lauantai 15. helmikuuta 2020

Argumentointia ilman argumentteja


Poliitikkojen kovat puheet sanomatta mitään

Joutessani tuli lukaistua Thomas Sowellin kirja "The Vision of the Anointed", mihin tämä seuraava teksti nojaa - mutta tämä raapustus on tietysti kieputettu oman näkemykseni mukaan. Kuka tahansa kykenee argumentoimaan ilman argumentteja, mutta ongelmaksi tämä yleensä muodostuu vasta siinä kohtaa, kun "viisaita puhuva poliitikko" puhuu kauniisti sanomatta oikeastaan yhtään mitään. Sowell mainitsee kuusi esimerkkiä, joita viljellään yleisesti näissä suurissa puheissa. Samalla valtamedia osoittaa hampaattomuutensa antaessaan näiden poliitikkojen laukoa näitä latteuksia, mutta se ei tule tietenkään kenellekään yllätyksenä, eikös?

Monimutkainen monimutkainen ja yksinkertainen. Että asiasta voitaisiin puhua millään tasolla, joudutaan sitä aina yksinkertaistamaan - oikea maailma on kovin monimutkainen ja monitahoinen. Julistamalla asia monimutkaiseksi tai vaikkapa yksinkertaiseksi, jätetään itselle mahdollisuus niin muuttaa kantaa tarkennettaessa, kuin osoittaa oman argumentin ylivertaisuus siihen vastapuolen selvästi väärällä tavalla yksinkertaiseen tai monimutkaiseen kommenttiin nähden. Asia on kuitenkin niin monimutkainen, ettei sen selittäminen näin lyhyesti ole mitenkään mahdollista ja yksinkertaistettuna jää liian paljon sanomatta - näin helposti ja yksinkertaisesti se käy.

"Kaikki tai ei mitään"-retoriikka. Hyvin harva asia on puhtaasti mustavalkoinen joko-tai, paitsi tietysti näkeekö asian niin olevan vai ei. Moinen retoriikka vaatii taakseen kunnon yksinkertaistamisen - jokainen useampi vaihtoehto kuin ne kaksi annettua on poistettava keskustelusta. Vaihtoehtojen rajaaminen kahteen annettuun, joista kumpikaan ei ole hyvä vaihtoehto, on politiikan retoriikkaa parhaimmillaan. Haluatko maksaa paljon vai vielä enemmän veroja? Voidaanko siis sanoa, että politiikka tuskin tulee muuttumaan, ellei kansalaiset vaadi saada itse valita niitä niitä vaihtoehtoja, vai onko sekin "kaikki tai ei mitään"-retoriikkaa?


Ei saa yleistää

Ylimalkaisuus/epämääräisyys. Kukapa ei haluaisi "muutosta" tahi "parannusta" johonkin asiaan? Vai tehdäänkö Suomesta jälleen mahtava? Kun asiaa ei voida juurikaan millään tavalla arvioida tahi mitata, on helppoa tehdä suurpiirteisiä lausuntoja joista ei koskaan joudu vastuuseen. Poliitikot välttelevät lausuntoja, joissa he antaisivat suoraan havaittavissa tai mitattavissa olevan asian - työllisyyden parantaminen voi merkitä mitä tahansa, mutta 5% alennus työttömien lukumäärään voitaisiin laskea ja siten todeta todeksi tai epätodeksi. Ja kukapa sitä edes kehtaisi vastustaa moniarvoisuutta ja tasa-arvoa? Mitä useammalla tavalla sanan voi tulkita, sitä hyödyllisempi se on suuria puheita laadittaessa - jokainen kuulija saa itse tulkita sanotun haluamallaan tavalla.

Näkökulman muutos. Jos keskustelu ei mene ihan siihen haluamaansa suuntaan, voi argumentin kääntää heti kerrasta uuteen näkökulmaan: mutta ajattele nyt mitä lapset ja tulevat polvet tulevat siitä ajattelemaan! Otetaan siis avuksi ulkopuolinen ryhmä, joka näkee asian sillä "oikealla tavalla" - näinhän tämä asia on tutkittu tiedemiesten toimesta ja jos olet asiasta eri mieltä, olet kauhea natsifasisti! Kansan syviin tuntoihin viittaaminen on myös kätevä harhautus, koska asia voidaan usein vieläpä todistaa oikeaksi sopivasti asiaan laaditulla mielipidekyselyllä.

Oikeudet ja IHMISoikeudet. Jos haluat kunnolla painoa argumentillesi, voit aina kertoa kyseisen asian olevan oikeus - jokaisella on oikeus omaan kotiin! Ja jos ei yleismaailmallinen oikeus ole riittävän tehokas, voit kertoa sen olevan ihmisoikeus - vain täysi ihmishirviö vastustaa ihmisoikeuden loukkaamista, joten siitä syystä sinun sananvapauttasi (joka on ihmisoikeus) on rajoitettava ettet loukkaa muiden ihmisoikeuksia! Asia voidaan myös julistaa olevan "oikein" niin moraalisesti kuin oikeudenmukaisesti, jolloin vastustajaa on jälleen potkaistu nivusille ja oma voitto nolla-argumentilla on vahvistettu.


Väistämätöntä

Niin se nyt vaan on. Aivan kuten ne ihmisoikeudet, jotkut asiat nyt vaan sattuvat olemaan. Väistämättömiä tapahtumia ei voi väistää ja jotkut taas nyt vaan ovat tulleet jäädäkseen. Toiset asiat taas ovat menneen talven lumia eivätkä ne enää koskaan palaa. Pakko ei ole paskallekkaan, jos on omat housut. "Vääjäämätön seuraamus" poliitikon puheessa merkitsee nimittäin sitä, että asiasta on nyt näin päätetty ja meiltä ei edes kysytä. "Luonnon laki" tai "Luojan tahto" voidaan myös ottaa käyttöön, jos asiaa ei kykene mitenkään muuten selittämään.

Teenkö itse vastaavia argumentteja? Totta hitossa, niin huomaamatta kuin tahallaankin. Jos taas väitän, että niin kaikki muutkin tekevät, sorrunko lähes jokaiseen edellä mainittuun nolla-argumenttiin? Mutta niin se asia nyt vaan on, yksinkertaistettuna. Noin, saatiinhan ne kaikki kohdat mukaan... Argumenteissa olisikin syytä huomioida se, onko kyse esimerkiksi havainnosta, olettamuksesta, tutkitusta/tiedetystä vaiko vaan hatusta temmatusta asiasta - tällä jo kykenee välttämään ainakin osan noista ongelmista.

Aina kuitenkin oppii, joten näiden latteuksien ja yleistysten jälkeen voi jokainen, itseni mukaan lukien, oppia argumentoimaan edes karvan verran paremm.. tehokkaam... vähemmin virhein? Näin se nyt vaan on, maailma on monimutkainen paikka ja sananvapaus on ihmisoikeus - valtaosa ihmisistä on saletisti sitä mieltä. Ja näistä toteamuksista kaikki ovat totta, jos saan itse määrittää jokaisen termin. Mahotonta meininkiä...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti