Post-totalitaarinen järjestelmämme

Mitä tulee totalitarismin jälkeen?

Jatketaan siis Vaclav Havelin kirjan merkeissä ja pohditaan, mitä eroa, jos mitään, on siinä järjestelmässä, joksi totalitarismi kehittyy verrattuna totalitarismin alkuvaiheisiin, jolloin se ei vielä ole normalisoitunut. Oli se totalitarismin kantava ideologia mikä tahansa, ottaa se aina oman aikansa että se iskostuu kansaan ja muuttuu "normaaliksi" elämäksi. Koska näin sitten pääsi tapahtumaan esimerkiksi Suomessa? Ehkä yksi tällainen virstanpylväs oli se, kun Suomi liittyi EU:iin, laittomasti. Länsimainen demokratia itsessään on jo toki hieno illuusio, joka median avulla suojelee vallanpitäjiä kansalta, mutta sisäisten valtakamppailujen ansiosta se "demokratia" saattaa säilyä siinä totalitarismin rajamailla hyvän aikaa, kunnes se kupsahtaa sen pisteen yli missä valta päätyy päättäväisiin käsiin joka kykenee sen säilyttämään - ja ajan kanssa sitä kasvattamaan.

EU itsessään toki kehittyi juuri samalla kehityskaarella, eli lähdettiin totalitarismin alkuvaiheista rakentamaan ja nyt olemme päässeet jo vuosia sitten siihen post-totalitaariseen malliin, eli järjestelmä on normalisoitunut. Mutta mistä sen voisi huomata, kun suurin osa kansasta ei edes ajattele EU:n tahi Suomen oman järjestelmän olevan totalitaarinen? Yksi merkki on sen järjestelmän vastustaminen, eli kuinka suuri joukko ja kuinka vahvasti jotain asiaa vastustetaan, sekä millä tavalla ne vastustajat "hoidetaan". Demokratiaan kuuluu vahvasti sananvapaus ja eri mielipiteiden puiminen julkisuudessa. Totalitarismissa on vain yksi julkinen näkemys ja sen eri variaatiot, koska täytyyhän kansan saada aina valita syökö se mieluummin kissan- vai koiranpaskaa. Post-totalitaarisessa järjestelmässä kansa on hyväksynyt kohtalonsa ja näkee sitä vastustavat vihollisenaan, vaikka edelleen uskovat myös asuvansa siinä vanhassa mallissa, jossa sanan- ja mielipiteenvapaus olivat perusoikeuksia.

Post-totalitaarisessa maailmassa kansa elääkin itsepetoksen aikaa ja parhaiten siihen sopeutuvat ne, jotka parhaiten kykenevät valehtelemaan itselleen. Tekopyhyys onkin huipussaan kun sanotaan sananvapautta suojeltavan se kieltämällä. Ihmisoikeuksia puolustetaan ne kieltämällä ja korruptiota ehkäistään tekemällä sen julkituominen laittomaksi. Kaikki korkeat arvot ovat kääntyneet päälaelleen post-totalitarismissa, siinä kun ne totalitaarisessa järjestelmässä vielä olivat oikein päin, mutta tukahdutettuina. Nykyään tälle samalle ilmiölle on jo annettu ihan oma nimensäkin: pellemaailma (engl. "Clown world"). Väärinpäin oleva maailma missä sota on rauhaa ja orjuus vapautta, aivan kuten Orwell jo 1984:ssä kertoi. Tämä pellemaailma on toki vain äärioikeiston salaliittoteoriaa, koska vapautta ja lähes anarkiaa vaativaa vasemmisto niin kertoo, puolustaessaan niitä sen hetkisiä hallitsijoita ja vaatien kaikkien tottelevaisuutta vallanpitäjille. Niin pitkällä siis jo olemme, että anarkistit vaativat kumartamaan valtaa muiden ylitse... anna sen hetken aikaa upota mieleesi.


Ajattelun sijaan rituaalien toistoa

Ihmisen ei tarvitse hyväksyä tai suoraan kannattaa sitä (post-)totalitaarista järjestelmää, vaan riittää että leikkii siinä mukana ja ainakin teeskentelee hyväksyvänsä sen. Itsepetos, toki, mutta tarpeellinen jos haluaa selviytyä mahdollisimman vähällä vaivalla ja riskillä. Riittää, että toistaa tottelevaisesti ideologian määräämät rituaalit oikealla tavalla, täten osoittaen oman uskollisuutensa koneistolle. Siksi esimerkiksi tämä naamavaippojen "signaalivaikutus" on niin tärkeä - jokainen voi nähdä kanssakulkijasta, onko hän alistunut käskyihin. Piikkipassi, jos semmoinen saadaaan, onkin jo sitten astetta kovempi hihamerkki, jolla jyvät karsitaan akanoista. Ihmisoikeuksien vastainen syrjintä kun saa kansan hyväksynnän, on vain taivas rajana miten pitkälle se peloteltu kansa onkaan valmis menemään "yhteiseksi hyväksi ja turvallisuutensa vuoksi".

Puheet siitä, kuinka "matala äänestysaktiivisuus uhkaa demokratiaamme", onkin malliesimerkki koneiston yskimisestä. Totalitarismit kun kaatuvat, ennemmin tai myöhemmin, sen jälkeen kun kansa ei enää tottele, minkä vuoksi tämä yksi tärkeimmistä rituaaleista (äänestäminen) onkin niin merkittävä. Kaikki ovat varmasti kuulleet sanonnan: "Jos äänestämällä voisi vaikuttaa, meidän ei annettaisi sitä tehdä", mutta valtaosa käy siitäkin huolimatta tekemässä kansalaisvelvollisuutensa, eli rustaamassa siihen lappuun numeron aina kun käsketään. Kansanvallassa se äänestäminen olisi oikeus, pellemaailmassa velvollisuus. Näitä eri rituaaleja on toki lukemattomia muitakin. Byrokratia ja koko hallintokoneisto on puhdas rituaali, missä juuri oikealla tavalla toimimalla saattaa onnistua loihtimaan sateen, tai ainakin saamaan sen etuuden, joka lain mukaan sinulle kuuluisi ilman sitä rituaalin toistamista juuri tietyllä tavalla.

Ja herra siunatkoon minkä halveksunnan saatkaan päällesi, jos kehtaat tehdä ne rituaalit vain vähän siihen suuntaan etkä välitäkkään siitä, miten sen "hyvän ihmisen" kuuluisi milloinkin tehdä. Et maksa juurikaan veroja, et noudata käskyjä kuin niiltä osin joilla voit välttää suuremmat ongelmat (et joudu esim. putkaan), saatat jättää äänestämättä ja kehtaat vielä hymyillä kun koneisto kustantaa elämäsi! Vapaus ei kuulu totalitaariseen järjestelmään ja vahvat kahleet itse laitettuna omiin ranteisiin on vapautta post-totalitarismissa. Kuinka paljon helpompaa onkaan elämä, kun vaan hyväksyy oman asemansa ja tekee täsmälleen mitä käsketään. Ei tarvitse ajatella mitä ja miten, riittää, että noudattaa viranomaisten käskyjä ja seuraa mediasta miten asioista tulee ajatella. Kun kaikki niin tekevät, sen täytyy olla oikein ja moraalista, eikös? Onkin normaalia, että ihminen sopeutuu mihin tahansa järjestelmään. Toistamalla ne samat rituaalit kuin kaikki muutkin, et erotu joukosta ja voit täten olla rauhassa... vaikka se sotisikin omia arvojasi vastaan.


Tärkeintä on se miltä näyttää

Havelin ajoista asioille on toki keksitty muitakin uusia termejä pellemaailman lisäksi. Hyvesignalointi kuvaa nähdäkseni hienosti samaa asiaa, mistä kirjassakin puhutaan - ulospäin on näytettävä mahdollisimman usein se oma tuki koneistolle. Jos ei nimittäin muista pitää tilanteeseen kuuluvaa maskia naamallaan, ajatusrikospoliisi saattaa hyvinkin tulla koputtelemaan ovellesi. Väärinajattelijoita jahtaa totalitaarisessa järjestelmässä se virkavalta, mutta post-totalitaarisessa mallissa jahdissa mukana on koko valtaväestö. Siinä vääräuskoisten jahdissa kun voi niin helposti hyvesignaloida kaikille, että kyllähän minäkin tuota asiaa vastustan! Miksi turhaa riskeerata omaa niskaa, vaikka tietääkin sen sotivan omia arvojaan ja moraaliaan vastaan? Olisi se vääräuskoinenkin voinut valita sen helpon tien ja vaan mennä valtavirran mukana!

Post-totalitaarisessa järjestelmässä vaaditaankin vielä paljon enemmän rohkeutta nousta sitä valtaa vastaan, koska vastassa ei ole enää pelkästään se hallinto väkivaltakoneistoineen, vaan nyt vastassa on se koko koneisto sekä valtaosa kansasta. Toisaalta voidaan myös kysyä että onko se rohkeutta, vai vaan tyhmyyttä lähteä moista tuulimyllyä vastaan taistelemaan? Totalitarismia vastaan kun ei tarvitse edes taistella että sen saa kaatumaan - riittää, että ei leiki mukana. Ongelma on vaan siinä, että se valtaväestö on saatava mukaan siihen tottelemattomuuteen, että se totalitarismi saadaan nurin. Post-totalitaarisessa mallissa kun se kansa on sen koneiston tukena... joten miksi ihmeessä se ei tekisi mitä käsketään, koska sehän on heidän yhteiseksi hyväksi ja turvallisuutensa vuoksi?!

Post-totalitaariseen vaiheeseen päätynyt järjestelmä ja sen kantava ideologia, mikä se sitten milloinkin onkaan, kertoo ihmiselle että ainoastaan se koneisto on hyvä ja moraalinen valinta. Kaikki sitä ideologiaa vastustava on "pahaa" ja "syntistä", eli olet oikeamielinen puolustaessasi tyranneja ja hyökätessäsi vääräuskoisia vastaan. Pellemaailmassa arvot ovat päälaellaan ja niiden kyseenalaistamista ei katsota hyvällä. Mutta tämän kaiken havaitseminen on lähes mahdoton tehtävä, koska media tekee niin hyvää työtä - ylläpitää sitä illuusiota, vahvistaa itsepetosta ja lynkkaa kaikki vääräuskoiset. Ja kuten kaikki totalitarismit tähänkin mennessä ovat tehneet, kansan tottelevaisuus varmistetaan pelolla. Kun media tekee riskien arvioinnin puolestasi, voit olla varma että pelkäät olemattomia ja jätät huomiotta ne todelliset uhat. Mutta "eiväthän ne niin tekisi"... taas. Historiasta olemme oppineet lähinnä sen, että emme opi historiasta.

Totalitaarinen ideologia

Ideologioista

Vaclav Havel kirjassaan "The Power of the Powerless" (vapaa käännös: vallattomien valta) kertoo näkemyksestään ja havainnoistaan totalitaarisessa maassa, Tsekkoslovakiassa, 1970-luvulla. Osa voi kutsua silloista mallia sosialismiksi tai kommunismiksi, mutta Havelin antama nimitys "post-totalitarian" antaa huomattavasti paremman sävyn silloiselle (ja muille vastaaville) järjestelmälle - se on edennyt niin pitkälle, ettei se enää tunnu totalitarismilta vaan... normaalilta. Joukkopsykoosi (tästä lisää joskus myöhemmin) selittää osan tästä käytöksestä, mutta vahva ideologinen pohja pelaa myös suurta osaa. Vai aiheuttavatko ne ideologiat sen joukkopsykoosin? Yksilö, itse, minä katoaa ja tilalle tulee se aatteen palo, jotain itseä suurempaa.

Ideologiat tarjoavat ihmiselle kaiken mitä hän tarvitsee - identiteetin, omanarvontuntonsa ja moraaliset arvot... paitsi että ne ovat vain illuusio moisista korkeista arvoista, täten helpottaen ihmistä pääsemään niistä aidoista eroon. Ideologia auttaa niin valtaa pitäviä kuin alamaisia uskottelemaan, että kaikki menee juuri kuten pitääkin ja ihmiset elävät harmoniassa universumin kanssa ideologiaa noudattaessaan. Käytännössä niitä ideologioita käytetään lähinnä oikeuttamaan kaikki se "paha", jota tehdään niin muille kuin itselle/omille. Oikeille vallanpitäjille tämä tarjoaa loputtomasti mahdollisuuksia alistaa kaikki kansat ja ne alemman tason nuket voivat kokea siinä samalla tekevänsä hyvää, koska niin ideologian kantava tarina kertoo.

Yksi kantava osa lähes jokaisessa ideologiassa on ajatus kollektivismista, eli yksilö voidaan aina uhrata yhteisen edun vuoksi. Konformismi eli yhtenäistyminen on psykologinen ilmiö joka siellä kollektivismin takana piilee - kaikkien tulee olla tietyiltä osin samankaltaisia. Elämä itsessään on monimuotoinen ja vapaa, siinä kun kollektivistit vaativat samankaltaisuutta ja kuria. Mutta kun moraali on korvattu joukkomieleen upotetulla aatteella siitä oman toiminnan oikeellisuudesta, ei ihminen edes harkitse pysähtyä miettimään onko se jokin asia "oikein" vai "väärin". Sen täytyy olla hyvää ja oikein, koska kaikki muutkin niin tekevät! Ja suurin paha sekä uhka ovat kaikki ne, jotka haastavat tätä näkemystä. Ja kun kollektivismi saavuttaa korkeimman muotonsa eli fasismin, ei kellään ole enää kivaa? Paitsi vallanpitäjillä, tietysti... he ovat aina valmiita uhraamaan yksilön oman etunsa vuoksi ja kertomaan, että se on yhteinen etu.


Totalitarismista

Diktatuurin moni osaa tunnistaa totalitarismiksi, mutta jos on itse ollut tukemassa avoimesti sen hetkistä järjestelmää, ei sitä totalitarismia olekaan niin helppoa myöntää. Jos itse tuli kannatettua (äänestettyä) sitä totalitaarista mallia, osasyyllinen löytyy liian läheltä joten on paljon helpompaa syyttää niistä huonoista asioista jotain ulkopuolista tahoa sen sijaan että katsoisi peiliin. Tässä länsimaisessa demokratuurissa se syyllinen on aina ne kaikki muut paitsi se oma puolue, sekä tietenkin kaikki ne, jotka äänestivät väärin! Vika kun ei voi olla itse järjestelmässä, vaan ainoastaan niissä osissa, joita ei itse tue.

Itä-Saksa oli aikoinaan omien sanojensa ja nimensä (Saksan demokraattinen tasavalta) mukaan demokraattinen maa, mutta se ei ollut edes (ainakaan osalle) kansalleen mikään hirvittävän suuri salaisuus, että totalitaarinen olisi kuvannut järjestelmää huomattavasti rehellisemmin. Myös Pohjois-Korea on demokratia (Korean demokraattinen kansantasavalta) - siellä kansa vaan osaa äänestää oikein! Kyselymittauksissa ainoastaan Suomessa on vankempi kannatus maan johtoon kuin P-K:ssa, mikä tietenkin todistaa tämän oman maamme olevan demokratian mallimaa! Ja kun enemmistö on asiasta samaa mieltä, se tekeekin asiasta täyttä totta ja kaikki eri mieltä olevat se tekeekin automaattisesti pahoiksi vääräoppisiksi. Kysy vaikka keneltä, meillä on nytkin maailman suosituin presidentti ja tämän vuosituhannen paras pääministeri! "Parhaassa" vaan on se pieni juttu, että rima ei ole järin korkealla... ja kun media on tarkasti vallanpitäjien hallinnassa, ei se tarina pääse juurikaan lipsumaan.

Totalitaarisen järjestelmän tunnistaa yleensä helpoiten siitä, miten väärää mieltä olevia kohdellaan. Siinä kohden, kun ihmisoikeuksien rajoittaminen tietyiltä ryhmiltä nähdään kannatettavana asiana kansan syvissä riveissä, on totalitarismi edennyt jo vaarallisen pitkälle. Totalitarismissa myös niiden "hyvien ihmisten" oikeuksia ja vapauksia voidaan helposti rajoittaa, mutta se ei ole vielä mitään verrattuna siihen, miten he kohtelevat niitä vastavirtaan melovia. Sananvapaus on yleensä se ensimmäinen ihmisoikeus, joka kielletään väärää mieltä olevilta. Kun lakeihin asti lähdetään rustaamaan niitä oikeutettuja ihmisoikeuksien rajoituksia, "vaarallisen pitkällä" on jo kaukana takana. Moneskos kohta se ihmisoikeuksien rajoittaminen siinä tulevassa joukkotuhonnassa Stantonin listalla olikaan? Entä kuinka moinen voisi onnistua, koska ihmiset eivät yleensä ole niin innokkaita luopumaan vapauksistaan ja oikeuksistaan? Helposti - pelolla. Kansa on valmis vaihtamaan vapautensa ja oikeutensa välittömästi, jos joku tarjoaa heille turvallisuutta ja suojaa sitä isoa pahaa mörköä vastaan, jonka totalitaariset johtajat ovat ensin luoneet. Yhteiseksi hyväksi ja juuri sinun turvallisuutesi vuoksi!


Illuusio demokratiasta

Jos pitäisi laittaa pahemmuusjärjestykseen tämän ajan karmivimmat totalitaariset ideologiat, ilmastohumppa, køronakultti ja "länsimainen demokratia" olisivat sielä kärjessä tai ainakin sen tuntumassa. Oikeistolaiselta jos kysyisi, vastaus olisi tietenkin kommunismi ja sosialismi, siinä kun vasemmistolaiset syyttäisivät oikeistolaisia aatteita kuten kapitalismi ja fasismi (kuten he itse sen virheellisesti määrittävät). Näiden vasemmiston ja oikeiston aatteiden ujuttaminen kansanvaltaan ja siihen usein liitettävään konstitutionalismiin olisikin sula mahdottomuus ilman paksua savuverhoa, jonka media kykenee tarjoamaan totalitaariseen järjestelmään. Vapaa lehdistö kun kykenisi pitämään sen totalitarismin kurissa kansanvaltaisessa järjestelmässä.

Ilman ideologioita "tolkun ihminen" olisikin aivan hukassa. Joutuisi itse päättelemään mikä on oikein ja mikä väärin, eikä vaan rimpauttaa kaverille tai tarkistaa televisiosta mikä on hyvää ja mikä pahaa. Sanonta "5% ihmisistä ajattelee, 10% kuvittelee ajattelevansa ja 85% ennemmin kuolisivat kuin ajattelisivat itse" ei olekaan kaukaa haettu todellisuuteen peilaten. Ideologioita sokeasti toistavat ja kannattavat harvemmin itse ajattelevat, mutta ovat kyllä valmiita kutsumaan itseään hyvinkin "asiantuntevaksi" ja itsenäisesti ajattelevaksi hyväksi ihmiseksi, joka kykenee kyllä ne aidot pahat ihmiset tunnistamaan koska vaan. Ideologiaan kunnolla uskovalle lähes yhtä paha synti kuin olla eri mieltä on se, että vaatii myös vastapuolelle oikeuden tulla kuulluksi. Semmoinen sananvapaus kun ei kuulu lainkaan totalitaarisiin ideologioihin! Pikatesti siihen, mihin ryhmään tuosta edellä mainitusta kolmesta vaihtoehdosta voisi mennä näin: "5%" näkee ongelman järjestelmässä, "10%" näkee ongelman sen hetkisissä johtajissa ja "85%" odottaa innolla, että pääsee pian taas äänestämään... vai onko tuon testin virhemarginaali PCR-testin luokkaa, mitä luulet?

Mitä ylevämmillä sanoilla sitä totalitaarista järjestelmää kutsuu, sitä paremmat saumat sillä illuusiolla on säilyä. Kukaan kun ei taida haluta kannattaa fasismia, etenkään jos sitä sanaa käytettäisiin sen alkuperäisellä merkityksellä. Mutta kun sille annetaan kaunis nimi, esimerkiksi "liberaali demokratia", ja yleviä tarkoitusperiä, kuten "yhteiseksi hyväksi ja sinun turvallisuutesi vuoksi", se 95% kansasta on valmis seisomaan sen ideologian takana tai jopa julkisesti sitä edistämään. Ehkä pelottavin osa tässä kuitenkin on se, että sen ideologian voisi vaihtaa toiseen totalitaariseen ideologiaan ja sama jengi olisi valmiina myös sitä tukemaan, kunhan se vaan on ensin saatu iskostettua sinne kansan syviin tuntoihin. Millä se muka onnistuisi?! Medialla, kuten joka ikinen kerta tähänkin saakka. Ainoastaan ne tavat välittää se sanoma kansalle ovat kehittyneet aikojen saatossa, mutta se vallanpitäjien propaganda on säilynyt tarkoitusperiltään samana niin kiveen kaiverretuista kuvista aina netin syövereihin saakka. Ai niin... "eiväthän ne niin tekisi"™ ja "joku olisi sen jo huomannut ja nostanut asian julki"™. Noh, onneksi ne totalitarismit kaatuvat aina samalla tavalla, eikös?

Totalitarismin ja liberalismin rinnakkaiseloa

Kaksi vastakkaista näkökulmaa...

Totalitaarinen järjestelmä on helppo tunnistaa - kaikki valta on yksissä käsissä ja hallinto määrää kaikesta mitä sen alamaisille tapahtuu. Jos kaikki omistus on vielä samoissa käsissä niin silloin puhutaan fasismista, mutta näiden kahden ero on kovin häilyvä, koska hallitakseen jotain ei sitä tarvitse itse omistaa. Vallan pakkautumista pidetään yleensä negatiivisena asiana, paitsi niiden mielestä, joille se valta on pakkaantunut. Tämä shokkitieto mahtaakin tulla monelle yllätyksenä - totalitaarisissa järjestelmissä ne siellä huipulla olevat ovatkin hyvin vapaita, eivätkä lainkaan kärsi samoista vaivoista kuin se kansa, jonka yli he valtaansa käyttävät!

Liberalismi on myöskin helppo tunnistaa - vapautta ja vaurautta, seinät leveällä, katto korkealla ja rajoituksia minkään suhteen ei ole kuin kansan suojelemiseksi. Mediasta saa vapaasti valita mitä katsoo ja vauraus jakautuu vapaan kilpailun ansiosta... niin, mitenkäs se kilpailussa menikään? Varallisuudesta ja vallasta kilpaileminen kun tuppaa pakkaamaan niitä molempia yksiin käsiin ja mitä vapaampi järjestelmä, sitä helpompaa on kallistaa sitä kilpailua omaksi edukseen jos sattuu jo valmiiksi siellä huipulla olevan. Muiden kampittaminen ja rajoittaminen käyttämällä esimerkiksi omaa valtaansa lakien ohjailussa on aivan tavallista valtapeliä, jossa vahvin tuppaa voittamaan.

No mutta ovathan ne totalitaariset järjestelmät ihan erilaisia kuin liberaalit järjestelmät, katso nyt vaikka kuinka ne pahat sosialistiset ja kommunistiset maat kurjistavat kansaansa! Kyllä, ajatella, huipulle päästessään ne vallanhimoiset tahot tekevät kaikkensa pysyäkseen vallassa ja valehtelevat kansalleen mennen, tullen ja palatessa. Vapaan kilpailun ansiosta globaali markkinatalous ei kuitenkaan rajoja katso, vaan raha ja valta kulkevat sinne, missä on vähiten vastustusta omalle edulle. Miksi yrittää kilpailla reilulla kentällä, jos voi diktaattoria avustamalla saada oman bisneksensä pyörimään sulavasti siellä Paskanistanissa? Liberalismi, totalitarismi... vastakkaisia näkemyksiä...


... vai ovatko?

Näiden kahden ajatusmallin rinnakkaiselo saattaa äkkiseltään kuulostaa absurdilta, mutta pohjimmiltaan molemmissa malleissa kyse on vain siitä, millä tavalla sitä tavan kansaa paimennetaan. Poimimalla rusinat pullasta saadaankin järjestelmiä, kuten tämä liberaali länsimainen demokratia, jonka nimi viittaisi vapaaseen kansaan kun todellisuus on pienen porukan ohjaama totalitaarinen järjestelmä, jossa vapaudet ja ihmisoikeudet ovat vain väliaikaisia etuoikeuksia. Jos et usko niiden olevan vain väliaikaisia etuoikeuksia, katsoppa kuinka helposti ne voidaan viedä "poikkeustilan" aikana, oikeutetusti.

Ainut asia, joka totalitarismin syntyyn ja sen säilyttämiseen tarvitaan, on tarkasti hallittu media. Jos siitä hallitusta mediasta vielä kyetään antamaan kuva, että se olisi vapaa ja riippumaton, vielä parempi - kukaan ei kyseenalaista vapaata ja riippumatonta media, etenkin kun media itse kertoo olevansa vapaa ja riippumaton! Media kertookin paljon yhteiskunnasta, mutta sen kriittinen tarkastelu on hyvin haastavaa, koska illuusion läpi näkeminen vaatii vanhojen uskomusten kyseenalaistamista. Jos nimittäin uskoo, että järjestelmä on sinun puolellasi ja tekee kaikkensa yhteiseksi hyväksi ja turvallisuutesi vuoksi, nykypäivän media varmasti näyttäytyy luotettavana tiedonlähteenä.

