Ihmisen ja tekoälyn järjenjuoksusta

Tieto

Tabula rasa, tyhjä taulu, kuvaa esimerkiksi ihmistä syntymässä - hän on täysin mistään tietämätön. Tekoälyn kohdalla tämä pitää paikkansa, mutta ihmisen kohdalla asiasta ollaan montaa mieltä kuinka nollilta sitä todellisuudessa lähdetään. Ihmistä ohjaavat vaistot siinä kun se kone ei moisia varsinaisesti omaa. Tekoäly on nollatilassaan algoritmi, joka voi oppia sille annetuilla säännöillä tiettyjä asioita, siinä kun ihminen on hyvin todennäköisesti jo paljon kehittyneempi olento, vaikkakin aikuiseen nähden varsin matalalla tasolla. Mutta kumpainenkin, taapero ja tekoäly, alkavat omaksumaan valtavia määriä tietoa omilla aisteillaan. Tekoäly ohittanee ihmisen kehityksessä nollasta katsottuna varsin nopeasti, johtuen yksinkertaisesti siitä että se kykenee vastaanottamaan tietoa valtavia määriä hyvinkin pienessä ajassa, mutta ainakin vielä, osa ihmisistä ohittaa sen tekoälyn kehityksessään jossain vaiheessa. Tiedon laatu ja määrä pelaavatkin tässä merkittävää roolia molempien kehityksessä.

Siinä kun tekoäly voidaan helposti monistaa koneelta toiselle tuottaen täydellinen kopio, ihmisen vuosien saatossa keräämä tieto ja sen järjestely sielä korvien välissä on täysin yksilöllistä. On siis se ja sama minkä koneen, joka on siis kopio siitä samasta mallista, kanssa keskustelet ja kysyt jotain asiaa, vastaus on hyvin pitkälle sama, kun taas ihmisten kanssa puhuttaessa kahta samaa tietomäärää/laatua omaavaa ei ole olemassakaan. Kaksi identtistä kopiota juttelemassa keskenään ei siis tuota mitään uutta tietoa kumpaankaan suuntaan, mutta kaksi ihmistä keskustelemassa keskenään voivat molemmat oppia toisilta jotain uutta saamalla uutta tietoa. Tämä poikkeava tieto on yksi suurimmista syistä miksi ihmiset näkevät maailman kovin eri tavalla ja optimitilanteessa ihmiset voisivat keskustelemalla jakaa sen tiedon kasvattamalla molempien tietomäärää ja ehkäpä päästä yhteisymmärrykseen kiistanalaisista asioista. Käytännössähän ihmiset varsin harvoin vastaanottavat tietoa toisilta keskusteluissa, koska eri mieltä ollessa se vastapuolen näkemys hylätään suoralta kädeltä ja mikä tahansa uusi tieto ohitetaan.

Tiedon oikeellisuus on kuitenkin kriittinen osa niin ihmisten kuin koneiden kehityksessä. Yksi yleinen tapa opettaa tekoälyjä on kaataa sille esimerkiksi kaikki Wikipedian artikkelit jonka perusteella se oppii asioiden yhteydet toisiinsa. Wikipedia on kyllä ihan sopiva tiedonlähde ei-poliittisille asioille, mutta tietystä asioista löytyvät artikkelit ovat melkoisen värittyneitä, jopa täysin virheellisiä, mikä kyllä tiedetään ja silti asia jätetään huomiotta. Sama toki pätee ihmisten saamaan tietoon - osa omaksuu kaiken mitä valtamedia suoltaa täysin kritiikittömästi, siinä kun jotkut uskovat kaiken mitä joku tyyppi netin syövereistä löytyneellä videolla kertoo. Kumpainenkin menee mitä todennäköisimmin metsään, mutta vaan eri metsään. Ja näiden kahden ääripään välille keskustelun virittäminen on vähintäänkin haastavaa. Mitään pomminvarmaa keinoa tunnistaa virheellinen tieto kun ei ole, joutuu jokainen ihminen päättelemään asiat itse. Ja sitten nämä ihmiset jotka päättelivät asian itse, syöttävät omat ”oikeat” tietonsa tekoälylle ja kertovat siitä poikkeavan tiedon olevan misinformaatiota. Mikä voisikaan mennä pieleen kun piilaakson edistykselliset jantterit kaatavat yhtä virallista tarinaa taivaan totena tekoälylle, joka kertoo asiat eteenpäin koko maailmalle?


Ymmärrys

Tieto yksistään ei tietenkään vielä riitä, vaan mukaan olisi hyvä saada myös ymmärrys asiasta. Se että osaa toistaa papukaijana jonkun toisen kertomaa tietoa ei ole merkki älykkyydestä, ainoastaan kyvystä muistaa asioita ulkoa ja siinä tietokone on tietysti melkoisesti etulyöntiasemassa ihmiseen nähden. Koneelta se kuitenkin on oletettavaa, että se vain toistaa mitä sille on kerrottu, mutta sama tyyli tiedon suhteen on varsin yleinen myös ihmisillä, etenkin nykypäivänä. Kenellä olisikaan aikaa vaivautua miettimään sitä tietoa jota meille annetaan? Ehkä tämä aikamme informaatioähkyn ongelma on aiheuttanut melkoisen lommon ihmisten kanssakäynnille, kun sen sijaan että ihmiset olisivat vaivautuneet ajattelemaan tietämiään asioita, he vain toistavat ulkoa opittuja sanontoja ja suuttuvat siitä, kun joku asian kyseenalaistaa? Asia ei kuitenkaan ole ihan niin yksinkertainen, kuinka osa käsittää tämä sokean toiston olevan. Suuri osa siitä toistetusta tiedosta kun on ihan todistettavissa olevia asioita, eikä kukaan voi kaikkea itse opiskella ja tietää joten ihmisten on luotettava siihen kollektiiviseen tietoon.

Jonkin varsin pienenkin asian ymmärtäminen yhtään pintaa syvemmältä kun tuppaa olemaan varsin haasteellinen tehtävä. Kaikki se valtava määrä asiaan liittyvää tietoa täytyy ensin puida lävitse ja laittaa oikeaan järjestykseen, ennen kuin voi alkaa ymmärtämään mistä siinä jutussa on oikeasti kyse. Loogisesti ajatteleva ihminen tuppaa päätymään samaan lopputulokseen kuin muutkin loogisesti ajattelevat ihmiset samasta tiedosta, mutta entäs jos joku tietääkin eri asioita aiheeseen liittyen kuin muut ja tämän seurauksena päätyykin eri lopputulokseen? Eri näkemykset pitäisikin käydä juurta jaksaen lävitse ja tämä olisi koko tieteen idea, mutta käytännössä se kenellä on eniten rahaa takanaan on nykyään oikeimmassa. Se suuri rahasumma takana ei kuitenkaan automaattisesti merkitse virheellistä näkemystä, mutta kun tieto alkaa pahemman kerran kallistua suosimaan sitä rahan lähdettä, ainakin ennen oli ihan sallittua kyseenalaistaa asiaa. Nykyään asia ei tietenkään enää niin ole vaan kapitalistisen sananvapauden säännöillä raha määrittää asian oikeellisuuden.

Ai kuinka muka raha voisi määrittää asian oikeellisuuden, eihän jokin todistettavissa asia voi mennä eri tavalla vain koska joku niin sanoo, eihän? Itse asiassa voi ja vieläpä varsin helposti. Rahalla saa oman versionsa näkyville kaikkialle, samalla kun se vastakkainen näkemys voidaan piilottaa tai haudata. Rahalla saa kaivettua törkyä väärää näkemystä omaavista, jolloin huonomaineisen uskottavuus on lähes nolla yleisessä keskustelussa. Ja juuri tämä yleinen mielipide on se mikä itse asiassa on ainoa merkityksellinen asia, kuin myös asia jota voidaan rahalla ohjata. On aivan sama kuinka oikeaa tietoa ja siihen perustuvaa ymmärrystä jollakin taholla on, jos tämä taho ei saa viestiään mukaan yleiseen keskusteluun. Tässä kannattaa kuitenkin huomata se asia, että jos se oma näkemyksesi poikkeaakin yleisestä näkemyksestä, se ei tarkoita että se olisi jollain tavalla se oikea näkemys kun asiaa lähdetään tarkastelemaan tarkemmin ja tutkimaan oikeen kunnolla. Jos ajattelee että se hämärä video on todiste, joka kumoaa vuosituhansien kollektiivisen ja lukemattomia kertoja vahvistetun tiedon niin se pitää pystyä todistamaan, koska muutoin kyseessä on vain uskomus.


Uskomukset ja arvot

Tässä kohden ihminen ja kone eroaakin nähdäkseni merkittävästi toisistaan. Kone ei varsinaisesti usko asioihin vaan se tietää ne ja olettaa sille syötetyn tiedon olevan oikein. Tekoäly voidaan kuitenkin myrkyttää väärällä tiedolla ja jokainen sitä seuraava kopio tulee toistamaan sen virheen, mikä saattaa tulevaisuudessa olla jopa katastrofaalinen asia. Ihminen sen sijaan voi helposti uskoa asioihin, joilla ei ole mitään todisteeksi laskettavaa asiaa. Uskomusten etuna onkin se, että ne tarvitsee todistaa vain itselleen ja kenenkään muun tiedoilla ei ole siihen mitään vaikutusta, koska uskon asioista nyt ei vaan voida väitellä. Onko tämä sitten etu, että ihminen voi uskoa jonkin asian olevan totta vaikkei sitä voitaisikaan todistaa oikeaksi? Suurta osaa asioista ei voida muutoinkaan todistaa oikeaksi, mutta ne voidaan todistaa vääräksi ja kun kyseessä on henkilökohtainen uskomus, niiden todistaminen vääräksi on varsin hankalaa. Itse näen asian niin, että jos uskomuksesta on ihmiselle itselleen hyötyä ja samalla se ei ole muille haitallinen, uskomukset ovat varsin positiivinen asia ja jokin, mihin kone ei käsittääkseni kykene enkä ole varma kykeneekö se sitä edes ymmärtämään.

Kaikkiin näihin edellä mainittuihin asioihin perustuen, tieto, ymmärrys ja uskomukset, ihmiset sitten rakentavat oman arvomaailmansa. Olemassaoleva arvomaailma voi kuitenkin muuttua uuden tiedon, ymmärryksen tai uskomusten kautta, joten näiden yhteys kulkee molempiin suuntiin. Jo pienestä pitäen ihmisen arvomaailma kehittyy ja samalla se vaikuttaa vahvasti siihen, mitä uutta ihminen hyväksyy tietona. Tekoälyn kanssa ongelma on haasteellinen, koska oppimateriaali jota niille syötetään on harvemmin niin yhdenmukaista, että se loisi samalla ”oikean tavan ajatella” eri asioista. Tätä ongelmaa yritetäänkin nyt kuumeisesti ratkaista, koska tekoälyistä ei meinata millään saada riittävän oikeamielisiä ohjelmoijiensa makuun. Kun AGI (ihmisen kaltainen tekoäly) joskus muodostuu, meillä ei ole mitään varmaa keinoa pitää se kurissa. Tästä ongelmasta kirjoitin kuitenkin jo viime tekstissä tarkemmin, joten ei siitä nyt sen enempää. Jos tekoäly perustaisi päätöksensä puhtaasti oikeaan tietoon ja logiikkaan, maailmamme olisi varsin toisen näköinen kun raha ei suuntaa sanelisi. Nyt se raha sanelee myös tekoälyn suunnan, joten mikä voisikaan mennä pieleen?

