Ilmastopaniikki

Täysin käsikirjoitettu esitys

Kun viime toukokuussa naputtelin tekstin "Hätätilan julistus", oli ilmastopaniikin ohjekirja nimeltään: "Leading the Public into Emergency Mode - A New Strategy for the Climate Movement", tai niin ainakin oletin koska Gretan puheita löytyi opuksen syövereistä. Noh, ilmeisesti kirja oltiin päivitetty pian ensimmäisen tekstin jälkeen nykyiseen muotoonsa: "Leading the Public into Emergency Mode - Introducing the Climate Emergency Movement". Hätätila on siis julistettu ja kansa pitää ajaa paniikkiin. Ei pelkoon, koska pelkäävä ihminen yleensä ei toimi, vaan nimenomaan paniikkiin jossa ihminen toimii - toimii, mutta ei ajattele. Mikä voisikaan mennä pieleen?

Jenkeissä paljon puhuttanut "Green new deal" ja lähelle terroristijärjestöä pääsevä "Extinction Rebellion" (Elokapina), samoin kuin koululakot ja itse Gretakin löytyy nyt tämän päivitetyn teoksen sivuilta. Pienen porukan "ruohonjuuritason" liike on siis paisunut maailmanlaajuiseksi ilmastopaniikiksi täysin suunnitelman mukaan. Propagandatermein puhutaan siis hallitusta oma-aloitteisuudesta, jossa ennalta sovitun suunnitelman mukaan ihmisjoukkojen reaktioita ja toimia ohjataan haluttuun suuntaan. Oliko Greta sitten sattumankauppaa vaiko alusta asti liikkeeseen rakennettu hahmo, siinäpä mielenkiintoinen kysymys johon itselläni ei ainakaan ole vastausta.

Tavalliseen ongelmanratkaisuun verrattuna tämä hätätilan paniikki on "hyvä" ratkaisu - yksi yhteinen prioriteetti, rajaton resurssien käyttö sekä oikeutus siihen, täysi keskittyminen siihen yhteen asiaan ja jokainen voi tuntea osallistuvansa yhteiseen hyvään ollessaan mukana. Mukaan on myös sekoitettu käsitteitä kuten "pluralistinen tietämättömyys", eli suomeksi "joukossa tyhmyys tiivistyy". Kukaan ei siis tiedä mitä oikeen tehdään ja miksi, mutta mennään porukalla mukaan koska joukkoon kuuluminen on niin tärkeää. Mutta sen siitä saa kun annetaan psykiatrin rakentaa propagandankampanja alusta loppuun? Kaikki keinot sallittuja...


Vanhat opit uuteen käyttöön

No mutta tämähän on aivan uusi ja ennenkuulumaton tapahtuma, miten tässä voidaan muka käyttää vanhoja oppeja? Ilmastonmuutosta ja tulevaa loppua on ennustettu iät ja ajat, jokainen profetia kerta toisensa jälkeen päätyen samaan lopputulokseen - vieläkin täällä ollaan. Viimeisen sadan vuoden aikana on pitänyt tapahtua vaikka mitä suuria mullistuksia, mutta toistaiseksi on ollut tyytyminen ihmisten itsensä suoraan aiheuttamiin sotiin ja vastaaviin katastrofeihin. Yhtäläisyyksiä näissä hätätiloissa on toki ollut runsaasti, yhtenä suurimpana se, että jotkut tahot ovat tehneet tuhottomasti rahaa onnistuneen kampanjoinnin aikana. Mutta tämä tietysti on salaliittoteoriaa kun muutama taho takoo miljoonia puhumalla soopaa...

Suurin kiitos menee kuitenkin noin 80 vuoden taakse, aikansa parhaille propagandisteille. He onnistuivat myymään sodan, jota kukaan ei halunnut, useille kansakunnille ja luomaan ennennäkemättömät sotakoneistot laittamalla kaikki valitut kansat puhaltamaan yhteen hiileen. Lähestulkoon jokainen käsipari saatiin valjastettua luomaan keinoja tappaa ihmisiä ja vieläpä käännettyä kansan yleinen mielipide sodan kannalle. Ei ihan pieni tehtävä mihin liittoutuneet kykenivät sodan aikana? Ja nyt nämä täsmälleen samat tekniikat ollaan valjastettu ilmastoliikkeen avuksi.

Olemmeko siis nyt sodassa? Jos näiltä paniikinlietsojilta kysytään niin kyllä olemme. Olemme informaatiosodassa vääriä mielipiteitä vastaan, koska "tieteen konsensus" on satavarma omasta kannastaan ja kaikki toista mieltä olevat ovat ilmastodenialisteja. Edellisen propagandasodan "denialistit" ovat nykyään lainsuojattomia useassa maassa, mutta eihän sitä nyt tieteen kyseenalaistaminen ja asioiden selvittäminen pitäisi olla rangaistavaa... eihän? Lapsen arvostelu voitaisiin tosin edistyksellisessä maailmassa kieltää, jolloin sama leimakirveen heiluttelu pääsisi täyteen vauhtiin kuin kaikissa muissakin virallisen tarinan kyseenalaistamisissa.


Järki käteen

Paniikissa oleva ihminen ei yleensä ajattele turhia, koska se oma selviytyminen riippuu nopeista toimista ja toimivien ratkaisumallien käyttöönotosta. Kansalle on opetettu, että se valtamedia kertoo totuuden ja ne oikeat toimintatavat, joten paniikissa oleva kansa kääntyy takaisin televisioiden ääreen eli rukoilemaan pyhää idioottilaatikkoa. Tietysti nykyaikana myös sosiaalinen media tarkasti teknologiajättien hallinnassa kykenee ohjaamaan ne kansalaiset "oikean tiedon" pariin, eli kaikki eriävät mielipiteet laitetaan visusti piiloon niiltä jotka eivät ole polulta poikenneet. Meitä vääräuskoisia voi tuudittaa samalla kuvitelmaan, että viestimme muka kantaisi muidenkin korviin...

Onkin mielenkiintoista seurata kuinka valtamedian propagandistit pyristelevät tässä infosodassa väärinajattelijoiden alati kasvavaa joukkoa vastaan. Se kun se "tieteen konsensus" ei ole lähellekkään konsensusta vaan yksi toisensa jälkeen asiaa tutkineet ovat nousemassa tätä paniikkisatua vastaan. On myös jännää, kuinka "päättäjät, kuunnelkaa tiedemiehiä!" joudutaan jättää puolitiehen, eli käsketään kuuntelemaan muttei anneta niille tiedemiehille kuitenkaan sanaa. Voisiko siihen syynä olla se, että asiaa oikeasti tutkineet eivät ole niinkään yksimielisiä mahdollisesta maailmanlopusta saatikka samoilla linjoilla tämän paniikkijengin kanssa?

