Holistinen (r)evoluutio

Holistiseen ongelmaan...

Tekstissä "Kansan orjuuttamisen ainekset" jo avattiin yksityiskohtaisemmin tätä ongelmaa ja niitä keinoja millä kansaa pidetään orjana. Lyhyesti ne keinot ovat: säännöt, tieto, ravinto ja lääkkeet. Näistä osista muodostuu sitten kokonaisvaltainen, eli holistinen, järjestelmä jonka päätehtävä on luoda mahdollisimman näkymätön vankila ihmisten ympärille ja käyttää näitä lukkojen takana olevia orjia mahdollisimman tehokkaasti hyväksi. Mutta eihän tuo voi pitää paikkansa?! Olisihan se jo huomattu ja kerrottu kaikille?! Totta... onhan tätä samaa yritetty jo lukemattomia kertoja tuoda esille mutta järjestelmän hienouksien vuoksi se sana ei yllä joka kolkkaan, eikä siihen usko kuin aniharva.

Tuskin se sana nytkään kaikille korville kuuluu, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Mistä siis on oikein kyse tässä kokonaisvaltaisessa ongelmassa? Kaikki neljä osa-aluetta nivoutuvat tiukasti yhteen ja muodostavat kokonaisuuden jonka rikkominen yksilötasolla on hankalaa mutta yhteiskuntatasolla lähes mahdotonta. Tieto on kuitenkin avainasemassa, minkä vuoksi media sekä koululaitos pelaavat suurta osaa tässä pelissä. Säännöt taas sanellaan "demokratian" keinoin ja valkotakkiset hoitavat niin ravinnon kuin lääkkeet, tulkiten tiedettä tarkasti valikoiden.

Ulkoa sanellaan kaikki mitä meidän tulee ottaa vastaan niin aistiemme kautta kuin kehoomme muilla tavoilla sisään ottaen. Valinta on usein "otat tai itket ja otat", koska pelottelulla saadaan ihmiset tottelemaan ja kuuntelemaan tekaistua pelastajaansa. Meidät on vielä onnistuttu huijaamaan tähän peliin niin hyvin mukaan, että vaihdamme oman työpanoksemme saadaksemme "rahaa" ja uhraamme lähes kaiken vapaa-aikamme kyetäksemme kuluttamaan vielä enemmän sitä samaa soopaa mitä pakolla kurkustamme alas tungetaan. Sairaaseen yhteiskuntaan sopeutuminen ei olekaan terveen ihmisen merkki. Monet siitä syystä kuittaavat viimeisen shekkinsä tästä elämästä, kun eivät kykene sopeutumaan... tai eivät löytäneet keinoja niitä keinoja millä asiaan voisi vaikuttaa. Siksi...


... tarvitaan holistinen ratkaisu

Yksilö ei tietenkään voi kaikkeen vaikuttaa itse, mutta on olemassa lukemattomia keinoja millä voi tehdä vastarintaa sairasta systeemiä vastaan. Säännöt, eli "demokratia", on ehkä se hankalin vastustettava asia koska tällä hetkellä ainut tapa siihen vaikuttaa on äänestäminen (millä ei ole mitään vaikutusta). Toistaiseksi siis vaihtoehtona on olla äänestämättä tai sitten äänestää jotain pienpuoluetta, ainakin siihen asti että saadaan RIC käyttöön. Mutta niihin kolmeen muuhun tarvitaan kaksivaiheinen korjaus.

Ensiksi on lopetettava itsensä myrkyttäminen. Yksinkertaisimmillaan siis televisio kiinni ja lopettaa "uutisten" seuraaminen, samalla kun laittaa oman ruokavalionsa kuntoon ja mahdollisuuksien mukaan hylkää lääketehtaiden "lääkkeet" vaihtamalla ne luonnon antimiin. Ravinnon kanssa vaihtoehtoja on useita ja jokaisen on itse löydettävä se oma juttu. Pahimmat myrkyt eli sokeri, viljat ja prosessoidut ruokana myytävät lisäainesekoitukset olisi syytä jättää välittömästi pois omalta ja perheen lautaselta. Nyrkkisääntönä voidaan pitää sitä, että jos lautaselle tarjottava asia kaipaa miljoonien eurojen mainoskampanjan taakseen, se on lähes varmasti vähintään turhaa ja pahimmillaan myrkkyä. Lääkkeiden kanssa asia vaatiikin sitten enemmän tutkimista, mutta lähes kaikkeen on olemassa luonnon oma versio jossa ei niitä sivuvaikutuksia ole juurikaan.

Kun myrkyt on pudotettu minimiin, tarvitaan ravintoa niin keholle kuin mielelle. Myrkkyjen poisto yksistään on jo suuri harppaus eteenpäin ja ravinnon sekä lääkkeiden korjauksella se terveys saattaa parantua kohisten. Tämä jo yksistään antaa aivan uudet mahdollisuudet hyvään elämään ja sen ravinnon optimointiin kannattaa käyttää runsaasti aikaa ja energiaa, koska se maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin. Uni on taas tärkeä niin fyysisen kuin henkisen terveyden kannalta joten siihen kannattaa myös panostaa. Mielelle passelin ravinnon löytäminen onkin sitten taas aivan oma juttunsa... alkuun voi aina lukaista esimerkiksi tämän blogin tekstejä?


Mutta mikä ihmeen (r)evoluutio?

Kun yksilö muuttaa elämänsä poistamalla myrkyt ja ottamalla tilalle kehon ja mielen kaipaamia ravinteita, se on evoluutio. Ja kun riittävän moni tekee saman, koko yhteiskunta muuttuu eli se on revoluutio. Yksinkertaista ja helppoa, eikö totta? Myrkyt veks, tarvittavat asiat tilalle. Kun katsoo mikä nykyinen tilanne ympäri maailmaa on, voi sanoa ettei olla ihan vielä siinä revoluutio-vaiheessa. Pisimmälle tässä evoluutiossa on kuitenkin päästy juuri ravinnon ja lääkkeiden osalta. Voisi sanoa että ollaan jo uhkaavan lähellä tilannetta, missä oikeasti terveellisesti syöminen on valtavirtaan uppoava asia. Lääkkeetön sairauksien hoito tyyliin ketogeeninen ruokavalio diabetekseen on myös yleistymässä, mutta sen vastustus on vielä huomattavan suurta.

