajaa kuitenkin täysin päinvastaista, taantumuksellista asiaa, missä vain tietyiltä tahoilta kysytään mielipide ja vain ennalta valitut tahot saavat kertoa näkemyksistään. Tämä johtaa ns. yhteen viralliseen tarinaan, josta poikkeaminen on pahin mahdollinen rikos.

Sananvapaus ja mielipiteenvapaus mahdollistavat kuitenkin ihmisten haastavan niitä ideoita, joita muut ovat kehitelleet. Kyllä, osa ideoista on huonoja, jopa hulluja, mutta niistä pitää siltikin keskustella koska ennen kuin jokin asia on käännetty juuriaan myöden, emme voi tietää onko se hulluus sittenkin neroutta, vaiko vaan hulluutta. Nykypäivänä suuri osa ihmisistä ei osaa enää keskustella saatikka väitellä, koska kyseessä on opittava taito jota ei opeteta enää missään eikä moista edes haluta tavan kansan osaavan - heille riittää, että osataan toistaa median kertoma. Tästä seuraakin samalla myös se, että paras puhuja voi nykypäivänä voittaa keskustelun täysin mitättömillä argumenteilla - ei osata keskustella, mutta ei liioin kuunnella argumentteja. Poliitikoille tämä onkin haluttava tila, koska silloin hahmo on tärkeämpi kuin sanoma...

Sananvapaus myös luo lujia yksilöitä, jotka kestävät sanomista ja osaavat sanoa takaisin. Kovia yksilöitä taas voidaan luoda sensuurilla, koska kovaa ei kiinnosta pätkääkään mitä muut sanovat ja ajattelevat, vaan hän puskee härkäpäisesti omaa asiaansa eteenpäin kuurona kaikelle kritiikille. Vihapuhe, mistä kovasti nykyään puhutaan, on pääosin vain sensuurin keino, koska yksilöt ottavat kovin eri tavalla sanotun vastaan. Onkin melkoinen harhaluulo kuvitella, että joku henkilö tai taho on niin hyveellinen, että kykenee muiden puolesta päättämään mikä on vihapuhetta. Kun ihmisiä suojataan "vääriltä" mielipiteiltä, eivät he tule oppimaan epäonnistumisistaan koska kukaan ei heille sanonut että mikä meni pieleen. Entä onko totuuden löytäminen keskustelemalla riittävän pitkään on ehkä hieman liian utopistinen ajatus...?


Karu todellisuus

Länsimainen demokratia nojaa vahvasti yhteen yhtenäiseen viralliseen tarinaan, jota ei parane kyseenalaistaa. Yksikään politiikassa yhtään korkeammalla oleva taho ei halua sananvapautta kansalleen, koska silloin kansa voisi päästä jyvälle siitä kusetuksesta mikä on meneillään. Paraatipuheissa kyllä sananvapautta puolustetaan, mutta heti kun se oman sietokyvyn raja on ylitetty niin väärinajattelijalle laitetaan suukapula. Poikkeuksia tähän ei ole ainakaan Suomessa - kaikki puolueet vaativat valtiolle oikeuden määrittää mitä saa sanoa ja miten väärinajattelijoita kuuluu suitsia ja rangaista.

Todellinen uhka sananvapaudelle on kuitenkin edistyksellisten lähes täysin hallitsema ja omistama media. Samat tahot, jotka vaativat sensuuria väärille mielipiteille ovat myös vastuussa siitä, mitä kansa saa tietoonsa. He päättävät mitä tuodaan julki ja millä tavalla, jolloin voi olla täysin varma siitä ettei yksikään "väärä mielipide" saa näkyvyyttä tahi kuuluvuutta. Näitä väärien mielipiteiden kertojia kyllä muistetaan leimata ja solvata, mutta heitä ei missään tapauksessa päästetä ääneen koska silloin illuusio "pahasta väärinajattelijasta" murtuisi. Jos siis jokin asia päästetään kansan keskuuteen vapaasti keskusteltavaksi, se tapahtuu median kautta poikkeuksetta täysin syystä.

Entäs yksilötasolla? Kuuluuko sananvapauteen mennä sanomaan toiselle mitä sylki suuhun tuo? Kyllä. Mutta samalla jos itse puhuu läpiä päähänsä, ei pidä yllättyä jos se toinen aloittaa "lyömään takaisin". Ennakolta ei toisen sanomaa saa estää, lain mukaan, mutta samalla jokaisella yksilöllä on myös täysi oikeus olla kuulematta tai kuuntelematta toisen lässytystä. Kunnianloukkaukset ja uhkaukset löytyvät jo nyt rangaistavien sanottavien listalta, eikä siihen ole mitään tarvesta tehdä muutoksia. Ei, vaikka edistykselliset niin kovasti haluaisivat lisätä heidän itsensä määrittämät asiat kielletyksi vihapuheeksi. Minun sananvapauteeni kuuluu osoittaa näiden edistyksellisten tekopyhä fasismi ja jokaisen muun vapauteen kuuluu tehdä itse päätös siitä millä kannalla itse asiassa seisoo.

Uuskieli tutuksi - Fasismi

Historian havinaa

Sana "fasismi" juontuu sanasta "fasces" (latinaa) joka tarkoittaa nippua keppejä (tai vihtaa ja vihtakirvestä) mistä taas saadaan Italian kielen sana "fascio" joka tarkoittaa ryhmää tai nippua. Sanan juurella ja sen kohtuullisen alkuperäisellä määrityksellä onkin hyvin läheinen yhteys - niputtaminen. Vallan niputtaminen yhdeksi yksiköksi joka vastaa kaikesta. Totalitarismi on hyvin lähelle samaa asiaa ja diktatuurikaan ei kauaksi mene fasismista. Yksipuoluejärjestelmä missä koko kansa on samaa mieltä tai itkee ja on samaa mieltä - se on fasismia. Fasismilla tarkoitetaan lähes poikkeuksetta jotain negatiivista asiaa.

Usein tähän valtio määrää kaikesta yhdistetään myös "valtio omistaa kaiken", jolloin sitä kutsutaan joidenkin määritelmien mukaan sitten sosialismiksi tai kommunismiksi. Kansallissosialisteja eli natseja kuvataan myös fasistiseksi, mikä näillä määrityksillä on ihan ymmärrettävää. Fasismiksi lasketaan myös se, että valtio määrää kaikesta ja joku ulkoinen taho, kuten esimerkiksi suuryritykset, komentavat näitä "päättäjiä" toimimaan heidän etujensa mukaisesti. Kuitenkin sanan idea, yksi käskee ja muut kumartaa, säilyy samana. Periaatteessa mikään ei estäisi kutsumasta järjestelmää, missä valtio määrää kaikesta ja kaikilla on siellä oikeasti hyvä olla, fasismiksi, mutta sanan negatiivinen painolasti antaisi hieman väärän kuvan utopiasta.

Nykyaikaisempi määritys fasismille on taas "palingeneettinen ultranationalismi" eli uudelleensyntynyt kansallismielisyys jossa yleensä on yksi vahva johtajahahmo, jolla on lähes mystisiä ominaisuuksia. Paha kansallismielisyys on fasismia, eli kun oma maa ja kansa on parempia kuin muut ja siitä syystä ovat oikeutettuja enempään. Hyvä kansallismielisyys on sitten patriotismia, missä ollaan ylpeitä omasta maasta mutta ei missään tapauksessa tehdä sitä väärin, koska silloin se muuttuukin fasismiksi. Kuka sen rajan sitten saa vetää fasismin ja patriotismin väliin? Se, joka hallitsee kulttuurin, siispä...


Nykyinen määritys

Edistykselliset tahot ovat tällä hetkellä sanelemassa kulttuurin suunnan ja sanojen merkitykset, tai siihen he ainakin pyrkivät. Heidän mukaansa fasismi tarkoittaa kaikkea mahdollista negatiivista asiaa joka liittyy millään tavalla politiikkaan. Fasisti on henkilö joka kannattaa näitä (heidän mielestään) negatiivisia asioita ja natsi on taas siitä vielä astetta pahempi haukkamasana, mutta merkitsee samaa huonoa ja pahaa tyyppiä. Yleensä se siis merkitsee kaikkea, mikä ei ole globalismia tukevaa. Globalismi on siis fasismin vastakohta?

Fasismin pahuus taas perustuu aivan loistavaan kehäpäätelmään: Fasismi on pahaa. Fasistit tekevät näitä asioita X,Y ja Z joten X,Y ja Z ovat pahoja asioita tehdä. Ja koska X, Y ja Z ovat pahoja asioita, niitä tekevät tahot ovat fasisteja. Näin asia selitetään "Äärioikeisto Suomessa" teoksessa, joten mikäs minä olen siitä vastaan sanomaan. Opus on täysin looginen, jos unohdetaan tuo kehäpäätelmä tai edes yritetään sanoa mikä niissä X,Y ja Z asioissa on vikana - sitähän ei tarvitse selittää koska teot ovat fasistisia ja fasismi on pahaa! Ja olet samalla myös natsi jos edes kuvittelet tekeväsi niitä fasistisia asioita...

Samalla logiikalla tämäkin teksti kai on vähintäänkin fasistinen? Niputtamista siinä uudessakin määrityksessä toki on, eli jos teet edes yhtä niistä pahoista X,Y tai Z asioista, kuulut siihen fasistien joukkoon. Samalla toki siinä kirjassa varoitellaan, että ei saa yleistää eikä niputtaa asioita keskenään koska silloin ei asioita pystytä käsittelemään, mutta tämä ajatus heitetään romukoppaan pian sen jälkeen. Jos olet millään tavalla eri mieltä yhdenkään edistyksellisen asian kanssa, olet fasisti tai natsi, sen mukaan kumpi sillä hetkellä kuulostaa paremmalta loukkaukselta. Äärioikeisto, joka on kattotermi kaikille fasisteille saa joskus myöhemmin oman tekstinsä...


Mikä siis on fasismia?

Poliittisen epäkorrekti määritys fasismille voisikin olla siis seuraava: "Ulinaston nimitys väärälle totalitarismille." Fasismiin kuuluu vahvasti myös ideologia, missä sääntöjä noudattavat ihmiset ovat parempia kuin sääntöjä rikkovat, joten tottelevaisilla on enemmän oikeuksia ja etuja. Kääntäen siis sääntöjä rikkovilta voidaan rajoittaa oikeuksia, mukaan lukien ihmisoikeuksina pidettyjä oikeuksia. Tässä tullaankin edistyksellisten paradoksaaliseen käsitykseen fasismista - heidän vastapuolensa on fasistinen, joten näiltä fasisteilta pitää viedä ihmisoikeudet pois etteivät he pysty levittämään sanaansa... mutta juuri tämä ryhmän leimaaminen ja oikeuksien rajoittaminen on juuri sitä itseään, eli fasismia.

Olisikin syytä jättää tuo natsifasisti-leimaaminen vähemmälle ja keskityttävä itse ilmiöihin. Otetaan vaikkapa tämä nykyinen "demokratia" Suomessa tarkkailuun. Lähestulkoon yksipuoluejärjestelmä, jossa tietyillä ryhmillä on etuoikeuksia ja taas toisilta ryhmiltä evätään oikeuksia. Järjestelmää ei saa arvostella ja koko valtamedia tanssii tasan tarkkaan samaan tahtiin. Järjestelmää vastaan nousevat lynkataan ja mielistelijät palkitaan ruhtinaallisesti. Suuryritysten voittojen maksimointi on avainasemassa päätöksiä tehtäessä samalla kun työväki kuristetaan veroilla ja säännöillä orjan asemaan. Sananvapaus, eli se ainoa ihmisoikeus, on enää vain muisto ja senkin rippeitä ollaan maalittamassa...

Onko siis ihme, että uuskielessä sanaa "fasismi" ei haluta käyttää missään yhteydessä kuvaamaan asioita, joita sillä alunperin kuvattiin? Totalitaarinen järjestelmä missä kaikki valta on yksissä käsissä - poikkeuksetta jollain aivan muulla kuin kansalla. Nykypäivänä voidaan myös näitä somejättejä kuvata juuri samalla tavalla, koska he omistavat kaiken tiedon yksityisistä ihmisistä ja kykenevät sanelemaan asioita haluamallaan tavalla. Vallanpitäjille fasismi onkin "hei, mutta tuohan on hyvä idea!" - kaikki valta ja kontrolli samalla taholla. Vallanpitäjille kansalaiset eivät olekaan juuri muuta kuin keppejä nipussa, joita voidaan pistää poikki ja pinoon sekä uuninluukusta sisään ihan tuosta vaan.

Argumentointia ilman argumentteja

Poliitikkojen kovat puheet sanomatta mitään

Joutessani tuli lukaistua Thomas Sowellin kirja "The Vision of the Anointed", mihin tämä seuraava teksti nojaa - mutta tämä raapustus on tietysti kieputettu oman näkemykseni mukaan. Kuka tahansa kykenee argumentoimaan ilman argumentteja, mutta ongelmaksi tämä yleensä muodostuu vasta siinä kohtaa, kun "viisaita puhuva poliitikko" puhuu kauniisti sanomatta oikeastaan yhtään mitään. Sowell mainitsee kuusi esimerkkiä, joita viljellään yleisesti näissä suurissa puheissa. Samalla valtamedia osoittaa hampaattomuutensa antaessaan näiden poliitikkojen laukoa näitä latteuksia, mutta se ei tule tietenkään kenellekään yllätyksenä, eikös?

Monimutkainen monimutkainen ja yksinkertainen. Että asiasta voitaisiin puhua millään tasolla, joudutaan sitä aina yksinkertaistamaan - oikea maailma on kovin monimutkainen ja monitahoinen. Julistamalla asia monimutkaiseksi tai vaikkapa yksinkertaiseksi, jätetään itselle mahdollisuus niin muuttaa kantaa tarkennettaessa, kuin osoittaa oman argumentin ylivertaisuus siihen vastapuolen selvästi väärällä tavalla yksinkertaiseen tai monimutkaiseen kommenttiin nähden. Asia on kuitenkin niin monimutkainen, ettei sen selittäminen näin lyhyesti ole mitenkään mahdollista ja yksinkertaistettuna jää liian paljon sanomatta - näin helposti ja yksinkertaisesti se käy.