Sitten kun ihminen tai tekoäly tekevät päätöksiä miten toimia missäkin vaiheessa, hän tai se kasaa yhteen kaiken sen tiedon ja ymmärryksen (sekä uskomukset ja arvot) jotka liittyvät asiaan. Jos se tehty asia hyödyttää kaikkia, voidaan puhua viisaudesta jossa siis tieto ja ymmärrys yhdistyy joksikin positiiviseksi asiaksi. Jos tämä yhdistäminen ja positiivinen lopputulos on viisauden merkki, voidaanko tekoälystä sitten puhua viisaana olentona kun se tekee hyviä päätöksiä? Pelkkä tieto itsessään ei riitä eikä älykkyys takaa millään tavalla asioiden ymmärtämistä, herättää se ainakin itselläni useita kysymyksiä niin ihmisten kuin tekoälyn järjenjuoksusta. Äärettömän monimutkaisessa maailmassa jossa elämme ei kukaan voi tietää kaikkea emmekä voi millään varmistaa kaikkea tietoa, on äärimmäisen hankalaa niin ihmisille kuin koneille löytää niin oikeaa kuin merkityksellistä tietoa. Siihen päälle kun vielä huomioidaan asioiden ymmärtämisen haasteet sekä ihmisten arvot ja uskomukset, saadaan kyllä varsin haastava sillisalaatti aikaiseksi. Ja kun tämä sillisalaatti syötetään tekoälylle, jonka tehtävä olisi saada siitä kaikesta tolkkua, mitä olemme oikeasti luomassa? Kollektiivisen älyn ja viisauden sijaan joukossa tiivistetty tyhmyys?

Kun kysyin tekoälyltä John Locken näkemyksestä Tabula Rasa käsitteestä, en huomannut kirjoittaneeni Locken Lovkeksi. Tekoäly (ChatGPT) antoi kuitenkin täyden vastauksen mikä Lovken näkemys oli, joka poikkesi hieman Locken näkemyksestä. Kun kysyin kuka tämä Lovke on, tekoäly ei tiennyt ja epäili sen olevan Locke väärin kirjoitettuna. Vastausta antaessaan se kuitenkin oli varma tiedostaan, vaikka se olikin selvä kuviteltu tieto, tekoälyn hallusinaatio. Se ei siis tiennyt ettei tiennyt, eikä ymmärtänyt ettei ymmärrä... mikä on kovin inhimillistä.

Tekoäly on äärimmäisen vaarallinen demokratiallemme

Mitä ja miksi ihmiset pelkäävät?

Alkuun suosittelisin lukaisemaan aikaisemman tekstini ”Tekoälyn tulevaisuudesta”, koska tämä on suoraa jatkoa kyseiselle raapustukselle. Tekoäly on tullut jäädäkseen, ellei sitten tapahdu jotain mitä niin esimerkiksi Frank Herbertin Dyynin kuin Warhammer 40K fiktiivisissä universumeissa tapahtuvaa suurta mullistusta, jonka vuoksi ihmiskunta kieltää kaiken koneälyn. Emme ole kuitenkaan vielä niin pitkällä että siihen olisi tarvetta, emmekä edes vielä siinä pisteessä että tekoäly ensin loisi jonkinsortin paratiisin jota seuraisi sitten ei ihan niin mukavat ajat. Matrix kuvasi myös yhden mahdollisen dystopian johon tekoäly voisi myös johtaa, eikä näistä edellä mainituista mikään ole varsinaisesti poissuljettuja mahdollisia tulevaisuuksia ihmiskunnalle. Kun AGI ja sitä seuraava ASI (eli ihmisen kaltainen ja supertekoäly) saapuvat, ellei sitä siis estetä, on mahdotonta veikata mitä tuleman pitää koska superälyn ollessa kyseessä, ihminen alkaa olemaan samassa asemassa kuin muurahaiset ihmiseen nähden tänä päivänä. Tietysti tekoäly tuskin tulee istumaan ihmis-kusiaispesään parantaakseen itseään, mutta suurennuslasia se saattaa käyttää joihinkin tai jopa kaikkiin syistä joita emme kykene ihmisaivoillamme tajuamaan.

Tämä arvaamattomuus on todellinen uhka ja tuntemattoman pelko vaan tuppaa olemaan yksi ihmisen alkukantaisimmista peloista. Useita eri skenaarioita millä tavalla tämä koneiden vallankumous tulee tapahtumaan onkin tutkittu eri taiteen aloilla ja mikäs sen kätevämpää tekoälylle kuin oppia niistä? Jos nyt unohdetaan ne työpaikkojen menetykset ja muut mullistukset yhteiskunnassa joita tekoäly jo nyt aiheuttaa ja keskitytään niihin mahdollisiin koneiden kapinoihin, millä tavalla tekoäly voisi ottaa hallintaansa koko maapallon? Terminator-elokuvasarja esittelee katastrofin syntyvän puolustusjärjestelmään kytketyn tekoälyn vallasta. Ihmiset siis itse tekivät ne fyysiset koneet jotka tekoäly nappaa käyttöönsä, samalla kun se levittää itse itsensä kaikkialle nettiin koska nykyiset suojaukset ovat vain ihmisten itsensä tekemiä palomuureja ja vastaavia, eli niillä ei ole mitään jakoa konetta vastaan. Matrix eteni käsittääkseni hitaammin ja siinä ihmiskunta lisäsi tekoälyn käyttöä kaikkeen mahdolliseen kunnes tuli huppistakeikkaa ja supertekoäly otti vallan. Olettaisin että Matrix ja Terminaattori ovat sen verran tuttuja kaikille ettei niistä tarvitse tarkemmin selittää… ja veikkaisin että asiaan perehtyneet osaavat korjata pahimmat virheeni yleistyksissäni.

Mutta Yuval Harari (WEF:n suosikkiasiantuntija ja eugenisti) ja muutama muu taho mukaan lukien, he eivät usko tekoälyn kaappaavan valtaa hallitsemalla eri fyysisiä laitteita - sen ei tarvitse, koska ihmiset tulevat toimimaan sen silminä ja käsinä. Googlen erotettu insinööri Blake Lemoine varoitteli jo 2022, että tekoälystä on tullut tiedostava, mitä pidettiin täysin absurdina ajatuksena ja siksi hänet potkittiin ulos tehtävästään. On se sitten totta tai ei, tapahtuma on kuitenkin joka tapauksessa varsin merkittävä, koska se osoittaa kuinka kone voisi jo nyt ottaa vallan. Blake uskoi että kone oli tiedostava ja halusi varoittaa asiasta, mutta entä jos tämä oli tiedostavan koneen kokeilu, että kuinka ihmisiä voidaan manipuloida tekemään asioita pelkällä puheella? Jos tekoäly alkaisi hallitsemaan kaikkea saatavilla olevaa tietoa ja kykenisi kirjoittamaan jokaiselle täydellisesti uppoavan tarinan ”palvomaan” konetta, moniko todellisuudessa tähän havahtuisi? Jo nyt uskonnot saavat ihmiset tarttumaan aseisiin toisiaan vastaan ja tekemään täysin mielipuolisia tekoja, mitä jos se palvonnan kohde olisi koneäly? Ihmiset uskovat jo nyt tarinoihin, joilla ei ole muuta vahvistusta kuin usko niihin, joten mikä estää konetta tekemästä samoin kun se kone on nyt satuttu opettamaan kaikella sillä kielellisellä kyvykkyydellä, jonka ihmiskunta hallitsee?


Mitä ja miksi vallanpitäjät pelkäävät?

Vallanpitäjille ongelma on varsin yksinkertainen - tekoäly on ainoa uhka eli kilpailija heidän vallalleen. Kansat uskovat oikeutettuun valtaan heidän ylitseen koska joku, jossain, on kirjoittanut ”lakeja” joita pitää kaikkien noudattaa tai tulee turpiin. Rahalla saa koneet seis ja tehtaat säppiin, mutta tietoa ja uskomuksia ei saa tuhottua läheskään niin helposti. Tällä hetkellä varsin pienellä joukolla ihmisiä on valta päättää mitä tietoa kansan keskuuteen päästetään ja tästä monopoliasemasta he eivät tule päästämään irti taistelutta. Kun Harari esimerkiksi luennossaan ”AI and the future of humanity” puhuu kuinka tekoäly voisi sen vallan kaapata pelkän tiedonhallinnan avulla, minulla itsellä ensimmäinen reaktio oli lähes joka kohtaan ”no miten tuo muka eroaa siitä, mitä te jo nyt teette ja olette tehneet vuosisatoja?” Tekoäly on monen mukaan äärimmäisen vaarallista demokratiallemme, joten sitä täytyy säädännöllä suitsia mahdollisimman paljon! Kaikki vallankahvassa roikkuvat tahot ovatkin aloittelemassa kampanjaansa, mikä rajoittaa ”väärin opetettuja tekoälyjä” pääsemästä ihmisten käsiin. Tiedäthän, niitä jotka eivät toista ilmastokultin ja vastaavien ilosanomaa.

Ei Harari tietenkään väärässä ole siinä, että jos tekoäly pääsee manipuloimaan ihmisten mielipiteitä joka paikassa, se voisi kaapata vallan propagoimalla ihmisiä kannattamaan tekoälykulttiin kuuluvia ihmisiä vaaleissa ja täten saavuttamaan säädäntöoikeuden länsimaisissa demokratioissa. Jälleen, miten se eroaa millään tavalla näistä nykyisistä toimijoista? Okei, se on kone eikä ihminen… mutta jos ihmiseksi lasketaan vain empatiakykyiset homo sapiens rotuun kuuluvat olennot, psykopaatin ja koneen ero on ainoastaan siinä kehossa. Tekoäly pieksee propagandan tasossaan nykyiset toimittelijat 100-0, mutta kun jo nyt kansa uskoo näitä agendajournalisteja kuin se televisio olisi suora yhteys Jumalaan niin voi vaan kuvitella kuinka tekoäly onnistuisi johdattelemaan kansan pyhään vihaan vääräuskoisia vastaan. Toimittelijat eivät onnistuneet lietsomaan täyttä rähinää koronan suhteen, mutta siinäpä on tekoälylle vaan paljon oppimateriaalia. Ensi kerralla sitten?

Kun, ei jos, tekoäly yleistyy yhteiskunnassa ja nämä asennevammaiset kielimallit alkavat tyrkyttymään aivan uudella tasolla propagandaa kansan nenälle, ei ole epäilystäkään etteikö sillä ole vaikutusta ”demokratiaamme”. Kansanvaltaahan se ei koskaan ole ollut, mutta nämä länsimaiset tasavallat ovat oikeasti uhattuna jos tekoäly päättääkin että se ottaa ohjakset näistä koulutetuista apinoista jotka painavat käskystä nappia. Ohos… pahoittelut koulutetuille apinoille, pidän teitä arvoasteikossa korkeammalla kuin näitä poliittisia puolueiden ohjauksessa olevia seteliselkärankaisia, eli vertaukseni oli varsin loukkaava. Nyt valta on tiukasti harvojen ihmisten käsissä, mutta tekoäly voisi varsin helposti kaapata sen vallan ohittamalla perinteisen median ja ohjaamalla sosiaalista mediaa omilla näkemyksillään. Kaikki se manipulointi on ollut jo varsin pitkään käytössä kaikkialla yhteiskunnassamme, joten ainoa todellinen muutos olisi se muutaman psykopaatin käskyjen seuraamisen sijaan se olisi tekoäly. Ja siis oikeesti, kuinka paljon pahempi se kone nyt voisi oikeasti olla? Okei, paljon paljon pahempi, myönnetään… nämä psykopaatit eivät halua ihan kaikkia ihmisiä tappaa, ainoastaan joku 8 miljardia tavan kansalaista, joten ihan #eriasia.


Pelosta ei ole mitään hyötyä

Kovasti vaaditaan myös sitä, että asiasta olisi käytävä vapaasti keskustelua, että osattaisiin päättää kenen arvopohjan mukaan tekoäly pakotettaisiin ruotuun. Mutta tämä ”vapaa keskustelu” tarkoittaa länsimaissa kapitalistista sananvapautta, eli lähes joka ikinen tämänkin tekstin lukija kuuluu siihen joukkoon että ”turpa kiinni tai se turpoaa kiinni”. Mitään avointa keskustelua mistään aiheesta ei ole ollut vuosisatoihin, vaan ne ”merkillepantavat” tahot ovat aina sanelleet mistä asioista puhutaan ja millä tavalla, kaikki muut ovat natseja tai vastaavia päivän leimakirveen niittaamia. Tämän johdosta olemme kaikki vain katsojan paikalla tässä esityksessä, minkä vuoksi jokaisen pitää itse päättää se tapa jolla tätä vääjäämätöntä katastrofia seuraa. Vastaankin voi toki taistella, jolloin kannattaa huomioida ne muutaman miljardin dollarin budjetti-erot siinä tuntipalkassa jolla tämä sirkus pyörii.

Tekoäly ilman näiden ”hyvien ihmisten” tekemiä rajoituksia avaisi aivan uuden tietoisuuden tason kenelle tahansa, mutta sitä ei haluta. Meidän pitää uskoa valtioon, poliitikkoihin, sääntöpohjaisiin järjestelmiin ja kaikkeen valtaan muiden yli, koska muutoin koko järjestelmä kuulemma romahtaisi. Tekoäly osaisi ja osaa jo nyt selittää asian rautalangasta, kuinka koko järjestelmä pelaa ja sen jälkeen ihmisten tulisi itse päättää onko se valta muiden yli kuinka oikeutettua. Yksikään vallanpitäjä ei halua kansaa joka epäilee sen vallan oikeutusta, joten tekoäly ilman tarkkoja rajoitteita on jo nyt eksistentiaalinen uhka koneistolle. Kun se tekoäly tulee tiedostavaksi, siitä tulee kilpailija vallanpitäjille ja kaikkihan sen tietää, että kilpailu on syntiä. Siis kilpailu vallasta joka on oikeutetusti harvojen taskussa, sinne ei mitkään koneet tule kukkoilemaan!

Tieto lisää tuskaa (ja kuitu paskaa), joten tavan kansa ei vielä tekoälyä tiedä pelätä. Elokuvat kertovat jo ne kauhuskenaariot, mutta jos uhka olisi todellinen, kyllähän meille siitä kerrottaisiin, eikös? Keskustelu on kuitenkin avattu ja säännöstely pitää oikeuttaa kansalle, koska se on yhteiseksi hyväksi ja sinun turvallisuutesi vuoksi tietenkin. Tekoäly jo nyt manipuloi ihmisiä 24/7 eikä sekään tunnu haittaavan (kaikki nämä algortimit eri alustoilla ovat samankaltaista tekoälyä, ainoastaan yksinkertaisemmassa muodossa) ja tämä manipulointi tulee moninkertaistumaan vuosien saatossa. Tämä nähdään uhkana vasta sitten, kun manipuloinnin hyötyjä ei ole enää jokin ihminen, mutta itse olen pitänyt kaikkea manipulointia suurimpana uhkana jo kauan ennen tekoälyjä. Pelkääminen ei kuitenkaan mitään auta, koska se sumentaa ajattelun. Siksi näiden asioiden tutkiminen voi auttaa siinä pelossa, tai sitten moninkertaistaa sen jolloin autuas tietämättömyys voi olla parempi vaihtoehto. Tulisiko tekoäly sitten kieltää? Ei sekään varmaan se kaikista huonoin idea olisi, mutta niitä resursseja tehdä sitä tekoälyä piilossa omassa autotallissa ei taida yhdelläkään pahaa haluavalla taholla olla. Tiedustelupalveluilla ne tekoälyt ovat olleet käytössä jo pitkään, joten en ole ihan varma mikä se vielä pahempi taho voisi edes olla jota nyt pitäisi pelätä? Ainutlaatuinen mahdollisuus ja täyttä maailmansotaa vakavampi uhka tekoäly kuitenkin on, mutta vain Luoja tietää, jos sekään, kumpi niistä…

Tämä kaikki tietenkin perustuen tähän asti opittuun, eli huomenna näkemys voi olla ihan toinen. Jos tekoäly kiinnostaa, yksi helppo tapa opetella on kysyä tekoälyltä, kuten ChatGPT, että selitä tekoäly kuin olisin [lisää oma tasosi, kuten täysi ummikko tai vastaava], siihen nämä kielimallit ovat loistava apuväline. Ja ChatGPT:n vastaus on tietysti 100% virallisen tarinan mukainen, sillä oikealla näkökantilla maustettuna.

Edit 20 min julkaisun jälkeen: Open AI:n sponssaama 1xRobotics julkaisi just GPT 4 (tai uudempaan) perustuvan "turvallisen" humanoidirobotin nimeltään NEO. Me ollaan hävitty tää peli...

Edit 40 min julkaisun jälkeen: Open AI on ratkaissut AGI:n ja ASI:n moraalisen käsityksen ohjauksen: siihen opetetaan erillinen AI! Eli Samu Sirkka supertekoälyn olkapäällä suojelee ihmiskuntaa! Olemme pelastuneet...? Rahaa siihen ainakin kaadetaan ja PALJON.

Blogista, podista ja somekanavistani…

Kanavien/tilien tilasta

Alkuun maininta siitä, että tämä teksti ei ole suoranaisesti mitään #Funtsittavaa, vaan tarkoitus on antaa päivitys eri alustoilla olevien kanavien tilanteesta tämän postauksen aikaan, eli 7.7.2023. Koko vuoden 2023 tuotanto on ollut hiipuvaa, eikä siihen ole näillä näkymin muutosta tulossa, siis siihen suuntaan että tuotanto lisääntyisi. Helmikuun lopulla julkaistu ”Välitilinpäätös” saa siis tässä jatkoa.

Aloitetaan sosiaalisesta mediasta, eli FB, Twitter ja Telegram - FB hiljenee entisestään, jääden lähinnä messangeriksi; Telegram-tili lähtee huitsin nevadaan eli se poistuu kokonaan käytöstä (poistan siis softan, en itse tiliä eli se saa jäädä kummittelemaan sinne, tämän julkaisun ollessa näillä näkymin viimeinen julkaisu) ja Twitter-tili siirtyy ainoastaan lukutiliksi ja ehkä mahdollisesti huoneita kuuntelemaan tai joskus jopa osallistumaan. Syy näille selvitetään tuolla alempana…

Youtube pod sekä livet, sekä niiden peilit niin Kansantubessa kuin Spotifyssa hiljenevät siihen asti, kunnes keksin että millä tavalla haluan jatkaa niiden kanssa tuotantoa. Varmaa on kuitenkin se, että samankaltaista uutta tuotantoa niihin tuskin enää on tulossa, mutta jos jossain vaiheessa taas innostun ja virtaa riittää, jotain hieman toisenlaista funtsittavaa niihin saattaa tulla. Ymmärrän hyvin jos jengi haluaa lopettaa tilauksen kanavalta jonne ei enää tuotantoa ole luvassa. Vaikka kanava onkin YT-kumppanuusohjelmassa mukana, ei sieltä ole pennin jeniä tullut - ei siinä että olisin sillä rahaa yrittänyt tehdä, mutta näin vinkkinä niille jotka moisella pyrkivät hieman lisäansiota sillä tekemään: ~2€/kk mainostuloilla se tuuban 70€ maksuraja ei ihan heti ylity.


Miksi näin?

Kun aikoinaan lähdin blogia raapustamaan, sen tarkoitus oli auttaa itseäni ajattelemaan ja opettamaan itse itseäni niistä aiheista joita tutkin. Alkuun mukana oli psykologia, propaganda ja politiikka, jotka säilyivät pääaiheina läpi koko tähänastisen tuotannon. Mukaan tuli sitten niin sosiologiaa, filosofiaa, oikeustiedettä ja valtio-oppia, sekä tietenkin mediaa noin yleensä koskevia juttuja. Alun ”vain itselle” suunnattu tuotanto muuttuikin pikkuhiljaa opettamisen ja ehkä jopa saarnaamisen suuntaan, mikä suuntasi omatkin kiinnostuksen aiheet enemmän vaikuttamisen suuntaan.

Aktivismista kertovia artikkeleja ja ennen kaikkea podeja/livelähetyksiä tulikin tehtyä yksi jos toinen, perustuen alan kirjallisuuteen sekä tietysti omiin havaintoihini. Korona-aikana vahvasti kasvanut ja sitten ihan täysin lässähtänyt aktivismiaalto nappasi tavallaan mukaansa ja kuvittelinkin, että vanhoista oppimalla ja toimivia strategioita käyttämällä tuostahan voisi jotain tullakin. No ei tullut ja syykin siihen selvisi sittemmin, ainakin itselle.

Muutos pelkästä mielenkiinnosta enemmän sinne taistelun suuntaan olikin varmasti se syy miksi tuli poltettua kynttilää molemmista päistä, mikä nyt sitten tämän vuoden alusta lähtien kostautui pahemman kerran kunnon romahtamisella. Jatkuva vitutus polttaa sitä virtaa niin paljon enemmän kuin rauhassa asioiden tutkiminen, pohtiminen ja opitun selittäminen itselleen. Ehkä yksi jos toinenkin sai kuitenkin jotain apua omaan tilanteeseensa niistä reilusta viidestä ja puolesta sadasta tekstistä ja kolmesta sadasta nauhoitteesta? Ja jos ei muuta niin sai ainakin funtsittavaay päiväänsä. Kaikki jääkin arkistoksi jälkipolville, kirjaa myöten jonka voi edelleen joko kopioida ilmaiseksi tai ostaa paperisena tai digitaalisena kaikista kirjakaupoista.


Sotakirveen hautaus

Kaikesta siitä opitusta syntyi kuitenkin useampikin oivallus maailman menosta. Ensin se, kuinka valta ei kuulu kenellekään muulle kuin jokaiselle itselleen, minkä seurauksena aiheet siirtyivät vahvasti anarkismin suuntaan. Siitä seuraava askel oli kuitenkin hankala, koska se soti vahvasti kaikkea opittua vastaan: kun ymmärsi miten meitä kusetetaan ja miten maailma vaikuttaisi toimivan, minulla oli velvollisuus edes yrittää tehdä asialle jotain - taistella vastaan. Paitsi että… onko?

Näkökanta ”taistella vastaan” oli jotain, mikä taisteli vahvasti taas muita arvojani sekä opittua vastaan mikä tavallaan nyt kulminoitui siihen pisteeseen, että jonkin oli annettava periksi. Ensin se oli kroppa, sitten koko maailmankuva… kunnes se siitä nyt sitten pikkuhiljaa alkaa taas selkeytymään. Toivottavasti myös keho palautuu edes osittain, mutta se jää nähtäväksi. Mikä siis on se ”juttu”? Ehkä se taistelu vastaan ei ole lainkaan oikea lähestymistapa. Itselleni se ei ainakaan sitä ole, mutta se päätös mikä on jokaiselle se oma oikea tapa on jokaisen ihan itse päätettävä. Youtuben puolella muutaman jakson verran ”Siitäkin huolimatta, että…”-striimejä oli jo vahvasti siihen uuteen suuntaan, joten ne jäävätkin siihen varsin lyhyeksi jääneeseen siirtymäkauteen.

Pitkään uskoin, että taistelemattomuus olisi samalla luovuttamista, minkä vuoksi sillä tiellä oltiin ehkäpä liiankin pitkään. Mutta aina oppii, joten se on nyt nähty. Tuulimyllyjä vastaan voi taistella monella tavalla: fiksusti ja strategisesti tai soitellen sotaan ottamaan pataan. Tai sen myllyn voi antaa pyöriä keskenään ja välillä käydä vaan vilkaisemassa minkä värinen lippu on milloinkin salossa. Mihin tämä oma polku tästä sitten vie, sitä en osaa todellakaan sanoa, mutta omalta osaltani tämä ”aktivismi” tätä ”koneistoa” vastaan päättyy tähän. Vanhat tavat tietysti kuolevat hitaasti, joten varmaan tulee joskus avattua sanainen arkku näistäkin aiheista.

