Ongelmanratkaisua

On usein kohtuullisen helppoa…

… osoittaa jokin ongelma. Vaikka tästä asiasta olen tavallaan jo yhden kerran kirjoittanutkin aikaisemmin (tässä), on selvää ettei se ole itsellenikään vielä kirkastunut se ajatus mistä on oikein loppuviimein kysymys. Kun jokin asia nostaa itsensä uudelleen ja uudelleen esiin, osoittaa se ainakin oman näkemykseni mukaan sitä, että kyseessä on jokin oppi jonka minun tulisi sisäistää tässä elämässä. Oletko itse huomannut ongelmia tai asioita, jotka tuntuvat toistuvan tahtomattasi elämässäsi, mutta ennen kuin kykenet juurisyyn asiasta ratkaisemaan, se sama naula löytyy kengänpohjasta niin monta kertaa kuin sille on tarve? Onneksi siihen on olemassa ratkaisu, johon nyt perehdytään. Mutta kuten aina, ongelman ratkaisemiseksi se täytyy ensin huomata ja tunnistaa oikein.

Jonkin ongelman osoittaminen on usein kohtuullisen helppoa. Ongelma, josta itse jälleen kerran polkaisin sen naulan jalanpohjaan, on tämä aina aika-ajoin täyteen paloon leimahtava keskinäinen riitely ”skenessä”, eli globalismin ihanuuteen havahtuneiden vastavoimien sisällä tapahtuva päiden yhteenhakkaus. Mitä pitempään asiaa on seurannut ja pikkuhiljaa uskaltautunut jopa kevyeen kanssakäymiseen muutaman tahon kanssa, sitä enemmän aihe tuntuu hiertävän itseäni. Helpoin ratkaisuhan tässä olisi ”not my monkeys, not my circus”, eli asiahan ei millään tavalla minulle kuulu, joten mitä sitten. Mutta koska se taas jälleen kerran osuu tahoihin, joita on tullut jo hyvän aikaa seurattua ja välillä jopa oltua yhteydessä, ehkäpä se sirkuksen musiikki kuuluu liian kovaa että sille pitäisi jotain tehdä. Ei nyt kuitenkaan mainita ketään nimillä, mutta asianosaiset tunnistavat varmasti itsensä välittömästi ja jos vanhat merkit pitävät paikkansa, tunkevat myöhemmistä huomioista lisää herneitä nenäänsä tämän tekstin luettuaan.

Pienpuolueiden keskinäiset riidathan ovat arkipäivää olleet jo pitkään (asia, joka oltaisiin voitu ratkaista ajat sitten: unohdetaan ne puolueet) ja niistä kahden ”suuren” kamppailua on tässä nyt seurattu viime vaaleista lähtien. Useampiakin ongelmia voitaisiin jo nyt osoittaa, niin ryhmittymien toimintatavoissa kuin henkilöiden yksittäisissä toimissa. Koska lähes jokaisella on tapana ottaa itseensä kaikki kritiikki sillä kaikista pahimmalla tavalla eli ymmärtämällä asia tahallaan väärin, useampikin ongelma voidaan osoittaa tiettyjen tahojen kahdenkeskisiin nokitteluihin. Ja mitä useampi osallistuu asiaan sekaantumiseen millään tavalla, sitä laajemmalle se palo leviää ja kuten aina, siltojenpolttotalkoot on saatu taas käyntiin. Yksittäisten ongelmien osoittaminen on siis se helppo osuus tässäkin asiassa. Ne on taas ne samat jantterit asialla, prkle.


Kun taas jo runsaasti haasteellisempaa on…

… on sen ongelman osoittamisen sijaan selvittää, mistä se ongelma oikein johtuu. Mitkä ovat ne syyt ja seuraamukset, joidenka ansiosta ollaan taas kerran päädytty tukkanuottasille? Ulkopuolelta katsottaessa syiden havaitseminen, osoittaminen ja ennen kaikkea tunnistaminen onkin usein todella helppoa. Niin helppoa itse asiassa, että syyt voidaan sälyttää aivan täysin tiettyjen tahojen niskaan ja julistaa se oma näkemys ainoaksi oikeaksi totuudeksi! Mitäs veikkaat, kuinka lähelle totuutta silleen oikeasti pääsee kun katsoo jonkun striimin, lukee pienen tekstinpätkän tai onnistuu kysymään muutaman kysymyksen joihin saa sitten vastaukset, jotka peilaavat täysin sitä asennetta joilla kysymykset esitettiin? Ihan satavarmasti omalta osalta kaikki meni ihan nappiin ja syy on kaikissa muissa, tyhmä!

Koska olemme kaikki muodostaneet kaikista muista ihmisistä kuvan omassa päässämme, sen sijaan että oikeasti tuntisimme toisiamme, on todella helppoa lätkäistä siihen valmiiseen karikatyyriin uusia ominaisuuksia ja mielipiteitä, että se oma maailmankuva pysyy kokonaisena. Kun olemme päättäneet jonkin toimijan olevan ”paha”, kaikki asiat voidaan tulkita niiden lasien läpi katsottuna ja käyttää todisteensa sitä tahoa vastaan. Yhdenkään yksittäisen tahon syyttäminen moisesta on kuitenkin pahasti harhaanjohtavaa, koska me kaikki tuomitsemme muita ihmisiä sen perusteella, kuin olemme saaneet heistä kuvan. Ja sen kuvan muodostumiseen on vaikuttanut helvetin paljon enemmän omat asenteemme, kuin mitä se toinen on oikeasti koskaan sanonut tai tehnyt. Paitsi niiden muutaman tyypin kohdalla, jotka tekevät taas asian puhtaasti pahantahtoisuuttaan ja mahtavat olla jotain maksettuja hajottajia, prkle!

Juurisyiden selvittämiseen kun tarvittaisiin huomattavasti enemmän aikaa, vaivaa ja ennen kaikkea keskusteluja. Nykyisessä ilmapiirissä ensireaktio mihin tahansa omasta näkemyksestä poikkeavaan kun vaan tuppaa olevaan ”helvetin kusipää mulkku, katso edes kerran vielä pikkusen vinoon niin mä laitan sut estoon!” Vastareaktiona siihen tietenkin on se, että siinähän se todiste tuli että se toinen olikin syyllinen kaikkeen mitä itse oli jo sen toisen suuhun laittanut, eli hyvä että laittoi estoon koska enhän mä voi tuommoisten kanssa olla missään tekemisissä enää, prkle! Joidenkin mielestä asioiden tuominen julki ja niistä maailman tappiin asti puhuminen kaikilla mahdollisilla alustoilla on ratkaisu jäihin keskinäisiin riitoihin. Etenkin niin, että syytetyn penkillä olevaa ei kuulla, vaan todisteena annetaan se yksi lause jostain striimistä tai postauksesta, joka asiasta irrotettuna todistaa sen toisen palvovan pahan voimia ja olevan ihan kauhia ihminen muutenkin. Julkinen debatti kahden riidoissa olevan välillä tosin ei taida liioin asiaa korjata, mutta kamoon hei, kansa kaipaa viihdettä ja mikä sen parempaa myöhäisillan viihdettä kun kaksi tahoa repimässä toistensa kurkkuja auki ja sen jälkeen molempien fanilaumat laajentamassa riitaa kaikkialle?! Mutta siis pliis, tehkää niistä riidoista semmoisia lyhyitä koostevideoita - kukaan ei jaksa niitä viiden tunnin striimejä katsoa ja analysoida mitä kaikkea meni pieleen jo ennen kuin siihen riitaan päädyttiin.


Mutta lähes mahdotonta on…

… ratkaista niitä ongelmia, koska suuri osa ihmisten välisistä riidoista johtuu meissä jokaisessa itsessään piilevissä syissä. Sitä ei tietenkään kukaan halua kuulla, että ehkä se vika oli itsessä, eikö? Kritiikin ottaminen ja antaminen ovat taitolajeja, joiden harjoitteluun annetaan kovin vähän mahdollisuuksia, minkä vuoksi sitä sanan säilää tuleekin helposti heiluteltua kovin ajattelemattomasti. Kuten jo alussa mainitsin, samat ongelmat tuppaavat toistumaan elämässä, mikä pitäisi ottaa huomiovalona itselle että tässä on nyt se jokin iso juttu joka minun itse täytyy ratkaista. Siitä vielä useampi askel eteenpäin olisi huomata, että ennen kuin kykenee itse oman haavansa parantamaan, sitä saattaa siinä matkalla aiheuttaa muille samanlaisia vammoja koska on varsin tietoinen siitä, kuinka juuri samalla tavalla triggeröityviä ihmisiä voi entisestään ärsyttää - koska siis itse ärsyyntyisi juuri samasta asiasta.

Eräs läheinen taho kertoi aikoinaan ollessaan tehtaalla työntekijöiden ongelmia ratkova esimies, että johdon mielestä projekti, jolla pyrittiin ratkaisemaan alkoholismista kärsivien työntekijöiden kuntoutusta oli aivan loistava onnistuminen… kun joku reilu kolmannes onnistuttiin pitämään töissä. Tulos tai ulos, kolmannes onnistumisia ihmisten ongelmien ratkomisessa ei ainakaan itselle kuulostanut kovin suurelta onnistumiselta, mutta mitä asiaa on tullut vuosien aikana tutkittua, ehkäpä käsityksemme niistä oikeista ja toimivista ongelmanratkaisukeinoista ihmisten välisissä riidoissa on parhaimmillaankin tuota luokkaa? Ennenvanhaan asiat sentään osattiin ratkaista kunnolla ja usein lopullisesti - puukko, miekka ja pistooli eivät anna alennusta, vaan se ongelma ratkeaa laakista. Ja ei, en missään tapauksessa suosittele paluuta aikaan, jolloin jokainen loukkaus ratkaistiin lopullisesti yhdellä kertaa. Olemmehan sentään sivistyneitä ihmisiä ja kykenemme kommunikoimaan asiat selviksi, eikö niin… EIKÖ NIIN?!

Itse tiedän ainakin kaksi tapaa ratkaista moisia ongelmia, joiden osumatarkkuus on paljon korkeampi kuin se kolmannes. Niin siis onnistuessaan se on paljon korkeampi, mutta onnistumisprosentti on paljon alhaisempi, eli lähes pomminvarmoja ratkaisuja taas luvassa! Ensimmäinen tapa olisi saada ihmiset ratkaisemaan itse omat traumansa - epäoikeudenmukaisesti petetyksi tullut tuppaa tulemaan petetyksi uudelleen ja uudelleen, koska se on se oppi jonka hänen tulisi omaksua kuinka se haava parannetaan. Helppoa, nopeaa ja tehokasta: paranna omat traumasi ensin ja vasta sitten osallistu täysillä voimin taistoon! Toinen hieman helpompi tapa olisi istuttaa ne riitelevät tahot saman pöydän ääreen NVC-”konsultin” kanssa. NonViolent Communication, suomeksi väkivallaton vuorovaikutus, on tehokas tapa ratkaista ihmisten välisiä riitoja, mutta vaatii huomattavaa panostusta jokaiselta asianomaiselta taholta ja yleensä jonkun, joka osaa tämän kyseisen tekniikan. Eikunsiis traumoja parantelemaan ja keskustelemaan! Moneltakos ja kenen kanavalla se oli tänään se striimi, missä se vittuilu jatkuikaan, muistaako joku?

Vuosisata propagandaa

Joko oltaisiin opittu?

Pian tulee sata vuotta täyteen siitä, kun Edward Bernays kirjoitti kirjansa ”Propaganda”. Jo ensimmäisellä sivulla hän vääntää rautalangasta sen, kuinka ihmismassoja todellisuudessa hallitaan ja ohjataan - propagandalla. Näkymätön käsi lääppii massoja juuri haluamaansa suuntaan, mutta se näkymätön käsi ei ole läheskään sama, kuin se maaginen näkymätön käsi joka pitää kapitalismin ruodussa taloustieteilijöiden mukaan oikein on. Ei, tämä propagandan näkymätön käsi on se valtava koneisto, joka pyörittää yleistä mielipidettä haluamallaan tavalla ja kansa vaatii lisää, sen sijaan että edes hetkeksi pysähtyisi miettimään ajaakohan se kaikista varakkain sakki oikeasti sen tavan tallaajan etua, vaiko vaan omaansa. Koneisto on täysin tietoinen ja tarkoituksenmukainen viestinnässään, mutta johtuen ihmisten erilaisuudesta, se ei kykene kaikkien mielipidettä muokkaamaan haluamallaan tavalla. Mutta ei sen tarvitsekaan, koska meillä on ”demokratia” joka saa oikeutuksensa enemmistön yleisestä mielipiteestä ja sitä laumaa voidaan propagandalla ohjata mennen tullen ja palatessa.

Voisi tosin kuvitella, että ihmiskunta olisi valveutunut tähän näkymättömään voimaan kun siitä ollaan pian se sata vuotta kirjoitettu? Jos nyt ihan tarkkoja ollaan, asiasta on kirjoitettu vielä paljon pitempäänkin, mutta ennen Bernayssin aivotuksia, tätä näkymätöntä voimaa joka paimentaa kansaa pidettiin enemmänkin negatiivisena asiana, koska se kykeni vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen demokraattisessa järjestelmässä, vaikka koko demokratian idea on täysin päinvastainen: yleinen mielipide ohjaa hallintoa, ei niin että hallinto ohjaa yleistä mielipidettä. Tämä kriittinen ero on nykypäivänä unohtunut aivan täysin ja sen sijaan että kansalle annettaisiin lisää ääntä ja sitä kautta valtaa, kaikkialla maailmassa kehitys on täysin päinvastainen. Keksitään ties mitä vihapuhelakeja, luodaan järjestelmiä jotka valvovat kaikkea sanottua ja rangaistaan välittömästi niitä, jotka uskaltavat siitäkin huolimatta kertoa oman näkemyksensä julki. Sen kauemmaksi demokratiasta tai demokraattisesta järjestelmästä ei voida enää paljoa päästä, mutta se sama yleistä mielipidettä ohjaava näkymätön käsi on helposti onnistunut myymään tämän ”uuden” idean demokratiasta koko kansalle. Ja kaikki sitä uhmaavat ovat pahoja syntisiä hulluja salaliittoteoreetikoita, siitäkin huolimatta että asiasta on vuosisatoja kirjoitettu ja Bernays väänsi sen rautalangasta aikoinaan.

Eipä siinä, kollektiivinen tieto vallanpitäjien suorittamasta manipuloinnista kuin siitä, miten sen voisi lopettaa kuin seinään on jo vuosisatoja vanhaa. Ihmisten tottelevaisuus vallanpitäjien käskyihin ei tietenkään ole mikään uusi ilmiö, mutta voisi tosiaan luulla että näin informaation aikakautena kun ne sadat hyllymetrin alan kirjallisuutta ovat lähes kaikkien saatavilla, näkisimme edes hieman enemmän organisoitunutta vastarintaa sille yleistä mielipidettä orjanaan pitävälle koneistolle? Onhan niitä toki pienessä mittakaavassa vaikka ja kuinka paljon, siis ihmisiä jotka tästä puhuvat ja kirjoittavat, mutta kuten kaikessa propagandassa, jos sitä viestiä ei saada suuresti näkyviin, sen vaikutus on lähes mitätön. Kyllä, yhtä kerralla ihmisiä herää tähän suureen kusetukseen mutta se häviävän pieni vähemmistö ei isossa kuvassa ainakaan vielä saa mitään lommoa aikaiseksi koneistolle. Itse näen ehkäpä suurimpana ongelmana tälle sen, että niin suuri osa ”heränneistä” kyllä kovasti puhuu tajuavansa tämän manipuloinnin mutta ehdottaa korjaukseksi tukea sitä koneistoa kannustamalla muitakin sitä oikeuttamaan. Historiasta jos oltaisiin opittu niin tiedettäisiin, ettei se niin toimi. Mutta kukin tavallaan, tietysti.


Kettu kuittaa

Loikataampa sitten sata vuotta eteenpäin noista Bernayssin ajoista nykypäivään ja siihen, miten meillä täällä Suomessa asiat hoidetaan. Jo aikaisemmin raapustelin ja nauhoitin edellisestä vastaan tulleesta ”tunnustuksesta” kuinka kansaamme manipuloidaan, eli ”Vaikuttavat valinnat päätöksenteon tukena”. Hiljattain tuli vastaan siihen samaan jatkumoon näissä käyttäytymistieteellisissä projekteissa: härpäke nimeltään ”Kettu”, eli ”käyttäytymistieteellinen ennakointi ja tieto tulevaisuuden hallinnossa”, joka päättyy vuoden 2022 lopussa. Jos sinne asti selvitään ja se tutkimus saadaan julkiseksi, raapustetaan siitä sitten uudelleen loppuraportin lukemisen jälkeen. Mutta onhan sielä jo nyt paljon hienoa materiaalia valmiina kaikkien ihailtavaksi. Jälleen on siis koottu pieni ryhmä asiantuntijoita eri aloilta kehittämään ja kokeilemaan erilaisia strategioita siihen, kuinka kansalle syötetään lääketeollisuuden paskaa isolla lusikalla väkisin ja kuinka kansa syö sen hymyssä suin, täysin omasta turvallisuudesta ja terveydestä välittämättä. Miksi ihmeessä kansa niin tekisi?! Koska se kaikki tehdään ”yhteiseksi hyväksi ja juuri sinun sekä rakkaimpiesi turvallisuuden vuoksi!” Ja kaikki jotka puhuvat asiasta vastaan, ovat pahoja vääräuskoisia.

Tarkoituksena näillä projekteilla on, heidän omien sanojensa mukaan: ”suostutteluun, jonka avulla pyritään vaikututtamaan kansalaisten asenteisiin ja uskomuksiin, sosiaalisen kontekstin merkitystä korostaviin toimenpiteisiin ja suoriin ihmisten käyttäytymiseen vaikuttaviin toimiin”. Eli pyritään kaikkiin niihin toimiin, joilla valta kertoo kansalle kuinka toimia, ei niinkuin pitäisi eli kansa kertoo vallalle kuinka toimia. Koska kaikessa ajatellaan aina kansan parasta, ”Turvallisuuden tunnetta edistää erityisesti mahdollisuus toimia itse aktiivisesti oman tilanteensa hyväksi. Tätä käyttäytymisilmiötä kannattaisi jatkossa hyödyntää paremmin osana rajoitustoimien kokonaisuutta. Epävarmuutta poistavat parhaiten selkeät, yksinkertaiset viestit, ohjeet ja säännöt, jotka eivät jätä tulkinnan varaa.” Eli suomeksi, kansan tunnetta asiasta tulee manipuloida, toimilla ei tarvitse olla käytännössä mitään hyötyä (kuten ei olekaan, paljon haittaa tosin) kunhan asia vaan saadaan myytyä kansalle selkeästi. Odottelen innolla loppuraporttia…

Kun oma palkka riippuu ymmärtämättömyydestä, saadaan aikaiseksi runsaasti tämmöisiä ”hyvien tolkun ihmisten” tekemiä projekteja jotka ovat tarkemmin tarkasteltuna kuin suoraan jonkun dystooppisen elokuvan käsikirjoituksesta. Varmasti siellä mukana on myös psyko- ja sosiopaatteja, jotka nauttivat siitä vallasta joka heille sallitaan manipuloida muita ihmisiä, mutta veikkaisin suuren osan tähän osallistuvia olevan ihan ”tavan kansaan” kuuluvaa akateemista (aivopestyä) porukkaa. Päälle vielä narsistiset johtajat, joilla ei ole pienintäkään tunnontuskaa vaikka tapattaa oma kansa kunhan itse näyttää siinä hyvältä niin lopputulos onkin taattu: helvetti maan päällä ja kansa hurraa sille. Sen sijaan että näitä asioita pyrittäisiin korjaamaan, kehitetään kaikenmoisia digi-ID:tä joihin voidaan tallentaa kansalaisten tottelevaisuuspisteet tulevia leirityksiä varten. Mutta eiväthän ne niin tekisi, taas?


Jatkuvaa mielipiteenmuokkausta

Hiljattain esiin nousi jälleen 2020 alunperin julkaistu WEF:n 110.000 ihmisen vapaaehtoinen informaatiosoturijengikin, kun he hehkuttelivat sitä kuinka hyvin he kykenevät hallitsemaan julkista narratiivia. Suuret massat itseään hyvänä pitäviä ihmisiä jahtaavat vääräuskoisia ilmiantaen ja hyökäten joukolla heidän kimppuunsa. Julkista tietoa, tietenkin, mutta jostain syystä media on asiasta hiljaa kuin kusi sukassa. Miksi? Omertàn laki, tietenkin - vallanpitäjien piireissä ei hiiskuta kuka perseilee mitäkin ja missä, koska kuulemma ennen oli paremmin kun ei ollut kännykameroita paljastamassa kaikkea sekoilua. Koko länsimainen propaganda perustuu yhteen perusideaan: iskekää tunteisiin. Viha, pelko, ihastus ja palvonta ovat kaikki kelvollisia asioita ja kun mukaan otetaan psykologit käyttäytymistieteineen avuksi, saadaan puhtaasti tunteella reagoiva enemmistö. Miksi tunteella, voitaisiin kysyä? Koska silloin ei järki pääse sekaantumaan mielipiteeseen.

Bernays puhui kirjassaan ”uudesta propagandasta”, eli uudesta normaalista, missä pieni joukko ihmisiä manipuloi lähes rajattomilla resursseillaan yleistä mielipidettä haluamallaan tavalla. Manipuloinnin keinot kehittyvät jatkuvasti ja vapaaehtoisia koekaniineja on television edes miljoonittain paikasta riippumatta. Valtiot käyttävät veronmaksajilta varastamaansa rahaa tutkimuksiin siitä, kuinka kansa saadaan tottelevaisemmaksi. ”Filantroopit” upottavat organisaatioidensa kautta miljardeja eri maiden viestintään ja ajamaan haluamiansa agendoja. Kaikki tämä on täysin julkista ja tunnustettua asiaa, he jopa kerskailevat saavutuksillaan, mutta enemmistö ihmisistä ei tiedä, välitä ja/tai ymmärrä kuinka heidän omat mielipiteensä ja ajatuksensa oikein muodostuvat - eli ylhäältä alas syötetyn tarinan mukaan. Mutta silti niin moni kokee tämän olevan demokratiaa…

