Mielenmurha - Takinkääntäjät ja petturit

Onko alhaisempia olentoja olemassakaan?

Heti kun pettäminen, petturuus tai mikä tahansa niihin rinnastettava asia nousee esiin, ihmisillä tuppaa nousemaan niskakarvat pystyyn - nyt puhutaan vakavasta asiasta. Jo siinä kohtaa kun ensimmäiset epäilyt tai syytökset kohdistuvat johonkin ihmiseen, ne entiset ja nykyiset liittolaiset, kaverit ja jopa perheenjäsenet ottavat yleensä muutaman askeleen taaksepäin tästä "pahasta" asiasta. Tyranneilla on tapana tehdä näytösoikeudenkäyntejä maanpettureita kohtaan, ihan vaan varoitukseksi kaikille muille. Nykypäivänä petturin leiman saa (ainakin mediassa) tosin jo siitä, jos ei tottele vallanpitäjien käskyjä prikulleen. Syytetyksi joutuminen on kuitenkin kova kolaus kenelle tahansa, etenkin jos tietää tai tuntee olevansa syytön. Kansan silmissä se maine on siinä vaiheessa jo mennyt, siitä media pitää huolen jos niin halutaan...

Ensin pohditaan mitä se pettäminen, petturuus tai takinkääntö edes merkitsee. Esimerkiksi maanpetoksesta ja maanpetturuudesta kun puhutaan niin ihmiset eivät välttämättä edes erottele asiaa sen suhteen, missä valossa asia esitetään - petettiinkö kansa/maa moraalisesti vai juridisesti? Puhumalla tästä "länsimaisesta liberaalista demokratiasta" negatiivisessa valossa, saatetaan se yhdistää vallankumouksellisuuteen ja täten mahdollisesti maanpetturuuteen. Jos kansa nousisi vallanpitäjiään vastaan väkivaltaa käyttäen, se olisi varmasti juridisesti katsottuna maanpetos, mutta moraalisesti arvioituna jopa kansalaisen velvollisuus. Onko kansansa pettäneen tahon pettäminen siis pettämistä lainkaan? Oikeudessahan asiaa puitaisiin, mutta liberaaliin näkemykseen kuuluu varallisuuden ja vallan määrittävän kuka on oikeassa...

Joka tapauksessa luottamuksen pettämistä pidetään, ehkäpä hyvinkin ihan syystä, yhtenä suurimmista rikoksista ja rikkomuksista ihmisten välillä. Oikeusjärjestelmän mukaan petoksen vakavuus riippuu siitä, ketä on petetty - valtiota ei huijata mutta muiden kansalaisten muroihin saa kusta. Valtio, poliitikot ja virkamiehet saavat tietenkin pettää kansan kerta toisensa jälkeen, koska heillä on takanaan se väkivaltakoneisto ja se kenellä on eniten valtaa on oikeimmassa. Yksilöiden välillä se petoksen taso ja kuinka se nähdään vaihtelee taas suuresti - väärän tahon kanssa samaan kuvaan päätyminen saatetaan jo laskea perisynniksi. Vahingossa tai tahallaan suoranainen lupausten ja luottamuksen pettäminen, vastustajan kanssa samaan kelkkaan hyppääminen, yleensä kuitenkin katkaisee ne välit ainakin toistaiseksi; luottamus on kuin posliininen kahvikuppi - sen voi kyllä rikkomisen jälkeen liimata takaisin kasaan, mutta koskaan siitä ei ehjää enää tule.


Kaltevalla pinnalla

No jos nyt vaan yhden kerran tekee jotain, jonka tietää olevan väärin, eihän se nyt vielä ole mitään pettämistä? Tai kahdesti, tai kolmasti, tai vähän enemmän ja isommin, eikait siitä kukaan välitä? Kuinka tietoinen yksilö edes on tehdessään jotain asiaa, millä tavalla se todellisuudessa vaikuttaa? Puhuttaessa esimerkiksi hyödyllisistä idiooteista, viitataan ihmisiin jotka eivät ymmärrä tekojensa vakavuutta ja miten he auttavat sitä havaittua vihollista. Juridisesti katsottuna petokset on huomattavasti helpompi määrittää ja osoittaa, koska rike pystytään osoittamaan esimerkiksi sopimuksen rikkomuksena. Kirkko osasi myös osoittaa vääräoppisuuden ja kerettiläisyyden, kuka oli paha syntinen ja kuka kunnon uskovainen - aivan kuten nykypäivänä ilmasto- ja koronakultit tekevät.

Voidaksesi pettää jonkin aatteen tai jonkin asian "puolen", on sinun kuitenkin ensin valittava niistä se "oma puolesi". Jos ei ota kantaa johonkin asiaan, ei voi pettää kumpaakaan puolta ja samalla kuitenkin molemmat puolet tulevat mahdollisesti näkemään yksilön petturina - olet joko kanssamme tai meitä vastaan. Neutraaliksi jäävä nähdään monasti selkärangattomana, siinä kun omalle puolelle tuleva on rohkea hyvä tyyppi ja vastapuolelle päätynyt tietenkin paha, harhautunut tai jopa petturi. Asiasta riippuen, ei kumpikaan "puoli" ole välttämättä "oikeassa", siinä kun toinen "väärässä", vaan kyse on vain näkemyseroista. Onko siis parempi pysyä tilanteissa neutraalisena, ei kenenkään puolella, vai kuuluuko jokaisesta asiasta omata jokin tietty kanta? Entä saako sitä kantaa muuttaa jos oppii jotain uutta asiasta, vai oletko aina pysyvästi puolesi valinnut ja sen muuttaminen on halveksuttavaa takinkääntöä?

Vahvemman puolelle on kuitenkin yleensä helppo mennä ja jos valtasuhteet vaihtuvat, voi sen voittajan kelkkaan aina loikata mukaan. Isompaan porukkaan kuuluminen on usein se turvallinen ratkaisu, tosin se enemmistö ei automaattisesti ole oikeassa - syö paskaa, miljardit kärpäset eivät voi olla väärässä? Osa taas automaattisesti valitsee sen heikomman puolen jota lähtee tukemaan, koska ... niin, miksi? Tuleeko päätös siitä omasta näkökannasta tehdä millään tavalla sen perusteella, mikä näkemys saa minkäkin verran kannatusta? Entä voiko jostain laajemmasta asiasta omata juuri omankaltaisen mielipiteen, joka on osittain sen yhden tahon kannalla ja toiselta osin vastapuolen kannalla? Kumpaan leiriin siis kuulut, jos oma kantasi on osittain puolesta ja osin vastaan mitä tahansa olemassa olevaa ryhmäjakoa peilaten? Tämä on yksi niistä edustuksellisen demokratian puolueiden suurimmista ongelmista, jos siis kuvitellaan että järjestelmä toimii kuten sen kerrotaan toimivan...


Itsepetos

Luottamus on sen petoksen vastakohta ja tällä hetkellä suuri puheenaihe onkin se, että kansalaisten tulisi luottaa hallitsijoihinsa, oman turvallisuutensa vuoksi ja yhteiseksi hyväksi. Mutta miksi ihmeessä kansan tulisi luottaa vallanpitäjiin, jotka todistettavasti ovat pettäneet kansansa? Ai niin, koska media kertoo että ongelmaa ei ole. Viranomaisiin, asiantuntijoihin ja poliitikkoihin pitää luottaa ja uskollisesti noudattaa heidän käskyjään, koska muutoin olet paha syntinen jolle ei kuulu edes ihmisoikeudet. Siitäkin huolimatta, että todisteiden valossa näihin tahoihin ei ole luottamista. Mutta ihminen on hyvä pettämään itseään, etenkin jos siitä pettämisestä palkitaan ruhtinaallisesti... tai edes niin, ettei rankaista pahasti kunhan vaan alistuu. Tyrannit tekevät kaikkensa, että kansa tottelisi käskyjä - mielenmurha, aivopesu, tottelevaiseksi robotiksi muuttuminen joka ei itse kanna omaa vastuutaan...

Uskollisuus johonkin asiaan voikin olla suuri petos itseään kohtaan. Toisaalta taas uskollisuus siinä vaiheessa, kun petos on vasta epäilyn tai syytöksen tasolla, voi olla juuri se "selkärankainen" teko. Omaan itseensä luottaminen ja uskominen ei kuitenkaan ole helppoa jos ulkopuolinen paine on musertava. Johonkin toiseen uskominen ja luottaminen taas sitäkin vaikeampaa, etenkin jos ne epäilyt ja syytökset ovat yhtään vakavampia. Entäpä jos vain tuntee tulleensa petetyksi, vaikka asian monimutkaisuuden vuoksi niin ei käynytkään vaikka asia siltä ensisilmäyksellä vaikuttaakin? Syyllinen vaiko syytön, kunnes toisin todistetaan? Miksi ihmeessä ihmiset kokevat sen kannattamansa poliittisen tahon "kääntäneen takkinsa" kun he tekevät jotain päinvastaista kuin itse ajattelevat - nykyiseen poliittiseen peliin kuuluu se, että kaikilla on monivärinen takki joka vaihtaa väriään sen mukaan mistä tuulee?

Näki sen petoksen, luotettavuuden sekä uskollisuuden missä valossa tahansa, yhteen asiaan voi aina kuitenkin luottaa: media, nimenomaan se valtamedia, ei tule koskaan kertomaan miten asiat oikeasti ovat, vaan he kertovat aina sen, mitä sinun halutaan tietävän. Se on median luonne, aina ollut ja tulee aina olemaan. Kysymys kuuluukin, ovatko ne tahot jotka tällä hetkellä ovat oikeasti vallassa luottamuksen arvoisia? Onko oma etusi olla uskollinen niille, jotka tätä maailmaa pyörittävät ja median kautta omia arvojaan sinulle syöttävät? Ei media tai ne vallanpitäjät ole ketään pettämässä, ainoastaan ihmisten usko heidän tarkoitusperiinsä on vain illuusio. Voisiko siis oikeamielinen, hyvä johtaja, käyttää valtaansa ja mediaa kaikkien yhteiseksi hyväksi? Mikäettei... Mutta valta tuppaa korruptoimaan ja vetämään puoleensa helposti korruptoituvat. Eli... niin, itseään voi aina huijata uskomaan milloin mihinkin asiaan. Omaa takkia saa kääntää niin monasti kuin itse haluaa, mutta jos ei sitä takkia välistä muista puhdistaa, kaikki se paska vaan menee piiloon ja pakkautuu sinne syvälle. Ja se murhaa niin mielen kuin kehon...

Mielenmurha - Pelko työkaluna

Pelko tappaa mielen

Tunteet ovat tärkeä osa tavallisen ihmisen elämää ja pelko on vain yksi niistä, mutta samalla se on yksi tärkeimmistä tunteista - nimittäin totalitaarisille johtajille. Kuolemanpelkoa pidetään usein merkittävämpänä pelkona mikä ihmistä liikuttaa (tai jäädyttää), mutta elämänpelko taitaa olla vielä yleisempi ja paljon vakavampi kuin uskoisikaan. Sinne oman turvallisen alueen ulkopuolelle astuminen on pelottavaa ja etenkin nyt tämän pandemian aikana se turvallinen alue on kutistunut monella hyvin hyvin pieneksi. Jopa niin pieneksi, että rajoitetaan jopa omaa hengitysilmaa muutoin raikkaassa ulkoilmassa naamarätin avulla. Vapaus ja vastuunotto omasta elämästään kuulostaa aivan mahdottomalta, kun puolentoista vuoden ajan on kerrottu kaikkien muiden ihmisten olevan uhka juuri sinun omalle hengellesi.

Totalitaariset johtajat kautta aikojen ovat tienneet, että kansan ohjailuun ei pelkoa tehokkaampaa työkalua olekaan. Kyllä, pelko aiheuttaa myös ennalta-arvaamattomia reaktioita yksilöissä, mutta sitä varten on se väkivaltakoneisto varmistamassa, ettei kukaan saa ideakseen ohjata sitä kansan pelkoa johtajiaan vastaan. Yhdenmukaisuus ja elämisen pelko yhdistettynä vievät kaikista tehokkaimmin ne vapaudet ja vastustuksen sitä totalitarismia kohtaan. Monimuotoisuudessa ja itsenäisessä ajattelussa piilee se ihmiskunnan voima ja valta - kykymme ja halumme keskustella asioista ja tuoda esiin kaikki mahdolliset näkökulmat. Vähemmän yllättävästi juuri vapaa puhe sekä ajattelu ovatkin totalitaarisissa järjestelmissä kiellettyä. Nykypäivän ajatuspoliisit kieltävät kaikki väärät näkemykset ja median täysin yhdenmukainen tarina varmistaa sen, ettei tavan kansan eteen niitä virallisen tarinan ristiriitaisuuksia nosteta esiin.

Pelko on toki myös olla hyödyllinen tunne, koska se suojelee ihmistä vaarallisilta asioilta. Ongelmana vaan on se, että ihmiset ovat ulkoistaneet sen itsenäisen ajattelunsa medialle sen suhteen että mitä tulisi pelätä. Reaktio on kuitenkin taattu, oli se pelko sitten oikeaa tahi sepitettyä uhkaa kohtaan. Mikä se pelkoreaktio sitten on, se taasen on yksilöllinen, vaikka halutunkaltaista reaktiota pyritäänkin psykologian avustuksella ohjailemaan. Esimerkiksi ilmastohömppää ajavat pyrkivät luomaan aktivoivaa paniikkia lamauttavan pelon sijaan siinä kun pandemiapelottelussa tärkeää on saada ihmiset luottamaan vapahtajaansa (vallanpitäjiin) ja tottelemaan jokaista käskyä, sekä pakottaa muut tekemään samoin.


Yleisiä pelkoreaktioita

Taantuminen on yksi ihmismielen keino hanskata pelkoa - taannutaan aikaisemmalle tasolle unohtaen jo opitut asiat. Äärimmilleen vietynä siitä vuosia koulutetusta karaistuneesta ihmisestä tulee jokeltava vauva, joka käpertyy kasaan ja odottaa äitiä apuun. Pahimmillaan moinen taantuminen voi jatkua hyvinkin pitkään ja jättää jopa elinikäiset muutokset käyttäytymiseen kohdatessaan uudelleen saman pelon aiheuttaneen asian. Kyseinen reaktio ei ole yleensä hyödyllinen vallanpitäjille, mutta koska yksilöllä ei ole heille mitään arvoa muutoinkaan, ei muutama menetetty tapaus ole ongelma eikä mikään - pilleriä naamaan tai laitokseen, pois vaan näkyvistä ettei pääse tarttumaan... koska äärimmäiset pelkoreaktiot tuppaavat leviämään ja tarttumaan. Kun hätä on suurin, on vessapaperirullan oltava lähellä?

Naamioituminen ja piiloutuminen, taustaansa häipyminen onnistuu kameleontilta oikeen näpsäkästi mutta myös ihminen kykenee muuttamaan peloissaan väriään, pyrkien piiloutumaan uhalta - koko kehon pigmentti muuttuu kun ihminen kalpenee näkyvästi. Pyörtyminen tai luhistuminen, samoin kuin turhanpäiväisiin askareihin täydellisesti keskittyminen ovat vain joitain niistä pelkoreaktioista, joita ihminen osoittaa pyrkiessään piiloutumaan maailmalta. Suuremmassa joukossa tämä reaktio voi olla hyvin vaarallinen selviytymisen vuoksi, koska oikean vaaran uhatessa ei luhistuminen yleensä auta asiaa. Kotiinsa pakolla eristäminen saattaakin olla helpotus, koska silloin ei tarvitse pelätä sitä pahaa ulkopuolista maailmaa ihan yhtä paljon.

Räjähtävä paniikki, eli se klassinen "pakene tai taistele"-reaktio on helpoiten tunnistettavissa oleva ja usein myös se vallanpitäjien haluama reaktio - kunhan he saavat päättää sen räjähdyksen suunnan. Mellakat ja joukkolynkkaukset tapahtuvat usein pelon ansiosta, vaikka ne näyttäytyvätkin vihana - viha toimiikin keinona purkaa se pelko pois kehosta. "Suuri johtaja" joukon keulassa kykeneekin ohjaamaan sitä laumaa haluamaansa suuntaan, koska joukkomieli ei kykene korkeampaan ajatteluun. Sinänsä toimimaan saaminen on positiivinen asia, mutta ulkoa ohjattuna ja haitalliseen suuntaan ajettuna tämä pelkoreaktio voi olla hyvinkin tuhoisa niin yksilölle kuin koko yhteiskunnalle. Mutta tämä on juuri se reaktio, jota ilmastokatastrofia huutavat tahtovat, koska heidän mielestään on oikeutettua traumatisoida nuorisoa ja saada heidät hyökkäämään "vanhaa valtaa" vastaan... hetkonen, missäs tämä nähtiinkään vii... ai niin, Maon kulttuurivallankumous.


Jos se ei tapa...

... se sairastuttaa, nimittäin psykosomaattinen oireilu on yksi pelon aiheuttamista ongelmista, jonka tunnistaminen on joskus hyvin hankalaa. Ihminen oireilee esimerkiksi hikoilemalla, jatkuvalla virtsaamisen tarpeella, sydän hakkaa, ripulointia tai verenpaine ampuu kattoon - näin muutaman "yleisen" oireen mainitakseni. Nämä oireet toki vielä usein osataan tunnistaa hermostuneisuuden tai pelon oireiksi, mutta keho voi periaatteessa manifestoida lähes minkä tahansa oireen. Raivokohtaus voi olla vaaraksi myös muille kuin ihmiselle itselleen, eikä äkillinen kuulon tai näön menetys yleensä sitä selviytymismahdollisuutta paranna.

Pään pitäminen kylmänä siinä pelkotilassa onkin usein mahdottomuus, etenkin jos siitä tilanteesta ei pääse irtautumaan. Jatkuva median pommitus onkin täysin tahallista ja ne hetken helpotukset vain lisäävät jännitystä, aivan kuten Biderman listauksessaan kertoikin. Jos viestinnän tarkoitus olisi auttaa ihmisiä selviämään vakavasta pandemiasta, olisi sanoma kovin toisenkaltainen. Pelon sijaan ihmisiä pyrittäisiin rauhoittamaan ja valistamaan oikeasti toimivista keinoista, sen sijaan että päivittäin muuttuvia ja keskenään ristiriitaisia sääntöjä arvottaisiin täysin mielivaltaisesti. Toki voidaan väittää, että tämä johtuu vain osaamattomuudesta ja kokemattomuudesta, mutta onnistuisiko mukamas vahingossa se, että tehdään kaikki toimet juuri samalla tavalla, kuin sotavankeja kidutettaisiin?

Miten siitä pelosta sitten pääsisi irti tai eroon? Osa yrittää lääkitä itsensä irti, esimerkiksi viinalla tai muilla päihteillä. Ehkäpä kavereihin ja läheisiin tukeutuminen auttaisi, tai ammattiapua hakemalla se pelko laantuisi? Voisiko luonto pelastaa, eli lähtemällä ulos luonnon keskelle ja päästää ne paineet irti lenkkipolulla? Jokainen ihminen on erilainen eikä yhtä taikapilleriä pelkoon ole olemassa. Osalle tämä paine on liikaa ja he kuittaavat itsensä ulos elämästään - kaikesta tästä kiitos kuuluu niille vallanpitäjille. Vastuuseen näitä ongelman aiheuttajia tuskin tullaan koskaan saamaan, koska se pelolla ohjailu on niin naurettavan helppoa. Jos nykyinen tarina alkaa pettää, olisiko seuraavana sitten kyberpandemia vaiko kenties avaruusolentojen hyökkäys? Ai niin, eiväthän ne nyt niin tekisi... taas. Se taitaakin jäädä jokaisen itsensä vastuulle se oman mielensä pelosta karistaminen. Vastuu, itsellä? Aika pelottavaa, eikö?

Mielenmurha - Piikkilankasairaus

Paremman käännöksen puutteessa...

Sveitsiläinen lekuri Adolf Lukas Vischer tutki aikoinaan ensimmäisen maailmansodan jälkeen sotavangiksi joutuneiden psyykettä ja nimesi havaitsemansa syndrooman piikkilankasairaudeksi (barbed wire disease). Samat oireet, samoista syistä, todettiin myös toisen maailmasodan kuin Korean ja Vietnamin sotien jäljiltä (sekä kourallinen 1991 Persianlahden sodan ajoilta). Miksei juurikaan muiden sotien aikana, saattaa joku ihmetellä? Koska ainoastaan "hyvien maiden" sotilaiden vangiksi joutuminen on paha asia ja heitä kidutetaan, siinä kun läntisen arvoyhteisön suorittama täsmälleen sama kiduttaminen ja mielenmurhaaminen ei ole lainkaan sama asia. Biderman raapusteli oman tutkielmansa Korean sodan jälkimainingeissa, mutta hän ei käyttänyt samaa termiä kuin Vischer.

Mistä on siis kyse? Piikkilangan taakse joutuneet sotavangit eivät yleensä saaneet kovinkaan inhimillistä kohtelua ja tämä kiduttamisen aiheuttama tila sai siis nimekseen "piikkilankasairaus". Toisen maailmansodan jälkeen liittoutuneet antoivat saksalaisille vielä paljon karumpaa kohtelua, mutta asiaa ei olla juurikaan tutkittu ym. syistä johtuen. Apatia ja epätoivo kuvaavat hyvin sitä tilaa, johon sotavangiksi joutunut usein kokee. Kun kaikki vastustus katoaa mielestä, kuolema siihen epätoivoon ei ollut mikään harvinainen tapahtuma. Vaikka eristäminen ja lukitseminen ulos muiden joukosta onkin myrkkyä mielelle, sen oman taistelutoverin kärsimyksen näkeminen saa sen ahdistuksen ja epätoivon tarttumaan. Vihan ja uhmakkuuden osoituksista rangaistiin, joten alistuminen kohtaloonsa oli monelle edessä - tuloksena lähestulkoon aivokuollut zombie, joka seuraa vain käskyjä.

Biderman kuvaakin ne kiduttamisen keinot hyvin omassa listassaan, joten niitä on turhaa lähteä sen enempää toistelemaan. Sotavangit ovat usein uskollisia toisilleen, joten sen kääntäminen heitä vastaan esimerkiksi syyllistämällä sekä saamalla heidät pettämään yksikkönsä teki pahaa jälkeä mieleen. Pakkotunnustukset ja julkinen nöyryyttäminen omien toveriensa edessä sai yhden jos toisenkin murtumaan ja tottelemaan niitä käskyjä sokeasti. Kaikki Pavlovilta otetut ehdollistamisen tavat olivatkin kovassa käytössä ja näin ihmiskunta saikin paljon arvokasta oppia kuinka mieli voidaan murhata ja jättää jäljelle vain se tyhjä kuori - jopa kaikista karaistuneimmistakin miehistä jää vain varjo entisestä itsestään...


Piikkalankapandemia

On se sitten puhdasta sattumaa tai tietoista pahantekoa, nämä 2020-2021 pandemian massamanipuloinnit seuraavat pelottavan tarkasti sotavankien kiduttamiseen käytettyjä strategioita saada ihmiset noudattamaan käskyjä. Bidermanin listan jokainen kohta saa rastin ruutuun käytetyistä keinoista ja kansan hurraamana yritetään nyt niitä viimeisiäkin vankeja käännyttää tähän uuteen uskontoon, jonka mukaan lääketeollisuus hyvää hyvyyttään tienaa triljoonia eikä missään tapauksessa valehtelisi sinulle. Koska sekä keinot, että etenkin sen kidutuksen seuraukset ovat hyvin tiedossa, onkin niiden asiantuntijoiden toimet joko tahallista haitantekoa tahi täydellistä välinpitämättömyyttä koska ei vaivauduttu selvittämään mitä tapahtuu kun mieli murretaan tällä tavalla.

Onkin jännää, kuinka esimerkiksi mediapoolin ohjeistuksissa vaikuttajille löytyy samoja elementtejä, kuin Korean sodan tunnustusviestien luonnissa. Sillä ei ole väliä uskooko se tunnustaja itse sitä sanomaansa siinä lukiessaan ääneen omaa uskontunnustustaan, koska se kuulijakunta pitää kyseistä ihmistä yhtenä heistä - ehkäpä jopa esikuvana... ja jos esikuvakin murtuu, miksi itse edes vastustaa? Syyllistäminen tuntuu myös toimivan täydellisesti, eli jos et tee kuten käsketään niin olet syyllinen vähintäänkin kaheksan mummon ja viiden vastasyntyneen kuolemasta! Ilottelusta täytyy tulla seuraamuksia, joten media etsii sopivia tarinoita kuinka muuten kiltti ja tottelevainen hyvä ihminen kerran hairahtui niin heti tuli positiivinen testitulos ja syyllistyi vähintään viiden mummon harkittuun murhaan itsekkyydellään.

Itse PCR-testi on myös loistava "syyllinen, kunnes toisin todistetaan" ja kuten kunnon totalitaariseen järjestelmään kuuluu, voidaan kuka tahansa napata kadulta syytettyjen penkille ja lukita pariksi viikoksi karanteeniin. Eristysselliä tarjotaan vaarallisille vangeille ja sattumalta positiivisen testituloksen saaneille, jolloin kiinnijäänyt ei voi tietää onko itse nyt väärin syytettynä vaiko oikeasti paha syntinen joka pitäisi viedä roviolle. Päälle vielä saadaan vapautuneen orjan mentaliteetti, eli ei haluta oikeasti vapaaksi vaan orjuuttajaksi... kun kerran itse joutui kärsimään rajoitusten vuoksi, mikä sen parempaa kuin laittaa paha kiertämään ja kostaa se niille, jotka vielä kehtaavat vastustaa auktoriteettien käskyjä!


