Uuskieli tutuksi - Fabianismi

Susi lampaan vaatteissa

Kun ryhmällä oli aikaisemmin vaakunassaan susi lampaan nahkaan pukeutuneena, ei välttämättä kannata odottaa sitä kaikista rehellisintä sakkia? Fabian Society on vähän huomioitu, mutta mahdollisesti yksi vaikutusvaltaisimmista toimijoista poliittisella kentällä. On vihjattu, että jopa CFR tanssii tämän porukan pillin mukaan, mutta näiden vallanpitäjien verkostojen todellista laajuutta ja hierarkiaa on lähestulkoon mahdotonta ulkoa tarkastella ja sisälle ei kenelläkään tavan kansalaisella ole mitään asiaa. Tutkitaan siis pääosin niitä osia, jotka he haluavat kaikkien itsestään tietävän.

Fabian Societyä kuvaillaan sosialismiin suuntautuneena intellektuellien liikkeenä, jonka tavoitteena on rakentaa yhteiskunta uudelleen korkeampien moraaliperiaatteiden mukaisesti. Tärkeänä osana Fabian Societyä on heidän perustama "London School of Economics and Political Science" (LSE), joka taas on kouluttanut myös Suomen poliittista kermaa, mukaan lukien A. Stubb ja Ilkka-Pohjalaisen päätoimittaja Mantila. Strategiana tällä porukalla on heidän roomalaisen esikuvansa Fabius Maximuksen strategiat, eli hiljaa hyvä tulee. Jos pitää hivuttamista hitaana tapana vaikuttaa, nämä sukupolvia kestävät yhteiskunnan muutokset joita Fabianistit ajavat, antavat hivuttamiselle aivan uuden määritelmän "hitaasta muutoksesta".

Tarkoituksena on siis esimerkiksi saada ne "omat miehet" kaikkiin valta-asemiin kaikissa organisaatioissa jotka nähdään merkittävänä yhteiskunnan ohjauksen kannalta: koulutus, kulttuuri ja media. Politiikkaan voidaan sen jälkeen lähteä soluttamaan sopiviin puolueisiin jäsen kerrallaan niitä omia pelureita, kunnes saavutetaan haluttu määrä valtaa. Ja minkä verran valtaa nämä jantterit haluavat? Kaiken. En osaa sanoa tukevatko he suurta nollausta vai inklusiivista kapitalismia, vaiko kenties jotain vieläkin "parempaa" mallia, mutta vallanhimo tuntuu olevan rajoittamaton... No mutta sehän on selvää että he haluavat hallita maailmaa, hehän ovat sosialisteja!


Ongelma ei ole se sosialismi, vaan...

Poliittinen kollektivismi, joka on pesiytynyt läpi koko yhteiskunnan kaikkiin poliittisiin suuntauksiin. Kyllä, myös siihen juuri sinun tukemaasi puolueeseen. Mistäkö sen tiedän? Haluaako puolueesi päästä valtaan ja määräämään muita oman tahtonsa mukaisesti? Jos vastaus on kyllä, myös se oma puolueesi noudattaa niitä samoja kollektivismin oppeja aivan kuin ne Marxis-Leninistiset kommunistit, Eurostoliiton kannattajat sekä neoliberaalit kapitalistit jotka itseään liberaaleiksi tai libertaareiksi kutsuvat. Monien etu ajaa yksilön edun edelle, joten oikeutettu johtaja saa liiskata täysin viattomankin yksilön jos yhteinen etu sitä vaatii. Sehän kuulostaa hyvältä?

Fabian Society ei suinkaan keksinyt kollektivismia, mutta he ovat ajaneet sitä täydellä teholla alusta alkaen. Yhteinen etu, tässäkin tapauksessa se omistavan luokan etu, ajaa kaiken muun edelle. He kyllä kutsuvat itseään sosialisteiksi tai sosiaalidemokraateiksi, mutta nimestä huolimatta heidän strategiansa ei eroa oikeastaan millään tavalla neoliberaalien kapitalistien harvojen edun ajamisesta. Länsimaiseen demokratiaan kuuluukin vahvasti valinnanvapaus annetuista vaihtoehdoista, joten tarjoamalla ainoastaan samaa paskaa eri paketissa, onnistuu kansa aina valitsemaan paskan vaihtoehdon. Mutta tämä on sitä "demokratiaa", missä enemmistö tunkee sen paskan myös vähemmistönkin kurkusta alas, halusi se sitä tai ei. Demokratia kun ei ole muuta kuin enemmistön diktatuuri - tosin harvojen ohjaamana.

Jotkut pitävätkin tätä Fabianismia yhtenä vaarallisimmista ideologioista, koska se toimii piilossa kulissien takana sen sijaan että menisi yleisön eteen räyhäämään oman aatteensa erinomaisuutta. Kommunistiksi tai sosialistiksi haukkuminen ei heitä liioin haittaa, koska nehän ovat vain aatteen puhtainta muotoa johon ei koskaan edes pyritä - niissä kun kansa olisi vallassa ja sitä ei yksikään kollektivisti missään tapauksessa halua. He haluavat vain ja ainoastaan kalifiksi kalifin paikalle, mutta sille valtaanpääsylle tarvitaan jokin näennäinen oikeutus, eli kerrotaan olevansa "vasemmistoa" vaikka kollektivismillä ei niiden vanhojen vasemmistolaisten ajatusten kanssa ole juuri mitään tekemistä. Tämä toki kuulostaa oudolta, koska kaikki vasemmistolaisethan ovat ajaneet kollektivismiä?! Niin ovat, kertoen että he ajavat sosialismia vaikka eivät koskaan niin tehneetkään.


Uusikieltä vai uutta kieltä?

Monelle Fabianismi on uutta kieltä - uusi termi jota ei juuri missään tule vastaan. Onko se sitten yllätys, ettei nimi tule vastaan kun heidän jäsenensä ovat jo reilun vuosisadan olleet mukana määrittelemässä sanojen merkityksiä ja ohjailemassa kulisseista sitä virallista tarinaa? Demokraattinen sosialismi, jota myydään samana asiana kuin sosiaalidemokratia (vaikkei ne sitä olekaan), onkin yksi näistä Fabianismin hienouksista - aatetta myydään niin sosialismina, kuin vapaan markkinatalouden rinnalla hienosti toimiva järjestelmänä, vaikka kyseessä ei ole mikään kuin keskusjohtoinen kollektivismi.

Ei olekaan mikään kovin suuri yllätys, että aatteen hienouksia ajetaan kaikkialla - kukapa valtaan pyrkivä ei haluaisi olla siellä pyramidin huipulla komentamassa kaikkia muita? Näille valtaan pyrkiville pikkufasisteille saattaa tosin tulla suurena yllätyksenä, että kun se suuri muutos, mikä onkaan, on saatu ajettua maaliinsa, ei näitä välimallin "johtajia" enää tarvita mihinkään. Kaikki valta on optimitilanteessa yhden tason hallussa, mutta todennäköisesti siihen tarvitaan vielä useampikin vuosikymmen ja välillä saadaan vielä jokin eri kilpailevien aatteiden maailmanjärjestys. Pääsevätkö nämä ryhmät sopuun ilman sotaa, se jää nähtäväksi... ehdottaisin kuitenkin näiden aatteiden muodostamien supervaltojen nimiksi Oceania, Eurasia ja Eastasia. Orwell ainakin tykkäisi siitä, hän kun varoitteli näistä Fabianisteista jo aikoinaan...

Jos siis tosissaan haluaa vastustaa niitä "pahoja sosialisteja", pitää muistaa vastustaa Fabianistien ajatusta kollektivismista. Tämä siis merkitsee sitä, että vastustaaksesi sitä pahaa sosialismia, olisi vaadittava koko "länsimaisen demokratian" purkamista. Tähän poliittiseen sirkukseen, jota demokratiaksi jotkut leikkimielisesti tai tietämättään kutsuvat, kuuluu erottamattomasti Fabianistien ajatus pienen ryhmän oikeudesta hallita ja määrätä kaikkia muita ja oikeuttamalla se kertomalla sen olevan "kansan tahto". Ja kenelle se valta kuuluu Fabianistien mukaan? Omistavalle luokalle, oligarkeille ja vastaaville. Mutta sitähän ne neoliberaalitkin haluavat, eli oikeisto ja vasemmisto ovat poliittisella kentällä itse asiasta täysin yksimielinen! Ihanan fasistista, eikö?

Uuskieli tutuksi - Fasismi

Historian havinaa

Sana "fasismi" juontuu sanasta "fasces" (latinaa) joka tarkoittaa nippua keppejä (tai vihtaa ja vihtakirvestä) mistä taas saadaan Italian kielen sana "fascio" joka tarkoittaa ryhmää tai nippua. Sanan juurella ja sen kohtuullisen alkuperäisellä määrityksellä onkin hyvin läheinen yhteys - niputtaminen. Vallan niputtaminen yhdeksi yksiköksi joka vastaa kaikesta. Totalitarismi on hyvin lähelle samaa asiaa ja diktatuurikaan ei kauaksi mene fasismista. Yksipuoluejärjestelmä missä koko kansa on samaa mieltä tai itkee ja on samaa mieltä - se on fasismia. Fasismilla tarkoitetaan lähes poikkeuksetta jotain negatiivista asiaa.

Usein tähän valtio määrää kaikesta yhdistetään myös "valtio omistaa kaiken", jolloin sitä kutsutaan joidenkin määritelmien mukaan sitten sosialismiksi tai kommunismiksi. Kansallissosialisteja eli natseja kuvataan myös fasistiseksi, mikä näillä määrityksillä on ihan ymmärrettävää. Fasismiksi lasketaan myös se, että valtio määrää kaikesta ja joku ulkoinen taho, kuten esimerkiksi suuryritykset, komentavat näitä "päättäjiä" toimimaan heidän etujensa mukaisesti. Kuitenkin sanan idea, yksi käskee ja muut kumartaa, säilyy samana. Periaatteessa mikään ei estäisi kutsumasta järjestelmää, missä valtio määrää kaikesta ja kaikilla on siellä oikeasti hyvä olla, fasismiksi, mutta sanan negatiivinen painolasti antaisi hieman väärän kuvan utopiasta.

Nykyaikaisempi määritys fasismille on taas "palingeneettinen ultranationalismi" eli uudelleensyntynyt kansallismielisyys jossa yleensä on yksi vahva johtajahahmo, jolla on lähes mystisiä ominaisuuksia. Paha kansallismielisyys on fasismia, eli kun oma maa ja kansa on parempia kuin muut ja siitä syystä ovat oikeutettuja enempään. Hyvä kansallismielisyys on sitten patriotismia, missä ollaan ylpeitä omasta maasta mutta ei missään tapauksessa tehdä sitä väärin, koska silloin se muuttuukin fasismiksi. Kuka sen rajan sitten saa vetää fasismin ja patriotismin väliin? Se, joka hallitsee kulttuurin, siispä...


Nykyinen määritys

Edistykselliset tahot ovat tällä hetkellä sanelemassa kulttuurin suunnan ja sanojen merkitykset, tai siihen he ainakin pyrkivät. Heidän mukaansa fasismi tarkoittaa kaikkea mahdollista negatiivista asiaa joka liittyy millään tavalla politiikkaan. Fasisti on henkilö joka kannattaa näitä (heidän mielestään) negatiivisia asioita ja natsi on taas siitä vielä astetta pahempi haukkamasana, mutta merkitsee samaa huonoa ja pahaa tyyppiä. Yleensä se siis merkitsee kaikkea, mikä ei ole globalismia tukevaa. Globalismi on siis fasismin vastakohta?

Fasismin pahuus taas perustuu aivan loistavaan kehäpäätelmään: Fasismi on pahaa. Fasistit tekevät näitä asioita X,Y ja Z joten X,Y ja Z ovat pahoja asioita tehdä. Ja koska X, Y ja Z ovat pahoja asioita, niitä tekevät tahot ovat fasisteja. Näin asia selitetään "Äärioikeisto Suomessa" teoksessa, joten mikäs minä olen siitä vastaan sanomaan. Opus on täysin looginen, jos unohdetaan tuo kehäpäätelmä tai edes yritetään sanoa mikä niissä X,Y ja Z asioissa on vikana - sitähän ei tarvitse selittää koska teot ovat fasistisia ja fasismi on pahaa! Ja olet samalla myös natsi jos edes kuvittelet tekeväsi niitä fasistisia asioita...

Samalla logiikalla tämäkin teksti kai on vähintäänkin fasistinen? Niputtamista siinä uudessakin määrityksessä toki on, eli jos teet edes yhtä niistä pahoista X,Y tai Z asioista, kuulut siihen fasistien joukkoon. Samalla toki siinä kirjassa varoitellaan, että ei saa yleistää eikä niputtaa asioita keskenään koska silloin ei asioita pystytä käsittelemään, mutta tämä ajatus heitetään romukoppaan pian sen jälkeen. Jos olet millään tavalla eri mieltä yhdenkään edistyksellisen asian kanssa, olet fasisti tai natsi, sen mukaan kumpi sillä hetkellä kuulostaa paremmalta loukkaukselta. Äärioikeisto, joka on kattotermi kaikille fasisteille saa joskus myöhemmin oman tekstinsä...


Mikä siis on fasismia?

Poliittisen epäkorrekti määritys fasismille voisikin olla siis seuraava: "Ulinaston nimitys väärälle totalitarismille." Fasismiin kuuluu vahvasti myös ideologia, missä sääntöjä noudattavat ihmiset ovat parempia kuin sääntöjä rikkovat, joten tottelevaisilla on enemmän oikeuksia ja etuja. Kääntäen siis sääntöjä rikkovilta voidaan rajoittaa oikeuksia, mukaan lukien ihmisoikeuksina pidettyjä oikeuksia. Tässä tullaankin edistyksellisten paradoksaaliseen käsitykseen fasismista - heidän vastapuolensa on fasistinen, joten näiltä fasisteilta pitää viedä ihmisoikeudet pois etteivät he pysty levittämään sanaansa... mutta juuri tämä ryhmän leimaaminen ja oikeuksien rajoittaminen on juuri sitä itseään, eli fasismia.