Toki tämän illuusion kyseenalaistaminen onkin riski koko yhteiskunnalle - media toimii liimana, joka pitää koko tarinan kasassa ja jos se murtuu, koko järjestelmä on vaarassa romahtaa. Totalitaarisissa maissa kansa yleensä tietää elävänsä rautaisen nyrkin alla ja että media toitottaa tarkkaan valittua sanomaa, mutta liberaaleiksi mielletyissä maissa se median kyseenalaistaminen tuntuu olevan lähes mahdoton ajatus valtaosalle ihmisistä. Totalitaarinen liberalismi toimiikin siis paremmin kuin hyvin, eikä tarvitse läheskään yhtä vahvaa väkivaltakoneistoa varmistaakseen yhteiskuntarauhan. Riittää, että valtaosa kansasta uskoo siihen valtamedian tarinointiin. Totalitaariset johtajat voivat toki myydä omaa aatettaan millä nimellä tahansa, kuten sosialismi tai kapitalismi, mutta pohjimmiltaan kyse on aina samasta aatteesta: kollektivismi. Siis se, että kaikkien olisi yhteisen hyvän vuoksi tehtävä samalla tavalla, vaikka se yhteinen hyvä merkitseekin oikeasti vain harvojen hyvää, muiden kustannuksella.


Valta muiden yli

Vapautena yleensä pidetään sitä, että saa valita... annetuista vaihtoehdoista. Jos on useampia vaihtoehtoja, silloin on enemmän vapautta! Kahdeksan eri makuista jugurttia on selvästi merkki liberaalista yhteiskunnasta, kun totalitaarisessa järjestelmässä ei ole kuin yksi maustamaton vaihtoehto. Vapaa ihminen tosin keksisi sekoittaa siihen maustamattomaan juuri haluamansa lisukkeet, mutta onhan se tietysti hienompaa kun saa valita annetuista vaihtoehdoista, eli on vapaa omista ajatuksistaan ja vain leikkii valitsevansa? Tähän kiteytyykin se liberaalin demokratian illuusio, joka peittelee sitä alla piilevää totalitarismia... valinnanvapaus, tai paremminkin sen puute.

Suomen yksipuoluejärjestelmästä löytyykin varmasti kaikille sopiva vaihtoehto. Löytyy neoliberalistinen puolue punaisessa takissa, vihreässä takissa, sinisessä takissa ja verkkopaidassa. Saa valita pysytäänkö lännen arvoyhteisössä (EU & NATO) hymyillen, naureskellen, juhlien vai hammasta purren. Vapaasti saa päättää äänestämällä sen, mitä veroja seuraavaksi tullaan nostamaan eniten ja kuinka paljon omista verovaroista lahjoitetaan niille, joita et itse haluaisi tukea millään tavalla. Huomaatko, hyviä vaihtoehtoja joista kaikille löytyy omansa! No mutta kuka tahansa voi lähteä ehdolle ja vapaasti mennä vaikuttamaan! ... kunhan vaan on ensin valtamedian hyväksynnän saanut aatteilleen.

Vallan (kolmi)jaon idea olisi toki estää se vallan pakkautuminen ja totalitarismiin ajautuminen. Vapaa media kuuluisi toimia vallan vahtikoirana ja paljastaa ne vallan väärinkäytökset. Kuis menee, noin niinku omasta mielestä? Vallanjaosta ole tietoakaan ja medialla on tasan tarkkaan yksi sallittu virallinen tarina. Se, että kaupasta löytyy ne sen sata eri vaihtoehtoa ja televisiossa on monta kanavaa mistä katsoa sitä samaa paskaa, ei tee millään tavalla järjestelmästä liberaalia. Ihmisoikeuksien noudattaminen on jo kohtuullinen indikaattori sille, kuinka lähellä sitä totalitarismia olemme ja nykyinen kehitys perusoikeuksiemme rajoituksilla kansan hurraamana voitaisiin sanoa, että Mao olisi kateellinen...

Mielenmurha - Takinkääntäjät ja petturit

Onko alhaisempia olentoja olemassakaan?

Heti kun pettäminen, petturuus tai mikä tahansa niihin rinnastettava asia nousee esiin, ihmisillä tuppaa nousemaan niskakarvat pystyyn - nyt puhutaan vakavasta asiasta. Jo siinä kohtaa kun ensimmäiset epäilyt tai syytökset kohdistuvat johonkin ihmiseen, ne entiset ja nykyiset liittolaiset, kaverit ja jopa perheenjäsenet ottavat yleensä muutaman askeleen taaksepäin tästä "pahasta" asiasta. Tyranneilla on tapana tehdä näytösoikeudenkäyntejä maanpettureita kohtaan, ihan vaan varoitukseksi kaikille muille. Nykypäivänä petturin leiman saa (ainakin mediassa) tosin jo siitä, jos ei tottele vallanpitäjien käskyjä prikulleen. Syytetyksi joutuminen on kuitenkin kova kolaus kenelle tahansa, etenkin jos tietää tai tuntee olevansa syytön. Kansan silmissä se maine on siinä vaiheessa jo mennyt, siitä media pitää huolen jos niin halutaan...

Ensin pohditaan mitä se pettäminen, petturuus tai takinkääntö edes merkitsee. Esimerkiksi maanpetoksesta ja maanpetturuudesta kun puhutaan niin ihmiset eivät välttämättä edes erottele asiaa sen suhteen, missä valossa asia esitetään - petettiinkö kansa/maa moraalisesti vai juridisesti? Puhumalla tästä "länsimaisesta liberaalista demokratiasta" negatiivisessa valossa, saatetaan se yhdistää vallankumouksellisuuteen ja täten mahdollisesti maanpetturuuteen. Jos kansa nousisi vallanpitäjiään vastaan väkivaltaa käyttäen, se olisi varmasti juridisesti katsottuna maanpetos, mutta moraalisesti arvioituna jopa kansalaisen velvollisuus. Onko kansansa pettäneen tahon pettäminen siis pettämistä lainkaan? Oikeudessahan asiaa puitaisiin, mutta liberaaliin näkemykseen kuuluu varallisuuden ja vallan määrittävän kuka on oikeassa...

Joka tapauksessa luottamuksen pettämistä pidetään, ehkäpä hyvinkin ihan syystä, yhtenä suurimmista rikoksista ja rikkomuksista ihmisten välillä. Oikeusjärjestelmän mukaan petoksen vakavuus riippuu siitä, ketä on petetty - valtiota ei huijata mutta muiden kansalaisten muroihin saa kusta. Valtio, poliitikot ja virkamiehet saavat tietenkin pettää kansan kerta toisensa jälkeen, koska heillä on takanaan se väkivaltakoneisto ja se kenellä on eniten valtaa on oikeimmassa. Yksilöiden välillä se petoksen taso ja kuinka se nähdään vaihtelee taas suuresti - väärän tahon kanssa samaan kuvaan päätyminen saatetaan jo laskea perisynniksi. Vahingossa tai tahallaan suoranainen lupausten ja luottamuksen pettäminen, vastustajan kanssa samaan kelkkaan hyppääminen, yleensä kuitenkin katkaisee ne välit ainakin toistaiseksi; luottamus on kuin posliininen kahvikuppi - sen voi kyllä rikkomisen jälkeen liimata takaisin kasaan, mutta koskaan siitä ei ehjää enää tule.


Kaltevalla pinnalla

No jos nyt vaan yhden kerran tekee jotain, jonka tietää olevan väärin, eihän se nyt vielä ole mitään pettämistä? Tai kahdesti, tai kolmasti, tai vähän enemmän ja isommin, eikait siitä kukaan välitä? Kuinka tietoinen yksilö edes on tehdessään jotain asiaa, millä tavalla se todellisuudessa vaikuttaa? Puhuttaessa esimerkiksi hyödyllisistä idiooteista, viitataan ihmisiin jotka eivät ymmärrä tekojensa vakavuutta ja miten he auttavat sitä havaittua vihollista. Juridisesti katsottuna petokset on huomattavasti helpompi määrittää ja osoittaa, koska rike pystytään osoittamaan esimerkiksi sopimuksen rikkomuksena. Kirkko osasi myös osoittaa vääräoppisuuden ja kerettiläisyyden, kuka oli paha syntinen ja kuka kunnon uskovainen - aivan kuten nykypäivänä ilmasto- ja koronakultit tekevät.