Terapiatakuu koetuksella

Kun sotien jäljiltä traumatisoituneita vapautettuja sotavankeja on varsin rajallinen määrä, on tämän pandemian jäljiltä samankaltaisessa tilassa pahimmillaan puolet (tai ylikin) koko kansasta. Vastuutahan tästä ei kukaan tule koskaan ottamaan saatikka kantamaan, joten palautuminen tai edes selviytyminen jääkin jokaisen itsensä ja heidän läheistensä murheeksi. Mitä pidempään tätä hulluutta vielä jatketaan, sen katastrofaalisemmat tulokset tästä kansan kannettavaksi jäävät - koska poliitikot, saatikka virkamiehet, ovat täysin syyntakeettomia tälläkin kertaa. Kyllä, suurin osa poliitikoista ja virkamiehestä ei ole tietoisia siitä, mitä seuraamuksia ihmisten kiduttamisella on eivätkä he tule varmaankaan myöntämään niin koskaan edes tehneensä... Kaikkihan vaan tekivät mitä käskettiin, yhteiseksi hyväksi ja turvallisuutesi vuoksi.

Psykiatrit ja psykologit taas ovat varsin tietoisia siitä, miten piikkilankasairaus vaikuttaa ja mistä se johtuu. Tuolla nimellä sitä ei tosin enää kutsuta, vaan se on hienosti piilotettu kirjainyhdistelmän PTSD (Post-Traumatic Stress Disorder) taakse - suomalaisittain "traumaperäinen stressihäiriö". Noh, nyt on sitten tuleville tutkijoille runsaasti materiaalia selvittää, että miten nämä zombiet saadaan takaisin riittävän toiminnalliseen kuntoon, että kykenevät vielä veronsa maksamaan ennen kuin heidät lukitaan laitoksiin makaamaan omassa paskassaan viimeiset vuotensa. Kait se on sitten ilmastonmuutoksen kannalta positiivinen asia kun turhat piereskelijät poistetaan katukuvasta? Sitä ennen kuitenkin halutaan tietenkin päästä eroon niistä, joiden mielestä ihmisoikeudet kuuluvat kaikille.

Nimittäin yhdenvertaisuus, koskemattomuus ja sananvapaus ovat niitä semmoisia ihmisoikeuksia, jotka ainakin paperilla kuuluvat kaikille. Perusoikeuksina, joiksi ne Suomessa on alennettu, niitä voidaan kuitenkin polkea vapaasti ja valtaväestö median ohjaamana onkin vaatimassa niiden perusoikeuksien poistamista niiltä, jotka eivät suostu alistumaan tähän totalitaariseen järjestelmään. Siis kidutetut ja uudelleenkoulutetut vaativat muitakin alistumaan ja nöyrtymään. Epätoivo tappaa, se tiedetään varmasti, mutta epätoivon lietsonta ja mielen murhaaminen eivät ole rikoksia silloin, kun vallanpitäjät sitä tekevät. Tavan tallaaja olisi petoksesta lähtien niskaansa myöden paskassa jos edes kuvittelisivat tekevänsä sitä samaa mitä nykypäivän päättäjämme ja virkamiehet oikein tekevät. Ai niin, tämähän oli se demokraattinen oikeusvaltio, joka vaatii niitä hihamerkkejä väärinajattelijoille, joten kaikki hyvin. Kaik yhes koos: yhteiseksi hyväksi ja sinun turvallisuutesi vuoksi.

Mielenmurha - Somaa etsimässä

Nappi joka makuun

"Ei ole mitta terveydestä olla sopeutunut syvästi sairaaseen yhteiskuntaan." - Krishnamurti. Huxleyn "Uusi uljas maailma" kuvasi utopistisen yhteiskunnan täydellisen aineen, soman, joka mahdollisti kansan täydellisen tottelevaisuuden. Murtamalla mieli kemiallisesti omaakin useita etuja esimerkiksi propagandaan nähden, mutta kuten aina, vain otettu lääke auttaa. Propagandasta pääsee irti kun sitä ei seuraa, mutta pakotettu tai omasta tahdosta otettu kemiallinen sekoitus pitää mielen halutussa tilassa niin kauan kuin sitä vaaditaan. Pakotettu alistuminen kuulostaa totalitaarisen hirmuhallinnon toimelta, se on selvää, mutta ottaisiko joku vapaaehtoisesti ainetta, joka veisi mielen vastustuskyvyn ja altistaisi manipuloinnille? Lyhyesti, kyllä, moni valitsee juuri tämän vapaaehtoisen tien - korjatakseen ongelmaa joka saattaa hyvinkin johtua siitä sairaasta yhteiskunnasta itsestään.

Tähän todellisuudesta irtautumiseen pääsee kahta reittiä: laillisesti ja laittomasti. Lääkkeet ovat se laillinen reitti ja huumeet laiton reitti. Lääkkeen ja huumeen ero taas tulee lainsäätäjän kynästä ja sitten lääkärin auktoriteetilla varmistettuna. Sama aine on katukaupassa "laiton ja vaarallinen huume" ja apteekin hyllyltä reseptillä "turvallinen lääkevalmiste". Osa aineista kaupataan suoraan marketin hyllyltä ilman mitä rajoituksia, siinä kun osaa varten pitää käydä täysi taistelu lääkäreitä vastaan että saa apua ongelmaansa. Nämä aineet voidaan jakaa karkeasti kahteen kategoriaan: turruttaviin ja hyvää oloa tuoviin. Toki moni aine tekee molempia, mutta mielen kannalta kyseessä on yleensä joko pahan olon (yleensä kivun) laimentamiseen tai sitten hyvää oloa tuoviin ja lisää potkun antamiseen tarkoitettu aine.

Suomalaisten soma löytyy usein kuitenkin pullosta, joko marketin tai Alkon hyllystä. Alkoholi antaa aluksi nostetta ja lopulta turruttaa, joten se on lähes täydellinen aine runsaammissa määrin käytettynä pitämään kansa niin tyytyväisenä kuin alistettuna. Eri mielialalääkkeitä menee myös tilastojen valossa melkoisia määriä ja untakaan ei kansa tunnu saavan ilman pilleriä. Yhtäläisyys suurimmalla osalla näistä aineista on kuitenkin se, että niillä paetaan todellisuutta. Kivun kanssa elävälle valinta voi olla pakon sanelemana, mutta oikeasti avun siihen kipuun saaminen Suomessa on hyvin haastavaa - koviin kipuihin toimivia aineita ei haluta antaa, koska niihin jää riippuvaiseksi kuin huumeisiin ikään. Saattaa toki johtua siitä, että samoja aineita pidetään huumeina, kun niitä ei osteta apteekista vaan kadulta...


Hypnoosi

Tarvitaanko siihen turruttamiseen sitten edes kemiallista apua, jos ihminen voidaan hypnotisoimalla saada samaan tilaan? Vissiin jo Egyptissä kolme vuosituhatta sitten osattiin käyttää hypnoosia muuttamaan ihmisten käyttäytymistä, joten mistään uudesta keksinnöstä ei ole kysymys. Länsimainen lääketiede tosin pitää suggestiota ainakin osittain höpöhöpönä, mutta jokunen psykiatri sitä siltikin käyttää. Ihmismieli kun voi oppia reagoimaan asioihin kovinkin vaihtelevilla tavoilla, joten mikäettei opeteta niitä tapoja ihmisen omaksi eduksi? Ja siinäpä se ongelma piileekin - mikä on se ihmisen etu? Taitava hypnotisoija osaa erottaa ryhmästä helposti manipuloitavat yksilöt ja pienillä kokeiluilla kykenee tarkentamaan manipulointinsa niihin, joihin hypnoosi helpoimmin toimii. Kenen etua siinä sitten lopulta ajetaan?

Joukkohypnoosista palkinto menee taas medialle. Propagandassa käytetään samankaltaisia tekniikoita kuin hypnotisoinnissa ja jos enemmistö saadaan uskomaan johonkin kuvitteelliseen asiaan, sosiaalinen paine laajentaa sen vaikutuksen lähes kaikkiin. Ilman mitään kemiallisia avusteita voidaankin saavuttaa pahimmillaan tai parhaimmillaan yli 90% kattavuus siinä massamanipuloinnissa. Yhteiseksi hyväksi ja sinun turvallisuutesi vuoksi, tietenkin. Voitaisiinko mediaa siis pitää nykypäivän somana - aineena, joka turruttaa mielen ja tekee kansasta tottelevaisen sekä tyytyväisen yhdellä kertaa?