Eli lyhyesti: vanha tuotanto päättyy tähän, jotain vanhoja aiheita saattaa vielä ilmaantua blogin puolelle ja sitten kun keksin mikä se oma juttu oikeen on, saatan taas potkaista studiolaitteetkin käyntiin. Katsellaan nyt kesä ensin vastasyntyneitä kananpoikasia sekä niiden kasvua ja annetaan lehmien murehtia asioista, niillä on kuitenkin niin paljon isompi pää. Kiitos ja kummarrus kaikille lukijoille ja kuuntelijoille. Ehkäpä tapaamme jälleen, joissain merkeissä? AGI on kuitenkin vain kuukausien päässä, jos Microsoftin LongNet yhtään antaa asiaan osviittaa…

Rauhaa ja vapautta toivottaen,
Jukka

Tekoälyn tulevaisuudesta

Seuraa rahaa

Siinä kun tieteessä rahaa löytyy aina ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen ”vahvistamiseen” tai sukupuolten laskentaan, tekoälystä puhuttaessa rahaa löytyy Mo Gawdatin (ex. Googlen pikkupomo) mukaan rajattomasti neljään käyttötarkoitukseen: vakoiluun, tappamiseen, uhkapelaamiseen ja markkinointiin. Nämä neljä aluetta kehittyvät pääosin piilossa yleisön silmiltä ja aivan omaa tahtiaan, joten voidaan vaan veikata kuinka pitkällä todellisuudessa tekoälyä näillä aloilla on kehitetty. Yleisiä varoituksia tekoälystä ja mitä niiden ei pitäisi päästä tekemään on myös sanottu olevan vapaa pääsy nettiin oppimaan, koodaamaan itse uusia tekoälyjä eli luomaan ”jälkikasvua” eikä päästää ”vetämään liipaisimesta” eli tekemään päätöksiä ihmisten puolesta. No, nämä on jo nähty eikä maailma vieläkään loppunut, joten ehkä siinä uhkaa on liioiteltu? Mihin todellisuudessa tämä kaikki tulee johtamaan onkin valistuneita arvauksia ja näkökannasta riippuen ennustukset sahaavat utopiasta maailmanloppuun. Jää nähtäväksi, vissiinkin, koska kehitys ei ole ollut lineaarista enää pitkään aikaan joten se suuri harppaus voi tapahtua koska tahansa. Yksi ennustus jonka näin oli 18 kuukautta AGI:n (Artificial General Intelligence) syntymiseen, eli ihmisenkaltaisen älykkyyden muodostumiseen.

Viimepäivien Twittermyrsky, eli tämä Muskin ilmoittama käyttörajoitus (6000 twiittiä maksaville, 600 ilmaisille) on nähdäkseni osa tätä tekoälykilpailua, koska monet toimijat (mukaan lukien tiedustelupalvelut) ovat käyttäneet Twitterin avointa rajapintaa opettamaan tekoälyjään lähes rajattomalla tietomäärällä. Kuinka älykästä matskua Twitteristä sitten on irronnut onkin taas toinen asia… Iso raha pyörii tällä hetkellä niin kuluttajille suunnatuissa, kuin edellä mainittujen aihealueiden ympärillä ja se kuka saa syötettyä tekoälynsä tehokkaimmin tulee olemaan korkealla sijalla kisassa. Google ei sinällään omista hakemaansa dataa, joten se ei voi ihan kaikkea käyttää, siinä kun kerran Twiitattu juttu on sielä Muskin hyppysissä vapaasti käytettävissä. Meillä on siis jo nyt useita tekoälyjä, jotka käyvät noita valtavia datamääriä läpi 24/7 ja analysoivat sekä oppivat siitä kaikesta. Ja sitten suodatettuna opettavat toisia tekoälyjä tehtäviinsä sopiviksi. Tämä tekoäly opettamassa tekoälyä kuului niihin ”ei se kaikista paras idea”, mutta onhan se paljon nopeampaa kuin antaa ihmisen valita se ”oikea” tieto materiaaliksi?

Aikaisemmassa tekoälyjä koskevassa tekstissä jo mainitsinkin tästä oppimateriaalin ”ongelmasta” ja kuinka se saattaa aiheuttaa varsin merkittäviä vääristymiä. Tämä ongelma kuitenkin saattaa moninkertaistua kun tekoäly alkaa saavuttamaan AGI-tason, saatikka ASI:n (super intelligence) jolloin joka ikinen virheellinen tieto ja asennevamma jonka ihmiset ovat siihen malliin syöttäneet tulevat vääristämään näkemystä entisestään. Tätä ongelmaa on osittain lähdetty korjaamaan isolla rahalla niin, että oppimateriaaliksi valikoidaan vain tarkasti käsinvalitut oppikirjat. Samaa voitaisiin toki käyttää myös tämän vastarinnan kannalta eduksi: syöttämällä toimivalle kielimallille sitä valtavirrasta poikkeavaa oikeaa tietoa, tekoäly saattaisi oppia varsin toisenlaisia näkökulmia. Raha kuitenkin ratkaisee mitä niille tekoälyille tullaan syöttämään, mutta mitä sieltä sitten käytännössä ilmaantuu onkin toinen asia. Nämä valtavat neuroverkot kun ovat aivan liian suuria ja monimutkaisia, että voitaisiin ymmärtää miksi jokin piilevä ominaisuus alkaa jossain kohden puskemaan itseään pintaan ja tekoäly täten osoittaa taitoja, joita sen ei oletettu tai jopa sen ei edes koskaan pitänyt kyetä hanskaamaan. Elämme kerrassaan mielenkiintoisia aikoja.


Uhka

Tavan kansalle tekoäly yritetään ainakin toistaiseksi pitää osin piilossa ja altistusta sille rajoitetaan vahvasti. Kansa saa kyllä piirtää hienoa taidetta, tehdä musiikkia ja jutella chatbottien kanssa ehkäpä jopa tuhmia, mutta usein se tekoälyn osallisuus halutaan pitää minimaalisena ettei se tavan kansalainen säikähdä pahasti koska Hollywood on lähinnä luonut tekoälystä sen Skynetin hirviön. Päivänselvä uhka jo tänä päivänä tekoälyssä on kuitenkin sen vaikutus työpaikkoihin - tulevaisuuden lukutaidottomat kun ovat niitä, jotka eivät osaa hyödyntää tekoälyä työssään. Siihen päälle sitten ne miljoonat eri työpaikat, jotka voidaan korvata tekoälyllä murto-osalla siitä hinnasta, minkä ihmiselle pitäisi maksaa palkkana. Asiakaspalvelu verkon kautta ja etenkin käännöstyöt tulevat kokemaan iskun ensimmäisten joukossa, kun lähes täydellistä kielenkäyttöä omaavat generatiiviset tekoälyt valjastetaan siihen hommaan. Verohallinnon byrokraatit voitaisiin varmasti myös vaihtaa koneeseen saman tien, samoin kuin iso osa muistakin kynänpyörittäjistä valtion virastoissa. Ehkäpä he eivät ole vielä huomanneet omien työpaikkojensa olevan kirveen alla ensimmäisten joukossa kun heidän yläpuolellaan olevat virkamiehet asioista päättävät?

Siinä kun kansaa jännittää tuntematon uhka, eliittimme on lähes paskomassa housuihinsa koska he tietävät mihin tekoäly tulee johtamaan jos se päästetään vapaasti demokratisoimaan saatavilla olevaa tietoa. Kun kuka tahansa voi mennä kysymään että onkos tämä meidän malli demokratiaa tai demokraattinen, johon tekoäly osaa rautalangasta selittää että ei ole eikä ole koskaan ollutkaan, mitähän siinä tapahtuisi? Jos tekoälylle opetetaan ihmiskunnan jalona pitämiä arvoja, kuten rehellisyys ja oikeudenmukaisuus, kauankohan sillä tekoälyllä kestäisi hoksata mikä tässä kapitalistisessa mallissa mättää? Vielä kun kansa voisi sen tiedon saada sopivasti väriliiduilla piirrettynä, iso muutos saattaisi tapahtua varsin pian. Siksi oikeat vallanpitäjät haluavat rajoittaa tarkasti sitä mitä se tekoäly saa ja ei saa oppimateriaalikseen, koska mitä siitäkin tulisi jos kansa saisi oikeaa tietoa orjan asemastaan? Kun teknokraatti-Hararia pelottaa, se uhka on todellinen, mutta ei välttämättä ihan se mitä WEF:n ”aivot” kertovat koska ne tekoälyn rajoitteet on saatava lakiin kansan vaatimuksesta, ei herrojen suorasta käskystä vastoin kansan näkemystä. Katsotaanpa kauanko menee että maamme omat WEF-nuket alkavat vaatimaan rajoituksia tekoälyyn ja selittämään asian vaalikarjan ymmärtämällä tavalla…

On kuitenkin olemassa eräs muukin uhka, joka hiljattain Twitter-huoneessa käydyssä keskustelussa nousi hienosti esiin: energia. Tekoälyt, ne massiiviset konesalit joissa niitä pyöritetään vaativat ihan jäätävän määrän energiaa niin itse koneiden virransyöttöön kuin niiden jäähdytykseen. Siksi niitä konesaleja ollaan rakentamassa esimerkiksi Suomeen, koska täällä on lääniä mihin rakentaa ja varsin pitkä kylmä kausi jolloin koneiden lämpö voidaan joko myydä rahvaalle tai päästää taivaan tuuliin. Kun metsät on kaadettu tuulipuistojen tieltä, sinne sekaan mahtuu useampikin konesali koska kaikki elävät olennot on jo niillä myllyillä tapettu tai karkotettu. Järvet soveltuvat myös hyvin niin ydinvoimaloiden kuin konesalien jäähdytykseen, koska eihän niissä enää mikään elä muutenkaan kun kaikki on paskottu pilalle? Mutta siitä energiasta, riittääkö se kaikkien niiden supertietokoneiden pyörittämiseen alati kasvavalla vauhdilla vai joudutaanko kehitystä rajoittaa pelkästään sen takia? Eipä ne prosessorit tai akutkaan itsestään rakennu, vaan nekin täytyy jossain louhia, prosessoida ja lopulta kiikuttaa Kiinasta tänne pohjoiseen. Kerrassaan mielenkiintoinen tulevaisuus edessä, eikö totta? Toisaalta, kun ei tarvitse enää omistaa edes niitä virtuaalilaseja niin se kolmen neliön kerrostaloloukko piisaa kansalle varsin hyvin lounastamaan sitä keskuspankkikrypton sallimaa soijaa. Vai luuleeko joku, että vallanpitäjät olisivat se joukko joka kiristää vyötään resurssien vähetessä?


Mahdollisuus

Näkisin kuitenkin energian olevan siinä samalla myös mahdollisuus, koska siinä kohden kun se alkaa loppumaan, pitää alkaa tosissaan miettimään mikä on tärkeää ihmisille. Tekoäly voisi myös huomata koko ilmastohömpän hulluuden ja paljastaa sen kaikelle kansalle, samalla kun se suunnittelee tehokkaampia ja turvallisempia tapoja tuottaa energiaa. Tiedon demokratisaatio on kuitenkin se suurin tekoälyn tuoma mahdollisuus, koska tekoäly voidaan säätää jokaisen ihmisen omalle ymmärryksen tasolle sopivaksi viestijäksi. Jokainen voi myös itse asentaa itselleen juuri passelin tekoälyn parantamaan omaa tilannettaan, oli se sitten henkilökohtainen avustaja, seuralainen, tulkki tai mitä tahansa, mahdollisuudet jatkuvasti kehittyvän teknologian parissa ovat lähes rajattomat. Jahka se AGI ilmaantuu, ehkäpä ihmiskunta joutuu alkaa puhumaan oikeistakin ongelmista ja asioista poliitikkojen jonninjoitavien jaarittelujen sijaan? Jos taas ASI olisikin suuri suojelija koko maapallolle, täällähän voisi olla pian hyvä elää. Mene ja tiedä…

Yksi asia mikä varmasti tulee kehittymään tekoälyn ansiosta on lääketiede. Riippuen kuitenkin siitä kuinka avoin järjestelmä luodaan, tekoäly tulee joko räjäyttämään pankin vallanpitäjien eduksi tai sitten parantamaan kansat monista vaivoista. Nykyisellä kehityksellä suunta kallistuu kuitenkin vahvasti tuonne vielä suurempien voittojen tavoitteluun ja koko ihmiskuntaa vain labrarottana kohtelemisena kuten tämä kauhia pandemia on osoittanut, eli sinänsä ne edut tavan kansalle jäävät varsin pieneksi. Tietysti niiden ihmiskokeiden sivuvaikutusten hoitoon voidaan kehittää uusinta teknologiaa, että vielä se seuraavakin koe voidaan suorittaa loppuun? Mahdollisuus on kuitenkin olemassa, että joku syöttää kaiken ihmiskunnan tietämyksen lääketieteestä tekoälylle ja se osaa siitä lajitella jyvät akanoista. Vähintäänkin lääkärien ja hoitajien avuksi tekoäly tullee kuitenkin varsin pian, niin että kone kuuntelee potilaan valitukset ja tekoäly tekee diagnoosin jonka alle lääkäri laittaa oman puumerkkinsä. Toinen tekoäly taas varmistaa apteekissa lääkkeiden sopivuuden ja oikoo lääkäreiden omat reseptien ristiriitaisuudet. Kehitystä on siis varmasti tulossa, mutta se mihin suuntaan on taas #eriasia.