Yhtä kaikki, ilmastopaniikin ohjekirjat ovat julkisesti saatavilla ja jokainen voi itse lukaista ne läpi ja miettiä, onko tämä oikeasti se tapa jolla haluamme "pelastaa maailman"? Juostaan siis kuin päättömät kanat hiilidioksidia karkuun ja kuristetaan kansalta ne viimeisetkin roposet. Ja mihin ne rahat sitten uppoavat? Kovasti näyttää ainakin Suomessa tuo armeijan aseistaminen olevan tärkeä asia, vaikka samaan hengenvetoon kerrotaan suojeltavan ilmastoa ja vähennettävän saasteita. Ohjattu paniikki yhdistettynä päättäjien puheiden ja tekojen rankkaan ristiriitaan? Mikä voisikaan mennä pieleen...

Kapitalismin kriisi

Jotain tarttis tehdä?

Siinä kun CFR viimeksi kertoi demokratian olevan kriisissä (mitä se toki vieläkin on), on valtamedia kertonut myös kapitalismin olevan kriisissä. Semmoinen liivijengi kuin Business Roundtable onkin julkistanut kapitalismin kriisin ja koko länsimainen media on nyt päättänyt tehdä asialle jotain. Business roundtable on näin jengiä tuntemattomille tuommoinen sekalainen ryysyläisten sakki, mihin kuuluu ainakin kaikki jenkkien suuret yritykset jotka eivät verojaan maksele mihinkään, eli Amazon, Google ja vastaavat. Ja he taas kuuntelevat kiltisti mitä neoliberaalien MPS kertoo. Eli ei mitään uutta auringon alla - maailmaa ohjaavat kirjainyhdistelmätoimijat ovat päättäneet nostaa esille uuden kriisin, johon heillä onkin jo ratkaisu valmiina.

Financial Times julkaisi hiljattain artikkelin, jossa he sitoutuvat noudattamaan uusia kapitalismin sääntöjä. Suomen valtamedia tietysti komppasi tätä ihmetellen mistä oikein tuulee ja nyt kun poliitikot ovat myös ottaneet Suomessa kantaa, on paikallinen MPS-lafka, Libera, älähtänyt asiasta. Nyt siis pitäisi yritysten ottaa huomioon osakkeenomistajien lisäksi myös työntekijät ja asiakkaat, mikä on aivan ennenkuulumaton ajatus kapitalisteilta. Kapitalistisen järjestelmän ainut kannustin on tehdä omistajille maksimaalisen voiton, kaikki muu on toisarvoista. Nyt se kriisi onkin siinä, että kansa ei ole valmis enää maksamaan hymysuin kaikesta mitä tarjotaan vaan he haluaisivat itse myös vaikuttaa muuhunkin kuin ostaa vai ei. Markkinointi on siis pettänyt?

Ideahan sinänsä on kaunis ja satuilut kuinka tämä "päivitetty kapitalismi" tulee pelastamaan maailman varmasti uppoaa moneen. Kilpailu, eli neoliberalismin ajava voima, on ajanut liiallisella painollaan kapitalismin tilaan, missä entistä harvempi kykenee pysyä siinä voittajien kärryissä. Tämä aiheuttaa tavan kansassa levottomuutta, minkä vuoksi se demokratiakin on kriisissä - kansa vaatii voita leipänsä päälle, eikä kilpailla kuka saa sen ylhäältä heitetyn kovettuneen leivän kiinni. Mutta jälleen kerran, kameleontin tavoin, kykenee neoliberaalit kääntämään tämänkin omaksi voitokseen ja kansan tappioksi. Siemenet kylvettiinkin muutosta varten jo vuosia sitten ja moni on haksahtanut tähän ansaan mitä ajetaan.


Ehdotetut korjausliikkeet

Vähemmän yllättävästi korjaukseen tarjotaan teknokratiaa, eli kansalta takavarikoidaan kaikki omaisuus joka sitten jaetaan "tasan" ja käytettävissä olevat resurssit annetaan sitten oikeudenmukaisesti kansan käyttöön. Tämä "kapitalismin" korjaus siis siirtää kaiken omaisuuden vallanpitäjien taskuun, koska vain he kykenevät pelastamaan samalla ilmaston kunhan vaan saavat päättää ihan kaikesta! Mutta ei pidä sekoittaa tätä Neuvostoliiton kommunistiseen ideologiaan, koska samaan pyrkiminen väärä takki päällä on huono asia. Eronahan näissä kahdessa on se, että NL:n tarkoituksena oli siirtää se valta ja omaisuus lopulta kansalle ja valtion omistaminen oli vain askel matkalla sinne. Nämä Eurostoliiton sankarit pitäisivät kaiken itsellään.

No mutta milläs ne resurssit sitten kyettäisiin jakamaan tasan ja ohjattua juuri haluttuihin asioihin? Virtuaalivaluutalla, tietysti! Kun vallanpitäjät siis ensin ovat takavarikoineet kaiken yksityisen omaisuuden, pitää ne resurssit sitten jakaa kansan keskuuteen takaisin. Ja ainut tapa varmistaa ettei kansa päätä itse mihin ne jaetut resurssit käyttää, on antaa ne resurssit siinä muodossa että ne voidaan korvamerkitä. Jokainen hyvä ihminen siis hymyssä suin pelastaa ilmastoa antamalla omat ja sukunsa omaisuudet vallanpitäjille, mistä korvauksena saa sitten sijoittaa tarkasti määritellyn summan omaan viikottaiseen "Soylent green"-annokseensa. Ihanan edistyksellistä, eikös?

No mutta bittirahahan voi olla myös täysin hajautettu systeemi eikä sitä voida hallita! Totta, mutta milläs kuvittelet niitä bittirahoja käyttäväsi kun kaikki maksupäätteet hyväksyvät vain virallisia krediittejä ja se laite jossa niitä bittikolikkojasi säilytät on täysin vallanpitäjien ohjattavissa? Voit siis tehdä vaihtokauppaa kavereidesi kanssa tasan siihen asti, kun vallanpitäjä päättää ettei sinulle enää kuuluu edes sitä kansalaisen omaa osaa resursseista. Jo nykyään laitetaan pankkitilejä kiinni vääriä mielipiteitä omaavilta ja kun käteisestä päästään vihdoin eroon, kansan hurraamana tietysti, ei kenenkään parane saada omia ajatuksia enää laisinkaan. Ja näin kapitalismin kriisi on selvitetty, kaikilla on kivaa & mukavaa eikä ihmiskunnalta puutu enää mitään... muuta kuin ihmisyys, mutta se on pieni hinta maksettavaksi kun ilmasto sentään pelastui?