Tyypillisin yhdistelmä hypnoosin ja kemikaalien käytöstä on kuulustelu, missä ihmiselle annetaan ns. "totuusseerumia". Mieli murretaan kahta eri reittiä, joten lopputulos on pomminvarma... vai onko? Mitä asiaa on pienissä määrin tutkittu, eettisistä syistä johtuen, huomattiin että osa ihmisistä murtuu ja kertoo totuuden, osa pysyy opetetussa tarinassa, osa satuilee ja keksii päästään uutta ja osan mieli lähtee kunnolla laukalle. Siksi moisia seerumeja ei pidetä enää niin suuressa arvossa kuulustelujen aikana ja miksi moista tarvittaisiinkaan, kuulustelutekniikat ovat ilman niitä aineitakin tehokas yhdistelmä hypnoosia ja manipulointia, jolla ihminen voidaan saada tunnustamaan asioita joita hän ei välttämättä ole tehnyt. Poliisin ja tiedustelun käyttämistä tekniikoista voidaankin vetää tiettyjä johtopäätöksiä yhteiskunnan tilasta, etenkin jos niitä tekniikoita käytetään tavan tallaajaa vastaan...


Onko siihen veteen sekoitettu jotain?

Fluori, elohopea, alumiini, sokeri, lisäaineet ruuassa, rypsiöljy ja ties mitä... tarvitseeko sitä somaa edes kehittää tai tarjota pillerin muodossa kun niin juomavedessämme kuin päivittäisessä ruuassamme on usein jo semmoinen määrä eri ainesosia, jotka eivät tarvitsisi sinne elimistöön päästä? Esimerkiksi fluoria lisätään joissain paikoissa juomaveteen ja lähes kaikkialla esimerkiksi hammastahnaan. Asiaa on tutkittu ja tiedetään mitä vaikutuksia aineella saattaa olla ihmiseen, siis saattaa, koska jokainen ihminen reagoi hieman eri tavalla. Salaliittoteoriaksi se muuttuukin siinä kohden, kun väitetään että sitä lisätään ihmisten päivittäisiin kulutustavaroihin siksi, että sillä nimenomaan halutaan niitä soman vaikutuksia, eikä kansan hampaiden parhaaksi eli yhteiseksi hyväksi! Koska... eiväthän ne nyt niin tekisi, eihän?

Sokeria verrataan joskus heroiiniin ja sen (sokerin) aiheuttama riippuvuus ei ole mikään pikkujuttu. Suuri osa terveysongelmista voitaisiin johtaa sinne sokerin suuntaan, mutta ostetun tieteen ja loputtoman mediarummutuksen ansiosta sokeri on kuulemma hyvä juttu! Paitsi tietysti virkistysjuomissa, missä lisäaineilla saatu keinotekoinen makeutus on paljon terveellisempää, koska ihmiskeho osaa luontaisesti hanskata sen omia järjestelmiä tietoisesti huijaavia kemikaaleja (maistuu makealta mutta ei sisällä hiilareita). Pikaruokaketjut tietävät tasan tarkkaan millä yhdistelmillä saadaan se ruoka koukuttavaksi ja liberaaleihin arvoihin kuuluu vapaa kilpailu asiakkaista, vaikka siinä nyt ohimennen sairastutetaankin suuri osa kansasta.

Tarvitaanko siis enää mitään "somaa" pitämään kansa kurissa? Niin kehomme kuin mielemme kyllästetään kaiken maailman myrkyillä ja niiden aiheuttamiin ongelmiin löytyy lääketeollisuudelta vielä varmasti myös pilleri, jonka sivuvaikutuksia sitten korjataan sillä toisella ja kolmannella napilla. "Normaali ja terve ihminen" ottaakin päivittäisen somansa monesta eri purkista ja tölkistä, käärittynä ties minkäväriseen paperiin ja kaiken lisäksi maksaa sen vielä omasta taskustaan. Ja jos väittää moisen toiminnan olevan tahallista, saa hullun leiman otsaansa koska sehän on ihan normaalia antaa ison rahan päättää puolestasi mikä on sinulle hyväksi! Ihminen kyllä sopeutuu yhteiskuntaansa tavalla tai toisella, ei siinä, mutta kuinka hyvästä se sille ihmisille on kun sopeutuu nykyisen kaltaiseen yhteiskuntaan? Mutta... mahtanut jäädä se oma soma-annokseni taas ottamatta kun horisen moisista ongelmista...?

Mielenmurha - Pavlovin jalanjäljissä

Istu, kieri, paikka!

Ehdollistamista tapahtuu vääjäämättä kun ihmiset kerääntyvät ryhmään. Tämä luonnollinen(?) tapahtuma ei siis ole hyvä tai huono asia, ennen kuin sitä lähdetään käyttämään aseena ihmisiä vastaan. Ihmisten tavallisessa kanssakäynnissä puhuja ja kuulija vaikuttavat toisiinsa, mutta joissain tapauksissa se kuulija on enemmän vastaanottaja ja kaikki mitä sanotaan otetaan vastaan kuin kouluttajalta ikään. Mediaa seuraamalla voidaankin arvioida kuinka vakavissaan ne vallanpitäjät asiansa suhteen ovat - jos koko mediakenttä toitottaa yhtä ja samaa tarinaa lähes täsmälleen samalla tavalla läpi koko kentän, on hyvin todennäköistä että "liberaali demokratia" on vaihtunut totalitaariseen järjestelmään. Ja aivan kuin Pavlovin koirat, kansa odottaakin sitä kellon sointia...

Pavlovin jalanjäljissä ihmisten kouluttamista toki tutkitaan edelleenkin ja netin ansiosta saadaankin välitöntä palautetta, jonka avulla kerrottua tarinaa voidaan hienosäätää. Esimerkiksi osa ihmisistä (ja koirista) reagoi paremmin palkkioon kun taas osalle rangaistuksen pelko on suurempi motivaattori tottelevaisuuteen. Yksilöity viestintä mahdollistaa tehokkaamman ehdollistamisen, joten eri somealustojen algoritmit seuraavat tarkasti kumpaan joukkoon satut kuulumaan - motivoiko ne tykkäykset enemmän kuin banaanin pelko? Perinteinen media joutuukin jakelemaan kumpaakin mallia, minkä johdosta osa ihmisistä saattaa vieraantua sanomasta ja ehdollistumisen sijaan alkaakin vastustaa asiaa. Ongelmaa tosin osittain kompensoidaan ohjaamalla ihmisiä pohtimaan asiaa siltä kannalta, että "mitähän ne muut minusta ajattelee, jos teen..." - ryhmäpaine estää suuren osan karkuun pyrkivistä sitä pakenemista toteuttamasta.

Tuttu ja turvallinen kouluttaja on myös tärkeä tekijä ehdollistamisessa. Siksi se "televisiosta tuttu uutistoimittaja" on niin merkittävässä roolissa sanoman iskostamisessa. Suoran palautteen puuttumisen vuoksi joudutaankin se yleinen mielipide tarkistaa valtamedialle osittain galluppien avulla. Toki kaiken materiaalin nettiin siirtymisen jälkeen galluppeja ei enää tarvittaisi, mutta koska kansa on ehdollistettu uskomaan niitä "virallisia tutkimuksia", saadaan tulosten lisäksi myös vahvistettua sitä yleistä mielipidettä - katsokaa nyt, valtaosa kansasta on tätä mieltä joten ole sinäkin! Mutta kuten Pavlovin kokeissakin tehtiin, mikä on sitten se kello jota soitetaan? Kuvat ja symbolit ovat siinä apuna, mutta se triggeröinti tehdään yleensä sanoilla.


Koirapilli

"Uusi normaali" - eikö tullutkin mukavan lämmin olo kun luit tuon lausahduksen? Lupaus paremmasta, pian tästä selvitään, yhdessä, rakennetaan uudelleen paremmin! Jos taas kyseinen fraasi nostaa niskakarvasi pystyyn, saatat olla ehdollistunut väärään näkemykseen ja olet mahdollisesti yhteiskunnallinen uhka! Liittäessäsi asiasta puhuessasi tiettyjä termejä ja niiden mukana tuomia mielikuvia puhallat koirapilliin ja signaloit muille väärinajatteleville, että kuulut tähän vaaralliseen ryhmään. Reagoidessasi taas "normaalisti" ja saadessasi helpotusta jännitykseen kuullessasi näitä median käyttämiä "kelloja", voit huokaista helpotuksesta ja todeta olevasi hyvä poika/tyttö - paikka, istu, ota herkkupala!

