Kaikki kerrotaan, muttei sittenkään
Tiedon sirpalointi tai fragmentointi (engl. Fragmentation) pieniksi osiksi ja näiden tiedonmurusten jakaminen on tärkeä osa nykyajan "uutisointia". Voidaan väittää, että tärkeistä asioista uutisoidaan ja informoidaan ihmisiä, mutta tarkemmin katsottuna ei kerrota juuri mitään mistä saisi kunnolla kiinni ja pystyisi seuraamaan uutisen kertomaa tarinaa yhtään syvemmälle. Suuri uutinen jaetaan niin pieniin osiin että vaatisi lukea kymmeniä, ellei satoja artikkeleita samasta asiasta saadakseen edes auttavan kuvan mitä oikein tapahtui. Jokainen uutisen sirpale kuitenkin muistaa kertoa mitä asiasta pitäisi olla mieltä ja miten siitä kuuluu tuntea, vaikka itse tapahtuman uutisointi jääkin hyvin ohueksi. Kun kukaan ei tiedä miltä sen palapelin kuuluisi näyttää, on hyvin vaikea niistä muutamasta palasta saada kokonaisuutta näkyviin.
Mutta se ei kuitenkaan vielä riitä, että tieto sirpaloidaan - jos kaikki palapelin palat ovat tallessa, on vain ajan kysymys että joku onnistuisi ne laittamaan ne oikeille paikoilleen. Osa paloista jätetään pois ja mukaan sotketaan roppakaupalla vääriä palasia. Disinformaatiota on netti pullollaan ja on hyvin vaikea oikeastaan minkään tiedonpalasen kanssa varmasti vahvistaa sen oikeellisuus. Virallisen totuuden mukainen tarina kuitenkin aina kasataan näistä ulos annettavista informaatiopalasista, mutta jostain syystä usein päivänselvien virheiden annetaan olla mukana tarinassa. Joskus kokonaisia tapahtumaketjuja rakennetaan näistä virheellisistä palasista ja vaikka ihmiset kuinka osoittavat jonkin osan olevan väärä, osaa "hyvä ihminen" olla kyseenalaistamatta koko ketjua... vaikka tapahtumaketjun idea on juuri se, että ketjun jokaisen osan on kestettävä että tarina pysyisi matkassa mukana.
Tiedon sirpalointia voidaan pitää yhtenä tärkeimmistä propagandan keinoista, koska siinä ei tavallaan itse tietoa vääristellä jolloin kiinnijäämisen riski on olematon. Ainoastaan kerrotaan asiat tarkasti valikoiden ja ilman asiayhteyttä, jolloin kokonaiskuvaa ei pysty muodostamaan. Ujuttamalla sopiville tahoille sitten virheellistä tietoa, voidaan varmistaa disinformaation leviäminen ja uskottavuus - kontrolloitu oppositio hoitaa osuutensa ja saa kaikki asiaa yhteen kasaavat tahot tappelemaan keskenään. Hajota ja hallitse, vanha temppu toimii edelleen. Kun media lopettaa jonkin aiheen toitottamisen, valtaosa unohtaa ne pienet yksityiskohdat ja muistiin jää vain se suuri kuva - siis se valheellinen tarina, joka koostuu tiedonmurusista joita voitaisiin yhdistää myös monella muullakin tapaa.
Muutama esimerkki sirpaloidusta informaatiosta
Sodat - Kun sota saatiin suoraan televisiolähetykseen vihdoin ja viimein mukaan, avautui aivan uskomaton mahdollisuus kertoa tarina joka uppoaa ihmisiin. Suoraa lähetystä, tarkkaan valittuja kamerakulmia ja koko totuus saadaan kaikkien olohuoneeseen asti? Ei, vaan pieniä murusia ja mahdollisesti väärennettyä kuvaa pönkittämään tarinaa. Kerrotaan tapahtuma sieltä, toinen täältä, kukaan ei tiedä missä mennään ja toki strategisesti sotaa ajatellen eihän sitä nyt voi kansalle edes kertoa missä mennään ettei vihollinen saa tietoja. Ensimmäinen sodan uhri onkin totuus siitä mitä oikein tapahtuu. Videokuvaa loukkaantuneesta lapsesta jossain päin maailmaa ja ihmiset ovat valmiita auttamaan ja lahjoittamaan - mutta kenelle ja mistä syystä? Ei hätää, media kertoo myös sen miten juuri sinä voit auttaa, koska tämä pieni informaation murunen oli se kaikista tärkein tapahtuma... ei se, että taas ihan vahingossa pommitettiin satoja siviilejä.
Politiikka - Hallitus teki typerän päätöksen ja siitä nousi ankara somekohu. Kaikki voivat olla nyt niin kovin politiikka-asiantuntijoita ja muistuttaa toisia kuinka toisin äänestämällä oltaisiin saatu eri tulos! Paitsi että näitä yksittäisiä helvetin typeriä ja haitallisia päätöksiä on tehtailtu kuin liukuhihnalta, niistä ei vaan ole kerrottu suurelle yleisölle jo vuosikymmenten ajan. Kukaan ei vaan ole vaivautunut selvittämään sitä suurempaa kuvaa mitä kaikkea sitä kansan pään menoksi oikein suunnitellaankaan. Median tarkasti valitut kohu-uutiset pitävät huomion tarkasti siinä yhdessä asiassa, ettei vaan kukaan mene sanomaan "mutta jos tuo, tuo, tuo ja tuo yhdistetäään...?" Propagandalla ohjataan keskustelu ja huomio vain niihin asioihin, joihin "hyvän ihmisen" kuuluu osata antaa median kertoma oikea mielipide.