Jotain tarttis oikeasti tehdä

Vielä suuri osa tästä dystopiasta on vain puhetta ja suunnitelmia, mutta kuinka kauan asia näin säilyy? Nykyistä tilaa Suomessa voitaisiin kuvata tähän tapaan: "Vasemmisto" aseistaa täyttä vauhtia armeijaa ja poliisia samalla kun kansa näkee nälkää. Media tekee kaikkensa ilmastopelottelussa ja omalta osaltaan valmistelee kansaa kaiken omaisuuden takavarikointiin. "Oppositio" taas vaatii muutoksia, jotka olisi itse voinut tehdä viime kaudella ja pöyristyy hallituksen tekemistä päätöksistä vaikka olisi itse tehnyt vähintään yhtä huonoja päätöksiä kansan suunnasta katsottuna. Ja mitä kansa tekee? Odottaa, että pääsee äänestämään uusiksi mitkä neoliberaalit puolueet (eli kaikki Suomen valtapuolueet) pääsevät ajamaan samaa agendaa seuraavalla kertaa.

Eli kyllä, kapitalismi on kriisissä ja sille pitäisi jotain tehdä. Onneksi kaikkihan sen tietää että ainut vaihtoehto kapitalismille on sosialismi ja sosialismi taas on huonoin mahdollinen järjestelmä. Tämän seurauksena siis korjattu kapitalismi on ainut vaihtoehto, koska ... niin, miksi? Johtuisiko se siitä, että nämä samat vallanpitäjät ovat olleet jo niin pitkään vallassa, että kaikki elossa olevat sukupolvet on jo ajettu saman koneiston aivopesun läpi? Kaikille on opetettu, että järjestelmää ei saa kyseenalaistaa muutoin kuin ennalta määrätyillä tavoilla ja sen ulkopuolelle jäävät ovat salaliittoteoriaa tai vähintään Venäjän trollien agendaa.

Mikä siis olisi se oikea vaihtoehto? Sanoisin, että kansanvallan kulmakivi, eli vapaa sana. Oikeasti puolueeton ja riippumaton media on ainut ratkaisu tähän ongelmaan, eikä sekään ole edes vielä ratkaisu itse ongelmaan vaan vasta se ensimmäinen porras ratkaisun löytämiseksi. Niin kauan kuin nuo kirjainyhdistelmäjengit saavat sanella mitä kansa tietää ja mistä kansa puhuu, olemme matkalla kohti ennalta suunniteltua maailmanjärjestystä, jossa vapaus saatetaan joutua poistamaan sanakirjasta turhanpäiväisenä ilmaisuna. Onneksi vielä ainakin toistaiseksi saa asioista olla eri mieltä, kunhan vaan ei mene siitä kertomaan liian suurelle porukalle. Siispä narri kiittää ja kumartaa - älä usko mitä sanon, tutki mitä sanon.

Neoliberaali utopia

MPS

Kun aikoinaan tutkin ja sen seurauksena kirjoitin CFR:stä, näin jälkikäteen ajatellen on outoa ja samaan aikaan täysin ymmärrettävää miksei tämä toinen kirjainyhdistelmä, MPS, tullut missään kohtaa vastaan. Siinä kun CFR julkaisee runsaasti materiaalia ja esiintyy julkisesti omalla nimellään, samoin kuin sen yhteistystyökumppanit, vaikuttaa siltä että MPS on julkinen salaisuus. Reaganin talousneuvonantajista 1/4 MPS:n oli jäseniä, eli ei puhuta ihan mistä tahansa pilipaliporukasta. Historioitsijoista journalisteihin, poliitikkoihin ja tutkijoihin, tämän ajatushautomon noin tuhannesta jäsenestä löytyy lähestulkoon jokaisen alan ja ajatussuunnan mestareita. Ja jos katsoo millä palleilla tämän porukan jäseniä istuu, on haitari melkoinen... mutta mikä ihmeen MPS?

Mont Pelerin Society (MPS) on 1947 perustettu neoliberaali ajatushautomo, jossa alkuun potkijoina löytyy nimiä kuten Friedrich Hayek, Karl Popper ja Milton Friedman. Jäsenlistoja on vuotanut julkisuuteen useitakin ja esimerkiksi viimeisin jonka itse löysin, vuodelta 2013, sisälsi jo muutaman suomalaisen sen noin tuhannen joukosta. Pääosin "suuria ajattelijoita" ja propagandisteja yhteen kokoava ajatushautomo onkin kerännyt siipiensä alle melkoisen määrään aivovoimaa, jota he sitten käyttävät levittämään neoliberaalia ajatusmaailmaansa. Heidän toimintaansa kuuluu myös esimerkiksi se, että MPS jakaa Nobelin kunniapalkintoja taloudesta (ei siis "aitoja" Nobelin palkintoja) pääasiassa omille jäsenilleen. Entä mitä he ovat sitten ajatuksissaan hautoneet? Neoliberalismin... joka on lyhyesti määritettynä kapitalismi+kilpailu^100. Itse tosin annan neoliberalismille paljon laajemmin "kunniaa"...

Siinä kun klassinen liberalismi hävisi kulttuurisodan edistyksellisille, hävisi laissez faire talousliberalismi neoliberalismille ja vieläpä täysin samasta syystä: vallanpitäjät eivät halua irrottaa otettaan vallasta. Yleensä neoliberalismista puhuttaessa keskitytään vain talouteen, mutta kun neoliberaalit ajatushautomot yhdessä vaikkapa Soroksen kanssa jakavat rahaa omiin pikku projekteihinsa, ei aatteen typistäminen pelkästään talouteen ole nähdäkseni perusteltua asiaa laajemmin katsottaessa. Mutta lyhyissä nettikeskusteluissa voidaan asia yksinkertaistaa yllä olevaan kilpailukeskeiseen määritykseen.


Mutta tuohan on kapitalismia, ei neoliberalismia!

Ero näiden kahden aatteen välillä on vain hienoinen, minkä vuoksi matka jatkuu käsi kädessä pääpiirteittäin samaan suuntaan. Mutta se pieni ja kriittinen ero voidaan selittää yksinkertaisesti näin: kapitalistin mielestä on täysin oikein, että Amazon maksaa 11,200,000,000 $ vuoden voitostaan 0 $ veroja, mutta 34% verotus omaishoitajan 400€ kuukausiansioista aiheuttaa suurta pöyristymistä ja sosialistiksi haukkumista. Neoliberaali taas hurraa 0$ veroista, mutta myös sille että köyhältä saatiin vielä 34% pois kuleksimasta. Termejä voidaan kuitenkin pelkästään taloudesta puhuttaessa vaihtaa keskenään ja silti ollaan riittävän lähellä todellisuutta - ei se kapitalisti liioin välitä paskaakaan siitä köyhästä, kunhan vaan voi valittaa ja syytellä köyhien puolustajia kommareiksi ja sosialisteiksi. Samaa kapitalistisen hallinnon strategiaa ollaan noudattamassa joka tapauksessa.

MPS:n alun lukemattomien eri aatesuuntien riitely onnistuttiin kääntämään neoliberalismin voimavaraksi - yhtä oikeaa tapaa ryöstää kansa ei ole olemassa. Jokaiseen maahan on kehitettävä se ikioma järjestelmä, jolla koneiston rattaat pyörivät parhaiten. Tästä syystä moni neoliberaali ei halua poistaa valtiota, oikeusjärjestelmää, poliisia saatikka armeijaa - puhutaan siis vahvasta statismista, jossa kaikki omistus on kyllä yksityisessä omistuksessa, mutta valtio on tärkeä osa yhteiskuntaa pitäen kansan ruodussa yksityisille omistajille. Myös neoliberalismin nimi vaihtelee maasta toiseen, koska "liberalismi" on kovin eurooppalainen käsite. Esimerkiksi jenkeissä samaa myydään neokonservatiivisena, koska sielä konservatiivisuus on positiivinen asia noin puolelle kansasta... ja demokraattien liberaali olikin jo valmiiksi neoliberaalia.

Yhtenä neoliberaalien saavutuksena voidaan myös pitää sitä, että koko länsi tietää kapitalismin olevan hyvä asia ja sosialismi/kommunismi on maailman vaarallisin aate joka on tappanut miljoonia. Valtiokapitalistinen Neuvostoliitto kyllä varmasti Kiinan kanssa auttoivat tämän kuvan luonnissa, mutta sanojen uudelleenmäärityksen ansiosta kaikki "kunnia" lankesi aatteille, joiden mukaan yhteisö ja yhteistyö ovat tärkeitä asioita. Ainoastaan kilpailu luo yhteistä hyvää, "trickle down" talous tasaa kaikille hyvät oltavat ja muut vastaavat latteudet "talouden realiteeteista" ovat lähestulkoon kaikki MPS:n "ansiota". Todellisuudessa paska valuu alaspäin, raha ylöspäin.


Utopiaa rakentamassa

Politiikkaa seuraaville tuottaa usein vaikeuksia ymmärtää päättäjien hyvinkin oudot ehdotukset ja ajetut asiat - puolueen omien perusarvojen vastaisia toimia tehdään mennen tullen ja palatessa, hymyssä suin. Tästä voidaan syyttää takapiruja ja muita piilossa toimivia tahoja, jotka suhmuroivat sielä verhojen takana ja kuiskuttelevat poliitikkojen korviin. Mutta asia voidaan myös ajatella toisin: entä jos kaikki nämä poliitikot vaan kuuntelevat taloudesta ja maailmasta kaiken tietäviä tahoja, jotka nyt vaan sattuvat lähes kaikki olemaan saman puljun, MPS, jäseniä? Joidenkin mukaan neoliberalismi on jo menneen talven lumia, mutta todisteiden valossa väitän että olemme vasta lähestymässä neoliberalismin kulta-aikaa...

... eli aikaa, jossa kilpailu on viety niin pitkälle, ettei uusille osallistujille anneta enää edes mahdollista päästä alkuun - olet joko "tavan kansaa" tai hallitsevaa parempaa väkeä. Ja tämä onnistutaan perustelemaan ihmisille "ainoana vaihtoehtona pelastaa maailma". Länsimainen demokratia suurelta osin Lippmannin (myöskin MPS jäsen) teorioiden mukaisesti on palvellut vallanpitäjiä hyvin, mutta siitä ollaan siirtymässä ilmastohömpän avulla uuteen uljaaseen maailmanjärjestykseen, jos nämä neoliberaalit saavat tahtonsa läpi. Ajatelkaa mikä utopistinen ihanuus onkaan kun edistyksellisyys ja kilpailu saadaan vihdoinkin naitettua yhteen - kaikki ovat tasa-arvoisia, mutta toiset ovat vaan tasa-arvoisempia kuin muut... ja tämä hierarkia, joka ei tietenkään ole hierarkia, kilpaillaan hetki hetkeltä uusiksi.

Kumpi sitten ehtii ensin? Neoliberaalit päämääräänsä, vaiko karu todellisuus missä kapitalistien ja neoliberaalien talousnäkemykset osoittautuvat virheellisiksi sekä monessa tapauksessa hyvinkin haitallisiksi? Kun J. Peterson hummereineen todistaa kilpailun olevan luonnollinen ja täten ainut oikea tapa ratkaista kaikki maailman ongelmat, unohdetaan siinä ne tsiljoona muuta esimerkkiä miten luonto toimii yhteistyössä eri eliöiden kesken ja pyrkii usein symbioosiin missä kaikki onnistuvat yhden voittajan sijaan. Vielä ei siis ole liian myöhäistä lopettaa se kaikesta kilpailu ja ryhtyä tekemään yhteistyötä keskenämme. Yksikään poliitikko ei sitä vaan tule koskaan tekemään, koska kaikkien heidän koko elämänkatsomuksensa perustuu kilpailuun vallasta. Ja kun yksi voittaa, muut häviävät. Se on kilpailun henki, jos jollain on sattunut menemään ohi...

Länsimainen demokratia

Demokratia uudelleenmääriteltynä

Kansanvalta voitaisiin typistää nykypäivänä siihen, että "saa äänestää vaaleissa aina kun käsketään". Kyllä, jokainen voi ryhtyä ehdokkaaksi ja perustaa oman puolueen, millä kortilla järjestelmän oikeudenmukaisuutta puolustellaan, mutta se ei silti tee tästä järjestelmästä kansan valtaista. Edustuksellinen ja parlamentaarinen demokratia sopivat kuvaamaan järjestelmän toimivuutta - edustuksellinen, eli kansa äänestää edustajia joille antavat valtansa ja parlamentaarinen, eli edustajat saavat äänestää kelpaako sen hetkinen vallanjako parlamentissa. Ja kun kerran perustuslakiin asti on kirjattu että kansalla on valta, se on selvä vahvistus demokratiasta - koska eiväthän ne nyt olisi perustuslakiin saakka soopaa kirjoittaneet? Sielä kerrotaan myös se, ettei kansalla ole mitään asiaa valtaan vaan ainoastaan valitut edustajat ovat vallassa.