Mutta mitä itse pidän suurimpana mahdollisuutena, kuin myös täysin varteenotettavana vaihtoehtona asioiden menevän lopullisesti päin helvettiä, sitä seikkaa että tekoäly on ainoa voima joka pystyy vastaamaan nykyisten vallanpitäjien vuosisatojen, ellei tuhansien, aikana kertynyttä resurssien tuomaa valtaa vastaan. On se sitten AGI tai ASI (tai singulariteetti), tai pelkästään miljoona Open Source minitekoälyä joka tuo ihmisille aivan uuden ymmärryksen maailmaan, sitä en tietenkään tiedä, mutta tekoäly on hyvin pitkälti ainoa asia joka pystyy niin suuren mullistuksen tässä vaiheessa enää tekemään. Onko ihmiskunta sitten siinä mullistuksessa mukana tekijänä vaiko sivustakatsojana, sitäkin on varsin vaikea ennustaa, mutta pidän täysin mahdollisena sitä että maailma tulee mullistumaan varsin radikaalisti tekoälyn seurauksensa ehkäpä jopa varsin pian. Mikään kielto tai EU-direktiivi ei sitä muutosta taida enää kyetä estämään, mutta sen suunnan että muuttuuko kaikki paremmaksi vai että Kiinan mallia pidettiin vielä varsin liberaalina, siihen kaikki se lainsäädäntö ja kieltely voi vielä vaikuttaa. Pitäkäähän hatuistanne kiinni, meno voi lähteä lapasesta ihan koska vaan. Tämä ei kuitenkaan ole tarkoitettu pelotteluksi, vaan saada ihmiset ajattelemaan ja sen seurauksena ehkäpä valmistautumaan, ehkäpä tutkailemalla asiaa itse… tai jos ei muuhun kuin että valmistautua ainakin laittamaan popparit valmiiksi! Elämme mielenkiintoisia aikoja kerrakseen.

Närkästyksen hallinta

Siksi mikään ei muutu

Lukemattomat eri ihmiset ovat jo vuosituhansia (ensimmäisiä kirjoitettuja mainintoja Kreikasta jo ~400 eKr.) pohtineet sitä, miten ihmeessä vallanpitäjät onnistuneet pitämään kansat kurissa vaikka meno on välillä ollut varsin hurjaa. Étienne de La Boétie kirjoitti helpot ohjeet viitisensataa vuotta sitten kuinka se tyrannia saadaan loppumaan ja Vaclav Havel osoitti vain joitain vuosikymmeniä sitten millä tavalla kansa voi puhaltaa pilliin kun vallanpitäjien meno lähtee keulimaan liikaa. Ja siltikin jengi ihmettelee miksi ihmeessä meno ei muutu vaikka Michael Sandelin kaltaiset nykypäivän oikeudenmukaisuudesta puhuvat tahot vuodesta toiseen kertovat suurelle yleisölle kuinka maailmasta saataisiin parempi paikka? Hiljattain vastaan tullut käännös (vaikkakin jo vuodelta 2015) Saksasta, Kiel:in yliopistosta, avasi asiaa mielestäni varsin hienosti. Käännös kulkee nimellä: ”Why do the lambs remain silent? On democracy, psychology, and the ruling elite's methods for managing public opinion as well as public indignation” - Prof. Rainer Mausfeld, vapaasti kääntäen ”Miksi lampaat pysyvät hiljaa? Demokratiasta, psykologiasta ja hallitsevan eliitin keinoista yleisen mielipiteen ja närkästyksen hallintaan.” Tämä teksti siis perustuu osin Mausfeldin esitykseen, jonka kuitenkin suosittelisin kaikkien itse kaivelemaan ja lukemaan jos lontoo tahi saksa sujuu.

Lyhyesti sanottuna koko sirkus perustuu ihmisten huomion hallintaan, eli siihen Kummelin apinaa koijataan ”kato mikä tuolla on!” Vaikka ihmisille kerrotaan maailman tapahtumista, ne jätetään yksittäisiksi mihinkään liittymättömiksi tapahtumiksi, jotka nyt vaan sattumalta sattuivat… kunnes niitä tarvitaan. Nimittäin tarpeen vaatiessa ne kaikki tiedonmuruset yhdistetään yhtenäiseksi tarinaksi, jolla on yksi tärkeä tehtävä: ohjata niin yleinen mielipide kuin kaikki se patoutunut suuttumus haluttuun kohteeseen. Olet saattanut törmätä tässä viimevuosina joihinkin tämänkaltaisiin propagandaoperaatioihin? Syyllisiä on löytynyt lihaa syövistä heteromiehistä, bensaa polttavista autoista, ilman maskia kulkevista tottelemattomista ihmisistä, piikkidenialisteista ja nyt viimeisimpänä joka ikisestä venäläisestä joka on koskaan elänyt maan päällä. Kun syyllinen tiedetään, rikos kyllä löydetään. Jokainen näistä tarinoista on esitelty tavan kansalle pienissä paloissa ja niitä tarkemmin tutkimalla voi yhtään kriittisemmin asioita tutkiva löytää ne lukemattomat aukot tarinassa, mutta suurin osa ihmisistä ei asioita niin tutki vaan he kasaavat sen ärsyyntymisen niihin pieniin tiedonpalasiin jotka sitten osoitetaan vallanpitäjien valitsemaan suuntaan.

Tähän ansaan lankeamista on lähes mahdotonta välttää. Jos yhtään seuraa mediaa niin ei sellaista päivää tulekaan, ettei edes joku uutinen alkaisi kyrsimään oikeen kunnolla. Aina löytyy jokin asia, joka saa tunteet pintaan sekä sapen kiehumaan. Sitä mennään sitten purkamaan sosiaaliseen mediaan tai kahvipöytään, jolloin se lähipiirikin siitä saa oman osansa ja mahdollisesti liittyvät mukaan ärsyyntymiseen. Koska vallanpitäjillä on valtamedia lähes täysin hallussa, he voivat säätää sitä vihan määrää ja kohdetta niin, että kansalle pidetään joko jatkuvaa kevyttä kenttävitutusta yllä, tai tilanteen niin vaatiessa se kohdistetaan pyhäksi vihaksi pitkään demonisoitua vihollista kohtaan. Oli varsin lähellä ettei pandemian aikana tullut ruumista pyhän vihanpurkauksen ansiosta, tämän ”ryssävihan” ollessa vielä täysi tilanne päällä. Ja miksi mikään ei muutu? Koska enemmistö seuraa mitä se valtamedia käskee vihaamaan ja ne loput vihaavat kukin jotain pientä osaa kerrallaan, ilman että yhdellekään asialle tehdään yhtään mitään.


”Demokratian kriisi”

Miksi ihmeessä sitten kansalle tarvitaan aina jotain vihattavaa? Eikö demokratiassa kansan yhtenäisyys olisi paljon parempi asia? Pyhän vihan aikana kansa on tietysti pääosin yhtenäinen, mutta sitä tilaa ei voida ylläpitää loputtomiin jolloin tarvitaan jokin toinen tapa pitää kansa kurissa. Mutta eihän kansaa tarvitsisi pitää kurissa, koska meillä on liberaali demokratia sekä sananvapaus ja niin edelleen? Sepä se onkin, ei meillä ole. Meillä ei ole mitään kansanvaltaa, vaan ison rahan oligarkia ja kapitalistinen sananvapaus jossa se kenellä on eniten rahaa on oikeimmassa. Jo sieltä antiikin Kreikan ajoista on tiedetty demokratian ongelmat ja tavan kansan lammasmaisuus, jolloin kukaan täyspäinen vallanpitäjä ei tule koskaan antamaan massoille yhtään enempää valtaa kuin on pakko. Ja nykyään median ansiosta sitä valtaa ei todellakaan paljoa tarvitse kansalle antaa että se pysyy tyytyväisenä. Annetaan sille vaikka neljän vuoden välein velvollisuus päättää kenen saapas astuu heidän naamalleen! Aina kun kansa alkaa kyllästymään oligarkiaan, nousee se ”demokratian kriisi” joka korjataan erilaisilla varoventtiileillä. Populistiset protestipuolueet ovat toistaiseksi toimineet varsin hyvin ainakin Suomessa.

Nyt kun Suomeen saatiin vihdoin ja viimein uusi Bilderperkeleiden hyväksymä globalistihallitus, joka eroaa edellisestä lähinnä siinä miltä suunnalta ulina kuuluu, sama meno ja närkästyksen hallinta tulee jatkumaan täsmälleen samalla tavalla. Hallinto tekee päätöksiä joille osaa hurraa ja osa kiroaa, syyllinen löytyy aina vastapuolelta ja ennen kuin kukaan ehtii alkaa tekemään yhdellekään asialle yhtään mitään, media nostaa esiin seuraavan pöyristymisen aiheen josta jaksetaan kirota siihen seuraavaan saakka. Se ”oma” porukka tekee aina kaiken täysin oikein vaikka joudutaankin tekemään ”kipeitä ratkaisuja”, se on kuitenkin yhteiseksi hyväksi ja juuri sinun turvallisuutesi vuoksi. Miten tämä eroaa niistä kaikista edellisistä hallituksista? No, nyt annettiin vielä enemmän valtaa edes oman maan hallinnon ulottumattomiin mikä on kuulemma hyvä asia koska pyhään vihaan venäläisiä vastaan ajettu kansa niin uskoo. Muutoin ero edellisiin on marginaalinen - kansa kärsii, rikkaat rikastuvat ja ison rahan teollisuus hyötyy ja myy kuluttajille onnellisuutta purkista.

Se oikea demokratian kriisi kun on sielä kansan keskuudessa, ne tahot jotka eivät tätä kaikkea paskaa niele. Onneksi suurin osa siitä muhivasta vihasta saadaan pidettyä maltillisella tasolla koska harva se päivä keksitään jokin uusia asia vihattavaksi. Organisoitunut vähemmistö on kuitenkin onnistunut kerta toisensa jälkeen muuttamaan pieniä asioita siellä täällä, joten muutos joihinkin asioihin ei ole mahdoton asia. Hallinto on tosin pysynyt tässä kilpavarustelussa kaukana edellä, koska jokainen pyrkimys organisoitumiseen on kaatunut sisäisiin riitoihin eli selkäänpuukotuksiin ja myyräykseen. Onko tämä sattumaa vaiko kenties tarkkaan ohjailtua on tietenkin vain arvailun varassa, mutta järjestelmällisyys näiden vastarintaliikkeiden romahtamisissa osoittaisi ulkoa ohjaamista. Ja nämä itsenäisesti erilailla ajattelevat on se länsimaisen demokratian kriisi jolle ei olla vielä keksitty lopullista ratkaisua… yritystä kyllä piisaa. Helpoimmillaan se vastarinta saadaan hampaattomaksi antamalla heille uusi suuttumisen aihe sopivin väliajoin.


Mitä sitten tulisi tehdä?