Olisikin syytä jättää tuo natsifasisti-leimaaminen vähemmälle ja keskityttävä itse ilmiöihin. Otetaan vaikkapa tämä nykyinen "demokratia" Suomessa tarkkailuun. Lähestulkoon yksipuoluejärjestelmä, jossa tietyillä ryhmillä on etuoikeuksia ja taas toisilta ryhmiltä evätään oikeuksia. Järjestelmää ei saa arvostella ja koko valtamedia tanssii tasan tarkkaan samaan tahtiin. Järjestelmää vastaan nousevat lynkataan ja mielistelijät palkitaan ruhtinaallisesti. Suuryritysten voittojen maksimointi on avainasemassa päätöksiä tehtäessä samalla kun työväki kuristetaan veroilla ja säännöillä orjan asemaan. Sananvapaus, eli se ainoa ihmisoikeus, on enää vain muisto ja senkin rippeitä ollaan maalittamassa...

Onko siis ihme, että uuskielessä sanaa "fasismi" ei haluta käyttää missään yhteydessä kuvaamaan asioita, joita sillä alunperin kuvattiin? Totalitaarinen järjestelmä missä kaikki valta on yksissä käsissä - poikkeuksetta jollain aivan muulla kuin kansalla. Nykypäivänä voidaan myös näitä somejättejä kuvata juuri samalla tavalla, koska he omistavat kaiken tiedon yksityisistä ihmisistä ja kykenevät sanelemaan asioita haluamallaan tavalla. Vallanpitäjille fasismi onkin "hei, mutta tuohan on hyvä idea!" - kaikki valta ja kontrolli samalla taholla. Vallanpitäjille kansalaiset eivät olekaan juuri muuta kuin keppejä nipussa, joita voidaan pistää poikki ja pinoon sekä uuninluukusta sisään ihan tuosta vaan.

Uuskieli tutuksi - Sosiaalidemokratia

Ehkä se suurin sekaannusta aiheuttava termi politiikassa?

Sosiaalidemokratia kuulostaa näin äkkiseltään olevan samaa kuin sosialismi joka on vaan naitettu yhteen demokratian eli kansanvallan kanssa. Aate mielletään samalla vahvasti vasemmistolaiseksi oikeisto/vasemmisto-akselilla, vaikkakin tämän osan kyseenalaistan myöhemmin tässä tekstissä. Suomessa tätä aatetta pyrkii edustamaan vähemmän yllättävästi SDP ja osin... kaikki muutkin puolueet.

Termin "sosiaali" osa on jo itsessään runsaasti sekaannusta aiheuttava, koska aatetta ajavat poliitikot tuntuvat keskittyvän nimenomaan sosiaaliseen eikä sosialistiseen politiikkaan. Ehkä tämä olisikin se oikeampi tapa käyttää tätä sanaa, eli edistyksellistä politiikkaa demokraattisesti ajava porukka - tämä kuvaisi Suomessa Vasemmistoliittoa ja Vihreitä melkoisen hyvin. Kuitenkin termin alkuperäisessä merkityksessä kyse oli nimenomaan sosialistisessa politiikassa, eli yhteisöjen omistamissa tuotannon välineissä. Käytännössä se merkitsi valtion omistavan esimerkiksi koulut, sairaalat ja muun monopoliasemassa olevan infran kuten sähköverkot, tieverkon ja rautatiet. No mistä se demokratia siihen sitten tulee mukaan?

Tätä demokratian liittämistä tähän termiin "sosiaalidemokratia" voidaankin ihmetellä suuresti, koska se tarkoittaa pohjimmiltaan sosialismin ja kapitalismin naittamista yhteen. Ongelmalliseksi termin tekee se, että kapitalismi ja demokratia eivät sovi alkuunkaan samaan järjestelmään. Valtio siis omistaa luonnolliset monopolit ja vapaa markkinatalous on valtion hienovaraisessa ohjauksessa, muttei omistuksessa. Kuulostaa hyvältä, eikös? Valtio estää siis yksityisten yritysten kusemasta kansan muroihin samalla kun se tarjoaa elämän perusedellytykset kaikille yhdenvertaisesti. Kuinka paljon valtiolla on valtaa ja omistusta voi toki vaihdella melkoisesti, mutta tämä on se alkuperäisen termin perusidea.


No mitä ihmettä sosiaalidemokratia aatteena ajaa?

Ns. "Pohjoismainen malli", mitä sosiaalidemokratia siis on, toimi ainakin näennäisesti vahvan talouskasvun aikana sotien jälkeen. Idea sinällään onkin toimiva ja aatteena helposti perusteltavissa, mutta siinä jää se heikoin lenkki huomioimatta kokonaan. Tai no, oikeastaan kyse ei ole niinkään heikoimmasta linkistä vaan linkistä, joka haluaa ottaa ne kaikki muutkin linkit haltuunsa. Eli siis ihminen joka on sisäistänyt kapitalismin idean kokonaan. Lopputuloksena tästä saadaankin sitten kakotopinen yhteiskunta jota voidaan hyvällä omallatunnolla kutsua neoliberalistiseksi yhteiskunnaksi.

Vasemmistolaiseksi politiikaksi tätä sekamelskaa kutsutaan lähinnä siksi, että moista ajavat poliitikot ovat edistyksellisiä valevasemmistolaisia, jotka ajavat omien ryhmittymiensä etua kilpaillessaan oikeistolaisten puolueiden kanssa. Esimerkkinä tästä voidaan pitää vasemmiston maahanmuuttopolitiikkaa, mikä on kovin oikeistolaista. Maahan siis halutaan halpa/orjatyövoimaa ja hyvesignaloiville edistyksellisislle maskotteja selfiehin poseerausta varten. Yhteisomistuksen, eli sen sosialismin kanssa tämä ei tietenkään voi toimia, koska yhteisen jakaminen luvatta ei kuulu moiseen aatteeseen. Kysymättä ja luvatta muiden omaisuuden jakamista kutsutaan yleensä varastamiseksi. Mutta kapitalisti tekee mitä tahansa voittaakseen kilpailussa.

Moderni sosiaalidemokratia onkin lähinnä savuverho oikeiston ajamalle politiikalle, missä kilpailu edellä voidaan se oma kansa ajaa kuinka huonoon jamaan tahansa. Aina välillä, säilyttääkseen demokratian illuusion, Suomen yksipuoluejärjestelmä laittaa valtaan "vasemmiston", joka sitten näennäisesti parantaa sitä tavallisen kansalaisen asemaa keksimällä uusia keinoja säännöstellä kilpailua. Käytännössähän asiaa ei millään tavalla paranneta tavalliselle kansalaiselle ja esimerkiksi pienyrittäjille vaan tarkoitus on aina parantaa suuryritysten asemaa kansallisessa kilpailutilanteessa. Kun koko maa on sitten lopulta myyty eli yksityistetty, voidaan tämäkin illuusio rikkoa...


Puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä

Paitsi että, mikä on se oikea nimi? Tämä oma tapani määritellä sosiaalidemokratia ei tunnu olevan kovinkaan yleinen, vaikka se onkin alan kirjallisuudessa useasti "pohjoismaiseksi malliksi" selitetty. Esimerkiksi Suomen maahanmuuttoa pidetään arkikielessä vasemmistolaisena, vaikka se ajaakin täysin oikeiston agendaa ja sitä vastustavat ovat taas kuulemma äärioikeistoa. Entä onko ihmisten verottaminen sosialistista, sosiaalidemokraattista vai mitä? Ja kun se verotettu raha jaetaan yritystukina ja kehitysavustuksina pois kansan ulottuvilta, mitä politiikkaa se on?