Kun siis tiedetään, että ihmisiä manipuloidaan 24/7 harvojen toimesta ja ne harvat pystytään osoittamaan ainakin niin, että ne käytännön työtä tekevät ihmiset voitaisiin laittaa vastuuseen rikoksista ihmiskuntaa vastaan, voitaisiinkin kysyä että miksi mitään ei tehdä? Yksinkertainen selitys olisi tietenkin se, että ne samat manipuloivat tahot pitävät huolen myös siitä, ettei mitään vastarintaa pysty muodostumaan koska se yleinen mielipide on niin vahva voima yhteiskunnassa. Kukaan, joka haluaa pitää minkäänlaista ”korkeaa” asemaa yhteiskunnassa ei tule koskaan nousemaan vastaan sitä koneistoa, joka hänet on sinne korkeaan asemaan nostanut - ei kukaan. Kansa pidetään jatkuvasti tunteiden vallassa ja ikävä kyllä myös tähän kusetukseen havahtuneet reagoivat suureen osaan tästä dystopiasta tunteella. Se tunne on usein pelko, aivan kuten ne ”lampaat” tuntevat, mutta se mitä pelätään on ihan jotain muuta. Pelätään niin maailmanloppua kuin tyranniaa tai mitä tahansa, samalla unohtaen sen asian millä tämä kaikki perseily loppuisi: kun kukaan ei enää tottele, edes sitä käskyä että ”pelätkää (jotain)” ja ihmiset eläisivät vaan omaa ja mahdollisimman onnellista elämäänsä, se nykyinen valta menettäisi otteensa kansasta. Toinen vaihtoehto olisi tietysti kaataa se valta voimakeinoin, mutta silloin tarvitaan suurempi voima kuin vallalla on. Historiasta voitaisiin oppia paljon keinoja kampittaa tyrannia ja lopulta kaataa se, mutta kun ei tiedä asuvansa tyranniassa, ei sitä oikein tiedä vastustaa.

Maksamme omat kahleemme

Tervetuloa todelliseen maailmaan, Neo

Jos saisin suositella kolmea kirjaa, jotka jokaisen pitäisi lukea, sanoisin että ensimmäisenä olisi Étienne de la Boétien ”Discourse on Voluntary Servitude”, toisena olisi John Gatton ”Dumbing us down” (mihin tämä teksti osittain perustuu) ja kolmatta niin merkittävää kirjaa en ole vielä lukenut joten en tiedä mikä se olisi. Ensimmäinen kertoo kuinka tyranneista pääsee eroon ja toinen kertoo miten ne tyrannit ovat pysyneet vallassa näinkin pitkään lähes ongelmitta. Siinä kun entisajan tyrannit joutuivat ostamaan itse ne kahleet ja palkkaamaan vanginvartijat omasta pussistaan, tämä ”länsimainen sivistys” on muuttanut maailmaamme niin radikaalisti, että olemme itse ostamassa omat kahleemme ja maksamme vartijoillemme hyvää liksaa siitä, että rajoittavat meidän elämäämme. Näin äkkiä ajatellen väite on täysin absurdi eli puhdasta höpöhöpöä ja hullua salaliittoteoriaa, mutta jos nuo kaksi ajatusta tulivat ensimmäisenä reaktionasi väitteeseen, onneksi olkoon; kuulit juuri omien kahleidesi kilisevän. Jos se kilinä sai vieläpä nyt osoitettuna sapen kiehumaan, ota muutama herne vielä nenään vedettäväksi päälle, koska tuossa vaiheessa mahtaa se pää olla niin syvällä omassa perseessäsi ettei sitä yhdellä tekstillä ulos saa vedettyä. Kyllä, voit poistua, tämä ei ole sinulle tarkoitettu teksti. Tai ehkäpä se on, juuri sinulle, jos se paskan haju alkaa tuntumaan ikävältä? Et kai sinä itse tahallaan sitä päätäsi sinne ahteeriin tukkinut… ethän?

Sen lisäksi että rahoitamme ne omat kahleemme, me vieläpä oikeutamme ne aina neljän vuoden välein toistuvassa rituaalissa, jossa vannomme antavamme valtamme pois muutamalle taholle, joiden kerrotaan ajavan meidän asiaamme meidän hyväksemme. Sen lisäksi että ne kansan valitsemat tyypit eivät juurikaan valtaa omaa, ei se yhteinen hyvä ole koskaan ihmiskunnan historiassa ollut se valtaa pitävien tahoja motivoiva asia. Mutta kyllä se sillä seuraavalla kerralla korjaantuu, eiks jeh? Itse olen keskittynyt tässä vuosien saatossa median eli propagandan vaikutukseen yhteiskunnan toiminnassa, mutta John Gatto osaa kyllä loistavasti selittää sen ongelman olevan vielä paljon varhaisempaa perua - koulujärjestelmässä. Ei siinä, media pitää sen ”hyvän tolkun ihmisen” ohjelmoinnin ajan tasalla, mutta se syvälle juurtunut ohjelmointi annetaan siellä koulun penkillä. Kun yhteiskunnassa asiat ovat huonosti, ruvetaan asiaa yleensä korjaamaan juuri sieltä koulujärjestelmästä ja poliitikkojen lempiaihe onkin kaataa lisää rahaa ongelman päälle. Mikään määrä rahoitusta ja koulutusta ei tule koskaan nostamaan järjestelmää keskiarvon yläpuolelle, koska keskiarvo lasketaan aina uusiksi ja osa jää sen alle - yleensä noin puolet. Yksittäisiä koululaitoksia ja oppilaita voidaan siis pönkittää ja nostaa muiden yli, mutta keskimääräinen koulu tuottaa edelleenkin valtaosin keskinkertaisia oppilaita jotka osaavat keskinkertaisesti tukea keskinkertaista koneistoamme.

No mutta sillä keskiarvollahan tarkoitetaan PISA-tuloksia, ei vain maan sisäisiä tuloksia, tyhmä! Maan sisällä ongelma on se, että koulut kilpailevat keskenään tuloksista, joiden mukaan koulua ja sen oppilaita arvostetaan. Joissain tapauksissa hyvin suorittaneita kouluja ja oppilaita palkitaan, siinä kun rahoitus katoaa huonosti menestyviltä oppilaitoksilta ja kuka sitä nyt haluaa toimia opettajanakaan koulussa, jonka tulokset jossain kilpailussa ovat todella surkeita? Sen sijaan että pilataan yhden maan koulujärjestelmä keskinäisellä kilpailulla, pilataan kaikkien maiden järjestelmät - paitsi tietysti voittajan, joka saa hymyillä ja taputtaa itseään selkään, että heillä onnistutaan tuottamaan ykkösluokan keskiarvoisia ihmisiä jotka osaavat toistaa ylhäältä annettuja asioita paremmin kuin missään muualla! Alkaako se kaava pikkuhiljaa selviämään miksi asiat ovat menneet vuosikausia aivan johonkin muuhun suuntaan kuin vapaus ja rauha? Tietysti asiat voisivat olla vielä paljon huonomminkin, koska tottelevainen kansa on yleensä hyvin säyseä kansa. Tiedäthän, semmoinen suuri massa joka menee juuri siihen suuntaan kuin paimenkoirat ohjaavat…


Mitä koulussa oikein opetetaan?

#1 Sekaannusta - knoppitietoa asioista jotka eivät liity mitenkään toisiinsa ja jos yhteyksistä kerrotaan, ne kerrotaan juuri halutulla tavalla (kuten vaikkapa miten hiilidioksidi istuu tähän maailmaamme). #2 Kastijakoa - opettaja on auktoriteetti, hän on sinun yläpuolellasi, samoin kuin pappi, pollisi, virkamiehet, poliitikot yms… hierarkia on tärkein ja sinun tehtäväsi on kilpailla asemastasi yhteiskunnassa tai olet yksi luuseri. #3 Välinpitämättömyyttä - älä välitä, kyllä joku muu hoitaa, varmaankin viranomainen tai joku vastaava auktoriteetti. #4 Riippuvuutta muiden mielipiteestä - kymmenen pistettä ja pupukaijanmerkki, katsokaa kuinka pikku-Pertti on paras teistä kaikista eli olkaa kuten hän, ei niinkuin nuo jotkut. #5 Älyllistä riippuvuutta - et sinä osaa sitä tehdä kuitenkaan ellei auktoriteetti kerro ensin kuinka se tehdään, saatikka saako niin edes tehdä. #6 Ehdollista itsetuntoa - sinua rakastetaan, jos täytät ehdot A, B ja C etkä missään tapauksessa ole tehnyt asioita D ja E. #7 Ei piilopaikkoja - isoveli näkee ja kuulee kaiken, sinun tulee se hyväksyä. Miten on, saitko täydet pisteet tärkeimmistä aineista?

Jostain syystä kaikkialla maailmassa haluttiin koulujen opintosuunnitelmat yhtenäistää jokaisen maan sisällä, sen sijaan että saatiin suuri haitari eri tavalla oppineita ihmisiä jotka yhteistyössä kykenivät kattamaan huomattavasti laajemman alueen osaamisellaan. Yhteiseksi hyväksi, eikös? Ne kaikille ”pakolliset” perustaidot, lukeminen (sekä perustiedot kieliopista), kirjoittaminen ja yksinkertainen laskeminen eivät nimittäin vaadi useita vuosia vaan motivaatiosta riippuen joitain kuukausia, jos sitäkään. Koulujärjestelmän nykyinen tehtävä onkin tuottaa kahta arvostettavaa piirrettä: tuottavuutta ja sivistystä. Tuottavuus on ainoa tärkeä asia ihmisen elämässä ja jos et ole tuottelias (lue: veroja maksava) yhteiskunnan jäsen, olet turhanpäiväinen muiden tuottaman kakun syöjä - häpeä! Sivistynyt taas on semmoinen, joka osaa toistaa yhteisesti sovitut (lue: ylhäältä määrätyt) normit ja käyttäytyy niiden mukaan. Sivistynyt ihminen tietää paljon faktoja asioista, joilla ei ole juuri mitään yhteyttä todelliseen maailmaamme, mutta joku helvetin viksu auktoriteetti on kertonut että niin se asia nyt joka tapauksessa on. Itsenäinen ajattelu on sen sijaan se järjestelmän suurin ongelma, minkä vuoksi lapsille opetetaan jo pienestä pitäen mitä se oikeakriittinen ajattelu merkitsee ja kuinka sitä tehdään.

Mikään tästä ei ole kuitenkaan pakon sanelemaa, vaan me itse valitsemme tämän kilpailuun perustuvan hierarkisen mallin, joka aiheuttaa valtavan määrän kärsimystä joka tasolla. Kaikkialla se ei tietenkään vapaaehtoista, mutta suuressa osassa länsimaista maailmaa se oman jälkikasvun lähettäminen sinne aivopesul… kouluun, on tasan tarkkaan oma valinta. Lapsen voi tietysti varustaa jo ennen sinne suden luolaan lähettämistä asioilla, joita hän itse tarvitsee selviytyäkseen, jolloin se virallinen koulu ei kykene niin pahoin sitä lapsen kasvua vahingoittamaan. Tietysti lähes jokainen opettaja on tässä kohtaa jo hakemassa pakastimesta toista hernepussia nenään vedettäväksi, mutta siitä ei pääse yli eikä ympäri että se koko opintosuunnitelma ei ole tarkoitettu luomaan uteliasta ja tiedonjanoista lasta, vaan yhden vapaasti vaihdettavan rattaan koneistoon. Riittävän älykäs tottelemaan käskyjä, mutta riittävän tietämätön ettei tule koskaan kyseenalaistamaan asemaansa. Ja kun se tietämättömyys yhdistetään rikottuun mieleen, saadaankin jotain aivan muuta kuin yksilö.


Irti kahleista

Ne muutamat, jotka eivät istu siihen järjestelmään ovat kuin ne muutamat yksinäiset kukat ja heinänkorret, jotka työntyvät väkisellä sen monikaistaisen moottoritien hiuksenhienoista valuvioista läpi. Järjestelmä haluaa ne leikata pois ja kaataa bitumia päälle, ettei uusia pääsisi kasvamaan ja pilaamaan sitä yhtenäisyyttä jossa jokainen tavallinen ihminen on vain osa tasaista pintaa jota pitkin ne harvat ja valitut saavat sitten kaahata tahtonsa mukaan. Kaikkien niiden kahleiden irti saaminen voi olla koko loppuelämän työ, eikä yhteiskunta siitä ainakaan ole palkintoa antamassa - päinvastoin. Yksilölle itselleen siitä kuitenkin olisi hyötyä, löytää ne kaikki kohdat jotka rajoittavat omaa elämäänsä ja karistaa kaikki ne uskomukset, joita päähän on koneistosta jäänyt. Jos ajatus vapaudesta pelottaa, voi aina jättää joitain kahleita kiinni ja uskoa, että ne ovat kiinni niissä osissa jotka ovat yhteiseksi hyväksi ja turvallisuutesi vuoksi. Ei siinä, kyllähän modernissa maailmassa on kaikenlaisia hienoja ja hyödyllisiä asioita, mutta vain aniharva on oikeasti vapaa itse valitsemaan mikä on itselle oikein. Varallisuus toki antaa mahdollisuuden karistaa ison osan kahleista heti alkuun, mutta säilyttääkseen sen aseman joutuu itse sitoa niitä kahleita moneen eri paikkaan.

Jotkut taas pohtivat, että miten on mahdollista että meillä hehkutetaan hyvinvointivaltiota kun talous on päin persiitä, peruspalvelut kehitysmaan tasolla, mielenterveysongelmat räjähtämässä käsiin, suomalaiset eivät enää saa lapsia ja koulutuksen taso laskee kuin lehmän häntä. Silti moni pitää Suomea menestyksekkäänä maana, mutta miksi ihmeessä? Missä muualla kansa ottaisi noin kovaa kuivana kakkoseen ja silti menisi kiltisti tukemaan sitä järjestelmää aina kun siihen käsketään? Jos se ei osoita menestyksekästä koulujärjestelmää ja median osaamista niin en tiedä mikä sitten niin tekisi. Valtaosa kansasta pitää hallintoamme maailman parhaana ja koviin aikoihin on vaan kiristettävä vyötä, vaikka ministerin ympäri ei vyötä edes saa enää vedettyä kun sen verran hyvin on tullut eleltyä. Kun kansakunnan suurin murhe on johtajan perseen väärällä tavalla kuvaaminen, täytyvät ne maan asiat olla lähes täydellisiä, eikö totta? Vaikka median valta tämän kaiken mahdollistaakin, se on kuitenkin jokaisen oma valinta pitää niistä kahleistaan kiinni jos on edes kertaalleen törmännyt tietoon, joka on ristiriidassa sen oman illuusion kanssa. Ei ihme, että kaikki virallisesta poikkeava tieto halutaan kieltää: kun ei edes tiedä olevansa kahleissa, miten sitä voisi vastustaa kun se on se ”normaali”?

Kuka tahansa voi kuitenkin oppia keneltä tahansa sen, minkä se toinen osaa. Kun oppi on ”maksullista”, paljon sitä tietoa katoaa ja ne tärkeät asiat ovat vain varakkaiden saavutettavissa. Se ”peruskoulu” tarjoaa vain halutun minimin, joka tarvitaan toimimaan yhteiskunnassa - tottelevaisuus joka tasolla. Jos eristyksen ja ”kouluun lähettämisen” sijaan lapset osallistettaisiin elämän joka vaiheeseen, he voisivat oppia ne aikuisten tavat ja taidot arjessa, eikä niin että pakollisten koulujen jälkeen heidät heitetään mereen ja katsotaan kelluvatko mokomat. Kun pitää itse oppia uimaan ne yhteiskunnan antamat sementtisaappaat jalassa, siinä ei käy hyvin kuin niille, joiden pappabetalar sen muskeliveneen heti lähdössä alle. Sama pätee myös aikuisiin, jolloin jokainen voi itse vaikuttaa siihen mitä ne kanssaihmiset oikein tietävät tästä maailmasta. Kysyminen on yleensä hyvä tapa aloittaa, koska kukaan ei pidä siitä että tullaan vaan väittämään ja kertomaan miten asiat ovat - etenkin jos se kertova taho ei ole virallinen auktoriteetti. Suusta suuhun mikä tahansa asia voi levitä ihmiseltä toiselle, naapurustosta toiseen, kaupungista toiseen, maasta toiseen - eivät ne entisajan ihmiset voineet vaan someen pistää postausta ja olettaa sen leviävän kaikkialle. Se on ihan jokaisesta itsestä kiinni mikä tieto leviää ja mikä hautautuu informaatioähkyn alle. Ajattele, se ei ole kiellettyä… vielä.

Tavistock instituutista

Sata vuotta manipulointia

Vaikka Tavistock instituutti perustettiinkin virallisesti vasta toisen maailmansodan jälkeen, ovat sen juuret ainakin John Colemanin kirjan: ”THE TAVISTOCK INSTITUTE OF HUMAN RELATIONS - Shaping the Moral, Spiritual, Cultural, and Political and Economic Decline of the United States of America” mukaan muutama vuosikymmen aikaisempaa perua, eli Lontoossa 1913 - Wellington House. ”Olympiaanit”, eli kolmensadan komitean johto, antoivat luvan lähteä ajamaan uutta uljasta maailmaa niin briteissä kuin jenkeissä, minkä seurauksena rapakon takana Lippmann ja Bernays värkkäsivät jenkit sotakuntoon CPI:n avulla, samalla kun Wellington House kiihotti britit mukaan sotaan. Kaksi maailmansotaa myöhemmin kaikki se tietämys manipuloinnista iskettiinkin sitten yksiin ”kansiin”, minkä seurauksena Tavistock Institute syntyi. Mutta vaikka tämä olisikin historiallista faktaa, ajatus siitä että meitä oltaisiin noinkin systemaattisesti manipuloitu reilun vuosisadan ja vieläpä samojen tahojen toimesta on tietenkin puhdasta salaliittoteoriaa. Koska eiväthän ne niin tekisi ja silleen?

Vuonna 1937 Tavistockin ideologia kuitenkin hieman muuttui, kun he ottivat Oswald Spenglerin kirjan ”Untergange des Abenlandes”, eli läntisen sivilisaation lasku, teoksen ”oppikirjakseen”. Lännessä arvostettiin kauneutta ja korkeita moraalisia arvoja, jotka loivat yhtenäisyyttä ja yhteenkuuluvuutta kansan keskuudessa. Spenglerin mukaan antiikin ajan kreikkalaiset ja roomalaiset arvostivat sosiaalisia, uskonnollisia, moraalisia ja hengellisiä ihanteita yhdistettynä naiseuden (perheen) säilyttämiseen jotka yhdistettynä olivat luoneet ”puhtaan” kansan, nähtiin tämä yhtenäisyys läntisessä kulttuurissa uhkana koko uudelle maailmanjärjestykselle. Ja sitten vielä jotkut kehtaavat väittää, että ryhmä, joka näki kreikkalaisten ja roomalaisten ihanteet kauhistuksena ajaisivat mukamas jotain väestönvaihtoa ”korjatakseen” asian… hulluja salaliittoteoreetikoita kerrakseen?

Kun siis Fabianistit ja Frankfurtin koulukunnan oppineet ovat yhdessä lukemattomien eri salaseurojen kanssa hallinneet kaikkea sitä tietämystä, kuinka kansakuntia manipuloidaan ja sijoittaneet ”omat miehensä” asemiin kaikissa länsimaisissa valtioissa jo sen vuosisadan verran, sen ei nyt pitäisi olla kovin suuri ihme että asiat ovat monella tavalla päin helvettiä. Tavan kansalle asia tietenkin esitetään kehityksenä ja positiivisena asiana, koska jos kansa tajuaisi kuinka heitä manipuloidaan, he eivät ehkä ottaisi sitä kaikkea niin positiivisena asiana. Mutta sitä vaaraa ei taida olla, koska ihmiset pidetään koululaitoksen ja median yhdistelmällä viihdytettynä ja ”tyhmänä”, minkä vuoksi siltä puuttuu lähes täysin se moraalinen selkäranka nousta tyranniaa vastaan - niin helppoa kuin se olisikin kaataa.


Kuka käskee

Vaikka kansan orjuuttamisen avaimet ovatkin ne samat vanhat: ruoka, lääkitys, säännöt ja tieto (ja ehkä siihen tulisi lisätä energia), toisin kuin ihmiset jotka kuvittelevat sillä äänestämisellä olevan mitään merkitystä, Tavistockin poijjaat tiesivät miten noita elementtejä oikeasti hallitaan: kulttuurilla. Kun ydinsodastakin selviytyvää ruoka-annosta katsoessa ajattelee ”I'm loving it!” ja ihmisiä lakoon kaatava injektio on ”tutkitusti tehokas ja turvallinen”, sitä pistää miettimään mistä ihmeestä ne ajatukset ovat oikeen muodostuneet. Kun se bensa maksoi pumpulla liki kolme euroa ja ensi talvelle luvataan sähkökatkoja joihin sinun vaan nyt pitää sopeutua lyhentämällä suihkuaikaasi, luuletko tosiaan että se tapahtui siellä eduskunnassa nappia painamalla ja kansan tahdon mukaisesti sen äänestyksen perusteella? Ja kuinka ihmiset ovat kuin puulla päähän lyötyjä kun se länsimaisen demokratian esitaistelija käyttikin siviilejä ihmiskilpinä, oliko kaikki sitä edeltävä yksipuolinen tieto vain sattumaa? Hitonmoisia sattumia, sanon minä.

Jos ”Vaikuttavat valinnat päätöksenteon tukena” kuulostaa jo pahalta, ällös huoli, se on vain lastenleikkiä siihen sosiaalisen manipuloinnin määrään jota Tavistockissa ja muissa vastaavissa puljuissa on se reilu vuosisata tutkittu ja sovellettu. Sanoisin yhtenä onnistuneimpana projektina olevan koko ”länsimainen demokratia”, koska enemmistö edelleen uskoo sen olevan oikeutettu valtaan kaikki ylitse ja jokaisen päätöksen olevan kansan vastuulla vaikka sillä kansalla ei ole ollut mitään sanottavaa niihin päätöksiin. Aivopesu on kyllä sinänsä sopiva termi sille manipuloinnin tyylille, mutta se ei anna mielestäni sopivaa mielikuvaa sille todelliselle manipuloinnille - he eivät niinkään pese mitään, vaan paskovat ihmisten päälle ja sanovat sen olevan yhteiseksi hyväksi ja sinun turvallisuutesi vuoksi. Ja sitten ihmiset hymyssä suin syövät sen paskan ja ihmettelevät sitä nonparelleilla kuorrutetun leivoksen outoa sivumakua. Tietysti kuka tahansa virallista tarinaa kyseenalaistava taas on paha syntinen salaliittoteoreetikko, kuten JFK:n tapauksesta opittiin, varmasti myös ihan sattumalta. Tai no, Suomen tapauksessahan Supo ehdottaa väärien mielipiteiden levittämisen kriminalisointia eli vielä pari askelta totalitaarisempaa kuin normaalisti.

Vaikka nämä asiat pystyisi todistamaan kuinka vahvasti tahansa, ei sillä kuitenkaan ole juurikaan merkitystä. Suurin osa ihmisistä kun on jo kasvanut siihen kulttuuriin, joka on ylhäältä ajettu kansaa alistamaan. Asiaa voitaisiin kyllä korjata, mutta se vaatisi ensiksi ongelman laajuuden ymmärtämisen edes osittain. Nyt osa ajattelee asian niin, että ”kaikkea pitää kokeilla”, joten toistetaan jo varmasti toimimaton tempaus (äänestäminen) sen sadannennen kerran. Jos opittaisiin historiasta miten suuntaa muutetaan, keskityttäisiin siihen oikeasti kansakuntaa ohjaavaan voimaan: kulttuuriin. Ensin katsos tulee muutos mielialassa ja sitä seuraa enemmistön kannatus politiikassa, kuten kaikkialla maailmassa nähdään. Ei se edelleenkään tosin äänestämällä siitä muutu, mutta silloin sitä valtaa voidaan oikeasti valjastaa muuhunkin kuin orjuuttamiseen. Ja koska joku pököpää alkaa kuitenkin heti ulisemaan että ”no mitä sitten pitäisi tehdä” niin kerrotaan…


Valta haltuun, jos haluttaisiin

Yksinkertaisin mielipiteenohjauksen väline on mielipidetutkimus. ”Kun noin kerran muutkin ajattelevat niin kyllähän minäkin” - näin Tavistockin opit kertovat ja kas kummaa, se toimii. Hivuttamalla voidaan yleistä näkemystä siirtää ja se näkyy nytkin hyvin selvästi: kansa seuraa kuukausittaisin vaihtuvaa puoluekannatus-galluppia kuin sillä olisi jotain merkitystä. No mutta mitäs se auttaa tietää moinen, kun ei kerran pysty itse niitä muokkaamaan, häh? Ihmiset seuraavat ”trendaavia” asioita, katsos. Sen sijaan että niitä valtamedian ohjauksia jaetaan kaikkialla kommenttien kera, jaettaisiinkin sitä itselle mieluisaa materiaalia, mitä se sitten onkaan. Ja kun se ”hyvä” matsku on kaikkialla, se manipuloiva paska ei ole enää se yleisin mielipide. Ja kyllä, joukkovoimalla saataisiin mikä tahansa asia aina hetkellisesti trendaamaan, jos niin haluttaisiin…

Siihen joukkovoimaan tarvittaisiin kuitenkin yhteistyötä, joka tuntuu aiheuttavan suuria ongelmia. Jostain syystä kristillisten oppien ekumenia on unohtunut kaikkialla ja tilalle on tullut sen ”oman ainoan oikean tavan uskoa siihen omaan aatteeseen”-totalitarismi. Tämä koskee kaikkia ryhmiä, ei vain uskonnollis… hetkonen. Lähes jokainen aatesuunta, puolueet mukaan lukien, ovat hyvin samankaltaisia minkä tahansa organisoidun uskonnon kanssa, mistä seuraa usein ne samankaltaiset aatteet ”pahoista vääräoppisista” - kollektivismin ydin. Päälle vielä narsistit ja opportunistit, jotka nousevat moisten liikkeiden johtoon koska he eivät esitä heikkouksia ja tietämättömyyttään vaan esiintyvät vahvoina johtajina. Kun siis se yhteisten aatteiden harmonian etsiminen korvataan puhdasoppisuudella ja vallanhimoisilla johtajilla, ei tarvitse kauaa pohtia mikä voisikaan mennä pieleen.

Esimerkin voima on suurimmalle osalle ihmisistä se juttu, jota he kunnioittavat. Tämä usein henkilöpalvonnan tasolle menevä ilmiö on kuitenkin samalla ehkäpä se suurin kompastuskivi miksi ihmiskunta ei kykene löytämään rauhaa ja vapautta - suureksi johtajaksi ei oikeastaan koskaan pääsy ne hyveelliset ihmiset, vaan ne vallanhimoiset tyypit. Jos ihan tarkkoja ollaan, suuriksi näkyviksi johtajiksi ei pyri ne kaikista vallanhimoisimmat, vaan lähinnä ne egoistisimmat, koska todelliseen vallankäyttöön ei tarvitse hallita kuin ne muutamat avainhenkilöt joilla on omilla alueillaan se valta. Median johtajat/omistajat, puolueiden johdot, ajatushautomot, yleishyödylliset yhdistykset ja niin edelleen, kaikkien niiden johdot ovat tarkkaan valikoituja. Ja heitä ei mikään demokraattinen elin valitse, mutta kyllä se äänestys tällä kertaa korjaa kaikki asiat? Mutta kun se tyrannia edelleen kaatuu sillä samalla vanhalla tavalla: tottelemattomuudella. Kun kukaan ei enää kuuntele sitä virallista tarinaa, ei se ihmisten näkemyksiin niin itsestään kuin muista enää vaikuta. Mieti - se ei ole kiellettyä… vielä.

Äänettömät aseet hiljaisiin sotiin

Yhteiseksi hyväksi

Kun vuonna 1986 Boeing Aircraftilta ostettua käytettyä kopiokonetta lähdettiin putsaamaan, sen sisuksista löytyi dokumentti, joka tuskin oltiin tarkoitettu tavan kansan käsiin. Kannessa komeili ”Top secret”, huippusalainen, jonka alla otsikko ”Silent Weapons for Quiet Wars - An introductory programming manual TM-SW7905.1” eli tekstin otsikon mukainen ohjekirjanen. No mutta sehän kuulostaa hyvältä, eikö? Yhdistetään vielä tämä opaskirja toiseen teokseen, missä kyseinen läpyskä mainittiin: ”Tavistock Institute - Social Engineering the Masses” kirjoittajana Daniel Estulin. Tolkun ihmiselle kumpainenkin teos edustaa sitä höpöhöpö-salaliittoteoriaa, koska eihän maailmassa ole olemassa voimia, jotka omaksi edukseen pyrkisivät hallitsemaan massoja talouden ja informaation kautta. Joku olisi kertonut, jos näin olisi - ei ole mahdollista pitää salassa suuria suunnitelmia suurelta yleisöltä! Edes silloin, kun asiat on kerrottu moneen kertaan, mutta ei televisiossa, jonka lähetyksestä vastaa ne valtaa pitävät tahot eli siis puhdasta salaliittoteoriaa!

Äänettömillä aseilla (hiljaisessa sodassa) viitataan keinoihin, joilla massoja voidaan hallita lähes täydellisesti ilman, että valtaosa ihmisistä huomaa mitä tapahtuu saatikka ymmärtää mistä on kysymys. Koko strategian avain juontuu 1743 syntyneen ja 1812 kuolleen herra Mayer Amschel Rotschildin tarkkaan havaintoon: ”Give me control over nation's currency, and I care not who makes its laws” eli anna minulle hallinta maan valuutasta niin minun ei tarvitse välittää kuka säätää ne lait. Ja se hiljainen sota on täysi ihmiskunnan hallinta useilla eri keinoilla. Talous on kuitenkin siinä ytimessä, koska sitä manipuloimalla voidaan se varallisuus pakata harvojen käsiin massojen hurraamana. Shokkidoktriini elää ja voi hyvin, mutta on vain pieni osa niistä äänettömistä aseista joita tavan kansaa vastaan käytetään. Talous oli tällä pienellä hallitsevalla luokalla hallussa jo pitkään aina pankkijärjestelmien alkuajoista lähtien, mutta vasta kun keinoja pitää kirjaa kaikesta, mahdollistui lähes täydellinen hallinta kansan ylitse.

Mutta raha on vain resurssi, jonka hallinta on tietenkin olennaisessa osassa tätä sirkusta. Oikea valta tuleekin siinä, kuka hallitsee energian. Ei, en tarkoita mitään mystistä voimaa tai vastaavaa, vaan ihan raakaa energiaa esimerkiksi mitä öljystä saa irti. Oiligarkit ovatkin hallinneet tätä järjestelmää heti siitä lähtien, kun tämä ”fossiilinen” aine otettiin kunnolla käyttöön. Koska äänettömät aseet olivat kuitenkin ennen 1986 julkaistua materiaalia, siitä puuttuukin tämä nykypäivän öljyä ja kultaa arvokkaampi asia: ihmisten digitaalinen identiteetti. Velalla saa ihmisen työskentelemään orjana ja ilman energiaa tulee niin kylmä kuin nälkä, mutta verrattuna ihmisen lähes täydelliseen profiiliin yhdistettynä yksilöityyn mediaan, nämä entisaikojen äänettömät aseet olivat kovin tehottomia. Sen lisäksi ihmiset pystyivät irtautumaan veloistaan kuin energiantarpeestaan suhteellisen helposti, mutta identiteetistään, siitä kaikesta informaatiosta mitä yksilöstä nykyään kerätään, ei tuosta vaan irti pääsekään ja se on siellä odottelemassa aikaa jolloin sitä tarvitaan ja voidaan käyttää vallanpitäjien eduksi.