Voidaksesi pettää jonkin aatteen tai jonkin asian "puolen", on sinun kuitenkin ensin valittava niistä se "oma puolesi". Jos ei ota kantaa johonkin asiaan, ei voi pettää kumpaakaan puolta ja samalla kuitenkin molemmat puolet tulevat mahdollisesti näkemään yksilön petturina - olet joko kanssamme tai meitä vastaan. Neutraaliksi jäävä nähdään monasti selkärangattomana, siinä kun omalle puolelle tuleva on rohkea hyvä tyyppi ja vastapuolelle päätynyt tietenkin paha, harhautunut tai jopa petturi. Asiasta riippuen, ei kumpikaan "puoli" ole välttämättä "oikeassa", siinä kun toinen "väärässä", vaan kyse on vain näkemyseroista. Onko siis parempi pysyä tilanteissa neutraalisena, ei kenenkään puolella, vai kuuluuko jokaisesta asiasta omata jokin tietty kanta? Entä saako sitä kantaa muuttaa jos oppii jotain uutta asiasta, vai oletko aina pysyvästi puolesi valinnut ja sen muuttaminen on halveksuttavaa takinkääntöä?

Vahvemman puolelle on kuitenkin yleensä helppo mennä ja jos valtasuhteet vaihtuvat, voi sen voittajan kelkkaan aina loikata mukaan. Isompaan porukkaan kuuluminen on usein se turvallinen ratkaisu, tosin se enemmistö ei automaattisesti ole oikeassa - syö paskaa, miljardit kärpäset eivät voi olla väärässä? Osa taas automaattisesti valitsee sen heikomman puolen jota lähtee tukemaan, koska ... niin, miksi? Tuleeko päätös siitä omasta näkökannasta tehdä millään tavalla sen perusteella, mikä näkemys saa minkäkin verran kannatusta? Entä voiko jostain laajemmasta asiasta omata juuri omankaltaisen mielipiteen, joka on osittain sen yhden tahon kannalla ja toiselta osin vastapuolen kannalla? Kumpaan leiriin siis kuulut, jos oma kantasi on osittain puolesta ja osin vastaan mitä tahansa olemassa olevaa ryhmäjakoa peilaten? Tämä on yksi niistä edustuksellisen demokratian puolueiden suurimmista ongelmista, jos siis kuvitellaan että järjestelmä toimii kuten sen kerrotaan toimivan...


Itsepetos

Luottamus on sen petoksen vastakohta ja tällä hetkellä suuri puheenaihe onkin se, että kansalaisten tulisi luottaa hallitsijoihinsa, oman turvallisuutensa vuoksi ja yhteiseksi hyväksi. Mutta miksi ihmeessä kansan tulisi luottaa vallanpitäjiin, jotka todistettavasti ovat pettäneet kansansa? Ai niin, koska media kertoo että ongelmaa ei ole. Viranomaisiin, asiantuntijoihin ja poliitikkoihin pitää luottaa ja uskollisesti noudattaa heidän käskyjään, koska muutoin olet paha syntinen jolle ei kuulu edes ihmisoikeudet. Siitäkin huolimatta, että todisteiden valossa näihin tahoihin ei ole luottamista. Mutta ihminen on hyvä pettämään itseään, etenkin jos siitä pettämisestä palkitaan ruhtinaallisesti... tai edes niin, ettei rankaista pahasti kunhan vaan alistuu. Tyrannit tekevät kaikkensa, että kansa tottelisi käskyjä - mielenmurha, aivopesu, tottelevaiseksi robotiksi muuttuminen joka ei itse kanna omaa vastuutaan...

Uskollisuus johonkin asiaan voikin olla suuri petos itseään kohtaan. Toisaalta taas uskollisuus siinä vaiheessa, kun petos on vasta epäilyn tai syytöksen tasolla, voi olla juuri se "selkärankainen" teko. Omaan itseensä luottaminen ja uskominen ei kuitenkaan ole helppoa jos ulkopuolinen paine on musertava. Johonkin toiseen uskominen ja luottaminen taas sitäkin vaikeampaa, etenkin jos ne epäilyt ja syytökset ovat yhtään vakavampia. Entäpä jos vain tuntee tulleensa petetyksi, vaikka asian monimutkaisuuden vuoksi niin ei käynytkään vaikka asia siltä ensisilmäyksellä vaikuttaakin? Syyllinen vaiko syytön, kunnes toisin todistetaan? Miksi ihmeessä ihmiset kokevat sen kannattamansa poliittisen tahon "kääntäneen takkinsa" kun he tekevät jotain päinvastaista kuin itse ajattelevat - nykyiseen poliittiseen peliin kuuluu se, että kaikilla on monivärinen takki joka vaihtaa väriään sen mukaan mistä tuulee?

Näki sen petoksen, luotettavuuden sekä uskollisuuden missä valossa tahansa, yhteen asiaan voi aina kuitenkin luottaa: media, nimenomaan se valtamedia, ei tule koskaan kertomaan miten asiat oikeasti ovat, vaan he kertovat aina sen, mitä sinun halutaan tietävän. Se on median luonne, aina ollut ja tulee aina olemaan. Kysymys kuuluukin, ovatko ne tahot jotka tällä hetkellä ovat oikeasti vallassa luottamuksen arvoisia? Onko oma etusi olla uskollinen niille, jotka tätä maailmaa pyörittävät ja median kautta omia arvojaan sinulle syöttävät? Ei media tai ne vallanpitäjät ole ketään pettämässä, ainoastaan ihmisten usko heidän tarkoitusperiinsä on vain illuusio. Voisiko siis oikeamielinen, hyvä johtaja, käyttää valtaansa ja mediaa kaikkien yhteiseksi hyväksi? Mikäettei... Mutta valta tuppaa korruptoimaan ja vetämään puoleensa helposti korruptoituvat. Eli... niin, itseään voi aina huijata uskomaan milloin mihinkin asiaan. Omaa takkia saa kääntää niin monasti kuin itse haluaa, mutta jos ei sitä takkia välistä muista puhdistaa, kaikki se paska vaan menee piiloon ja pakkautuu sinne syvälle. Ja se murhaa niin mielen kuin kehon...

Mielenmurha - Pelko työkaluna

Pelko tappaa mielen

Tunteet ovat tärkeä osa tavallisen ihmisen elämää ja pelko on vain yksi niistä, mutta samalla se on yksi tärkeimmistä tunteista - nimittäin totalitaarisille johtajille. Kuolemanpelkoa pidetään usein merkittävämpänä pelkona mikä ihmistä liikuttaa (tai jäädyttää), mutta elämänpelko taitaa olla vielä yleisempi ja paljon vakavampi kuin uskoisikaan. Sinne oman turvallisen alueen ulkopuolelle astuminen on pelottavaa ja etenkin nyt tämän pandemian aikana se turvallinen alue on kutistunut monella hyvin hyvin pieneksi. Jopa niin pieneksi, että rajoitetaan jopa omaa hengitysilmaa muutoin raikkaassa ulkoilmassa naamarätin avulla. Vapaus ja vastuunotto omasta elämästään kuulostaa aivan mahdottomalta, kun puolentoista vuoden ajan on kerrottu kaikkien muiden ihmisten olevan uhka juuri sinun omalle hengellesi.

Totalitaariset johtajat kautta aikojen ovat tienneet, että kansan ohjailuun ei pelkoa tehokkaampaa työkalua olekaan. Kyllä, pelko aiheuttaa myös ennalta-arvaamattomia reaktioita yksilöissä, mutta sitä varten on se väkivaltakoneisto varmistamassa, ettei kukaan saa ideakseen ohjata sitä kansan pelkoa johtajiaan vastaan. Yhdenmukaisuus ja elämisen pelko yhdistettynä vievät kaikista tehokkaimmin ne vapaudet ja vastustuksen sitä totalitarismia kohtaan. Monimuotoisuudessa ja itsenäisessä ajattelussa piilee se ihmiskunnan voima ja valta - kykymme ja halumme keskustella asioista ja tuoda esiin kaikki mahdolliset näkökulmat. Vähemmän yllättävästi juuri vapaa puhe sekä ajattelu ovatkin totalitaarisissa järjestelmissä kiellettyä. Nykypäivän ajatuspoliisit kieltävät kaikki väärät näkemykset ja median täysin yhdenmukainen tarina varmistaa sen, ettei tavan kansan eteen niitä virallisen tarinan ristiriitaisuuksia nosteta esiin.