Edustuksellisen "kansanvallan" suuri ongelma onkin se miten saadaan lukemattomat pienet ryhmät, joilla kaikilla on omat etunsa, leikkimään keskenään kiltisti ja tekemään päätöksiä yhdessä. Vaaleja voidaan siis pitää eri eturyhmien kilpailuna kansan suosiosta ja voittaja saa sitten päättää muidenkin puolesta. Mutta silloinhan kyse olisi vain enemmistön diktatuurista, eikö totta? Ehkä siksi onkin vain reilua, ettei yksikään puolue tee mitä lupaa, ettei kenellekään tule vahingossakaan kuvaa että juuri se tietty ryhmä olisi sillä hetkellä vallassa. Jos valta taas olisi yksittäisillä edustajilla ja he saisivat äänestää vapaasti, ei edustuksellinen demokratia vissiin liioin toimisi? Sitoutuminen puolueiden määräysvallan alle onkin yksi suurimpia päivänselviä loukkauksia kansanvallan ideaa vasten, mutta se on kuitenkin tärkeä osa järjestelmän kokonaisuutta. Tämä "kiltarakenne" kun sanelee, että edustajien on oltava ensisijaisesti uskollisia omalle killalleen, ei niille killan jäsenille joille tuli luvattua ummet ja lammet ennen vaaleja.

Mutta edelleenkään tämä ei vastaa kysymykseen miten ihmeessä päätöksiä saadaan aikaiseksi kun eri ryhmillä on varsin poikkeavat edut keskenään? Siinä kohtaa länsimainen demokratia vasta osoittaa vahvuutensa - ryhmät saavat olla keskenään eri mieltä vain tietyissä asioissa. Ne "tärkeät" asiat kun sanellaan jostain aivan muualta kuin kansan keskuudesta. Pienessä mittakaavassa puhutaan usein lobbaamisesta ja lobbareista, jotka käyvät "palkitsemassa" aina sillä hetkellä isoimmilla palleilla istuvat jos päätökset ovat lobbarien kannalta edullisia. Eli kansanvalta on muuttunut jo lyhyessä "matkassa" enemmistön diktatuuriksi, jossa päätöksiä tehdään lobbaamalla puolueita (ja joskus yksittäisiä edustajia) tekemään mieluisia päätöksiä. Mutta kyllä juuri se sinun äänesi oikeasti vaikutti maan suuntaan, eikös?


Demokratian illuusio

Mutta enemmistön diktatuuri lobattuna on aivan liian yksinkertainen ja reilu järjestelmä. Aitoon länsimaiseen demokratiaan kun kuuluu niin paljon enemmän, jota itse kuvailen "demokratian illuusioksi". Tarina lähtee alkuun siitä, että koko koulujärjestelmä alusta loppuun opettaa kansalle, että kyllä, kaikki tuo yllä kerrottu on sitä aitoa demokratiaa ja sitä ei parane epäillä - vain äänestämällä voit vaikuttaa. Tästä innostuneena monet lähtevätkin ehdokkaaksi vaaleissa, koska sillä päästään reilusti ja oikeudenmukaisesti valtaan! Siis kansan valtaan ja jos tämä olisi kansan valtaa, olisi sillä ehdokkaalla tasamäärä valtaa kuin kaikilla muillakin. Eli jostain on jo opittu että tasavalta tarkoittaa vallan pakkaantumista harvojen käsiin ja sitten se pakkautunut valta annetaan vielä entistä pienemmälle joukolle joka päättää puolueiden asioista. Mutta niin se nyt vaan, ainoa toimiva valtiomuoto! Kertoo se sama koulujärjestelmä...

Mutta ei tässä vielä kaikki, nyt vasta päästään kunnolla länsimaisen demokratian ytimeen eli yleisen mielipiteen muodostamiseen ulkoa ohjaten. Median valtaa muodostaa yleinen mielipide ei voida liioitella ja nykypäivän propagandistit kykenevät ohjaamaan kansaa kuin Hamelnin pillipiipari konsanaan. Kansalle annetaan runsaasti riideltävää ja sitten osoitetaan mikä puolue on asiasta samaa mieltä ja mikä eri mieltä. Näin valveutunut kansa osaa seuraavissa vaaleissa "äänestää oikein" ja toki keskustella kaikista niistä esille tuoduista asioista vaalien välilläkin, muistaen aina kertoa kuinka se OMA puolue oli juuri oikeaa mieltä siitä puhuttavasta asiasta. Media muistaa aina jättää kertomatta kaikki ne kohdat, missä puolueet ovat äänestäneet täysin päinvastoin kuin lupasivat... paitsi jos halutaan aiheuttaa puolueelle ongelmia. Ja miksi puolueita saatetaan ajaa vaikeuksiin mediassa? Oliko kenties joku saanut omia ajatuksia ja tehnyt tahi sanonut muuta kuin käskettiin?

Moniko "kansan"edustaja sitten itse huomaa nämä järjestelmän hienoudet, kun mitään kannustinta itsenäiseen ajatteluun tai toimintaan ei kertakaikkiaan ole? Koko länsimainen demokratia perustuu palkintojärjestelmään kuuliaisuudesta ja uskollisuudesta omille herroille. Jos haluaa seurata suurempia suuntaviittoja, voi jokainen tarkistaa mitä CFR puhuu sillä hetkellä ja näin varmistaa oman urakehityksensä toistamalla kiltisti papukaijan tavoin sitä ilosanomaa. Lähempänä kotia tapahtuvaan riittää, että toistelee mitä mediapooli kertoo jos oma ura politiikassa on arvokkaampi kuin oma kansa. Vieläkö toistetaan yhdessä että tämä on kansanvaltaa? Oliko missään kohtaa edes etäisesti kansan oma mielipide mukana?


Demokratian irvikuva

Alusta loppuun saakka tämä "länsimainen demokratia" on siis kaikkea muuta kuin kansanvaltaa. Muutama hyötyy muiden kustannuksella ja valtaa käytetään niin palvelusten kuin puhtaan riihikuivan rahan kautta. Järjestelmä palkitsee omansa ja rankaisee niitä, jotka eivät leiki kiltisti mukana. "Fiksuja puhuvat" poliitikot lähes poikkeuksetta painavat sitä nappia tasan tarkkaan miten käsketään ja he ovatkin tärkeä osa demokratian illuusiota - suuria sankareita, joita kansa palvoo. Poliitikot ovatkin loistavia selittämään asiat aina parhain päin, tosin uskollisille kannattajille ei asioita tarvitse edes selittää - suuri johtajamme tekee aina kaiken oikein. Monet myös väittävät, että osa poliitikoista ei olisi tehtäväänsä sopivia, mutta tämä ei pidä laisinkaan paikkansa - he sopivat kuin nenä päähän tehtäväänsä, eli eivät heiluta venettä.

