Todellisuuden luontia propagandalla

Media ei kerro todellisuutta vaan luo sitä

Eri propagandan keinoja on lukemattomia - on kieputusta, kehystämistä, virittämistä ja tönäisyä. Näissä yhteinen tekijä on kuitenkin usein se, että jo jotain olemassa olevaa ja todellista asiaa yritetään vääntää uuteen uskoon ja näyttämään joltain aivan muulta. Faktat pilaavatkin helposti hyvän tarinan ja niiden ikävien faktojen (malinformaation) esiin nostaminen saa propagandistit närkästymään ja vallanpitäjät joskus kovinkin pahalle tuulelle. Mutta ikävien totuuksien esille tulo on aina vaarana kun todellisia ja todennettavia asioita lähdetään vääristelemään ja esittämään tarkasti rajatussa valossa. Siksi useammin propagandassa otetaan PR-toiminnasta tutut strategiat, eli luodaan koko tarina tyhjästä niin ei kukaan voi väittää että sitä oltiin vääristelty.

Mainonta on tietenkin yksi yksinkertaisimmista esimerkeistä tässä todellisuuden luonnissa. Jokin tuote, jota kukaan ei vielä ole kokeillut, voidaan helposti nostaa kansan tietoisuuteen ja rummuttaa näkyville niin vahvasti, että kansa luulee asian olevan se maailman suurin uusi juttu jota ilman on mahdotonta selviytyä. Mutta mainosta harvemmin lasketaan propagandaksi, koska kaikkihan sen tietävät että mainoksissa on vähän lapin lisää mukana joka tapauksessa. Mutta kun se suuri ja mahtava johtaja pitää tiedotustilaisuuden ja lehdistö juoksee kipin kapin paikalle kertomaan mitä sanottiin, kyse on joskus aivan samasta markkinointikikasta jossa olemattomasta asiasta tuleekin se seuraava iso juttu. Vain, koska joku niin sanoi ja media kertoi asian olevan niin. Ipse dixit, koska hän niin sanoi, täytyyhän sen niin olla...

Samaa "koska minä niin sanoin" käytetäänkin runsaasti esimerkiksi eri ajatushautomoiden ja vastaavien tuotannoissa. Poliitikot toistavat näitä lähes Jumalan sanaan verrattavina totuuksina, koska se heidän oma mestari niin kertoi - Schwab-jugendit toistelevat esimerkiksi WEF:n tarinoita totena (Marin ja Saarikko). Astroturffatut asiat taas esitetään "kansan syvänä tahtona" ja "ruohonjuuritason liikkeenä", vaikka ne tarinat ovatkin vain luotuja ajamaan sitä haluttua asiaa, usein täysin irrallaan todellisuudesta. Mutta sillä ei olekaan väliä onko asia totta vai ei, koska kun sitä samaa tarinaa toistetaan riittävän usein, siitä...


Pseudotodellisuudesta tulee totta

On se sitten THL:n "laskuharjoitus" tai IPCC:n ilmastomalli, nämä tuulesta temmatut ja luodut tarinat joiden väitetään perustuvan "tieteeseen" muuttuvatkin hypoteesista todellisuudeksi kun niitä toistetaan riittävän vaikutusvaltaisten tahojen toimesta. Hyvälle ihmiselle on täysin mahdoton ajatus, että vallanpitäjät tekevät tai sanovat mitä tahansa pysyäkseen vallassa ja kasvattaakseen valtaansa. Siksi nämä kauniit tahi kauheat tarinat menevät kerta toisensa jälkeen läpi, vaikka ne jopa niiden alkuperäisten lähteidensä taholta on "korjattu". Tästä zombie-viruksesta ei kannata edes tarkemmin puhua, koska WHO on muutellut satujaan niin monasti, etteivät he itsekään pysy enää perässä pitäisikö se kansa laittaa lukkojen taakse vai ei pysäyttääkseen flunssaa aiheuttavan viruksen.

Nykypäivänä onkin naurettavan helppoa luoda niitä tarinoita sen oman edun tavoitteluun, jos sattuu jo valmiiksi omaamaan siihen tarvittavat resurssit. Tieteen ostaminen on arkipäivää ja "asiantuntijalausuntoa" varten löytyy varmasti vähintäänkin joku dosentti kertomaan juuri se haluttu versio halutusta asiasta. Mutta kaikki tämä on mahdollista tasan tarkkaan vain yhdestä syystä: media. Valtamedia on "aina" noudattanut Omertàn lakia, eli ne oikeasti vallassa olevat määräävät mistä asioista saa puhua vapaasti, mistä rajoitetusti ja mistä ei hiiskuta ei sitten mitään. Järjestäytynyt rikollisuus voittaa aina järjestäytymättömän ryhmän ja mitä muutakaan kuin järjestäytynyttä rikollisuutta tämä meidän poliittinen järjestelmämme on?

Todellisuutemme on siis aikojen saatossa tungettu mukaan mitä ihmeellisempiä tarinoita median toimesta ja kun siitä on jokainen "luotettava media" kertonut samalla tavalla, asiasta on tullut totta. Ja kun sitten lähdetään ihmettelemään niitä mitattavissa olevia asioita niin törmätään kerta toisensa jälkeen ongelmaan, missä se kerrottu tarina ei voi selittää sitä todennettavaa tietoa. Ja miten ongelma sitten korjataan? Propagandalla. Kieputetaan, kehystetään ja osoitetaan muualle, kunnes kansaa ei enää pätkääkään kiinnosta se norsu olohuoneen nurkassa. Kun se tuttu ja turvallinen auktoriteetti kertoo asian olevan tietyllä tavalla, täytyyhän sen olla niin - vaikka se sama asiantuntija samaan konkurssiin puhuukin itsensä täysin pussiin ja kumoaa itse omat väitteensä. Mutta älä siihen kiinnitä huomiota, usko vain mikä on se kerrottu tarina.


Ei mitään uutta tahi ihmeellistä

Kaikki tämähän on toki tuttua huttua - kaikkihan sen tietää joten asia on kunnossa. Näitä "sattumia" tulee jatkuvasti vastaan mutta ne on helppo torpata julistamalla nämä ongelmien esiin nostajat vääräuskoisiksi syntisiksi, eli salaliittoteoreetikoiksi tai mikäliedenialisteiksi. Mikä tahansa virallista tarinaa vastaan nostettu argumentti voidaan kumota sillä, että se valtamedia ei niin sanonut joten asia ei voi niin olla - ipse dixit, koska minä niin sanon. Et voi todistaa asiaa, jos vain tietyt lähteet kelpaavat, mikä on toki se tieteen idea alunperinkin: vain virallisten tahojen kertomat asiat voivat olla totta, koska eiväthän ne vallanpitäjät valehtelisi säilyäkseen vallassa.

Toki mediassa näitä vastakkaisia näkemyksiä aina välillä nousee esiin, mutta niiden nostajille käy vaan yleensä huonosti. Saksassa Bild-lehden päätoimittaja tässä hiljattain oli kyllästynyt tähän kaikkeen paskapuheeseen pandemiasta ja oli avautunut asiasta julkisesti. Sisäinen tutkinta olikin löytänyt lähes välittömästi samasta tyypistä kaikenmoisia vallan väärinkäyttöä, joten saapas heilahti. Lehden omistajat ovat mamma-Merkelin kavereita ja kun Julian Reichelt avasi sanaisen arkkunsa mammaa vastaan, syyllinen tiedettiin ja rikos löydettiin välittömästi . Moinen varmasti motivoi kaikkia muitakin toimittelijoita nousemaan vallanpitäjiä vastaan kertomaan vallanpitäjien suhmuroinnista.

Toisaalta taas sympatian tunteminen Juliania kohtaan on vähän siinä ja siinä, koska hän on kuitenkin jo vuosia tuottanut sitä propagandapaskaa ja vallanpitäjien omia tarinoita kertonut totena kansalle. Mitta tuli tyypillä täyteen ja ulostulo aiheutti odotetun reaktion - kirves heilahti ja ura loppui kuin seinään. Rehellisiä toimittelijoita ei valtamediassa juurikaan näy, mutta osa toki kykenee siellä toimimaan osittain puhtaat jauhot pussissa - kunhan vaan ei astu niille väärille kengille niin voi ainakin esittää rehellistä journalistia. Ja kun kukaan ei uskalla astua niiden vallanpitäjien varpaille, sama suhmurointi jatkuu niin nyt kuin tulevaisuudessa. Muutama kansalaisjournalisti on uskaltautunut niille vallanpitäjien lakeijoiden korkkareille hyppimään - odotetuin lopputuloksin. Valtamedia, joka tämän kaiken voisi korjata, ei kuitenkaan tule ongelmaan puuttumaan saatikka vääriä tarinoita alustoilleen päästämään... mutta mediavirus voisi tartuttaa kansan...

Suora enemmistödiktatuuri

Sitä aitoa demokratiaa

Sveitsissä hyväksyttiin hiljattain laki, joka kieltää kasvojen peittämisen julkisilla paikoilla. Ehdotus oli tehty Sveitsissä toimivan suoran demokratian keinoin ja äänestäneistä 51,2% oli ehdotuksen kannalla. Maan parlamentti oli (ymmärrettävästi) asiasta eri mieltä, mutta kansa oli puhunut ja pulinat pois - tämä on sitä aitoa demokratiaa. Kielto koskee julkisia tiloja kuten katuja, kauppoja ja joukkoliikennettä, mutta ei esimerkiksi moskeijoita. Naamarätin käyttö terveydellisistä syistä on kuitenkin edelleen sallittua, eli zombie-viruksen mukana tuomat kuonokopat ovat edelleen sallittuja, mutta ei muista syistä. Siksi tätä lakia kutsuttiinkin "burkakielloksi", joita on nähty jo useammassakin paikassa tätä ennen.

Hallituksen mukaan kielto ei vaikuta kuin kouralliseen Sveitsissä asuvia, mutta öljysheikkien haaremien houkuttelu tulee vaikeutumaan melkoisesti. Talouden kannalta päätös oli siis huono, mutta kansa puhui joten pulinat pois. Tässä tietysti nähdään se, kuinka suora demokratia niin toimii, kuin ei toimi - kansa saa tehdä itselleen haitallisia päätöksiä. Ovatko ne poliitikot, vaiko kansa, sitten tässä asiassa oikeassa, sitähän on hyvin vaikea sanoa koska riippuen miten asiaa lähdetään tutkimaan ja mittaamaan, tulokset voivat vaihdella melkoisesti. Suorassa demokratiassa se ainut suojakeino kansan huonoilta päätöksiltä onkin media, siinä kun perinteisessä edustuksellisessa demokratiassa suojana toimii kaksoisvaltio.

Kansanäänestyksellä toimiva suora demokratia onkin selvä osoitus siitä, mitä se demokratia on: enemmistön diktatuuria. Jos enemmistö on jostain asiasta tiettyä mieltä, sillä on oikeutus käyttää tätä enemmistön antamaa valtaa muiden ylitse ja laittaa ne vähemmistöt tekemään kuinka enemmistö haluaa. Edustuksellisessa demokratiassa näin harvemmin tapahtuu, koska ne edustajat eivät kansaa kuuntele muutenkaan vaan kumartavat omia eturyhmiään. Näin seurauksena usein nähdäänkin tapauksia, missä vähemmistö sanelee enemmistölle sääntöjä, mutta tämäkin on edelleen demokratiaa, koska kansa oli äänestämällä antanut valtansa pois niille edustajille - eli pulinat pois, kansa puhui vaikkei tainnutkaan ymmärtää mitä meni tekemään.


Länsimaisen demokratian idea, ainakin teoriassa

Oli se sitten enemmistön tai vähemmistön ajama asia joka meni läpi, jostain syystä se paska osuu aina jonkin ryhmän haitaksi ja samalla yleensä myös jonkun toisen ryhmän eduksi. Sveitsin tapauksessa äänestäneistä, ei siis koko kansasta, hienoinen enemmistö ratkaisi asian kaikkien puolesta. Kulttuurin suojelemisen kannalta katsottuna päätös oli hyvä ja järkevä, turismin kannalta taas haitallinen ja paremmiston itkuvirsistä nauttiville päätös oli puhdasta kultaa. Mutta... menikö tässä nyt kaikki just niinkuin pitääkin? Valistuksen aikakauden idea siitä yksilön vapaudesta ja suojelusta enemmistön hirmuvaltaa vastaan taisi unohtua siinä kokonaan, mutta sehän onkin sitä aitoa länsimaista demokratiaa.

Yhteiskunta muodostuu yksilöistä, ei ryhmistä. Jostain syystä tämä pikkuseikka on päässyt unohtumaan demokratiaan uskovilta ja laki toisensa jälkeen onkin taottu hyödyttämään joitain ryhmiä muiden kustannuksella. Tämä kollektivistien unelma on toki ymmärrettävä, koska kuvitellessaan olevansa siinä hyötyvässä ryhmässä (demokratian idean mukaisesti siis enemmistössä), on mukavaa tehdä sääntöjä jotka ovat omaksi eduksi. Yhteisen edun vuoksi voidaankin kansalle myydä mitä tahansa käärmeöljyä ja vielä kun sillä oikealla vallanpitäjien ryhmällä on hallussaan lähes koko mediakenttä, se myrkyn myyminen lääkkeenä on helpompaa kuin koskaan ennen.

Yksi yhteinen tarina eli se "äänestäminen on kansanvaltaa, eli demokratiaa" onkin uponnut aivan loistavasti kansaan. Äänestetään aina valmiiksi annetuista vaihtoehdoista ja jos ei äänestä niin silloin voi vain kumartaa muiden tekemälle päätökselle. Yksipuolinen sopimushan onkin ihan täysin laillinen? Mutta näin koneisto toimii, täsmälleen kuten se luotiinkin - kaunis tarina kansanvallasta ja yksilönvapaudesta, vaikka todellisuudessa kyseessä on vain vallanpitäjien diktatuuri joka ohjailee kansaa kuin karjaa esimerkiksi median avulla. Kun vallanpitäjillä on hallussaan kaikki orjuutuksen keinot, ei heille ole ongelma eikä mikään saada kansa oikeuttamaan se valta heitä itseään vastaan.


Niitä ikäviä vapauksia taas

Niin mikä se valistuksen idea nyt olikaan? Yksilön vapaus ja suojelu niin ryhmiltä kuin muilta yksilöiltä. Ihmisoikeuksiin näitä vallanpitäjille ikäviä vapauksia on raapustettu vino pino, kuin myös niihin perustuslakeihin ympäri maailmaa. Nykypäivänähän näillä molemmilla, niin ihmisoikeuksilla kuin perustuslailla, pyyhitään lähinnä takapuolta ja nauretaan päälle tuolla oikeiden vallanpitäjien keskuudessa. Kollektivisteillehan tämä idea yksilön laittamisesta etusijalle on täysin mahdoton, koska yhteiseksi hyväksi se yksilö voidaan uhrata ongelmitta - onhan se sentään oikeutettua jos kerran demokraattisen oikeusvaltion lait niin sanovat... tai no, ainakin jos joku virkamies sanoo, ei ne laitkaan niin tarkkaan ole, kysy vaikka hallitukseltamme.

Mutta vapaus on toki uhkaava asia, silloin pitäisi ottaa vastuuta itsestään?! Paljon parempi on antaa jonkun virkamiehen laskuharjoituksen sanella säännöt, kuin itse tutkia asioita ja tehdä oma päätös. Jos meillä olisi vapaa ja riippumaton media, eikä omertan lakia noudattava vahtikoirien rakkilauma, tämä yksilön itsensä tekemä päätös ja vastuu voisi vielä toimiakkin. Nythän vastuu on yksilöllä vasta sitten, kun paska osuu omalla kohdalla tuulettimeen - siihen asti ollaan muiden armoilla ja käskytettävänä. Mutta sitähän se länsimainen demokratia onkin - yksilön vastuu enemmistön tekemistä päätöksistä, ilman mitään yksilön vapauksia.

Olisihan se suora demokratia kuitenkin monta askelta lähempänä kansanvaltaa. Mitä enemmän kansalla olisi valtaa niin yhteisissä kuin myös henkilökohtaisissa asioissa, sitä enemmän kansalla olisi motivaattoreita yrittää parantaa niin omaa kuin yhteistä tilannetta. Toimisiko siis yhdistelmä hyvin tehdystä perustuslaista, joka todellakin suojelee yksilöitä, sekä suorasta demokratiasta yhdistettynä kansan valitsemiin edustajiin, jotka ovat jatkuvasti kansan tarkkailevan silmän alla? Ehkä, ehkä ei, aina kun valta on jollain taholla muiden yli, on mahdollista että sitä valtaa käytetään yksilöä vastaan. Entä millä sitten ihmiskunta kykenisi ottamaan askelia eteenpäin ihan kaikkien eduksi? Sananvapaudella. Oikeudella sanoa juuri sen mitä haluaa, kenenkään sitä ennalta estämättä. Se taisi olla jo tosin perustuslakiinkin raapustettu, mutta sitä ennenkään olla noudatettu demokraattisessa oikeusvaltiossamme.

Mitä politiikassa tarvitaan nykyään?

Paskapuhetta, se riittää

Jo Sokrates aikoinaan murehti politiikassa sitä, että taitavan puhujan ei tarvinnut tietää totuutta tai ymmärtää syvällisesti puhumistaan asioistaan, vaan riitti että osasi suostutella muut uskomaan että tiesi enemmän kuin ne, jotka asioista oikeasti tiesivät. Vastaukseksi hän sai retoriikan osaajalta, Georgiakselta, vastauksen että eikö ole hienoa ettei tarvitse osata muuta kuin puhua, niin ei ole yhtään vähempi kuin ne professorit? (Plato Georgias 380 BCE) Tähän ajatukseen voidaankin kiteyttää koko politiikka ja siinä käytettävä viestintä, jota propagandaksikin kutsutaan. Menestyksekkään poliitikon ei tarvitse osata mitään muuta, kuin puhua itsensä suosioon ja uskotella vaalikarjalle, että kykenee ratkaisemaan kaikki ne ongelmat ja vähän päälle.

Koko länsimaisen demokratian idea kun perustuu puhtaasti paskapuheeseen, eli siihen, kuka voittaa suosiokilpailun lupauksillaan. Kaikki vastaan tulevat asiat kyetään hoitamaan taitavalla tiedottamisella, sen sijaan että niitä ongelmia oikeasti ratkaistaan edes auttavasti. Kun kansa on puhunut, pulinat pois ja taas katsotaan mitä kaikkea ne oikeat vallanpitäjät ovat keksineet sillä kertaa tehdä. Ne politiikkaan valitut puhuvat päät kun eivät asioista juurikaan päätä, vaan ne oikeat päätökset tehdään aivan muissa pöydissä, kuten demokratiaan kuuluukin. Kansanvaltaanhan moinen ei kuuluisi lainkaan, mutta koko demokraattinen järjestelmä vaatii sen yhden yhteisen tarinan toimiakseen ja siksi kansa pidetään tässä päätöksenteossa kuin herkkusienet konsanaan: täydessä pimennossa ja syötetään pelkkää paskaa.

Mutta tämä sirkus toimii niin hyvin, että miksi sitä tulisi edes muuttaa? Kaksoisvaltio huolehtii omasta turvallisuudestaan niin hyvin, ettei ole pienintäkään vaaraa että valta edes vahingossa lipsahtaisi kansalle tai niille edustajille, jotka edes yrittävät ajaa kansan asiaa. Kaikista härskeimmätkin kusetukset uppoavat kansaan kuin kuuma veitsi voihin, koska ne vallanpitäjien propagandistit osaavat työnsä niin hyvin ja Omertan laki varmistaa sen ettei tarinasta poiketa. Toki samaan syssyyn näin kansalaisten kannalta moinen järjestelmä auttaa tunnistamaan kaikki koneiston hyväksymät ja myötäsukaiset edustajat: jos edustajan paskapuhe pääsee valtamediaan, se on jollain portaalla hyväksytty ja sallitaan kansan tietoisuuteen.


Tarvitaan hyviä johtajia!

Moni kuvittelee, että ongelma ratkeaisikin sillä, että äänestetään ne oikeat ihmiset sinne valtaan. Nämä osaavat ja hyveelliset ihmiset olisivat kykeneviä ratkaisemaan kansan ongelmat, jonka seurauksena kaikilla olisi sitten kivaa ja mukavaa. Ensin vaan pitäisi kyetä voittamaan paskapuheessa ne alan terävimmät huiput ja saada koneiston hyväksyntä että pääsisi valtamediaan kertomaan niitä omia ideoitaan. Tämän jälkeen tarvitsisi enää vaan hoitaa se kaksoisvaltio, joka on rakentunut niiden paskapuhujien hyväveli-verkostojen päälle ja sitten enää tarvitsisi korjata kaikki ne lait, jotka ovat mahdollistaneet ja pönkittäneet nykyisen järjestelmän siihen tämänhetkiseen loistoonsa. Helppoa kuin heinänteko?

Yksikään hyvä ja taitava johtaja vaan ei tuosta portaikosta pääse edes ensimmäisen askeleen yli, koska ne koneiston hyväksymät taitavat paskanpuhujat ovat suuressa etulyöntiasemassa. Ihmisiä ei ennenkään ole suostuteltu todisteilla muuttamaan mieltään, vaan propagandalla hivuttaen on kansat saatu uskomaan tähän illuusioon kansanvallasta, eli länsimaisesta demokratiasta. "Hyviä" johtajia, millään mittarilla, ei tulla siellä vallan portaissa korkeammalla suvaitsemaan, eikä tämä kilpailu ole millään tavalla liioin reilu, joten sen kultaisen (tai ruskean) kielen lisäksi täytyy olla valmis huijaamaan kilpailussa - jos et huijaa, et selvästikään edes yritä kunnolla (Machiavellin oppien mukaan).

Ratkeaisiko sitten nämä tämän (tai muiden samasta "demokratiasta" kärsivien) maan ongelmat sillä, että tilalle saataisiin sillä "oikein äänestämisellä" ne hyvät ja oikeat johtajat? Siitä valtavasta energiamäärästä, mitä ihmiset tähän sirkukseen uhraavat, niin voisi ainakin kuvitella että kyllä, ehdottomasti. Näytöksi siitä annetaan usein Islanti, joka onnistui heittämään poliitikot alas palliltaan... vain että ne korvattiin hyvin pian uudella paskanpuhujien laumalla. Sveitsin kansanäänestystä on myös kehuttu, mutta siinäkin valta on edelleen neljännellä valtiomahdilla, eli paskanpuhujilla. Mutta kyllä se varmasti tällä kertaa onnistuu!


Ymmärrys, ettei koneisto ole rikki

Syy, tai ainakin osa syystä, miksi maailma pyörii paskapuheella, löytyy ihmisen korvien välistä. Ei, ei älykkyydessä, vaan ihmisen johdotus sielä korvien välissä on vahvasti kallellaan puhuttuun kieleen, eikä loogiseen ajatteluun tai kirjoitettuun sanaan. Jo Platon ja Sokrates aikoinaan laittoivat asian merkille, huomatessaan kuinka sofistit onnistuivat puheellaan päihittämään ne hyveelliset tahot, jotka olivat ainakin joillain mittareilla oikeutettuja valtaansa.

Onkin jännä, kuinka sofistien ideologia, joka siis alunperin tarkoitti viisautta, muuttui aikojen saatossa arvostetuista opettajista retoriikan (paskapuheen) osaajiksi. Suomeksi tämä tarkoittaa sivistynyttä ja hienostunutta, mutta käytännössä siellä taustalla on edelleen se sama ajatus: paskapuhe voittaa tiedon. Sivistynyt ja hienostunut ihminen kun kykenee olemuksellaan ja puheellaan lumoamaan kuulijansa, jolloin se alkukantainen johdotus siellä korvien välissä aiheuttaa sen, että paskapuhe voittaa lähes poikkeuksetta. Vallanpitäjät tämän toki hoksasivat myöskin, eikä se jäänyt pienen filosofipiirin valitukseksi. Eivät ne vallanpitäjät tietenkään asiaa halunneet korjata, vaan käyttivät sitä kaikin keinoin omaksi edukseen.

Niinpä vielä tänäkin päivänä, muutama vuosituhat demokratian aamunkoiton jälkeen, järjestelmämme on edelleen samojen sofistien hallitsema. Paskapuheen mestarit, ei välttämättä syntyjään mutta viimeistään hyvin koulutettuna ja kokemusta omaavana, hallitsevat kaikkialla demokraattisissa järjestelmissä poliittista kenttää. Saavilla valon kantamista tupaan voidaankin pitää parempana tapana ratkaista ongelmaa, kuin kuvitella että umpikieron pelin voisi voittaa muiden tekemillä säännöillä. Mutta kuka käskee pelata umpikieroa peliä muiden säännöillä, kun voisi ne säännöt tehdä uusiksi? EU (EDMO) tekee tällä hetkellä kaikkensa, ettei yksikään heidän mielestä väärä mediavirus pääse leviämään... miksiköhän?

Turvallisuutesi vuoksi

Für Ihre Sicherheit

Niin tutkijoita kuin tavan kansaa on pitkään mietityttänyt, kuinka ihmeessä (tarinan mukaan) ne sakemannit eivät silloin aikoinaan kapinoineet niitä pahoja natseja vastaan vaan tekivät vain mitä käskettiin. Noh, nythän asia on helppo selvittää - miksi kansa(t) seuraa vallanpitäjiensä käskyjä tässä kauhiassa zombievirus-taudissa? Pianhan asian selvittäminen tulee vaikeutumaan Suomessa, koska EU:n nootti päättäjillemme oli se, että ainoastaan ne pahat tahot silloin 30-40-luvuilla tekivät pahoja asioita ja minkä tahansa asian vertaaminen siihen on vankilarangaistuksen ja kaikkein valtion tukien arvoinen rangaistava ajatusrikos. Onneksi lait eivät oikeusvaltiossa voi purra taannehtivasti, eli ehdin juuri sopivasti julkaista tämän väärinajattelun ennen kuin ne tämän päivän fasistit sen kieltävät. Aivan kuten Räsäsen... ai niin...

Tarinan mukaan juuri tämä "turvallisuutesi vuoksi" oli käytössä noihin aikoihin, vaikka sille ei juuri mitään todisteita löydykään. Ihmiset olivat valmiita tekemään mitä tahansa, kunhan vain heille luvattiin edes pieni pala turvallisuutta. Eroaako tämä sitten jollain tavalla tästä nykypäivän viestinnästä, jossa demonisoidaan väärää näkemystä omaavat ja luvataan turvallisuutta kaikille niille, jotka tekevät juuri kuten käsketään vaikka mitään todisteita niiden käskyjen oikeasta toimivuudesta ei ole? Mutta kuten propagandassa yleensäkin, ei sillä todellisuudella ole niinkään väliä vaan tarina on se joka ratkaisee. Luottakaa tieteeseen, vaikka olemmekin itse ostaneet parhaat lausunnot mitä rahalla saa!

Pelko ja sitä kautta turvallisuuden kaipuu ei kuitenkaan voi selittää tätä käskyjen noudattamista kokonaan. Milgramin tottelevaisuuskoe selittänee myös osan, mutta liekö sekään muuta kuin osatotuus? Tyrannien kanssa häslätessä ongelmaksi onkin aina muodostunut se, että sitä tyranniaa ei suostuta havaitsemaan kun on itse oltu sitä mahdollistamassa. Se meidän ikioma parempi fasismi kun ei ole lainkaan niin paha asia kuin se väärin tehty pahojen ihmisten fasismi, tietystikkin! Voitaisiinkin tässä kohden pohtia, että jos juuri nyt maassamme olisi vallassa se "oppositio", joka vaati vieläkin tiukempia toimia, niin olisiko se liberaali paremmisto nyt kirkumassa fasismia siinä kun itse kannattamiensa tahojen tekemänä se fasismi kirpaisee vaan pikkuisen vähemmän?


Ihanan liberaalia

Klassinen liberalismi on onneksi kuopattu jo kauan sitten ja sen tilalle on tullut niin neoliberalismi kuin edistyksellisyys eli progressivismi. Liberalismin tuhon epäillään johtuneen siitä, että sillä ei koskaan ollut mitään päämäärää, vaan ihmiset saivat olla vapaita ja rauhassa. Neoliberalismi tarjosikin tähän hyvän lisän - kilpailun, kaikesta mahdollisesta. Toki kilpailu toimi niin pelotteena kuin motivaattorina jo klassisen liberalismin aikoihin, mutta neoliberalismi ajoi tämän ideologian Machiavellin "vahvimman oikeudella" todelliseen voittokulkuunsa tarjoten kaikille selvän kuvan tulevasta: voita kilpailu niin olet oikeutettu kaikkeen siihen mitä saavutat, täysin muista välittämättä. Tämähän on yleinen käsitys päättäjillä, eli kun voitti äänestyksen, kansa antoi avoimen valtakirjan tehdä juuri kuten lystää.

Edistyksellisyys taas valitsi tulevaisuudekseen ihmisoikeudet ja kaikille tasavertaisen maailman. Aivan loistava idea, eikös? Järjestämällä kaikki ne hierarkiat oikein, tulee maailmasta parempi paikka koska ihmiset eivät koskaan ole olleet tasa-arvoisia joten heidät täytyy pakottaa kilpailussa oikeaan asemaan niin silloin kaikki menee hyvin. Ja koska tasa-arvo voi toteutua vain niin, että heikointa tuetaan eniten, pitää kaikki toisin asian näkevät vaientaa, etteivät he tule pilaamaan tätä utopiaa. Syy miksei tämä ole vielä(kään) onnistunut, on tietenkin siihen käytettyjen resurssien rajallisuus, joten vaatimalla kaikkien ihmisten resursseja tähän jaloon tehtävään, voimme ratkaista tämän ongelman aina siihen asti, kunnes se tasapaino jälleen muuttuu. Eli seuraavana päivänä kun ne pelimerkit on jaettu taas uusiksi.

Jos kumpainenkin tai edes toinen liberalismin muoto kuulostaa korvaasi lähestulkoon mielipuoliselta, se saattaa johtua siitä että niin ne ovatkin mielipuolisia. Pelimerkkien jakaminen uusiksi niin pakottamalla kuin vapaalla kilpailulla johtaa aina kaikkeen muuhun kuin niiden ihmisoikeuksien antamiin vapauksiin. Rockefeller taas kertoi kilpailun olevan syntiä ja kirkon kanta vain yhdestä oikeasta yliolennosta taas ovat konservatiivisia näkökantoja, mutta samalla eivät eroa niistä nykypäivän liberaalien näkemyksistä oikeastaan millään tavalla. Mutta miksi nämä toisistaan niin etäiset näkemykset ovat kuitenkin niin lähellä toisiaan tietyissä asioissa? Molemmathan lupaavat tekevänsä kaikkensa turvallisuutesi vuoksi...


Kollektiivisesti kaikki on hyvin

Niin ne tarinan pahat natsit kuin nämä nykypäivän "hyveelliset johtajat" kertoivat tekevänsä kaikkensa, että juuri sillä hyvällä kansalaisella kaikki olisi hyvin. Yhteinen hyvä ajaa yksilön hyvän ohi, vaikka se sotiikin niitä liberaalin demokratian peruspilareita ja ihmisoikeuksia vastaan. Mutta kun koko akateeminen paremmisto joka päästetään asiasta ääneen on asiasta yhtä mieltä, ollaan saavutettu konsensus jonka mukaan fasistinen järjestelmämme ei ole fasistinen ja ihmisoikeuksiin kuuluu väärien mielipiteiden hiljentäminen vaikka väkisin. Koska yhtenäinen kansa on onnellinen kansa. Ja ainut tapa luoda yhtenäinen kansa on pitää huolta siitä, että kaikille kerrotaan ne samat asiat, samalla tavalla. Vääriä tulkintoja tahi vääriä tietoja ei kansan korviin parane päästää.

Niin liberaalit kuin konservatiivit, kuin ne kaikki muutkin ideologiat joiden mukaan tämmöinen "demokratia" on ihan parhautta, ovatkin yhdestä kriittisestä asiasta täsmälleen samaa mieltä: on olemassa taho, jolla on oikeutus valtaan muiden yli. Totalitaarinen tai fasistinen järjestelmä merkitsee sitä, että ihan kaikki on sen yhden tahon alla ja alisteista sen määräysvallalle. Mutta tämä on ongelma ainoastaan silloin, kun se yksi taho on väärä, eikä se meidän oma oikeamielinen tyranni. Huomaatko, että on paljon parempi olla sen kauniisti hymyilevän hirmuvaltiaan alla kuin sen pahan natsilta näyttävän ikeen alla, vaikka lopputulos omalla kohdalla on täsmälleen sama?

Eric Frank Russell kirjoitti aikoinaan lyömättömästä aseesta, jota ei kukaan kyennyt koskaan viemään pois eikä tekemään sille mitään: F. - I. W. ... Freedom - I won't, eli vapaus - kieltäydyn. Tämä on se ainut asia, vapaus, joka ihmisellä oikeasti on. Kyllä, sen käytöllä on seuraamuksensa ja moni valitsee mieluummin nöyrtymisen sen sijaan että pitää kiinni siitä omasta vapaudesta. Ihmisoikeuksiksikin näitä voitaisiin kutsua, mutta ihmisoikeudet ovat lähinnä vain etuoikeuksia, jotka voidaan ihmiseltä kuulemma oikeutetusti ottaa pois kun niin halutaan. Sitä kieltäytymistä ei tosin voida ottaa pois, mutta kun on kuulemma oikeutettua tehdä muille pahaa kun joku on käskenyt niin vapaudesta kiinni pitäminen voi olla kohtalokasta. Turvallisuutesi vuoksi sinun tuleekin luopua vapaudestasi, kertoo jokainen kollektivisti.

Fasismidenialismi

Denialisti?

Denialistiksi nykyään haukutaan ihmisiä, jotka eivät noudata virallisen tarinan mukaisia "tieteen konsensuksen" tuloksia. Tieteen vapauteen kuuluu jatkuva tiedon etsiminen, uudelleenarviointi, teorioiden kehittäminen ja väitteleminen, paitsi niissä asioissa, joissa virallinen tarina on ainoa sallittu. Zombie-viruksen-, ilmastonmuutoksen-, piikitysten- ja tietenkin holokaustinkieltäjät ovat "pahoja ihmisiä", joiden mielipiteillä, todisteilla ja argumenteilla ei ole pienintäkään merkitystä ja heitä saa lyödä kuin vierasta sikaa. Näin siis sananvapauden luvatussa demokraattisessa oikeusvaltiossa, Suomessa, sekä tietysti lähes kaikkialla "lännessä", missä ihmisoikeudet ovat tärkeitä. Montako ristiriitaa löydät jo tähän mennessä?

Mark Hoofnagle, jonka kerrotaan olevan denialismi-asiantuntija, antaa denialismiin viisi tuntomerkkiä. #1 - Salaliitot: Vihjataan, että vastustaja ei pelaa avoimilla korteilla tai he ovat osa salaliittoa. #2 - Väärä valikointi: Valitaan omaa kantaa tukevia todisteita ja tutkimuksia, samalla kun väitetään että vastapuolen todisteet ovat vanhentuneita/väärin. #3 - Väärät asiantuntijat: Maksetaan asiantuntijoille lausunnoista, jotka lisäävät uskottavuutta omalle kannalle. #4 - Liikkuvat maalitolpat: Kiistetään vastapuolen todistusaineisto ja vaaditaan jatkuvasti jotain muita todisteita/näyttöä. #5 - Loogisia virhepäätelmiä: Käytetään esimerkiksi virheellistä analogiaa (ns. apples and oranges), seurauksiin vetoamista, olkiukkoa tai savuverhoa (asiaankuulumaton argumentti huomion ohjaamiseksi muualle).

Denialismileiman ja skeptisyyden ero on ainoastaan kyseessä olevassa aiheessa ja siinä oikeassa/väärässä kannassa. Tieteen konsensus, joka on taas virheargumentti jo itsessään (niin auktoriteettiin kuin enemmistöön vetoaminen), kun on siitä jännä juttu, että tiede ei ole demokratiaa missä enemmistö on oikeassa. Mutta kollektivisteille tämä ei käy lainkaan päinsä, vaan kaikki tieto on demokratisoitava - enemmistö on oikeassa, riippumatta todisteista. Tämä kaksoisstandardi ei tunnu häiritsevän valtaosaa kansasta, mutta se johtuu puhtaasti median tavasta esittää nämä asiat - jos maassamme olisi edes auttavasti riippumaton ja puolueeton media, sieltä idioottilaatikosta tulisi muutakin kuin näiden kollektivistien saarnoja 24/7. Ja kun niin yksityiset jätit, valtiot ja media pelaavat samalla puolella, sitä kutsutaan fasismiksi, piti siitä sitten tai ei.


Tämähän on demokratiaa!

Peilataampa tätä nykyistä yhteiskuntaamme tuohon Hoofnaglen denialismiin. Suurin osa kansasta kertoo, että elämme demokraattisessa oikeusvaltiossa, pystymättä kuitenkaan antamaan sille todisteeksi muuta kuin yllä mainittuja vääriä valikointeja ja asiantuntijoita. "No joo, onhan tässä ongelmia, mutta tämä on kuitenkin paras olemassa oleva järjestelmä!" - kuin suoraan denialistin suusta sanoisi mediamme, jos ei olisi itse mukana tässä fasismissa. Näitä samoja argumentteja kun on riittävän monta vuotta kuunnellut niin ei jaksa enää edes yllättää nämä kollektivistien epätoivoiset yritykset kieltää se karu tosiasia, että kansanvalta on vain kaukainen ajatus, elämme fasistisessa hirmuvallassa. Totalitarismi, kommunismi, feodalismi, tyrannia... rakkaalla lapsella on monta nimeä. Ison rahan/lääketieteen johdolla toimiva fasismi.

Salaliitto! Venäjä, Putin, mystiset ja salaiset tahot rahoittavat väärää mieltä olevia! Naamarätittömät haluavat tappaa kaikki ja ihmiskokeesta kieltäytyvät ovat itsekkäitä, koska ihmisoikeudet kuuluvat vain oikeamielisille! Vastamediat julkaisevat väärin tulkittuja faktoja tarkoituksenaan tuhota yhteiskunta! Olisiko siinä #1 Hoofnaglen listalta? Saksassa hiljan tuli julki, kuinka he olivat maksaneet tutkijoille tuottaa tuloksia, jotka oikeuttavat kaikki rajoitukset. Suomessa on seilattu ja veivattu tutkimusten ja numeroiden kanssa pian vuoden, eikä siltikään saada numeroita näyttämään niin pahalta että se oikeuttaisi näihin toimiin, mutta poliittinen päätös ajaa tieteen ohitse jos tiede ei suostu antamaan oikeaa tulosta. Siitä 2# ja osin #4.

Televisioon kiikutetaan asiantuntijoita toisensa perään, jotka papukaijana toistavat samoja asioita, vaikka meiltäkin löytyisi niitä eri mieltä olevia. Mutta se on kuulemma journalismia, että kuunnellaan yhtä puolta ja haukutaan toista hulluksi... #3? Käytetään tietokonemalleja joille ei ole mitään perustaa, pohjaten lukuihin joilla ei tee mitään koska ne on tahallaan vääristelty, mutta tämä kelpaa argumentiksi jopa ulkonaliikkumiskieltoon. Jos emme nyt toimi, tapahtuu sitä ja tätä! Mutta ne niitä parempia virheargumentteja, eli kaikki on hyvin vaikka saatiinkin koko sarja, #5 mukaan lukien Hoofnaglen listalta kasaan heittämällä.


Eihän tuo ole fasismia!

Kollektivistit ovatkin menneet tässä fasismintavoittelussaan niin pitkälle, että itse sana "fasismi" on pitänyt määrittää uudelleen (palingeneettinen ultranationalismi) ettei vaan ihmiset lähtisi pohtimaan että kuinka pahasti kusessa oikeen ollaankaan. Fasismi kun on kollektivistien märkä uni. Jos mainitsee vaikkapa "suuren nollauksen", se kielletään välittömästi vaikka se on ihan vapaasti kenen tahansa luettavissa, eikä sitä olla millään tavalla kumottu - päinvastoin, sitä tukevia artikkeleita on media pullollaan. Denialistit menevät helposti todistettavien todisteiden ohitse, koska on täysin mahdoton asia että heitä oltaisiin huijattu tai että he olisivat väärässä.

Ihmiset on ajettu niin syvälle paniikkiin ja pelkoon, etteivät he kykene enää edes näkemään niitä päivänselviä merkkejä nenänsä edessä. Kaikki väärää mieltä olevat halutaan vaientaa, koska se kognitiivinen dissonanssi on niin hemmetin epämukavaa. Mitäs siitä jos annetaan omat oikeudet ja vapaudet pois, koska saamme vaihdossa turvallisuudentunnetta - turvallisuuttahan ei ole missään vaiheessa luvattu, ainoastaan semmoisen lämpöisen tunteen että "olen tehnyt kaiken mitä käskettiin, joten olen ansainnut pyhän voitelun joka minua suojelee".

Lännen peikkosadun mukaiset natsit olivatkin amatöörejä näihin tämän päivän kollektivisteihin. Digitaalinen hihamerkki on aplodien raikumana tulossa keskuuteemme, mutta se ei millään tavalla kuulemma ole ihmisoikeuksia polkeva asia. "Salaliittoteoreetikoksi" leimattujen ennustukset ovat tässä vuoden aikana tulleet yksi toisensa jälkeen toteen pelottavalla tarkkuudella, mutta se on vain yhteiseksi hyväksi ja heikompien turvaksi, että sinä luovut vapauksistasi ja oikeuksistasi. Kollektivistit ovat aina olleet valmiita luovuttamaan muiden vapaudet ja oikeudet vallanpitäjille, mutta yleensä siinä kohtaa se hieman harmittaa kun ne omatkin vapauksien menetykset lopulta kirpaisevat omalla kohdalla. Siihen asti kuitenkin kaikki on hyvin, ei tällä ole mitään tekemistä fasismin kanssa vaikka se täsmääkin sen määritykseen 1:1. Ja kaikki on hyvin, vaikka kaikki mediasta/propagandasta kertova tutkimustieto ja kirjallisuus kertoo kuinka tämä on mahdollista. Noh, onneksi meillä on sentään itsensä mukaan maailman vapain ja luotettavin media! Eikä yhtään denialismia mailla halmeilla!

Miten politiikassa aina löytyy konsensus?

Ideologioiden sillisalaatti

Kun katsoo mitä agendoja eri poliittiset puolueet Suomessa sanovat ajavansa, voisi luulla, ettei ole mitään mahdollisuutta löytää mitään keskitietä, joka sopisi edes hallituspuolueille. Mutta silti, kuin ihmeen kaupalla, onnistutaan joka ikinen kerta muodostamaan hallitus jopa täysin päinvastaisten ideologioiden yhdistelmistä. Näin äkkiä ajatellen tehtävä onkin mahdoton... vai onko? Esitän seuraavaksi oman näkemykseni asiaan ja sitä varmasti moni pitää ns. "vääränä mielipiteenä", koska eihän se nyt noin mene ja vain äänestämällä voi vaikuttaa! Jep, reilu sata vuotta tätä demokratiaa on nyt kokeiltu ja joka kerta on menty huonompaan suuntaan vähintäänkin osalle kansasta. Joskus taas on menty huonompaan suuntaan lähes kaikille, mutta silti ongelmaa yritetään korjata sillä millä se on tullutkin - tukemalla koneistoa.

Aloitetaan vasemmalta, millä suunnalla sekaannus eri ideologioista vaikuttaa olevan suurin. Päällimmäinen aate vasemmistolla on sosiaalidemokratia, joka on kapitalistisen järjestelmän päälle liimattu "pohjoismainen malli", missä kansa tyhmennetään (koulu ja media) ja pidetään sairaana (ruoka ja lääkkeet) kansalta varastetuilla rahoilla. Jenkeissä puhutaan demokraattisesta sosialismista, joka olisi valtio-omisteista "demokratiaa", mutta Suomen sosiaalidemokratia ei sitä ole. Ja mitä ennen kaikkea Suomen järjestelmä, mitä vasemmisto ajaa, ei ole, on sosialismi tai kommunismi. Siis niiden aatteiden mukaan, tosin kommunistinen järjestelmä jota markkinapuheissa on käytetty on ongelman ytimessä, mutta siitä pian lisää.

Mitä ideologiaa vasemmisto sitten Suomessa ajaa? Edistyksellisyyttä, eli kaikkea metoosta intersektionaaliseen feminismiin ja tasa-arvona käsitystä, jonka mukaan mies on aina sortaja joten naisoletettujen uhriasemaa on nostettava aina oikeusasteita myöden. Taloudenhoidossa vasemmisto kertoo ajavansa köyhien ja sorrettujen asiaa, jakamalla rahaa omille kavereilleen sekä valikoiduille lemmikkiryhmilleen, unohtaen ne oman maan köyhät ja sorretut tyystin, koska siitä ei saa hyvesignaalointipisteitä kun auttaa työnsä menettäneitä ja alkoholiin sortuneita kantasuomalaisia. Koska vasemmistolla on taustallaan koko kyltyyrieliitti, maamme paremmisto, heitä nuolemalla saadaan pidettyä koko maa mahdollisimman edistyksellisenä, myös koko koulujärjestelmä mukaan luettuna.


Oikeisto eli "vääristö"

Suuri helpottava asia oikeistolla onkin se, että heidän ajamansa kapitalistinen järjestelmä ei kohtaa pienintäkään vastustusta vasemmistolta, joka on unohtanut omat vanhat ideologiansa tyystin. Vain ne muutamat vanhan mallin vasemmistolaiset vastustavat tätä kehitystä, mutta heidät on vaiennettu niin hyvin, että hallitukset jo vuosikymmenten ajan ovat noudattaneet hyvinkin oikeistolaista eli kapitalistista taloutta. Ja jos tarkkoja ollaan, ei pelkästään kapitalistista, vaan neoliberaalia järjestelmää, missä kilpailu ratkaisee kaikki ongelmat. Tästä oikeistolla tuntuukin olevan yksimielisyys vasemmiston kanssa, mutta valtaosa oikeistolaisista toki kannattaa sosiaalidemokratiaa sen yleishyödyllisten työväenluokan hallintakeinojen vuoksi. Oikeat oikeistolaiset kun käyttävät yksityisiä palveluita, siinä kun se työväenluokka ajetaan heidän itsensä maksaman myllyn läpi.

Ainut eroavaisuus maamme vasemmiston ja oikeiston välillä onkin siinä, että osa oikeistolaisista ainakin esittää olevansa konservatiiveja - persut. Tämä siis merkitsee sitä, että ihan kaikkea intersektionaalisuutta ei haluta juhlien ottaa vastaan, mikä tekeekin yhden ylimääräisen tason tähän sirkukseen. Nimittäin vasemmiston paremmisto on määrittänyt, että nämä konservatiivit, kansallismielisenä itseään pitävät, ovat uuskielen mukaan "pahoja fasisteja". Tähän määritykseen tarvitaan kahdesta-kolmeen tunnusmerkkiä, jotka ovat: "palingeneettinen ultranationalismi", kansallismielisyys ja liberaalien arvojen vastustaminen. Ja sama suomeksi - olet fasisti, jos kuulut kansallismieliseen ryhmään jolla on näkyvä johtaja tai pidät itseäsi muuten vaan kansallismielisenä, minkä lisäksi et myöskään hurraa intersektionaaliselle feminismille. Tämä edistyksellisyyden vastustus tosin riittää joissain tapauksissa fasismileimaan, mutta kansallismielisyys lyö ryhmän lukkoon. Mitä tällä uudella määrityksellä on sitten tekemistä oikean fasismin kanssa? Ei niin mitään...

Oikeiston ja vasemmiston kinaaminen keskenään rajoittuukin vain muutamaan varsin triviaaliin seikkaan, samalla kun esimerkiksi talousasioissa koko poliittinen kenttä on yksimielinen - rikkaille annetaan, köyhiltä otetaan. Koska koko kenttä kuitenkin ymmärtää sen, ettei kansalta saisi ihan kaikkea viedä, ovat he kaikki valmiita uhraamaan pieniä osia kokonaispotista johonkin hyvältä kuulostavaan, mutta usein päinvastaiseen tulokseen päätyvään "auttamiseen". Annetaan vaikkapa asumistukia, jotka menevät suoraan harvojen taskuun käymättä edes niiden heikompiosaisten kukkarossa. Mutta talous on tietenkin vain osa siitä koko poliittisesta kentästä, joten millä ihmeellä sitten ne kaikki muut asiat saadaan setvittyä konsensukseen saakka?


Yksi ja sama ideologia

Mikä sitten on se yhteinen ideologia, jota (lähes) kaikki poliitikot ja sinne pyrkivät kannattavat? (Länsimainen) "Demokratia", eli ajatus siitä, että kun kansa käy äänestämässä, he antavat valtansa poliitikoille ja sen ansiosta poliitikot ovat oikeutettuja käyttämään valtaa kaikkien kansalaisten yli - myös niiden, jotka eivät tähän suostuneet. Erottamattomana osana tätä samaa "demokratiaa" on myös neljäs valtiomahti, media, sekä kaksoisvaltio, jotka yhdessä varmistavat sen, ettei kansalla ole pienintäkään hiventä oikeaa valtaa jäljellä. Kaikki valta kuuluu niille, jotka kykenevät ohjailemaan ja manipuloimaan "päättäjiä" tekemään laillisesti kaikki ne asiat, jotka muutoin olisivat hyvinkin kansan tahtoa vastaan.

Mutta pelkkä "demokratia" ei riitä, vaan siellä samassa ongelman juuressa on myös se toinen ideologia, joka varmistaa ettei se "demokratia" petä - kollektivismi. Usko siihen, että yhteinen etu ajaa yksilön edun edelle ja että on olemassa tahoja, joilla on oikeutus valtaan muiden yli, eikä vain sen oman kollektiivin vaan kaikkien sillä alueella elävien yli. Kollektiivi antaa tämän oikeuden harvoille, jotka sitten oikeutetusti hallitsevat kaikkia muita. Enemmistön diktatuuri, eli demokratia, on tämä kaunis aate, joka yhdistää kaikkia kollektivisteja. Kansanvallalla ei ole mitään tekemistä demokratian kanssa, vaikka kansanvalta olisi vain suomeksi kääntäen "demokratia". Ja demokratiassa vain äänestämällä voit vaikuttaa! Annetuista vaihtoehdoista, tietenkin, koska eihän kollektivisteilla ole vapaata valintaa mistään - ainoastaan ennalta määrättyjä "oikeita" vaihtoehtoja.

Kun koko polittinen kenttä siis tietää kannattavansa samaa asiaa, kollektivismia, on päätöksiä helppo tehdä - ainoastaan ne pienet muotoseikat sekä kenen kavereita sillä kaudella tuetaan eniten vaihtelee, muutoin homma jatkuu samalla tahdilla vuodesta toiseen. Nyt esimerkiksi pieni osa kansasta on vaatimassa Marinin hallitusta luopumaan vallasta, mutta kun se tullaan korvaamaan vain uudella kollektivistien jengillä niin muutoksen odottaminen on isommassa mittakaavassa täysin turhaa. Onneksi mediamme on 100% menossa mukana, koska heillä olisi keinot korjata asia ja antaa se valta ensimmäistä kertaa kansalle. Mutta kukapa sitä nyt haluaisi omata valtaa kaikkien muiden yli? Sehän on vaan hullua salaliittoteoriaa, että maailmassa olisi tahoja jotka siihen pyrkivät... eiks jeh? Ainiin, mikäs se kollektivistien unelma onkaan? Fasismi - kaikki valta yksissä käsissä.

Ja taas meitä maalitetaan!

Valmiina, tähdätkää, tulta!

Kun 2019 lokakuussa raapustelin "Hei, me maalitetaan!", oli päivänselvää ettei tämä sirkus jäisi tähän. Sisäministeriömme asettaman työryhmän tuloksen voi jokainen käydä itse tsiikaamassa: "Maalittamisen vastaisten toimien tehostaminen : Työryhmäraportti", mutta ajattelin käydä tuosta 37-sivuisesta läpyskästä joitain kohtia läpi. Vähemmän yllättävästi johtopäätös oli sama kuin aina ennenkin: tarvitaan enemmän byrokratiaa ja rajoituksia, koska se on sananvapautta! Ainiin ja perustetaan runsaasti lisää työryhmiä tutkimaan asiaa kansalta varastetuilla verorahoilla, koska mikäettei? Säästääkseni kansan rahaa, tarjoankin tämän analyysin ihan ilmatteeksi myös sinne hallintohimmelien keskellä majaileville tyhjäntutkijoille. Ai hitto, olikahan tuo jo maalitusta...? noh, aloitetaan.

Alkuun tietenkin ruusut: kyllä, uhrien asemaa on syytä parantaa, minkä tahansa rikosten uhrien. Poliisin olisi myös syytä noudattaa lakia samalla tavalla kaikkialla Suomessa, myöskin ihan jokaisen ihmisen kohdalla - oikeusvaltioperiaate ja silleen. Kampaviinereitä näiden asioiden huomaamiseen mahtoikin kulua yhden tavisveronmaksajan koko elämän maksukyvyn verran, eli ei ihan hukkaan sekään raha mennyt? Ruusuja annan myös raportin pituudelle, koska 37 sivuisen lärpäkkeen selaamiseen ja sen sadannen kerran veden olevan märkää toteamiseen ei onneksi tuhlattu digitaalisessa muodossa sen enempää tavuja, eikä paperillekkaan tulostettuna tarvitse kaataa koko sademetsää että saadaan sanottua samat asian jälleen kerran. Siihen ne ruusut sitten loppuukin...

Koko maalituksen ongelma, niin syy kuin seuraus, voitaisiin kiteyttää siihen, että kun kansalle on syötetty paskaa vuosikymmeniä niin joskus se röyhtäys saattaa haista paskalta myös siellä virkamiesten norsunluutornissa saakka. Jos ihmiset eivät mistään opi hyviä tapoja keskustella ja antaa palautetta, se palaute saattaa töksähtää silleen ikävästi ja tulla annetuksi vitutuksen mielentilassa, mahdollisesti muutaman nestemäisen rohkaisun saattelemana. Koulussa opetetaan olemaan hiljaa, tekemään mitä käsketään ja puhumaan vain silloin kun sille annetaan lupa ja silloinkin saa puhua vaan vastatakseen auktoriteetin esittämään kysymykseen. Ja sitten KUN se päivä tulee vastaan, jolloin se auktoriteetti kusikin niihin muroihin, niin olettaako joku aikuisten oikeasti, että se palaute tulee joka kerta sivistyneesti ja sääntöjä noudattaen?


Kun tämä ei oikeasti ole mitään rakettitiedettä

Niin metsä vastaa kun sinne huudetaan. Kun se virkamies, poliitikko, juurnalisti tai kuka tahansa töppää toimissaan, ei se palaute siltä uhrilta ole välttämättä se kaikista positiivisin tapahtuma. Tekemällä jatkuvasti typeriä päätöksiä ja tahallaan sössien muiden asioita, on lähes ihme jos se virkamies tahi poliitikko ei saisi kansalta palautetta. Onkin kansalaisvelvollisuus antaa palautetta huonosta kohtelusta, koska ihan jokainen virkamies ja poliitikko kun on töissä juuri sille tavan tallaajalle. Tai no, sillä sadulla tätä "demokratiaa" meille myydään. Käytännössähän niin ne äänestetyt kuin tehtäviinsä valitut ihmiset, sekä monet muutkin toimijat ovat vain se kansalaisen kohtaama koneiston puhuva pää. Maalittamisessa ollaankin nyt ottamassa enemmän huomiota siihen ketä maalitetaan, mutta ei sillä tavalla kuin voisi ajatella. Kerron asiasta oman näkemykseni...

Maalittamisen kohteet voidaan jakaa kolmeen kategoriaan: valtion/kunnan väki, yksityisten yritysten työntekijät ja juurnalistit. Yksityisten yritysten työntekijöiden maalitus on tietenkin ikävä asia, koska usein se paska sataa niskaan niille, joilla ei ole valtaa tehdä asialle mitään. Jos työntekijä on töpännyt niin "anteeksipyyntö, korjaus ja matka jatkuu" luulisi riittävän? Mutta jos se vika on sielä yrityksessä itsessään, menee viha organisaatiota vastaan henkilöön, joka ei ollut (välttämättä) syyllinen. Kyllä, jokainen työntekijä on vastuussa siitä, mitä itse tekee ja jos on tietoinen siitä, että organisaationsa kusee asiakasta silmään niin täydellisessä maailmassa se asiakkaalle paskan kaatava henkilö ei suostuisikkaan sitä tekemään. Mutta nykypäivänä tehdään mitä käsketään, joten Nürnbergin puolustuksella mennään.

Valtion ja kuntien toimijat ovat "meillä" töissä ja vastuussa siis kansalle. Avoimmuus ja hallinnon läpinäkyvyys ovat kriittisiä asioita toimivassa demokratiassa. Käytännössähän kansa on se välttämätön paha jota vastaan kaksoisvaltio suojelee itseään. Kaikki kritiikki olisi osoitettava organisaatioon, joka ei ole vastuussa mistään ja yksilöt ovat vain nimettömiä ja kasvottomia toimijoita kansaa kohtaan. Ja sen ansiosta kansaa kohdellaankin kuin numeroita liukuhihnalla ja tilastojen täytteenä. Mutta virkamiehiä ja muita poliittisia toimijoita ei saa kansan julki kritisoida, vaan siitä on aina tehtävä vain valitus virallisia reittejä ja kumarrettava syvään toivoen että vääryys korjaantuu. Paitsi...


Juurnalismia

Jos kyseessä taas on oikea toimittelija, silloin virkamiesten ja poliittisten toimijoiden arvostelu on ok, kunhan vaan ensin saa siihen luvan päätoimittajalta. Toimivassa demokratiassa journalisti ei ole millään tavalla suojeltu toiminimi siitä syystä, että kun valtio lähtee määrittelemään kuka saa olla toimittelija, se tuppaa johtamaan tarkasti rajaantuvaan runkkurinkiin samanmielisiä ja samaa etua ajavia. Aivan kuten lääkäreillä ja lakimiehillä on jo päässyt käymään. Mutta näin siinä raportissa taas pääsi käymään - toimittajat kuuluvat joko "oikeisiin" ja "vääriin", samoin kuin heidän mediansa. Oikeat tahot saavat arvostella ja heitä ei saa arvostella, siinä kun väärät tahot eivät saa arvostella muita, samalla kun heitä saa lyödä kuin vierasta sikaa. Oikeusvaltio, tiedäthän?

Kun yksittäinen ihminen lähtee somessa "maalittamaan", eli hakemaan oikeutta kohtaamaansa vääryyteen nostamalla esille sen "pahantekijän", tämä on ongelma... joskus. Joskus taas tämä on kannatettavaa ja hurrattavaa, mutta kuka sen saakaan määrittää koska täsmälleen sama toiminta on sallittua ja koska ei? Selvästikkin vallanpitäjämme kykenevät sen määrittämään oikein ja tasavertaisesti, koska haluavat lakipykäliin saakka muutoksia. Nykkisääntönä voidaan kansalle antaa kuitenkin tämä yksinkertainen ohje: fasisteja saa maalittaa vapaasti, fasistin maalittaessa muita teko on rikos. Ja mikäs se fasistin määritelmä on? Fasisti on kansallismielinen ja/tai edistyksellisyyttä vastustava taho. Jos et usko, kysy vaikka *beep beeeep*lta, maamme johtavalta fasismintutkijalta. Huomiolle pantavaa on se, että fasismilla ei ole mitään tekemistä fasismin alkuperäisen määritelmän kanssa.

Kaiken tämän olisi tietysti kuulunut esittää salonkikelpoisesti, esimerkiksi "Pidän sisäministeriön perustaman työryhmän raporttia osin ongelmallisena, koska siinä yleistetään tiettyjä negatiivisia ilmiöitä eikä paneuduta lainkaan ongelmien juurisyihin." Mutta Funtsittavaa ei ole salonkikelpoinen, joten voin sanoa ihan vapaasti että "ei helvetti mitä soopaa on taas tuotettu kansan rahoilla". Raportissa jopa oltiin huolestuneita siitä, kuinka jotkut tahot kehtaavat "maalittaa" ihmisiä netissä ja saattavat jopa tekemällä niistä videoita tienata Youtubesta mahdollisesti jopa merkittäviä summia rahaa. Rikoshyöty on välittömästi luovutettava valtiolle! Ja kun valtamedia seuraavan kerran lynkkaa jonkun tahon virheellisesti, määrätäänkö koko puljun sen kuukauden tulos menetettäväksi valtiolle? Samat säännöt kaikille - oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti, eiks jeh?