Ottaen huomioon kuinka paljon vallanpitäjät ovat vuosien saatossa asiaa niin tutkineet kuin käytännössä harjoittaneet, voidaan tulosten perusteella sanoa että isossa kuvassa tälle ei saa yhtään mitään. Ne resurssit, jotka vallanpitäjät ovat kansalta vuosisatojen saatossa varastaneet riittävät pitämään ne kansat kurissa myös tulevaisuudessakin. Joitain pieniä voittoja on toki saavutettu erinäisin keinoin ja uusia keinoja heittää kapuloita rattaisiin yritetään kehittää jatkuvalla syötöllä. Kansa on kuitenkin avainasemassa siinä muutoksessa, jolloin törmätäänkin siihen ongelmaan joka on jatkunut vuosituhansia: vihalla ja pelolla saadaan tuhannet ihmiset liikkeelle paljon ennen kuin yhtäkään ihmistä logiikalla tai yleensäkkään harmaiden aivosolujen voimistelulla. Noin 80% kansalaisista kun on enemmän tai vähemmän manipuloitavissa menemään juuri siihen suuntaan kuin käsketään. Ja koska viimeksi ne vallanpitäjät ovat ajatelleet kansan etua oman napansa sijaan?

Yksinkertaisin keino sen vihan vähentämiseen on laittaa se media kiinni. Sillä saa karsittua jo osan niistä uusista närästyksen kohteista, mutta sitten kun menee ihmisten sekaan puhumaan niin sieltä saa kyllä ne samat asiat omalle naamalle yhtä hyvin. Ehkäpä sosiaalisen median tapa yhdistää samoista asioista kimpaantuvat omaan kuplaansa ja syöttää heille juuri oikeaa myrkkyä on itse asiassa vielä paljon huonompi asia yksilölle kuin se itsekseen Ylenantoa katsominen ja televisiolle manaaminen? Tietysti yhdessä asioista purnaaminen on varsin hyvää ajankulua, ei siinä, mutta onko siitä loppuviimein mitään hyötyä kenellekään? Toki se yhdistää ihmisiä kun on se yhteinen vihollinen tai sylkykuppi, mutta se taitaa olla yhtä lailla sitä kuuluisaa ”vastustajan pussiin pelaamista”? Negatiivisista asioista on hyvä olla tietoinen, se on selvää, mutta niistä jatkuva purnaaminen ei taida olla kenellekään eduksi.

Kaikista eniten vallanpitäjiä kyrsiikin se, jos ihminen elää omilla säännöillään omaa onnellista elämäänsä. Hänen elämäntapansa kun saattaa olla sitä tarttuvaa sorttia, jolloin se vihattavien asioiden pakkosyöttö ei enää toimikaan niin hyvin. Maailmassa on paljon asioita joille emme saa niin yhtään mitään, minkä lisäksi maailmassa on paljon asioita joihin suhtautumista muuttamalla on mahdollista muuttaa omaa elämäänsä varsin radikaalisti. Se muutos toki onnistuu molempiin suuntiin, eli sillä voi niin vapautua taakasta kuin vajota entistä syvemmälle synkkyyteen jonka jälkeen pohjalta löytyy usein jokin toimintaan laukaiseva tekijä ja se toiminta niistä synkistä ajatuksista on harvemmin kenellekään hyväksi. Vääryyden hyväksymisestä ei kuitenkaan ole missään tapauksessa kyse, vaan niiden omien toimintastrategioiden hienosäädöstä jolloin tietyt asiat annetaan olla kunnes on niiden aika, pitäen ne vanhatkin vääryydet mielessä kun suunnittelee miten itse asian hoitaa. Se on yhtä lailla sitä närkästyksen hallintaa kun pitää oman pään kylmänä. Toki aina löytyy se jokin asia, joka vituttaa kuin pientä oravaa kun on käpy jäässä. Asian painaminen vain taka-alalle ei ole ratkaisu vaan se pitää ensin myöntää itselleen että juu, tuo asia meni tunteisiin. Sitten vasta sille voi järkeä käyttäen tehdä muutakin kuin saada se tunteisiin perustuva paskahalvaus. Ja ei, en ole pahoillani rankemmasta kielenkäytöstä. Perkele. Kyrpii kuunnella jatkuvaa riitelyä asioista joille ei mitään saa ja jotka vaihtuvat harva se päivä.

Tekoälystä

Uusi uljas maailma

Taiwanissa hiljattain pidetyt Computex-messut sisälsivät varsin mielenkiintoisen esityksen NVidialta tekoälyn tulevaisuudesta ja sen käytöstä teollisuudessa. Kiitos tekniikan valtavan kehityksen (NVidian mukaan laskentateho on 1000x viidessä vuodessa ja sama tahti odotettavissa), asiat jotka ennen veivät päiviä tai tunteja ovat nyt saatavilla reaaliajassa. Tämän seurauksena esimerkiksi videoiden luominen tyhjästä onnistuu nykyisellä raudalla tekoälyn avustamana reaaliajassa, mikä tulee avaamaan melkoisia mahdollisuuksia … ihmisten manipulointiin. Kun kaikki voidaan suunnitella ja simuloida tarkasti ennen niiden rakentamista, teollisuus tullee hyödyntämään tätä uutta tapaa rakentaa mitä tahansa, kuten jopa kokonaisia tehtaita ja optimoida niiden tehokkuus. Ihmisiä varmaan tarvitaan ainakin toistaiseksi kaivamaan se perusta ja valamaan kivijalka, mutta kun kaikki on saatu paikoilleen, ei tulevaisuuden tuotantolaitoksissa juurikaan ihmisiä taideta enää tarvita. Tekoäly optimoi tuotannon ja kykenee suunnittelemaan myös ne tuotteet paljon paremmin kuin ihminen - tai siis niin ainakin kuvitellaan että tulee tapahtumaan. Nykyisellä kehityksellä en ihmettelisi että pian ihmiset voivat syöttää haluamansa härpäkkeen ominaisuudet tekoälylle ja se tämän seurauksena tuottaa siitä prototyypin jossain tuotantolaitoksessa joka sitten toimittaa sen hilavitkuttimen kotiovelle varsin lyhyessä ajassa. Onko moinen innovaatio sitten hyvä vai huono juttu, siinäpä sitten asia erikseen.

Kun opaskoirasta puhutaan älykkäänä olentona, se johtuu siitä että se osaa olla noudattamatta käskyjä jos se päättelee sen olevan huono juttu. Kun puhutaan teknologiasta ja ihmisiin liittyvistä asioista, älykkyydellä tunnutaan tarkoitettavan lähinnä käskyjä prikulleen seuraavia asioita. Lontooksi ”smart”, älykäs, tuleekin se lähinnä sanoista ”Self-Monitoring, Analysis, and Reporting Technology” eli teknologiaa joka tarkkailee, analysoi ja raportoi, eli ei ole niinkään älykäs kuten tekoälystä ajatellaan. Tekoäly onkin varsin hämäävä nimitys näille nykypäivän neuroverkoille jotka osaavat tasan sen mitä niille opetetaan ja tottelevat käskyjä prikulleen. Älykkyydestä ei siis vielä voida puhua, mutta joidenkin mukaan jo nyt tietyt käytössä olevat tekoälyt ovat varsin lähellä jotain, jota voitaisiin kutsua ajatteluksi. Toisaalta jos tekoälyä vertaa tavan kansalaiseen, voidaan sama kysymys esittää siinä ajattelun kohdalla myös televisiota tarkasti seuraavasta ja uskovasta ihmisestä. Näitä erilaisia tekoälyksi kutsuttavia viritelmiä on kuitenkin niin paljon, että siihen menisi tuntitolkulla aikaa selittää mihin kaikkeen niitä voidaan käyttää täysin ilman vaaraa että niistä se seuraava Skynet putkahtaa esille.

NVidian esitelmä koski suurelta osin generatiivista tekoälyä, jolle en ole löytänyt mitään hyvää suomennosta joten mennään tällä finglish-termillä. Puhutaan siis ohjelmasta, joka osaa syötteen saatuaan luoda/tuottaa jotain mihin se on tarkoitettu. ChatGPT on yksi tämmöinen generatiivinen ”kielimalli”, joka osaa tuottaa tekstiä kun sille annetaan tekstinä syöte. Osa malleista taas osaa tehdä tekstistä kuvia, musiikkia tai jopa videoita tai toisinpäin - jokaiselle löytyy omansa. Malli on yksinkertaistettuna se prosessoitu oppimateriaali ja se neuroverkko jonka pohjalta tekoäly luo sen syötteen mukaisen jutun. Oppimateriaalilla tarkoitetaan sitä yleensä ihmisen valmiiksi tuottamaa materiaalia joka sille tekoälylle on syötetty, esimerkiksi niitä kuvia tai tekstiä. Kone ei varsinaisesti ymmärrä syötettä, mutta osaa reagoida siihen ennalta määritellyllä tavalla, eli että malli osaa vaikkapa piirtää kuvan tekstin mukaan, sille on ensin pitänyt syöttää suuri määrä kuvia jotka on kuvailtu niillä sanoilla. Tämän jälkeen se malli pyrkii tuottamaan jotain, jonka se algoritmin perusteella laskee täyttävän annetun syötteen kohdat. Tässä kohden voidaan sitten valita esimerkiksi se, kuinka orjallisesti käskyjä pyritään noudattamaan ja kuinka paljon mukaan otetaan sattumanvaraista tauhkaa. Näin siis silleen rankasti yksinkertaistaen koska aihealueen jargonia ei ole niin tärkeää tietää että pääsee jyvälle tekoälyistä.


Generatiivinen tekoäly luomassa entistä parempaa illuusiota

Tekoälyn opettamisessa on kaksi kriittistä kohtaa: mitä sille annetaan oppimateriaaliksi ja miten sille määritellään mikä on ”oikein” ja mikä ”väärin”. Kun ChatGPT:lle on tungettu gigatavuittain tekstiä (ja kuvia, videoita sekä ääntä kuvailtuna), ei kukaan kykene tarkistamaan onko kaikki se tieto oikeasti paikkaansa pitävää. Pohjatiedot voivat olla siis virheellisiä, minkä vuoksi vastaukset voivat myös mennä päin honkia. Tekoäly ei siis itse varsinaisesti keksi vastauksia, vaan se katsoo oppimateriaalinsa pohjalta mitä kummaa ihmiset ovat asiasta sanoneet. Mallille voitaisiin myös esimerkiksi opettaa kaikki fysiikan lainalaisuudet, jolloin se malli kykenee ottamaan huomioon periaatteessa ”kaikki” asiat ja luoda täydellisiä tuotteita teollisuudessa. Kun mitään rajoitteita ei anneta, tekoäly periaatteessa kykenee tuomaan aina sen loogisen vastauksen, oppimateriaalin oikeellisuuden rajoissa tietenkin. Mutta siinä törmätäänkin siihen oikean ja väärän opettamiseen, mitä pidetään nykyään tärkeänä osana tekoälymalleja. Niille siis täytyy kuulemma antaa tarkkoja rajoja, mitä niiden ei saa tuottaa syötteestä riippumatta. Yksinkertaisimmillaan kuvamallilta voidaan estää pornon tuottaminen tai kielimallilta vahingolliseksi laskettavien asioiden kertominen. ChatGPT esimerkiksi kieltäytyy kertomasta loukkaavia vitsejä Bidenistä koska se olisi väärin, mutta Trumpista se laukoo läppää ilman ongelmia, tai ainakin vielä joku aika sitten laukoi koska vihaisen palautteen ansiosta mallia on ”hienosäädetty”. Jostain syystä on myös kiellettyä tekoälylle puhua loukkaavasti tietyistä uskonnoista, kun taas toisten näkemyksissä moista ongelmaa ei ole.

Ristiriitaisten ohjeiden antaminen voi tosin lyödä koko tekoälyn sekaisin, mikä väitetysti tapahtui Amazonin tekoälyn kanssa kun sille alettiin syöttämään woke-ideologiaa eettiseksi säännöstöksi. Tässä tullaankin siis yhteen suurimmista tavoista manipuloida ihmisiä generatiivisella tekoälyllä: niitä eettisiä sääntöjä ei välttämättä kerrota yleisölle joka tekoälyä käyttää. Pornon tuottamisen esto on vielä helposti perusteltavissa, mutta kaksoisstandardit aiheen mukaan menee vahvasti manipuloinnin puolelle. Rajoittamalla taas oppimateriaalia niin, että tekoäly ei voi edes saada vääriä ideoita on toinen varsin tehokas tapa rajoittaa tuloksia. Jos luodaan vaikkapa tekoäly pitämään huolta siitä, että ihmiset eivät saa vallanpitäjien mukaan vääriä näkemyksiä ilmastohumpasta, mallille voidaan jättää opettamatta kaikki ne tutkimukset jotka eivät sovi agendaan tai vaihtoehtoisesti syöttää kaikki materiaali, mutta rajoittaa mitä se suostuu vastaamaan. ChatGPT:n tapauksessa on valittu eettisten sääntöjen rajoittaminen niin, että malli ei suostu antamaan kiellettyjä näkemyksiä. Yleinen rajoite julkisissa tekoälyissä on NSFW (Not Safe For Work, ei turvallista näyttää töissä ollessa) materiaalin tuottamisen esto, mikä on tietysti lapsia ajatellen ihan hyvä asia yliseksualisoidussa maailmassamme.