Ranskalainen filosofi La Rochefoucald tiesikin sanoa, että "ihminen on kuin jänis, saat sen kiinni korvistaan". Siinä kun valtamedia käyttää tiettyjä sanoja ja fraaseja ehdollistamisensa tukena, edityksellinen "vasemmisto" on havainnut julkisessa keskustelussa myös poikkeamia, kun asioista puhutaan heidän näkemyksensä vastaisesti. Näitä poikkeamia, väärää mielipidettä omaavien keskustelua värittäviä sanoja kutsutaan "koirapilliksi", koska sinun täytyy olla virittynyt sille taajuudelle että kykenet ne signaalit tulkitsemaan sillä tämän "väärän" ryhmän tavalla. Siitä siis pisteet edistyksellisille, että ovat havainneet kuinka sanoja käytetään ehdollistamisessa. Kummasti ovat vaan unohtaneet sen, kuinka se virallisen tarinan vuvuzela raikaa tiettyjen termien kanssa, mutta mitäs pienistä?

Sopivasti sijoittelemalla niitä kellonsointeja sinne tarinan keskelle, media ehdollistaa kuulijansa yhdistämään haluttuja asioita haluttuun näkemykseen ja etenkin tunteeseen. Tunteisiin vetoaminen onkin viety mediassa monasti niin pitkälle, että joskus on lähes mahdotonta löytää edes niitä harvoja faktoja uutisen seasta kun se koko kerrottu tarina on pelkkiä triggereitä ja niiden ehdollistamista. Stalin tutkituttikin juuri kieltä ja sen käyttöä ihmisten ehdollistamisessa 1950-luvulla ja voidaan sanoa, että sen "ansiosta" asiaa tutkitaan ja kehitetään edelleenkin samalla aatteella - miten säilytetään totalitaarinen järjestelmä samalla kun kerrotaan kaiken olevan yhteiseksi hyväksi ja sinun turvallisuutesi vuoksi. Mutta... Ennen kuin jatketaan, otetaan väliin pieni itsereflektioharjoitus: mitä tunteita ja mielikuvia sinussa heräsi, kun luit "yhteiseksi hyväksi" ja "turvallisuutesi vuoksi"? Tuliko lämmin ja mukava olo, vaiko kylmiä väreitä ja vihlaiseva koirapilli soi taustalla? Entä missä menee raja hyväksytyn ja halveksuttavan manipuloinnin välillä? Aivopesua? Ei... konkreettinen esimerkki, turvallisuutesi vuoksi.


Eristämisestä se lähtee

Palataan vielä Pavlovin tutkimuksiin sen verran, että tärkeänä osana hänen kokeitaan huomattiin myös se, kuinka tärkeää on eristää se koulutettava kohde muusta maailmasta. Aivan kuten Bidermanin listauksessa, ehdollistamisessa on saatava kohteen täysi huomio, mutta ennen kaikkea estettävä ulkopuolinen vaikutus. Jos ihmiselle annetaan hetki aikaa ajatella asiaa tai jopa mahdollisuus keskustella vapaasti asiasta omien sosiaalisten kontaktien kanssa, ehdollistamisesta ei tule kyllä yhtään mitään. Itsenäisesti ajatteleva ja ryhmäpaineesta irtonainen yksilö on kollektivistisissa näkemyksissä hirvitys ja totalitaarisen järjestelmän suurin vihollinen. Siksi ihmisille ei parane ainakaan alkuvaiheessa antaa mitään hengähdystaukoa, ennen kuin haluttu ehdollistumisen taso on saavutettu. Onneksi tämä kaikki tehdään kuitenkin turvallisuutesi vuoksi, koska länsimainen liberaali demokratia ei ole lainkaan totalitaarinen.

Vuosituhansien kokemus ja vuosisadan tutkimustieto kun yhdistetään yhteen ainoaan tarkoitukseen - ihmisten hallintaan - ei tarvitse ihmetellä kovinkaan kauaa miksi asiat ovat oikeasti niin päin helvettiä. Samalla voidaan tosin pohtia, miksi ihmiset eivät sitten lukemattomista varoitusmerkeistä huolimatta edelleenkään nousevaan ongelmaan havahdu, koska mitään salaista ei tässä asiassa ole? Ehkä se vastaus löytyy sieltä kokemuksesta ja tutkitusta tiedosta, joiden ansiosta kaikki pilliin puhaltajat leimataan vallanpitäjien toimesta pojaksi, joka huusi sutta. Eihän tässä mitään hätää ole, ei se nyt niin suuri asia ole että... eikä sen jälkeen tullut... eikä tuokaan mitään todista... hullu salaliittoteoreetikko, foliohattu kiristää, muista lääkkeet!

Korvatulpat. Se on yksi niistä harvoista, toimivista, puolustuskeinoista jatkuvaa manipulointia vastaan. Jos et seuraa mediaa, et ole informoitu asioista, mutta samalla et ole mis/dis-informoitu liioin. Yhteiskunnassa mukana oleminen kuitenkin vaatii jonkin verran osallistumista ja sen virallisen tarinan seuraamista, joten sille ehdollistamiselle altistuu joka tapauksessa. Jos kuitenkin kykenee ottamaan askeleen taaksepäin ja irrottautumaan etenkin siitä tunnereaktiosta, on kuitenkin mahdollista antaa sen loogisen ajattelun ottaa osaa siihen omaan päätöksentekoon. Ongelmana on vaan se, että kun pelko on jo ohittanut paniikin ja muuttunut fobiaksi, siinä ei järjellä enää ole kovinkaan suurta vaikutusvaltaa. Vai monastikko olet onnistunut selittämään araknofoobikolle, että ei se iso hämähäkki ole vaaraksi?

Menticide

Tarkoitus ratkaisee

Tietoa voidaan käyttää niin "hyvään" kuin "pahaan" ja kun puhutaan ihmisten hallinnasta, ne kaikista pahimmat tahot tuppaavat aina kertomaan tekevänsä kaiken niistä ylväimmistä syistä - yhteiseksi hyväksi ja sinun turvallisuutesi vuoksi. Totalitaariset järjestelmät ja niiden johtoon päätyneet tyrannit ovat olleet ihmiskunnan riesana jo ties kuinka kauan, joten voisi luulla että jo nyt oltaisiin opittu kuinka asia tulee hoitaa? No, onhan se toki jo opittukin kuinka niistä tyranneista pääsee eroon, mutta eipä ne tyrannit ole liioin vaan jääneet ihailemaan työnsä tuloksia vaan pyrkineet kehittämään ja kehittymään. Vanhat keinot kansan orjuuttamiseen toimivat toki edelleenkin, mutta esimerkiksi teknologia on tuonut lukemattomia uusia tapoja hoitaa ne samat aivopesut kuin ennenkin. Sehän kuulostaa hyvältä, eikös?

Ajattelin käydä näitä keinoja ja niiden toimintaa läpi tarkemmin myöhemmässä vaiheessa, mutta pohditaan tätä ilmiötä näin yleisesti ensialkuun. Otsikon "menticide" on perujaan Joost A. M. Merloo, M.D. kirjasta "The Rape of the Mind - The Psychology of Thought Control, Menticide and Brainwashing", jota voin suositella ihan kaikille asiasta kiinnostuneille. Vaikka kirja onkin vuodelta 1956, eli Korean sota on viimeisiä suuria tapahtumia joihin otetaan kantaa, eivät ne totalitaaristen hallintojen oman kansansa muroihin kusemiset ole siitä juurikaan muuttuneet. Merloo kertoo termin olevan hänen itsensä keksimä ja se on johdettu "... from mens, the mind, and ceadere, to kill." Mielenmurha, YK:n määrittelemää "kansanmurhaa" (genocide) mukaillen. Aivopesu, missä kansa alistetaan tottelemaan vallanpitäjiään, on se mitä ihmisille tehdään... ja mielenmurha on se lopputulos, kun ihmisistä jää pahimmillaan vaan pelkkä kuori jäljelle - mieli on mennyttä.