Eli kuten aina, uuskieli pitää huolen siitä että kaikki kannanotot politiikasta ovat niin oikeita kuin vääriä ja riita saadaan aikaiseksi ihan joka asiasta. Sanojen määrittely ja selvittäminen on toki tylsää koska kaikkihan sen nyt tietää mitä oikeisto, vasemmisto ja sosiaalidemokratia esimerkiksi tarkoittavat. Totta, jokainen tietää mitä itse sillä sanalla tarkoittaa. Mutta kukaan muu ei tiedä mitä se toinen sillä samalla sanalla tarkoittaa - uuskieltä parhaimmillaan.

Jos siis sosiaalidemokratia määritellään yllä mainitulla tavalla, ajaa joka ikinen puolue Suomessa sosiaalidemokraattista politiikkaa eli pyrkii ylläpitämään pohjoismaista mallia ainakin puheissaan. Syy tähän on toki selvä - kun koulujärjestelmä ja valtamedia ovat tiukasti valtion hallussa, voi sitä ohjailevat tahot saada indoktrinoitua koko kansan omalla agendallaan. Terveydenhuolto voidaan kaupata yksityiselle ja koko maahanmuuttobisnes onkin jo yksityisessä omistuksessa. Eli elämme sosiaalidemokraattisessa pahoinvointivaltiossa, missä roistot säätävät lait ja säännöt globaalien määräysten mukaisesti. Kumpaa se nyt sitten on, oikeistolaista vai vasemmistolaista? Jokainen päättäköön itse ja määritelköön sanat haluamallaan tavalla,

Uuskieli tutuksi - Kommunismi

Yksi latautuneimmista sanoista

Jos sosialismin merkityksen selvittäminen on haastavaa, voitaisiin kommunismista puhuttaessa sosialismia pitää hyvinkin selvänä tai yksinkertaisena aatteena. Tai sitten toisippäin, koska näitä kahta termiä käytetään täysin sattumanvaraisesti arkikielessä ilman pienintäkään aikomusta selittää mitä sanalla tarkoittaa - siis täydellinen uuskielen, samoin kuin kommunismin toveri, sosialismi. Riippuen keneltä kysytään, Marx piti aikanaan sosialismia kommunismin esimuotona, tai sitten samana asiana... tai sitten ihan päinvastaisena hirvityksenä. Niin siis kumpaa? Niinpä.

Kysyttiin asiaa sitten oikeistolaiselta tahi vasemmistolaiselta, on turha odottaa kahta samaa vastausta tai edes kahta samaa latausta. Kun kommunismi voidaan vaihtaa, sosialismiin, Marxismiin, Maolaisuuteen, Marxis-Leninismiin, Stalinismiin tai anarkokommunismiin kättä heilauttamalla ja lisäämällä tai poistamalla jokin kilke koko ideologiasta, voit olla varma että olet osunut sanaan jonka käyttö tulee herättämään huomioita. Mutta kumpaan suuntaan? Oikeisto näkee kommunismin pääosin pahana ja vasemmisto hyvänä, mutta kun vasemmisto ei ole vasemmistoa eikä oikeisto oikeistoa, onkin tuurista kiinni mikä kanta kysyttävällä on - mutta se on lähes varmaa, että joku mielipide kommunismista on kaikilla. Ja se on juuri se oikea näkemys, siitä ei ole epäilystäkään.

Neuvostoliittoa ja Kiinaa Maon aikana pidetään usein mallimaina kommunismista. Eli siis utopia missä kaikki ovat tasa-arvoisia, kaikilla on ruokaa ja työtä, ulkomaailma ei ymmärrä ja kapitalistit vihaavat sitä. Samalla siihen liitetään miljoonat uhrit, teloitukset, väärinajattelijoiden lynkkaukset, pakkotyöleirit, valtion järjettömyys ja kaiken hallinta, dystooppinen diktatuuri ja tietysti kapitalismin halveksunta. Ja kappas, sielä se yhteinen nimittäjä löytyikin molemmissa kannoissa joka myös on se markkinointikortti molemmille puolille - kapitalismin vastaisuus. Länsimaisen hyvinvointivaltion ehdoton edellytys, kapitalismi, on uhattuna ja siksi kommunismia on pelättävä, tai sitten syy länsimaisen hyvinvointivaltion romahdukseen, kapitalismi, on saatavat hetijust myös tänne länteen! Riippuu siis kenen mediapropagandaa ollaan myymässä.


No mitä se sana sitten merkitsi alunperin?

Luokkajaon hävittämistä ja yhteisomistusta. Eli siis sosialismi ilman yhteiskuntaluokkia... joita ei liioin sosialismissa automaattisesti olisi muutenkaan. Siis sama asia, pienin lisäyksin tai vähennyksin, noin pääpiirteittäin. Mutta se, miten tätä yhteistä on tarkoitus omistaa ja ohjata, siinä onkin sitten melkoinen sillisalaatti ideologioita jotka kaikki ovat mielestään oikeassa ja toisinajattelijat väärässä. Ymmärrettävistä syistä kommunismiin ei haluta yleensä sekoittaa sosialismia, koska kansallissosialismi sai lievähkön mainekolauksen 1940-luvulla. Ei sinänsä, kommunismiksi itseään kutsuvien järjestelmien maine ei ole juuri sen mairittelevampi, mutta kommunismin idea sielä pohjalla juontaa itsensä jo ihmisten alkuaikoihin kun suuri metsästäjä kantoi metsästämänsä hirven ruhon pöytään ja se jaettiin kaikkien kesken enemmän tai vähemmän tasan.

Missä ne erimielisyydet ja näkemyserot, samoin kuin ne käytännön ongelmat osoittautuivat, on siinä kuka määrää säännöt ja kuka saa omistaa mitäkin. Yhteinen omistus, eli yhteisön jotka sielä asuvat tahi työskentelevät vaiko valtio tai jokin vastaava elin? Entä mitkä asiat ovat yhteisomistuksessa? Näkemyseroja on aina ihan kaikesta vaikkapa pelkkään infraan, eli tiet ja sähköverkot. Ja kuka niitä yhteisiä omistuksia sitten saa käskyttää? Yksi suuri johtaja vaiko demokraattisesti ne paikalliset? Lukemattomia eri näkemyseroja joissa kaikissa omat hyvät ja huonot puolensa. Yksi suuri johtaja joka ajaa oikeasti kansansa etua voisi olla parempi vaihtoehto kuin esimerkiksi tämä nykyinen sirkus?

Kysymys onkin siis pitkälti mikä olisi se varteenotettava vaihtoehto kapitalismille ja sen aiheuttamille ongelmille, joista yksi huomionarvoisista vaivoista on sen lähestulkoon täydellinen epäyhteensopivuus demokratian kanssa. Tähän on etsitty vastausta monesta suunnasta ja jotkut kertovat löytäneensä sen kommunismista... tai sosialismista. Mutta täällä lännessä kaikki tietävät, että kommunismi ja sosialismi ovat molemmat murhanhimoisten suurmiesten tekosyy lahdata ihmisiä, aivan kuten media sen on kertonut.


Puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä

Onko sitten maailmassa olemassa yhtäkään sosialistista tai kommunistista maata, vai ovatko kaikki vaan kapitalismin eri muotoja? Tästä ns. "pohjoismaisesta mallista" meillä suomalaisilla on niin hyviä kuin huonoja kokemuksia, mutta onko tämä malli sitten kapitalismia vai sosialismia? Olen itse viitannut ainakin Suomen mallin olevan kohtuullisen lähellä Marxis-Leninismiä, eli valtio omistaa kaiken kunnes se ei ole enää riittävän tuottoisaa jonka jälkeen se myydään vähiten tarjoaville kavereille. Eli aivan yhtä hyvin asiaa voidaan kutsua kapitalismiksi, jota valtio näennäisesti ohjaa. Tämä malli tavallaan voisikin toimia, mutta kun valtio ei tee päätöksiä vaan heidän yläpuolellaan olevat tahot joista EU on nykyään yksi merkittävimmistä kahvan kääntäjistä.

Poliitikoille tämä malli on aivan loistava kun jokainen aate voidaan myydä ihan millä tahansa nimellä ottaen siitä tarkasteluun vain juuri halutut osat. Vasemmisto voi myydä kommunistina itseään pitävälle aatteensa kommunismina, sosialistille sosialismina ja kapitalistin kanssa voidaan olla anarkokommunisteja jotka hyväksyvät vapaat markkinat. Oikeisto taas voi leimata minkä tahansa osan kommunismiksi tai sosialismiksi siitä nykyisestä sekamelskasta jota on ajettu vuosikaudet ja selitellessä sitä sitten omilleen voidaan aina vedota tasa-arvoon tai liberalismiin. Kaikille jotain, kun kukaan ei tiedä mistä puhutaan.

Ei siis voida varmasti sanoa että jokin on oikea tahi väärä määritelmä kommunismista. On monia näkemyksiä, joista osa on lähinnä vain haukkumanimiä tai sitten puhdas kuvaus jolla on tarkoitus koristella asiaa. Onko tällä sitten väliä? On, jos halutaan keskustella asiasta ja ei ole, jos tarkoitus on tapella asiasta ymmärtämättä mistä puhutaan. Luettuani useammankin opuksen aiheesta ja kaiveltuani netissä virallisen tarinan versioita kommunismista, täytyy sanoa että on tämä melkoinen kameleontti sanaksi. Kommunismi on siis joko maailman pelastus, tuhoisin ideologia koskaan tai jotain ihan muuta. Uuskieltä siis parhaimmillaan, se on varmaa.

Uuskieli tutuksi - Sosialismi

Kaikkihan sen tietää mitä sosialismi tarkoittaa

Kuten uuskielessä on tapana, kaikki kuvittelevat tietävänsä mitä sana "sosialismi" tarkoittaa, aivan kuten mitä "oikeisto/vasemmisto" merkitsee. Sinänsähän sillä ei ole väliä, että kaikki määrittävät sanan omalla tavallaan ja jokainen saa halutessaan kutsua vaikka neliötä palloksi. Mutta jos asiasta halutaan keskustella, olisi syytä sopia mitä keskustelun kriittisillä termeillä edes tarkoitetaan. Jokainen saa toki vapaasti määrittää terminsä ja sanansa haluamallaan tavalla, mutta ettei pyörää tarvitsisi keksiä uudelleen, voitaisiin myös aina välistä käyttää sanoja niillä määrityksillä, mitä ne alunperin tarkoittivat?

Lyhyesti ja ytimekkäästi, sosialismi on (yhteiskunta)järjestelmä (tai pyrkii luomaan) jossa tuotantovälineet ovat yhteisessä omistuksessa. Mutta kenen yhteisessä? Siitä lähtee jo ensimmäinen sekaannus asiaan. Työntekijöiden yhteisessä omistuksessa tai yhteisön yhteisessä omistuksessa, riippuen tapauksesta. No kuinka kauaksi tämä "yhteisö" sitten ulottuu - naapuri, kylä, kaupunki, lääni vai koko maa? Siinäpä se pulma, josta varmaan olisikin syytä keskustella laajemmin. Erona kapitalismiin on siis pääasiassa yksityis- vs. yhteisomistus. Kuka omistaa tuotantovälineen tai vastaavan.

Mitä sosialismilla sitten nykyään puhuttaessa tarkoitetaan? Sosiaalidemokraattien ja "vihervasemmiston" politiikkaa, mitä tahansa asiaa jossa mukana on nimessä mukana "sosiaali", valtion ryöstöverotusta, totalitaarista yhteiskuntaa jota johtaa Maon kaltainen diktaattori... kaikkea "pahaa", nykyoikeistolaisen maailmankuvan mukaan. Yhteisöllisyyttä, ihanuutta, turvallista ja tasa-arvoista yhteiskuntaa, monikulttuurisuutta, Marxilaisuutta, kommunismia ja kaikkea muuta lämmintä ja halattavaa, nykyvasemmistolaisen maailmankuvan mukaan. Ei siis ihan sama käsitys sanalle? Sattumaa tämä ei tosin ole ja siksi sana "sosialismi" kuuluukin ehdottomasti uuskielen edustavimpiin sanoihin.


Miksi näin?

Chomskyä mukaillen, "kapitalistille fasismi on pienempi paha sosialismiin nähden". Marxis-Leninistinen kommunismi on nykypäivänä lähes se yleisin määritelmä "sosialismille", mikä on toki hyvin kaukana sosialismista mutta toki sekin on mainittu Marxin teoriassa. Marxismin ideana oli lähinnä saada omille myytynä asia kuulostamaan aivan loistavalta järjestelmältä ja ulkopuolelta katsottaessa luomaan karsein mahdollinen dystopia mitä maa päällään kantaa - ja kutsua sitä kaikkea sosialismiksi. Nykyään sanakirjoihin asti vedetään Marxismin ja sosialismin välille yhtäläisyysmerkki, mutta niinhän siinä käy kun annetaan oiligarkkien kirjoittaa historia haluamakseen.

Politiikkaan termi "sosialismi" sopii myös kuin nenä päähän. Voidaan puhua asiasta, jonka jokainen osaa tulkita juuri sillä oikealla tavalla itselleen että muistetaan pitää vahva vastakkainasettelu käynnissä. Oikeisto näkee punaista (kuin härälle heiluttaisi punaista kangasta) heti kun sosialismi mainitaan ja samaa punaista (sydämiä ja ruusuja) näkee myös vasemmisto kun asia mainitaan. Toki myönnän että itsekin näen punaista kun sana "sosialismi" mainitaan - taas siinä pönkitetään paskapropagandaa, äläkää nyt hyvänen aika pelatko noiden valtaapitävien pussiin tuolla termin väärinkäytöllä...