Pelko on toki myös olla hyödyllinen tunne, koska se suojelee ihmistä vaarallisilta asioilta. Ongelmana vaan on se, että ihmiset ovat ulkoistaneet sen itsenäisen ajattelunsa medialle sen suhteen että mitä tulisi pelätä. Reaktio on kuitenkin taattu, oli se pelko sitten oikeaa tahi sepitettyä uhkaa kohtaan. Mikä se pelkoreaktio sitten on, se taasen on yksilöllinen, vaikka halutunkaltaista reaktiota pyritäänkin psykologian avustuksella ohjailemaan. Esimerkiksi ilmastohömppää ajavat pyrkivät luomaan aktivoivaa paniikkia lamauttavan pelon sijaan siinä kun pandemiapelottelussa tärkeää on saada ihmiset luottamaan vapahtajaansa (vallanpitäjiin) ja tottelemaan jokaista käskyä, sekä pakottaa muut tekemään samoin.


Yleisiä pelkoreaktioita

Taantuminen on yksi ihmismielen keino hanskata pelkoa - taannutaan aikaisemmalle tasolle unohtaen jo opitut asiat. Äärimmilleen vietynä siitä vuosia koulutetusta karaistuneesta ihmisestä tulee jokeltava vauva, joka käpertyy kasaan ja odottaa äitiä apuun. Pahimmillaan moinen taantuminen voi jatkua hyvinkin pitkään ja jättää jopa elinikäiset muutokset käyttäytymiseen kohdatessaan uudelleen saman pelon aiheuttaneen asian. Kyseinen reaktio ei ole yleensä hyödyllinen vallanpitäjille, mutta koska yksilöllä ei ole heille mitään arvoa muutoinkaan, ei muutama menetetty tapaus ole ongelma eikä mikään - pilleriä naamaan tai laitokseen, pois vaan näkyvistä ettei pääse tarttumaan... koska äärimmäiset pelkoreaktiot tuppaavat leviämään ja tarttumaan. Kun hätä on suurin, on vessapaperirullan oltava lähellä?

Naamioituminen ja piiloutuminen, taustaansa häipyminen onnistuu kameleontilta oikeen näpsäkästi mutta myös ihminen kykenee muuttamaan peloissaan väriään, pyrkien piiloutumaan uhalta - koko kehon pigmentti muuttuu kun ihminen kalpenee näkyvästi. Pyörtyminen tai luhistuminen, samoin kuin turhanpäiväisiin askareihin täydellisesti keskittyminen ovat vain joitain niistä pelkoreaktioista, joita ihminen osoittaa pyrkiessään piiloutumaan maailmalta. Suuremmassa joukossa tämä reaktio voi olla hyvin vaarallinen selviytymisen vuoksi, koska oikean vaaran uhatessa ei luhistuminen yleensä auta asiaa. Kotiinsa pakolla eristäminen saattaakin olla helpotus, koska silloin ei tarvitse pelätä sitä pahaa ulkopuolista maailmaa ihan yhtä paljon.

Räjähtävä paniikki, eli se klassinen "pakene tai taistele"-reaktio on helpoiten tunnistettavissa oleva ja usein myös se vallanpitäjien haluama reaktio - kunhan he saavat päättää sen räjähdyksen suunnan. Mellakat ja joukkolynkkaukset tapahtuvat usein pelon ansiosta, vaikka ne näyttäytyvätkin vihana - viha toimiikin keinona purkaa se pelko pois kehosta. "Suuri johtaja" joukon keulassa kykeneekin ohjaamaan sitä laumaa haluamaansa suuntaan, koska joukkomieli ei kykene korkeampaan ajatteluun. Sinänsä toimimaan saaminen on positiivinen asia, mutta ulkoa ohjattuna ja haitalliseen suuntaan ajettuna tämä pelkoreaktio voi olla hyvinkin tuhoisa niin yksilölle kuin koko yhteiskunnalle. Mutta tämä on juuri se reaktio, jota ilmastokatastrofia huutavat tahtovat, koska heidän mielestään on oikeutettua traumatisoida nuorisoa ja saada heidät hyökkäämään "vanhaa valtaa" vastaan... hetkonen, missäs tämä nähtiinkään vii... ai niin, Maon kulttuurivallankumous.


Jos se ei tapa...

... se sairastuttaa, nimittäin psykosomaattinen oireilu on yksi pelon aiheuttamista ongelmista, jonka tunnistaminen on joskus hyvin hankalaa. Ihminen oireilee esimerkiksi hikoilemalla, jatkuvalla virtsaamisen tarpeella, sydän hakkaa, ripulointia tai verenpaine ampuu kattoon - näin muutaman "yleisen" oireen mainitakseni. Nämä oireet toki vielä usein osataan tunnistaa hermostuneisuuden tai pelon oireiksi, mutta keho voi periaatteessa manifestoida lähes minkä tahansa oireen. Raivokohtaus voi olla vaaraksi myös muille kuin ihmiselle itselleen, eikä äkillinen kuulon tai näön menetys yleensä sitä selviytymismahdollisuutta paranna.

Pään pitäminen kylmänä siinä pelkotilassa onkin usein mahdottomuus, etenkin jos siitä tilanteesta ei pääse irtautumaan. Jatkuva median pommitus onkin täysin tahallista ja ne hetken helpotukset vain lisäävät jännitystä, aivan kuten Biderman listauksessaan kertoikin. Jos viestinnän tarkoitus olisi auttaa ihmisiä selviämään vakavasta pandemiasta, olisi sanoma kovin toisenkaltainen. Pelon sijaan ihmisiä pyrittäisiin rauhoittamaan ja valistamaan oikeasti toimivista keinoista, sen sijaan että päivittäin muuttuvia ja keskenään ristiriitaisia sääntöjä arvottaisiin täysin mielivaltaisesti. Toki voidaan väittää, että tämä johtuu vain osaamattomuudesta ja kokemattomuudesta, mutta onnistuisiko mukamas vahingossa se, että tehdään kaikki toimet juuri samalla tavalla, kuin sotavankeja kidutettaisiin?

Miten siitä pelosta sitten pääsisi irti tai eroon? Osa yrittää lääkitä itsensä irti, esimerkiksi viinalla tai muilla päihteillä. Ehkäpä kavereihin ja läheisiin tukeutuminen auttaisi, tai ammattiapua hakemalla se pelko laantuisi? Voisiko luonto pelastaa, eli lähtemällä ulos luonnon keskelle ja päästää ne paineet irti lenkkipolulla? Jokainen ihminen on erilainen eikä yhtä taikapilleriä pelkoon ole olemassa. Osalle tämä paine on liikaa ja he kuittaavat itsensä ulos elämästään - kaikesta tästä kiitos kuuluu niille vallanpitäjille. Vastuuseen näitä ongelman aiheuttajia tuskin tullaan koskaan saamaan, koska se pelolla ohjailu on niin naurettavan helppoa. Jos nykyinen tarina alkaa pettää, olisiko seuraavana sitten kyberpandemia vaiko kenties avaruusolentojen hyökkäys? Ai niin, eiväthän ne nyt niin tekisi... taas. Se taitaakin jäädä jokaisen itsensä vastuulle se oman mielensä pelosta karistaminen. Vastuu, itsellä? Aika pelottavaa, eikö?

Mielenmurha - Piikkilankasairaus

Paremman käännöksen puutteessa...

Sveitsiläinen lekuri Adolf Lukas Vischer tutki aikoinaan ensimmäisen maailmansodan jälkeen sotavangiksi joutuneiden psyykettä ja nimesi havaitsemansa syndrooman piikkilankasairaudeksi (barbed wire disease). Samat oireet, samoista syistä, todettiin myös toisen maailmasodan kuin Korean ja Vietnamin sotien jäljiltä (sekä kourallinen 1991 Persianlahden sodan ajoilta). Miksei juurikaan muiden sotien aikana, saattaa joku ihmetellä? Koska ainoastaan "hyvien maiden" sotilaiden vangiksi joutuminen on paha asia ja heitä kidutetaan, siinä kun läntisen arvoyhteisön suorittama täsmälleen sama kiduttaminen ja mielenmurhaaminen ei ole lainkaan sama asia. Biderman raapusteli oman tutkielmansa Korean sodan jälkimainingeissa, mutta hän ei käyttänyt samaa termiä kuin Vischer.

Mistä on siis kyse? Piikkilangan taakse joutuneet sotavangit eivät yleensä saaneet kovinkaan inhimillistä kohtelua ja tämä kiduttamisen aiheuttama tila sai siis nimekseen "piikkilankasairaus". Toisen maailmansodan jälkeen liittoutuneet antoivat saksalaisille vielä paljon karumpaa kohtelua, mutta asiaa ei olla juurikaan tutkittu ym. syistä johtuen. Apatia ja epätoivo kuvaavat hyvin sitä tilaa, johon sotavangiksi joutunut usein kokee. Kun kaikki vastustus katoaa mielestä, kuolema siihen epätoivoon ei ollut mikään harvinainen tapahtuma. Vaikka eristäminen ja lukitseminen ulos muiden joukosta onkin myrkkyä mielelle, sen oman taistelutoverin kärsimyksen näkeminen saa sen ahdistuksen ja epätoivon tarttumaan. Vihan ja uhmakkuuden osoituksista rangaistiin, joten alistuminen kohtaloonsa oli monelle edessä - tuloksena lähestulkoon aivokuollut zombie, joka seuraa vain käskyjä.