Yksinkertaisimmillaan kyseessä on esimerkiksi Pavlovilta opittua ehdollistamista, missä kansa opetetaan seuraamaan pelkopornoa mediasta - vaikkapa odottamaan "päivän lukuja". Viimeiset sata vuotta on psykologiaa tutkittu runsaasti ja kaikki se tutkittu on päätynyt niin auttamaan yksilöitä ongelmiensa kanssa, kuin antamaan tyranneille keinoja alistaa kansaansa. Itsenäisesti ajatteleva yksilö on totalitaarisen järjestelmän suurin uhka, minkä vuoksi se kansa halutaan aivopestä mahdollisimman tehokkaasti ja ne "väärää mieltä" olevat murtaa tai pahimmassa tapauksessa joukkotuhota pois täydellisen hallinnan tieltä. Mutta eihän niin voisi tapahtua, taas? Ei, ei tietenkään, kertoo totalitaarisen järjestelmän media joka ikinen päivä koska toistamalla oppii parhaiten!


Bidermanin taulukko

Merloon kirjaa paljon tunnetumpi aivopesusta puhuva teos on Albert Bidermanin samoihin aikoihin kehittämä kehys pakkokeinoista, joilla pakotetaan tunnustus sotavangeilta. "Biderman's chart of coercion" onkin tullut monelle tutuksi näin pandemian aikana, johtuen varmaankin siitä, että ainoastaan kaikkia sen esittämiä keinoja on käytetty kansaa vastaan. Siis niitä keinoja, joilla kidutetaan vangilta tunnustus... Mutta se on sinun turvallisuutesi vuoksi, usko pois! Ensimmäinen metodi tässä listassa on eristäminen - yksilöltä estetään mahdollisuus sosialisoida muiden kanssa vapaasti. Äärimmillään yksilö lukitaan yksistään neljän seinän sisään, mutta ainoastaan oman talouden kanssa pakotettuna viettämään pitkiä aikoja on jo tuonut esiin aivan ennennäkemättömän määrän perheväkivaltaa. Kotiaresti on tyypillinen keino rangaista huonosti käyttäytyvää lasta, ulkonaliikkumiskielto taas koko kansaa.

Havaintojen monopolisointi on yksinkertaisimmillaan median propaganda, joka on täsmälleen samaa tarinaa kaikilta kanavilta. Ihmisille kerrotaan vain se, mitä heidän halutaan tietävän ja kielletään kaikki siitä poikkeava. Näin toimitaan totalitaarisissa yhteiskunnissa. Halventaminen ja nöyryyttäminen, ihmisten leimaaminen "pahaksi syntiseksi" jos ei tee juuri kuten muutkin, eli kuten käsketään, pitää huolen siitä kun ihmisille sallitaan ne harvat sosiaaliset kontaktit, että kaikki noudattavat niitä täsmälleen määräysten mukaisesti. Näännyttäminen ja heikentäminen taas pitää huolen siitä, että ihminen ei ole fyysisesti siinä kunnossa, että hänellä olisi yhtään ylimääräistä voimaa vastustaa hänelle tapahtuvaa vääryyttä. Laittamalla vaikka kuntoilupaikat säppiin ja kieltämällä harrastukset, murretaan niin fyysinen kuin samalla henkinen vastustuskyky ihmiseltä.

Seuraamuksilla uhkailu luo pelkoa, epätoivoa ja paniikkia. Peloissaan oleva ihminen ei kykene loogiseen ajatteluun eikä päätöksentekoon omaksi edukseen, vaan valitsee mieluummin ryhmän antaman yhteisen mielipiteen omakseen. Pikkusakot kieltäytymisestä piristää kummasti päivää? Väliaikaiset helpotukset antavat hetkeksi hengähdystauon, tai niin ainakin voisi kuvitella. Koska tauon pituutta ja mitä siitä lopulta seuraa ei voida ennakoida, se hetken helpotus saattaa lisätä ahdistusta tulevasta. Kun nyt teette juuri kuten sanomme, sitten taas asiat palaavat normaaliin... EIPÄS! Kaikkivoipaisuuden esittäminen, eli suuri ja mahtava johtaja kykenee tekoihin, mitä ihmiskunta ei ole koskaan aikaisemmin tekemään. Kyllä, uhrauksia joudutaan tekemään ja osa teistä saattaa kuolla sen johdosta, mutta se on riski, jonka vallanpitäjät ovat valmiita ottamaan! Merloo kirjoitti kirjansa natsisaksan omakohtaisten kokemuksien pohjalta, joten saas nähdä kuinka tulevaisuuden kirjat koronatseista tulevat asian kuvaamaan. Vai pyyhitäänkö koko tapahtuma historiankirjoista pois?


Psykologista sodankäyntiä

Siinä kun pahat natsit aivopesivät kansaa yhtenäiseksi antamalla positiivisia roolimalleja, nykypäivän totalitarismit pelottelevat ja pakottavat kansan yhteen muottiin. Paljonpuhuva yksityiskohta onkin se, kuka milloinkin nähdään uhkana joka täytyy pakottaa ruotuun. "Hyvä ihminen" sopii siihen tarkasti määriteltyyn muottiin ja kaikki siitä poikkeava on uhka koko yhteiskunnalle! Bidermanin listalle lisätäänkin usein vielä kahdeksas kohta, pakotetut merkityksettömät säännöt, joiden avulla kuka tahansa kykenee valvomaan muita kansalaisia noudattavatko he täsmälleen niitä annettuja määräyksiä - naamarätit. Koska mikäettei, samalla saadaan helposti seurattava asia, signaalivaikutus, sekä fyysisen kunnon heikkeneminen.

Kun kaikki mahdolliset keinot käytetään kansan alistamiseen, ei sillä kansalla riitä voimia vastustaa niitä tyrannejaan. Vaikka se tyrannian kaataminen onkin niin helppoa kuin että ei tee mitä käsketään, seuraukset noudattamatta jättämisestä on tehty niin suureksi että pienempi paha on loputon orjan asema? Hetkonen, eihän tuossa ole mitään järkeä, hetken paha on suurempi ongelma kuin loputon paha? Ainiin, eiväthän ne niin tekisi - taas kerran. Historiasta oltaisiin voitu oppia paljonkin ja nämä lukemattomat eri varoitusmerkit, kuten vaikkapa se "kymmenen porrasta joukkotuhontaan", ovat varmasti tiedossa, mutta jostain syystä se sama tapahtuu uudelleen ja uudelleen - totalitaariset järjestelmät tuhoavat omaa kansaansa sen vallanpitäjien oman pienen ryhmän eduksi.

Miten näin sitten pääsee käymään aina uudelleen ja uudelleen? Vallanpitäjät eivät ole koskaan opettaneet tavan kansalle asioita, jotka saattaisivat uhata heidän valtaansa. Nykypäivänä psykologiaksi kutsuttu tieteenala kertoo vallanpitäjille kaiken tarpeellisen siitä, miten valtaväestö pidetään ruodussa ja valtaa vastustavat kurissa. Ennen sillä ei ollut yhtä hienoa nimeä, mutta pohjimmiltaan kyseessä oli aivan sama aivopesu niin ennen kuin nykyään. Lopputulos oli myös aivan sama - mielenmurha. Jäljelle jää niitä tyhjiä kuoria, jotka jatkavat tottelevaisesti käskyjen noudattamista omaan loppunsa saakka. "Tein vaan mitä käskettiin" mahtaa olla myös se median puolustus, miksi he avustivat tyranneja suorittamaan jälleen kerran moisen joukkomurhan? Poliitikot tuntuvat olevan mukana ihan omasta tahdostaan, tietoisena tekojensa seuraamuksista. Viime kerralla asiaa puitiin Nürnbergissä...

Totalitarismi nykypäivänä

Eihän sen pitänyt olla enää mahdollista?

Veikkaisin, että valtaosa ihmisistä vastaisi kysymykseen "miltä totalitaarinen valtio näyttää?" jotain natsi-Saksan, Irakin Saddamin ajan tai jonkin etelä-Amerikan sosialistisen maan. Pohjois-Korea olisi varmasti myös listalla korkealla ja rohkeimmat saattaisivat jopa Kiinan nykyistä mallia totalitaariseksi kutsua, tosin sitä ei juurikaan Suomessa uskalleta kovinkaan julkisesti tahi virallisesti tehdä, koska Suomi on niitä harvoja maita joiden kanssa Kiinalla on aivan mahtavat välit. Suomalaiset poliitikot ovatkin omaksuneet useita Kiinasta kopioituja "hyviä ratkaisuja" yhteiskunnan mallintamiseen, mikä saattaisi olla lievähkö varoitusmerkki? Nyt esimerkiksi ollaan aivan täpinässä jakamassa kansalaisille etuoikeuspassia, jos on kuuliaisesti totellut käskyjä ja osallistunut vapaaehtoiseen ihmiskokeeseen. Mitäs pienistä vaikka se olisikin niin ihmisoikeuksien, kuin lääkärien eettisten sääntöjen ja useiden ihmiskokeita koskevien sääntöjen vastaista?

Elämme kuitenkin postmodernin poliittisen vallan aikaa, mistä Sheldon S. Wolin kirjassaan "Politics and Vision" puhuu, jolloin totalitarismi saa aivan uudet vaatteet päälleen. Aikaisemmin jo puhuin fasismidenialismista ja tämä nykyisen yhteiskuntamme kriittinen tarkastelu vaikuttaa etenkin tuolla valtamediassa omaavan saman sokean pisteen - Suomihan on demokraattinen maa ja niin edelleen. Onkin mielenkiintoista seurata keskusteluita, joissa osoitetaan natsien käyttäneen sanontoja kuten "turvallisuutesi vuoksi" ja kuinka joukkopsykoosissa kansa olisi mennyt täysillä mukana kun hirmuvaltainen johtaja teki mitä halusi. Samaan hengenvetoon valitellaan sitä, kuinka media oli täysin hallinnon ohjauksessa ja väärät mielipiteet hävitettiin kansan tietoisuudesta kirjoja polttamalla. Mikä on todellisuudessa muuttunut noista ajoista? Kasvot ovat uudet ja paperi on vaihtunut bitteihin...

Toki vertailu näiden kahden "ääripään" välillä ei ole reilu - lännen peikkosatu maalaa yhden ryhmän äärimmäiseksi pahaksi, siinä kun täsmälleen samat teot "demokratiassa" ovat oikeutettuja ja hyveellisiä. Samalla myös nykyisen yhteiskunnan vertaamista natseihin voidaan pitää automaattisena tappiona keskustelussa, Godwinin lain mukaan. Eli ei käytetä sitä tämän enempää verrokkina - nykyinen "demokratia" kykenee kyllä täyttämään totalitarismin kriteerit täysin itsenäisesti! Se, että järjestelmä oikeutetaan sillä "kansan tahdolla" ei tee järjestelmää yhtään paremmaksi kuin jos kyseessä olisi valtaan väkisellä päässyt tahi sen vaan perinyt monarki. Toki tyrannien tunnistaminen (ja kaataminen) on paljon hankalampaa, jos on itse sitä tukenut sekä puolustanut läpi koko elämänsä - eiväthän ne nyt niin tekisi...


Miten näin sitten pääsi käymään?

Yksi suurimmista väärinkäsityksistä totalitaarisista järjestelmistä on se, että kuvitellaan moisen olevan lähes mahdoton jos ne "kansan edustajat", parlamentti, vaihdetaan vaaleissa tietyin väliajoin. Tämä väärinkäsitys tietysti johtuu suurelta osin siitä, että kuvitellaan niiden edustajien olevan vallassa ja näin ollen huonojen edustajien vaihto uusiin ratkaisee kaikki ongelmat. Pahoitteluni, jos nyt menen rikkomaan kauniin illuusion, mutta niitä oikeita vallanpitäjiä ei yksissäkään vaaleissa valita. Laki ja sääntö toisensa jälkeen vahvistavat koneiston valtaa yksilön yli ja antavat jatkuvasti enemmän valtaa sinne pyramidin huipulle - sitähän se totalitarismi tarkoittaa, nimittäin valtaa kaikista mahdollisista asioista muiden yli. Ei sillä ole väliä kuka sitä valtaa käyttää, vaan se, että se mahdollistetaan ja oikeutetaan.

Miten näin sitten oikein pääsi käymään, elämmehän liberaalin demokratian kulta-aikaa? Avoin yhteiskunta ei tapahtunutkaan vaan saimme tilalle sääntö-Suomen jossa virkamies voi laittaa koko maan säppiin. Sotien jälkeen länsimaiset yhteiskunnat ottivat aimoharppauksia sinne "liberalismin" suuntaan ja yhdistelmä "liberaali" ja "demokratia" tarkoitti enemmän liberaalia, vapaata, kuin demokraattista eli "jonkunvaltaista" järjestelmää. Vapaus ilman suuntaa aiheutti kuitenkin sen, kuten vapaudella on tapana, että ne jotka tuntevat olevansa oikeutettuja valtaan muiden yli pyrkivät sinne valtaan kenenkään estämättä. Vallanjaon kolmeen tai useampaan piti tämän tietenkin estää ja idea konstitutionalimista kansan suojana eli vahvana poliittisessa teoriassa. Ja mitä tapahtui? Ihminen tapahtui.

Jos sama taho onnistuu saamaan vallan useammassa eri yhteiskunnan osassa, on täysin yhdentekevää moneenko osaan sitä valtaa jaetaan. Suomessahan vallanjako on parhaimmillaan kahteen, mutta koska samat ideologiat ovat pesiytyneet läpi koko yhteiskunnan, on se vallanjaon illuusiokin täysin merkityksetön. Liberaalit oikeudet ja vapaudet, ne joita ihmisoikeuksiksi kutsutaan, ovat se viimeinen suoja yksilölle totalitarismia vastaan. Suomessahan ongelma ratkaistiin niin, että ihmisoikeudet alennettiin perusoikeuksiksi ja perusoikeudet voidaan lainsäädännöllä "tarvittaessa" ohittaa kokonaan. Mutta sehän on ihanan liberaalia, että mahdollistetaan vallan pakkautuminen ja mahdollistetaan hirmuvalta koko kansan yli, eikös? Kutsutaan sitä vielä "kansan vallaksi" niin kansakaan ei purnaa, koska se saa mitä ansaitsi!


Korjausliikkeitä?

Media on kuitenkin tässä niin ongelman kuin ratkaisun ytimessä. Media jo itsessään kertoo paljon yhteiskunnasta ja autoritäärisen ja totalitaarisen yhteiskunnan ero suorastaan kirkuu päin kasvoja: autoritaarisessa järjestelmässä media luo todellisuutta vallanpitäjien käskystä kertomalla tarkkaan valitut tiedot kansalle, siinä kun totalitaarinen järjestelmä tekee saman mutta päälle kieltää ne kaikki väärät mielipiteet. Siinä ei ole enää mitään liberaalia, jos tietyt näkemykset jopa väkivalloin estetään. Siinä ei liioin ole mitään demokraattista, jos kaikkia näkemyksiä ei päästetä mukaan keskusteluun ja anneta kansan itsensä päättää... vai onko?

Mitäs jos kansa päättää, että nyt vaikkapa jokin tietty mielipide tahi jopa ihmisryhmä on kielletty? Jos järjestelmä on kansanvaltainen, kansalla on valta päättää siitä, mitä sen rajojen sisällä tapahtuu. EU itkee kun jossain maassa tehdään lakeja, jotka kieltävät asioita joita EU:n omat päättäjät pitävät positiivisena. Jos kansa olisi vallassa, maalla olisi täysi oikeus tehdä moisia pykäliä ja noudattaa oman kansansa tahtoa. EU kuitenkin kuvittelee omaavansa vallan kansojen yli ja kertoo suojelevansa liberaaleja arvoja näin tehdessään. Samalla se kuitenkin kieltää ne liberaalit arvot niiltä, joiden mukaan kansalla oli oikeus päättää omista asioistaan omassa maassaan ja näin EU osoittaa olevansa yksi oligarkia kaikkien alamaistensa yli.

Mitä vapaammin siis annamme vallan pakkautua, sitä vähemmän vapauksia meille muille jää. Ihmisoikeuksiin ei tietenkään kuulu estää muilta niitä ihmisoikeuksia, mutta kun kaikki kerran käy ja kilpailu ajaa liberalismia eteenpäin, voidaankin sanoa että elämme mielenkiintoisia aikoja. Nykyinen järjestelmämme, jota voidaan kutsua neoliberalismiksi, on pohjimmiltaan vapautta ja kilpailua voittajien ehdoilla. Yksilönvapauksien mittarina on varallisuus ja asema, vallan määrä, eli mitä korkeammalla olet, sitä vapaampi olet. Ratkaisuksi tähän tarjotaan "suurta nollausta", joka (mukamas) poistaa tämän epärehellisen kilpailun ja korvaa sen oikeudenmukaisuudella ja tasa-arvolla (sula mahdottomuus). Käytännössä siis yksi totalitaarinen järjestelmä halutaan korvata toisella, vieläkin totalitaarisemmalla teknokraattisella järjestelmällä, missä ne loputkin vapaudet ovat vain väliaikaisia etuoikeuksia. Kansalle jää siis valinta haluaako se kissan- vai koiranpaskaa lounaaksi joka ikinen päivä. Paitsi... jos kansa tähän havahtuu ja vaatii mediaa tekemään mitä sen kerrotaan tekevän niissä kauniissa saduissa "liberaalista demokratiasta", eli toimimaan oikeasti vallan vahtikoirana.