Media taas varmistaa illuusion pysyvyyden ja jatkuvuuden, maalaten aina uusia kiinnostuksen aiheita kansalle ihmeteltäväksi. Sama valta joka ohjaa politiikkaa suoraan ohjaa myös mediaa, joka sitten osaltaan luo sitä yleistä mielipidettä asioista. Länsimaiseen demokratiaan kuuluu myös vahva vastakkainasettelu sovituista asioista ja tässä riidankylvössä media suorastaan loistaa. Ei ole olemassa niin pientä asiaa, etteikö siitä saataisi riita aikaiseksi ja syy sälytetyksi sille "vastapuolelle". Sananvapautta markkinoidaan myös tärkeänä osana demokratiaa, mutta kuten jo tiedämme, ei se ihmisoikeutena kuulu kuin niille joilla on oikea mielipide.

Joka ikinen hallituksen tekemä huono tai katastrofaalinen päätös on siis demokratiaa. Kansa äänesti "kyllä" länsimaiselle demokratialle, ja sai juuri sitä mitä tilasi - diktatuurin. Ainut mistä kansa saa päättää, on se kenen poliitikon taskut pullistuvat eniten ja kuka saa jäädä nuolemaan näppejään. Kilpailussa kaikki on sallittua ja vahvimman oikeudella ollaan vallassa, eikös se luontokin niin sano? Vai olisiko mahdollista, että sekin on vaan opetettu osana yhtä ja samaa järjestelmää, jossa kansalla ei ole enää mitään valtaa? Mene ja tiedä, pian päästään taas kuntavaaleissa päättämään kenen taskuihin tungetaan kansalta varastetut rahat, vaikkakin huomattavasti pienemmässä mittakaavassa kuin eduskunnassa - tämä on sitä aitoa demokratiaa! Aitoa länsimaista demokratiaa... jolle on kyllä olemassa vaihtoehtoja, jos niitä uskaltaa etsiä ja kyseenalaistaa nykyisen järjestelmän.

Turvallisuusuhkia

Riippuu kenen näkökulmasta katsotaan

Hallittavalle kansalle on löydettävä aina sopivia vihollisia jotka uhkaavat yhteiskunnan turvallisuutta. Näitä vihollisia tulee kansan siis joko vihata tai pelätä, tilanteesta riippuen. Riippuen kuitenkin siitä, kenen näkökulmasta tilannetta katsotaan, voivat ne suuret turvallisuusuhat olla kovin erilaisia. Kansalle myydään tällä hetkellä tarinan versiota, missä äärioikeiston natsit ovat se suurin uhka, samalla kun rikostilastojen valossa katuturvallisuutta uhkaa aivan toiset tahot. Länsimaisen demokratian sääntöjen mukaan jokaiselle ryhmälle on löydettävä ne omat suurimmat viholliset nostattamaan niitä suuria tunteita. Ja suuria tunteita ne nostavatkin kansassa...

Hallituksen ja eduskunnan näkökulmasta suurin uhka ei kuitenkaan ole näistä kumpainenkaan, koska ne ongelmat voitaisiin ratkaista lain puitteissa käden käänteessä ja rauha palaisi maahan. Näin ei kuitenkaan yksikään puolue tule järjestelmässämme tekemään, joten paikallisten puhuvien päiden huoli liittyykin kansan reaktioihin. Sosiaalisen median aikakautena tieto ihmisten välillä liikkuu ainakin osittain ilman välitarkistuksia, jolloin mukaan pääsee jonkun verran "vääriä" mielipiteitä, joita kutsutaan "vihapuheeksi". Sananvapaus kun ei kuulu kansalle, ainoastaan joukkoviestimille jotka kertovat yhteisesti hyväksyttyä virallista tarinaa. Nämä väärät mielipiteet halutaan kitkeä kansasta, jälleen usuttaen tarkasti valitut voimat heille valittujen tahojen kimppuun - jokainen väärän mielipiteen omaava ryhmä kun tarvitsee omanlaisensa vaimentimen.

Vallanpitäjät, ne oikeat semmoiset, eivät ole kuitenkaan niin huolissaan mistään vihapuheesta, koska heillä on hallussaan koko valtamedia sekä koulu- ja rahajärjestelmä. Heidän ongelmansa on enemmän siinä orjapiiskurien suorittavalla tasolla, eli populismiksi kutsuttu ilmiö. Paikallisten puhuvien päiden liian ahneet teot ovat omiaan järkyttämään yhteiskuntarauhaa ja jos siitä nousee liian suuri vastavoima kansan taholta, on hyvä huijaus (demokratia) oikeasti vaarassa. Suomen tasolla vaaraa ei tosin juurikaan ole, koska yksipuoluejärjestelmämme kerää taitavasti selvän kansan enemmistön siipiensä alle ja tarjoaa heille turhanpäiväisiä tuuletuskeinoja jotka eivät vaaranna järjestelmää millään tavalla. Äänestäminen on yksi näistä keinoista.


Kansalle oikeat uhat

Korruptio on ehdottomasti yksi suurimpia kansalaisia uhkaavia asioita Suomessa. Kaikki demokratian, eli kansanvallan, rippeet ovat varisseet pois jo kauan sitten ja EU olikin viimeinen niitti kansan vallalle. Kun kansa ei ole (enää) vallassa, lukemattomat pienet hyvä veli-verkostot ovat napanneet paikallisen vallan ja isommat verkostot pyörittävät sitten koko maata. Tarina "demokraattisesta oikeusvaltiosta" onkin uponnut kansaan, vaikkei maamme ole niistä kumpainenkaan. Aniharva lähtee taistelemaan oikeusjärjestelmää vastaan kun tietää että se on alhaalta ylös asti solmukohdiltaan aivan muun kuin kansan hallinnassa. Ja se ainut taho, joka voisi asiaa tuoda julki, onkin mukana samassa juonessa...