Biderman kuvaakin ne kiduttamisen keinot hyvin omassa listassaan, joten niitä on turhaa lähteä sen enempää toistelemaan. Sotavangit ovat usein uskollisia toisilleen, joten sen kääntäminen heitä vastaan esimerkiksi syyllistämällä sekä saamalla heidät pettämään yksikkönsä teki pahaa jälkeä mieleen. Pakkotunnustukset ja julkinen nöyryyttäminen omien toveriensa edessä sai yhden jos toisenkin murtumaan ja tottelemaan niitä käskyjä sokeasti. Kaikki Pavlovilta otetut ehdollistamisen tavat olivatkin kovassa käytössä ja näin ihmiskunta saikin paljon arvokasta oppia kuinka mieli voidaan murhata ja jättää jäljelle vain se tyhjä kuori - jopa kaikista karaistuneimmistakin miehistä jää vain varjo entisestä itsestään...


Piikkalankapandemia

On se sitten puhdasta sattumaa tai tietoista pahantekoa, nämä 2020-2021 pandemian massamanipuloinnit seuraavat pelottavan tarkasti sotavankien kiduttamiseen käytettyjä strategioita saada ihmiset noudattamaan käskyjä. Bidermanin listan jokainen kohta saa rastin ruutuun käytetyistä keinoista ja kansan hurraamana yritetään nyt niitä viimeisiäkin vankeja käännyttää tähän uuteen uskontoon, jonka mukaan lääketeollisuus hyvää hyvyyttään tienaa triljoonia eikä missään tapauksessa valehtelisi sinulle. Koska sekä keinot, että etenkin sen kidutuksen seuraukset ovat hyvin tiedossa, onkin niiden asiantuntijoiden toimet joko tahallista haitantekoa tahi täydellistä välinpitämättömyyttä koska ei vaivauduttu selvittämään mitä tapahtuu kun mieli murretaan tällä tavalla.

Onkin jännää, kuinka esimerkiksi mediapoolin ohjeistuksissa vaikuttajille löytyy samoja elementtejä, kuin Korean sodan tunnustusviestien luonnissa. Sillä ei ole väliä uskooko se tunnustaja itse sitä sanomaansa siinä lukiessaan ääneen omaa uskontunnustustaan, koska se kuulijakunta pitää kyseistä ihmistä yhtenä heistä - ehkäpä jopa esikuvana... ja jos esikuvakin murtuu, miksi itse edes vastustaa? Syyllistäminen tuntuu myös toimivan täydellisesti, eli jos et tee kuten käsketään niin olet syyllinen vähintäänkin kaheksan mummon ja viiden vastasyntyneen kuolemasta! Ilottelusta täytyy tulla seuraamuksia, joten media etsii sopivia tarinoita kuinka muuten kiltti ja tottelevainen hyvä ihminen kerran hairahtui niin heti tuli positiivinen testitulos ja syyllistyi vähintään viiden mummon harkittuun murhaan itsekkyydellään.

Itse PCR-testi on myös loistava "syyllinen, kunnes toisin todistetaan" ja kuten kunnon totalitaariseen järjestelmään kuuluu, voidaan kuka tahansa napata kadulta syytettyjen penkille ja lukita pariksi viikoksi karanteeniin. Eristysselliä tarjotaan vaarallisille vangeille ja sattumalta positiivisen testituloksen saaneille, jolloin kiinnijäänyt ei voi tietää onko itse nyt väärin syytettynä vaiko oikeasti paha syntinen joka pitäisi viedä roviolle. Päälle vielä saadaan vapautuneen orjan mentaliteetti, eli ei haluta oikeasti vapaaksi vaan orjuuttajaksi... kun kerran itse joutui kärsimään rajoitusten vuoksi, mikä sen parempaa kuin laittaa paha kiertämään ja kostaa se niille, jotka vielä kehtaavat vastustaa auktoriteettien käskyjä!


Terapiatakuu koetuksella

Kun sotien jäljiltä traumatisoituneita vapautettuja sotavankeja on varsin rajallinen määrä, on tämän pandemian jäljiltä samankaltaisessa tilassa pahimmillaan puolet (tai ylikin) koko kansasta. Vastuutahan tästä ei kukaan tule koskaan ottamaan saatikka kantamaan, joten palautuminen tai edes selviytyminen jääkin jokaisen itsensä ja heidän läheistensä murheeksi. Mitä pidempään tätä hulluutta vielä jatketaan, sen katastrofaalisemmat tulokset tästä kansan kannettavaksi jäävät - koska poliitikot, saatikka virkamiehet, ovat täysin syyntakeettomia tälläkin kertaa. Kyllä, suurin osa poliitikoista ja virkamiehestä ei ole tietoisia siitä, mitä seuraamuksia ihmisten kiduttamisella on eivätkä he tule varmaankaan myöntämään niin koskaan edes tehneensä... Kaikkihan vaan tekivät mitä käskettiin, yhteiseksi hyväksi ja turvallisuutesi vuoksi.

Psykiatrit ja psykologit taas ovat varsin tietoisia siitä, miten piikkilankasairaus vaikuttaa ja mistä se johtuu. Tuolla nimellä sitä ei tosin enää kutsuta, vaan se on hienosti piilotettu kirjainyhdistelmän PTSD (Post-Traumatic Stress Disorder) taakse - suomalaisittain "traumaperäinen stressihäiriö". Noh, nyt on sitten tuleville tutkijoille runsaasti materiaalia selvittää, että miten nämä zombiet saadaan takaisin riittävän toiminnalliseen kuntoon, että kykenevät vielä veronsa maksamaan ennen kuin heidät lukitaan laitoksiin makaamaan omassa paskassaan viimeiset vuotensa. Kait se on sitten ilmastonmuutoksen kannalta positiivinen asia kun turhat piereskelijät poistetaan katukuvasta? Sitä ennen kuitenkin halutaan tietenkin päästä eroon niistä, joiden mielestä ihmisoikeudet kuuluvat kaikille.

Nimittäin yhdenvertaisuus, koskemattomuus ja sananvapaus ovat niitä semmoisia ihmisoikeuksia, jotka ainakin paperilla kuuluvat kaikille. Perusoikeuksina, joiksi ne Suomessa on alennettu, niitä voidaan kuitenkin polkea vapaasti ja valtaväestö median ohjaamana onkin vaatimassa niiden perusoikeuksien poistamista niiltä, jotka eivät suostu alistumaan tähän totalitaariseen järjestelmään. Siis kidutetut ja uudelleenkoulutetut vaativat muitakin alistumaan ja nöyrtymään. Epätoivo tappaa, se tiedetään varmasti, mutta epätoivon lietsonta ja mielen murhaaminen eivät ole rikoksia silloin, kun vallanpitäjät sitä tekevät. Tavan tallaaja olisi petoksesta lähtien niskaansa myöden paskassa jos edes kuvittelisivat tekevänsä sitä samaa mitä nykypäivän päättäjämme ja virkamiehet oikein tekevät. Ai niin, tämähän oli se demokraattinen oikeusvaltio, joka vaatii niitä hihamerkkejä väärinajattelijoille, joten kaikki hyvin. Kaik yhes koos: yhteiseksi hyväksi ja sinun turvallisuutesi vuoksi.

Mielenmurha - Somaa etsimässä

Nappi joka makuun

"Ei ole mitta terveydestä olla sopeutunut syvästi sairaaseen yhteiskuntaan." - Krishnamurti. Huxleyn "Uusi uljas maailma" kuvasi utopistisen yhteiskunnan täydellisen aineen, soman, joka mahdollisti kansan täydellisen tottelevaisuuden. Murtamalla mieli kemiallisesti omaakin useita etuja esimerkiksi propagandaan nähden, mutta kuten aina, vain otettu lääke auttaa. Propagandasta pääsee irti kun sitä ei seuraa, mutta pakotettu tai omasta tahdosta otettu kemiallinen sekoitus pitää mielen halutussa tilassa niin kauan kuin sitä vaaditaan. Pakotettu alistuminen kuulostaa totalitaarisen hirmuhallinnon toimelta, se on selvää, mutta ottaisiko joku vapaaehtoisesti ainetta, joka veisi mielen vastustuskyvyn ja altistaisi manipuloinnille? Lyhyesti, kyllä, moni valitsee juuri tämän vapaaehtoisen tien - korjatakseen ongelmaa joka saattaa hyvinkin johtua siitä sairaasta yhteiskunnasta itsestään.