Termiä siis käytetään lähinnä jakamaan ihmisiä, pilkkaamaan tahi ylistämään jotain asiaa. Samaa termisoppaa pilaamassa on toki myös kommunismi, mutta jätetään se nyt enempää huomiotta. Eli syy "miksi" näin alkaa pikkuhiljaa valkenemaan - hajota ja hallitse. Kyllä, asioita mihin nykyään sosialismilla viitataan pitävät sisällään aivan käsittämättömän haitallisia asioita ja myös useita lähes kaikkien kannattamia asioita. Kirjastot, koulut, julkinen terveydenhuolto, miksei myös poliisi ja oikeuslaitos, armeija mukaan lukien - nämä kaikki ovat myös "sosialismia". Yhteisesti omistettua ja yhteiskunnalle hyödyllisiä instansseja... tai no, ainakin voisivat olla hyödyllisiä, nykyään kun monet noista instansseista on tahallaan menty pilaamaan ja kääntämään ainakin osittain yhteisöjen haitaksi.


Yhteisöllisyyden paluu?

Kansan jakamisen lisäksi tärkeä syy sosialismin maineen pilaamiseksi on toki valtaapitävien loputon halu estää ihmisten välinen yhteisöllisyys ja yhteistyö. Nykyään ei sitä vaaraa juurikaan ole, että ihmiset tähän kusetukseen havahtuisivat ja nousisivat sortajiaan vastaan, mutta kun katsoo minkä moisia lakeja ollaan Suomessa säätämässä yhteisöllisyyden suitsimiseksi, voidaan näiden asioiden yhteyttä pitää aika vahvana. Toki monelle se on vain ihan sattumaa, että kun kansa saa keinot helposti verkostoitua ja tehdä yhteistyötä (esimerkiksi sosiaalinen media), yht'äkkiä aletaan nikkaroida lakipykäliä valvontaan ja ennakoivaan "rikollisuuden" torjuntaan.

Jos siis kuvitellaan, että saisimme jossain vaiheessa edes etäisesti tasa-arvoisen ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan, olisi tämä pelottavan mystinen "sosialismi" saatava osaksi yhteiskuntaa. Yhteisöt omistaisivat koulunsa, terveydenhuoltonsa ja kulttuuripaikkansa joita sitten ulkopuolisillekkin voitaisiin joko kaupata tai "vaihtaa palveluita" tarvittaessa. Sen sijaan että nuoriso pistää paikat paskaksi kun "eihän se koulu kuulu kenellekään", olisi jokainen yhdessä vastuussa omasta ympäristöstään. Vanhuksistakin voidaan pitää yhdessä huolta, eikä kaataa rahaa yksityisen hoivafirman kukkaroon jonka ainut periaate on tienata rahaa sillä vanhuksella.

Tästä yhteisestä utopiasta ollaan tosin vielä kaukana, koska "vain äänestämällä voit varmistaa etteivät ne pahat sosialistit, etenkään kansallissosialistit, tule koskaan pääsemään enää valtaan". Samalla kun "ylläpitääksemme pohjoismaisen sosiaalisen järjestelmän meidän on verotettava rikkaita ja muilta viedä tuhkatkin pesästä". Niin mitäs se sosialismi taas olikaan? Ainiin, yhteistä omistamista. Ei kaikilta varastamista ja kavereille antamista. Toki jokainen saa määrittää omat sanansa kuinka itse haluavat, sehän se vasta tekee keskustelusta helppoa! Helppoa, joka tarkoittaa tässä kohtaa mahdotonta, mutta eihän se niin nuukaa ollut mitä sanat tarkoittavat?

Uuskieli tutuksi - Oikeisto ja Vasemmisto

Oikeisto, eli...

Ranskan vallankumouksen aikaan, eli 1700-luvun lopulla, vanhan vallan kannattajat istuivat oikealla ja uudistusmieliset vasemmalla parlamentissa. Vanha valta, eli monarkian kannattajat uskoivat, että tietynlaiset sosiaaliset rakenteet ja hierarkiat ovat väistämättömiä luonnon lakeja, täten siis haluttavia ja normaaleja. Oli siis täysin luonnollinen asia, että rikkaat saavat määrätä köyhiä, kuninkaalliset alamaisiaan ja auktoriteetit sanella alempiarvoisille säännöt. Hierarkiat muodostuivat luonnollisesti sen mukaan kenellä oli sillä hetkellä eniten valtaa ja vahvin (yleensä rikkain) saneli ehdot. Näistä ajoista ollaan tosin jo kaukana, mutta samat arvot elävät silti vahvasti yhteiskunnassamme. Kuninkaita ei enää ole, mutta rikkaat suvut/henkilöt voivat sanella monia asioita tapahtuvaksi kuten itse haluavat. Sitä se oikeisto, sanan alkuperäisessä merkityksessään, tarkoittaa.

Mutta sanat kehittyvät vuosien saatossa, saaden uusia merkityksiä jotka muokkaavat tai lisäävät vanhaan termiin jotain uutta. Oikeiston merkitys on käynyt läpi (ainakin) viisi porrasta, jotka ovat määritelleet oikeiston ja oikeistolaisen politiikan. Alkujaan kyseessä oli siis aristokraattien aseman puolustus ja sen oikeuttaminen. Vastavetona vasemmiston valistuksen vuosisadan/järjen aikakaudelle oikeistolaisuudella alettiin kuvaamaan epäluuloisuutta intellektuelleja kohtaan, eli populismia - asiat piti esittää kansalle yksinkertaistettuna ja muutenkin hallintoa piti yksinkertaistaa ja rajoittaa. Radikaali oikeisto taas romantisoi nationalismia ja ääri-oikeiston leiman saivat nationalistisuuden vielä pidemmälle vievät, eli maahanmuuttovastaiset rasistiset aatteet. Nykyään oikeistolla pääosin tarkoitetaan (neo)liberaalien näkemystä, eli vapaata markkinataloutta, säännöstelyn purkamista, patriotismia, lain ja järjestyksen ylläpitoa ja elitismiä.

Kansankielessä ja median puskemana oikeisto taas tarkoittaa... konservatiiveja, kapitalisteja, porvareita, kansallismielisiä, nationalisteja, patriootteja, maahanmuuttovastaisia, rasisteja, natseja ja ties mitä. Oikeastaan kaikki poliittiset asiat mitkä eivät ole vasemmistolaisten mielestä hyviä ovat oikeistoa. Mikä näistä on sitten se oikea määritelmä? Kaikki ja ei mikään, sanaa vain määritellään usealla eri tavalla, kertomatta muille mitä versiota tarkoitetaan. Jos kuitenkin palataan sanan alkuperäiseen merkitykseen ja tarkastellaan sen merkityksen muuntautumista, voidaan siitä kuitenkin päätellä joitain asioita. Aate itsessään ei ole muuttunut, ainoastaan sanan merkitystä on soviteltu kuvaamaan senhetkistä tilannetta, kuvaten lähinnä niitä keinoja millä siihen aatteen ytimen ideologiaan päästään. Itse näistä kaikista olen tullut johtopäätelmään, että oikeisto tarkoittaa pohjimmiltaan: kilpailun puolesta.


Vasemmisto, eli...

