Tervanukke

Ei kuitenkaan olkiukko

Tervanukke on vapaa käännös lontoon termistä ”tar-baby”, joka tarinassa on siis nukke joka on tehty tervasta ja tärpätistä. Jos siihen menee koskemaan, likaa vain itsensä ja siihen tuppaa jäämään vielä kiinni. Juuri tätä asiaa kyseinen termi kuvaakin, eli tilannetta joka vain pahenee jos sille antaa huomiota. Apinarutto oli tärppi, mihin ihmiset eivät onneksi tarttuneet ja se katosi kuin tuhka tuuleen, joten siinä nähtiin saman tien mikä on ainoa tapa päästä siitä tervanukesta eroon - huomiotta jättäminen. Uutiset osaavat kuitenkin rummuttaa lähes minkä tahansa asian, niin halutessaan, kansan huomioon ja se tarttuu riittävällä rummutuksella ja usein tulee jäädäkseen kun niin halutaan. Mutta osataan sitä muuallakin kuin valtamediassa, se on nähty varsin selvästi tässä viimeisten… parin viikon aikana?

Osa on saattanut huomata VKK:n suuren johtajan, Anon, alkaneen saarnaamaan litteän maan puolesta. Se on totta, koska hänen Raamatuntulkintansa on oikea ja kaikki siitä eri mieltä olevat ovat vääräoppisia. Ilmassa on aistittavissa lievää erimielisyyttä hänen tulkinnastaan mutta koska en ole asiaan sen tarkemmin perehtynyt, jokainen tehköön omat johtopäätöksensä mikä tulkinta tai versio Raamatusta on oikein ja mikä väärin. Kun sen sadannennen kerran käännetty kirja vihjaa johonkin suuntaan, se saattaisi kannattaa ottaa hieman varauksella, tosin ei se kait niin nuukaa ole kun ”Älä tapa” oli alkuperäisellä kielellä suomeksi käännettynä ”Älä murhaa”? Tämmöiset pienet eroavaisuudet ei tietenkään menoa hidasta ja muut uskonnot ovat vähintään yhtä tarkkoja oikean ja väärän tulkinnan ongelmista.

Olen vuosien aikana tuhlannut lukemattomia tunteja tutkien näitä ”lätyn” todisteita enkä vieläkään ole nähnyt ainoatakaan toistettavissa olevaa todistetta, jota voitaisiin todisteena pitää. Vastaus on aina ankara infodumppaus meemejä ja kuvia, joihin joku on lisännyt tekstiä ”todisteeksi” tai tunteja kestäviä videoita jossa ihmiset puhuvat uskottavalla äänellä puutaheinää. Mikään todiste pallon puolesta ei yhdellekään flättärille koskaan tule kelpaamaan, joten niiden luetteleminen on tässä turhaa. Heidät voidaan kuitenkin jakaa kahteen pääleiriin ja sitten ne ”muut”, joilla on jokaisella ihan oma maailmansa. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat ”tieteeseen” perustavat, joidenka mukaan kaikki todisteet pallon puolesta olevat rapparien tiedettä kuten fysiikka ja astronomia, eli väärin koska syyt joita ei tarvitse todistaa koska salaseurat (siitäkin huolimatta, että sitä samaa fysiikkaa käytettiin luomaan se laite, jolla nyt sitten asia kumotaan sanomalla ettei se niin ole). Toiseen ryhmään kuuluvat Anon kaltaiset pyhään kirjaan uskovat, joille se Raamatun tai muun kirjan teksti on totta, täysin riippumatta mitä mikään muu todiste kertoo koska niin se seisoo siinä kirjassa, piste.


Sama pätee monessa muussakin asiassa

Lättymaa ei kuitenkaan ole varsinaisesti tämän tekstin aihe, mutta se on loistava esimerkki tervanukesta. Ainoa asia mitä sillä todellisuudessa saadaan aikaiseksi on hyvin pitkälti se, että joku ulkopuolinen kompastuu juttuun ja lähtee asiaa itse katselemaan ja putoaa siihen kaninkoloon josta aniharva on koskaan päässyt ulos. ”Kerran lätty, aina lätty” on varsin yleinen asenne ja ihmiset eivät ole kovinkaan tunnettuja siitä, että muuttaisivat uskomuksiaan todisteista huolimatta. Kyllä, olen itsekin tuhlannut aivan liian monta tuntia näihin keskusteluihin mutta ehkäpä sitä nyt jo oppisi itsekin? Ongelma ei ole kuitenkaan niin yksinkertainen, että pelkkä ohittaminen olankohautuksella tai naamapalmulla ratkaisisi asian. Nimittäin aivan kuten niissä muissakin samankaltaisissa asioissa, se levitetty asia voi oikeasti olla jopa vaarallinen. Mikä olisi siis oikea tapa toimia, vai onko sellaista olemassakaan?

Loogisilla argumenteilla on (lähes) mahdotonta muuttaa ihmisen mielipidettä, jos hän on muodostanut tunnereaktion asiasta suuntaan tai toiseen eikä ole valmis oppimaan uutta. Toisaalta jos alkuvaiheen epäröinnin aikana sinne väliin saa iskettyä sopivaa tietoa niin ihminen voi havahtua kusetukseen. Täten mihinkään keskusteluun osallistuminen näistä tervanukke-aiheista on samaan aikaan puhdasta ajanhukkaa, uhka kasvattaa sen näkyvyyttä, mahdollisuus ehkäistä mahdollinen tartunta sivustakatsojiin ja päälle satavarmasti sotkea itsensä vielä enemmän jumiin siihen tervaan. Jos vain olisi silloin ensimmäisellä kerralla vaan antanut asian olla… osaisiko siitä siis itse oppia, että kun on kerran haksahtanut tervanukkeen, ei toistamiseen lankea samaan suohon, mitä veikkaat? Sosiaalisen median algoritmit kun tarjoilevat sitä käyttäjän huomion saanutta asiaa uudestaan ja uudestaan, jolloin kerran huomiota antaneena sama aihe tule vastaan yhä uudelleen.

Ehkäpä sama pätee myös näihin kaikkiin muihinkin nykypäivän hömpötyksiin. Muutama saisi kaikessa rauhassa puhua asiasta ja jos siihen ei kukaan kiinnittäisi huomiota, asia ei siitä juurikaan etenisi. Niin se maailma ennen toimi, ennen sosiaalista mediaa - minkään asian tartuttaminen laajaan yleisöön oli lähes mahdotonta ilman merkittäviä resursseja. Tosin niinhän se nyt menee näissä suuremmissa asioissa tuolla valtavirran puolella: kapitalistinen sananvapaus määrittää sen, mistä asiasta tulee valtavirtaista ja mikä jää marginaaliin. Tervanukke kun ajetaan ison rahan painepesurilla ojanpohjalle jos aihe ei vallanpitäjiä miellytä. Siksi onkin varsin silmiinpistävää, kuinka paljon huomiota jopa valtamediassa lättymaa oikeasti saakaan. Lättymaa-tervalasta ollaan tyrkyttämässä joka paikassa ja aina löytyy muutama, joka ei voi vastustaa mennä tökkäämään sitä sormella. Ja se on menoa sitten… Lättymaassa kun on vielä semmoinen juttu, että siinä menee kaikki uskottavuus sen sileän tien kaikkien muiden paitsi oman sakin kesken. Siksi tietysti asia oli pitkään muhimassa pinnan alla, kunnes nyt sitten tulvaportit avattiin.


Mistä siis saisi puhua ja mistä tulisi vaieta?

Kas siinä pulma, koska kaikista asioista on voitava keskustella asiallisesti, ihan kaikista. Mutta asiallista keskustelua on esimerkiksi sosiaalisessa mediassa hyvin pitkälti täysin turha yrittää, koska se juttu lähtee aina lennolle syystä tai toisesta. Siksi yksinkertainen ohje voisi olla, että jos asia ei sinua kosketa henkilökohtaisesti ja omassa elämässäsi, niin annappa kuule olla. Mutta aina sitä pikkuisen pitää kuitenkin… Ja kun meille esitetään aihe, joka tulee kuin tyhjästä ja se saa jengin sitä tökkimään, kannattaisikin pohtia että mistäs tämä tämmöinen on oikein lähtenyt? Q-liike oli jokunen vuosi sitten varsin samankaltainen ilmiö ja siihen yksi jos toinenkin jäi kiinni, osa vieläkin. Mutta aivan kuten niin moni pelastusta lupaava kokonaisuus, sitä ei koskaan tullut vaikka siihen kuinka uskottiin. Lätyille kun pelastus odottaa joko taivaassa, tai siinä kun ihmiset sen lätyn kautta havahtuvat kaikkiin muihinkin kusetuksiin ja sitten maailma pelastuu!

On vaikea sanoa mistä nämä tervanuket oikein saavat alkunsa. Osa on myöhemmin ollut jäljitettävissä yksittäisiin trolleihin, osa taas valtiollisiin toimijoihin, mutta koska yleinen mielipiteemme on niin vahvasti manipuloitu kokonaisuus, on turha olettaa että näistä asioista voitaisiin keskustelemalla nykypäivänä selvitä. Monet näistä tervanukeista on kuitenkin tarkoituksella luotu siihen, että kun ne päästetään jonkin tietyn ryhmän sisään, se rikkoo sen ryhmän sisältäpäin aiheuttamalla keskinäistä riitaa tai vähintäänkin leimaa koko ryhmän sillä syötetyllä asialla. Hajota ja hallitse on varsin toimiva taktiikka. Mutta eiväthän ne nyt tahallaan syöttäisi disinformaatiota potentiaalisina uhkina näkemiinsä ryhmiin? Siis kuten viimeksi kun siitä löytyi ainakin joitain todisteita, että niin oltaisiin tehty…

Sananvapaus olisi kuitenkin se keino ratkaista tämä ongelma, mutta jo nykyisten rajoitteiden puitteissa siitä on tehty varsin haastavaa, ellei jopa mahdotonta joissain tapauksissa. Valtavirtaan uskovat kun niputtavat kaikki mahdolliset asiat ”hörhöihin”, eikä heitä edes kiinnosta kuulla yhtäkään argumenttia minkään aiheen puolesta. Jostain syystä aina kun se toisinajattelijoiden kenttä millään tavalla alkaa tasaantumaan, jostain putkahtaa uusi tervanukke näkyviin ja eihän sitä nyt voi olla koskematta! Kun aika ja energia palaa näiden yleensä jonninjoutavien asioiden puimiseen, se on kaikki pois jostain muusta joka olisi paljon hyödyllisempää jokaiselle itselleen. Esimerkiksi kattoon syljeskely on paljon hyödyllisempää kuin lättymaasta keskustelu, se on tullut niin monta kertaa huomattua, viimeksi… eilen? Mutta nyt ihan oikeasti annan asian olla, seuraavaan kertaan saakka. Jäädään siis odottelemaan seuraavaa tervalasta, koska kyllä se sieltä taas ilmaantuu jahka tämä Anon nostama ”lukekaa Raamattua, se todistaa lätyn” sirkus rauhoittuu. Twatterin puolella ainakin kemikaalivanat ovat taas lähteneet lentoon…

Anarkismista

Eniten väärinymmärretty sana?

Jos jollain asialla ei ole nimeä, siitä on lähes mahdotonta keskustella. Jos taas kaikki ymmärtävät nimetyn asian eri tavalla, ei siitä keskustelusta liioin tule yhtään mitään. Anarkia, anarkismi ja kaikki niihin liittyvät sanan muodot ovat malliesimerkki keskustelun mahdottomuudesta termin tahallisen vääristelyn vuoksi. Tai no, se vääristely mahtaa olla sitä kuuluisaa sattumaa, aivan samoin kuin miksi demokratia/demokraattinen ymmärretään varsin monella eri tavalla - anarkia kun kuvaa järjestelmää ilman vallanpitäjiä ja demokratia on vallanpitäjien oikeutus orjuuttaa kansa. Yksinkertaisimmillaan (ja sanan alkuperäisessä merkityksessä) anarkia siis tarkoittaa ei hallitsijoita ja anarkismi uskoa siihen, ettei kukaan ole oikeutettu valtaan muiden yli, siis kukaan ei hallitse muita. Ei siis kukaan, ei edes se sotapäällikkö tai vastaava tyranni, joka esitetään jokaisessa jenkkileffassa olevan vallassa anarkian ollessa voimassa. Anarkia tarkoittaakin kansankielessä kaaosta, ei sitä että jokaisella yksilöllä on itsellään se valta. Jokaisen yksilön oman vallan yhdistäminen ”yhteiseksi hyväksi” olisi se demokratia, mutta ei siitä sen enempää tässä kohtaa.

Asiaa ei tietenkään auta liioin se, että jotkin ryhmittymät käyttävät itsestään anarkistin kuvausta, tai se on heille ulkoa lätkäisty, vaikka heidän oma aatemaailmansa ei itse asiassa perustu siihen ei hallitsijoita-aatteeseen. Antifasistit, black block ja muut vastaavat kaaosta ja tuhoa aiheuttavat ja siihen kannustavat tahot yleensä leimataan anarkisteiksi ja osa heistä itsestäänkin tuntuu kuvittelevan olevansa anarkisteja, mutta he vain tekevät sitä täsmälleen samaa politiikkaa kuin kaikki muutkin poliittiset puolueet, tosin vaan hieman omalla tavallaan. He, samoin kuin kaikki muutkin poliittiset puolueet kun uskovat, että se heidän maailmankatsomuksensa on niin oikea, että se voidaan pakottaa väkivalloin kaikille muillekin. Keinot millä se heidän oma näkemys tungetaan kansan kurkusta alas vaan hieman poikkeaa toisistaan, mutta perusidea on kaikilla valtaan halaavilla sama: minä olen oikeutettu sanelemaan muille miten olla ja elää. Osa haluaa siihen valtaan käyttää sitä maagista olentoa, ”valtiota”, joka on oikeutetusti vallassa kaikki laki niin sanoo. Osa taas uskoo vallanpitoon riittävän organisoidun kaaoksen, jota ”oikeamieliset” tahot aiheuttavat. Molemmat kuvittelevat olevansa oikeutettuja väkivallalla pakottamaan muut näkemään asian samoin. Älä siis naureskele antifanteille jotka polttopulloja heittelevät ja huutelevat ”natsit vittuun”, jos itse tekisit samaa auktoriteetin kautta ja ”lain voimalla”.

Näiden muka-anarkistien sijaan puhutaankin nyt niistä, jotka oikeasti uskovat siihen alkuperäiseen aatteeseen: ei hallitsijoita. Eri näkemyksiä siitä, miten se maailma rullaisi anarkistisessa yhteiskunnassa on nimittäin lukemattomia. Vahvasti yksinkertaistettuna annan muutaman esimerkin näistä eri näkemyksistä: Anarko-kapitalistit uskovat vapaan kaupan ja suostumuksella toimivien sopimusten riittävän ihmisten harmooniseen elämään. Anarko-kommunistit taas luottavat kaikkien samanarvoisuuteen, tuotantovälineiden yhteisomistukseen ja yhteistyön yhdistelmään luoda toimiva maailma. Anarko-syndikalistit antaisivat ammattiyhdistyksille ja vastaaville vapaaehtoisille yhdistymisille painon rauhallisen yhteiskunnan rakentumiselle kuin itselleen. Ja ne tsiljoona muuta näkemystä ja versiota tietävät myöskin olevansa oikeassa eli kunhan vaan kaikki näkisivät asian samalla tavalla oikein, maailma pelastuisi. Tässä nimittäin on samalla se anarkismin suurin haaste: kun ketään ei voida kerran pakottaa näkemään asiaa samalla tavalla ja tekemään oikein, mitenkäs ne kaikki ”hullut” hoidetaan? Ideoita siihenkin on lukemattomia, mutta eihän niistä kukaan jaksa ottaa selvää itse, etenkään silloin kun tietää anarkian tarkoittavan vain kaaosta ja vahvimman valtaa muiden yli… mutta silloinhan se ei enää ole anarkia vaan… tasavalta?


Lue se ..tun ohjekirja

Toisin kuin yleisesti luullaan, on anarkistisen maailman luomiseksi ja sen toimimaan saamiseksi kirjoitettu lukemattomia teoksia ja yksi ehkä kuuluisimmista ja eniten luetuista kirjoista etenkin läntisissä maissa on kaikkien näkyville piilotettu anarkistin oppikirja. Jos nimittäin siitä kirjasta ohittaa kaikki paitsi ne muutamat kappaleet, meillä on olemassa valmiiksi mietitty eettinen perusta ihmisten rauhanomaiselle yhdessäololle ja maailmalle ilman ainuttakaan hallitsijaa. Tämä kirjan tarina kertoo nimittäin miehestä, joka ei pokkuroinut yhdellekään auktoriteetille ja halusi jokaisen ihmisen löytävän onnellisuuden ja oman rauhansa ilman kenenkään sanelua ulkopuolelta. Olet saattanut kuulla tyypistä? Se on se usein parrakkaana miehenä valkoisessa kaavussa kuvattu tyyppi, jonka viranomaiset oikeutetusti ristiinnaulitsivat lakiensa rikkomisesta: Jeesus. Piti tarinaa sitten täytenä totena tai toisessa ääripäässä puhtaana fiktiivisenä satuna, Jeesus opetti ihmisille kuinka he voivat elää yhdessä ilman ainuttakaan hallitsijaa. Koko opetus voidaan kiteyttää kultaiseen sääntöön, joka löytyy muistaakseni kahdesta evankeliumista: Tee muille kuin haluat sinulle tehtävän, noin ilman mitään hienoja sanoja ja rautalangasta väännettynä. Jos et halua tulla pakotetuksi tekemään miten muut määräävät, et ole oikeutettu määräämään pakolla muita - yksinkertaistettuna et siis voi valita ketään valtaan ylitsesi, et itsesi etkä muiden. Jos siis olet kristitty joka elää Jeesuksen oppien mukaan, mitä helvettiä sinä sielä äänestyskopissa teet?! Toki sama pätee ateisteihin - jos et pidä yhtäkään taikaolentoa aitona, miksi ”valtio” sanelee miten sinä saat elää?

Jatketaan vanhoilla kirjoilla joista löytyy samantien selitys siihen, miksi kristityt eivät elä kuten heille saarnataan: Fyodor Dostoyevski - The Brothers Karamazov ja sieltä kappale ”The Grand Inquisitor”. Suosittelen lukemaan kyseisen kappaleen vaikka koko kirja ei noin muutoin kiinnostaisikaan. Jos et halua juonipaljastuksia, hyppää suoraan seuraavaan kappaleeseen. Kirjan tarinassa Jeesus on palannut takaisin maan päälle, mutta kirkko kopitti hänet lähes välittömästi. Suurinkvisiittorin ja Jeesuksen välinen keskustelu kertoo tarinan siitä, miksi Jeesuksen opit eivät ihmisille uponneet: ihmiset eivät halua vapautta vaan sääntöjä ja dogmia, täytyy olla joku auktoriteetti sanelemassa kuinka olla ja elää. Kirkko tekikin tätä työtä varsin ansiokkaasti vuosisatojen ajan, pakottaen kansan alisteiseksi ”oikeutetuille johtajille”, koska kansa ei alkuun osannut edes lukea niitä pyhiä tekstejä vaan nojasi täysin papiston tulkintaan. Eipä se Raamatun käännös kansan kielelle paljoa tainnut kuitenkaan auttaa, koska sama meno jatkui ja jatkuu edelleen valtaosalle kristityksi itseään kutsuvalle. Jeesus opetti miten moraali riittää hyvään elämään, kirkko taas kuinka lait ja säännöt tulee ensin moraalia. Raamattu toki opettaa kunnioittamaan esivaltaa, valtiota, mutta Jeesus ei… mutta se on varmasti puhdas sattuma, että vallanpitäjät jättivät anarkistin oppikirjaan myös kaiken sen, joka kumoaa Jeesuksen opit?

Ongelma on kuitenkin aito ja sille ei ole olemassa helppoa vastausta - miten niiden ”pahojen ihmisten” kanssa tulisi toimia? Alfie Kohnin teokset eivät sinällään anna vastausta miten sen ongelman voisi ratkaista, mutta ne avaavat sitä pääsyyllistä varsin selvästi: kilpailu. Kilpailua pidetään luonnollisena asiana, koska sitä tapahtuu luonnossa. Kyllä, niin tapahtuu, mutta silloin pitää tutkia miksi niin tapahtuu. Kun jostain on pulaa, kilpailu rajallisista resursseista alkaa. Nykymaailma luo pulaa ja kannustaa kilpailuun yhteistyön sijaan, mikä onkin nykyisen neoliberalistisen yhteiskuntajärjestelmän perusta: kilpailulla ratkaistaan kaikki asiat, myös sen kuka on oikeassa ja mikä on totta. Ja kun kilpailu ei koskaan voi olla reilua, lopputulos on taattu. Siihen vielä päälle kun lisätään sosio- ja psykopaatit niin ei tarvitse ihmetellä miksi se valta muiden yli ei johtanutkaan utopiaan jona meille nämä tasavallat ja demokraattiset sääntöpohjaiset järjestelmät myytiin. Kun anarkiassa pelottaa ihmisiä se, että vahvin ottaa väkisellä vallan ja se on yleensä se ”paha ihminen” joka niin tekee, eikö se pitäisi pelottaa vielä enemmän että se sama on nykyään laillistettu ja täten ”oikein”?


Ongelman korjaamista sillä millä se on tullutkin

Aivan yhtä varmasti kuin juopumisen saa korjattua juomalla lisää viinaa, voidaan byrokratiasta ja säännöistä päästä eroon byrokratialla ja uusilla säännöillä. Sääntöpohjainen järjestelmä on uponnut niin vahvasti kansan syviin tuntoihin että niitä jotka puhuvat anarkiasta, ei hallitsijoita, pidetään hulluna. Meillä täytyy olla joka pitämässä kuria ja järjestystä, ei ihmisiin voi luottaa! Joten kun ihmisiin ei voi luottaa, ratkaistaan se ongelma antamalla heille lisää valtaa, oikeutetusti, muiden ylitse! Nerokas idea, eikö totta? Kun EU sanelee maallemme uusia sääntöjä, ne pitää korjata pönkittämällä Suomen hallinnon oikeutta määrätä kovemmin kuin EU omia sääntöjään kansalle! Nyt kun otettiin vielä NATO määräämään maamme väkivaltamonopolia, se voidaan varmasti myös äänestää pois vallasta koska NATO ei olekaan koko olemassaolonsa aikana koskaan ainakaan salaisilla Gladio-joukoillaan eliminoinut vastustajiaan ja pakottanut kansan heitä kannattamaan mediaa hybridikeskuksiensa kautta manipuloimalla, eikös?

Olemmekin siirtyneet jo hyvissä ajoin Vaclav Havelin kuvailemaan post-totalitaariseen järjestelmään, jossa valtio on uskonto joka roviolla polttaa vääräuskoiset. Järjestelmä on indoktrinoitu niin vahvasti kansaan, että vain kylähullut uskaltavat enää puhua sitä vastaan. Toistamme rituaaleja koska niin on aina tehty ja hoemme samoja iskulauseita vuodesta toiseen vaikka niiden paikkansapitävyys olisi kuinka räikeässä ristiriidassa todellisuuden kanssa… maailman onnellisin kansa, riippumattomin media ja universumin paras valtiojohto! Kun se usko on järjestelmään niin vahvassa, ainoaksi korjaukseksi tarjotaankin ”oikein äänestämistä”, koska kilpailulla valittu seuraava suuri johtaja täytyy olla hyveellinen ja oikeutettu valtaan, koska se on kansan tahto vaikka juu, olihan siinä pikkuisen media juksuttamassa ja manipuloimassa eikä mitään valtavirrasta poikkeavaa päästetty koskaan argumentoimaan näkemyksiään. Mutta kyllä se sitten ensi kerralla! Kunhan siihen vaan uskoo riittävän kovaa, eli ei lainkaan kultti…

Tarjoaako anarkismi sitten sen utopian ihmiskunnalle? En tiedä, sitä on kokeiltu moneen otteeseen ja sen on aina tallottu ulkoa isompien jalkoihin. Sen tiedän ettei sääntöpohjainen järjestelmä ongelmaa liioin ratkaise, sitä kun on kokeiltu vasta jokunen vuosituhat johtaen aina samaan harvainvaltaan ja kansan kärsimiseen, mutta ehkä se sitten ensi kerralla kun ei koskaan ennemmin? Asiasta ei voi edes keskustella saamatta hullun leimaa, minkä luulisi olevan varsin selvä merkki manipuloidusta mielipiteestä, mutta eiväthän ne nyt niin tekisi. Miksi ihmeessä vallanpitäjät vastustaisivat sitä yhtä ainoaa asiaa, joka uhkaa heidän valtaansa - tottelemattomuutta? Asia on kuitenkin jokaisen itsensä omassa päässään saatava kohdalleen, eikä siihen ulkopuolisten ole oikeutettua millään tavalla puuttua. Onko se anarkismi se pelottava asia, vaiko vapaus ilman ”järjestelmän” tuomaa turvaa. Siis sen järjestelmän, joka on aiheuttanut kaikki ne maailmanhistorian sodat, massamurhat ja vastaavat koska joku oli jossain väärää mieltä? Jeesus julisti rauhaa ja rakkautta, mutta se on vaan taikauskoa koska valtio tahi kirkko tietää paremmin, vai kuinka se meni?

Viimeisimmän vaaliteatterin ensianalyysi

Puuttuvin tiedoin mutta vanhaan perustuen

Vaalit olivat tätä tekstiä kirjoittaessa eilen, 2.4.2023, eli paljon asioita joita tarkempaan analyysiin tarvitaan jää puuttumaan. Emme esimerkiksi vielä tiedä niitä lopullisia tuloksia kuka pääsi sisään ja kuka ei, koska tarkistuslaskentaa ja virallista tulosta ei vielä ole tiedossa. Oletuksena on siis se, että ensilaskennan tulos on pääosin oikein osoittaen sen, että kansan enemmistö ei halunnut enää ”vasemmistoa” valtaan vaan ”oikeiston” olemaan vallassa heidän ylitseen. Sosiaalidemokratiahan on hyvin pitkälle oikeistolainen näkemys talousasioista ja Suomessa ei ole yhtään merkittävää puoluetta jonka mukaan tämä ”pohjoismainen malli” ei olisi se oikea tapa paimentaa kansaa. Sosiaalidemokratia kun voidaan yksinkertaistaa pohjoismaiseksi malliksi - pääosin vapaa kilpailu, mutta ”luonnolliset” monopolit ovat valtion hallussa tai omistuksessa. Ja että valtio tietää kaikista sinun asioista paremmin kuin sinä itse, koska pakollinen koulujärjestelmä on indoktrinoinut joka ikisen hyvän kansalaisen jo pienestä pitäen.

Maamme poliittisen teatterin yksipuoluejärjestelmä vaati siis jälleen kasvojenpesun, eli se ”vasemmisto” vaihdettiin ”oikeistoon” jossa erona siis se, että toinen ottaa kansalta ja antaa kavereille, siinä kun toinen antaa kavereille ja ottaa kansalta. Kummin päin se nyt menee niin se on hankala sanoa. Todelliset voittajat näissä vaaleissa olivat tietenkin ne oikeat vallanpitäjät ja heidän ohjaamansa organisaatiot kuten EU ja vastaavat. Yli 70% kansasta kirjoitti avoimen valtakirjan auktoriteeteille johtaa tätä tasavaltaamme juuri kuten lystäävät ja senhän he tulevat tekemään - juuri kuten lystäävät. Jokainen äänestänyt sai siis toivoa minkä näköinen puhuva pää sielä tasavallan rakenteissa lupaa heille kuun taivaalta ja painaa käskystä nappia, mutta samalla kertoi että hyväksyy tuloksen oli se sitten mikä tahansa kunhan se menee sääntöjen mukaan. Tämä on se sääntöpohjaisen järjestelmän oikeutus vallalle tänä päivänä - enemmistön tahto. Kilpailulla ”oikeaan” järjestykseen saatu joukko, jolla oli täysi oikeus valehdella ummet ja lammet kilpailun aikana. Mikä voisikaan mennä pieleen?

Toisena suurena voittajana vallanpitäjien jälkeen voidaan pitää sen koneistoa itseään, eli sitä sääntöpohjaista järjestelmää ja ennen kaikkea sen PR-toimistoa, mediaa. Ei pelkästään valtamediaa vaan koko mediakenttää, joka sai jälleen enemmistön noudattamaan auktoriteettinsa käskyä: muista äänestää! Koska sillä mikä on, ei ole juurikaan merkitystä ja sillä miltä asiat näyttävät on kaikki paino, lopputulos näissä vaaleissa oli yhtä yllättävä kuin mistä suunnasta aurinko nousi tänä aamuna. Ihmiset äänestävät mielikuvia niistä puolueista ja ehdokkaista, jotka on luotu median avulla. Jokaisessa kadunkulmassa oli siksi nähtävillä suuria plakaatteja tulevista ”suurista johtajista” ja heidän puolueistaan, koska tällä luodaan kuva tutusta ja turvallista valinnasta. Mediapelistä ja sen suorittamasta manipuloinnista olen kirjoittanut jo vuosien aikana niin paljon, että en tässä kohden asiaa sen tarkemmin avaa - hakemalla blogista ”propaganda” tunnisteen löytyy asiasta märehdittävää päiväksi jos kahdeksi.


Mikä meni pienpuoluekentällä pieleen?

Päivä ei ollut edes vielä vaihtunut kun syyttely ja selitykset alkoivat. Yksi videoalusta taisi mennä kiinni ja käyttäjille annettiin 24 tuntia aikaa kerätä luunsa ja suksia kuuseen (perustuen Tokentuben omistajan lausuntoon eiliseltä, eli klo 20.00, 3.4.2023 palvelussa sammutetaan valot. Käykö näin jääkin nähtäväksi.) Syyllinen huonoon tulokseen tiedettiin kuitenkin jo ennalta: vaalivilppi ja/tai väärin äänestäneet. Äänestämättömien demonisointiin perustunut vaalikampanja ei jostain syystä tuonutkaan haluttua lopputulosta, jota kukaan ei olisi voinut arvata missään kohtaa vaikka asiasta ei varoiteltukaan taas kovin moneen kertaan. Vaalivilppiä tuskin laajemmassa mittakaavassa tapahtui, koska sitä ei tarvita: auktoriteettiuskovainen kansa niine ääniä laskeneineen ja vaaleja tarkkailleineen hyvien ihmisten toimien ansiosta se fyysinen äänestys/laskenta ei ole paikka missä vaaleihin vaikutetaan. Tulokset laskevat koneet, joihin se käsin laskeminen syötetään, ovat toki mahdollinen vilpin paikka, mutta kun lueskelee sosiaalista mediaa niin kovin kauaksi vaalitulos ei kansan yleisestä mielipiteestä mennyt. Omasta kuplasta katsottuna tämä voi tosin vaikuttaa ihan toiselta.

Koska omat tietoni tästä ”skenen” esityksestä perustuu vain julki tulleisiin asioihin, voi sielä taustalla olla vielä paljon muutakin meneillään. Mutta kas kun se äänestävä kansa perustaa päätöksensä juuri siihen samaan asiaan, eli julki tulleeseen tietoon, niihin saatuihin mielikuviin, on analyysi nähdäkseni perusteltu. Mikä siis meni ”pieleen”? VKK oli niissä sotealuevaaleissa suuri nousija ja kentän yhtenäisyys oli varsin hyvä. Silloin äänestettiin muutoksen puolesta, protestina nykyiselle menolle. Tulos olikin käytettyihin resursseihin nähden aivan loistava. Ja sitten homma laukesi reisille: huomattiin, että VKK:lla oli kristillisiä arvoja. Tämä shokkiyllätys, joka jokaiselle lukutaitoiselle (puolueen periaatteet ja ohjelma) ei olisi pitänyt olla yllätys lainkaan, johti sitten joukkopakoon. Mutta tämä pako ei olisi ollut mahdollinen ilman sitä, että puolue oli sisältä jo valmiiksi jaettu useaan eri leiriin jotka kilpailivat keskenään. Syntyi siis VaLi, joka nappasi mukaansa VKK:n ”kerman” eli parhaiten vaaleissa pärjänneet. Poliittista sirkusta parhaimmillaan ja mantrat ”me vaikutamme sisältä” saivatkin surkuhupaisen todisteen ihmisten uskosta siihen ideaan - puolueen muuttaminen sisältä kun olisi hieman helpompaa kuin koko järjestelmän, eikö? Mikä siihen jakautumiseen johti on nähdäkseni sekalainen läjä toisistaan ristiriitaisia tarinoita, koska jokainen riidan osapuoli tietää totuuden ja muut puhuvat paskaa. Se mitä tapahtui ja miksi ei kuitenkaan ole tässä kohtaa merkityksellistä…

Vaan se, miltä asia näytti ulospäin vaikutti ihmisten näkemyksiin. Tapahtui nimittäin kaksi merkityksellistä asiaa tässä jakautumisessa, jonka ansiosta vaalitulos äskeisissä vaaleissa oli mikä oli. Ensiksi, merkittävä joukko ihmisiä päätteli siitä kaikesta sekoilusta että paskanmarjat, minähän en tuota sakkia enää vaaleissa tue. Menivätkö nämä äänet sitten vanhoille puolueille vaiko äänestämättömien joukkoa kasvattamaan, sitä on vaikea sanoa, mutta joukkopako oli huomattava. Toisekseen, tämä johti vahvaan kuppikuntaisuuteen, joka vähemmän yllättävästi johti runsaaseen keskinäiseen nokitteluun ja suoranaiseen vittuiluun. Selkäänpuukotuksia ja vanhojen kavereiden ja liittolaisten erkaantumisia tapahtui runsaasti, mutta vaaleihin sillä oli se vaikutus että äänet jaettiin kahden listan välillä ja D'Hondtin matematiikka teki loput. Vaalikampanjat muodostuivatkin kilpailuksi sen varsin pienen joukon, noin 50.000 ”herännyttä” ja äänestävää ihmistä, huomion saamisesta jolloin jokainen ääni yhteen leiriin oli pois siltä toiselta. Yhteisen potin kasvattamista kun yritettiin tehdä ainoastaan äänestämättömien joukosta, heille vittuilemalla ja syyllistämällä. Jos haluaa pelata lassipalloa isojen poikien kanssa, kannattaisi opetella ne säännöt ensin… sanompahan vaan.