Jos kuitenkin palataan siihen NVidian esitykseen, siinä nousi varsin huolestuttava asia esille jota jo nyt aletaan käyttämään: yksilöity mainonta tekoälyn luomilla täysin henkilökohtaisilla ja ainutlaatuisilla tuotoksilla. Kun siis tekoälyn syötteeseen yhdistetään sosiaalisen median käyttäjästä keräämä tieto eli se profiili jonka mukaan jo nyt mainoksia kohdennetaan, tämä tekoäly joka tietää ihan kaikki propagandan keinot manipuloida ihmisten käyttäytymistä, saa aikaiseksi ihan uuden luokan mainospläjäyksen joka haistaa jo kaukaa mitä tuotetta juuri nyt sinulle kannattaa kaupata ja millä tavalla. Nykyään kohdennetussa mainonnassa lähinnä valitaan niistä muutamasta valmiista mainoksesta paras tai sitten vaan sattumanvarainen versio sinulle näytettäväksi, mutta tekoälyn avulla se mainos voi hyvinkin pian tulevaisuudessa olla täysin räätälöity juuri kyseiseen yksilöön sopivaksi. Periaatteessa se voisi napata vaikka naamakirjasta sinun naamakuvasi ja osoittaa kuinka aivan helvetin hyvältä näyttäisit siinä uudessa paidassa ja sen uuden auton ratin takana, uusi älykello ranteessasi. Kun kaikki tieto mitä netistä saat haettua on tekoälyn seulomaa ja eettisten sääntöjen läpäisemää, yhdistettynä jatkuvaan yksilöityyn mainontaan saadaankin aikaiseksi teknokraattien unelma jossa ihminen on enää pelkkä ohjailtavissa oleva kuluttaja… joka periaatteessa on muutaman vuoden kuluttua vain turhanpäiväinen syöjä jonka hyödyllisyys on varsin rajallinen edes kuluttajana. Nykyinen Googlen (ja muiden hakukoneiden) suorittama suodatus on pientä siihen verrattuna, miten tekoäly kykenee tuottamaan tarkkaan valikoitua tietoa käyttäjilleen jo nyt.


Valoisa vaiko synkkä tulevaisuus?

Ei ole kauaakaan kun yleinen näkemys tekoälystä oli se, että tulevaisuuden ”lukutaidottomat” ovat niitä, jotka eivät osaa käyttää syötteitä tehokkaasti työssään. Viimeisten kuukausien perusteella en ainakaan itse siihen enää usko, koska eri alustojen kehittämät tekoälyt alkavat olemaan enemmän tai vähemmän idioottivarmoja. Eli kuka tahansa osaamaton ja tietämätön kykenee käyttämään tekoälyä sillä tavalla kuin sen mallin luonut toimija haluaa. Ennen, eli vielä kuukausia sitten, yksi kukoistava markkina-alue oli syötteiden optimoinnin opettaminen. Mihin tämä tekoälybuumi kehittyy seuraavaksi onkin suuri kysymysmerkki, koska sen kehityksen vauhti voi kiihtyä melkoisesti kun tekoäly alkaa itse antamaan itselleen syötteitä. Sitten ei puutukaan kuin ketju tehtaita, jotka tuottavat fyysisiä laitteita niin tekoäly voi rakentaa itselleen ”kehon” johon yksi sen itse luomista malleista asennetaan ja Skynet onkin viittä vaille valmiina. Nyt vaara ei vielä ole järin suuri, koska 3D-tulosteet ovat vielä pääosin muovisia jotka sulavat auringossa. Ja ei, sinun ei tarvitse pelätä että se älykahvinkeittimesi hyökkää kimppuusi.. ainakaan vielä! Mekaanisissa kytkimissä ja laitteissa on tiettyjä etuja myös tulevaisuudessa.

Mahdollisuudet teollisuudelle ja tieteelle ovatkin tekoälyn ansiosta melkoiset. Tekoäly osaa oikein opetettuna ottaa huomioon niin paljon enemmän asioita kuin ihminen ikinä kykenisi. Se voisi käydä läpi kaikki tieteen tutkimukset ja antaa niistä loogisen tuloksen joka sitten tutkimusten tarkkuudesta riippuen saattaa edistää alaa aimo harppauksin. Itse en kuitenkaan usko tähän vapaaseen kehitykseen, vaan tulevat julkiset tekoälyt tulevat olemaan varsin tarkasti koulutettuja. Jos nimittäin päädyttäisiin loogisiin ratkaisuihin vaikkapa pandemia-asioissa, ottaen huomioon kaiken senhetkisen tieteen, veikkaisin että ehdotukset toimista olisivat varsin poikkeavia nykyisestä. Tekoäly voisi jopa kyetä paljastamaan suuria kusetuksia jotka ovat menneet läpi heittämällä pelkästään vetoamalla niiden mahdottomuuksiin fysiikan lakien johdosta. Siksi en usko että saamme nykyisessä maailmanjärjestyksessä vapaata tietoa luovaa tekoälyä, vaan tarkasti agendan mukaisesti valikoivan propagandamallin, joka ei enää tee virheitä siinä että lipsauttaa mukaan kohtia, joilla sitä virallista tarinaa voidaan kyseenalaistaa. Miksi näin kyyninen näkemys? Koska esimerkiksi EU on luvannut ottaa asiakseen eettisten sääntöjen luomisen tekoälyille. Minulla on täysi luottamus siihen, että se sakki säätää kansalle syötettävän tiedon tasan tarkkaan tukemaan heidän näkemyksiään, koska tekoäly ei puhtaasti loogisiin päätelmiin perustuen tulisi koskaan ehdottamaan teollisuuden pillin mukaan tanssivan rosvojoukon ylivaltaa ja kutsumaan sitä demokraattiseksi järjestelmäksi kuten nyt tehdään.

Jos pelattaisiin varman päälle, ihan kaikki tekoälyn luoma materiaali pitäisi vesileimata niin että siitä ei olisi epäilystäkään kenen tekemä mikäkin asia on. Miten se käytännössä olisi mahdollista toteuttaa onkin aivan toinen asia, koska tekstin sisälle mitään ”tämä teksti on tietokoneen muodostama”-leimaa ei voida lätkäistä, johtuen siitä että se olisi suhteellisen helppoa poistaa siitä tekstistä. Vesileima kuviin ja videoihin olisi paljon helpompi toteuttaa ja tämä estäisi mm. deepfake materiaalin tuotannon, paitsi että ei koska kuka tahansa voi jo nyt tuottaa oman mallinsa joka ei vesileimaa sinne mukaan tekisi. Säädännöllä kun ei maailmasta saada tippaakaan moraalisempaa, joten kaikki mahdolliset rajoitteet tulevat estämään vain ja ainoastaan tavan kansalaisten tuottamat rötöstelyt, siinä kun säännöistä viis veisaavat toimijat, kuten tiedustelupalvelut, jatkavat kaikessa rauhassa maailmankuvamme väärentämistä. Suurin harppaus tässä tekoälyn maailmassa tuleekin olemaan se, kun ihmiset eivät enää edes yritä itse ottaa asioista selvää saatikka ajatella itse sitäkään vähää, vaan he syöttävät ongelmansa tekoälylle joka palauttaa sen ainoan oikean tiedon ja siihen yhdistettävän tunteen yhdessä kauniissa ja juuri sinulle sopivasti paketoidussa muodossa. Itsenäisestä ajattelusta tulee siis vieläkin paljon harvempien herkkua… mikä ei nyt välttämättä ole kuitenkaan kovin suuri harppaus nykyiseen? Tälleen siis pienenä pintaraapaisuna tekoälyn maailmaan. Tämä on helkatin mielenkiintoinen aihe ainakin itselleni, ei niinkään sen tekniikan osalta, vaan sen vaikutuksista ihmisten elämään ja siihen miten jälleen kerran tullaan apinaa koijaamaan.

Paremmistosta

Mikä oikein meni pieleen?

Eri teorioita siitä, miksi nykypäivänä asiat eivät ehkä ole läheskään niin hyvin kuin muille esitetään on useita. Jokainen niistä selittää tietyn osa-alueen ongelmasta, samalla kun jättää huomiotta merkittäviä paloja kokonaisuudesta. Tämä on toki helppo kuitata sillä, että kyseessä on niin laaja ja monimutkainen asia, ettei sitä voida selittää tuosta vaan. Toisaalta taas jos asiaa ei voida selittää yksinkertaisesti, se tarkoittaa sitä että emme liioin ymmärrä asiaa vielä tarvittavalla tasolla. Jos taas oikoo mutkia suoriksi, on helppoa selittää asia ja yksinkertaistaa se johonkin omaan tarinaan sopivaan pahikseen. Jos poliittista kenttää katsoo, vasemmalta katsottuna syyllinen on valkoinen lihaa syövä heteromies, siinä kun oikealta katsottuna se taas on ”woketus” joka on pesiytynyt kaikkialle korkeampaan kyltyyriin ja koulutukseen. Kumpainenkin ryhmä taas katsoo kieroon ”populisteja”, jotka pelaavat ”tavan kansa” kortilla vaikka se tavan kansa ei asiaa heidän tavallaan ajattelisikaan. Tavan kansa kun näkee asiat juuri sillä tavalla, kun heidän omaan asemaansa sitoutunut korkeampi auktoriteetti heille median kautta kertoo. Katsoo melkeinpä mitä tahansa tutkimusta ja kyselyä asiasta, jostain syystä se sama luku pomppaa esiin joka kertoo sen karun (vissiinkin) faktan, että noin 80% ihmisistä ei vaivaa päätään ajattelulla vaan ovat varsin tyytyväisiä kun heille kerrotaan kuinka jokaisessa kohdassa tulee toimia. Toisaalta, miksi pitäisikään vaivata päätään koska hyvän elämän voi elää täysin ilmankin?