Mutta missä ei olla vielä niin pitkällä on tieto ja tietenkin säännöt - kansanvallasta ollaan vielä hyvin kaukana, eli tilasta jossa kansa määräisi säännöt. Tieto taas on pahasti sirpaloitunutta, virheellistä tai mukaan on sekoitettu ties mitä sanomaa jota pillipiiparit ja portinvartijat levittävät, jolloin se totuuden löytäminen on lähes mahdotonta. Tarjolla onkin ties minkä värisiä pillereitä jotka kaikki lupaavat totuuden yhdessä paketissa... aivan kuin lääketeollisuus lupaa parantavansa kaikki vaivat yhdellä napilla.

Peli ei kuitenkaan ole menetetty - kaukana siitä. Hitaasti kansan tietoisuuteen leviää niitä keinoja millä poistetaan myrkyt ja ravitaan kehoa ja mieltä. Se kuka/mikä tämän kaiken takana onkaan, saattaakin olla ongelmaa ratkaistaessa lähes merkityksetön asia - jos kukaan ei enää leiki kieron pelin säännöillä, se peli lakkaa olemasta. Kun se viimeinenkin palkkasoturi kieltäytyy tarttumasta aseeseen, sodat loppuvat. Muutos onkin siis enää vaan kaikista meistä itsestämme kiinni. Joko sinä olet liittynyt mukaan holistiseen (r)evoluutioon, eli hylännyt myrkyt ja antanut kehollesi sekä mielellesi mitä ne kaipaavat?

Väritön pilleri

Punainen pilleri

Punaisen pillerin nielleet pitävät itseään usein "heränneenä". Monelta osin tämä pitääkin paikkansa, koska valtaapitävät koettavat kaikin keinoin pitää ihmisiä unessa niin etteivät he edes yrittäisi katsella mitä ympärillään tapahtuu. Kuitenkaan se, että avaa silmänsä ja katsoo ympärilleen ei tarkoita sitä että olisi hereillä. Riippuen minkä punaisen pillerin olet ottanut tai harkitset ottaa, se määrittää mitä silmäsi tulevat näkemään. Ja vielä tarkemmin, miten tulet näkemäsi tulkitsemaan.

Ehkä tämän hetken yleisimmät punaiset pillerit löytyvät kahdesta paikasta - maahanmuutosta puhuvien joukosta ja Trumpin/QAnonin kannattajista. Toki siinä pillerin mukana saattaa mennä vähän muutakin kuin se pillerin ydin, mutta usein voidaan havaita mitä yhteisiä yksityiskohtia juuri siihen tiettyyn punaiseen pilleriin kuuluikaan. Monikulttuurisuus ei olekaan rikkaus ja maailma tulee pelastumaan ja suo kuivamaan - näin karusti yleistämällä nämä kaksi pilleriä. Riippuukin sitten pilleristä mitä tahoja lähdetään syyttämään näistä ongelmista, mutta sävystä riippumatta saa vastapuolelta välittömästi sen rasisti/fasisti/natsi/trolli-leiman

Niin yleisiä kuin kaksi edellä mainittua pilleriä onkin, eivät kaikki itsensä "hereillä" olevaksi luokittelevat kuitenkaan pidä juuri niitä kahta pilleriä oikeana. Väärän pillerin nieleminen onkin sitten taas tapauskohtaisesti merkityksetön tahi sitten maanpetoksellinen rikos ja "väärin" aatteen ajaminen on vastapuolen pussiin pelaamista. Kunnon riita saadaankin aikaiseksi aina kun siihen pilleriin on sisältynyt väärää oppia. Usein vaikuttaakin siltä, että se väärän sävyisen pillerin niellyt on pahempi vastustaja kuin vastapuolen edustaja, koska se vastapuolen edustaja on melkein kuin viaton lammas.


Sininen pilleri

Mutta eipä se sininen leirikään ole yksi ja sama aate. Löytyy niin "refugees welcome" poppoosta antifaan ja ekofasistiin. Yhtenäinen osa löytyy siitä, että usein sininen pilleri kuvaa liberaaleja tai edistyksellisiä jotka ovat hyvinkin kaukana aatteessaan toisistaan, mutta silti syystä tai toisesta ovat "samalla puolella". Tämä ehkä onkin yksi suurimmista eroista sinisen ja punaisen leirin näkemyksissä - siniselle viholliseni vihollinen on ystäväni.

Onkin mielenkiintoista seurata miten liberaali joka haluaa vapautta kaikille voi olla saman lipun takana feministin kanssa joka rajoittaisi sananvapautta, kieltäisi väärät mielipiteet ja pakottaisi kaikki toimimaan juuri hänen sääntöjensä mukaan. Täytyy tosin myöntää etten ainakaan itse ole vielä päässyt täysin kärryille miten tämä yhtälö tuntuu olevan ongelmaton näille liittolaisille, mutta en toki olekaan niin edistyksellinen että edes moiseen kykenisin yrityksistä huolimatta? Olettaisin tämän toimivuuden perustuvan siihen yksinkertaiseen seikkaan etteivät kumpikaan ole yhdessä ollessaan minkään puolesta, ainoastaan yhteistä vihollista vastaan.

Suurin ero näiden kahden värin välillä on kuitenkin siinä, mistä sitä "oikeaa" tietoa voi saada. Siniselle se on helppoa - mikä tahansa valtamedia käy ja jos tube-kanavalla on mainoksia, se on vähintäänkin neutraali lähde koska punaisen leirin videon tunnistaa helpoiten siitä ettei sillä ole mainostuloja tahi sponsoria. Punainen leiri taas joutuu kaivamaan tietonsa hämäriltä sivustoilta, estetyiltä videokanavilta ja blogeista jotka kuulostavat "tavikselle" höpöhöpöltä. Se oikean tiedon levittäminen on kuitenkin koko asian ydin ja siksi taistelu halutun tiedon leviämisestä saattaa hyvin olla se kriittinen osa joka ratkaisee nykyisen kulttuurisodan.


Vaiko vaan väritön pilleri?

Oli se pilleri sitten punainen tai sininen, yrittää sen kannattajakunta levittää sitä aatetta toisiin ja tartuttaa viruksen tavoin kanssaihmiset ajattelemaan samalla tavalla. Mutta mitä pilleriä he oikein levittävätkään? Voidaanko edes jokin aate oikeasti niputtaa niin kätevästi yhteen pakettiin? Jos uskonnoista on jotain opittu niin voisi sanoa kyllä, aatteen voi paketoida siistiin nippuun ja kaikki toisinajattelijat ovat vääräuskoisia. Onko siis se pilleri edes kokonaisuudessaan sininen tai punainen, vaiko vain hyvin pieni osa siitä on värjäytynyt aatteen mukaan?