"Kaikki tai ei mitään"-retoriikka. Hyvin harva asia on puhtaasti mustavalkoinen joko-tai, paitsi tietysti näkeekö asian niin olevan vai ei. Moinen retoriikka vaatii taakseen kunnon yksinkertaistamisen - jokainen useampi vaihtoehto kuin ne kaksi annettua on poistettava keskustelusta. Vaihtoehtojen rajaaminen kahteen annettuun, joista kumpikaan ei ole hyvä vaihtoehto, on politiikan retoriikkaa parhaimmillaan. Haluatko maksaa paljon vai vielä enemmän veroja? Voidaanko siis sanoa, että politiikka tuskin tulee muuttumaan, ellei kansalaiset vaadi saada itse valita niitä niitä vaihtoehtoja, vai onko sekin "kaikki tai ei mitään"-retoriikkaa?


Ei saa yleistää

Ylimalkaisuus/epämääräisyys. Kukapa ei haluaisi "muutosta" tahi "parannusta" johonkin asiaan? Vai tehdäänkö Suomesta jälleen mahtava? Kun asiaa ei voida juurikaan millään tavalla arvioida tahi mitata, on helppoa tehdä suurpiirteisiä lausuntoja joista ei koskaan joudu vastuuseen. Poliitikot välttelevät lausuntoja, joissa he antaisivat suoraan havaittavissa tai mitattavissa olevan asian - työllisyyden parantaminen voi merkitä mitä tahansa, mutta 5% alennus työttömien lukumäärään voitaisiin laskea ja siten todeta todeksi tai epätodeksi. Ja kukapa sitä edes kehtaisi vastustaa moniarvoisuutta ja tasa-arvoa? Mitä useammalla tavalla sanan voi tulkita, sitä hyödyllisempi se on suuria puheita laadittaessa - jokainen kuulija saa itse tulkita sanotun haluamallaan tavalla.

Näkökulman muutos. Jos keskustelu ei mene ihan siihen haluamaansa suuntaan, voi argumentin kääntää heti kerrasta uuteen näkökulmaan: mutta ajattele nyt mitä lapset ja tulevat polvet tulevat siitä ajattelemaan! Otetaan siis avuksi ulkopuolinen ryhmä, joka näkee asian sillä "oikealla tavalla" - näinhän tämä asia on tutkittu tiedemiesten toimesta ja jos olet asiasta eri mieltä, olet kauhea natsifasisti! Kansan syviin tuntoihin viittaaminen on myös kätevä harhautus, koska asia voidaan usein vieläpä todistaa oikeaksi sopivasti asiaan laaditulla mielipidekyselyllä.

Oikeudet ja IHMISoikeudet. Jos haluat kunnolla painoa argumentillesi, voit aina kertoa kyseisen asian olevan oikeus - jokaisella on oikeus omaan kotiin! Ja jos ei yleismaailmallinen oikeus ole riittävän tehokas, voit kertoa sen olevan ihmisoikeus - vain täysi ihmishirviö vastustaa ihmisoikeuden loukkaamista, joten siitä syystä sinun sananvapauttasi (joka on ihmisoikeus) on rajoitettava ettet loukkaa muiden ihmisoikeuksia! Asia voidaan myös julistaa olevan "oikein" niin moraalisesti kuin oikeudenmukaisesti, jolloin vastustajaa on jälleen potkaistu nivusille ja oma voitto nolla-argumentilla on vahvistettu.


Väistämätöntä

Niin se nyt vaan on. Aivan kuten ne ihmisoikeudet, jotkut asiat nyt vaan sattuvat olemaan. Väistämättömiä tapahtumia ei voi väistää ja jotkut taas nyt vaan ovat tulleet jäädäkseen. Toiset asiat taas ovat menneen talven lumia eivätkä ne enää koskaan palaa. Pakko ei ole paskallekkaan, jos on omat housut. "Vääjäämätön seuraamus" poliitikon puheessa merkitsee nimittäin sitä, että asiasta on nyt näin päätetty ja meiltä ei edes kysytä. "Luonnon laki" tai "Luojan tahto" voidaan myös ottaa käyttöön, jos asiaa ei kykene mitenkään muuten selittämään.

Teenkö itse vastaavia argumentteja? Totta hitossa, niin huomaamatta kuin tahallaankin. Jos taas väitän, että niin kaikki muutkin tekevät, sorrunko lähes jokaiseen edellä mainittuun nolla-argumenttiin? Mutta niin se asia nyt vaan on, yksinkertaistettuna. Noin, saatiinhan ne kaikki kohdat mukaan... Argumenteissa olisikin syytä huomioida se, onko kyse esimerkiksi havainnosta, olettamuksesta, tutkitusta/tiedetystä vaiko vaan hatusta temmatusta asiasta - tällä jo kykenee välttämään ainakin osan noista ongelmista.

Aina kuitenkin oppii, joten näiden latteuksien ja yleistysten jälkeen voi jokainen, itseni mukaan lukien, oppia argumentoimaan edes karvan verran paremm.. tehokkaam... vähemmin virhein? Näin se nyt vaan on, maailma on monimutkainen paikka ja sananvapaus on ihmisoikeus - valtaosa ihmisistä on saletisti sitä mieltä. Ja näistä toteamuksista kaikki ovat totta, jos saan itse määrittää jokaisen termin. Mahotonta meininkiä...