Sotapropaganda hyötykäyttöön

Liittyvätkö nuo äänettömät aseet Tavistockin tutkimuksiin, siitä ei ole tietoa, mutta tämä heti toisen maailmansodan jälkeen perustettu instituutti on ollut hyvin samankaltaisissa jutuissa heti alkuajoistaan lähtien. Molemmista maailmansodista viisastuneina, vallanpitäjät alkoivat tutkimaan ihmisten sosiaalista hallintaa aivan uudella innolla ja yksi näistä uraauurtavista toimijoista, joista suurin osa ihmisistä on autuaan tietämätön, on juuri Lontoossa majaileva ”The Tavistock Institute of Human Relations” (TIHR). Pikaisella haulla porukasta löytyy lähinnä faktantarkistuksia, jotka osoittavat että heillä ei ole mitään tekemistä suurten salaliittoteorioiden, kuten ”väestönvaihto”, kanssa. Tämä varmasti pitää paikkansa, koska Tavistockin poijjaat eivät käytä välttämättä itse niitä kehittämiään tekniikoita, mutta jotkut muut tahot niitä tuntuvat käyttävän melkoisen tehokkaasti.

Frankfurtin koulukunta kulttuurimarxismeineen vaikuttaakin olevan suuressa osassa menossa mukana, kun Tavistock mainitaan. John Coleman kirjoitti myös asiasta kirjan nimeltään ”THE TAVISTOCK INSTITUTE OF HUMAN RELATIONS - Shaping the Moral, Spiritual, Cultural, and Political and Economic Decline of the United States of America”, mutta sitä en ole vielä ehtinyt lukea loppuun saakka joten jätetään se nyt vain sivuhuomautukseksi. Kaikki vanhat tutut Rooman Klubista CFR:ään myös löytyy noiden Estulinin kirjan kansien välistä, eli jos salaliittojen tutkiminen kiinnostaa, Tavistock Instituutti on ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Mutta siis mikä ihmeen porukka se oikein on, ihan jopa omien sanojensakin mukaan? Yksinkertaistettuna, ykkösluokan ajatushautomo/tutkimuskeskus ihmisten sosiaaliseen hallintaan ja ohjaamiseen.

Jos siis tarvitset keinoja aiheuttaa haluttu muutos jossain yhteiskunnan osassa, heidän tutkimuksensa asiasta ovat aivan maailman kärkeä. Shokkidoktriinista mielenmurhaan, heiltä kyllä löytyy keinot ohjata ihmisiä haluttuun suuntaan. Energiakriisiä ja lamaa vaan päälle niin eiköhän se kansa siitä tokene ja hurraa pelastajaansa, joka nyt siinä samalla vei tuhkatkin pesästä. Veikkaisin että tälläkin hetkellä siellä tehdään kovaa tiedettä miten päin helvettiä mennyt joukkomurhan yritys tulisi ohjata seuraavaan isoon konfliktiin, ettei vahingossakaan ihmiset pääse jyvälle kuinka paljon heitä todellisuudessa kusetetaan. Nimittäin se kriittinen osa tuli noissa molemmissa kirjoissa hyvin selville: tyrannit pelkäävät edelleenkin niitä samoja vanhoja keinoja joilla heidät voi kaataa. Muistathan vielä kuinka se tapahtuu?


Tieto on valtaa

Vaikka vallanpitäjät tietävätkin tasan tarkkaan ne keinot joilla massoja ohjataan ja pakotetaan tanssimaan heidän pillinsä mukaan, he myös tietävät kuinka herkkä se luotu illuusio todellisuudessa on. Rahalla ja energialla voidaan kyllä massoja ja suurinta osaa yksilöistä ohjata ja töniä haluttuun suuntaan, mutta niin kauan kuin edes teeskennellään ihmisoikeuksia kuten sananvapaus, on vaarana että oppinut kansa tai sen osa voisi aiheuttaa massoissa vallanpitäjille haitallista liikehdintää. Etuna vallanpitäjillä on kuitenkin kollektiivinen tietämättömyys kuinka järjestelmämme oikeasti toimii ja sen mukana tulevat automaattiset ”hyödylliset idiootit”. On tietysti rumasti sanottu kutsua kokonaisia ryhmiä hyödyllisiksi idiooteiksi, mutta sieltä psykologiasta ja sosiologiasta kaivetuista opeista on meille luotu tämä yleinen tapa hoitaa asioita ja kovin syvällä siinä montussa olevaa voi kyllä kutsua mielestäni idiootiksi.

Mistä siis puhun? Ihmisten tavasta hoitaa erimielisyydet. Koulusta lähtien opetetaan auktoriteetin voimaa ja valtaa, siinä kun kaikki siitä poikkeava on yksinkertaisesti väärin. Erimielisyyksiä varten tarvitaan joku kolmas osapuoli väliin, joka sitten lukee sääntökirjasta miten asia hoidetaan ja päättää kumpi oli oikeassa… sen mukaan, kumman kanssa tuomitsija oli samassa kerhossa aikaisemmin. Tämä sääntöpohjainen malli missä kaikki pitää löytyä sääntökirjasta on aiheuttanut lähinnä sen, että ihmisten välinen kanssakäynti tarvitsee lähes aina tuomarin siihen väliin. Jos ei löydy tuomaria, sitten enemmistö on se oikeassa oleva taho koska kaikkihan aina tehdään yhteiseksi hyväksi ja silleen? Ja kun enemmistö on jostain asiasta tiettyä mieltä, se on silloin demokraattinen päätös asiasta! Ainiin, mielipidekyselyiden käyttö poliittisena mielipiteenohjauksena taisi olla myös Tavistockin käsialaa…

Mutta kuten jokainen ”herännyt” toki tietää, häneen ei voida vaikuttaa ja hänen omaamansa tieto kaikista asioista on taivaan tosi. Siis aivan samalla tavalla kuin jokainen tolkun ihminen tietää, vaikkakin se tieto voi näiden kahden kohdalla olla täysin päinvastaistakin. Tämä erehtymättömyyden mentaliteetti onkin nähdäkseni yksi parhaita ja samalla tuhoisimpia tapoja hallita massoja ja kyllä, sitäkin ollaan tutkittu. Ja kun sitä on tutkittu, se on otettu huomioon niissä ehdotetuissa strategioissa, joita vallanpitäjät jakavat omille kätyreilleen. Itse tiedän että en tiedä monesta asiasta paljoa paskaakaan ja niistä joista jotain tiedän, saatan olla myös väärässä. Sananvapaus olisi se koko ihmiskunnan tapa ratkaista lähestulkoon kaikki ongelmat, mutta ihmisille on juurtunut kovin syvälle se olettamus, että eri mieltä olevien kanssa ei keskustella. Voiko kaikkien kanssa sitten keskustella? Ei. Vain niiden kanssa, joilla on avoin mieli. Muille kaikki se tieto on kiveen hakattuja uskomuksia ja uskon asioista ei kiistellä, kuten kaikki tietävät. Onko sen parempaa äänetöntä asetta kuin ihminen, joka uskoo sen mitä muut haluavat hänen uskovan? Sotaa mielistä on käyty nykyisessä muodossaan vasta reilun vuosisadan, mutta se koneisto näyttää olevan vahvasti voitolla…