Samasta Ranskan vallankumouksen aikakaudesta lähtöisin oleva kuvaus niistä, jotka istuivat vasemmalla parlamentissa. Ja kuten kunnon vastakkainasetteluun kuuluu, vasemmiston ideologia oli päinvastainen oikeistoon nähden. Ihmiset ovat tasavertaisia ja hierarkiat eivät ole luonnollinen asia. Miten tasa-arvo tai tasavertaisuus alussa tulkittiinkaan, se varmasti vaihteli jo silloin suuresti, mutta aatesuunnan ydin oli aateliston oikeutetun vallan kumoaminen. Aatelisto kaatuikin, mutta sen tilalle tulleet järjestelmät eivät olleet juurikaan sen tasa-arvoisempia, joten vasemmisto lähtikin laajenemaan lukuisille eri alueille tasavertaisuus tavoitteenaan. Uusia aatteita, kuten sosialismi ja kommunismi sovitettiin mukaan ja Marxin kaltaisten ajattelijoiden työt sulautettiin mukaan vasemmistolaisuuden määritelmään.

Nykyään vasemmistosta puhuttaessa saadaan vähintään yhtä kaikenkirjava vastaus kuin oikeistosta. Kaikki oikeistolaisen näkemyksestä haitallinen politiikka on vasemmistolaista, mutta onko kyseessä täysin päinvastainen aate vaiko saman kolikon toinen puoli? Sosialistit, kommunistit, Marxilaiset, Marxis-Leninistit, anarkistit, antifasistit, sosiaalidemokraatit, egalitaarit, feministit, SJWt (Social Justice Warrior) ja mitä kaikkea, kaikki seilaavat saman lipun alla rinta rinnan. Jos aatteita tarkastelisi yksittäin, täytyisi kyllä ihmetellä millä ihmeen logiikalla asioita on voitu niputtaa saman vasemmistolaisuuden alle. Mutta uuskielessä kaikki on mahdollista. Kansallissoialistista tulee oikeistoa ja antifasistista vasemmistoa. Samalla kun totalitarismista ja fasismista voidaan syyttää molempia osapuolia...

Kansankielessä vasemmistolla tarkoitetaan kuitenkin useimmiten politiikkaa, jota Vasemmistoliitto ja SDP ajavat. Kauaksi on aate kulkenut aateliston vastustamisesta nykyiseen malliin? Mikä olisi sitten passeli määritelmä vasemmistolle? Oikeaa ja väärää ei taaskaan ole, on vain tuhansia erilaisia määritelmiä joita ei yleensä sanaa käytettäessä muisteta mainita. Mutta jos tehdään sama perkaus kuin oikeiston aatteelle, eli pohjaksi sanan lähtöasetelma aateliston oikeutetun vallan purkamisesta ja yhdistetään siihen sosialismin aatteen perusteita, saadaan nähdäkseni kohtuullinen määritelmä mitä vasemmistolla voitaisiin tarkoittaa: yhteistyön puolesta, kilpailua vastaan.


Uuskielen käänteitä

Että asiasta voidaan puhua, sille on annettava nimi. Että asiasta voidaan riidellä, sille lätkitään tusina haukkumanimeä, jätetään tahallaan osa aatteen perustasta pois ja syytetään vastapuolta kaikesta pahasta, samalla kun oma ideologia ottaa kunnian kaikesta positiivisesta. Tästä saammekin kiittää uuskieltä, jonka juuret politiikan kohdalla juontavat juuri tuohon Ranskan vallankumoukseen. Järjen aikakausi (Age of Enlightenment) oli suuri uhka hallitsijoille, joten tätä järjen käyttöä oli rajoitettava kaikin mahdollisin keinoin. Ja mikä sen tehokkaampaa kuin käyttää sanoja/kieltä sotkemaan koko homma niin, ettei asiasta voitu edes keskustella sivistyneesti?

Voitaisiinko ongelmaa sitten ratkaista politiikasta puhuttaessa? Kyllä, määrittelemällä termit joko ennen tai jälkeen niiden esittämisen, mutta joka tapauksessa ennen kuin asiasta lähdetään riitelemään, eli mitä nykyään kutsutaan keskusteluksi. Mutta tämä käytäntö, missä sanat määritellään, nähdään usein "autistiseksi" ja turhanpäiväiseksi, koska kaikkihan sen tietää mitä mikäkin asia tarkoittaa? Media sekoittaa termejä jatkuvalla syötöllä, eikä kukaan tiedä mitä missäkin kohtaa tarkoittaa "oikeisto" ja "vasemmisto". Ja tämä tahallinen termien sekoitus on osasyynä siihen, miksi politiikan laiva seilaa omilla vesillään kansan riidellessä kenen syy oli mikäkin veron korotus.

Onko sitten antamani määritelmät vasemmistolle ja oikeistolle ne oikeat määritelmät? Ei, vaan ne ovat yksiä mahdollisia määritelmiä tuhansien joukossa. Ja kun niitä termejä käyttää, jos siis haluaa sanomansa välittyvän edes etäisesti haluamassaan muodossa, olisi aika hemmetin tärkeää kertoa mitä itse tarkoittaa kun puhuu oikeistosta, vasemmistosta tai mistään muustakaan asiasta. Propagandalla asiat vääristetään ja oikeisto muuttuu vasemmistoksi, samalla kun vasemmisto onkin oikeistoa. Mutta ei, nämä kaksi asiaa ovat päinvastaiset - aivan kuten vasen ja oikea. Ne kuvaavat saman kolikon kahta puolta, keskittäen huomion niihin puoliin, ei itse kolikkoon. Ja tähän uuskielen käyttö propagandassa johtaakin - ei nähdä kokonaisuutta kun keskitytään vain kolikon eri pinnoilla olevaan kuvaan. Kummin päin sinä haluaisit kolikon pysähtyvän? Kilpailu vai yhteistyö...

Uuskieli tutuksi - Suvaitsevaisuus

Suvaita, eli...

Alentua tekemään jotain tahi sietää jotain asiaa. Tämä sana tulee netissä, etenkin somessa, samoin kuin muualla mediassa vastaan todella usein. Kun sanan merkitystä hieman miettii, ainakin omaan korvaan termillä edes on parhaimmillaan neutraali merkitys, mutta useimmiten sitä käytetään enemmän negatiivisena sanana. Esimerkiksi "Suvaitsisitko siivota huoneesi?" voisi olla vanhempien kaunisteltu versio "Siivoa huoneesi, nyt." komennosta. Monia asioita käsketään myös sietämään, mikä nykyään tarkoittaa "tämä on nyt näin, ole hiljaa ja siedä tätä". Suvaitseminen ei siis ole niinkään vapaaehtoinen toiminta tahi valinta, vaan ollaksesi "hyvä ihminen" sinun on tehtävä juuri kuten media kertoo eli suvaittava.

"Suvaitsevaisto" on taas halventava termi ihmisryhmästä, joka pitää itseään parempana suvaitsessaan käskystä kaiken mitä sanotaan, samalla kun eivät suvaitse usein mitään siitä poikkeavaa. "Suvakki" taas on yhdistelmä suvaitsevaisesta ja vajavaisesta, jälleen halventavana terminä pääosin kaikkea maahanmuuttoa positiviisena ilmiönä pitävästä yksilöstä. Lähtöjään kaiketi samaa perua "rajakki" nimestä, joka on siis "suvakin" mielipiteestä vastakkainen näkemys. Näitä kahta puolta tosin nykyään yhdistää se seikka, ettei kummankaan kanssa juurikaan pysty keskustelemaan jos sattuu olemaan eri mieltä. Ei, vaikka kaikesta muusta olisikin hyvinkin samoilla kannoilla, mutta se yksi suvaitsevaisuuden kohde on vastakkainen. Tästä saamme kiittää jälleen mediaamme...

Valtamedia on luonut käsitteen suvaitsevaisuus ja he samalla kertovat mitä pitää suvaita ja millä tavalla. Asioilla on tarkat rajat ja vain hyvä, suvaitseva, ihminen on näistä asioista oikeassa ja kaikki muut väärässä. Mitään keskustelua ei edes tarvita, koska media ja vallassa olevat ovat erehtymättömiä kannassaan. Kaikki mitenkään poikkeavasti ajattelevat, tai ehkä paremmin sanottuna itsenäisesti ajattelevat ja käskyä noudattamattomat, taas leimataan lainsuojattomaksi pahaksi ihmiseksi. Suvaitsevaisuuden voisi ymmärtää vaikkapa että "suvaitaan, että kesällä on hyttysiä", mutta kun kyse on ihmisistä, on mielestäni outoa että edes puhutaan suvaitsemisesta - tuskin kukaan haluaa olla vain "pakolla siedetty"?


Mihin katosi hyväksyntä?

Jokainen ihminen haluaa olla hyväksytty niissä piireissä missä liikkuu. Jos esimerkiksi oma kaveriporukkasi vain sietää sinua, ovatko he edes kavereitasi? Ketään ei voi pakottaa hyväksymään toista, mutta yritys on melkoinen valtaa pitävillä pakottaa ihmiset hyväksymään tiettyjä ihmisiä tahi ihmisryhmiä. Jo tämän luulisi laittamaan hälytyskellot soimaan kun puhutaan pakottamisesta sietämään, mutta median propagandan ansiosta tätä pakkoa on onnistuttu häivyttämään näkyvistä niin tehokkaasti, että suuri osa ihmisistä luulee hyväksyneensä meiningin, sen sijaan että vain hampaat irveessä suvaitsee asiaa.

Kun media koettaa myydä haitallista aatetta kansalle, sen täytyy hitaasti hivuttaa se ensin suvaittavana asiana jokaiseen mahdolliseen tuuttiin. Mikään asia ei muutu itsekseen, aniharva vain vahingossa, vaan lähes jokainen muutos tapahtuu vallassa olevien määräyksestä. Yksikään ruohonjuuritason liike ei saa jalansijaa nykymenossa, ellei media sitä hyväksy. Media ei nimittäin suvaitse varpailleen tallomista tippaakaan, mutta jos jokin uusi asia sopii heidän agendaansa, sitä aloitetaan markkinoimaan kansalle kunnes se hyväksytään osaksi yhteiskuntaa - tai itketään ja hyväksytään.

Otetaan esimerkiksi eri vähemmistöt Suomessa. On se sitten mielipiteeseen, ulkonäköön, etnisyyteen, sukupuoleen tai seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvä asia, olisi varmasti jokaiselle vähemmistön jäsenelle eduksi että heidät hyväksyttäisiin osaksi yhteiskuntaa? Sen sijaan tiettyjä vähemmistöjä nostetaan väkisin pinnalle ja kansaa käsketään suvaitsemaan tai ainakin pitämään turpansa kiinni jos on eri mieltä. Tämän seurauksena vähemmistöä vastaan saattaakin vastustus nousta entisestään ja entinen hyväksyntää lähestynyt tila romuttuu totaalisesti. Toki mediaan uskovat sitten suvaitsevat näitä valittuja vähemmistöjä ja osa saattaa hyväksyäkkin, mutta se ns. luonnollinen siirtyminen osaksi yhteiskuntaa murtuu. Olisiko se luonnollinen, hidas, hyväksyminen sitten tapahtunut jossain vaiheessa? Ei kaikille ryhmille, tietenkään, mutta moni vähemmistössä oleva asia olisi pikkuhiljaa sulautunut osaksi yhteiskuntaa muokaten molempia, niin enemmistöä kuin vähemmistöä, kunnes sula sopu oltaisiin löydetty. Mutta se ei käy, koska silloin jäisi moni riita väliin ja kansa olisi yhtenäinen...


Eikä siinä vielä kaikki

Otetaan vielä yksi, tärkeä, esimerkki suvaitsemisesta ja sen vakavasta ongelmasta. Nimittäin se, että Suomessa suvaitaan poliitikkojen suhmurointi, median jatkuva propaganda, oikeuslaitoksen ja poliisin poliittinen ohjaus sekä yleinen hyväveli-verkostojen aiheuttama korruptio. Nämä ongelmat ovat jo tosin menneet ohi suvaitsemisen ja ne on hyväksytty osaksi luonnollista Suomalaista yhteiskuntaa. Noihin nähden jokin vähemmistöryhmän oikeasti kokema tai kuvitteellinen syrjintä kalpeneekin laajuudessaan, mutta koska median propaganda on yhtenä niistä suurista haasteista, ei asiaan ole tulossa ihan heti muutosta. Media kun muistaa päivä toisensa jälkeen kertoa kuinka [valitse ryhmä] ja [sitä valittua vastustava ryhmä] ovat nyt maan suurin ongelma ja toista näistä ryhmistä pitää nyt muistaa suvaita.

Todellisuudessa kun suurin osa ihmisistä vaan haluaisi olla ja elää rauhassa, hyväksyttynä osana yhteiskuntaa. Mutta media tekee kaikkensa lisätäkseen vastakkainasettelua ja etsiikin tahallaan kaikkea mistä voisi joku provosoitua - ja sitten sopivalla hetkellä lätkäisee sen provosoinnin päin pläsiä... minkä jälkeen ei mene kauaakaan kun paska osuu taas tuulettimeen. Ei siinä, on Suomessa oikeitakin ongelmia eikä vaan median keksimät mukaongelmat. Niitä oikeita ongelmia ihmisten välillä yhdistää tosin yksi ja sama asia - fundementalismi. Sen oman jutun, oli se sitten ihan mikä tahansa, järkkymätön puolustaminen ja vaatiminen että muiden on tehtävä juuri samoin. Oli se sitten uskonto, aate tai vaikkapa urheiluseura, jos se oma on oikein ja kaikki muu automaattisesti väärin... sieltä se ongelman juurisyy löytyy. Toki toiset asiat ovat vaarallisempia kuin toiset, joten fanaattinen lätkäfani ei välttämättä ole se suurin yhteiskunnallinen uhka.

Suvaita vai hyväksyä, pieni mutta niin kovin merkittävä ero, mielestäni. Suvaitsemattomimmat ihmiset tuppaavat kutsumaan itseään suvaitsevaiseksi ja se kaikista pahin ihminen (median ja "hyvän ihmisen" mittapuulla) voi kaikessa hiljaisuudessa hyväksyä toisen ihmisen, vaikka olisikin täysin eri mieltä hänen kanssaan. Samaa mieltä ei toisen kanssa tarvitse olla, eikä kaikkea tulisikaan suvaita. Kaikkea ei liioin tarvitse hyväksyä, mutta onneksi on olemassa ainakin yksi asia millä näistä kaikista erimielisyyksistä voitaisiin ainakin kahdenkeskisessä kanssakäymisessä päästä sopuun - vapaa sana. Keskustelkaa toistenne kanssa ja antakaa median valheiden ja propagandan kaikua kuuroille korville.