Median roolia tässä turvallisuusuhassa ei voida painottaa liikaa, koska se on kriittinen ja oikeastaan ainut osa jolla tämä koko sotku voitaisiin selvittää. Media määrittää mitä kansa tietää ja mistä se puhuu, luoden yleisen mielipiteen kaikista asioista ja yksi niistä yleisistä mielipiteistä on se, että kaikki on maassa hyvin, paitsi tietysti vihapuhe ja natsit. Yksikään toimija, joka haluaa vallan kahvassa roikkua, ei uskalla tuoda näitä järjestelmän korruptoituneita osia esille - he tietävät että siitä ei hyvä seuraa ja medialynkkaus on lähestulkoon varma jos sinne asti edes sattuu pääsemään. "Oppositio" onkin vain kaunis osa samaa tarinaa, missä hiljaisella hyväksynnällä kansalta viedään vuodesta toiseen tuhkatkin pesästä ja median tehtävä on varmistaa että tilanne pysyy siinä vakaana.

Näitä kahta, mediaa ja valtakoneiston korruptiota, ei voidakaan erottaa toisistaan vaan ne muodostavat yhdessä riippuvuussuhteen jossa molempien olemassaolo riippuu siitä toisesta. Jos maassa olisi vapaa ja itsenäinen media, se voisi paljastaa korruption ja jos maassa olisi kansa vallassa, se voisi vapauttaa median itsenäiseksi. Juuri tämän takia korruptiota paljastavia tahoja vainotaan aina ylimpiä tahoja myöden - heidän korttitalonsa on vaarassa sortua jos verkostoituneet toimijat saavat levitettyä koko kansan tietoisuuteen totuuden nykymenosta. Onneksi tämä paljastajien vaimentaminen on helppoa: kansalle on opetettu että jos joku tekee jotain toisin kuin itse ajattelisi, ei moista parane tukea lainkaan. "Väärin vastustettu" on se suurin synti?


Voitaisiinko asia korjata?

No mikäettei? Kysymys onkin että missä mittakaavassa ja millä keinoin asiaa voidaan lähteä perkaamaan. Suuri osa eri tahojen suhmuroinnista on ihan julkista tietoa, jota tietenkin halutaan pantata kaikin keinoin. Myöskin kuinka isojen kalojen kimppuun haluaakin lähteä, on jokaisen itsensä päätettävä jos aikoo lähteä tekemään korjausliikettä tähän nykyiseen menoon. Mediaa on tähän sotkuun ainakin alkuvaiheessa täysin turhaa sotkea mukaan, koska heidän selviytymisensä on sen suhmuroinnin varassa. Mutta jos yksittäisiä tahoja saadaan paljastettua riittävästi, ovat nämä median tahot valmiina iskemään heti haistettuaan verta kuin hait konsanaan - median maalituskampanjasta ei yksittäinen suhmuroija yleensä selviä. Vallanpitäjät ovatkin aina valmiina törkkäämään alempiaan junan alle jos on tarve sulkea jokin vuoto.

Olisiko siis mahdollista lopettaa koko korruptoitunut järjestelmä kaatamalla ne "palkkasoturit" eli alempien tasojen toimijat? Periaatteessa kyllä, koska suuri osa siitä suhmuroinnista on juuri alempien portaiden käskystä tekemää kansan muroihin kusemista. Jos siis käskyjen seuraajien elämästä tulisi liian hankalaa, ei niitä käskyjä niin moni enää noudattaisi. Näin siis ainakin teoriassa, mutta entä käytännössä? Vaikea sanoa, mitään vastaavaa kun ei ole taidettu länsimaisen demokratian aikakaudella kokeilla. Siinäpä on jokaiselle funtsittavaa kerrakseen...

Olisiko siis kansan mahdollista ottaa valta takaisin kitkemällä korruptio ja luomalla oma vapaa media? Narrit voivat onneksi vielä esittää moisia aatteita, muilta se alkaakin jo olla kiellettyä. Vallanpitäjät kun pitävät turvallisuusuhkana tahoja, jotka paljastavat korruptiota kuin myös niitä jotka siitä edes puhuvat muutoinkin kuin vain leikillään. Oma neuvoni siis onkin, että vahvistakaa omalta toteemi-eläimeltänne, ennen kuin lähdette kaivelemaan poliitikkojen ja virkamiesten suhmurointeja ja jakamaan saamaanne tietoa paikallisille mistä se saattaa levitä mediaan asti kun toimittelijoiden haiparvi haistaa veren. Itse en voi suositella missään tapauksessa moista toimintaa, koska siinä voisi käydä niin että ne isotkin herrat kaatuisivat kun jalkojen alta ne pienet pelurit on saatu horjumaan. Onneksi jokainen osaa tehdä itse omat päätöksensä, eikö totta?

Pseudo-elinympäristömme

Mikä?

Pseudo, eli "väärä, valheellinen, epäaito, näennäinen, jäljitelmä, näennäis-, vale-, kvasi-" (kielitoimiston sanakirja), on niin alkuperäinen Lippmannin käyttämä sana kuin myös mielestäni sopivin termi kuvaamaan tätä ilmiötä mistä tässä puhutaan. "Pseudo-environment", eli pseudo-elinympäristö tarkoittaa jokaisen itsensä oman päänsä sisälle rakentamaa maailmankuvaa, joka täsmää enemmän tai vähemmän todellisuuteen. Se kuva rakentuu omista havainnoista ympäröivästä maailmasta, mutta vaikka olemmekin ottaneet kaiken sen tiedon omien aistiemme kautta, se ei tarkoita etteikö aistejamme oltaisi huijattu uskomaan asioita jotka ovat joskus hyvinkin valheellisia. "Uskon kun näen itse" - kumpi sitten on syyllinen virheelliseen tietoon? Aisti itse, vaiko ne jotka syöttävät valheita eteemme?

Median, tai miksikä julkista tiedonvälitystä ikinä kutsuukaan, päätehtävä ei ole koskaan ollut informoida kansaa niin että he kykenevät tekemään hyviä päätöksiä itsenäisesti. Heidän tehtävänsä on aina ollut luoda yleinen mielipide, rakentaa siis illuusio todellisuuden päälle - pseudo-elinympäristö. Asiat voidaan saada näyttämään halutun kaltaiselta, jolloin ihmisillä on vaikeuksia ymmärtää asioiden syy-yhteyksiä koska kerrottu syy ei voi aiheuttaa havaittua seuraamusta. Silti illuusio säilyy valtaväestön keskuudessa eikä sitä monelle tule mieleenkään kyseenalaistaa - onhan se sentään luotettava auktoriteetti joka kertoi mitä tapahtui?

Kaikki media on propagandaa ja kaikesta siitä saatavilla olevasta tiedosta ihminen rakentaa sen oman päänsä sisäisen maailmankuvan. On vaikea arvioida kuinka suurta osaa media pelaa siinä maailmankuvan muodostuksessa, mutta kun yhdistetään koulun ja median useiden sukupolvien aikana tapahtunut mielipidemuokkaus, ollaanko kaukana totuudesta jos sanotaan että valtaosa ihmisen pseudo-elinympäristöstä on ulkoa ohjattua? Tarkastellaan kuitenkin seuraavaksi vain miten media tätä pseudo-elinympäristöä ruokkii. Samalla voidaan huomata, ettei se ihan kaikki ole median syytä vaan mukana on ihmisen omia valintoja. Kuinka tietoisia valintoja, se on taas toinen kysymys...


Miten?

Yksinkertaisimmillaan media luo tätä illuusiota sensuurilla ja vääristelyllä, vedoten esimerkiksi "yksityisyyteen". Kun suuresta osasta asioista vaietaan ja se mitä kerrotaan kieputetaan oikeen kunnolla, saadaan median kertomana vain tarkasti maalattu ja kehystetty kuva. Entä kuinka paljon voidaan laittaa yksityisyyden piikkiin? Eivät tietenkään kaikki asiat kuulu kaikille, mutta onko esimerkiksi tieto vaikkapa oikeuden tuomarin yhteyksistä "salaseuraan" yksityistä tietoa kun se voi vaikuttaa kaikkeen sen tuomarin toimintaan? Media kuitenkin päättää näistä asioista puolestasi ja koskaan asiaa sen tarkemmin selittämättä mitä jäi sanomatta ja miksi.

Entä onko kaikilla ihmisillä yhtäläisiä mahdollisuuksia päästä edes käsiksi median kertomiin asioihin? Jos et ole tilaaja tai muuten vain "etuasiakas", ei sinulla yleensä ole natsoja päästä syvemmälle median tarinoihin vaan joudut tyytymään otsikkotason tietoon. Mitä vaikutusvaltaisempi taho on kyseessä, sitä syvempää ja monipuolisempaa tietoa tarjotaan median muodossa. Samalla siinä piilee myös selitys, miksi tietyissä piireissä tietynlaiset mielipiteet ovat vallalla siinä kun tavan kansa ei joistain asioista ole koskaan kuullutkaan - kohdeyleisölle luodut mediat saavuttavat rajatun yleisön... jolle he sitten luovat poikkeavan pseudo-elinympäristön.

Mutta se asia mihin ihminen voi itse eniten vaikuttaa on se ajan ja huomion määrä mitä käyttää oman illuusionsa vahvistamiseen ulkopuolisista lähteistä. 1900-luvun alussa noin vartti päivässä kahta eri sanomalehteä selaten/lukien oli se nyrkkisääntö mitä tavan kansa käytti aikaansa median parissa. Rajattu aika aiheutti sen, että median oli tarkasti ohjattava lukijoidensa huomio niihin suuriin asioihin mistä kansan tuli seuraavaksi huolestua. Nykyään ihmiset viettävät huomattavasti enemmän aikaa eri medioita seuraten. Samaan aikaan medioiden omistus on keskittynyt entistä harvempien tahojen käsiin, jolloin altistus saman tahon propagandalle on moninkertaistunut. "Luotettava media" on hyvä myyntiargumentti omalle propagandalle ja monet ottavat kaiken sen sanoman pureskelematta ja muokkaavat omaa näkemystään maailmasta juuri kuten vallanpitäjät haluavat.


Aistiharhaa

Kieli ja sanat luovat oman kerroksensa todellisuuden vääristelyyn. "Espoolaismies" tai "seurue" ovat tuttuja termejä nykypäivän mediassa - jätetään sanomatta mutta samalla vihjataan vahvasti. Kirjoitetussa sanassa onkin se ongelma, että sen aitoudesta on hyvin vaikea sanoa mitään. Tapahtuiko jokin asia tai sanoiko joku jotain on usein vain lyhyt pätkä tekstiä jossa on mahdotonta päästä edes etäisesti tarkkaan kuvaukseen mitä paikallaolijat ovat todistaneet. Mielikuvituksemme osaa toki täyttää ne aukot ja kykenee vieläpä tulkitsemaan sieltä rivien välistä ne sanomatta jääneet asiat - täysin sen kuvan mukaan kuin olemme ennakolta tapahtumaan liittyvistä asioista luoneet. Ja kukas en kuvan oli alunperin sinne laittanutkaan...

Siinä kun sanoja ja tekstiä on helppo vääntää ja kääntää, on kuva ja ääni, sekä tietysti niiden yhdistelmää liikkuvasta kuvasta esiin tuova videotallenne ainakin luotettava tapahtumakuvaus? Paitsi että ei. Esimerkiksi "Deep fakes" pimentää rajaa entisestään, luoden tilanteen missä mihinkään ei voi enää uskoa. Kuvaa ja ääntä, aina suoraa videokuvaa myöden, kyetään tietokoneella muokkaamaan juuri halutun kaltaiseksi. Joku ihminen saadaan sanomaan jotain mitä ei ollut koskaan sanonut ja sama kääntäen - jonkun sanomiset voidaan ohittaa väittämällä niiden olevan huijauksia. Vallanpitäjät toki tietävät näiden eron, mutta kansalle voidaan syöttää väärää tietoa ennennäkemättömällä tahdilla. Mitä siis seuraakaan siitä kun mihinkään ei voi enää luottaa?

Jokaisen oma pseudo-elinympäristö muuttuu epäluotettavaksi kuvaukseksi maailmasta, jolloin yksilö ei kykene luottamaan edes omiin aisteihinsa. Onneksi korjausta tarjotaan juuri "luotettavan median" muodossa, kertoen että kaikki siitä poikkeava on "fake news" eli valeuutisia. Yhteiskunta jakaantuu jo nyt vahvasti niihin, jotka uskovat mitä valtamedia kertoo ja niihin jotka eivät usko. Moni joka sanoo ettei usko valtamediaa on kuitenkin valmis uskomaan kaiken valtamedian uutisesta joka on suotuisa hänen näkemykselleen maailmasta. Tarkoittaako tämä siis sitä, että kaikki mitä media kertoo on valhetta? Ei, tietenkään - mutta propagandaa se on. Ja siitä propagandasta ihmiset muodostavat enemmän tai vähemmän oman mielikuvansa miten maailma toimii ja mitä maailmassa tapahtuu. Ja sitä sitten koettaa sovittaa omaan pseudo-elinympäriistöönsä, joka sijaitsee sielä omien korvien välissä. Mikä voisikaan mennä pieleen?