Ilmastonmuutos - Konsensus kertoo että ihminen on syypää ilmaston muutokseen, siis kasvihuoneilmiöön eikun kylmenemiseen ja jääkauteen... vai oliko se nyt lämpeneminen ja merenpintojen nousu? Tutkimuksia, mitä nostetaan pinnalle, on vaihdeltu vuosien saatossa niin usein, ettei taida olla kovin suurta varmuutta mihin suuntaan muutos on seuraavaksi tapahtuva - ilmasto muuttuu, kyllä, mutta se tekee niin ihan ilman ihmisen apuakin. Jos näitä tiedonmurusia lähtee kasaamaan, voi niistä vetään useitakin eri johtopäätöksiä. Media kertoo että kuuma kesä ja Floridan myrskyt ovat ilmastonmuutosta, kun taas jäiden kasvaminen napapiirillä ja harvinaisen kylmät säät ympäri maailmaa ovat vain sattumanvaraisia sääilmiöitä. Isoista mullistuksista media kertoo ilomielin, mutta samalla pitää muistaa kertoa mikä tiedonmurunen kuuluu viralliseen totuuteen ja mikä on vain sattumaa. Muuten joku voisi mennä heittämään palat itse yhteen ja toteamaan... mitä sitten toteaakaan.
Tarkkaan harkittu ja väistämätön propagandan keino... vaiko mahdollisuus?
Sirpaloidun informaation hämäävältä vaikutukselta ei voi juurikaan välttyä. Moniko jaksaa oikeasti lähteä kääntämään joka ikistä sirpaletta ja tarkistamaan niiden paikkansapitävyyden? Vielä kun ei tiedä mihin palapeliin mikäkin pala oikeasti kuuluu, on yritys kasata yhtenevä kuva jostain suuresta tapahtumasta usein tuhoon tuomittu. Valtamedia toki kasaa sen virallisen totuuden narratiivin mukaisen kyhäelmän tarkasti valituista paloista ja vain aniharva sitä tarinaa edes kyseenalaistaa. "Salaliittoteoreetikko" onkin ensimmäinen termi "hyvän ihmisen" suusta heti kun virallisen totuuden tarinan aukkoja lähtee osoittamaan. Kun tiedetään, että valtamedian narratiivi tärkeistä asioista on aina tarkasti luotua propagandaa heidän herrojensa käskystä, mihin voisi sitten luottaa?
Kansalaisjournalismi olisi yksi mahdollinen ratkaisu. Paljon tätä nykyään jo toki tehdään ja sensuuri on iskenyt jo monen liian lähelle totuutta päässeen tilille. Yksittäiset ihmiset keräävät siitä valtavasta informaatiomäärästä mielestään oikeat palaset ja tulkitsevat niiden sanoman omien uskomustensa perusteella. Huomaatko mahdollisen ongelman? Tuloksena on usein puutteellista ja "virheellisesti" tulkittua informaatiota, jota sitten jaetaan totuutena ja käytetään lähteenä jossain muussa paikassa. Toki on mahdollista että juuri oikeat palat on saatu kasaan ja johtopäätökset ovat osuneet nappiin - silloin kyseessä on kultaakin kalliimpaa informaatiota, jonka toivoisi leviävän kaikelle kansalle. Paitsi että yleensä nämä kultahiput hukkuvat siihen samaan sirpaloituneeseen informaation kuin kaikki se disinformaatio joka suunnasta. Vaadittaisiin siis jotain vielä parempaa...
Toimisiko joukkoutettu informaation keräys ja koonti? Valittaisiin aihe ja kerättäisiin siihen ihan joka ikinen mahdollisesti kuuluva pala, jonka jälkeen hajautettuna joukkona jokainen yksittäinen pala varmistettaisiin. Kun kaikki varmistetut palat oltaisiin saatu kasaan, ne esitettäisiin sekä itsenäisinä yksikköinään kuin sitten eri ihmisten näkemyksinä miten ne kuuluvat yhteen. Näin saataisiin runsaasti informaatiota, mutta myös kasattuja tarinoita joiden varaan voisi jokainen luoda oman maailmankuvansa. Toimisiko? Ongelmana tunnistan heti informaation luotettavuuden riskit sekä ihmisten välisen kilpailun - kuka saa kaiken sen maineen ja kunnian "oikean" tiedon kokoamisesta? Työsaraa olisi loputtomasti, palkka olisi lähes nolla koska raha liikkuu vain valtamedian hyväksymissä narratiiveissa ja päälle vielä kaikki "hyvät ihmiset" tietäisivät kaiken vaihtoehtoisen informaation olevan kukkua. Miten on, löytyisikö ottajia moiseen unelmahommaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti