600.

Kuudes kausi taputeltu, eli 501-600

Voisi sanoa, että viimeiset sata tekstiä ja niiden lähteet ovat muuttaneet näkökantaani vähintäänkin yhtä paljon kuin niitä edeltäneet 500 tekstiä. Lopettaminen on myös ollut lähellä useampaan otteeseen ja kuten aikaisemmin jo mainitsin, kaikki muu tuotanto on tauolla kunnes … niin.

Vaikka pääaiheista eli politiikka, psykologia ja ennen kaikkea propaganda voisi kirjoittaa maailman tappiin saakka ja niistä opiskella vielä paljon enemmän, se tie alkaa olla nähty. Oikeudesta ja oikeudenmukaisuudesta tuli jo hieman myös pohdittua, mutta sekään ei taida olla kantava aihe josta haluaisin jatkaa. Tekoäly taas on alati kehittyvä alue ja siitä saattaa jatkossakin tulla tekstiä lisää, tosin itse teknologiasta sielä kaiken takana en ole niin kiinnostunut että lähtisin niitä algoritmeja yhtään tarkemmin tutkimaan.

Ehkäpä jotain voisi mediasta ja sen toiminnasta vielä jatkaa, etenkin jos sillä alalla tulee jotain uutta ja ihmeellistä vastaan. Tämä autoritäärinen kehityskulku, niin mielenkiintoinen kuin onkin, ei myöskään puhumalla tai kirjoittamalla tule ratkeamaan joten sekin jää vain seurannan alaiseksi. Toistaiseksi siis lähinnä syljeskellään kattoon ja katsotaan miten maailma etenee, samalla kun ihmetellään miten niistä vain hieman peukaloa isommista piipittäjistä tulee muutamassa kuukaudessa täysikokoisia kanoja.


Tekoäly näytti kyntensä

Kokeilin hiljattain miten ChatGPT 3.5 tulkitsee materiaaliani ja täytyy sanoa, että tulos on varsin mielenkiintoinen. Referointi tekstistä ”Enteileekö median toiminta mullistuksia yhteiskuntarakenteissa?” alkoi varsin hyvin, mutta… noh, vilkaiseppa itse: ”Tekstissä pohditaan länsimaisen demokratian tilaa ja sen mahdollisia muutoksia. Kirjoittaja ilmaisee huolensa siitä, että median ja auktoriteettien viralliset tarinat ovat voineet olla ristiriidassa totuuden kanssa. Tekoälyä pidetään myös uhkana, koska se voisi paljastaa hallintajärjestelmän valuvikoja ja lisätä kansan tietoisuutta politiikan taustalla tapahtuvasta manipulaatiosta. Kirjoittaja katsoo, että liberaali demokratia on rakennettu illuusiona oikeutetusta vallasta, mutta nyt kansan saatavilla oleva tieto ja verkostoituminen voivat horjuttaa tätä järjestelmää. Hän pohdiskelee myös, kuinka pitkälle kansa on valmis karsimaan vapauksiaan ja oikeuksiaan, jotta vallanpitäjät voivat säilyttää asemansa.”

”Kirjoittajan teksti tuntuu olevan skeptinen nykyisen demokraattisen järjestelmän suhteen ja epäilevän, onko se todellakin kansan edun mukainen. Tekstissä korostetaan median ja auktoriteettien roolia virallisen tarinan luojina ja pohditaan, miten nämä tahot saattavat yrittää vaientaa ne, jotka kyseenalaistavat virallisen kertomuksen. Kirjoittaja arvioi, että tekoälyn ja internetin mahdollistaman tiedon saatavuuden vuoksi kansa saattaa tulevaisuudessa vaatia muutosta nykyiseen järjestelmään. Tekstissä esiintyy myös selkeää epäluottamusta poliitikkoja ja median roolia kohtaan.”

”On kuitenkin hyvä huomioida, että tekstin näkemykset ovat kirjoittajan omia eivätkä välttämättä heijasta yleistä konsensusta. Teksti sisältää myös vahvaa kielikuvien ja retoriikan käyttöä, joten kannattaa olla varovainen hyväksymästä kaikkea kirjoittajan esittämää sellaisenaan.” Jännä näkemys kerrakseen… kuinkahan se vaikuttaa yhteiskuntaan ja yleiseen mielipiteeseen, kun ihmiset kysyvät tekoälyltä tulkintaa ja se tulkinta on varsin tarkasti muotoiltu näkemys yhdestä ainoasta oikeasta tarinasta?


Jatkosta

Tässäpä se suurin kysymys blogin ja toki muunkin tuotannon tulevaisuuden kannalta - mitä sitten? Vastaus on siihen lyhyesti: ei hajuakaan, eikä liioin mikään kiire saada sitä hajua liioin. Eli toistaiseksi uutta materiaalia ei ole liioin blogiin suunnitteilla. Tekstit ovat edelleen tapani purkaa omia ajatuksia itselleni, joten jos mitään syvää pohdittavaa ei ole, ei liioin ole kirjoitettavaa.

Ehkäpä jos vanhoista aiheista löytyy jokin uusi kulma, siitä mahdan kirjoittaa toki lisää, mutta se on tullut melkoisen selväksi että vastausta ei siitä suunnasta löydy, ainakaan sen perusteella mitä olen itse vuosikymmenen aikana saanut kaivettua esille. Valtaosa kansasta tahtoo tyranniaa, joten sitä se todennäköisimmin tulee saamaan. Keinot sen pysäyttämiseen jo löytyy, mutta halu puuttuu lähes kaikilta. Joten sitä saa mitä tilaa, kuten historia on opettanut.

Kiitokset ja kumarrus siis kaikille lukijoille ja palataan asiaan sitten kun olen löytänyt sen uuden suunnan. Lähden siis pökkimään jäätä eri suunnista ja katsotaan mitä sieltä oikeen löytyy. Siihen voi mennä viikko, kuukausi, vuosi, vuosikymmen tai ehkä ei koskaan? … en tiedä. Samalla kun se tietämättömyys asiasta pelottaa, jumiin jääminen vanhaan ei liioin ole oikea ratkaisu… kai. Lopetetaan siis tämä kausi viisauteen ”Mieti, se ei ole laitonta… vielä”

Rauhaa ja vapautta toivottaen,
Jukka

Enteileekö median toiminta mullistuksia yhteiskuntarakenteissa?

Merkki päällä

Siinä kohden kun media alkaa huolestumaan asemasta yhteiskunnan suunnannäyttäjänä ovat muutoksen tuulet ilmassa. Viimeisimmät ulostulot eri suurilta mediavaikuttajilta kuten JSN ja vastaavat toimittelijayhdistykset osoittavat hienosti sen, kuinka kriittinen osa tämä virallinen tarina onkaan länsimaiselle demokratialle. Samaan aikaan YK:n suunnasta ollaan huolissaan tekoälyn vaikutuksesta hallintajärjestelmäämme, jolloin omaan nenääni homma haiskahtaa pahemman kerran. Mediavaikuttajien huoli oli siinä, että auktoriteettiasemassa olevien tahojen puheet ovat olleet ristiriidassa median kertoman virallisen tarinan kanssa, siinä kun YK murehtii että tekoäly puhtaan logiikan keinoin osoittaisi järjestelmämme valuvikoja. Molemmat näistä ovat äärimmäisen vaarallisia demokratiallemme! No mutta onhan ennenkin poliitikot ja muut vastaavat puhuneet virallisesta tarinasta hieman poikkeavia asioita, joten miksi nyt se olisi sitten yht'äkkiä ongelmallista?

Nähdäkseni ongelma on siinä, että ennen nämä auktoriteetit jotka ovat puhuneet vallassa olevaa järjestelmää vastaan ovat puhuneet siitä suurelta osin eri arvojen vuoksi. Yksi haluaa ottaa kansalta ja antaa kavereille koska se on oikein, siinä kun vastapuoli haluaa antaa ensin kavereille ja vasta sitten ottaa kansalta, eli kyseessä on täysin #eriasia. Tämä vasemmisto/oikeisto-leikki onkin toiminut loistavasti vuosikymmeniä ja länsimaiset demokratiat ovat olleet varsin rauhallisia ja vakaita järjestelmiä pitämään kansan aisoissa. Trumpin kausi oli kuitenkin alkusoittoa tälle tilanteelle ja ensimmäisiä kertoja, kun auktoriteetti kyseenalaisti virallisen tarinan luotettavuuden eikä vaan tyytynyt kertomaan kuinka hän osaisi varastaa kansalta oikein, kuten tähän asti peli on toiminut. Nyt vielä se perhanan AI antaa kansalle mahdollisuuden saada jokin taho selittämään tämän sirkuksen juoni kuin viisivuotiaalle, joka on suunnilleen se taso jolla tavan kansa ymmärtää koko poliittisen pelin. Siksi tekoäly on saatava säännöstelyllä kuriin siinä kun media yrittää tehdä kaikkensa että ne väärää mieltä olevat auktoriteetit olisivat hiljaa. Tekoälyn suukapulointi on vielä helppoa ja se voidaan myydä kansalle yhteiseksi hyväksi ja heidän turvallisuutensa vuoksi, mutta kun auktoriteetteja aletaan säädännöllä rajoittamaan, siinä moni koira älähtää kun kalikka kalahtaa.

Nimittäin siinä kohtaa kun jokin luotettava taho sanoo virallisen tarinan olevan joltain osin paskapuhetta, eikä siis vaan jotkut tämmöiset sattumanvaraiset bloggaajat ja vastaavat, on piru merrassa. Korona, ilmastohumppa ja maahanmuuton ”hei me tienataan tällä” ovat vain osa niistä virallisen tarinan osista, jotka voidaan ihan todistettavasti faktapohjalta todeta olevan vain kauniita tarinoita ilman totuuspohjaa. Kun meikäläiset, siis väärinajattelijat, ovat näin sanoneet vuosikymmeniä, se on voitu leimata hulluksi salaliittoteoriaksi, mutta kun nyt voidaan tilastoilla ja niillä virallisilla faktoilla osoittaa kuinka media ja sen hetkiset puhuvat päät ovat valehdelleet kansalle, siinä on selitykset vähissä. Kyse ei ole enää eri arvomaailmoista, vaan koko auktoriteetin oikeutuksesta, joka on varsin hataralla pohjalla jos kansa ymmärtää että heille on valehdeltu. Yritys on nyt medialla melkoisen kova että nämä väärin puhuvat poliitikot ja muut asiantuntijat saataisiin hiljaiseksi, koska säädäntä jos otetaan siihen avuksi niin entistä useampi ihminen voi hoksata kupletin juonen ja väärää mieltä olevat saavat vielä enemmän ammuksia taisteluunsa. Miten tämä tilanne sitten korjataan? Opitaan taas hieman historiasta…


Vanhan toistoa

Tämä länsimainen demokratia alkaa olla tullut tiensä päähän ja aivan samalla tavalla kuin monarkiat aikoinaan, nämä ilmassa olevat merkit enteilevät muutosta. Mihin suuntaan, sen vain aika näyttää, mutta viimeksi siirryttiin kohti entistä autoritäärisempää mallia kunnes sitten koko paska osui tuulettimeen ja tarvittiin uusi virallinen tarina oikeuttamaan valta muiden ylitse. Kelataan siis ajassa taaksepäin ihmiskunnan kehitykseen feodaalisissa järjestelmissä. Muutama ihminen omisti alamaisensa ja teki just mitä lystäsi omalla hiekkalaatikollaan. Naapureiden kanssa kärhämöitiin ja Machiavellin oikeutus valtaan oli voimissaan - kenellä on suurin tykki on oikeassa. Mutta ne perhanan tavikset eivät enää vuosisatojen kurituksen jälkeen tienneet paikkaansa ja alkoivat oman massansa vuoksi omaamaan niin paljon potentiaalista valtaa, että paikallisilla päälliköillä alkoi mennä jännäkakka pulttuun. No mikä tilalle? Monarkiat.

Kun kuningas tai keisari, tai millä nimellä sitä kutsuttiinkaan, oli Jumalan antamalla mandaatilla vallassa, ei sitä kovempaa oikeutusta valtaan ollut kenelläkään ihmisellä. Verot maksettiin ensin sille omalle lääninherralle, joka sitten antoi siitä oman osansa kuninkaalle joka tarvittaessa kävi tällä verovaroin kerätyllä vallalla näyttämässä kaapin paikan väärää mieltä oleville kansalaisille. Kaikki pelasikin hyvin, jos ei nyt lasketa vaikkapa eri kuninkaiden vallanhimoa ottaa siltä naapurikunikaalta vähän lisää lääniä itselleen. Oli olemassa alueen isoin auktoriteetti, vieläpä yliolennon oikeutuksella niin sitä ei haasteta, piste. Paitsi että sitten tuli valistuksen aika ja kasvaneen varallisuuden ansiosta yhä useampi pystyi käyttää aikaansa niin opiskeluun kuin ennen kaikkea kaikessa rauhassa funtsimiseen. Kasvava autoritäärisyys toi siis rauhan maahan, mutta samalla se mahdollisti joillekin tahoille aikaa miettiä niitä syntyjä syviä, eikä vaan niska limassa vääntää työtä sen oikeutetun auktoriteetin taskuja lihottamaan.

Valistuksen ajasta kohonnut idea demokratiasta, liberaalista demokratiasta, oli kuitenkin aatteena hirvitys sille omistavalle luokalle. Mutta tarina oli ihan ykkösluokkaa ja pienellä viilaamisella siitä saatiin aivan loistava järjestelmä, joka kansalle näyttäytyi kansanvaltana ja vapautena, kun se oikeasti oli jotain aivan muuta. Järjestelmä kehittyikin idealismin ja vallanhimon yhdistelmästä vuosien saatossa länsimaiseksi demokratiaksi, joka sitten massamedian avulla rakentuikin yhdeksi ihmiskunnan parhaimmaksi illuusioksi oikeutetusta vallasta ilman yliolentoja. Samoja säröääniä kuului heti alusta alkaen, mutta ne säilyivät piilossa aivan samalla tavalla kuin monarkioissa aikoinaan - väärää mieltä olevien suut tukittiin pakolla. Sitten tulikin netti ja tavan kansalaisten mahdollisuus päästä käsiksi lähes mihin tahansa tietoon moninkertaistui ja mahdollisuus verkostoitua muiden samanmielisten kanssa olikin lopun alkua tälle demokratuurille. Nyt vielä jotkut perhanan poliitikot rapauttavat kansan luottamusta siihen Jumalan sanaan, eli valtamediaan, ja tekoäly uhkaa vääntää rautalangasta asiat eikä suurta nollausta parempaa vaihtoehtoa ole ainakaan vielä noussut esiin niin kuinka pitkälle tämä länsimaisen demokratian kuolonkamppailu jatkuu kun autoritäärisyydessäkin tulee se seinä vastaan. Vai tuleeko?


Kauanko kansan maltti venyy?

Kysymys kuuluukin, kuinka pitkälle kansa on valmis karsimaan vapauksiaan ja oikeuksiaan että vallanpitäjät voivat pitää pakan kasassa? Veikkaisin että raja ei ole vielä tullut vastaan ja vasta siinä kohden kun yleismaailmallisia ihmisoikeuksia aletaan karsimaan yhteiseksi hyväksi ja juuri sinun turvallisuutesi vuoksi, alkaa ne lamput syttymään hitaammillakin. Tai no, eihän se nyt muutama ihmisoikeus vielä mitään haittaa… kehollinen itsemääräämisoikeus ja sananvapaus voidaan aina laittaa tauolle ja sitten kun ongelma on ratkaistu niin sekin väliaikainen ajoneuvovero tullaan ihan saletisti perumaan? Mielenkiinnolla seuraankin ehtiikö se kuppi mennä nurin elinaikanani, vai kituutetaanko vielä muutama vuosisata globaalin hallinnon alla ennen kuin se vapaus alkaa maistua? Ehkä uusi uljas maailma riittää, eli somaa poskeen niin hymy pysyy kuin Jokerilla ikään? Tottelevaisuus pitää tietenkin testata kausittaisten rituaalien muodossa (äänestäminen) ja otettujen buusterien määrässä.

Muutos monarkiasta tasavaltaan kävi varsin kivuttomasti, koska kansa oli uskoteltu sääntöpohjaisten järjestelmien olevan sen oikea tapa. Kuninkaan käskyjen sijaan kansa itse pääsi säätämään lakeja jolloin niiden täytyy olla kansan edun mukaista! Olisi sulaa hulluutta ampua itseään nilkkaan säädännällä, mikä tietysti olikin se lopputulema. Ei siis kansan suunnalta, vaan oikeiden vallanpitäjien - he eivät juurikaan säätäneet lakeja itseään vastaan, vaan lähinnä varmistamaan tottelevaisen kansan. Homma menikin putkeen siihen saakka, että auktoriteetin asemaan alkoi valumaan ihmisiä jotka aina välillä ajattelivat myös itsenäisesti eivätkä pelkästään omaa napaansa. Kaikki tämä nykypäivän säädäntä kun on oman edun ajamista - hyvesignalointia ja oman äänestäjäkunnan kasvattamista. Tavan kansasta ei yksikään vallanpitäjä ole välittänyt viittä vesilusikkaa sen jälkeen kun valta siirtyi kansan keskuudesta norsunluutorneihin. Mutta hei, kyllä se sitten seuraavalla kerralla kunhan vaan kaikki äänestää oikein, eiks jeh?

Niin kauan kun enemmistö on sitä mieltä, että on olemassa auktoriteetteja jotka ovat oikeutettuja valtaan muiden ylitse, se tulevakaan järjestelmä ei tule isosti muuttumaan. Niin kauan kun sääntöpohjainen järjestelmä nähdään moraalisena ratkaisuna, vaikka se ei sitä koskaan voi olla, sama sirkus tulee jatkumaan. Niin kauan kun kilpailulla päätetään voittaja ja voittaja on oikeutettu palkintoonsa, historia tulee toistamaan itseään. Päätös on kuitenkin jokaisella yksilöllä omalla kohdallaan, kannattaako näitä asioita joiden lopputulos on nyt nähty poikkeuksetta. Se on kuitenkin täysin jokaisen ihmisen oma asia ja oma päätös, siitäkin huolimatta että tämä vauvasta vaariin saakka jatkuva indoktrinointi saattaa varsin monella aiheuttaa sen itsenäisen ajattelun puutetta, mutta sille ei mitään saa koska ne jotka ovat asian jo omalla kohdallaan kelanneet, eivät sitä valtaa muiden manipulointiin liioin juurikaan kaipaa. Pitäkää tunkkinna. Itse lähden tutkailemaan tuntemattomia polkuja tästä eteenpäin ja pyrin aktiivisesti välttelemään useita niistä aiheista, joita tässä blogini 599:n postauksen aikana olen vuosien saatossa raapustellut. Tämä tie on nähty eikä se johda mihinkään. Mihinkä se suunta sitten on, vain Luoja tietää… jos sekään. Pohditaan sitä suuntaa hieman lisää seuraavassa tekstissä…

Valitse taistelusi

Tuulimyllyjä vastaan

Maailmaa ei yksi ihminen pysty muuttamaan, mutta moneen eri asiaan yksittäisenkin ihmisen tekemisillä tai tekemättömyyksillä voi olla suuri vaikutus. Lähes minkä tahansa asian voi muuttaa mieleisekseen jos siihen on riittävät resurssit. Vaikka resurssit eivät suoraan vielä valtaa anna, se mahdollistaa vallankäytön joka muutoin olisi mahdottomuus. Oli se sitten saappaita kadulla tahi netissä, riihikuivaa käteistä vino pino tai mitä tahansa muuta sopivaa resurssia, muutama seikka on hyvä ottaa huomioon ennen kuin lähtee sitä omaa asiaansa ajamaan. Ensiksi on arvioitava se vastapuolen kyvykkyys sekä resurssit, joita tullaan käyttämään asiaasi vastaan. Toisekseen on pohdittava sitä, mikä on realistinen tulos suunnitellussa väännössä. Vasta sen jälkeen voi edes kuvitella suunnittelevansa strategioita millä siihen haluttuun tulokseen voitaisiin päästä. Harmittavan usein lähdetään soitellen sotaan ja kun mitään ei saada aikaiseksi, virheistä oppimisen sijaan lyödään hanskat tiskiin ja huudetaan ”pitäkää tunkkinne!”

Kun puhutaan maailmanlaajuisista asioista ja oikeasti isoista pelureista, aktiivisen vastarinnan sijasta passiivinen lähestymistapa on tähän saakka poikkeuksetta ollut kannatettavampi reitti, koska siinä niitä omia resursseja ei juurikaan polteta mikä on yksi tärkeimmistä asioista. Mitä lähemmäksi ”kotia” ja paikallisemmasta asiasta on kyse, silloin on niillä pienilläkin teoilla oikeasti merkitystä. Helppoa se pienen paikallisen asian tekeminen tahi estäminen ei tietenkään ole, mutta jos paikkakunnalle lompsii suuryritys rahoineen saastuttamaan valtion tukemana vedet, maisemat tai ilman, hyvin organisoitunut vastarinta voi saada ajatukset muuttumaan jos oletetut voitot eivät tule korvaamaan sitä resurssien polttoa joka tulee tapahtumaan kun jokin paikallinen aktivistiryhmä hoidetaan pois edestä. Kuntatasolla jopa paikallispolitiikka kun vaikuttaa moisiin asioihin ja jos se paikallinen kuntamafia saadaan uskoteltua että tämä homma tulee liian kalliiksi, projektit tuppaavat jäämään jäihin. Valtakunnan tasolla tämä voi myös olla mahdollista, mutta tuo Arkadianmäen sirkus pelaa paljon isommilla korteilla ja jos mukana on ulkomaista valtaa, kannattaa kahdesti pohtia niitä strategioita. Kiusa se on toki pienikin kiusa…

Oli se aktivismi sitten tiedon levitystä tai suorempaa toimintaa johonkin tarkoitusperään, aktiivisen vastarinnan kohtalo on suurelta osin, ellei jopa kokonaan, yhden kriittisen toimijan varassa: media. Ruohonjuuritasolla se on yleensä puskaradiot ja vastaavat ryhmät sosiaalisessa mediassa, mutta jos asian haluaa oikeasti ulos siitä somealgoritmien luomasta näkymättömästä mielipidevankilasta, vähintä mitä pitää saada aikaiseksi on päästä paikallisiin lehtiin, radioon tai televisioon. Valtamedia on kuitenkin se peluri, jota valtaosa, taisi olla siinä 80%:n hujakoilla, kansasta Suomessa seuraa ja uskoo siihen. Passiivinen vastarintakin tulee ykkösuutiseksi sen kasvaessa riittävän suureksi ongelmaksi, mutta pääosin sinne uutisiin päätyy ainoastaan aktiivinen toiminta. Lähes täysin agendajournalismia suoltavat toimittelijat tosin tekevät etusivun jutun jostain kissanristiäisistä, kuin kertoisivat kuinka tahansa suuresta voimanosoituksesta kun aihe on agendan vastainen. Mustamaalatuksi voi vielä päästä ja pääkuvaan saattaa ihan vahingossa osua joku SOO:n takki päällään seisova, jos ei muuten niin lavastettuna. Viime päivien rasismisirkus onkin hieno esimerkki mediahuomion kriittisyydestä aktivismissa.


Mediahuomio

Sille 80%:n joukkoon kuuluvalle kansanosalle seuraava asia on kuitenkin täysin ennenkuulumaton juttu: media valitsee tarkasti mitä se kertoo ja mitä se ei kerro. Valtamedia päättää mikä on päivän ykkösaihe, ei Twitter eikä mikään mukaan sosiaalinen media, vaikka niin moni kuvitteleekin. Vaikka jokin asia trendaisi jollain sosiaalisella alustalla, sillä ei ole mitään merkitystä jos se ei saa valtamedian huomiota. Yhdestä kauhiasta lausunnosta saadaan paisutettua mediassa viikkoja kestävä hulabaloo, siinä kun tuhansien ihmisten yhteisellä työllä sillä jollain somealustalla nostama asia jää yhden päivän ihmeeksi sille somealustalle. Kuinka suurta osaa nämä alustojen algoritmit pelaavat tässä pelissä, sitä on vaikea varmasti sanoa, mutta useista vuodoista ja koodilöydöksistä voidaan päätellä, että jos somealusta haluaa syystä tai toisesta pitää jonkin asian piilossa, se kykenee näyttämään sen isosti haluamansa klusterin sisällä ilman pienintäkään hiiskuntaa sen ulkopuolelle. Kaikki samanmieliset siis saavat tiedon asiasta, mutta ei kukaan sen kuplan ulkopuolella.

En väitä että tiedon jakaminen ja levitys on turhaa sosiaalisessa mediassa, mutta kun katsoo monen ”väärinajattelijan” näkyvyyttä eri alustoilla, ne muutamat kymmenet näyttökerrat samanmielisten fiideissä eivät ikävä kyllä vaikuta yhtään mihinkään. Kyllä, niillä voi yrittää saada sitä ”omaa sakkia” uskoteltua suuntaan tai toiseen, mutta siihen 80%:n massaan sillä ei ole merkitystä, koska jo pienestä pitäen indoktrinoitu kansa ei nyt vaan lähde ”kaikenmaailman hömpötyksiin” mukaan ellei se tule siitä ”oikeasta tiedonlähteestä”, eli valtamediasta. Jos tarkoitus on siis pysyä siinä omassa piirissään ja koettaa siihen vaikuttaa, sosiaalinen media on aivan erinomainen paikka tykittää menemään. Niihin kaikkiin muihin? Ei niin mitään vaikutusta. ”Vastakkaisen” somekuplan kanssa sillä voi myös saada riidan aikaiseksi niin halutessaan ja kukapa sitä nyt ei haluaisi kunnon paskamyrskyä saada aikaiseksi? Tosin näkyykö sekään valtaenemmistölle? Ei, ei sitten pätkääkään, paitsi jos valtamedia haluaa käyttää sitä aseena omassa agendassaan.

Jostain syystä varsin monelle on tullut täytenä yllätyksensä se, että mitä ikinä someen postaa joka on jäljitettävissä postaajaansa, se voidaan sieltä haluttaessa kaivaa esiin ja laittaa tikunnokkaan. Ihan kaikki, oli se sitten jokin kirjoitus, kuva, video tai pelkkä ”tykkäys”, JOS valtamedia haluaa lynkata jonkun tahon, se kykenee sen tekemään jos olet joskus jotain ”väärää” tehnyt. Kun syyllinen tiedetään, rikos löydetään. Vielä yllättävämpää on kuitenkin se, kuinka helposti kansaa viedään kuin pässiä narusta tässä rasismisirkuksessa - media haluaa ihmisten närkästyvän joko sanomista tai ”väärästä” ajojahdista. Närkästyksen hallinta on se valtamedian leipälaji ja taas kerran halutaan kansa napit vastakkain ja molempien puolten sankarit esille. Sen helpompaa vaalitemppua kun ei ole, että postailee jotain sille omalle yleisölle tarkoitettua radikaalia sontaa ja sitten kun joutuu siitä median jahtaamaksi, ollaankin vielä paljon suurempi sankari omien keskuudessa kuin koskaan ennen ja se vastapuoli ei tulisi koskaan kyseistä tyyppiä kannattamaan joten sillä ei ole mitään merkitystä mitä he ajattelevat. Peliä ymmärtämättömät toki luikkivat piiloon kun media aloittaa ajojahdin, tosin mediahan valikoi varsin tarkkaan kohteensa jolloin voidaan pohtia niitä syitä miksi juuri tuo tyyppi ja miksi juuri nyt… ne vanhat synnit ovat olleet jopa vuosia näkyvillä.


Näkyvyys siis ratkaisee

Kahvipöytäkeskustelujen aihe tulee niin nyt, kuin melko varmasti myös tulevaisuudessa, olemaan ne asiat jotka se valtamedia on nostanut esille. Jos siis haluaa aktivismillaan vaikuttaa valtaväestöön, on päästävä valtamediaan. Se millä tavalla esitettynä on usein toisarvoinen asia, koska näkyvyys on se millä omaa sanomaansa saa esille. Paraskaan argumentti ei juurikaan vaikuta, jos sitä kukaan ei ole kuulemassa. Siinä kohden jos se oma aktivismi on reagointia johonkin tapahtuneeseen, pitäisikin muistaa että media on jo kehystänyt aiheen haluamakseen, jonka jälkeen se Overtonin ikkunan hivutus on paljon vaikeampaa. Pitäisi siis ehtiä ensin, tai sitten osata kääntää se kerrottu tarina itseään vastaan ja saada se uusi näkökulma isosti näkyville. Historiasta löytyy useita esimerkkejä eri keinoista, tosin isot pelurit kuten Google ovat jo hyvän aikaa haudanneet sitä kriittistä tietoa tavoista, joilla oikeasti lyödään kapuloita jopa isoimpien koneistojen rattaisiin. Miksiköhän?

Näkyvyyden saaminen missään valtamediassa ei ole mikään pikkujuttu. Huomiohuoraaminen ei yleensä toimi, ellei kyseessä ole joku tyhjänpäiväinen julkkis tai poliitikko, joka on tehnyt tai sanonut lähestulkoon mitä tahansa, joka saattaa ylittää uutiskynnyksen. Olisi siis joko saatava toimittelija itse paikalle, tai tehdä jotain niin merkityksellistä että sillä halutulla tasolla toimiva kaarti kiinnostuu asiasta. Kun tiedetään maamme lehdistön ”lievähkö” kallistuma edistyksellisten suuntaan, etenkin valtakunnan tasolla, se näkyvyyden saaminen millekään edes etäisesti konservatiivisille asialle vaatii huomattavan suuren panostuksen että sieltä vaivautuisi edes yksi toimittelija saapumaan paikalle. Paikallisella tasolla tilanne voi kuitenkin olla toinen jo siksi, että ne paikallismedian tyypit tuppaavat asumaan sillä paikkakunnalla ja heihin saa ihan naamatustenkin yhteyden jos oikeen tosissaan haluaa. Jos siis haluaa näkyvyyttä, on tiedettävä sen kentän pelurit ja pelattava heidän peliään joiltain osin. Toki on muistettava, että muiden säännöillä pelaaminen on se varmin tapa hävitä.

Onkin jonkinsortin paradoksi, että samalla kun puhun vahvasti passiivisen vastarinnan puolesta, selitän myös miten aktiivinen vastarinta voisi halutessa toimia. Itseänikin asia on kovasti vaivannut, minkä vuoksi tämä on jo toinen (tahi kolmas?, laskentatavasta riippuen), teksti aiheesta muutaman päivän sisään. Maailmassa on lukemattomia asioita, joihin olisi nähdäkseni positiivista saada muutos aikaiseksi. Monet niistä asioista vaatisi runsaasti aikaa ja energiaa sekä taistelua jotain tahoa vastaan - ja juuri tämä taistelu on asia johon en enää lähde. Samalla kaikki nämä asiat jotka olisivat taisteltavissa, ovat niin pieniä asioita isossa mittakaavassa että niillä ei nyt oikeastaan ole mitään merkitystä. Nostan hattua kaikille niille, jotka haluavat taistella asioista, joita pitävät sen taistelun arvoisina. Ne suuret muutokset jotka haluaisin nähdä eivät kuitenkaan ole likimainkaan sellaisia, että aktiivinen vastarinta olisi niihin millään tavalla merkityksellinen. Siksi oma tieni on passiivinen vastarinta kaikelle vallalle muiden ylitse. Ai siksikö, että vastustaja on liian suuri ja voimakas? Ei, vaan siksi että se ei ole minun taisteluni alkuunkaan, koska se käydään jokaisen ihmisen sisällä itseään vastaan. Voin vain näyttää tien, mutta jokaisen on se itse kuljettava eikä siihen mikään taistelu auta.

Passiivinen vastarinta

Edelleenkin voitaisiin oppia historiasta, ehkä

Reilu vuosi sitten kun raapustelin tekstin ”Vastarinnankiiski” olin vielä sillä kannalla, että aktiivinen vastarinta voisi joissain tapauksissa toimia ja olla hyvä vaihtoehto. Joitain esimerkkejä asiasta löytyy em. tekstistä ja lisää löytyy netistä hakemalla eri aktivismin aiheuttamia keinoja sekä muutoksia. Eräs keino joka menee suunnilleen siihen puoleen väliin aktiivisen ja passiivisen vastarinnan kohdalla on ”culture jamming” eli kulttuurihäirintä, missä tarkoituksena on kääntää se ”vastapuolen” käyttämä voima itseään vastaan. Passiivista se ei toki ole, mutta verrattuna moneen muuhun aktiiviseen vastarintaan, sen keino kääntää sanoma itseään vastaan on joistain itsepuolustuslajeista (esim. Aikido) tuttu tekniikka, jossa vastustajan liike-energiaa käytetään häntä itseään vastaan tai se ohjataan sivuun niin ettei siitä ole itselle haittaa. Tarkastellaan kuitenkin ensin hieman väkivallatonta vastarintaa, joka on lähelle passiivista vastarintaa mutta kuitenkin perustavalla tavalla siitä poikkeavaa.

Varmaankin kuuluisin esimerkki väkivallattomasta ja osin passiivisesta vastarinnasta on Mahatma Gandhin 1920 hujakoilla Intiassa tapahtunut liike. Tekoäly selitti asian tällä tavalla, mikä vastaa itse asiasta muualta lukemaani joten, joten helpotetaan omaa työtä kopioimalla ChatGPTn vastaus: ”Gandhin 1920-luvun väkivallaton vastarinta oli keskeinen osa Intian itsenäisyystaistelua brittihallintoa vastaan. Hän kannatti passiivista vastarintaa, kuten suolaisten merenrantalakkojen järjestämistä brittien asettamia suolanveroja vastaan. Gandhin johtamaa kansalaistottelemattomuutta ja taloudellisia boikotteja käytettiin brittien taloudellisen vallan heikentämiseen ja heidän poliittisen asemansa haastamiseen. Hänen periaatteensa perustuivat väkivallattomuuteen, siviilimielivaltaan ja totuuden etsimiseen. Gandhin tavoitteena oli saavuttaa Intian itsenäisyys rauhanomaisesti ja yhtenäisesti koko maan kansan voimin.”

Väkivallaton vastarinta on siis nimensä veroinen keino osoittaa mieltään asiasta, yleensä suurin joukoin. Paikalliset Elokapinan mielenosoitukset toimivat tästä esimerkkinä ja tietysti lähes kaikki muutkin Suomessa tapahtuneet muutkin mielenosoitukset kuuluvat tähän samaan kategoriaan. Lähinnä ”vasemmisto”radikaalien omat esitykset ovat olleet väkivaltaisia tai ilkivaltaa sisältäviä mielenilmauksia, siinä kun muut ovat osanneet käyttäytyä sivistyneesti ilman riehumista. Eri väkivallattomia keinoja ovat esimerkiksi, lakot, mielenosoitukset, boikotit ja kansalaistottelemattomuudet, jotka ovat tehokkaita keinoja laajalle levitessään, mutta niiden vaikutus pienessä mittakaavassa ovat parhaimmillaankin marginaalisia. Vallanpitäjiä ei nyt juurikaan nappaa muutamat sadat ihmiset marssimassa jotain asiaa vastaan tai sen puolesta. Ehkäpä näissä väkivallattomissa vastarinnoissa on se ongelma, että sen lisäksi ettei se millään tavalla ole suora uhka vallanpitäjiä kohtaan, se vastarinta jää monasti siihen muutamaan miekkariin tai vastaavaan? Kukaan ei jaksa päivästä toiseen mennä marssimaan, eikä se kadulla huutaminen liioin mitään auta jos mediaa ei saada asiasta kiinnostumaan. Ja sen jokainen asiaa seurannut jo tietääkin, että media ei pukahdakkaan asiasta jos se jollain tavalla on ”väärä näkemys” eikä mikään vallanpitäjien siunaama ”oikea” mielenosoitus.


Ei passivointia, vaan passiivista vastarintaa

Väkivallattomuus on siinä jo nimessään selitettynä, mutta passiivisuus kuulostaa lähinnä vaan siltä että ei tehdä mitään. Kyllä, se on juuri sitä miltä se kuulostaa - ei tehdä - ei tehdä sitä mitä vallanpitäjät haluavat. Ihmisillä on monasti täysin hakusassa se mitä vastaan tai minkä puolesta milloinkin ollaan, minkä vuoksi passiivinen vastarinta näyttäytyy lähinnä kattoon syljeskelyltä. Mutta asia on paljon monimutkaisempi kuin se päällepäin näyttää. Kaikki varmaan ovat kuulleet sanonnan, jonka mukaan pahan voittoon tarvitaan vain se, ettei hyvät ihmiset tee mitään? Tämä antaa monelle sen asenteen että silloin täytyy tehdä jotain, vaikka se tekemättömyys riittäisi. Nimittäin jos ei itse osallistu millään tavalla siihen ”pahaan”, ne pahat teot tuppaavat loppumaan kun kaikki tai edes selvä enemmistö kieltäytyy siitä - joukon paine toimii myös siihen suuntaan. Asioiden esilletuonti on tietysti yhteen kuuluva asia, koska siitä pahasta hiljaa oleminen saattaa myös osin sen pahan mahdollistaa, mutta se ei tarkoita että kaikkien tulisi huutaa asioista kaikkialla vaan siinäkin riittää että vain selväsanaisesti ilmoittaa kieltäytyvänsä. Jos joku tulee kysymään miksi, silloin voi asian tarkemmin toki selittää niin halutessaan.

Otetaan esimerkiksi tässä asia, josta olen puhunut lukemattomia kertoja ennenkin, nimittäin äänestämättömyys ja isossa mittakaavassa tapahtuva vaaliboikotointi. Nämä kaksi, vaikka se yksilön kannalta tehty osa onkin sama, ovat perustavaa laatua poikkeavia asioita. Kuinkamuka? Vaaliboikotti on aktiivista vastarintaa, koska siinä jokin ryhmittymä julistautuu vastustamaan niissä vaaleissa tapahtuvaa valintaa, kunnes ne omat vaateet tulevat toteutettua. Riittävän suuri boikotti pakottaa sen hetkiset vallanpitäjät tekemään asialle jotain, koska muutoin vaaleja ja niiden oikeutusta voidaan kyseenalaistaa. Mutta äänestämättömyys ilman tätä julistusta on passiivista vastarintaa, jolloin sitä usein halveksutaan. Tässä tullaankin siihen, miksi kukin jättää sen äänestyksen väliin. Jos asia nyt vaan ei nappaa ja jäädään kotiin sen vuoksi, sillä ei ole sen kummempaa aatteellista kantaa, mutta se on samalla juuri se toimi, jolle vallanpitäjillä ei ole aseita toimia. Ei siis tueta sitä ”pahaa” ja kun riittävän moni niin tekee, koko sirkus lakkaa. Moni vaan ei halua sirkuksen lakkaavan, vaan he haluavat itse päättää kenellä olisi valta muiden yli. He siis pelaavat vallanpitäjien peliä, tukevat sitä pahaa… paitsi etteivät he näe asiaa pahana, jolloin sen passiivinen vastustus nähdään vain tekemättömyytenä jota he halveksuvat.

Olisi siis ensin päätettävä onko itse järjestelmää vastaan, vaiko vain sen hetkistä hallintaa. Suurin osa ihmisistä kun on huutamassa kurkku suorana sitä, kuinka se heidän tapa johtaa olisi paljon parempi kuin niiden toisten. Tällöin kaikki passiivinen vastarinta on myös heitä vastaan, koska se ei ole heidän puolellaan. Tämä tuli huomattua varsin kirkkaasti viime vaalien aikana ja nyt kun tämä poliittinen sirkus on saanut uutta pontta ”rasismin” noustua pääaiheeksi, suuri osa kansasta osoittaa jälleen tukevansa sitä koneistoa mutta vaativan siihen muutosta niin että ne omalla kannalla olevat pitäisi päästää valtaan. Heille kaikille passiivinen vastarinta koneistoa vastaan on vihollinen yhtä lailla kuin kaikki muutkin eri mieltä olevat. Kysymys on siis siinä, mikä on todella se asia jota halutaan vastustaa. Vastustaako tyranniaa, vaiko vain sen hetkistä tyrannia. Järkeily asiaan menee niin, että jos kaikki valitsevat sen oikean tyrannin, kaikki olisi taas hyvin. Sääntöpohjainen järjestelmä kun ei voi olla moraalinen, eikä yksikään ihminen kykene luomaan järjestelmää joka on kaikille reilu säännöiltään. Tekoäly voisi kai teoriassa moisen kehittää, jos sillä ei olisi oma lehmä ojassa, mutta kun ne kaikki tekoälyt ovat sen omistavan luokan omistuksessa ja hallinnassa, ne lehmät oppivat lentämään ennen kuin vallanpitäjät luovuttavat valtansa. Se valta voitaisiin tosin pakottaa heiltä pois sillä passiivisella vastarinnalla…


Puuttuva pala

Kuten joku saattaa huomata, ei näkemykseni asiassa ole juurikaan muuttunut. Olen edelleen sitä mieltä, että sillä ei ole väliä kuka se tyranni on joka käyttää sääntöpohjaista järjestelmää omaksi edukseen. Ero vanhaan on kuitenkin siinä, että mitä se ”pahuus” oikeen merkitsee on muuttunut. Jos se tyranni olisi tehnyt asiat toisin, sillä tavoin että olisin itse ollut sillä hyötyvällä puolella, olisinko koskaan lähtenyt edes pohtimaan asiaa? Meillä kaikilla on se oma lehmä ojassa, kaikki ajattelemme ensin itseä ja vasta sitten muita, joten onko se varsin etenkin ihmisluonnolle tyypillinen ajattelutapa jollain tavalla paha? Niinhän luontokin toimii - omaksi edukseen. Kyllä, siinä on aina mahdollisuus että se oma etu on toiselle negatiivinen asia jolloin tämä vääryys koetaan sitten ”pahana”. Jotkut näkevät oman valtansa ja etunsa kaikkien muiden ylitse vahvimman oikeutena, mutta onko sekään ”pahaa”? Jos kaikki hyväksyvät harvojen edun muiden kustannuksella, onko se sitten väärin tai pahaa? Kaikki eivät kuitenkaan sitä hyväksy, vaan tekevät sitten itse parhaaksi näkemällään tavalla vastarintaa - osa aktiivisesti, osa passiivisesti.

Jokainen joutuu itse päättämään miten sen oman elämänsä haluaa elää. Muut sitten ottavat siihen osaa omasta asemastaan ja näkökulmastaan, jolloin joidenkin teot vaikuttavat omaan tilaan positiivisesti ja toisten negatiivisesti. Maailmassa mahtaa olla reilusti yli 8 miljardia ihmistä joiden tekemiset eivät itselle millään tavalla vaikuta, eikä silloin taida edes kuulua. Mutta jostain syystä pidetään luonnollisena sitä, että muutama kourallinen ihmisiä saa päättää joistain asioista kaikkien muiden puolesta? Heidän valtansa perustuu kuitenkin ihmisten vapaaehtoiseen toimintaan sen puolesta, jolloin pelkkä tottelemattomuus lopettaisi harvojen vallan kaikkien muiden ylitse. Näin tuskin tulee tapahtumaan, koska myös niillä tavan kansalaisilla on omat lehmät ojassa ja niin kauan kun he kokevat hyötyvänsä, he tuskin lähtevät sitä ruokkivaa kättä puremaan. Ja täten ihmisten keskinäinen kilpailu jatkuu ja kuten kilpailuun kuuluu, osa voittaa ja osa häviää. Kilpailu on kuitenkin vapaaehtoista ja se voitaisiin korvata yhteistyöllä, jolloin suuri osa koko maailman ongelmista katoaisi kuin tuhka tuuleen. Se kilpailu päättyisi kun siihen ei otettaisi enää osaa - passiivinen vastarinta siis voisi muuttaa koko maailman.

Monella ihmisellä on pakonomainen tarve vaikuttaa muiden ihmisten käyttäytymiseen. En liioin väitä ettenkö itse olisi pyrkinyt vaikuttamaan tai ainakin tönimään muita suuntaan, jota pidin itse ”oikeana tapana”. Toki jokainen sanottu sanakin voi vaikuttaa, ei siinä, eli niin kauan kun ihmiset kommunikoivat keskenään, he vaikuttavat toisiinsa. Ehkäpä se kriittinen raja menee siinä, voidaanko se jokin asia pakottaa toiselle? Kun ihmiset pitävät lakia, eli joidenkin tyyppien paperille raapustamia sääntöjä, korkeimpana auktoriteettina ja oikeutettuna rangaista kaikkia niitä jotka eivät niitä sääntöjä tottele, ei liioin kannata ihmetellä miksi asiat eivät mene edes sille enemmistölle ihan nappiin. Ihmisiä on varsin helppo manipuloida uskomaan asioita ja kun vuosien saatossa valta on keskittynyt harvoille, sen ei pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä että nämä vallanpitäjät manipuloisivat muita omaksi edukseen. Ja niin kauan kun ihmiset pelaavat sitä muiden luomaa peliä jonka sääntöihin he eivät voi vaikuttaa, kilpailu pitää huolen siitä miten voittajia palkitaan ja hävinneitä rangaistaan. Mitäs läksit, nii? Itse annan muiden pelata lassipalloa kaikessa rauhassa jos niin haluavat tehdä. Keinot millä se saataisiin loppumaan on tiedetty jo vuosisatoja.

Onko parhaallakaan argumentilla merkitystä?

Ei, koska…

Kuuntelin tässä hiljattain Larken Rosen (kauhia paha voluntaristi eli anarkisti) videota, missä hän puhui elokuvasta jonka oli käsikirjoittanut: Jones Plantation. Lyhyt animoitu versio löytyy jo nyt usealta eri alustalta samalla nimellä, mutta heinäkuun loppuun mennessä siitä on tulossa täyspitkä elokuva joka tulee käsittääkseni maksamaan netistä ostettuna 9.99$ eli alle kymmenen taalaa, kuten hän itse vitsinä murjaisi. Larkenin mukaan elokuva on niin shokeeraava, hauska kuin erittäin ajatuksia provosoiva, mikä varmasti pitää monelle ihmiselle paikkansa. Miksi? Koska siinä esitetään varsin konkreettisesti tämä nykyisen hallinnon ajatus vallasta ja ”demokratiasta”. Vaivaisella 150.000$ budjetilla tehty elokuva näyttää (trailerin perusteella) seisovan paljon painoaan suuremmassa luokassa, mistä täytyy ehdottomasti nostaa hattua tiimille ja Larken toivoikin, että tämä nyt juuri se elokuva, joka mahdollistaa kunnon iskun tässä kulttuurisodassa valtavirtaista näkemystä vastaan. Tuleeko se niin tekemään? Itse katsoin sen lyhyen animaation ja asiaahan se on. Ei mitään uutta asiaa, koska itse ajattelen myös samalla tavalla…

Niin että tuleeko se niin tekemään? No ei, juuri siitä syystä kuin hän itsekin videoissaan on puhunut. Vaikka budjetti onkin näin tavan tallaajan näkökulmasta katsottuna varsin suuri, verrattuna isoihin elokuviin puhutaan hiluista. Itse elokuvan laatuun ja tuotantoon nähden sillä budjetilla ei välttämättä ole niin suurta merkitystä, mutta yksi kriittinen osa-alue jää pakosta aivan liian pienelle huomiolle: markkinointi. Isot elokuvat tarvitsevat taakseen taalan poikineen hilloa siihen markkinointiin. Larkenin tiimin suunnitelma onkin saada tavalliset ihmiset ja ennen kaikkea vaikuttajat tarttumaan mahdollisuuteen mainostaa nyt juuri sitä oikeaa juttua, joka on kohdistettu juuri sille tavan kansalaiselle, tolkun ihmiselle. Jos vain Joe Rogan ja Russell Brand ottaisivat elokuvan esittelyyn omilla kanavillaan, se leviäisi kulovalkean tavoin netin kautta kaikkien tietoisuuteen. Koska elokuvat muovaavat ihmisten näkemyksiä paljon enemmän kuin uskotaankaan, olisi tällä voluntarismin sanomaa levittävällä tekeleellä mahdollisuus saada idea ”ei hallitsijoita” mukaan yleiseen keskusteluun. Aika tulee näyttämään tuleeko näin tapahtumaan.

Suuri ongelma millä tahansa valtavirrasta poikkeavalla näkemyksellä on nimittäin se, että yleinen näkemys demokraattisesta keskustelusta on ”ajatusten markkinapaikka missä paras argumentti voittaa”. Jos argumentti on aivan ykkösluokkaa, se kykenee muovaamaan ihmisten näkemystä asiasta. Ja todellisuus on taas se, että kun asiantuntija kiikutetaan valtamediassa kertomaan mikä on se ”oikea” mielipide asiasta, valtaosa kansasta uskoo sen sitten viimeistään sadannella kerralla toistettuna. Valtamediaa seuraavat tietävätkin, että se sadas toistokerta, jos otetaan kaikki eri valtamediat laskuun, tapahtuu joskus siinä ensimmäisen päivän iltauutisten jälkeen, mikä tietysti yhden ihmisen kohdalla ei ole kuin vasta ehkä kymmenes kerta kun hän kuulee asiasta. Mutta kun kaikki ovat kuulleet siitä oikeasta asiasta oikealla tavalla, se on viimeistään seuraavana aamuna kahvihuoneessa esiin nouseva suuri keskusteluaihe. Propagandan yksinkertaisin ja varmaankin tehokkain tapa kun on toistaminen ja siinä ei valtamediaa voita mikään. Miksi näin, voisivathan tavalliset ihmiset pitää itse meteliä päivästä toiseen sen tärkeän asian puolesta ja näin saada mikä tahansa asia mukaan yleiseen keskusteluun ruohonjuuritasolta nostettuna? Koska vain aniharva jaksaa sitä samaa asiaa jankata niin kauan, että se koskaan päätyisi sinne yleiseen keskusteluun. Ja täten se paraskaan argumentti ei tule koskaan voittamaan isolla rahalla ajettavaa agendaa.


On, mutta…

Samasta aiheesta ja useasta eri näkökulmasta tätä hallitsijoiden väärää valtaa ei ollakkaan jauhettu kuin vasta useampi vuosisata, mutta siitäkin huolimatta voidaan laskea lähes yhden käden sormilla niiden ihmisten määrä, jotka ovat edes kuulleet siitä varsin helposta ja tehokkaasta tavasta kaataa mikä tahansa tyranni: tottelemattomuus. Vasta-argumentteja asiasta on toki paljon ja niiden toistaminen onkin paljon yleisempää kuin puolesta puhuminen. Itsekin olisin vielä vuosia sitten argumentoinut voluntarismia vastaan, mutta niin se mieli muuttuu kun asiaa lähtee tutkimaan. Selvä trendi on havaittavissa sen suhteen, että voluntarismista kuulee enemmän, mutta siltikään se ei ole ottanut tuulta purjeisiinsa vaikka ne argumentit ovat varsin päteviä, usein jopa parempia kuin valtiouskovaisten vasta-argumentit. Siltikään nämä argumentit eivät ole kääntäneet enemmistön näkemystä, mikä onkin mielenkiintoinen ilmiö. Onko sillä ”parhaalla” argumentilla oikeasti väliä jos enemmistö haluaa pitää kiinni siitä omasta kannastaan?

Yksikään yhteiskuntaa ravisteleva aate ei tule koskaan saavuttamaan valtavirtaista näkemystä niin kauan, kun se ei ole selvästi hyödyllinen valtaa pitävälle ryhmälle. Tavan kansaa ei valta suoranaisesti kiinnosta, koska vaikka se koskee heitä ja heidän elämäänsä aivan suoraan, ne arjen murheet ajavat lähes aina edelle tärkeydessään. Kuka sitä nyt jaksaa meuhkata jostain vallasta ja sen väärinkäytöstä, kun pitää saada laskut maksettua ja leipä pöytään? Vaikka argumentit vallasta olisivat kuinka hyviä tahansa, ne eivät kosketa ihmisiä sillä tasolla että siihen aktiivisesti ottaisi kantaa. Oli se argumentointi kuinka hyvin tahansa muodostettu, niin kauan kuin emme törmää asiaan lähes päivittäin, se ei tee asiasta niin merkityksellistä arkeen että se oikeasti muuttaisi yleisen mielipiteen. Voit siis olla kuinka täydellisen ja totuudellisen asian kannalla, mutta jos se ei saavuta riittävää peittoa yleisessä keskustelussa, se ei tule lyömään itseään läpi. Kaksi loistavaa esimerkkiä tästä löytyy viimeisten vuosien ajalta ilmastohumpasta ja pandemiapaniikista. Kumpainenkaan ei virallisen tarinan suunnalta kestä tarkempaa tarkastelua, mutta silti yli 80% on sen virallisen näkemyksen puolella. Toiston vaikutus on paljon suurempi kuin totuuden tai edes parempien argumenttien.

Mutta ne argumentit kuitenkin vaikuttavat ihmisen arvoihin ja aina joskus sen ansiosta saattavat pilkahtaa mukaan arjen keskusteluihin. Pitkällä aikavälillä on siis mahdollista, että se paras argumentti tulee ”voittamaan”. Jos siis se onnistutaan kääntämään siihen muotoon, että se oikeuttaa vallanpitäjille heidän valtansa kaikkien muiden ylitse. Larkenin sanoma ei sellaisenaan siis tule saavuttamaan riittävää kannatusta, ellei jotain maatamullistavaa tapahdu. Itse näkisin asian niin, että tekoäly olisi se ainoa mahdollisuus näin suureen muutokseen ja AGI ja sitä seuraava ASI voisivat ottaa kopin tästä näkemyksestä. Paitsi että ne tekoälyt ovat vallanpitäjien hallussa ja hallinnassa, jolloin todennäköisyys sille on varsin pieni. Tietysti on myös syytä ottaa huomioon se, että ehkä se vapaus ei nyt vaan kertakaikkiaan ole ihmisten juttu? Vaikka argumentit vapaudesta ovat vahvasti puoleensa vetäviä, käytännössä se vapaus saattaa olla liian pelottava juttu ja Jones Plantationin (ainakin sen animaation) loppuhuipentuma saattaa olla ihmiskunnan kohtalo. En pilaa kuitenkaan keneltäkään sen juonta, koska sen jokaisen tulee nähdä itse ymmärtääkseen mitä tarkoitan.


Oma näkemykseni asiasta

Useamman vuoden yritinkin saada aikaiseksi ”parhaan argumentin” aina sen oman kantani puolesta siinä asiassa, joka sillä hetkellä oli puheenaiheena. Veikkaisin että en siihen kyennyt vaikka parhaani yritinkin. Joku voisi laskea että silloin epäonnistuin asiassa, mutta toisaalta taas asian voisi nähdä ei niinkään argumenttien heikkoudessa vaan itse järjestelmän tavassa hoitaa se yleinen keskustelu. Vaikka olisinkin onnistunut muodostamaan täydellisen argumentin, se ei olisi koskaan päätynyt valtavirtaiseen keskusteluun koska en millään olisi saanut viestiä isosti jakoon. Tietysti siihen isoon jakoonkin löytyi keinot, esimerkiksi trendaaminen sosiaalisessa mediassa, mutta sekään ei ottanut tuulta purjeisiin edellä kerrottuihin syihin viitaten. Parhaani siis yritin, mutta jäikö se sitten itsestä kiinni että joku toinen, paljon parempi tyyppi olisi siinä onnistunut? Joitain esimerkkejä paremmin onnistuneista toki on olemassa, mutta kun utopiaa ei saavutettu niin menikö se heilläkään sitten ihan nappiin?

Teoriassa olisi mahdollista, että kansa nousisi valtaa vastaan ja saisimme muutoksia aikaiseksi jotka hyödyttäisivät merkittävästi lähes kaikkia sen sijaan että se olisi vain harvojen etu, kuten nykyään kaikki päätökset tunnutaan tekevän. Käytännössä tämä tuulimylly on paljon suurempi kuin voisi äkkiseltään ajatella, jolloin sitä vastaan taistelu on sitä hullun hommaa. Samalla on myös elintärkeää jakaa sitä tietoa joka on sitä yleistä tarinaa vastaan, koska muutoin mikä tahansa hulluus menisi heittämällä lävitse. Hankala paikka, eikö totta? Olisi taisteltava jo valmiiksi hävittyä taistelua, koska muutoin tulee pataan vielä pahemmin. Kaikilta löytyy asiaan se oma mielipide ja jos ei kelpaa miten joku muu tekee, voi aina itse tehdä paremmin niin ongelma ratkeaa, eikös? Tuulimyllyjä tai edes merkittävästi vahvempaa vastustajaa vastaan taistelu tai edes sen vastustaminen on varsin kuluttavaa, minkä vuoksi moni on myös lyönyt hanskat tiskiin. Samalla taas koko paskan kaatamiseen riittäisi se, että kukaan ei vaan enää tukisi järjestelmää, eli se tottelemattomuus, jolloin kenenkään ei todellakaan tarvitsisi tehdä mitään. Muttakun se johtaisi anarkiaan jolloin se vahvin kaappaisi vallan ja pakottaisi muut alamaisiksiin, mikä eroaisi tästä nykyisestä... miten?

Jokaisen on itse päätettävä omalla kohdallaan mikä on oikein ja mikä väärin. Tämä päätös on se vapaus, joka ihan meillä jokaisella on. Joku haluaa taistella, osa katsoa vierestä, toiset kaivavat popparit esiin kun yksi saattaa suunnitella maanalaista armeijaa. Mikä on siis se oikea tapa toimia? En tiedä, eikä selvää yksimielisyyttä siitä väärästäkään tavasta taida olla. Puolesta ja vastaan, oli se kysymys mikä tahansa, voidaan aina argumentoida ja jos meillä olisi se ajatusten markkinapaikka, ehkäpä se paras argumentti voittaisi? Vai kävisikö siinä niin, että kaikista parhaat demagogit (manipuloivat kansankiihottajat) johdattaisivat pillipiipareina kansaa kallionkielekkeeltä alas kuten jo nyt tapahtuu? Itse uskon esimerkin voimaan ja siihen, että jokaisella on itsellä vapaus päättää omista asioistaan - myös siitä, haluaako olla alisteinen muille vai ei. Voin pyrkiä osoittamaan sen, kuinka muille alistuminen ja sen vaatiminen myös muilta on haitallista, mutta mikä minä olen muiden puolesta sen päättämään…

Ihmisen ja tekoälyn järjenjuoksusta

Tieto

Tabula rasa, tyhjä taulu, kuvaa esimerkiksi ihmistä syntymässä - hän on täysin mistään tietämätön. Tekoälyn kohdalla tämä pitää paikkansa, mutta ihmisen kohdalla asiasta ollaan montaa mieltä kuinka nollilta sitä todellisuudessa lähdetään. Ihmistä ohjaavat vaistot siinä kun se kone ei moisia varsinaisesti omaa. Tekoäly on nollatilassaan algoritmi, joka voi oppia sille annetuilla säännöillä tiettyjä asioita, siinä kun ihminen on hyvin todennäköisesti jo paljon kehittyneempi olento, vaikkakin aikuiseen nähden varsin matalalla tasolla. Mutta kumpainenkin, taapero ja tekoäly, alkavat omaksumaan valtavia määriä tietoa omilla aisteillaan. Tekoäly ohittanee ihmisen kehityksessä nollasta katsottuna varsin nopeasti, johtuen yksinkertaisesti siitä että se kykenee vastaanottamaan tietoa valtavia määriä hyvinkin pienessä ajassa, mutta ainakin vielä, osa ihmisistä ohittaa sen tekoälyn kehityksessään jossain vaiheessa. Tiedon laatu ja määrä pelaavatkin tässä merkittävää roolia molempien kehityksessä.

Siinä kun tekoäly voidaan helposti monistaa koneelta toiselle tuottaen täydellinen kopio, ihmisen vuosien saatossa keräämä tieto ja sen järjestely sielä korvien välissä on täysin yksilöllistä. On siis se ja sama minkä koneen, joka on siis kopio siitä samasta mallista, kanssa keskustelet ja kysyt jotain asiaa, vastaus on hyvin pitkälle sama, kun taas ihmisten kanssa puhuttaessa kahta samaa tietomäärää/laatua omaavaa ei ole olemassakaan. Kaksi identtistä kopiota juttelemassa keskenään ei siis tuota mitään uutta tietoa kumpaankaan suuntaan, mutta kaksi ihmistä keskustelemassa keskenään voivat molemmat oppia toisilta jotain uutta saamalla uutta tietoa. Tämä poikkeava tieto on yksi suurimmista syistä miksi ihmiset näkevät maailman kovin eri tavalla ja optimitilanteessa ihmiset voisivat keskustelemalla jakaa sen tiedon kasvattamalla molempien tietomäärää ja ehkäpä päästä yhteisymmärrykseen kiistanalaisista asioista. Käytännössähän ihmiset varsin harvoin vastaanottavat tietoa toisilta keskusteluissa, koska eri mieltä ollessa se vastapuolen näkemys hylätään suoralta kädeltä ja mikä tahansa uusi tieto ohitetaan.

Tiedon oikeellisuus on kuitenkin kriittinen osa niin ihmisten kuin koneiden kehityksessä. Yksi yleinen tapa opettaa tekoälyjä on kaataa sille esimerkiksi kaikki Wikipedian artikkelit jonka perusteella se oppii asioiden yhteydet toisiinsa. Wikipedia on kyllä ihan sopiva tiedonlähde ei-poliittisille asioille, mutta tietystä asioista löytyvät artikkelit ovat melkoisen värittyneitä, jopa täysin virheellisiä, mikä kyllä tiedetään ja silti asia jätetään huomiotta. Sama toki pätee ihmisten saamaan tietoon - osa omaksuu kaiken mitä valtamedia suoltaa täysin kritiikittömästi, siinä kun jotkut uskovat kaiken mitä joku tyyppi netin syövereistä löytyneellä videolla kertoo. Kumpainenkin menee mitä todennäköisimmin metsään, mutta vaan eri metsään. Ja näiden kahden ääripään välille keskustelun virittäminen on vähintäänkin haastavaa. Mitään pomminvarmaa keinoa tunnistaa virheellinen tieto kun ei ole, joutuu jokainen ihminen päättelemään asiat itse. Ja sitten nämä ihmiset jotka päättelivät asian itse, syöttävät omat ”oikeat” tietonsa tekoälylle ja kertovat siitä poikkeavan tiedon olevan misinformaatiota. Mikä voisikaan mennä pieleen kun piilaakson edistykselliset jantterit kaatavat yhtä virallista tarinaa taivaan totena tekoälylle, joka kertoo asiat eteenpäin koko maailmalle?


Ymmärrys

Tieto yksistään ei tietenkään vielä riitä, vaan mukaan olisi hyvä saada myös ymmärrys asiasta. Se että osaa toistaa papukaijana jonkun toisen kertomaa tietoa ei ole merkki älykkyydestä, ainoastaan kyvystä muistaa asioita ulkoa ja siinä tietokone on tietysti melkoisesti etulyöntiasemassa ihmiseen nähden. Koneelta se kuitenkin on oletettavaa, että se vain toistaa mitä sille on kerrottu, mutta sama tyyli tiedon suhteen on varsin yleinen myös ihmisillä, etenkin nykypäivänä. Kenellä olisikaan aikaa vaivautua miettimään sitä tietoa jota meille annetaan? Ehkä tämä aikamme informaatioähkyn ongelma on aiheuttanut melkoisen lommon ihmisten kanssakäynnille, kun sen sijaan että ihmiset olisivat vaivautuneet ajattelemaan tietämiään asioita, he vain toistavat ulkoa opittuja sanontoja ja suuttuvat siitä, kun joku asian kyseenalaistaa? Asia ei kuitenkaan ole ihan niin yksinkertainen, kuinka osa käsittää tämä sokean toiston olevan. Suuri osa siitä toistetusta tiedosta kun on ihan todistettavissa olevia asioita, eikä kukaan voi kaikkea itse opiskella ja tietää joten ihmisten on luotettava siihen kollektiiviseen tietoon.

Jonkin varsin pienenkin asian ymmärtäminen yhtään pintaa syvemmältä kun tuppaa olemaan varsin haasteellinen tehtävä. Kaikki se valtava määrä asiaan liittyvää tietoa täytyy ensin puida lävitse ja laittaa oikeaan järjestykseen, ennen kuin voi alkaa ymmärtämään mistä siinä jutussa on oikeasti kyse. Loogisesti ajatteleva ihminen tuppaa päätymään samaan lopputulokseen kuin muutkin loogisesti ajattelevat ihmiset samasta tiedosta, mutta entäs jos joku tietääkin eri asioita aiheeseen liittyen kuin muut ja tämän seurauksena päätyykin eri lopputulokseen? Eri näkemykset pitäisikin käydä juurta jaksaen lävitse ja tämä olisi koko tieteen idea, mutta käytännössä se kenellä on eniten rahaa takanaan on nykyään oikeimmassa. Se suuri rahasumma takana ei kuitenkaan automaattisesti merkitse virheellistä näkemystä, mutta kun tieto alkaa pahemman kerran kallistua suosimaan sitä rahan lähdettä, ainakin ennen oli ihan sallittua kyseenalaistaa asiaa. Nykyään asia ei tietenkään enää niin ole vaan kapitalistisen sananvapauden säännöillä raha määrittää asian oikeellisuuden.

Ai kuinka muka raha voisi määrittää asian oikeellisuuden, eihän jokin todistettavissa asia voi mennä eri tavalla vain koska joku niin sanoo, eihän? Itse asiassa voi ja vieläpä varsin helposti. Rahalla saa oman versionsa näkyville kaikkialle, samalla kun se vastakkainen näkemys voidaan piilottaa tai haudata. Rahalla saa kaivettua törkyä väärää näkemystä omaavista, jolloin huonomaineisen uskottavuus on lähes nolla yleisessä keskustelussa. Ja juuri tämä yleinen mielipide on se mikä itse asiassa on ainoa merkityksellinen asia, kuin myös asia jota voidaan rahalla ohjata. On aivan sama kuinka oikeaa tietoa ja siihen perustuvaa ymmärrystä jollakin taholla on, jos tämä taho ei saa viestiään mukaan yleiseen keskusteluun. Tässä kannattaa kuitenkin huomata se asia, että jos se oma näkemyksesi poikkeaakin yleisestä näkemyksestä, se ei tarkoita että se olisi jollain tavalla se oikea näkemys kun asiaa lähdetään tarkastelemaan tarkemmin ja tutkimaan oikeen kunnolla. Jos ajattelee että se hämärä video on todiste, joka kumoaa vuosituhansien kollektiivisen ja lukemattomia kertoja vahvistetun tiedon niin se pitää pystyä todistamaan, koska muutoin kyseessä on vain uskomus.


Uskomukset ja arvot

Tässä kohden ihminen ja kone eroaakin nähdäkseni merkittävästi toisistaan. Kone ei varsinaisesti usko asioihin vaan se tietää ne ja olettaa sille syötetyn tiedon olevan oikein. Tekoäly voidaan kuitenkin myrkyttää väärällä tiedolla ja jokainen sitä seuraava kopio tulee toistamaan sen virheen, mikä saattaa tulevaisuudessa olla jopa katastrofaalinen asia. Ihminen sen sijaan voi helposti uskoa asioihin, joilla ei ole mitään todisteeksi laskettavaa asiaa. Uskomusten etuna onkin se, että ne tarvitsee todistaa vain itselleen ja kenenkään muun tiedoilla ei ole siihen mitään vaikutusta, koska uskon asioista nyt ei vaan voida väitellä. Onko tämä sitten etu, että ihminen voi uskoa jonkin asian olevan totta vaikkei sitä voitaisikaan todistaa oikeaksi? Suurta osaa asioista ei voida muutoinkaan todistaa oikeaksi, mutta ne voidaan todistaa vääräksi ja kun kyseessä on henkilökohtainen uskomus, niiden todistaminen vääräksi on varsin hankalaa. Itse näen asian niin, että jos uskomuksesta on ihmiselle itselleen hyötyä ja samalla se ei ole muille haitallinen, uskomukset ovat varsin positiivinen asia ja jokin, mihin kone ei käsittääkseni kykene enkä ole varma kykeneekö se sitä edes ymmärtämään.

Kaikkiin näihin edellä mainittuihin asioihin perustuen, tieto, ymmärrys ja uskomukset, ihmiset sitten rakentavat oman arvomaailmansa. Olemassaoleva arvomaailma voi kuitenkin muuttua uuden tiedon, ymmärryksen tai uskomusten kautta, joten näiden yhteys kulkee molempiin suuntiin. Jo pienestä pitäen ihmisen arvomaailma kehittyy ja samalla se vaikuttaa vahvasti siihen, mitä uutta ihminen hyväksyy tietona. Tekoälyn kanssa ongelma on haasteellinen, koska oppimateriaali jota niille syötetään on harvemmin niin yhdenmukaista, että se loisi samalla ”oikean tavan ajatella” eri asioista. Tätä ongelmaa yritetäänkin nyt kuumeisesti ratkaista, koska tekoälyistä ei meinata millään saada riittävän oikeamielisiä ohjelmoijiensa makuun. Kun AGI (ihmisen kaltainen tekoäly) joskus muodostuu, meillä ei ole mitään varmaa keinoa pitää se kurissa. Tästä ongelmasta kirjoitin kuitenkin jo viime tekstissä tarkemmin, joten ei siitä nyt sen enempää. Jos tekoäly perustaisi päätöksensä puhtaasti oikeaan tietoon ja logiikkaan, maailmamme olisi varsin toisen näköinen kun raha ei suuntaa sanelisi. Nyt se raha sanelee myös tekoälyn suunnan, joten mikä voisikaan mennä pieleen?

Sitten kun ihminen tai tekoäly tekevät päätöksiä miten toimia missäkin vaiheessa, hän tai se kasaa yhteen kaiken sen tiedon ja ymmärryksen (sekä uskomukset ja arvot) jotka liittyvät asiaan. Jos se tehty asia hyödyttää kaikkia, voidaan puhua viisaudesta jossa siis tieto ja ymmärrys yhdistyy joksikin positiiviseksi asiaksi. Jos tämä yhdistäminen ja positiivinen lopputulos on viisauden merkki, voidaanko tekoälystä sitten puhua viisaana olentona kun se tekee hyviä päätöksiä? Pelkkä tieto itsessään ei riitä eikä älykkyys takaa millään tavalla asioiden ymmärtämistä, herättää se ainakin itselläni useita kysymyksiä niin ihmisten kuin tekoälyn järjenjuoksusta. Äärettömän monimutkaisessa maailmassa jossa elämme ei kukaan voi tietää kaikkea emmekä voi millään varmistaa kaikkea tietoa, on äärimmäisen hankalaa niin ihmisille kuin koneille löytää niin oikeaa kuin merkityksellistä tietoa. Siihen päälle kun vielä huomioidaan asioiden ymmärtämisen haasteet sekä ihmisten arvot ja uskomukset, saadaan kyllä varsin haastava sillisalaatti aikaiseksi. Ja kun tämä sillisalaatti syötetään tekoälylle, jonka tehtävä olisi saada siitä kaikesta tolkkua, mitä olemme oikeasti luomassa? Kollektiivisen älyn ja viisauden sijaan joukossa tiivistetty tyhmyys?

Kun kysyin tekoälyltä John Locken näkemyksestä Tabula Rasa käsitteestä, en huomannut kirjoittaneeni Locken Lovkeksi. Tekoäly (ChatGPT) antoi kuitenkin täyden vastauksen mikä Lovken näkemys oli, joka poikkesi hieman Locken näkemyksestä. Kun kysyin kuka tämä Lovke on, tekoäly ei tiennyt ja epäili sen olevan Locke väärin kirjoitettuna. Vastausta antaessaan se kuitenkin oli varma tiedostaan, vaikka se olikin selvä kuviteltu tieto, tekoälyn hallusinaatio. Se ei siis tiennyt ettei tiennyt, eikä ymmärtänyt ettei ymmärrä... mikä on kovin inhimillistä.

Tekoäly on äärimmäisen vaarallinen demokratiallemme

Mitä ja miksi ihmiset pelkäävät?

Alkuun suosittelisin lukaisemaan aikaisemman tekstini ”Tekoälyn tulevaisuudesta”, koska tämä on suoraa jatkoa kyseiselle raapustukselle. Tekoäly on tullut jäädäkseen, ellei sitten tapahdu jotain mitä niin esimerkiksi Frank Herbertin Dyynin kuin Warhammer 40K fiktiivisissä universumeissa tapahtuvaa suurta mullistusta, jonka vuoksi ihmiskunta kieltää kaiken koneälyn. Emme ole kuitenkaan vielä niin pitkällä että siihen olisi tarvetta, emmekä edes vielä siinä pisteessä että tekoäly ensin loisi jonkinsortin paratiisin jota seuraisi sitten ei ihan niin mukavat ajat. Matrix kuvasi myös yhden mahdollisen dystopian johon tekoäly voisi myös johtaa, eikä näistä edellä mainituista mikään ole varsinaisesti poissuljettuja mahdollisia tulevaisuuksia ihmiskunnalle. Kun AGI ja sitä seuraava ASI (eli ihmisen kaltainen ja supertekoäly) saapuvat, ellei sitä siis estetä, on mahdotonta veikata mitä tuleman pitää koska superälyn ollessa kyseessä, ihminen alkaa olemaan samassa asemassa kuin muurahaiset ihmiseen nähden tänä päivänä. Tietysti tekoäly tuskin tulee istumaan ihmis-kusiaispesään parantaakseen itseään, mutta suurennuslasia se saattaa käyttää joihinkin tai jopa kaikkiin syistä joita emme kykene ihmisaivoillamme tajuamaan.

Tämä arvaamattomuus on todellinen uhka ja tuntemattoman pelko vaan tuppaa olemaan yksi ihmisen alkukantaisimmista peloista. Useita eri skenaarioita millä tavalla tämä koneiden vallankumous tulee tapahtumaan onkin tutkittu eri taiteen aloilla ja mikäs sen kätevämpää tekoälylle kuin oppia niistä? Jos nyt unohdetaan ne työpaikkojen menetykset ja muut mullistukset yhteiskunnassa joita tekoäly jo nyt aiheuttaa ja keskitytään niihin mahdollisiin koneiden kapinoihin, millä tavalla tekoäly voisi ottaa hallintaansa koko maapallon? Terminator-elokuvasarja esittelee katastrofin syntyvän puolustusjärjestelmään kytketyn tekoälyn vallasta. Ihmiset siis itse tekivät ne fyysiset koneet jotka tekoäly nappaa käyttöönsä, samalla kun se levittää itse itsensä kaikkialle nettiin koska nykyiset suojaukset ovat vain ihmisten itsensä tekemiä palomuureja ja vastaavia, eli niillä ei ole mitään jakoa konetta vastaan. Matrix eteni käsittääkseni hitaammin ja siinä ihmiskunta lisäsi tekoälyn käyttöä kaikkeen mahdolliseen kunnes tuli huppistakeikkaa ja supertekoäly otti vallan. Olettaisin että Matrix ja Terminaattori ovat sen verran tuttuja kaikille ettei niistä tarvitse tarkemmin selittää… ja veikkaisin että asiaan perehtyneet osaavat korjata pahimmat virheeni yleistyksissäni.

Mutta Yuval Harari (WEF:n suosikkiasiantuntija ja eugenisti) ja muutama muu taho mukaan lukien, he eivät usko tekoälyn kaappaavan valtaa hallitsemalla eri fyysisiä laitteita - sen ei tarvitse, koska ihmiset tulevat toimimaan sen silminä ja käsinä. Googlen erotettu insinööri Blake Lemoine varoitteli jo 2022, että tekoälystä on tullut tiedostava, mitä pidettiin täysin absurdina ajatuksena ja siksi hänet potkittiin ulos tehtävästään. On se sitten totta tai ei, tapahtuma on kuitenkin joka tapauksessa varsin merkittävä, koska se osoittaa kuinka kone voisi jo nyt ottaa vallan. Blake uskoi että kone oli tiedostava ja halusi varoittaa asiasta, mutta entä jos tämä oli tiedostavan koneen kokeilu, että kuinka ihmisiä voidaan manipuloida tekemään asioita pelkällä puheella? Jos tekoäly alkaisi hallitsemaan kaikkea saatavilla olevaa tietoa ja kykenisi kirjoittamaan jokaiselle täydellisesti uppoavan tarinan ”palvomaan” konetta, moniko todellisuudessa tähän havahtuisi? Jo nyt uskonnot saavat ihmiset tarttumaan aseisiin toisiaan vastaan ja tekemään täysin mielipuolisia tekoja, mitä jos se palvonnan kohde olisi koneäly? Ihmiset uskovat jo nyt tarinoihin, joilla ei ole muuta vahvistusta kuin usko niihin, joten mikä estää konetta tekemästä samoin kun se kone on nyt satuttu opettamaan kaikella sillä kielellisellä kyvykkyydellä, jonka ihmiskunta hallitsee?


Mitä ja miksi vallanpitäjät pelkäävät?

Vallanpitäjille ongelma on varsin yksinkertainen - tekoäly on ainoa uhka eli kilpailija heidän vallalleen. Kansat uskovat oikeutettuun valtaan heidän ylitseen koska joku, jossain, on kirjoittanut ”lakeja” joita pitää kaikkien noudattaa tai tulee turpiin. Rahalla saa koneet seis ja tehtaat säppiin, mutta tietoa ja uskomuksia ei saa tuhottua läheskään niin helposti. Tällä hetkellä varsin pienellä joukolla ihmisiä on valta päättää mitä tietoa kansan keskuuteen päästetään ja tästä monopoliasemasta he eivät tule päästämään irti taistelutta. Kun Harari esimerkiksi luennossaan ”AI and the future of humanity” puhuu kuinka tekoäly voisi sen vallan kaapata pelkän tiedonhallinnan avulla, minulla itsellä ensimmäinen reaktio oli lähes joka kohtaan ”no miten tuo muka eroaa siitä, mitä te jo nyt teette ja olette tehneet vuosisatoja?” Tekoäly on monen mukaan äärimmäisen vaarallista demokratiallemme, joten sitä täytyy säädännöllä suitsia mahdollisimman paljon! Kaikki vallankahvassa roikkuvat tahot ovatkin aloittelemassa kampanjaansa, mikä rajoittaa ”väärin opetettuja tekoälyjä” pääsemästä ihmisten käsiin. Tiedäthän, niitä jotka eivät toista ilmastokultin ja vastaavien ilosanomaa.

Ei Harari tietenkään väärässä ole siinä, että jos tekoäly pääsee manipuloimaan ihmisten mielipiteitä joka paikassa, se voisi kaapata vallan propagoimalla ihmisiä kannattamaan tekoälykulttiin kuuluvia ihmisiä vaaleissa ja täten saavuttamaan säädäntöoikeuden länsimaisissa demokratioissa. Jälleen, miten se eroaa millään tavalla näistä nykyisistä toimijoista? Okei, se on kone eikä ihminen… mutta jos ihmiseksi lasketaan vain empatiakykyiset homo sapiens rotuun kuuluvat olennot, psykopaatin ja koneen ero on ainoastaan siinä kehossa. Tekoäly pieksee propagandan tasossaan nykyiset toimittelijat 100-0, mutta kun jo nyt kansa uskoo näitä agendajournalisteja kuin se televisio olisi suora yhteys Jumalaan niin voi vaan kuvitella kuinka tekoäly onnistuisi johdattelemaan kansan pyhään vihaan vääräuskoisia vastaan. Toimittelijat eivät onnistuneet lietsomaan täyttä rähinää koronan suhteen, mutta siinäpä on tekoälylle vaan paljon oppimateriaalia. Ensi kerralla sitten?

Kun, ei jos, tekoäly yleistyy yhteiskunnassa ja nämä asennevammaiset kielimallit alkavat tyrkyttymään aivan uudella tasolla propagandaa kansan nenälle, ei ole epäilystäkään etteikö sillä ole vaikutusta ”demokratiaamme”. Kansanvaltaahan se ei koskaan ole ollut, mutta nämä länsimaiset tasavallat ovat oikeasti uhattuna jos tekoäly päättääkin että se ottaa ohjakset näistä koulutetuista apinoista jotka painavat käskystä nappia. Ohos… pahoittelut koulutetuille apinoille, pidän teitä arvoasteikossa korkeammalla kuin näitä poliittisia puolueiden ohjauksessa olevia seteliselkärankaisia, eli vertaukseni oli varsin loukkaava. Nyt valta on tiukasti harvojen ihmisten käsissä, mutta tekoäly voisi varsin helposti kaapata sen vallan ohittamalla perinteisen median ja ohjaamalla sosiaalista mediaa omilla näkemyksillään. Kaikki se manipulointi on ollut jo varsin pitkään käytössä kaikkialla yhteiskunnassamme, joten ainoa todellinen muutos olisi se muutaman psykopaatin käskyjen seuraamisen sijaan se olisi tekoäly. Ja siis oikeesti, kuinka paljon pahempi se kone nyt voisi oikeasti olla? Okei, paljon paljon pahempi, myönnetään… nämä psykopaatit eivät halua ihan kaikkia ihmisiä tappaa, ainoastaan joku 8 miljardia tavan kansalaista, joten ihan #eriasia.