Yhtäläistä on se, että se oma on oikein ja muut on väärin. Sävystä riippuen se on joko väärin vastustamista tai sitten vastakkaista asiaa eli ihan täysin väärin. Aate on paketoitu ja se tulee juuri siinä tarkassa nipussa, jonka osittainen epäily on yleensä huono idea pillerin ottaneelle - omat koirat purevat jos kyseenalaistat vääriä asioita. Jokainen kuuluu siis omaan lokeroonsa sen mukaan minkä värinen se oma kupla sattuu olemaan. Toki jokainen omassa kuplassaan tietää että "hajoita ja hallitse" on huono kansalle ja hyvä vallanpitäjille, joten miksi hitossa ne muut eivät sitten vaan tule järkiinsä ja ota sitä oikeaa pilleriä, asiahan on ihan päivänselvä mikä on totta ja oikein!?

Tilanne olisikin huvittava, ellei se olisi niin vakava ja surullinen koko ihmiskuntaa ajatellen. Aivan kuin suuret lääkeyhtiöt, valtaapitävät jakelevat näitä sävytettyjä myrkyllisiä pillereitä ja seuraavat mielenkiinnolla kuka nappaa minkäkin pillerin. Markkinointi kannattaa kohdistaa niihin hyvin myyviin tuotteisiin ja valtaapitävien propagandakoneisto - media - tekee työtä käskettyä. Vastamyrkky tälle tosin on ollut jo pitkään olemassa, vaikka sitä koetetaan kaikin keinoin rajoittaa saatavuudeltaan: sananvapaus. Ensin vaan täytyy huomata itse, että on myrkytyksen uhri... loppu selviää puhumalla.

Koulutus

Väärissä käsissä?

Oppia ikä kaikki - kuten sanonta menee. Mutta onko sillä sitten väliä kuka opettaa, tai tarkemmin kysyttynä, onko sillä väliä mikä taho sen koulutuksen antaa? On ja ei. Vapaassa yhteiskunnassa koulutus on irrallaan vallasta. Vallanpitäjillä ei ole sanottavaa sen suhteen mitä kansalle koulutetaan, ainoastaan sillä on väliä mitä kansa tekee. Silloin mikä tahansa taho voi toimia kouluttajana. Koulutuksen tulisi vastata niitä tarpeita mitä yhteiskunnalla on, ei niitä mitä vallanpitäjillä sattuu sillä hetkellä olemaan. Mutta koska emme elä vapaassa yhteiskunnassa, on vallanpitäjät luoneet useita eri instituutioita indoktrinoimaan kansansa.

Länsimainen valedemokratia nojaa vahvasti ideaan missä kansa yhtenäistetään koulutuksella ja heille uskotellaan että heillä kaikilla on yhtenevät tarpeet joita sitten nämä poliitikot täyttävät. Samaa huijausta on tosin jo jatkettu vuosituhansia, eli kauan ennen kuin tämä "demokratia" edes kehittyi. Silloin yhtenäistävä koulutus oli lähinnä yhden instituution varassa, kun nykyään se voidaan jakaa neljään eri instituutioon jotka toimivat saumattomasti yhdessä. Hallitsija määrää mitä kansalle opetetaan, kaikki muu on vääräoppisuutta.

Järjestäytyneet uskonnot, eri paikoissa eri uskonnot tietysti, ovat olleet aina vahvoja kansan kouluttajia. Jos katsotaan Suomen tilannetta, on (Ev.Lut.) kirkko menettänyt paljon entisaikojen vallastaan ja vastuustaan kansan kouluttajana. Nykyään kirkkomme lähinnä seuraa edistyksellisiä trendejä ja kumartaa kiltisti omia herrojaan kohtaan sen sijaan että edes etäisesti saarnaisisivat niitä entisaikojen oppejaan jotka sieltä pyhistä teksteistä (muka) kaivettiin. Samaa herrojensa käskyä he toki ovat aina noudattaneet, mutta ennen edes leikittiin että seurattiin myös niitä pyhiä tekstejä ja niitä sitten soviteltiin omiin tarkoitusperiin sopivaksi. Ehkä tulevaisuudessa tarkoituksena onkin päästä eroon tästä indoktrinaation haarasta?


Nykypäivän instituutiot

Kaikki lähtee peruskoulusta. Jokainen lapsi ajetaan saman muotin läpi vaihtelevalla menestyksellä ja parhaiten muottiin sopivat palkitaan hyvillä arvosanoilla ja mahdollisuudella jatkaa opintiellään aina huipulle saakka. Kaikki mitä kouluissa opetetaan on tarkasti valittu - ei sen mukaan mistä olisi eniten hyötyä vaan sen mukaan miten saadaan luotua mahdollisimman kuuliainen ja tottelevainen koneiston osa. Kovat tieteet toki ovat suurimmaksi osaksi oikein, mutta kaikki humanistiset kurssit on rakennettu indoktrinoimaan lapsi hyväksi kansalaiseksi joka ei kyseenalaista auktoriteettejään. Historia on väännetty täsmäämään sen hetkiseen maailmankuvaan ja tärkeät tapahtumat ja hahmot vaihtelevat sen mukaan mitkä ovat sen hetkiset trendit. Jos ne kurssikirjat perustuisivat totuuteen, ei niitä tarvitsisi uusia parin vuoden välein...

Korkeakoulut taas voidaan jakaa kahteen ryhmään, sen mukaan mihin tehtävään sieltä valmistutaan - tulevat kouluttajat ja muut. Koska koneisto tarvitsee myös osaavaa työvoimaa, ne suuntaukset jotka eivät ole vastuussa tulevien ikäluokkien kouluttamisesta voidaan kouluttaa samaa kaavaa käyttäen kuin peruskouluissa - muotin läpi annetaan tarvittava tieto että voi toimia omalla alallaan. Mutta tuleviksi kouluttajiksi valitaan tarkkaan ne, jotka uskovat järjestelmään ja ovat valmiita "parantamaan" edistyksellistä maailmaa. Kaikki koulutussuuntaukset jotka vaikuttavat tiedon hallintaan ovat tarkan kontrollin alla - mukaan ei parane lipsauttaa kovin monia yksilöitä jotka kyseenalaistaisivat järjestelmän.

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä koulutusinstituutiona on media. Media on vastuussa kansan valistamisesta ja päivitetyn tiedon levittämisestä. Jo vähintään kahden instituution muottien läpi halutut ominaisuudet omaavat yksilöt pääsevät muokkaamaan kansaa herrojensa käskystä. Kuinka paljon sitä vapaata tahtoa on näillä yksilöillä jäljellä, sitä on vaikea sanoa, mutta jokainen valtamediassa mukana oleva tietää mistä asioista saa puhua ja millä tavalla, jos haluaa säilyttää asemansa tässä järjestelmässä. Siinä kun yliopistojen kouluttajat joutuvat odottamaan joskus useammankin sukupolven nähdäkseen työnsä tulokset, pääsee mediassa kansaa indoktrinoivat tahot seuraamaan tilannetta reaaliajassa sosiaalisen median kautta. Siksi viimeisimmät korjaukset tehdään aina mediassa, suuret suuntaviivat yliopistoissa.