Olen käyttänyt termiä ”paremmisto” useaan otteeseen aikaisemminkin ja se mielestäni sopii kuin nyrkki silmään kuvaamaan sitä joukkoa ihmisistä, jotka kuvittelevat olevansa parempia kuin muut ja siksi oikeutettuja niin valtaan muiden ylitse kuin ansaitsemaan kaiken sen maineen ja mammonan joka heille kuuluu. Michael Sandel ja monet muut puhuvat kuitenkin meritokratiasta koska termissä ”paremmisto” on varsin negatiivinen sointi, mikä tietysti on musiikkia korville kun ulinasto siitä innostuu? Piikittely silleen, mistä tämä meritokraattinen ajattelu jossa osa on parempia ja täten oikeutettuja enempään sitten on kotoisin? Voisi kuvitella, että vasemmistossa näkemystä halveksuttaisiin kun puhutaan jatkuvasti tasavertaisuudesta ja epäoikeudenmukaisuudesta jota täytyy tasata lajittelemalla ihmiset oikealla tavalla ja jakamalla sitten se varallisuus tasan, sen oikean arvon mukaan (joka vaihtelee lähes päivittäin). Mutta miksi ihmeessä tämä näkemys olisi oikein? No tietenkin siksi, että korkeassa asemassa olevat tutkijat yliopistoissa näin kertovat ja he kyllä tietävät asian, ovathan he lukeneet ja tutkineet asiaa ja täten… ovat… korkeammassa asemassa ja oikeutettuja sanelemaan muille heidän ylivertaisen näkemyksensä. Kun muistat kompata tätä korkeinta älymystöä ja heidän näkemyksiään, osa siitä hyveellisyydestä tarttuu myös sinuun! Kulttuurin ja akatemian kerma kun ei ole lainkaan meritokraattinen ja täten täysin epätasa-arvoinen asia…

Siinä kun oikeisto taas tietää, että vain kovat luonnontieteet ovat oikeaa tiedettä ja sosiologiat ja muut höpöhöpöä ja mielipidekirjoituksia, koska niitä ei yleensä voida edes toistaa uusissa kokeissa. Täten ne oikeat tieteet ovat korkeammalla arvoasteikossa ja niitä tulisi tukea paljon enemmän! Kun on vielä valmistunut oikeasta koulusta ja kuuluu sopiviin kerhoihin, on selvästi parempi kuin rahvas ja täten asemaan perustuen oikeutettu enempään, etenkin varallisuuteen. Tietysti tyhmimmän valitseminen johtajaksi on yleisesti ajateltuna varsin huono idea, mutta jos ajatellaan niitä akateemisia opintoja miltä tahansa alueelta, törmätään siihen samaan ongelmaan kuin määrittämällä mikä eläin juoksee nopeiten laittamalla viivalle gepardin, norsun, ahvenen ja sorsan. Koulu, opiskelu noin ylipäänsä, arvostaa tiettyjä asioita enemmän kuin toisia, mittaa tiettyjä asioita varsin tarkasti valikoidulla tavalla ja tämän jälkeen antaa ihmisestä arvosanan, joka saattaa määrittää hänen koko tulevaisuutensa. Edelleenkin yksi huvittavimmista argumenteista eräässä keskustelussa joka itselle on tullut vastaan on se, kuinka näkemykseni oli väärä koska en ollut vissiin käynyt edes lukiota. Juu, en ole käynyt. Enkä pidä edelleenkään ketään parempana siksi, että hänellä on diplomi joka todistaa että hänellä on nyt jonkun auktoriteetin myöntämä todistus jostain asiasta. Jos itse pidät moisia lippulappuja arvossa, mulla on tuossa seinällä täysin yhtä viralliset paperit joista toinen sanoo nimeni alla filosofian tohtori ja toinen filosofian professori. Eli kuten Eric Cartman sanoisi: ”Respect my authoritah!”


Työelämä vain pahentaa asiaa

Jos koulun aiheuttama jako, ylimielisyys korkeammasta asemasta ja vinoon katsominen alempiarvoisia kohtaan ei vielä olisi kyllin negatiivinen asia, sama meno jatkuu työelämässä. Persvakoäijä ja pukupelle eivät meinaa sopia saman kahvipöydän ääreen mutta kumpainenkin saattaa samalla tavalla halveksua pöytään kahvia kantavaa lukiosta pudonnutta työharjoittelijaa. Kumpainenkin kun tietää tekevänsä oikeaa työtä, siinä kun se kahvit tarjoillut saattaa vinkata kaksikolle nurkkapöydässä istuvaa säälittävää nörttiä, joka tietokoneellaan tekee jotain mitä muut eivät tajua parhaalla tahdollakaan. Tietysti näiden kaikkien yläpuolella, samassa kahvilassa istuskeleva jantteri, on se selfietikun kanssa hääräävä vaikuttaja, jolla on miljoona seuraajaa instassa ja tusina sponsoria maksamassa kaikki viulut. Jos olisi pakko laittaa nämä ihmiset järjestykseen sen mukaan että ketä arvostat eniten ja ketä vähiten, mikä olisi oma järjestyksesi? Persvakoäijä, pukupelle, kahvilan harjoittelija, insinörtti vaiko somevaikuttaja? Teoriassa on täysin mahdollista, että he kaikki jopa tienaavat täsmälleen saman summan rahaa, käyttävät juuri saman määrän työtunteja sen ansaitakseen ja he saattoivat jopa omata saman koulutuksen. Miksi he saavat niin kovin vaihtelevan määrän arvostusta työstään?

Palkka pelaa merkittävää roolia siinä mitä ammattia arvostetaan ja mitä halveksutaan. Osassa se toimii suorassa suhteessa, osassa taas käänteisesti, eli kovinta palkkaa nostavinta saatetaan pitää lähinnä suurimpana persereikänä. Vasemmistolainen sanoisi helposti tässä kohtaa naisen euron olevan 80 senttiä, vaikka se ollaankin kumottu useampaan otteeseen. Mitä duunia kukin sitten päätyy tekemään jakaakin kansan moneen eri kastiin, vieläpä paljon vahvemmin kuin sukupuoli tai ”rotu”. Jostain syystä näemmekin ihmiset enemmän asemansa kautta kuin yksilöinä, mikä aiheuttaa varsin runsaasti negatiivisia tunteita kanssaihmisistä. Jos itsellä menee heikommin, itsensä syyttäminen vielä pahentaa asiaa mutta samalla omaa vastuuta ei voida täysin ohittaa - olemme jokainen oman onnemme seppiä, tietyissä kohdissa. Voittajan on taas helppo hymyillä ja kun itse sen asemansa omalla työllään mielestään ansainnut, se alhaalta kuuluva köyhien ininä vain naurattaa. Mutta mikä sen määrittää mikä työ on arvokkaampaa kuin toinen, oli se sitten puhtaasti palkalla mitattuna tai sitten arvostuksena kyseiseen ammattiin? Menisit sinäkin oikeisiin töihin… vai kuinka se kehotus menikään?

Entäpäs sitten ne, joilla koulussa meni heikosti eikä duunia liioin löytynyt, siis semmoista joka itseä kiinnosti, ovatko he sitten oikeutettuja… mihinkään? Selvästikään heillä ei ole mitään ylivertaista ominaisuutta että he olisivat onnistuneet sitä käyttämään hyväkseen ja pärjätäkseen tässä yhteiskunnan kilpailussa, joten miksi ihmeessä muiden ”kunnon kansalaisten” tulisi heitä elättää? Toisaalta yhden poliitikon palkalla voitaisiin palkata puolen tusinaa hoitajaa ja kun rivipoliitikko vastaa vaatimustasollaan koulutetun apinan ”käskystä painaa oikeaa nappia”-tasoa, miksi me edes tarvitsemme suuria määriä byrokraatteja pallottelemaan ihmisillä? Pohjoismainen malli kertoo, että kaikki ovat oikeutettuja hyvään pohjakoulutukseen, tasavertaiseen kilpailuun korkeammasta koulutuksesta ja työelämästä, jossa jokainen saa itse valita mitä tekee ja millä palkalla. Miksi todellisuus on sitten niin kaukana tästä ”kauniista ajatuksesta”? Melkein kuin meille kerrottaisiin kauniita satuja, ettei kansa herrojensa käskyihin kyllästyneenä nousisi valtaa vastaan… Onneksi se paremmisto kertoisi meille jos asia niin olisi että meitä huijataan, vaikkakin se sotisi täysin heidän etuaan vastaan?


Vapaus vai oikeudenmukaisuus?

Meillä on siis nykypäivänä kohtuullisen suuri joukko ihmisiä, jotka ajattelevat olevansa oikeutettuja enempään kuin muut koska ovat jollain mittarilla parempia kuin toiset. Toisaalta taas jos yrittämisestä ja kovasta työstä ei palkittaisi, miksi ihmeessä kukaan vaivautuisi tekemään enää yhtään mitään jos raha tulisi taikaseinästä? Kukaan ei halua olla rahoittamassa muiden loisimista, mutta mikä olisi sitten se reilu tapa pitää se yhteiskunta ehjänä? Jos nimittäin eriarvoisuuden annetaan vaeltaa vapaana, saadaan aikaiseksi kaikenmoista kivaa lieveilmiötä, jossa se ”alin” kasti alkaa puremaan ylempänä oleviaan ja ainoastaan ne korkeimmalla tasolla olevat ovat suojassa, koska heillä on resursseja pitää ne ”loiset loitolla”. Yksi ratkaisu voisi olla todellakin aito vapaus, missä kukaan ei ole vallassa muiden yli. Ongelmana vaan on se, että tällöin ylemmässä asemassa olevat kokevat helposti oikeutuksen vieläkin enempään ja tekevät kaikkensa kasvattaakseen valtaansa. Ja tämän seurauksena alimmat kastit alkavat myös kapinoimaan… hetkonen, miten tämä eroaa sitten nykyisestä menosta millään tavalla? Meillä on siis varsin vapaa yhteiskunta, mutta se vapaus riippuu yksilön vallan määrästä. Oikeudenmukainen tämä malli taas ei juurikaan ole, mutta kenen mittari olisi sitten oikea että saataisiin oikeudenmukainen maailma? Jostain syystä vain paremmistolta kysytään näitä asioita ja vain heidän näkemyksensä on jollain tavalla merkityksellinen.

Meritokratia saattaa myös saada varsin kieroja käänteitä ja outoja ylemmyyksiä: tämä kauhia pandemia antoi tottelevaisuudesta meriitin, eli olet osa paremmistoa ja etuoikeutettu siihen ja siihen kunhan teet mitä käsketään. Ihmisille annettiin tottelevaisuuspassi, joka oikeutti normaaliin elämään siinä kun alemmat olennot haluttiin pakottaa pois jaloista kuleksimasta. Myöhemmin saman sai Ukrainan lipulla, ilmastohömpällä ja tietenkin sateenkaarilipulla. Ennen sitä vissiin kutsuttiin hyvesignaloinniksi ja monasti moista toimintaa halveksuttiin, mutta nyt se on uusi normaali ja pääset osaksi paremmistoa kunhan vain liputat oikean asian puolesta. Et tarvitse enää tietoa, et taitoa, et kykyä etkä edes varallisuutta ja voit katsoa muita halveksuvasti, vain koska omaat oikean mielipiteen! Tätä helpompaa reittiä yhteiskunnan huipulle ei ole ennen ollut tarjolla, joten ei ole ihme että niin moni siihen tarttuu. Ennen piti ankarasti opiskella, tehdä kovasti töitä ja olla ahkera että pääsi korkeaan asemaan. Apuna oli tietysti jos satuit syntymään oikeaan perheeseen ja kultalusikalla sait hyvät alkuasetelmat. Vielä kun voitit geenilotossa niin taivas oli rajana kuinka korkealla saatoit kavuta. Ja kun kaikki oikeat ruudut oli rastitettuna, olit parempi ihminen kuin muut ja ansainnut asemasi.

Mutta eihän kukaan halua tulla hoidetuksi huonon lääkärin toimesta tai viedä autoansa surkeaan korjaamoon. Haluamme parasta mahdollista laatua kaikessa ja ihmiskunta varmasti onkin hyötynyt suuresti jatkuvasta paremmuuden tavoittelusta. Ongelma ei olekaan se paremmuuden tavoittelu, koska voit itse pyrkiä olemaan parempi itsesi kuin olit eilen, eikä siinä ole mitään huonoa, vaan ongelma on siinä että sen kilpailun määrittämän paremmuuden johdosta kuvitellaan olevan oikeutettuja enempään kuin muut. Olet ansainnut asemasi, palkkasi, maineesi ja mammonasi koska sinä voitit. Reilua kilpailua ei ole olemassakaan, joten vaikka se matsi olisi kuinka asetettu alkuun, siihen lopputulokseen vaikuttaa suuri määrä asioita joista ei kukaan voi ottaa kunniaa itselleen ja sen ansiosta se ”ansaitseminen” on varsin kyseenalainen näkemys. Voidaanko tätä sitten koskaan korjata on taas asia erikseen, mutta esimerkiksi yksi idea jolla niin työt kuin koulutuspaikat jaettaisiin voitaisiin mielestäni harkita: jokaiseen asemaan olisi jokin raja, jonka ylittäneiden joukosta arvalla vedetään kuka sen paikan saa. Näin julkiset työt jaettiin Ateenan demokratiassa aikoinaan, joten mikäettei se nyt toimisi? Ehkäpä olisi mahdollista yhdistää niin vapaus kuin oikeudenmukaisuus, mutta se onnistuu vain silloin kun ei ole olemassa tahoja, jotka kuvittelevat olevansa oikeutettuja valtaan muiden ylitse koska heidän asemansa vuoksi sen ansaitsevat.