300.

Kolmas kausi olis sitten taputeltu

Kolmas kausi, eli Funtsittavat 201-300 olis sitten siinä. Tahti on hidastunut, mutta silti se 6 tekstiä kuukaudessa on aika hyvin pysynyt. Samojen asioiden ympärillä ollaan pyöritty, eli psykologia/politiikka/propaganda, mutta vielä löytyy uusia asioita ja ainakin uusia lähestymiskulmia aiheisiin. Voidaan kai sitä pitää hieman jankkaamisena, kun samasta asiasta lätisee useampien tekstien kera, mutta kun ei koskaan voi tietää mistä kulmasta asiaa käsittelemällä se sanoma menee "perille"...

Hetken aikaa näytti myös siltä, että jo kolmas kausi olisi samalla ollut viimeinen kausi. Blogista itsestään riippumattomista syistä hanskat meinasivat jäädä tiskiin. Ja ei, en lähde asiaa tarkemmin kommentoimaan.

Lukukertojen tai ainakin klikkien määrä on hieman kasvanut, eli 100-200 osumaa tulee päivittäin, yhteenlaskien reilu 120.000 alusta alkaen laskettuna, mikä on aika hemmetin kova tulos näinkin harvinaisella aiheella kun propaganda. Asiasta kyllä puhutaan paljon, mutta keskusteluja seuranneena täytyy sanoa että surullisesti monet ihmiset ovat kyllä kovin hakoteillä. Mutta sitähän tässä ollaan korjaamassa?


Muutama valinta viime kaudelta

Uusi aihetunniste, rüstzeug eli olennaiset varusteet propagandaviidakossa selviytymiseen.

Holistinen (r)evoluutio - "Kun yksilö muuttaa elämänsä poistamalla myrkyt ja ottamalla tilalle kehon ja mielen kaipaamia ravinteita, se on evoluutio. Ja kun riittävän moni tekee saman, koko yhteiskunta muuttuu eli se on revoluutio. Yksinkertaista ja helppoa, eikö totta?"

Käsitysten ohjaus - "Toisinajattelijoiden hallinta", "Tunnistamattomia lentäviä esineitä 80-luvulta" ja "Botteja, trolleja ja haamuhenkilöitä"


Miten tästä eteenpäin?

Siinäpä vasta kysymys... Kerkesin jo tilaamaan opuksen ("How to Take Smart Notes" - Sönke Ahrens) muistiinpanojen ottamisesta/käyttämisestä, mikä ainakin teoriassa pitäisi auttaa kääntämään ainakin osan blogiteksteistä kirjan muotoon. Mutta kirjaprojekti on nyt ainakin toistaiseksi täysin jäissä...

Itse blogia koskien, kattotaan jos jossain vaiheessa saisin aikaiseksi laittaa noita nykyisiä tekstejä paremmin nippuun lisäämällä useampiakin uusia aihetunnisteita - sillä konstilla löytyis ehkä helpommin samasta aiheesta olevat tekstit kun tuo karkea kolmeen jako (prop, pol ja psyko) ei siinä hirveästi auta?

Entäpä sitten itse tekstit? Muutama vanhempi teksti oli aloitettuna ja ainakin osan koitan saada julkaisukuntoon kun kykenee. Mitä sen jälkeen, sen aika näyttää... Takan valkeaa tässä tätä tekstiä naputellessa katselen ja funtsin, että löytyyköhän sitä liekkiä kirjoittaa enää. Joka tapauksessa: Kiitos ja kumarrus kaikille lukijoille.

Psykologiaa propagandan takana

Tutkittua ja havaittua

Ihmismieli on siltikin, vuosikymmenten tutkimisen jälkeen, suuri mysteeri ihmiselle itselleen. Moni tutkittu asia ei olekaan tuonut samaa tulosta toistettaessa ja suurta osaa mielen ilmiöistä ei joko olla tutkittu tai mikä todennäköisempää, niitä tutkimuksia ei olla koskaan julkaistu. Miksi näin sitten on? Yhtenä syynä omiin tutkimuksiini vedoten väitän, että monesta asiasta ollaan hyssykkää koska tulosten julkaiseminen ja asioiden kertominen julki paljastaisi karun todellisuuden - meitä kusetetaan ihan käsittämättömän paljon. Osaa näistä mielen ihmeellisyyksistä on toki havainnoitu hyvinkin seikkaperäisesti ja siitä kirjoitettu, mutta miksi nämä asiat tapahtuvat onkin sitten teoriaa... teoriaa, jonka vahvistaminen on kovin vaikeaa.