Mutta kuka sielä vallassa oikeen on?

Helppo! Hallitus ja eduskunta, tietty! Paitsi että... heistä jokainen on ajettu sen koko koneiston läpi joka muokkasi yhteiskuntaa. Kun koneisto toimii kunnolla, se on itseään korjaava ja uudistava ilman sen suurempia ulkopuolisia vaikutuksia. Jokainen entinen, nykyinen ja tuleva edustaja oli ja on siis jo valmiiksi koulutettu osaksi yhteiskuntaa. Toki jokainen on oppinut myös paljon muutakin matkansa varrella ja kotona opitut arvot ovat varmasti muovanneet sitä opintietä alusta asti. Rappeutuva kulttuurimme on kuitenkin tukevasti kiskoillaan eikä sitä muutama ei-edistyksellinen edustaja tule suunnastaan suistamaan. Ellei...

... sitten vihdoin ja viimein ymmärretä miten yhteiskuntia ohjataan. Sata vuotta ja risat on koulutuksen kautta koko maailmaa yritetty yhtenäistää saman lipun taakse, vaihtelevalla menestyksellä. Länsimaat ovat hyvin pitkälti omaksuneet tämän edistyksellisen maailmankuvan neoliberalismin tyylillä. Toki suuri osa ei huomaa ajavansa yhtä ja samaa agendaa rummuttaessaan edistyksellisen valevasemmiston aatetta luullessaan sen olevan jollain tavalla liberalismia. Vastustajat taas antavat tälle nimiä kuten "deep state" ja luulevat korjaavansa ongelman poistamalla muutaman henkilön korkeilta palleilta.

Vapaa sana ja vapaa tiedon jakaminen joka kolkkaan on kuitenkin nähdäkseni ainut tapa korjata tämä ongelma. Siihen taas tarvitaan suuri asennemuutos koko koulutukseen osallistuvalta koneistolta, joka muutaman sukupolven jälkeen pystyy tuomaan esille koko alastoman totuuden. Mihin se sitten johtaakaan, sitä on vaikea sanoa, mutta tämä valheessa eläminen ei ainakaan toimi. Niin kauan kuin ajattelemme mitä muut käskevät ajattelemaan, ei maailmaa saada kuntoon. Ehkäpä suurin toivomme onkin seuraavat sukupolvet jotka kapinoivat, kuten nuoriso on aina tehnyt, auktoriteetteja vastaan? Silloin vanhemmat sukupolvet voivat auttaa löytämään ne totuudet kaikkien valheiden alta - siksi vallanpitäjät puskevat kaikin voimin termejä kuten "vihapuhe" ja "totuuden jälkeinen aika". Elämmekin totuuden jälkeistä aikaa, jossa valhe tekeytyy totuudeksi ja uskomme mieluummin valheeseen koska niin on opetettu.

Miksi äänestämällä ei voi vaikuttaa

Ensimmäinen syy...

... on yksinkertainen - vaalijärjestelmä ja puolueiden toiminta Suomessa. Tätä kakotopiaa olen tässä muutaman vuoden aikana useasti jo koettanut selittää, mutta otetaan nyt vielä kerta kiellon päälle. Vaalijärjestelmää ja puolueiden toimintaa kun katsoo, voisi ehkä jotenkin etäisesti vielä puolustella sitä äänestämistä eduskuntavaaleissa koska saathan sillä äänelläsi vaikutettua minkä puolueen puhuvat päät tulevat seuraavaksi kertomaan menetyistä oikeuksistasi ja uusista velvollisuuksistasi, samalla kun sinulle kerrotaan kuinka paljon etuuksia on taas leikattu.

Eli kerrataan mitä oikein tapahtuu kun kävelet äänestyskoppiin jälleen kerran tulevissa eduskuntavaaleissa. Ensiksi sanot hyväksyväsi tuloksen, oli se kuinka väärä tai oikea mielestäsi. Sen lisäksi että hyväksyt tuloksen omasta puolestasi, teet sen samalla myös kaikkien niiden puolesta jotka eivät järjestelmää hyväksyneet eli ne jotka eivät äänestäneet. Kaikkine kiemuroineen sanot siis "kyllä" epäreilulle vaalijärjestelmälle, mahdollisesti vilpilliselle ääntenlaskulle sekä ennen kaikkea luovutat kaiken valtasi yhdelle ainoalle ehdokkaalle, joka ei ole millään tavalla vastuussa tekosistaan sinulle, joka juuri äsken luovutit valtasi tälle ehdokkaalle.

Mutta onneksi tämä ehdokas ei liioin saa sitä valtaa pitää lähestulkoon jokaisessa puolueessa (näistä uusista tämä jää nähtäväksi). Tämän juuri äänestämäsi ehdokkaan valta kun menee suoraan puolueella ja sen johdolle, joka sanelee tasan tarkkaan mitä nappia se edustajasi sitten painaa tai itkee ja painaa. Eli kaikki ne ehdokkaan omat kauniit lupaukset ja puheet eivät ole minkään arvoisia, ellei ne ole 100% linjassa sen kanssa mitä puoluejohto tulee päättämään tulevaisuudessa. Puolueiden vaaliohjelmat kun ei liioin ole millään tavalla sitovia, joten niillä, samoin kuin yksittäisten ehdokkaiden vaalimainoksilla, voi jokainen pyyhkiä persiinsä, koska se on ainut mihin niistä lappusista edes auttavasti on.


Toinen syy...

... taas on hieman monimutkaisempi, eikä yhtä helposti havaittavissa. Aikaisemmat tekstit "Kulttuurin rappeutuminen" ja "Kulttuurin ohjakset" teksteistä löytyy taas tarkempi selitys asiaan, mutta yksinkertaistetaan tässä hieman. Toinen syy miksei äänestämällä voi edelleenkään vaikuttaa on se, että eduskunta tai hallitus ei oikeasti ole kuin näennäisesti vallassa. Puoluejohtajien omat käskynantajat (EU ja mitkälie tahot siihen päälle) ovat yksi osa tätä ongelmaa, mutta sekään ei suoraan selitä tämän ongelman laajuutta.

Tieto on valtaa ja se joka hallitsee kuka saa tietää ja mitä saa tietää on se, joka on vallassa. Eli media on tässä se näkyvin peluri ja se määrittää valtaväestön kannan mihin tahansa asiaan. Samalla se myös määrää mistä poliitikot saavat puhua ja millä tavalla, jos haluavat pysyä pinnalla ja median (omistajien) hyvällä puolella. Eli vallan vahtikoiraksi nimetyt eivät valvo valtaa vaan ovat itse vallassa, määrittäen ne asiat mistä kansa saa tietää ja mikä on se "oikea" kanta kerrottuihin asioihin. Median narujen vetelijöitä voi sitten lähteä etsiskelemään useimmiten tuolta rapakon takaa. Mutta media on vain pieni osa siitä tiedon hallinnasta.

Edistykselliset tahot ovat hallinneet koulujärjestelmiä jo vähintään vuosisadan. Historia on kirjoitettu täsmäämään virallista tarinaa ja kaikki tieteen alat on valjastettu luomaan täydellinen yhteiskunta joka on kykenevä kuluttamaan ja äänestämään. Itsenäistä ajattelua ei kannusteta ja vielä vähemmän kriittistä ajattelua - sen sijaan turvallisia mielipiteitä saa toistaa maailman tappiin asti hymysuin. "Vain äänestämällä voit vaikuttaa" on yksi turvallisimmista mielipiteistä ja etenkin nyt kun on vaalit taas tulossa, on tärkeää muistaa toistaa ulkoa opittuja mantroja ettei vaan pääse unohtumaan. Kuka hallitsee kulttuurin, hallitsee kansan... Hallitus tanssii sen pillin mukaan kenen hallussa kulttuurin avaimet ovat.


Eeeeiiihänse nyt noin voi mennä

Onko tämä "suuri salaliitto" sitten piilotettu niin hyvin että vaaditaan vuosien kokemus foliohattuilusta että voisi päästä edes jyvälle? Ei. Kaikki on näkyvillä, suoraan silmiemme alla, mutta tämä illuusio joka on luotu suojelemaan järjestelmää on vetänyt verhon eteen. Toki taustalla tapahtuu paljon salaisia liittoja, mutta sillä ei ole edes niin väliä koska emme niitä ehkä koskaan tule saamaan tietoomme. Vaikutukset toki tunnemme nahoissamme. Jos siis tuntuu että Suomea ollaan ajamassa konkurssiin, se johtuu siitä että Suomea ollaan ajamassa konkurssiin. Ei vahingossa vaan tahallaan, kaikkien nykyisten puolueiden osalta.

"Mutta ei se mun puolue ole ollut mukana, me ollaan tehty asioita oikein!" - jokainen puolueen kannattaja, joka ikinen kerta kun yrittää nostaa puolueen töppäilyjä esiin. Tämä oman puolueen fanaattinen puolustaminen ja virheiden selittely parhain päin on osa tätä hienosti toimivaa ja rasvattua koneistoa. Sitä koneistoa, joka ajaa Suomea konkurssiin kaikkien puolueiden voimin, kulttuurin näyttämällä suunnalla. Sama "demokratia" toistuu monessa muussakin länsimaassa, mutta Suomi on Saksan rinnalla ollut tässä menossa edelläkävijänä jo pitkän aikaa. Syytä siihen voisi hakea vaikka täältä.

Jokainen tehköön toki oman valintansa ja johtopäätöksensä onko sillä äänellä mitään väliä. Ehkä se luotettu kaveri joka nyt yrittää päästä vaaleissa läpi on tukesi ansainnut ja kokeillaan nyt jälleen kerran korjata tilannetta äänestämällä? Todisteet siihen että äänestämällä olisi mitään vaikutusta on tosin hyvin pitkälti nolla, 0, mutta eipä se ennenkään ole ihmisiä haitannut että jotain asiaa ei voida edes auttavasti todistaa. Onneksi Suomi on sentään vapaa maa, sananvapaus ja silleen, ja tämmöisiäkin mielipiteitä saa levittää, eikös? "Epäasiallista vaalivaikuttamista" taitaa kuitenkin olla lähempänä yleistä käsitystä tässä sananvapauden luvatussa maassa jossa jokainen saa vapaasti olla sitä mieltä mitä Yle kertoo.

Kulttuurin rappeutuminen

Suunta vasemmalle

Kehitys on kautta (lähi)historian suunnannut vasemmalle. Jos otetaan 2019 vuoden oikeistolainen ja viedään hänet vuoteen 2000, häntä pidettäisiin vasemmistolaisena. Sama kävisi jos vaikka otetaan 1900-luvun oikeistolainen ja viedään hänet 1800-luvulle - häntä pidettäisiin vasemmistolaisena. Miksi? Koska termi vasemmistolaisuus tarkoittaa hyvin pitkälle edistystä, edistyksellistä maailmankatsomusta. Onko tämä edistys sitten hyvä vai huono asia, siitä voidaan kiistellä, mutta joka tapauksessa "vasemmistolaisuus" merkitsee edistystä paikalla olemisen tai taantumisen sijasta. Ongelmaksi tämä taas alkoi muodostumaan kun kulttuurivastaiset tahot saivat kunnolla tuulta purjeisiinsa, ainakin jo reilu sata vuotta sitten.

Vilkaistaan samalla mitä oikeisto tarkoittaa. Pääpiirteittäin: lakia, järjestystä, sääntöjä, vanhan säilyttämistä eli taantumusta. Talousasioissa oikeisto toki merkitsee kapitalismia, mutta kulttuurista puhuttaessa taantumusta. Tässä piilee myös niin oikeiston vahvuus kuin sen heikkous - vanhasta pidetään kiinni (ihmiset eivät aina pidä muutoksista) vaikka mikään ei oikeasti pysy ennallaan. Onko kehitys sitten hyvään vai huonoon suuntaan, siihen voi vaikuttaa ainoastaan suuntaa muuttamalla, ei jarrulla istuen, ihan näin vinkkinä. Liberaalit menettivät pelinsä juuri tämän suunnattomuutensa vuoksi, oikeistoa uhkaa sama kohtalo...

Voittajan puolella onkin helppo olla, joten voittajat valitsevan vasemmiston. Tämä näkyy aivan loistavasti politiikassa, kun kaikki tahot kisaavat keskenään kuka olisi edistyksellisin ja saisi aikaan suurimmat muutokset. Edistystä arvioidessa olisikin otettava huomioon se mihin suuntaan sitä kelkkaa vedetään, ei niinkään että onko taho vetämässä kelkkaa vai istumassa jarrulla. Mutta koska ihmiset ovat lukkiutuneet vasemmisto vs. oikeisto ajatukseen, se kalliolta kelkkaa hitaasti alas työntävä oikeisto on oikeistolaisen valinta. Toki pitää muistaa että nykyiset vasemmistopuolueet ovat sitomassa rakettia omaan kelkkaansa - suunta on toki sama kuin oikeistolla.


Miten niin rappeutuu, suuntahan on vasemmalle eli edistykseen?

Näkökulmasta riippuen kulttuuri ei tosiaan ole rappeutunut vaan kehittynyt ja edistynyt koko ajan, tai sitten ollaan matkalla kohti täyttä turmiota. Jotkut puhuvat kulttuurientropiasta, mutta se merkitsisi että kulttuuri rappeutuu luonnostaan, mikä ei pidä paikkansa. Hyvin toimiva ja terve yhteiskunta on tasapainossa edistyksen ja vanhan toimivan säilyttämisessä. Nykymeno on taas sen vastakohta, missä vanha toimiva korvataan jollain uudella ja jo valmiiksi rappeutuneet osat annetaan olla. Tämä on toki se kulttuurivastaisen eliitin suunnitelma alusta lähtien - tuhotaan kaikki kulttuurit koska ne yhdistävät ihmisiä.

Yksi merkittävä syy miksi asiat eivät ole ihan vielä päin helvettiä on teknologian kehitys. Teknologia on antanut uutta virtaa jota sitten on rappeutettu hieman hitaammin kuin kehitys on onnistunut viemään asioita eteenpäin. Jälleen voidaan tosin pohtia onko se kehitys ollut positiivista ihmiskunnalle, vaiko vain näennäisesti vienyt asioita eteenpäin. Esimerkiksi lääketiede on ottanut aimo loikkauksia eteenpäin eikä enää tarvitse amputoida raajoja joka välissä, mutta samalla lääketiede on edennyt niin pitkälle ettei terveitä yksilöitä enää juurikaan ole - kaikki tarvitsevat jonkinsortin lääkitystä. Edistystä, toki, josta ainakin kapitalisti osaa olla kiitollinen?

Sanotaan, että jokainen on konservatiivi niiden asioiden suhteen joita pitää rakkaana. Tämä yksinkertainen huomio onkin avainasemassa kun tarkastellaan maailman menoa - jos yksilö ei esimerkiksi rakasta omaa yhteisöään tahi kotiaan, hänelle ei tuota mitään ongelmaa vaihtaa maisemaa tai antaa yhteisön rappeutua. Kulttuurivastaiset tahot rakastavat itseään, valtaa ja rahaa - niistä he pitävät kynsin hampain kiinni ja pyrkivät vaalimaan mitä ovat saavuttaneet ja tilaisuuden tullen toki aina kasvattamaan omaisuuttaan. Vallan kahvassa olevat tai sinne pyrkivät pikkujohtajat, poliitikot, voivat toki välittää hitusen maastamme, mutta valta ja raha on se mitä he rakastavat.


Mahdollinen tulevaisuus

Mahdollisuuksia tulevaan on toki rajattomasti, se on meistä itsestämme kiinni, mutta jos ajatellaan tilanne että istuisimme vain pelkääjän paikalle ja annetaan kelkan ohjata itse itseään. Utopistinen vasemmistolaisen maailma olisi se, että kehitys jatkuu kunnes mistään ei koskaan enää ole puute. Kaikilla on kivaa ja mukavaa, kaikki ovat yhdenvertaisia ja maailmassa on rauha. Sanoisin että todennäköisyys tälle on jotain 0% luokkaa, ellei joku kaiva Teslan keksintöjä naftaliinista ja tarjoa maailmalle ilmaisen energian ilmaiseksi.

Toinen, todennäköisempi, vaihtoehto on se, että seinä tulee vastaan ja paska osuu tuulettimeen. Kansalle riittää se edistyksellisyys ja sitä vastaan lähdetään taistelemaan asein. Jenkeissä pieni oikeistolaisryhmä ajaa jo nyt ideaa aseellisesta vallankumouksesta jäseniensä takaraivoon, mutta heidän kuvitelmansa että he voittaisivat sodan on yhtä utopistinen kuin vasemmiston maailmanrauha. Miten sisällissodassa tulee käymään, sen ratkaisee sama asia kuin muissakin sodissa - raha. Ja sitä näillä kulttuurivastaisilla tahoilla on paljon. Näin siis jos annetaan asioiden tapahtua ilman sekaantumista meidän kaikkien taholta...

Entäs Suomessa? Ehkä vanhat hyvät ajat voisivat tulla takaisin, uudistettuna? Suomen historiaa, sitä oikeaa historiaa eikä Ruotsin vallan alaista satuilua, ollaan paljastamassa ja sieltä voisi löytyä kansallinen itsetunto maahan jota moni vielä rakastaa. Ylpeä ja muinainen kansa joka osasi uudistua ja säilyttää vanhan kulttuurinsa poljettiin useaan kertaan maahan, mutta se nousi jokainen kerta uudelleen ylös. Nyt se olisi meidän vuoromme säilyttää toimiva ja uudistaa rappeutunut. Siihen tarvitaan ihan jokaista oikealta vasemmalle... tai no, melkein jokaista - oman kansansa hylänneet poliitikot voisivat painua sinne Brysseliin nuolemaan herrojensa saappaita.

Anti-kulttuuri

Monokulttuurista monikulttuuriin

Monokulttuuria lähdettiin rikastuttamaan liberaalin "vasemmiston" suunnalta siinä 60-luvun hujakoilla ja 70-luvulla se oli jo saatu siihen tilaan että monikulttuurisuus oli se iso juttu ja seuraava edistysaskel länsimaisissa yhteiskunnissa. Suomessa oltiin sen verran hitaasti lämpenevää kansaa, että monokulttuurimme säilyi muutaman vuoden pidempään ennen kuin edistys saapui tänne kylmään pohjolaan. Olihan se melkoisen jännää mennä ensimmäistä kertaa syömään pitsaa turkkilaisessa ravintolassa. Voidaanhan sitä pitää jonkin sortin kulttuurin rikastuttamisena kun tuodaan uusia elementtejä toisista kulttuureista?

Siihen nämä liberaalit arvot tähtäsivätkin - rikastaa sitä omaa kulttuuria ottamalla mukaan pieniä palasia muista kulttuureista. Kaikkien kukkien oli saatava kukkia ja se oma, tylsä, keto ei laimeine kesän kukkineen ollut riittävän monipuolinen mielestään aidosti vapautuneelle maailmankansalaiselle. Kun ennen mentiin nauttimaan muista kulttuureista ihan paikan päälle sinne toiseen maahan, halusivat liberaalit tuoda ne eksoottiset kulttuurit mukanaan aina ihmisiä myöden, koska eihän suomalainen voi kertakaikkiaan oppia laittamaan ulkomaalaista ruokaa - pitää tuoda kokki mukana sieltä ulkomailta.

Ei tämä rikastuttaminen toki vain ruokaan jäänyt, mutta se on helposti havaittava ja esitettävä esimerkki. Edistys kuitenkin edistyi ja liberalismi alkoi haihtumaan ja muovautui edistyksellisyyteen, jolle monikulttuurisuus ei enää kelvannutkaan. Kulttuurista omimista ja muuta vastaavaa edistyksellisyyttä tuli mukaan kuvioihin ja huomattiinkin ettei se nirvana tulekaan monikulttuurisuudesta. Liberaalit ajatukset kaikkien kukkien kukkimisesta piti talloa maahan, koska ainut tapa saada yhdenvertainen maailma ei ole hyväksyä useita eri värisävyjä...


Monikulttuurista kulttuurivastaisuuteen

... vaan muuttaa kaikki harmaaksi massaksi. Edistyksellinen kulttuuri on siis ilman mitään hajua tai makua, täysin harmaa massa jossa ei mieluusti ole edes yksilöitä. Yksilöt kun ovat erilaisia ja edistyksellisessä kulttuurissa kaikki ovat samanlaisia, joten asia pitää korjata. Lännessä tämä korjausliike on täydessä vauhdissa väestönvaihdon keinoin ja paikallisia neuvotaan opettelemaan uimaan - edistyksen aallot ovat väistämättömiä. Siirtymävaiheessa tämä ideologia tosin joudutaan myymään monikulttuurisuutena, koska olemme niin paljon takana edistyksestä että suuri osa kansasta vielä luulee olevansa liberaaleja.

Onkin mielenkiintoista seurata tätä kulttuurisotaa, missä edistykselliset yrittävät käännyttää liberaaleja puolelleen ja taantumukselliset (oikeisto) luulevat pystyvänsä pysäyttämään muutoksen. Lännessä "vasemmisto" on kuitenkin ohjannut kulttuuria rautaisella otteellaan jo pitkään, joten edistyksellisyys ja sen ajama kulttuurivastaisuus näyttää vahvasti olevan se länsimaisen kulttuurin suunta - siis sulautuminen yhdeksi "eurooppalaisuudeksi". Äkkiseltään tosin voisi luulla, että tänne laivalasteittain saapuvat ihmiset toisivat mukanaan oman kulttuurinsa ja siitä tulisi uusi valtakulttuuri?

Ei niinkään, koska edistyksellisyys on tarttunut myös "oikeistoon". "Oikeisto" hoitaa sen kulttuurin tuhoamisen niissä kehitysmaissa joita he surutta ryöstävät ja joista sitten ihmisiä tänne kiikutetaan. McDonalds on joka nurkalla ja älypuhelin taskussa nämä uuseurooppalaiset ovat hylänneet suurelta osin vanhan kulttuurinsa, mutta eivät toki kaikkia tapojaan saatikka luonnettaan. Edistyksellisyys siis tuhoaa niin lähtömaan kuin kohdemaan mono- ja monikulttuurit, yhdistäen ne sitten kulttuurisulattamossaan yhdeksi harmaaksi kasaksi, jossa kaikki ovat yhdenvertaisia.


Tarttisko tehdä jotain?

Jos ihmiskunta haluaa säilyttää monimuotoisuutensa, tälle kehitykselle olisi saatava loppu. Edistyksellisyys jota neoliberaalit ajavat sopii kyllä hyvin agendaan, jossa koko maailma on yksissä käsissä ja kaikki ihmiset ovat harmaata massaa joka kuluttaa sen minkä ehtii tuudittaakseen itsensä uneen raadettuaan töissä muutaman eduksi koko elämänsä. Sekä liberaalit kuin "oikeisto" ovat tässä väännössä altavastaajana ja monet etenkin oikeistossa käyttävät kaiken energiansa taistellessaan vanhaa vihollista, liberaaleja, vastaan.

Tieto ja sen levitys onkin se kriittinen osa tätä kulttuurisotaa. Kuka hallitsee median, hallitsee kulttuurin ja siitä ei pitäisi olla kenelläkään epäselvyyttä kenen käsissä tämä valtava propagandakoneisto on nykyään - neoliberaalien. He määräävät mistä asioista saa puhua ja mihin sävyyn, kaikki muu on paperilla sallittua mutta käytännössä kiellettyä. Yksikin väärä sana ja itseään "hyvänä ihmisenä" pitävät käyvät laumoittain "vihapuhujan" kimppuun. Miksi? Koska niin on opetettu ja moisesta toiminnasta palkitaan edistyksellisissä ja liberaaleissa piireissä.

"Me ollaan hävitty tää peli"? Ei, likimainkaan, mutta "oikeiston" pitää oppia miten yhteiskuntia rakennetaan muiltakin osin kuin pelkkien lakien ja sääntöjen osalta. Molemmat puolet, "oikeisto" ja "vasemmisto" tarvitaan luomaan terve ja toimiva yhteiskunta, edistyksellistä valevasemmistoa eli neoliberaaleja taas ei tarvita mihinkään, mutta he ovat onnistuneet levittämään aatteensa ennen näkemättömällä tehokkuudella - koska he ovat sekä ymmärtäneet pelin että omaavat resurssit siihen. Vastalääke tähän viruksen lailla levinneeseen aatteeseen kaipaa vielä löytäjäänsä, joten töitä riittää vielä ihan kaikille jos kuvitellaan vielä joskus päästävän tilanteeseen että ihmiset voisivat elää turvassa ja rauhassa omassa kodissaan.

Onko yhdenvertaisuus ihmisoikeus?

Määrittelyä

Radikaalissa demokratisoinnissa puheeksi ottamani asia, yhdenvertaisuus, jäi hieman vähälle huomiolle viimeksi, joten tutkaillaan asiaa nyt hieman enemmän. Tasa-arvoisuus, yhdenvertaisuus, samanvertaisuus, tasapuolisuus, tasavertainen... rakkaalla lapsella on monta nimeä, mutta jo pelkällä suomen kielellä on samaa tarkoittavissa sanoissa vivahde-eroja ja kun otetaan mukaan englanniksi usein käytetty "equal rights", saadaankin samat oikeudet mukaan tähän samaan soppaan. Suomen laissa puhutaan yhdenvertaisuudesta, joten käytetään sitä näin pääosin tässä tekstissä.

YK:n ihmisoikeusjulistuksessa yhdenvertaisuus määritellään niin, että kaikki ovat syntyessään vapaita ja yhdenvertaisia. Kaikilla on samat oikeudet ja vapaudet ikään, sukupuoleen, rotuun ja niin edelleen, riippumatta. Kuitenkin ehkä se tärkein ja oikeastaan ainut todellinen yhdenvertaisuus löytyy hieman alempaa samasta julistuksesta: kaikki ovat yhdenvertaisia lain edessä ja ovat oikeutettuja samaan lain suojaan. Suomen perustuslaista löytyy sama yhdenvertaisia lain edessä kohta, mutta yhdenvertaisuuslaki on taas jotain ihan muuta - se lähinnä määrittelee minkälaista syrjintää ei suvaita.

Onko siis yhdenvertaisuus ihmisoikeus? Syntyessään (oikeudet) ja lain edessä, toki, yhdenvertaisuus on ihmisoikeus, mutta kaikki sen ulkopuolella oleva nostaakin sitten suuriakin mielipide-eroja. Ainut paikka missä ihmisen tulisi olla yhdenvertainen on lain edessä, mutta nykyään koko ajatus on kääntynyt päinvastoin ja ihmiset ovat hyvinkin kaukana arvoltaan lain edessä ja kaikki huomio halutaankin kiinnittää turhanpäiväiseen vastakkainasetteluun niiden kaikkien muiden listattujen asioiden välillä, eli vaikka sukupuoli ja uskonto. Koko yhdenvertaisuus ja sen ympärillä pyörivä ihmisoikeusmyytti on omiaan vain yhdessä asiassa - hävittämään sen yhdenvertaisuuden.


Jos joltakulta on mennyt ohi...

... niin ihmiset ovat erilaisia, ihan jokainen. Ihmisiä, toki, mutta hyvinkin erilaisia. Jo siitä yksinkertaisesta syystä ei ole mitään mahdollisuutta millään mittarilla tehdä ihmisistä yhdenvertaisia muualla kuin lain edessä. Yrittää voi ja sitä tehdään aivan käsittämättömissä määrin, mutta lopputulos on poikkeuksetta sama: yhdenvertaisuuden sijaan yhdenvertaisuutta pakottamalla luodaan vain uusia eroavaisuuksia ja se väitetty oikeudenmukaisuus kääntyykin itseään vastaan. Suomessa tämä ongelma on tosin ratkaistu hienosti yhdenvertaisuuslaissa: "9 § - Positiivinen erityiskohtelu - Sellainen oikeasuhtainen erilainen kohtelu, jonka tarkoituksena on tosiasiallisen yhdenvertaisuuden edistäminen taikka syrjinnästä johtuvien haittojen ehkäiseminen tai poistaminen, ei ole syrjintää."

Eli mikä tahansa toiminta joka syrjii yhtä ja hyödyttää toista on ihan okei, kunhan vaan sillä on oikeutus eli "yhdenvertaisuuden edistäminen taikka haittojen ehkäiseminen tai poistaminen". Ja kun nämä erehtymättömät lain tulkitsijat lähtevät ihmisten eroavaisuuksia tasaamaan erilaisella kohtelulla, mikä voisikaan mennä pieleen? Kaikki, mutta se on taas täysin tarkoituksenmukaista. Esimerkiksi perustuslailla taidetaan pyyhkiä takapuolta siinä kohtaa kun "lain edessä" yhdenvertaisuus tarkoittaa sitä, että suomalaiset joutuvat maksamaan itse oikeudenkäyntikulujaan, siinä kun yhdenvertaistetut saavat positiivisen syrjinnän kortilla ilmaiseksi käräjöidä miten lystäävät.

Tuloksen yhdenvertaistaminen, sen sijaan että kaikille annettaisiin yhdenvertainen lähtöasetelma on toki viimeisintä huutoa tasa-arvoa kirkuvassa kansanosassa. Tällä toki voidaan saavuttaa tavallaan yhdenvertaisuutta paljon tehokkaammin, koska emmehän me tiedä jokaisen lähtöasetelmia joten ne suuret yksilölliset erot antavat suuresti eroavat asetelmat alussa. Lopputuloksena tässä toki saavutetaan yhdenvertaisuus sen heikoimman tasoon madallettuna, mutta koska tarkoitus on vain olla yhdenvertaisia, ei yrittää kehittyä tai edistyä yksilönä tai vaikka ihmiskuntana, tämä tuloksen yhdenvertaistaminen tullee ajamaan koko ihmiskunnan aivan uusiin ulottovuuksiin. Mitä veikkaat saavutetaanko heikoimman tason yhdenvertaisuudella haluttuja tuloksia?


Järki käteen

Järjen sijaan useimmiten moisesta asiasta puhuttaessa tarvitaan hernepurkkia, että voi tarjoilla nenään vedettävää yhdenvertaisuuden sotureille. Monelle pelkkä ajatus että ihmiset ovat erilaisia on hirvitys, jolloin on täysin mieletön ajatus edes kuvitella kyseenalaistaa onko yhdenvertaisuus ihmisoikeus - tottakai se on, jokainen syntyy yhdenvertaiseksi. Mutta ei samanlaiseksi, siinä se suuri ero. Sanojen merkityksiä on vaan väännelty ja käännelty niin useaan otteeseen että niinkin yksinkertainen käsite kuin yhdenvertaisuus tai tasa-arvo on muuttunut yhteisen määritelmän sijasta jokaisen omaksi henkilökohtaiseksi sanahirviöksi.

No mitä se yhdenvertaisuus sitten merkitsee? Yhdenvertaisuutta lain edessä. Kaikki muu yhdenvertaisuus on tulkinnanvaraista ja usein vain kuvitelmaa. Ihmiset ovat erilaisia, sille ei vaan saa mitään ja se on itse asiassa ihmiskunnan suurin etu - me emme ole samanlaisia ja jos toimimme yhdessä, voimme saavuttaa lähestulkoon mitä tahansa. Ja siksi hallitsijamme keksivät tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta oikeuttamaan jos jonkinmoisia sääntöjä joilla varmistetaan että oikeat ryhmät ovat nyt ja tulevaisuudessakin napit vastakkain.

Mutta jos tekisimme yhteistyötä ja paikkaisimme toistemme heikkouksia niillä vahvuuksilla joita meillä on, voisi koko ihmiskunta haistattaa pitkät koko jakamisen sekoilulle. Siihen asti kuitenkin olemme kaikkea muuta kuin yhdenvertaisia jokaisella mahdollisella tavalla ja löydämme aina syyt ongelmiimme niistä muista, sortajista ja syrjivistä, ja jatkamme kilpailua rajallisista resursseistamme. Hienosti suunniteltu tämäkin kusetus, eikö totta? On siis jokaisen oma valinta lähteekö tähän peliin mukaan - yhdenvertainen se ei ole millään tasolla.