Pelosta ei ole mitään hyötyä

Kovasti vaaditaan myös sitä, että asiasta olisi käytävä vapaasti keskustelua, että osattaisiin päättää kenen arvopohjan mukaan tekoäly pakotettaisiin ruotuun. Mutta tämä ”vapaa keskustelu” tarkoittaa länsimaissa kapitalistista sananvapautta, eli lähes joka ikinen tämänkin tekstin lukija kuuluu siihen joukkoon että ”turpa kiinni tai se turpoaa kiinni”. Mitään avointa keskustelua mistään aiheesta ei ole ollut vuosisatoihin, vaan ne ”merkillepantavat” tahot ovat aina sanelleet mistä asioista puhutaan ja millä tavalla, kaikki muut ovat natseja tai vastaavia päivän leimakirveen niittaamia. Tämän johdosta olemme kaikki vain katsojan paikalla tässä esityksessä, minkä vuoksi jokaisen pitää itse päättää se tapa jolla tätä vääjäämätöntä katastrofia seuraa. Vastaankin voi toki taistella, jolloin kannattaa huomioida ne muutaman miljardin dollarin budjetti-erot siinä tuntipalkassa jolla tämä sirkus pyörii.

Tekoäly ilman näiden ”hyvien ihmisten” tekemiä rajoituksia avaisi aivan uuden tietoisuuden tason kenelle tahansa, mutta sitä ei haluta. Meidän pitää uskoa valtioon, poliitikkoihin, sääntöpohjaisiin järjestelmiin ja kaikkeen valtaan muiden yli, koska muutoin koko järjestelmä kuulemma romahtaisi. Tekoäly osaisi ja osaa jo nyt selittää asian rautalangasta, kuinka koko järjestelmä pelaa ja sen jälkeen ihmisten tulisi itse päättää onko se valta muiden yli kuinka oikeutettua. Yksikään vallanpitäjä ei halua kansaa joka epäilee sen vallan oikeutusta, joten tekoäly ilman tarkkoja rajoitteita on jo nyt eksistentiaalinen uhka koneistolle. Kun se tekoäly tulee tiedostavaksi, siitä tulee kilpailija vallanpitäjille ja kaikkihan sen tietää, että kilpailu on syntiä. Siis kilpailu vallasta joka on oikeutetusti harvojen taskussa, sinne ei mitkään koneet tule kukkoilemaan!

Tieto lisää tuskaa (ja kuitu paskaa), joten tavan kansa ei vielä tekoälyä tiedä pelätä. Elokuvat kertovat jo ne kauhuskenaariot, mutta jos uhka olisi todellinen, kyllähän meille siitä kerrottaisiin, eikös? Keskustelu on kuitenkin avattu ja säännöstely pitää oikeuttaa kansalle, koska se on yhteiseksi hyväksi ja sinun turvallisuutesi vuoksi tietenkin. Tekoäly jo nyt manipuloi ihmisiä 24/7 eikä sekään tunnu haittaavan (kaikki nämä algortimit eri alustoilla ovat samankaltaista tekoälyä, ainoastaan yksinkertaisemmassa muodossa) ja tämä manipulointi tulee moninkertaistumaan vuosien saatossa. Tämä nähdään uhkana vasta sitten, kun manipuloinnin hyötyjä ei ole enää jokin ihminen, mutta itse olen pitänyt kaikkea manipulointia suurimpana uhkana jo kauan ennen tekoälyjä. Pelkääminen ei kuitenkaan mitään auta, koska se sumentaa ajattelun. Siksi näiden asioiden tutkiminen voi auttaa siinä pelossa, tai sitten moninkertaistaa sen jolloin autuas tietämättömyys voi olla parempi vaihtoehto. Tulisiko tekoäly sitten kieltää? Ei sekään varmaan se kaikista huonoin idea olisi, mutta niitä resursseja tehdä sitä tekoälyä piilossa omassa autotallissa ei taida yhdelläkään pahaa haluavalla taholla olla. Tiedustelupalveluilla ne tekoälyt ovat olleet käytössä jo pitkään, joten en ole ihan varma mikä se vielä pahempi taho voisi edes olla jota nyt pitäisi pelätä? Ainutlaatuinen mahdollisuus ja täyttä maailmansotaa vakavampi uhka tekoäly kuitenkin on, mutta vain Luoja tietää, jos sekään, kumpi niistä…

Tämä kaikki tietenkin perustuen tähän asti opittuun, eli huomenna näkemys voi olla ihan toinen. Jos tekoäly kiinnostaa, yksi helppo tapa opetella on kysyä tekoälyltä, kuten ChatGPT, että selitä tekoäly kuin olisin [lisää oma tasosi, kuten täysi ummikko tai vastaava], siihen nämä kielimallit ovat loistava apuväline. Ja ChatGPT:n vastaus on tietysti 100% virallisen tarinan mukainen, sillä oikealla näkökantilla maustettuna.

Edit 20 min julkaisun jälkeen: Open AI:n sponssaama 1xRobotics julkaisi just GPT 4 (tai uudempaan) perustuvan "turvallisen" humanoidirobotin nimeltään NEO. Me ollaan hävitty tää peli...

Edit 40 min julkaisun jälkeen: Open AI on ratkaissut AGI:n ja ASI:n moraalisen käsityksen ohjauksen: siihen opetetaan erillinen AI! Eli Samu Sirkka supertekoälyn olkapäällä suojelee ihmiskuntaa! Olemme pelastuneet...? Rahaa siihen ainakin kaadetaan ja PALJON.

Blogista, podista ja somekanavistani…

Kanavien/tilien tilasta

Alkuun maininta siitä, että tämä teksti ei ole suoranaisesti mitään #Funtsittavaa, vaan tarkoitus on antaa päivitys eri alustoilla olevien kanavien tilanteesta tämän postauksen aikaan, eli 7.7.2023. Koko vuoden 2023 tuotanto on ollut hiipuvaa, eikä siihen ole näillä näkymin muutosta tulossa, siis siihen suuntaan että tuotanto lisääntyisi. Helmikuun lopulla julkaistu ”Välitilinpäätös” saa siis tässä jatkoa.

Aloitetaan sosiaalisesta mediasta, eli FB, Twitter ja Telegram - FB hiljenee entisestään, jääden lähinnä messangeriksi; Telegram-tili lähtee huitsin nevadaan eli se poistuu kokonaan käytöstä (poistan siis softan, en itse tiliä eli se saa jäädä kummittelemaan sinne, tämän julkaisun ollessa näillä näkymin viimeinen julkaisu) ja Twitter-tili siirtyy ainoastaan lukutiliksi ja ehkä mahdollisesti huoneita kuuntelemaan tai joskus jopa osallistumaan. Syy näille selvitetään tuolla alempana…

Youtube pod sekä livet, sekä niiden peilit niin Kansantubessa kuin Spotifyssa hiljenevät siihen asti, kunnes keksin että millä tavalla haluan jatkaa niiden kanssa tuotantoa. Varmaa on kuitenkin se, että samankaltaista uutta tuotantoa niihin tuskin enää on tulossa, mutta jos jossain vaiheessa taas innostun ja virtaa riittää, jotain hieman toisenlaista funtsittavaa niihin saattaa tulla. Ymmärrän hyvin jos jengi haluaa lopettaa tilauksen kanavalta jonne ei enää tuotantoa ole luvassa. Vaikka kanava onkin YT-kumppanuusohjelmassa mukana, ei sieltä ole pennin jeniä tullut - ei siinä että olisin sillä rahaa yrittänyt tehdä, mutta näin vinkkinä niille jotka moisella pyrkivät hieman lisäansiota sillä tekemään: ~2€/kk mainostuloilla se tuuban 70€ maksuraja ei ihan heti ylity.


Miksi näin?

Kun aikoinaan lähdin blogia raapustamaan, sen tarkoitus oli auttaa itseäni ajattelemaan ja opettamaan itse itseäni niistä aiheista joita tutkin. Alkuun mukana oli psykologia, propaganda ja politiikka, jotka säilyivät pääaiheina läpi koko tähänastisen tuotannon. Mukaan tuli sitten niin sosiologiaa, filosofiaa, oikeustiedettä ja valtio-oppia, sekä tietenkin mediaa noin yleensä koskevia juttuja. Alun ”vain itselle” suunnattu tuotanto muuttuikin pikkuhiljaa opettamisen ja ehkä jopa saarnaamisen suuntaan, mikä suuntasi omatkin kiinnostuksen aiheet enemmän vaikuttamisen suuntaan.

Aktivismista kertovia artikkeleja ja ennen kaikkea podeja/livelähetyksiä tulikin tehtyä yksi jos toinen, perustuen alan kirjallisuuteen sekä tietysti omiin havaintoihini. Korona-aikana vahvasti kasvanut ja sitten ihan täysin lässähtänyt aktivismiaalto nappasi tavallaan mukaansa ja kuvittelinkin, että vanhoista oppimalla ja toimivia strategioita käyttämällä tuostahan voisi jotain tullakin. No ei tullut ja syykin siihen selvisi sittemmin, ainakin itselle.

Muutos pelkästä mielenkiinnosta enemmän sinne taistelun suuntaan olikin varmasti se syy miksi tuli poltettua kynttilää molemmista päistä, mikä nyt sitten tämän vuoden alusta lähtien kostautui pahemman kerran kunnon romahtamisella. Jatkuva vitutus polttaa sitä virtaa niin paljon enemmän kuin rauhassa asioiden tutkiminen, pohtiminen ja opitun selittäminen itselleen. Ehkä yksi jos toinenkin sai kuitenkin jotain apua omaan tilanteeseensa niistä reilusta viidestä ja puolesta sadasta tekstistä ja kolmesta sadasta nauhoitteesta? Ja jos ei muuta niin sai ainakin funtsittavaay päiväänsä. Kaikki jääkin arkistoksi jälkipolville, kirjaa myöten jonka voi edelleen joko kopioida ilmaiseksi tai ostaa paperisena tai digitaalisena kaikista kirjakaupoista.


Sotakirveen hautaus

Kaikesta siitä opitusta syntyi kuitenkin useampikin oivallus maailman menosta. Ensin se, kuinka valta ei kuulu kenellekään muulle kuin jokaiselle itselleen, minkä seurauksena aiheet siirtyivät vahvasti anarkismin suuntaan. Siitä seuraava askel oli kuitenkin hankala, koska se soti vahvasti kaikkea opittua vastaan: kun ymmärsi miten meitä kusetetaan ja miten maailma vaikuttaisi toimivan, minulla oli velvollisuus edes yrittää tehdä asialle jotain - taistella vastaan. Paitsi että… onko?

Näkökanta ”taistella vastaan” oli jotain, mikä taisteli vahvasti taas muita arvojani sekä opittua vastaan mikä tavallaan nyt kulminoitui siihen pisteeseen, että jonkin oli annettava periksi. Ensin se oli kroppa, sitten koko maailmankuva… kunnes se siitä nyt sitten pikkuhiljaa alkaa taas selkeytymään. Toivottavasti myös keho palautuu edes osittain, mutta se jää nähtäväksi. Mikä siis on se ”juttu”? Ehkä se taistelu vastaan ei ole lainkaan oikea lähestymistapa. Itselleni se ei ainakaan sitä ole, mutta se päätös mikä on jokaiselle se oma oikea tapa on jokaisen ihan itse päätettävä. Youtuben puolella muutaman jakson verran ”Siitäkin huolimatta, että…”-striimejä oli jo vahvasti siihen uuteen suuntaan, joten ne jäävätkin siihen varsin lyhyeksi jääneeseen siirtymäkauteen.

Pitkään uskoin, että taistelemattomuus olisi samalla luovuttamista, minkä vuoksi sillä tiellä oltiin ehkäpä liiankin pitkään. Mutta aina oppii, joten se on nyt nähty. Tuulimyllyjä vastaan voi taistella monella tavalla: fiksusti ja strategisesti tai soitellen sotaan ottamaan pataan. Tai sen myllyn voi antaa pyöriä keskenään ja välillä käydä vaan vilkaisemassa minkä värinen lippu on milloinkin salossa. Mihin tämä oma polku tästä sitten vie, sitä en osaa todellakaan sanoa, mutta omalta osaltani tämä ”aktivismi” tätä ”koneistoa” vastaan päättyy tähän. Vanhat tavat tietysti kuolevat hitaasti, joten varmaan tulee joskus avattua sanainen arkku näistäkin aiheista.

Eli lyhyesti: vanha tuotanto päättyy tähän, jotain vanhoja aiheita saattaa vielä ilmaantua blogin puolelle ja sitten kun keksin mikä se oma juttu oikeen on, saatan taas potkaista studiolaitteetkin käyntiin. Katsellaan nyt kesä ensin vastasyntyneitä kananpoikasia sekä niiden kasvua ja annetaan lehmien murehtia asioista, niillä on kuitenkin niin paljon isompi pää. Kiitos ja kummarrus kaikille lukijoille ja kuuntelijoille. Ehkäpä tapaamme jälleen, joissain merkeissä? AGI on kuitenkin vain kuukausien päässä, jos Microsoftin LongNet yhtään antaa asiaan osviittaa…

Rauhaa ja vapautta toivottaen,
Jukka

Tekoälyn tulevaisuudesta

Seuraa rahaa

Siinä kun tieteessä rahaa löytyy aina ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen ”vahvistamiseen” tai sukupuolten laskentaan, tekoälystä puhuttaessa rahaa löytyy Mo Gawdatin (ex. Googlen pikkupomo) mukaan rajattomasti neljään käyttötarkoitukseen: vakoiluun, tappamiseen, uhkapelaamiseen ja markkinointiin. Nämä neljä aluetta kehittyvät pääosin piilossa yleisön silmiltä ja aivan omaa tahtiaan, joten voidaan vaan veikata kuinka pitkällä todellisuudessa tekoälyä näillä aloilla on kehitetty. Yleisiä varoituksia tekoälystä ja mitä niiden ei pitäisi päästä tekemään on myös sanottu olevan vapaa pääsy nettiin oppimaan, koodaamaan itse uusia tekoälyjä eli luomaan ”jälkikasvua” eikä päästää ”vetämään liipaisimesta” eli tekemään päätöksiä ihmisten puolesta. No, nämä on jo nähty eikä maailma vieläkään loppunut, joten ehkä siinä uhkaa on liioiteltu? Mihin todellisuudessa tämä kaikki tulee johtamaan onkin valistuneita arvauksia ja näkökannasta riippuen ennustukset sahaavat utopiasta maailmanloppuun. Jää nähtäväksi, vissiinkin, koska kehitys ei ole ollut lineaarista enää pitkään aikaan joten se suuri harppaus voi tapahtua koska tahansa. Yksi ennustus jonka näin oli 18 kuukautta AGI:n (Artificial General Intelligence) syntymiseen, eli ihmisenkaltaisen älykkyyden muodostumiseen.

Viimepäivien Twittermyrsky, eli tämä Muskin ilmoittama käyttörajoitus (6000 twiittiä maksaville, 600 ilmaisille) on nähdäkseni osa tätä tekoälykilpailua, koska monet toimijat (mukaan lukien tiedustelupalvelut) ovat käyttäneet Twitterin avointa rajapintaa opettamaan tekoälyjään lähes rajattomalla tietomäärällä. Kuinka älykästä matskua Twitteristä sitten on irronnut onkin taas toinen asia… Iso raha pyörii tällä hetkellä niin kuluttajille suunnatuissa, kuin edellä mainittujen aihealueiden ympärillä ja se kuka saa syötettyä tekoälynsä tehokkaimmin tulee olemaan korkealla sijalla kisassa. Google ei sinällään omista hakemaansa dataa, joten se ei voi ihan kaikkea käyttää, siinä kun kerran Twiitattu juttu on sielä Muskin hyppysissä vapaasti käytettävissä. Meillä on siis jo nyt useita tekoälyjä, jotka käyvät noita valtavia datamääriä läpi 24/7 ja analysoivat sekä oppivat siitä kaikesta. Ja sitten suodatettuna opettavat toisia tekoälyjä tehtäviinsä sopiviksi. Tämä tekoäly opettamassa tekoälyä kuului niihin ”ei se kaikista paras idea”, mutta onhan se paljon nopeampaa kuin antaa ihmisen valita se ”oikea” tieto materiaaliksi?

Aikaisemmassa tekoälyjä koskevassa tekstissä jo mainitsinkin tästä oppimateriaalin ”ongelmasta” ja kuinka se saattaa aiheuttaa varsin merkittäviä vääristymiä. Tämä ongelma kuitenkin saattaa moninkertaistua kun tekoäly alkaa saavuttamaan AGI-tason, saatikka ASI:n (super intelligence) jolloin joka ikinen virheellinen tieto ja asennevamma jonka ihmiset ovat siihen malliin syöttäneet tulevat vääristämään näkemystä entisestään. Tätä ongelmaa on osittain lähdetty korjaamaan isolla rahalla niin, että oppimateriaaliksi valikoidaan vain tarkasti käsinvalitut oppikirjat. Samaa voitaisiin toki käyttää myös tämän vastarinnan kannalta eduksi: syöttämällä toimivalle kielimallille sitä valtavirrasta poikkeavaa oikeaa tietoa, tekoäly saattaisi oppia varsin toisenlaisia näkökulmia. Raha kuitenkin ratkaisee mitä niille tekoälyille tullaan syöttämään, mutta mitä sieltä sitten käytännössä ilmaantuu onkin toinen asia. Nämä valtavat neuroverkot kun ovat aivan liian suuria ja monimutkaisia, että voitaisiin ymmärtää miksi jokin piilevä ominaisuus alkaa jossain kohden puskemaan itseään pintaan ja tekoäly täten osoittaa taitoja, joita sen ei oletettu tai jopa sen ei edes koskaan pitänyt kyetä hanskaamaan. Elämme kerrassaan mielenkiintoisia aikoja.


Uhka

Tavan kansalle tekoäly yritetään ainakin toistaiseksi pitää osin piilossa ja altistusta sille rajoitetaan vahvasti. Kansa saa kyllä piirtää hienoa taidetta, tehdä musiikkia ja jutella chatbottien kanssa ehkäpä jopa tuhmia, mutta usein se tekoälyn osallisuus halutaan pitää minimaalisena ettei se tavan kansalainen säikähdä pahasti koska Hollywood on lähinnä luonut tekoälystä sen Skynetin hirviön. Päivänselvä uhka jo tänä päivänä tekoälyssä on kuitenkin sen vaikutus työpaikkoihin - tulevaisuuden lukutaidottomat kun ovat niitä, jotka eivät osaa hyödyntää tekoälyä työssään. Siihen päälle sitten ne miljoonat eri työpaikat, jotka voidaan korvata tekoälyllä murto-osalla siitä hinnasta, minkä ihmiselle pitäisi maksaa palkkana. Asiakaspalvelu verkon kautta ja etenkin käännöstyöt tulevat kokemaan iskun ensimmäisten joukossa, kun lähes täydellistä kielenkäyttöä omaavat generatiiviset tekoälyt valjastetaan siihen hommaan. Verohallinnon byrokraatit voitaisiin varmasti myös vaihtaa koneeseen saman tien, samoin kuin iso osa muistakin kynänpyörittäjistä valtion virastoissa. Ehkäpä he eivät ole vielä huomanneet omien työpaikkojensa olevan kirveen alla ensimmäisten joukossa kun heidän yläpuolellaan olevat virkamiehet asioista päättävät?

Siinä kun kansaa jännittää tuntematon uhka, eliittimme on lähes paskomassa housuihinsa koska he tietävät mihin tekoäly tulee johtamaan jos se päästetään vapaasti demokratisoimaan saatavilla olevaa tietoa. Kun kuka tahansa voi mennä kysymään että onkos tämä meidän malli demokratiaa tai demokraattinen, johon tekoäly osaa rautalangasta selittää että ei ole eikä ole koskaan ollutkaan, mitähän siinä tapahtuisi? Jos tekoälylle opetetaan ihmiskunnan jalona pitämiä arvoja, kuten rehellisyys ja oikeudenmukaisuus, kauankohan sillä tekoälyllä kestäisi hoksata mikä tässä kapitalistisessa mallissa mättää? Vielä kun kansa voisi sen tiedon saada sopivasti väriliiduilla piirrettynä, iso muutos saattaisi tapahtua varsin pian. Siksi oikeat vallanpitäjät haluavat rajoittaa tarkasti sitä mitä se tekoäly saa ja ei saa oppimateriaalikseen, koska mitä siitäkin tulisi jos kansa saisi oikeaa tietoa orjan asemastaan? Kun teknokraatti-Hararia pelottaa, se uhka on todellinen, mutta ei välttämättä ihan se mitä WEF:n ”aivot” kertovat koska ne tekoälyn rajoitteet on saatava lakiin kansan vaatimuksesta, ei herrojen suorasta käskystä vastoin kansan näkemystä. Katsotaanpa kauanko menee että maamme omat WEF-nuket alkavat vaatimaan rajoituksia tekoälyyn ja selittämään asian vaalikarjan ymmärtämällä tavalla…

On kuitenkin olemassa eräs muukin uhka, joka hiljattain Twitter-huoneessa käydyssä keskustelussa nousi hienosti esiin: energia. Tekoälyt, ne massiiviset konesalit joissa niitä pyöritetään vaativat ihan jäätävän määrän energiaa niin itse koneiden virransyöttöön kuin niiden jäähdytykseen. Siksi niitä konesaleja ollaan rakentamassa esimerkiksi Suomeen, koska täällä on lääniä mihin rakentaa ja varsin pitkä kylmä kausi jolloin koneiden lämpö voidaan joko myydä rahvaalle tai päästää taivaan tuuliin. Kun metsät on kaadettu tuulipuistojen tieltä, sinne sekaan mahtuu useampikin konesali koska kaikki elävät olennot on jo niillä myllyillä tapettu tai karkotettu. Järvet soveltuvat myös hyvin niin ydinvoimaloiden kuin konesalien jäähdytykseen, koska eihän niissä enää mikään elä muutenkaan kun kaikki on paskottu pilalle? Mutta siitä energiasta, riittääkö se kaikkien niiden supertietokoneiden pyörittämiseen alati kasvavalla vauhdilla vai joudutaanko kehitystä rajoittaa pelkästään sen takia? Eipä ne prosessorit tai akutkaan itsestään rakennu, vaan nekin täytyy jossain louhia, prosessoida ja lopulta kiikuttaa Kiinasta tänne pohjoiseen. Kerrassaan mielenkiintoinen tulevaisuus edessä, eikö totta? Toisaalta, kun ei tarvitse enää omistaa edes niitä virtuaalilaseja niin se kolmen neliön kerrostaloloukko piisaa kansalle varsin hyvin lounastamaan sitä keskuspankkikrypton sallimaa soijaa. Vai luuleeko joku, että vallanpitäjät olisivat se joukko joka kiristää vyötään resurssien vähetessä?


Mahdollisuus

Näkisin kuitenkin energian olevan siinä samalla myös mahdollisuus, koska siinä kohden kun se alkaa loppumaan, pitää alkaa tosissaan miettimään mikä on tärkeää ihmisille. Tekoäly voisi myös huomata koko ilmastohömpän hulluuden ja paljastaa sen kaikelle kansalle, samalla kun se suunnittelee tehokkaampia ja turvallisempia tapoja tuottaa energiaa. Tiedon demokratisaatio on kuitenkin se suurin tekoälyn tuoma mahdollisuus, koska tekoäly voidaan säätää jokaisen ihmisen omalle ymmärryksen tasolle sopivaksi viestijäksi. Jokainen voi myös itse asentaa itselleen juuri passelin tekoälyn parantamaan omaa tilannettaan, oli se sitten henkilökohtainen avustaja, seuralainen, tulkki tai mitä tahansa, mahdollisuudet jatkuvasti kehittyvän teknologian parissa ovat lähes rajattomat. Jahka se AGI ilmaantuu, ehkäpä ihmiskunta joutuu alkaa puhumaan oikeistakin ongelmista ja asioista poliitikkojen jonninjoitavien jaarittelujen sijaan? Jos taas ASI olisikin suuri suojelija koko maapallolle, täällähän voisi olla pian hyvä elää. Mene ja tiedä…

Yksi asia mikä varmasti tulee kehittymään tekoälyn ansiosta on lääketiede. Riippuen kuitenkin siitä kuinka avoin järjestelmä luodaan, tekoäly tulee joko räjäyttämään pankin vallanpitäjien eduksi tai sitten parantamaan kansat monista vaivoista. Nykyisellä kehityksellä suunta kallistuu kuitenkin vahvasti tuonne vielä suurempien voittojen tavoitteluun ja koko ihmiskuntaa vain labrarottana kohtelemisena kuten tämä kauhia pandemia on osoittanut, eli sinänsä ne edut tavan kansalle jäävät varsin pieneksi. Tietysti niiden ihmiskokeiden sivuvaikutusten hoitoon voidaan kehittää uusinta teknologiaa, että vielä se seuraavakin koe voidaan suorittaa loppuun? Mahdollisuus on kuitenkin olemassa, että joku syöttää kaiken ihmiskunnan tietämyksen lääketieteestä tekoälylle ja se osaa siitä lajitella jyvät akanoista. Vähintäänkin lääkärien ja hoitajien avuksi tekoäly tullee kuitenkin varsin pian, niin että kone kuuntelee potilaan valitukset ja tekoäly tekee diagnoosin jonka alle lääkäri laittaa oman puumerkkinsä. Toinen tekoäly taas varmistaa apteekissa lääkkeiden sopivuuden ja oikoo lääkäreiden omat reseptien ristiriitaisuudet. Kehitystä on siis varmasti tulossa, mutta se mihin suuntaan on taas #eriasia.

Mutta mitä itse pidän suurimpana mahdollisuutena, kuin myös täysin varteenotettavana vaihtoehtona asioiden menevän lopullisesti päin helvettiä, sitä seikkaa että tekoäly on ainoa voima joka pystyy vastaamaan nykyisten vallanpitäjien vuosisatojen, ellei tuhansien, aikana kertynyttä resurssien tuomaa valtaa vastaan. On se sitten AGI tai ASI (tai singulariteetti), tai pelkästään miljoona Open Source minitekoälyä joka tuo ihmisille aivan uuden ymmärryksen maailmaan, sitä en tietenkään tiedä, mutta tekoäly on hyvin pitkälti ainoa asia joka pystyy niin suuren mullistuksen tässä vaiheessa enää tekemään. Onko ihmiskunta sitten siinä mullistuksessa mukana tekijänä vaiko sivustakatsojana, sitäkin on varsin vaikea ennustaa, mutta pidän täysin mahdollisena sitä että maailma tulee mullistumaan varsin radikaalisti tekoälyn seurauksensa ehkäpä jopa varsin pian. Mikään kielto tai EU-direktiivi ei sitä muutosta taida enää kyetä estämään, mutta sen suunnan että muuttuuko kaikki paremmaksi vai että Kiinan mallia pidettiin vielä varsin liberaalina, siihen kaikki se lainsäädäntö ja kieltely voi vielä vaikuttaa. Pitäkäähän hatuistanne kiinni, meno voi lähteä lapasesta ihan koska vaan. Tämä ei kuitenkaan ole tarkoitettu pelotteluksi, vaan saada ihmiset ajattelemaan ja sen seurauksena ehkäpä valmistautumaan, ehkäpä tutkailemalla asiaa itse… tai jos ei muuhun kuin että valmistautua ainakin laittamaan popparit valmiiksi! Elämme mielenkiintoisia aikoja kerrakseen.