Mitään yhtenäistä kenttää ei ole koskaan ollut

Tämä saattaa tulla monelle yllätyksenä, mutta mitään yhteistä kenttä ei tällä valtamedian suunnasta katsottuna väärää mieltä olevien joukossa ole. On ihmisiä omine mielipiteineen ja joitain satoja ”vaikuttajia”, joiden omat kuppikunnat ovat varsin vaihtelevissa väleissä keskenään. Vaalien jälkipyykki tullee jakamaan nämä ryhmät vielä rankemmin, jolloin se ”meidän kanssa tai meitä vastaan”-mentaliteetti vain kasvaa. Jos tuet yhtä, olet toista vastaan ja vastapuolen matskua luetaan kuin piru Raamattua, siinä kun se oma puoli nähdään hyveellisenä. Myöskin se saattaa tulla monelle yllätyksenä, että itsenäinen ajattelu ei tarkoita sitä, että on valtamediaa vastaan ja jonkun vaihtoehtoisen näkemyksen puolesta, vaan sitä että on ihan itse muodostanut oman mielipiteensä niistä asioista, joihin ottaa kantaa. On ihan sama kenen tarinaa toistaa tutkimatta totuutena, valtamedian tai sen ”vaikuttajan”. Toisaalta, kuka jaksaa tai kenellä on aikaa ottaa asioista edes selvää nykypäivänä? Päätöksenteon ulkoistus on parempi vaihtoehto kuin tietämättömyydessä eläminen? Asia olisi onneksi helppo ”korjata” sananvapaudella, mutta kuka sitä nyt jaksaa kaikesta keskustella?

Jonkin asian vastustaminen on aina paljon helpompi paikka yhdistää voimat, koska siinä ei oteta kantaa minkä puolesta ollaan. Zombie-viruksen hulluus oli asia, jota vastustettiin varsin laajasti ja hoitajien surullisenkuuluisa 48a olivat kohtia, joissa laaja yhteistyö olisi ollut mahdollinen. Mutta siinä oli se ongelma, että pelkällä vastustamisella ei yksikään yksilö voi läheskään niin helposti ratsastaa sankarina keulalla koska yksilöltä tullaan aina tivaamaan: no mitäs sitten tilalle. Ja siinä kohtaa kun sanoo minkä puolella on, ne asian hieman toisin näkevät pyörittelevät silmiään ja poistuvat kaikessa hiljaisuudessa paikalta. Osa taas tukee sitä näkemystä ja syntyy jälleen uusi ”me” vastaan ”muut” asetelma ja eilisissä striimeissä toistettiinkin varsin vahvasti samaa tuttua mantraa: kentän yhtenäisyyden vuoksi ihmisten pitäisi tukea ”meitä”, koska ”me” teemme asiat oikein. ”Me” emme kuitenkaan tue muita, koska ”he” tekevät asiat väärin. Aatteiden ja etenkin periaatteiden säilyttäminen kaikesta huolimatta vaatii kohtuullisen vahvaa luonnetta. Toki omaa näkemystään voi jokainen muuttaa koska tahansa kun oppii jotain uutta eikä siitä liioin tulisi ketään tuomita kun kehittyy yksilönä. Meistä lähes jokainen kun on aloittanut matkansa sieltä vallanpitäjien indoktrinointimyllystä - koulusta, ja sen jälkeen katsonut valtamediaa hymyssä suin. Voisimme siis oppia ja kehittyä läpi koko elämän… mikään pakko se ei kuitenkaan ole.

Suurin osa ihmisistä, täysin riippumatta siitä nykyisestä maailmankatsomuksesta, on enemmän tai vähemmän niin kollektivistisia kuin konformistisia. He menevät massan mukana, vaikkei se massa olisikaan se kansan suuri enemmistö. Joukossa on turvaa eikä kukaan halua olla yksin, jolloin johonkin porukkaan lyöttäytyminen on sielä ihmisten vaistoissa asti varsin syvään juurtuneena - emme pärjää yksin. Ja tämä ei ole väärin tai oikein, se vaan on osa tätä ihmisenä olemista. Ja vallanpitäjät tietävät tämän asian ja käyttävät sitä hyväkseen - he luovat yleisen mielipiteen ja antavat ne mielikuvat ihmisille joidenka avulla luomme ne stereotyypit omaan maailmankuvaamme. Moni täydentää niitä omia mielikuviaan muistakin lähteistä kuin sieltä valtavirtaisista näkemyksistä, joka aiheuttaakin sitten näitä ristiriitaisia näkemyksiä kansassa. Asiasta voisi kirjoittaa vielä paljon enemmän, mutta jätetään päätteeksi pieni aivopähkinä kaikille ”heränneille”: jos valtamedia kertoo täysin yhtenevästi jonkin tietyn asian olevan ”hyvä” ja sen vastakohdan olevan ”paha”, voisiko kyseessä olla tarkoituksenmukainen manipulaatio? Jos päälle vielä se valtaa vastustava sakki joka kertoo median manipuloinnista toistaakin itse myös sitä täsmälleen samaa hyvän ja pahan narratiivia siinä yhdessä kohtaa, voisiko olla että kyseessä on varsin merkityksellinen asia vallanpitäjille kun he ovat ujuttaneet sen oman näkemyksensä niin viralliseen, kuin sen vastaiseen tarinaan täsmälleen samalla tavalla?

Koska vain äänestämällä voit vaikuttaa! Koska… Eiväthän ne valehtelisi siitä ainoasta asiasta joka oikeuttaa heidän valtansa kaikkien ihmisten ylitse, eiväthän?

Laillisen ja moraalisen eroista

Laillinen vai laiton?

Yhtä hitaasti on harva kirja edennyt itsellä kuin Larken Rosen ”The Most Dangerous Superstition”, eli vaarallisin taikausko. Ei siksi että kieli olisi jotenkin hankalaa tai että kirja olisi tylsä, vaan siksi että jokaisen kappaleen jälkeen pysähtyy pohtimaan asiaa ja kun oikein pohdituttaa, sitä alkaa kirjoittamaan niitä itselleen auki. Olen kyllä Rosen puheita kuullut aikaisemmin, mutta ainakin tämä opus on itselle siitä jännä, että en ole juurikaan asioista eri mieltä mutta en ole aikaisemmin nähnyt asioita selitettävän noinkin suorasanaisesti. Anarkismi olisi varmaan osuvin nimitys hänen aatteelleen, minkä vuoksi suurin osa ihmisistä kavahtaakin mitään siihen viittaavaa ja jättänee kirja hyllyyn. Sehän on laiton ja vaarallinen näkemys! Siis että on laitonta, ettei ole hallitsijoita? Entäpä jos se anarkismi vaan on myyty meille vääränä sekä melkeinpä laittomana asiana ja päälle vielä anarkismi yleensä ymmärretään ”paikat paskaksi” tai antifasismina, joidenka kanssa sillä on varsin vähän yhteistä. Koska eiväthän ne vallanpitäjät vallastaan meille valehtelisi, vaikka se laillista olisikin valehdella…?

Orjuus oli aikoinaan laillista eikä sitä liioin pidetty millään tavalla moraalittomana omistaa muita ihmisiä. Sekä lait että ihmisten moraaliset näkemykset ovat siis aikojen saatossa muuttuneet melkoisesti. Toisen ihmisen tappaminen on myös yleensä väärin, moraaliton teko, mutta laillista se on monessa kohtaa. Miten asia joka on väärin voi olla laillista ja päinvastoin? Monelle viinan juonti on väärin, mutta täysin laillista, siinä kun kannabiksen käyttö voi olla oikein, mutta laitonta. Päinvastainen moraalinen näkemys on tosin yleisempi, mutta niin on lainsäädäntökin poikkeava paikasta riippuen, joten mitään yhteistä linjaa ei ole olemassa. Sääntöpohjainen järjestelmä, joka tämä meidän tasavaltammekin on, nojaa kuitenkin ainoastaan laillisen ja laittoman erottamiseen toisistaan - mitään väliä oikealla ja väärällä ei ole itse järjestelmälle. Ja tämä on varsin pelottava asia siksi, että meillä on suuri määrä ihmisiä joille on yksi hailee onko jokin asia oikein vai väärin, ainoastaan sillä on väliä onko se laillista vai ei.

Vielä kun lakeja voidaan tulkita varsin vapaasti, ihmisten käsitys oikeasta ja väärästä on kovalla koetuksella. Otetaan esimerkiksi tämä meidän hallintojärjestelmä. On paljon asioita joita ihmiset pitävät vääränä, pahana, laittomana, halveksuttavana tai jonain muuna negatiivisena asiana. Heillä ei tulisi pieneen mieleenkään tehdä näitä asioita toisille, eivätkä he hyväksyisi kenenkään muunkaan tekevän niitä asioita. Mutta kappas: pim! valtio saa niin tehdä koska se on laillista! Kun siis ryhmä ihmisiä yhdessä päättää, että jokin asia on laillista, täysin riippumatta siitä voisiko kukaan heistä itse niin tehdä, he ovat oikeutettuja tekemään sen ja vaikuttamaan kaikkiin ihmisiin karttaan piirretyn alueen sisäpuolella, mutta ei milliäkään sen alueen ulkopuolella. Kelaa ihan rauhassa mitä se ”laillisuus” merkitsee. Joku kuvittelee että paperille kirjoittamalla jonkin asian muuttuvan oikeasta vääräksi tai toisinpäin ja sitä varten voidaan vieläpä palkata ihmisiä pakottamaan muita tottelemaan. Ihan tuosta noin vaan, kun se on oikeutettua?


Eettisen ja moraalisen ero

Kaikkea ei tietenkään lakiin tarvitse kirjoittaa, vaan riittää että yhdessä sovitaan eettiset säännöt, eli mikä on kaikille oikein tai väärin. Mutta kun eettisiä sääntöjä ei voida laillisesti pakottaa, ihmiset mieluummin tekevät lakeja määräämään miten muiden tulee elää. Koska laillinen oli siis oikeudenmukaista niin kaikki laiton on väärin, vaikka se oman moraalisen näkemyksen mukaan ei olisikaan. Ihminen siis tuomitsee oman kykynsä tuomita asioita ja antaa sen vallan itsensä ulkopuolelle, koska se on hyvän kansalaisen merkki ja oikein. Kun laki ja käsitys oikeasta ja väärästä ovat ristiriidassa, siitä aiheutuukin jos jonninmoisia ongelmia joita ihminen joutuu sitten sisällään ratkomaan. Nykyään kannattaa olla ennemmin väärän kuin laittoman kannalla, koska väärän teon voi aina selittää itselleen tai vaikka vetää kunnon kännit niin se unohtuu, siinä kun lain kanssa voi joutua kunnolla vaikeuksiin.

Mistäköhän johtuu että meille opetetaankin että lait ovat tärkeimpiä, sen jälkeen ulkoa annetut eettiset säännöt miten toimia ja vasta ihan viimeisenä saamme olla asioista itse omaa mieltämme, tosin emme saa tuomita ketään tai mitään koska se kuuluu jollekin toiselle taholle, joko tuomarille tai omalle yliolennollemme? Kaikki muut ovat oikeutettuja tuomitsemaan asioita paitsi me itse. Tai no siis ei muut ihmiset, ainoastaan auktoriteetit… jotka ovat ihmisiä joilla on oikeutetusti valta tuomita muita heidän näkemyksensä mukaan, jota heillä siis pitänyt liioin olla koska ne säännöt tulevat ainoastaan ihmisten ulkopuolelta. Eikös? No onneksi sentään ne lait ovat tarkkaan harkittuja yhteisen edun kannalta, eikä lainkaan lobattuja hyödyttämään harvoja muiden kustannuksella… huh huh, melkein ehdin jo huolestua että joku voisi laillisesti vetää välistä ja manipuloida kansaa uskomaan että on oikein vaikkapa varastaa tai tappaa vain koska pieni ryhmä ihmisiä niin sanoo ja sitä meille toistetaan totuutena.

Uskonnot ovat usein olleet esittämässä omia eettisiä näkemyksiään ja kun uskonnon johtajat ovat omaksuneet auktoriteetin aseman ja joskus myös pyövelin oikeudet, muutaman ihmisen tulkinnat ovatkin muuttuneet elämää korkeammaksi olennoksi joka päättää kenellä on oikeus hengittää. Nykyään tästä ollaan vähitellen luovuttu ja näiden uskontojen eettisiä sääntöjä ei ole niin nuukaa noudattaa, etenkään jos ei usko kyseisen pyhän kirjan oppeihin muutoin. Jokaisen oma tulkinta ja moraali on kuitenkin lähes aina huono juttu, koska eihän ihminen voi itse tulkita pyhää eettistä säännöstöä vaan jokaisen on noudatettava sitä sillä ainoalla oikealla tavalla… jonka joku muu on tulkinnut oikeaksi. Vaikeaksi on mennyt tämä oikean ja väärän määrittäminen, eikö?


Onneksi hyvä ja paha ovat sentään kaikille selvää pässinlihaa!

Kyllä, nekin piti tähän soppaan vielä lisätä. Hyvän palkkio ja pahan tuomio odottavat sitten sielä tuonpuoleisessa, tai sitten jo elämän aikana, ehkäpä siksi ettei tuonpuoleista ole olemassakaan? Karman laki ja muut vastaavat näkemykset oikeiden asioiden palkitsemisesta ja väärien rankaisemisesta ja tuomitsemisesta taitavat kuulua varsin monen ihmisen maailmankuvaan. Jos ei muuten niin ainakin laillisen ja laittoman muodossa, koska yksi niitä harvoja syitä uskoa tähän nykyiseen järjestelmään on sen oikeudenmukaisuus - sääntöjen tottelevaisuudesta jos ei nyt palkita niin ainakaan ei rangaista. Jos rikolliset saavat rauhassa tehdä mitä lystäävät, miksi ihmeessä itse noudattaisit lakeja?

Mutta entäs jos niitä lakeja on ollut tekemässä pahoja ihmisiä ja ne on tehty heidän etuaan vain ajamaan? Olisiko silloin hyvän ihmisen syytä asiaa vastustaa, vai tuleeko niitä lakeja noudattaa täysin riippumatta siitä mitä ne ovat? Ovathan ne lait kuitenkin käyneet laillisen koneiston läpi ja ovat täten oikeutettuja sääntöjä päättämään sinun asioistasi. Siis vaikka ne sotivat täysin omaa moraalista käsitystäsi vastaan, valtiolla on laillinen oikeus rangaista sinua oikeassa olemisesta ja palkita muut vääristä teoistaan. Koska valtiolla on valta sinun ylitsesi, oikeutetusti ja laillisesti. Heidän itsensä tekemien lakien mukaan…

Jos tätä laillisuutta lähtee perkaamaan yhtään pintaa syvemmälle, koko sääntöpohjaisen järjestelmän hulluus tulee varsin nopeasti vastaan. Vielä kun niistä säännöistä päätetään kilpailun perusteella ja kilpailuhan on aina niin helvatan reilua, miten ihmeessä ihmiset voivat olla edelleen yllättyneitä siitä kuinka lainsäädäntömme on monelta kohdin täysin mielipuolista. Mielipuolista, mutta laillista ja oikeutettua, koska tasavallassa niin päätettiin ja demokraattisen prosessin tuloksella se oikeutettiin. Päälle vielä suurin osa päättelee mikä on oikein ja mikä väärin sen perusteella mitä media heille kertoo. Jos yleisen mielipiteen mukaan kansanmurha on ihan okei, täytyyhän sen niin olla koska … enemmistön päätöksellä se on laillista, tietenkin! Meneeköhän se nyt ihan oikein, mitä meinaat? Ihmisellä on siis kaksi vaihtoehtoa, tekeekö oikein vai sen mikä on laillista, jos ne ovat ristiriidassa keskenään. On kuitenkin aina muistettava, että muiden huomioon ottaminen ei ole sama kuin auktoriteetin käskyn noudattaminen. Sinä olet kuitenkin aina vastuussa omista teoistasi ja tekemättömyyksistäsi, ei yksikään ulkopuolinen auktoriteetti tai muu. Tein mitä käskettiin on valinta.

Realistinen vaihtoehto nykymenoon?

Ongelma täytyy ensin ymmärtää

Että mitään asiaa voidaan lähteä muuttamaan ”parempaan” suuntaan, on se ensin ymmärrettävä ja tunnistettava ne kohdat, joissa ne mahdolliset viat oikein piileskelevät. Tässä meidän täysivaltaisessa tasavallassa on ongelmia niin paljon, ettei niiden luettelemiseen piisaisi yksi teksti, ehkä ei edes yksi kirjallinen, mutta kun aina vaaditaan antaa jotain ratkaisuja ongelmien osoittamisen sijaan, osoitetaan nyt muutama valuvika joiden muuttaminen olisi sekä realistista että auttaisi hieman eteenpäin. Toisaalta, tämä kuolonkouristelussaan oleva länsimainen demokratia joutaisi kokonaan romukoppaan neoliberaaleine talouksineen, mutta silloin mennään jo niin syvälle että sen vyyhdin purkamiseen menisi vuosia edes selvittää ne kohdat. Heitetään alkuun pätkä jonka twatterissa hiljattain jaoin osoittamaan se elefantti olohuoneessa: valta muiden yli ja oikeutus siihen.

”Oikeutus valtaan selitettynä twitterhuoneiden kautta

Kuvitellaan, että joka ikinen huoneessa oleva uskoo sanan- ja mielipiteenvapauteen, eli kaikki saavat sanoa asiansa vapaasti, mutta kuitenkin niin ettei se suoraa loukkaa tai uhkaa toisia.
Sitten huoneeseen tulee tyyppi, jonka mielipiteet kyrsivätkin koko sakkia vaikka asian esittääkin täysin asiallisesti. Nyt kaikilla on kuitenkin se usko vapauteen eli kukaan ei ole oikeutettu puuttumaan asiaan itsestään, mutta kollektiivisesti keksitäänkin että kyllähän siihen pitää nyt puuttua, herranen aika se levittää vääriä mielipiteitä.
Noh, asiaan puututaan, mutta millä oikeudella kun kerran kaikilla oli sananvapaus?

Jos host puuttuu siihen yksin, puhutaan diktatuurista
Jos host co-houstien kanssa puuttuu siihen yhdessä, oligarkiasta
Jos kaikki houstien hyväksymät puhujat saavat vaikuttaa, tasavallasta
Jos kaikki huoneessa olijat, demokratiasta

Kukaan ei ollut ennen asemaansa oikeutettu siihen päätökseen, mutta sitten kuin ihmeen kaupalla se onkin oikein. Se, mikä hallintomuoto on se yleisesti hyväksytty, siitä tulee oikeutus valtaan ja oikeutettu tapa rikkoa jonkin ihmisen oikeuksia ja vapauksia joiden rikkomiseen ei yhdelläkään ihmisellä pitänyt olla oikeutta.
Mikä oikeus on millään ”enemmistöllä” päättää jotain, jota yksilö ei saa kuitenkaan tehdä? Ja kuka antaa oikeuden sille yksilöllä panna toimeen se toimi joka mukamas oikeutetusti päätettiin, mutta jota samalla kukaan ei saisi tehdä? Kuvitteleeko joku voivansa delegoida oikeuksia muille, joita itsellään ei ole?”

Kuten arvata saattaa, auktoriteettiuskoista kansaa, eli sitä joku uskoo että hallinnollamme on oikeasti oikeutus olla vallassa ylitsemme ja tehdä meille asioita joita yksikään yksilö ei saa toiselleen tehdä, ei voida muuttaa kuin sukupolvien saatossa. Mutta se helpommin korjattava ongelma löytyy tuolta tasavallastamme. Suomi on täysivaltainen tasavalta, siinä kun jenkit, jota niin moni ihailee, on perustuslaillinen tasavalta (huom. molemmat siis paperilla ovat tuolla tavalla, käytännössä ei sekään pidä paikkansa). Erona näissä on se konstitutionalismin aate joka maastamme puuttuu ja joka mahdollistaa tasavallan toimivan kuten se on ”suunniteltu” toimimaan. Eli ilman rajoitteita, perustuslain pakollista noudattamista, tasavalta on vain ryhmä ihmisiä vallassa kansan yli ilman mitään esteitä sille, mitä he voivat päättää. Kun ensin säädetään jokin laki, se toiminta on sen jälkeen laillista ja kun perustuslakia ei kukaan noudata tahi valvo, niille perusoikeuksille saa heittää hyvästit. Tästä syystä tämä zombie-virus meni kuten meni ja ilmastohumppa tulee menemään kohti vihreää siirtymää.


Open source demokratia

Perustuslailliseksi tasavallaksi Suomi voitaisiin ajaa kansan pakottamana, koska eduskunnan kautta siihen taidettaisiin tarvita 5/6 enemmistö muuttamaan perustuslaki. Hieman epäilen että sinne semmoista enemmistöä saataisiin kannattamaan asiaa, koska se veisi heiltä itseltään vallan. Kansankiihotus on siihen nähden lasten leikkiä, mutta se vaatisi myös paljon nykyistä enemmän osaamista ja ymmärrystä aiheesta. Jos oikeuslaitos sitten alkaisi noudattamaan lakia siihen määrättynä, sen sijaan että vain noudattavat eduskunnan käskyjä, vyyhdin purkaminen tulisi kestämään vuosia mutta jos ulkopuolinen sekaantuminen kyettäisiin samalla estämään, voitaisiin tämä maamme palauttaa lainmukaiseen tilaan. Ja sen jälkeen vasta voisimme lähteä pohtimaan onko tasavaltakaan se paras ratkaisu. Tasavallan etu demokratiaan on kuitenkin sen nopeus ja tehokkuus päätöksenteossa. Kansalta ei tarvitse kysellä ja pienessä porukassa on helpompaa päästä sopuun etenkin silloin, kun se lämmin leipä ja kylmä kalja tarjotaan kaikille samaan tapaan. Ai niin, se oli se tasavallan ongelma: ei tarvitse turhaan vaikuttaa koko kansan näkemyksiin, riittää että manipuloi sitä tehtävään valittua pientä sakkia. Eli mitäpä jos kokeiltaisiin vuosisatojen tauon jälkeen pitkästä aikaa demokratiaa?

Vaikka ”open source demokratia” onkin lähinnä konseptin tasolla oleva ajatus, se ei muutamaa myöhemmin tekstissä selitettävää kriittistä ongelmaa lukuun ottamatta ole ollenkaan hullu ajatus, jos siis pitää kansan enemmistön näkemystä oikeutettuna valtana. Jo keltaliivien ajama RIC-malli olisi antanut vallan kansalle tasavallan ollessa vielä huipulla, tämä ”avoimen lähdekoodin” demokratia yhdistää radikaalin demokratian idean teknologian tuomiin mahdollisuuksiin antaen kansalle vallan ilman väliportaita. Todellisuudessahan ainoa merkittävä ero nykyisessä tilanteessa aikaisempiin vuosisatoihin on tiedon kulku - sen nopeus ja leviämismahdollisuudet ovat lähes rajattomia tänä päivänä. Jos kansa haluaisi päättää asioistaan ja keskustella ne perinpohjin läpi, nyt siihen olisi kaikki mahdollisuudet. Tosin, kuten huomata saattaa, olisi moinen järjestelmä samalla tooooodella hidas isossa osasta päätöksiä, mutta toisaalta, olisiko se huono asia? Hitaus on aina ollut deliberatiivisen eli keskustelevan demokratian ongelma: asioista keskustellaan kunnes päästään lähestulkoon yksimieliseen päätökseen.

Netti nimittäin mahdollistaisi jokaisesta asiasta keskustelun juuri niin pitkään kuin halutaan. Kaikilla olisi siis pääsy foorumille, josta kenenkään näkemystä asiasta ei hiljennettäisi ja vasta kun jokainen ehdotus saavuttaa konsensuksen, vaikkapa 95% kannatuksen, se hyväksyttäisiin. Samalla voitaisiin yhdistää edustuksellisuus niille, jotka eivät itse halua osallistua niin päätöksentekoon kuin keskusteluun: järjestelmä antaisi mahdollisuuden antaa väliaikaisesti kenelle tahansa toiselle valtakirjan äänestää ja keskustella joko yhdestä tai kaikista aiheista enemmän kuin yhden äänen painolla. Todellinen ”edustuksellinen demokratia” tapahtuisi tällä tavalla. Mahdollisuudet demokratian toteutumiseen olisivat siis käsillä ja toisin kuin monen kuvittelema ”tasavalta on reilu, demokratia aina vain enemmistön diktatuuri”, voisimme avoimen keskustelun kautta päästä siihen ajatusten markkinapaikkaan missä todellakin se paras idea voittaisi. Tässä nyt vaan on semmoinen ihan pieni mutka matkassa, joka ei sen enempää eikä vähempää voi vääristää kuin minkä tahansa hallintajärjestelmän juuriaan myöten.


Yleisen mielipiteen manipuloijat

Nimittäin se media, joka jo nyt sanelee yleisen mielipiteen, saisi missä tahansa demokratiassa kansan näkemään asiat varsin vahvasti omalla tavallaan. Kyllä, keskusteleva demokratia voisi estää osittain sen manipuloinnin, mutta tiedon rajoittaminen joka medialla onnistuu varsin helposti kykenee edelleen vaikuttamaan kansan yleiseen mielipiteeseen ja sitä kautta päätöksentekoon. Aivan kuten nytkin, media olisi se ensimmäinen valtiomahti ja ilman sen demokratisointia mikä tahansa järjestelmän ”parannus” on sekä mahdotonta että tuhoon tuomittu onnistuttuaankin. Median demokratisointi ei tietenkään olisi mahdottomuus, paitsi silloin kuin sielä taustalla häärii rajattomat resurssit pitämään sen junan omalla suunnallaan. Palaamme siis siihen vallan ongelmaan, oikeutettuun valtaan muiden yli, joka tietyillä tahoilla on siis se että kun omistan kerran kaiken tämän, voin käyttää sitä pönkittämään asemaani kaikkien muiden kustannuksella. Siihen tämä meidän demokratian illuusio perustuukin - ihmiset kuvittelevat olevansa oikeutettuja päättämään muiden puolesta asioista ja ainoa tapa varmistaa se ”yhteinen hyvä”, on manipuloida ihmiset näkemään asiat tietyllä tavalla.

Minulle on tultu usein sanomaan että eiväthän ne asiat nyt noin huonosti ole ja onhan meillä tässä nykyisessä mallissakin niin paljon hyvää ja toimivaa. Juu, niin on, joten miksi ihmeessä kukaan haluaisi vaikuttaa asioihin? Koneistohan rullaa omaa tahtiaan ja edelleenkin valtaosa ihmisistä ei halua itse päättää omista asioistaan, jolloin se tasavalta on varsin riittävä tällaisenaan jatkamaan, eikös? Nimittäin kansan näkemyksen muuttaminen siihen, että mikään asia olisi niin pahasti pielessä vaatisi sen kansan manipulointia. Edustajamme kykenevät selittämään enemmistölle minkä tahansa päätöksen parhain päin ja vaalikarjan muisti on lyhyt kuin kultakalalla. Ihmiset tekevät päätöksensä asioista median luomien mielikuvien perusteella ja vain aivan mikroskooppisen pieni osa kansasta oikeasti vaivautuu tutkimaan sieltä verhon takaa mitä on meneillään. Ihmiset eivät halua tietää, joten miten kukaan on heitäkään oikeutettu opettamaan asioita? Ainoa tapa missään kansanvaltaisessa mallissa kun olisi valistunut kansa joka ymmärtäisi päätöksenteossa asioiden vaikutukset elämäänsä. Siksi mikä tahansa oligarkian vastustus on vain marginaalinen ilmiö - kansa ei tiedä, eikä se edes halua tietää miten maailma pyörii.

Mistä palataankin taas siihen valtaan muiden yli. Kuka on oikeutettu päättämään asioista muiden puolesta? Jos joku haluaa olla alisteinen muille, tulisiko se hänelle myös sallia? Ihmiset kertovat haluavansa päättää omista asioistaan, mutta heille se merkitsee saada valita kymmenestä eri makuisesta jugurtista, ei päättää niistä asioista joista ei itse tiedä. Sinänsä ihan fiksua antaa asiantuntijoiden hoitaa kaikki muut paitsi makuasiat, koska silloin ei tule mokattua päätöksenteossa, eikös? Muiden antaminen päättää puolestaan olisi vielä ihan jees, mutta kun sillä oikeutetaan ne muut tekemään asioita, joita he eivät voisi ilman sitä erillisoikeutta edes tehdä niin ollaan vaikeuksissa. Jos mikä tahansa asia jota ei muutoin pitäisi tehdä voidaan oikeuttaa jollain tavalla, tämä valta muiden ylitse aiheuttaa tilanteen jossa osa on orjia ja osa herroja. Herrat voivat tehdä orjilleen mitä haluavat ja orja ei sille mitään saa. Joten jos luomme järjestelmän, oli se ihan mikä tahansa, joka antaa luvan tehdä asioita joita yksikään yksilö ei voisi muutoin toiselle tehdä, luomme vain uuden tavan määrittää ne herrat ja alamaiset. Sääntöpohjainen järjestelmä joka suosiokilpailulla päättää kenelle se näkyvä valta annetaan kuulostaa paperilla täysin idioottimaiselta idealta. Käytännössä sitä tukee reilu enemmistö kansasta laukatessaan vaaliuurnille neljän vuoden välein. Siksi niin moni pyrkii ulos järjestelmästä… edelleenkään kun jotain järjestelmää ei voi vastustaa sitä tukemalla, sori siitä.

Joskohan sitä nyt antaisi tämän vaaliteatterin rullata munillaan? Pahus kun sitä edelleenkin uskoo että useammat ihmiset voisivat käyttää sitä saatavissa olevaa tietoa muuhunkin kuin vain omaksi edukseen… moni toki jo kykenee, mutta sitä porukkaa pidetään täysin mielipuolena kun eivät kuulemma näe kuinka hyvin meillä menee tämän nykyisen kaltaisessa järjestelmässä. Joka ikinen järjestelmä kun on suunniteltu suojelemaan itseään uhilta, niin ulkoisilta kuin sisäisiltä - järjestelmän muuttumattomuus sen todistaa. Lassipallo on hauska laji, voittajalle. Vai voitko muka antaa toiselle jotain, joka ei edes ole sinun? Jos sä et saa jotain tehdä muille halutessasi, miksi kukaan muukaan saa? Jos asia on kielletty sinulta, mikä moraalinen oikeus on kenelläkään toisella niin tehdä kenellekään muulle? Liikutaan varsin vaarallisilla vesillä jos ainoa syy miksi ihmiset eivät tapa toisiaan on se, että se on laitonta, ei siksi että se on väärin…

Teatteriesitys jota politiikaksikin kutsutaan

Näytös kansalle joka saa tietonsa mediasta

Tämä meidän poliittinen näytelmä voidaan jakaa useampaan tasoon, joista jokainen näytös näyttäytyy varsin eri tavalla ja eri yleisöille. Myös se mihin asioihin mikäkin ryhmittymä ihmisiä vaikuttaa vaihtelee laidasta laitaan, eikä kaikkia osia tulla koskaan julkisesti näkemään vaan ne ovat visusti suljettujen ovien takana tapahtumia yksityisnäytöksiä. Keskustellessa politiikasta olisikin syytä pohtia myös sitä, millä tasolla asioista keskustellaan koska vaikka eri tasot vaikuttavat toisiin, niiden sekoittaminen keskenään sotkee kulloisenkin keskustelun pääaiheen. Toki se on tylsää pohtia asioita vain yhdellä tasolla selvyyden vuoksi. Rajat näiden eri tasojen välillä ovat ainakin joltain osin veteen piirrettyjä viivoja, eli pientä seilaamista tulee tapahtumaan vaikka keskustelun rajaisikin. Näkemyksiä näistä asioista on myös lukemattomia, mutta esitän oman kantani tähän teatteriin. Siitä ei tarvitse pitää eikä sen kanssa olla samaa mieltä, vaan tarkoitus on olla keskustelun lähtökohta. Oma kantani koko teatteriesitykseen voidaan tosin typistää varsin lyhyeen: anarkistina en kannata tätä esitystä millään tasolla.

Se esitys, joka kansalle median tuutista pusketaan on tämä ”länsimainen demokratia”, oikeusvaltio, sääntöpohjainen järjestelmä ja kaikki ne muut lässytykset kuinka demokratia on jälleen väärässä kun joku ei pelaa juuri samalla tavalla kuin muut. Enemmistö ihmisistä kutsuu tätä demokratiaksi tai edustukselliseksi demokratiaksi jossa äänestämällä vaikutetaan, ehdokkaaksi asetutaan ja eduskunnan puhujapöntöstä kuullaan maailman merkittävimmät puheet jotka liikuttavat koko kansaa ja joiden mukaan päätökset tapahtuvat. Tämä on se taso missä puhuvat päät suorittavat koulutetun apinan tasoista valtaa kansan yli, eli painavat käskystä sitä nappia jonka heidän puolueensa kertoo heille ennalta. Pienpuolueet haluavat mukaan juuri tähän osaan näytöstä, koska se on se taso jonka media on opettanut olevan se ”demokratia”. Kunhan vain sielä teatterissa olisi juuri oikeat esiintyjät, asiat olisivat paljon paremmin! Ja kyllä, niin kuntatasolla kuin eduskunnassa nämä nappia painavat auktoriteetit ovat kykeneviä päättämään heille sallituista asioista ja hyväksymään ehdotuksia sekä uusia lakeja joita kansan tulee noudattaa. Näkyvää valtaa jonka kansan on helppo ymmärtää, mikä onkin tämän tason päällimmäinen tarkoitus.

Suurin osa ihmisistä kun ei tiedä, eikä heitä kiinnosta tietää politiikasta hevon helvettiä, jolloin tämä suuria puheita sisältävä draamaesitys on omiaan pitämään kansa tyytyväisenä. Politiikan Salkkarit on näytös, johon enemmistö samaistuu ja heille on ensiarvoisen tärkeää päästä vaikuttamaan näyttelijävalintoihin, eli äänestämään. Jos ajattelee tällä olevan isossa kuvassa jotain merkitystä, erehtyy varsin pahasti ja samalla on täysin oikeassa, mutta todennäköisimmin täysin väärästä syystä. Selitän asian hieman myöhemmin, jahka saadaan koko teatteri käytyä lävitse. Nämä puhuvat päät ovat nyt kuitenkin osa sitä koneistoa ja toisin kuin ulkopuolella olevat kuvittelevat, sisään sinne Arkadianmäen teatteriin päässeet ovat varsin monilta osin kädet sidottuina sen vuoksi, että kyseessä ei ole mikään demokratia, tai edes edustuksellinen demokratia, vaan tasavalta, jossa on omat säännöt joita on noudatettava jos sielä haluaa leikkiä. Tasavallassa se 200 valittua edustajaa ovat vallassa kansan ylitse, eli auktoriteettiasemassa täysin riippumatta siitä, kuvitteleeko itse olevansa vallassa tahi auktoriteetti.


Tasavallan porteilla

Syvemmällä koneistossa oleville se teatteri on siis tasavalta. Ryhmä ihmisiä vallassa kansan yli, eli kansan joka vapaaehtoisesti luovutti päätäntävaltansa tälle porukalle. Perustuslaillinen tasavalta myydään ideologiana, missä yksilöä suojellaan enemmistöltä, mutta se suojelun taso riippuu täysin siitä perustuslaista ja sen noudattamisen tasosta, joka Suomessa on, noh… Mukana tulee uusia elementtejä, kuten Montesquieun vallanjako, jota meillä ei siis ole. Enemmistöhallitus muuttaa sen tasavallan muutaman ison puolueen diktatuuriksi ja ainoastaan isompia muutoksia, eli perustuslain muuttamisia ja vastaavia varten joudutaan koko eduskunnalta kysymään näkemystä. Onneksi Suomessa on yksipuoluejärjestelmä, joten ongelmaa ei juurikaan ole. Vielä tässä kohtaa sinne edustajistoon päässeet “hyvät tyypit” voivat vielä hieman hidastaa sitä hulluutta, mutta se vaatii, kuten on nähty, lähes kolmanneksen hyviä tyyppejä sinne eduskuntaan, että sillä olisi pienintäkään merkitystä. Päätökset, ne oikeat semmoiset, tehdään kuitenkin tasavallassa suljettujen ovien takana ja niistä ei usein saa hiiskua ennen kuin sovittuna aikana, vaikka kuinka haluaisi puhua.

Valiokunnat, eri kampaviineriryhmäkeskustelut ja puolueiden sekä eduskuntaryhmien yhteiset tapaamiset ovat ne paikat, joissa tasavallassa sovitaan miten asiat etenevät. Viisikon tapaamiset on yksi näistä julkisista esityksistä, mutta niiden tarkkaa sisältöä ei tietenkään kansalle kerrota. Kuka niissä suljettujen ovien tapahtumista päättää ovat toki ne edustajat itse, mutta siinä kohden mukana alkaa olla jo niitä ”kansainvälisiä sopimuksia” ja muita vastaavia sääntöjä, joiden mukaan ne päätökset on tehtävä vaikka ei haluaisikaan. Kun on yhdessä sovittu, että EU sanelee sen ja sen asian tai sanktioita paukkuu, siinä ei vastaan haruilu juurikaan enää auta. Jos kaikki edustajat olisivat näitä sopimuksia ja määräyksiä vastaan, he toki voisivat perustuslakimme ensimmäisen pykälän mukaisesti kävellä kaikkien sopimusten yli: täysivaltainen tasavalta, nääs. Mutta kun tekee mitä käsketään, pääsee kahvittelemaan hienompiin pöytiin ja palkitaan tulevaisuudessa. Mahtaa sielä olla jopa tarjouksia, joista ei voi kieltäytyä…

Tässä kohden asia kuitenkin monimutkaistuu, koska edustajat pakotetaan järjestelmän keinoin kulkemaan heille määrättyjä askelmerkkejä pitkin, nimittäin siitä poikkeamisesta media rankaisee ja sen kautta kansa kiihotetaan mukaan tarvittaessa. Edustajille tulee kohuja kuin tyhjästä ja heidät suostutellaan eroamaan tai astumaan alas joltain paikalta, yhteiseksi hyväksi tietenkin. Vaikka tämä kaikki onkin myös kansan nähtävissä, paljon jää kertomatta julki ja vasta muistelmissa vuosikymmeniä myöhemmin niistä uskalletaan puhua. Politiikka on likaista peliä jokaisella tasolla ja niin kauan kuin ne vuosikymmenten aikana muodostuneet vallan verkostot kaksoisvaltion sisällä ovat asemissaan, ongelmat voidaan hoitaa pois monella eri tavalla. Jostain syystä eniten valtaa tasavallan järjestelmän sisällä tuppaa kuitenkin pakkautumaan niille, joilla on kaikista vaikutusvaltaisimmat kaverit. Melkein kuin esimerkiksi Klaus Schwabin kaverit olisivat koskemattomia niin mediassa kuin suljettujen ovien takana, mutta sen täytyy olla ihan puhdasta sattumaa koska muutoin kyseessä olisi sanan oikean määrityksen mukaan salaliitosta. Isot pojat ovat kuitenkin puuttumassa peliin vain isoista asioista. Pilipalihommista kansanedustajat saavat itse jopa hyväksyä kansalaisaloitteita… kunhan ne vaan sopivat isojen poikien agendaan.


Isojen poikien leikit

Ja koneiston ohjaajille kaikki edellä mainittu on pelkkä marionettiesitys, joka kuitenkin loppuisi kuin seinään jos kansa lakkaisi sitä tukemasta. Koko teatteri kun oikeutetaan sillä, että se on kansan tahto, yleinen mielipide asiasta. Jos kansa sanoisi ”ei käy”, koneisto joutuisi reagoimaan siihen tavalla tai toisella, harvemmin kuitenkaan kiltisti. Onneksi kansa käy vielä kiltisti sanomassa ”kyllä” tälle koneistolle, oikeuttaen koko teatterin laittamalla minkä tahansa merkin siihen äänestyslappuun ja pudottamalla sen uurnaan. Oikeat päätökset maailmalla tapahtuu jossain aivan toisaalla kuin kansan keskuudessa. Raha puhuu ja valta sen mukana sanelee pelisäännöt. Nämä pelurit omistavat niin median kuin tieteen, isoista poliitikoista ja muista julkkiksista puhumattakaan. He päättävät ketä kuullaan ja kuka lynkataan väärästä näkemyksestään. Näitä pelureita on kuitenkin useita ja heillä on hieman toisistaan poikkeavat näkemykset uudesta uljaasta maailmasta, eli onko se vaikkapa suurta nollausta tai inklusiivista kapitalismia vaiko kenties WHO:n pandemiasopimusta. Lähestulkoon rajattomilla resursseilla aseistautuneena nämä pankkien kautta rahaa luovat tahot pitävät huolen siitä, että koneisto rullaa sujuvasti. Pieniä vallankumouksia siellä täällä on myös syytä olla piristämässä taloutta.

Kuinka syvälle kaninkoloon noista isoista pelureista sitten halutaankaan mennä, ne tahot jotka vetelevät tasavallan naruista ovat tahoja, joille näin kauniisti sanottuna ”ei vittuilla”. Siinä saattaa pian tulla mönkijäonnettomuus omalla takapihalla jos kieli lipsauttaa vääriä asioita ja vaikka kuinka pitää kunniakkaana uhrautua jalon aatteen puolesta, ei se näitä vallanpitäjiä hetkauta millään tavalla. Ainoa asia jota he vaativat, on usko siihen että maailma tarvitsee toimiakseen auktoriteetteja mm. valtion muodossa ja tätä kautta koko tämä teatteri on se oikeutus heidän valtaansa. Karu totuus asiasta on kuitenkin se, että ne edustajat edustavat auktoriteetin asemassa vallanpitäjiä, niitä oikeita semmoisia. Kansanvalta on vain satu jota kansalle toistetaan että esitys saa jatkua. Jokainen teatteria tukeva ja siinä esiintyvä mahdollistaa sen jatkumisen, eli uskoo auktoriteettien olevan oikeutettuja valtaan muiden yli. Moni ”herännyt” naureskelee ”lampaille”, jotka tottelivat auktoriteetteja tässä plandemiassa… ja nyt on itse innoissaan tukemassa sitä koneistoa, joka sen kaiken mahdollisti. Auktoriteettiusko kun ei ota millään tapaan kantaa siihen, onko se ”hyvä” vai ”paha” auktoriteetti kyseessä - se on uskomus siihen, että joku on oikeutettu valtaan muiden yli. Sori siitä.

Asiaa ei siis korjata ”äänestämällä oikein”, koska teatteria ei juurikaan häiritse ketä esiintyjiä sielä on. Jokaiseen ihmiseen voidaan ”päästä käsiksi” ja se mieli muuttuu tai itkee ja muuttuu. Jokaiseen. Poikkeuksetta. Toinen suuri väärinkäsitys ihmisillä on myös se, että äänestämättömyys sellaisenaan liioin korjaisi asian. Ei korjaa, eikä sitä kukaan muu kuin asiasta täysin ymmärtämätön tai tietämätön niin väittäisi. Vaaliboikotti olisi yksi keino osoittaa koneistolle kansan vastarinta ja boikotti on eri asia kuin vain olla äänestämättä, se tulisi ihmisten myös ymmärtää. Lukemattomia muitakin tapoja on olemassa, joista on kirjoitettu lukemattomia eri teoksia, mutta jos ei asiasta halua itse ottaa selvää, ei asialle kyllä mitään saa. Tätä teatteria voidaan kutsua ”reaalipolitiikaksi”, joka sääntöpohjaiseen systeemiin perustuen tulee noudattamaan omia lainalaisuuksiaan täysin riippumatta siitä, mikä sääntöpohjainen järjestelmä on kyseessä. Siksi osa vastustaa järjestelmää, siinä kun joidenkin mielestä teatterin näyttelijöiden vaihtaminen olisi jollain tavalla merkityksellinen asia. Kyse on mittakaavasta ja laajuudesta, jolla asioihin halutaan vaikuttaa. Teatterista irti päästäminen on toki hankalaa ja siitä on pyritty tekemään mahdollisimman haitallista yksilölle, mutta niitä jäljellä olevia vapauksia käyttäen voi kuka tahansa yrittää elää hyvän ja onnellisen elämän. Siihen ei tarvita auktoriteetteja millään tavalla. Ja se on myös oman filosofiani perusta - anarkismi, ei hallitsijoita. Auktoriteettisukovaiset pelatkoon lassipalloa tasavallassamme ja ihmetelköön ihan vapaasti miksi taas pääsi käymään niin että maailma ei pelastunutkaan. Asiasta on kyllä koetettu kertoa, mutta aasin voi vain johdattaa veden ääreen, ei pakottaa juomaan.

Tunkekaa valta muiden yli hanuriinne. Maailma kun pyörii paskapuheella ja siitä muodostuva yleinen mielipide sanelee mihin kansa uskoo. Se hallitsee narratiivin ja vastanarratiivin, peittäen kaikki ne keinot, joilla koko teatteri voitaisiin lopettaa. Jos ei tiedä mistä lähteä etsimään, alkuun voi suunnata vaikkapa: Étienne de La Boétie - Discourse on Voluntary Servitude (julkaistu 1577). Uusi ja ennenkuulumaton asia, eiks jeh?

Meritokratiasta

Oikeutus varallisuuteen

Yksi perustavaa laatua oleva näkemysero vanhan kannan oikeistolaisilla ja vasemmistolaisilla on oikeutus varallisuuteen ja sen mukana tuomaan asemaan. Jason Stanley nostaa tämän kohdan tikun nokkaan kirjassaan ”How Propaganda Works” ottaessaan vahvasti kantaa sen puolesta, että meritokraattinen järjestelmä etenkin käytännössä on jotain aivan muuta kuin sen kerrotaan olevan ja on yksi suurimmista ongelmista yhteiskunnassamme. Meritokratian idea on varsin yksinkertainen - osaavimmat henkilöt valitaan omien alojensa johtajiksi, eli meriittien perusteella. No tuohan on aivan loistava idea, eikö? On puhuttu esimerkiksi virkamieshallituksesta, eli valkataan ne kovimmat ammattilaiset ministereiksi ja demokraattisesti valitut kansanedustajat sitten yhdessä käskyttävät sitä hallitusta. Siinähän saa melkein sen kuvan, että nykyiset kansanedustajista hallitukseen nousevat kaupan kassat eivät olisi muka virkaansa sopivia?! Ei siinä, jokin raja pätevyyden suhteen olisi varmaan hyvä vetää jokaiseen asemaan, koska eihän sitä lentäjäksikään valita ulkonäön perusteella, kuten tässä poliittisessa sirkuksessamme taas tehdään edustajien kohdalla valtaan muiden yli.

Kukin palkitaan ansionsa mukaan on tietysti jalo ajatus ja kilpailuhan sen pitää hanskassa, ajattelee moni oikeistolainen eikä se täysin poissuljettu ajatus ole vasemmistonkaan suunnassa. Mutta minkä ansion mukaan sitä tulisi ihmisiä palkita? Hanttihommia tekevä duunari voi vetää kymmentuntisia työpäiviä viisitoistakesäisestä klopista aina eläkkeen alkamiseensa saakka ja hän saa sillä leivän pöytään mutta vuokraan tarvitsee jo hieman avustusta. Siinä kun Alkon toimitusjohtaja vetää vuodessa saman liksan myydessään viinaa suomalaisille, joka ei nyt ole sieltä ihan haasteellisimmista tehtävistä. Hoitajille täytyy tarkasti laskea jokainen lantti palkkaan, mutta pankinjohtajan ja sijoitusneuvojan hoitajan vuosipalkan ylittävä minuuttipalkka on täysin oikeutettu. Mitä ammattia mikin yhteiskunta arvostaa, on aina peilautunut heidän asemaansa ja varallisuuteensa, mutta käytännön merkitys yhteiskunnan toimivuuteen on etenkin modernina aikana päätynyt varsin etäälle aseman arvostuksesta. Kun maalla lakkaa paska haisemasta, se lakkaa kaupungissa tulemasta…

Siinä kohden kun huomaakin olevansa asiasta samaa mieltä, että ehkä se hoitaja voisi saada vähän enemmän ja ehkä sen pankkiirin siivua voitaisiin hieman leikata, tulee monella vastaan se kauhureaktio: minähän tuen vasemmistolaista ajattelua. Vielä päälle jos ajattelee, että julkinen koulu tai terveydenhuolto on myöskin jees, sitähän ollaan vielä päälle sosialistisia! Valikoiva oikeistolaisuus on kuitenkin juurtunut vahvasti yhteiskuntaan ja sitä ei lainkaan auta se, että nykyiset vasemmistopuolueet olisivat vanhalla määritystavalla lähes äärioikeistoa mitä tulee talouteen. Syy: koko maailma on neoliberalistinen talousajattelultaan, jossa siis kilpailu on kuningas ja jos et pärjää kilpailussa, se on täysin omaa syytäsi - mitäs menit hoitsuksi tai maanviljelijäksi, olisit alkanut lääkäriksi tai pankkiiriksi, ääliö. Koska kilpailun voittaja on aina oikeutettu enempään kuin muut, on täysin luonnollista että joillain on enemmän kuin muilla, eikös? Ja kun yhdellä on hädintuskin varaa ruokaan ja toisella varaa sijoittaa miljoonia oman asemansa parantamiseen entisestään, se kilpailun voittaja on vaan niin helvetin paljon parempi tyyppi joka mittarilla, että hän on varallisuutensa lisäksi oikeutettu myös käyttämään sitä varallisuuttaan valtaan muiden yli…


Oikeutus valtaan

Kun ihminen kokee olevansa oikeutettu valtaan muiden yli, on siinä vallanhimossa usein vain taivas rajana. Kyllä, ne resurssit aiheuttavat rajoituksensa ja ehkä sitä joutuu tyytymään vain joidenkin kymmenien ihmisten yli päsmäröintiin noin alkuun, mutta entäs jos liittoutuisi muiden samanmielisten kanssa niin siinähän olisi saumaa kaikilla saada enemmän valtaa, eikös? Jos olisikin vaikka kavereita niiden kanssa, joilla on merkittävästi enemmän resursseja ja lupaisi heille hieman enemmän resursseja sen vallankäytön seurauksena niin siitähän vasta hyvä tulisikin. Laitetaan riittävästi samaa mieltä olevia kasaan ja kerätään rahoitus vallankäytölle vaikkapa tietyiltä ryhmiltä niin siitähän saadaan aikaiseksi vaikkapa poliittinen puolue! Annetaan sitten niiden verkostojen kasvaa rauhassa ja haalitaan korkeisiin asemiin ne kaikista vallanhimoisimmat, jolloin he nostavat koko ryhmän aivan uudelle tasolle! Ja sitten on tyyppejä, joidenka mielestä tämä ei nyt ole ihan oikein mutta onneksi se voidaan helposti korjata sisältäpäin… Ei voi muuta sanoa kuin että siinä on kyllä mahdettu nukkua tunnilla aika rajusti jos ajattelee näiden verkostojen kaatuvan sisältäpäin, kun ei sinne sisälle itse edes pääse muutoin kuin vannomalla uskollisuutensa sille verkostolle.

Koko demokratian idea olisi se, että ihmiset olisivat tasa-arvoisia vallassaan ja muutoinkin mahdollisuuksissaan yhteiskunnassa. Käytännössä tämä on tietenkin täysin utopistinen asia, koska ihmiset nyt vaan eivät ole millään mittarilla tasa-arvoisia keskenään ja ainoa edes etäisesti mahdollinen tasainen pelikenttä olisi lain edessä ja sekään ei ole käytännössä mahdollinen. Looginen päätelmä voisi siis olla se, että koska demokratian vaatimus yhdenvertaisesta vallasta on mahdoton saavuttaa, ehkä meidän tulisi pohtia parempia ratkaisuja? Jos asiassa oltaisiin rehellisiä, ajatus ”yksi ihminen, yksi ääni” tyssää tasan siihen kohtaan kun yhdelläkään on resursseja vaikuttaa muihin ja hän niitä siihen muiden näkemyksen manipulointiin käyttää. Se mummo hieman enemmän hynää sukanvarressaan kun ei ongelmaa vielä aiheuta, vaan siinä kohden kun ihmiset tuntevat olevansa oikeutettuja vaikuttamaan muiden näkemyksiin, ongelmat alkavat. Kun samaa jatketaan vuosisatoja, ellei tuhansia, ne kilpailussa pitkässä juoksussa menestyneet ovat keränneet niin paljon enemmän kuin ne ”tavikset”, että sitä on vaikea edes käsittää.

No mutta onhan paljon ihmisiä, jotka ovat omilla ansioillaan ja taidoillaan nousseet kansansuosioon ja kyllähän heidän erinomaisuutensa on merkki siitä, että he ovat tehneet jotain oikein ja olisivat siksi piirun verran parempia myös johtamaan muita, eikös? Toki, joka ikinen TikTok-stara miljoonine seuraajineen on ansioitunut kuuluisuus jonka sanaa ne miljoonat kuuntelevat. Kukaan koskaan ole käyttänyt manipulatiivisia keinoja itsensä nostamiseen ja järjestelmä ei ole lainkaan vinoutunut nostamaan tiettyjä ominaisuuksia suosioon? Jos palataan siihen ikivanhaan ideaan tasavallan oikeutuksesta valtaan, siinähän valittiin ne kaikista hyveellisimmät ihmiset valtaan muiden yli, koska he olivat osoittaneet omilla toimillaan ja teoillaan olevansa oikeamielisiä johtajia. Kansa valitsee sitten viisaasti parhaista parhainten joukosta johtajansa ja ne oikeamieliset johtajat johdattavat kansan pelastukseen. Mutta milläs mittarilla sitä nykyään mitataankaan kuka on hyvä tyyppi? Aivan…


Kun teoria törmää todellisuuteen

Ei siinä, meritokratia on ihan hieno aate paperilla, siinä kuin tasavaltakin, mutta kumpainenkin unohtaa sen heikoimman linkin - ihminen. Jos kenellä tahansa on yleisesti hyväksytty oikeutus valtaan muiden yli, sinne valtaan pyrkii pääosin kahdenlaisia ihmisiä: niitä, jotka haluavat valtaan ja niitä, jotka kuvittelevat voivansa muuttaa asiat paremmin päin sillä, että vallassa olisi oikeamielistä sakkia. Mutta kun valinta tehdään edelleenkin kilpailulla, joka on alusta loppuun niiden hallussa, joilla on resurssit sen pelin pyörittämiseen, mitä luulet kumpaa ihmistyyppiä ne oikeat vallanpitäjät tulevat tukemaan valtaanpääsyssä? Kyllä, sielä koneiston sisällä on paljon hyviä tyyppejä myös mukana, koneiston rattaina, koska ne oikeat vallanpitäjät ymmärtävät sen, ettei niillä pelkillä pyrkyreillä ja vallanhimoisilla tyypeillä voida yhteiskuntaa pitää pyörimässä. Siihen koneiston rullaamiseen kun tarvitaan toimivia rattaita, joille kerrotaan heidän tekevän tärkeää työtä yhteiseksi hyväksi ja sinun turvallisuutesi vuoksi. Hyvä poika, istu, makaa, käy äänestämässä seuraava puhuva pää vallanpitäjien sirkukseen.

”No eihän tämä hyvä ole, mutta paras mikä meillä on olemassa, heh heh” ja ”No kerro nyt sitten yhden twiitin mitassa mikä olisi parempi ratkaisu ja miten siihen päästään siirtymään jo huomenna, koska muutoin argumenttisi on väärä!” sekä tietysti se klassikko ”Muutetaan järjestelmä sisältäpäin!” ovat kaikki malliesimerkkejä orjamentaliteetista, joka on iskostettu ihmisiin vähintään vuodesta miekka ja kilpi lähtien. Kun se ennen oli ”Luojan tahto”, että joku istui korkealla pehmustetulla penkillä muiden yli, nyt nämä uudet sadut kertovat oikeutetusta vallasta niillä, jotka ovat pääosin viekkaudella ja vääryydellä varallisuutensa kasvattaneet. Vai uskooko joku ihan aikuisten oikeasti vaikkapa Kill-Bill Gatesin tienanneen varallisuutensa sillä, että oli vain niin paljon parempi kuin muut omalla alallaan? Ja että nämä tyypit, jotka sormia napsauttamalla minkä tahansa maallisen asian tapahtumaan saavat haluaisivat millään tavalla reilusti kilpailla asemastaan? Juutottakai. No mutta nythän minä vaan lannistan ihmisiä ja ei saisi pilata hyvää tarinaa hyvisten voitosta?! Voihan sen asian niinkin nähdä, jokaisella kun on vapaa tahto nähdä asiat sillä omalla tavallaan ja uskoa ihan mihin ikinä lystääkään.

Mitään lyhyttä tarinaa, helppoa ratkaisua tai nopeaa korjausta ei minulla yhteenkään näistä ongelmista tietenkään ole, eikä semmoisia ole luvassa muutoin, kuin että jokin korkeampi voima ihmisten yläpuolella puuttuu peliin. Osa siihenkin uskoo ja saa näin vapaasti tehdä, ei siinä mitään ja jos historiasta on oppiminen, se korkeamman voiman puuttuminen on todennäköisempi vaihtoehto kuin vallanpitäjien oman pelin voittaminen. Sen sijaan että inttää toisilta että no mitä sitten, voisi kokeilla semmoista vallankumouksellista toimintatapaa kuin ota ..ttu itse selvää! Maailma on kirjoja täynnä asiasta jos lukeminen on hanskassa tai äänikirjoja kykenee kuuntelemaan. Dokumenttielokuvia ja luentoja on myös lukemattomia katsottavaksi ja kuultavaksi, eli kuten sanotaan, informaation aikakaudella tietämättömyys on ihan oma valinta. Asiat voi toki ymmärtää monella tavalla enkä itse edes kuvittele ymmärtäväni kaikkea ”oikein”, saatikka tietäväni edes auttavasti niin paljon osatakseni muodostamaan riittävän valistuneen vastauksen kysymykseen ”no mutta mitä sitten”. Niin kauan kun meillä kuitenkin on sananvapaus, asia voitaisiin korjata ja ne tyrannien kaatamiskeinot on tiedetty jo satoja vuosia. Yksikään tyrannia ei ole vielä tähän päivään mennessä loppunut sillä tottelemisella, mutta jostain syystä nyt kuvitellaan sen onnistuvan.