Kun psykologiasta propagandan takana puhutaan, voidaan heti alkuun jakaa propagointi kahtia sen mukaan onko sielä taustalla yksi yhteinen virallinen tarina vai ei. Kyllä, suuri osa psykologisista tempuista mitä propagandistit käyttävät, toimivat virallisen tarinan kera siinä kuin ilmankin. Mutta se paino, jonka yksi yhteinen tarina antaa, sitä ei voi aliarvioida. Useista mielen, kuin myös argumentoinnin "vinoutumista", on enemmistöön vetoaminen. Kaikkihan sen tietää, tiedäthän? Konsensus on aina oikeassa, niinhän se tiedekin kertoo?

Auktoriteetiusko on yksi näistä vahvimmista tekijöistä virallista tarinaa käyttävässä propagandassa. Kun "luotettava taho" kertoo että asia niin on, niin hittolainen niinhän sen täytyy olla. Tässä kohtaa kuitenkin mennään helposti hakoteille - se asiantuntija joka asiasta kertoo voi hyvin olla asiasta perillä ja kertoa sen totuuden. Jos asia on tarkistettavissa ja vahvistettavissa, on se julkisuudessa valehtelu hyvinkin haitallista omalle urakehitykselle jolloin ihan mitä tahansa ei parane kertoa. Jos taas koko kupletin juoni perustuu tarinoihin tai "tutkittuun" jota ei voida mistään muualta tarkistaa tai vahvistaa, silloin sitä auktoriteettia voi hyvinkin pitää vähemmän luotettavana tiedonlähteenä. Nämä kaksi eri "auktoriteettia" menevät usein sekaisin kun mennään mihin tahansa aiheeseen virallisen tarinan ulkopuolella.


Muutama esimerkki-ilmiö

Joukkomieli/joukkosielu on Gustave Le Bon nimisen miekkosen jo yli sata vuotta sitten kirjaama ilmiö siitä, kuinka ihminen laumassa ollessaan ikäänkuin liimautuu toisiinsa ja antaa näin muodostuneen yhteisen "mielen" hoitaa se ajattelu. "Joukossa tyhmyys tiivistyy" ei ole kovin kaukana todellisuudesta. Moista ilmiötä voidaan pitää evoluution aiheuttamana, kun alkuihminen lyöttäytyi laumaksi selvitäkseen rankassa elinympäristössä. Mene ja tiedä mistä se johtuu, mutta havaittavissa olevasta ilmiöstä on kuitenkin kyse. Koska propagandassa ja massamanipuloinnissa tarkoituksena on saada ihmiset toimimaan halutulla tavalla, täytyy moinen ilmiö tietenkin ottaa hyötykäyttöön.

Lauman saamiseen hyötykäyttöön vaatiikin jo sitten hieman osaamista ja resursseja. Yhtenä tyypillisenä esimerkkinä lauman ajattelua käytetään suojaamaan laumaa ulkopuoliselta vaikuttamiselta, eli "vihollisen" propagandalta. Ongelmahan tässä tulee vastaan siinä, jos se "vihollinen" ei olekaan vihollinen vaan itse asiassa ystävä joka yrittää herättää siitä kusetuksesta. Lauman jakaminen helposti hallittaviin osiin (puolueet) ja osien johtaminen ennalta valituilla "suurilla johtajilla" on taas tyypillistä politiikkaa.

Stereotyypit, eli mielen käyttämät automaattiset mallit niin esineistä kuin ihmisistä, pelaavat myös hienosti omaa osaansa propagandassa. Koska virallisen tarinan ulkopuolisille keinot näiden stereotyyppien luomiseen ovat varsin rajalliset, suurin osa näistä ulkoa luoduista stereotyypeistä tuleekin sieltä valtamedian suunnalta. Media kertoo millainen on "hyvä ihminen", mies tai nainen, mitä menestyvä ihminen asioista ajattelee ja niin edelleen. "Tuo on niin tyypillistä senjasen käytöstä!", mutta mistäs se tyypillinen malli onkaan tullut siihen omaan mielikuvaan? Toki ihminen säätää jatkuvasti omia stereotyyppejään sen mukaan kuinka hyvin tai huonosti ne täsmäävät siihen henkilökohtaiseen reaalimaailmaan. Viihdeteollisuus onkin kunnostautunut tässä stereotypioiden luonnissa heti alkuaikojen sotapropagandaelokuvista lähtien.


Massamanipulointi on taitolaji

Kun psykologiaa tieteen alana 1800-luvun lopulla lähdettiin tutkimaan, olikohan se päällimmäinen ajatus jo tuolloin "miten hallita ihmisiä tehokkaammin"? Psykopatologia, eli mielen häiriöiden tutkinta, on varmasti auttanut monia ihmisiä, mutta läheisesti samaan tieteen alaan on nidottu myös tutkimukset siitä, kuinka esimerkiksi kulttien voima toimii - kuin myös miten niitä voidaan käyttää ihmisiä vastaan. "Parantamisen" lisäksi paljon resursseja käytetään siis myös siihen, kuinka mielen ongelmia voidaan hyväksikäyttää ja luoda keinotekoisesti. MK-Ultra varmasti yksi kuuluisimmista ohjelmista tässä psykologian ja etenkin psykopatologian alalla...

Onkin omalla tavallaan varsin pelottavaa ajatella, kuinka paljon resursseja käytetäänkään ihmisten manipulointiin psykologisia operaatiota käyttäen - eli kaikki se tutkittu ja havaittu muutetaan aseeksi. Joka vuosi armeijat ja tiedustelupalvelut ympäri maailmaa kaatavat valtavia summia rahaa niin itse niihin psykologisiin operaatioihin, kuin niiden kehittämiseen. Ja tämä tutkimustieto leviää sitten kansan keskuuteen ei niinkään oppina, vaan suoraan hyökkäyksenä sitä kansalaisen mieltä vastaan. Toisinajattelijoiden kurissa pitäminen on yksi näistä operaatioista, jonka toimivuudesta jokainen saakin vetää omat johtopäätöksensä.

Ehkä olisikin parempi puhua surullisesta kuin pelottavasta, kun ajattelee minkä verran ne vallanpitäjät oikeasti sijoittavat resurssejaan ihmisten manipulointiin. Kaikki se tutkittu ja havaittu voitaisiin käyttää ihmiskunnan hyväksi, mutta sen sijaan suurinta osaa siitä kerätystä tiedosta käytetään vain aseena ihmisiä vastaan. Toisaalta, tämä on samalla täysin ymmärrettävä tilanne - psykopaatit ja sosiopaatit, eli ihmiset jotka pitäisi laittaa hoitoon tai lukkojen taakse etteivät vahingoita muita, ovat sen sijaan niitä jotka tätä maailmaa ohjailevat omien halujensa mukaan. Mutta koska yleistäminen on rumaa - eivät kaikki vallanpitäjät ole psykopaatteja tai sosiopaatteja. Onko se sitten jollain tavalla lohduttava tieto, että osa tästä kansan orjuutuksesta on ihan "terveiden" ihmisten ansiota?

Mitä kaikkien olisi hyvä tietää propagandasta?

Mitä propaganda on?

Yksinkertaistettuna: propaganda on mielipiteen muokkausta. Mitä tahansa sanomaa, jonka tarkoitus on saada se toinen ajattelemaan jostain asiasta tietyllä tavalla voidaan pitää propagandana. Propagandan historiasta on hyvä tietää ainakin sen verran, että yleisen tiedon mukainen tarina ei pidä paikkaansa vaan on juurikin sitä itseään: propagandaa. Reilun sadan vuoden ajan on rapakon takaa löytynyt se alan kovin osaaminen ja 1948-2012 välisenä aikana heidän oma lainsäädäntönsä kielsi propagandan käytön omaa kansaa vastaa. Muualla propagandan ja etenkin sotapropagandan käyttö on ollut täysin sallittua ja laillista.

Yleisin syy käyttää propagandaa on saada ihmiset toimimaan halutulla tavalla. Propaganda itsessään voidaan jakaa kolmeen eri kategoriaan: valkoinen, harmaa ja musta. Valkoisella propagandalla tarkoitetaan yleensä mainoksia, mutta myös pääosin totuudenperäisiä mutta valikoituja uutisia. Harmaassa propagandassa esimerkiksi lähteet jätetään kertomatta ja tapahtumia kuvataan hyvin tarkasti halutulta suunnalta. Mustassa propagandassa kaikki käy, eli puhdas valehtelu omaksi edukseen on aivan tavallista mustaa propagandaa. Nämä kategoriat ovat kuitenkin vain veteen piirrettyjä viivoja, mutta ne auttavat ymmärtämään manipuloinnin eri tasoja. Mitä epärehellisemmät keinot, sen tummemmaksi propaganda voidaan luokitella.

Vaikka propaganda voi toimia hyvinkin tehokkaasti saaden valtaosan sen kuulijoista toimimaan halutulla tavalla, se ei kuitenkaan ole kaikkivoipainen tekniikka saada kaikki kansat tanssimaan oman pillin mukaan. Kaikkiin ei voida vaikuttaa ulkoisella sanomalla läheskään niin tehokkaasti (1-5%), kaikki eivät käsitä asioita samalla tavalla eikä sanoma välttämättä yllä kaikkien korviin. Siksi nykyään propaganda halutaankin kohdistaa yksilöllisesti - esimerkiksi sosiaalisen median kautta. Mitä tarkemmin sanoma pystytään kohdentamaan ja yksilöimään, sen suurempi on sen vaikutus. Usein pelkkä propaganda ei riitä, vaan kansan manipulointiin käytetään käsitysten ohjaus (engl. "perception management")-ohjelmia, jossa kaikki keinot on sallittuja auttamaan sen sanoman perille viemiseksi.


Tyypillisiä propagandan keinoja

Yleisin propagandan keino on yksinkertaisesti kerrottujen asioiden valikoiminen - mitä kerrotaan ja mitä jätetään kertomatta. Asioista on kovin vaikea muodostaa mielipidettä, jos siitä ei ole koskaan kuullutkaan. Suurenkin tapahtuman voi saada häivytettyä pois kansan huomiosta, kun joka tuutista tarjotaan tilalle jotain suuria tunteita aiheuttavia mutta tyhjänpäiväisiä asioita. Valtamedian päätoimittaja on siis paljon vartijana eli on pillipiipari ja/tai portinvartija, joka määrää sen mistä kansa milläkin hetkellä puhuu.

Kehystys ja kieputus ja tönäisy taas ovat yksittäisiä termejä, joilla kuvataan tapoja luoda propagandaa. Kehystäminen tarkoittaa aiheen rajaamista ja lähestymiskulman valintaa, jolloin jutusta saadaan väritettyä juuri halutun kaltainen. Kieputtamisella taas tarkoitetaan tiedon esittämistä juuri halutussa valossa, eli esimerkiksi nostetaan positiiviset asiat esiin samalla kun negatiivisia kohtia vähätellään. Tönäisyllä tarkoitetaan hienovaraisempaa ohjailua haluttuun suuntaan antamalla esimerkiksi vihjailemalla kohteelleen ohjeita miten hänen tulisi tilanteessa toimia.

Hivuttaminen on hidasta propagointia, jossa Overtonin ikkunaa siirretään mahdollisimman huomaamatta kohti haluttua suuntaa. Usein tästä käytetään myös termiä "normalisoidaan" jotakin. Kun ihmiset käyttäytyvät väärällä tavalla, syytetään sitä tarinan vastapuolta siis sen pahan asian normalisoinnista - täten halutaan hivuttaa Overtonin ikkunaa etäämmälle kyseisestä asiasta. Overtonin ikkunan keskellä on siis ns. "normaali" tila. Lopuksi vielä lyhyt maininta tiedon sirpaloinnista, eli median tavasta kertoa vain hajanaisia yksityiskohtia jostain asiasta kertomatta miten se liittyy millään tavalla muihin asioihin. Tällä kortilla media voi väittää kertoneensa asiasta, mutta kukaan ei vaan huomannut tätä ongelmaa - koska sitä ei osattu yhdistää asiaankuuluviin muihin osiin.


Kaikki media on propagandaa

Miten sitten tunnistaa propaganda? Usein puhutaan vale- ja valheuutisista ja vain vastapuolen sanomaa syytetään propagandaksi. Monelle propagandan tunnistaminen tapahtuukin näin: jos olet samaa mieltä asiasta, se on totuus ja jos taas eri mieltä niin kyseessä on tietenkin propagandauutinen. Yksinkertaisesti: jokainen julkaistu uutinen, artikkeli tai vastaava voidaan laskea propagandaksi - se on julkaistu ihan syystä. Miksi se on julkaistu juuri siinä kyseisessä muodossaan, se sitten määritteleekin minkä sävyistä propagandaa on kyseessä. Usein emme kuitenkaan saa tietää sitä syytä, miksi joku media jonkun asian tuo julki yleisön tietoisuuteen.

Cui bono? Kenen eduksi tai kuka hyötyy? Propagandaa voi kuka tahansa analysoida ja vetää siitä omat johtopäätöksensä. Kannattaa kuitenkin muistaa, että ammattiinsa koulutetut journalistit, toimittajat ja etenkin päätoimittajat on valittu tehtäviinsä ihan syystä, eikä vaan arvottu jostain sattumanvaraisesta joukosta. Virheitä toki sattuu, mutta vuosikymmenten kokemus ja koulutus asioiden propagoinnista kansalle on ihan oma tieteen (ja taiteen) lajinsa - he kyllä tietävät mitä he tekevät. Jos siis joku "pelaa senjasen laariin", on syytä miettiä miksi moista tehdään. Erehtymätön ihminen jota ei voida jollain propagandalla huijata kun on malliesimerkki ylivertaisuusvinoumasta (Dunning-Kruger-vaikutus) - keskimääräistä paremman medialukutaidon omaavia kun tuntuu olevan liikkeellä huomattava enemmistö.

Kaikkia voidaan huijata joskus, joitakin voidaan huijata aina, mutta ei kaikkia joka kerta. Suuri osa mediasta on vain valkoista propagandaa ja tyhjänpäiväistä lässytystä jolla ei ole mitään merkitystä mihinkään. Mutta sinne sekaan voidaan piilottaa jos jonkinmoista propagandaa, jolla pyritään saamaan kansa toimimaan tietyssä kohdassa tietyllä tavalla. Joskus propaganda suorastaan paistaa naamalle, mutta silloin sen kanssa on hyvä olla erityisen varovainen - liian helppo tai hyvä ollakseen totta harvoin on sitä miltä se näyttää. On kuitenkin olemassa yksi helppo keino välttää propagandaa - laittaa ne mediat kiinni. Toivottavasti näillä eväillä propaganda on hieman helpommin pureksittavassa muodossa. Purematta kun ei kannata mitään juttua niellä, tämä mukaan lukien.