Tähän todellisuudesta irtautumiseen pääsee kahta reittiä: laillisesti ja laittomasti. Lääkkeet ovat se laillinen reitti ja huumeet laiton reitti. Lääkkeen ja huumeen ero taas tulee lainsäätäjän kynästä ja sitten lääkärin auktoriteetilla varmistettuna. Sama aine on katukaupassa "laiton ja vaarallinen huume" ja apteekin hyllyltä reseptillä "turvallinen lääkevalmiste". Osa aineista kaupataan suoraan marketin hyllyltä ilman mitä rajoituksia, siinä kun osaa varten pitää käydä täysi taistelu lääkäreitä vastaan että saa apua ongelmaansa. Nämä aineet voidaan jakaa karkeasti kahteen kategoriaan: turruttaviin ja hyvää oloa tuoviin. Toki moni aine tekee molempia, mutta mielen kannalta kyseessä on yleensä joko pahan olon (yleensä kivun) laimentamiseen tai sitten hyvää oloa tuoviin ja lisää potkun antamiseen tarkoitettu aine.

Suomalaisten soma löytyy usein kuitenkin pullosta, joko marketin tai Alkon hyllystä. Alkoholi antaa aluksi nostetta ja lopulta turruttaa, joten se on lähes täydellinen aine runsaammissa määrin käytettynä pitämään kansa niin tyytyväisenä kuin alistettuna. Eri mielialalääkkeitä menee myös tilastojen valossa melkoisia määriä ja untakaan ei kansa tunnu saavan ilman pilleriä. Yhtäläisyys suurimmalla osalla näistä aineista on kuitenkin se, että niillä paetaan todellisuutta. Kivun kanssa elävälle valinta voi olla pakon sanelemana, mutta oikeasti avun siihen kipuun saaminen Suomessa on hyvin haastavaa - koviin kipuihin toimivia aineita ei haluta antaa, koska niihin jää riippuvaiseksi kuin huumeisiin ikään. Saattaa toki johtua siitä, että samoja aineita pidetään huumeina, kun niitä ei osteta apteekista vaan kadulta...


Hypnoosi

Tarvitaanko siihen turruttamiseen sitten edes kemiallista apua, jos ihminen voidaan hypnotisoimalla saada samaan tilaan? Vissiin jo Egyptissä kolme vuosituhatta sitten osattiin käyttää hypnoosia muuttamaan ihmisten käyttäytymistä, joten mistään uudesta keksinnöstä ei ole kysymys. Länsimainen lääketiede tosin pitää suggestiota ainakin osittain höpöhöpönä, mutta jokunen psykiatri sitä siltikin käyttää. Ihmismieli kun voi oppia reagoimaan asioihin kovinkin vaihtelevilla tavoilla, joten mikäettei opeteta niitä tapoja ihmisen omaksi eduksi? Ja siinäpä se ongelma piileekin - mikä on se ihmisen etu? Taitava hypnotisoija osaa erottaa ryhmästä helposti manipuloitavat yksilöt ja pienillä kokeiluilla kykenee tarkentamaan manipulointinsa niihin, joihin hypnoosi helpoimmin toimii. Kenen etua siinä sitten lopulta ajetaan?

Joukkohypnoosista palkinto menee taas medialle. Propagandassa käytetään samankaltaisia tekniikoita kuin hypnotisoinnissa ja jos enemmistö saadaan uskomaan johonkin kuvitteelliseen asiaan, sosiaalinen paine laajentaa sen vaikutuksen lähes kaikkiin. Ilman mitään kemiallisia avusteita voidaankin saavuttaa pahimmillaan tai parhaimmillaan yli 90% kattavuus siinä massamanipuloinnissa. Yhteiseksi hyväksi ja sinun turvallisuutesi vuoksi, tietenkin. Voitaisiinko mediaa siis pitää nykypäivän somana - aineena, joka turruttaa mielen ja tekee kansasta tottelevaisen sekä tyytyväisen yhdellä kertaa?

Tyypillisin yhdistelmä hypnoosin ja kemikaalien käytöstä on kuulustelu, missä ihmiselle annetaan ns. "totuusseerumia". Mieli murretaan kahta eri reittiä, joten lopputulos on pomminvarma... vai onko? Mitä asiaa on pienissä määrin tutkittu, eettisistä syistä johtuen, huomattiin että osa ihmisistä murtuu ja kertoo totuuden, osa pysyy opetetussa tarinassa, osa satuilee ja keksii päästään uutta ja osan mieli lähtee kunnolla laukalle. Siksi moisia seerumeja ei pidetä enää niin suuressa arvossa kuulustelujen aikana ja miksi moista tarvittaisiinkaan, kuulustelutekniikat ovat ilman niitä aineitakin tehokas yhdistelmä hypnoosia ja manipulointia, jolla ihminen voidaan saada tunnustamaan asioita joita hän ei välttämättä ole tehnyt. Poliisin ja tiedustelun käyttämistä tekniikoista voidaankin vetää tiettyjä johtopäätöksiä yhteiskunnan tilasta, etenkin jos niitä tekniikoita käytetään tavan tallaajaa vastaan...


Onko siihen veteen sekoitettu jotain?

Fluori, elohopea, alumiini, sokeri, lisäaineet ruuassa, rypsiöljy ja ties mitä... tarvitseeko sitä somaa edes kehittää tai tarjota pillerin muodossa kun niin juomavedessämme kuin päivittäisessä ruuassamme on usein jo semmoinen määrä eri ainesosia, jotka eivät tarvitsisi sinne elimistöön päästä? Esimerkiksi fluoria lisätään joissain paikoissa juomaveteen ja lähes kaikkialla esimerkiksi hammastahnaan. Asiaa on tutkittu ja tiedetään mitä vaikutuksia aineella saattaa olla ihmiseen, siis saattaa, koska jokainen ihminen reagoi hieman eri tavalla. Salaliittoteoriaksi se muuttuukin siinä kohden, kun väitetään että sitä lisätään ihmisten päivittäisiin kulutustavaroihin siksi, että sillä nimenomaan halutaan niitä soman vaikutuksia, eikä kansan hampaiden parhaaksi eli yhteiseksi hyväksi! Koska... eiväthän ne nyt niin tekisi, eihän?

Sokeria verrataan joskus heroiiniin ja sen (sokerin) aiheuttama riippuvuus ei ole mikään pikkujuttu. Suuri osa terveysongelmista voitaisiin johtaa sinne sokerin suuntaan, mutta ostetun tieteen ja loputtoman mediarummutuksen ansiosta sokeri on kuulemma hyvä juttu! Paitsi tietysti virkistysjuomissa, missä lisäaineilla saatu keinotekoinen makeutus on paljon terveellisempää, koska ihmiskeho osaa luontaisesti hanskata sen omia järjestelmiä tietoisesti huijaavia kemikaaleja (maistuu makealta mutta ei sisällä hiilareita). Pikaruokaketjut tietävät tasan tarkkaan millä yhdistelmillä saadaan se ruoka koukuttavaksi ja liberaaleihin arvoihin kuuluu vapaa kilpailu asiakkaista, vaikka siinä nyt ohimennen sairastutetaankin suuri osa kansasta.

Tarvitaanko siis enää mitään "somaa" pitämään kansa kurissa? Niin kehomme kuin mielemme kyllästetään kaiken maailman myrkyillä ja niiden aiheuttamiin ongelmiin löytyy lääketeollisuudelta vielä varmasti myös pilleri, jonka sivuvaikutuksia sitten korjataan sillä toisella ja kolmannella napilla. "Normaali ja terve ihminen" ottaakin päivittäisen somansa monesta eri purkista ja tölkistä, käärittynä ties minkäväriseen paperiin ja kaiken lisäksi maksaa sen vielä omasta taskustaan. Ja jos väittää moisen toiminnan olevan tahallista, saa hullun leiman otsaansa koska sehän on ihan normaalia antaa ison rahan päättää puolestasi mikä on sinulle hyväksi! Ihminen kyllä sopeutuu yhteiskuntaansa tavalla tai toisella, ei siinä, mutta kuinka hyvästä se sille ihmisille on kun sopeutuu nykyisen kaltaiseen yhteiskuntaan? Mutta... mahtanut jäädä se oma soma-annokseni taas ottamatta kun horisen moisista ongelmista...?