Pienin yhteinen nimittäjä

Kriittinen osa toimivaa aatetta

Palataanpa muutaman vuoden takaisen tekstin, "Aatteet ja moninkertaistajat", tunnelmiin kun näitä miekkareita näyttää pukkaavan kaikkialla maailmassa ties minkäkin asian puolesta tahi vastaan. Että aatteella, tai mielenilmauksella, olisi mitään mahdollisuutta kerätä enemmänkin kuin se oma pieni kaveriporukka kasaan, on löydettävä se "pienin yhteinen nimittäjä" siitä omasta agendasta. Eli yksinkertaisesti ne ajatukset, joihin (lähes) kaikki voivat samaistua. Jonkin määrityksen mukaan, joka hiljattain tuli vastaan, pienin yhteinen nimittäjä on "tarkoituksella yksinkertaistettu ajatus että se vetoaisi kaikkiin". Voitaisiin jopa sanoa, että ollaan kaikki samaa mieltä ettei tuu kenellekään paha mieli.

Mallia olisikin syytä ottaa siinä aatteen typistämisessä useammastakin viimeaikaisesta liikehdinnästä. Ei siksi, että ne olisivat ajaneet jotain kansan kannalta positiivista asiaa, vaan koska ne oltiin typistetty ja yksinkertaistettu esimerkillisesti - tosin ulkoa ohjaten, mutta mitäs pienistä. Eli "ilmastokultti", "BLM" ja "rasismin vastustaminen" ovat ne mistä nyt puhun. Jokainen saa ymmärtää aatteen ja mitä se ajaa täsmälleen omalla tavallaan, mutta kaikki ovat yhtä mieltä niiden ytimessä olevasta asiasta. Yhteen kerääntyneet ihmiset muodostavat siitä joukkomielen, joka kaipaa sitä yksinkertaista yhtenäistä ydintä.

Mikä tahansa ytimeen lisättävä asia kun automaattisesti leikkaa potentiaalisen kannattajakunnan määrää. Sen lisäksi se "mausteiden lisääminen" tuppaa leimaamaan koko ryhmän, mikä joissain tapauksissa voi toki olla se haluttu asia mutta yleensä se on vain ja ainoastaan se heikko kohta, johon "vastapuoli" tulee puremaan. Media osaa myös leimata minkä tahansa aatteen kertaheitolla vallanpitäjien sille haluamaan ryhmään. Kannatettavat asiat saavat positiivista valoa ja kaikki yhtenäisyyttä heikentävät asiat karsitaan pois, antaen mahdollisimman kutsuvan kuvan koko aatteelle. Samalla taas vallanpitäjien näkökulmasta vastustettavat asiat leimataan kaikilla siitä löytyvillä negatiivisilla asioilla ja pyritään paloittelemaan koko aate mahdollisimman pieniin osiin jotka sitten riitelevät keskenään siitä väärin vastustamisesta. Divide et impera.


Tärkeä osa politiikkaa

Sama pienimmän yhteisen nimittäjän käyttäminen on hyvin yleistä politiikassa. Voidaan sanoa, että kaikki poliittiset puolueet voidaan yksinkertaistaa alle tusinaan kuvaavaan termiin, joiden taakse halutaan sitten samanmielisten lähtevän äänestämään. No mutta sehän kuulostaa hyvältä, eikös? Juu, kyllä, tasan siihen asti kun se äänestyslippu pudotetaan sinne laatikkoon. Siihen pisteeseen asti puolueet pyrkivät keräämään kannattajia sekä niillä ydinaatteilla, kuin omaamalla lavean edustajakannan, joista jokainen äänestäjä voi löytää juuri sitä omaa lisäkilkettä satuilevan tyypin. Jokainen edustaja kun esittää sen "ennen vaaleja näytöksensä" muodossa: oman puolueen pienimmät yhteiset nimittäjät + ne omat tarkennukset ja lisäykset.

No mutta missä se ongelma on? Ensiksi siinä, että nyt jokainen äänestäjä kuvittelee saavansa mitä tilasi, eli sen yhteisen nimittäjän, maustettuna juuri halutulla tavalla. Sillä ehdokkaalla kun ei ole mitään sananvaltaa puolueessa, joten se mauste katoaa heti alkuun aiheuttaen niitä pettymyksiä äänestäjissä. Ei yleensä niin suuria pettymyksiä, etteikö uudestaan yrittäisi samalla taktiikalla seuraavissa vaaleissa, mutta pettymys joka tapauksessa. No okei, ei tullut aatetta maustettuna, mutta tuli sentään se oma kannatettava aate sinne eduskuntaan? Ai ei sekään, miten se nyt noin...

Se "aate" kun ei voi sielä eduskunnassa painaa nappia, vaan puolueen johto kertoo miten sitä aatetta tulkitaan, vai tulkitaanko lainkaan. Joka tapauksessa kourallinen ihmisiä määrittelee sitten tapauskohtaisesti mitä se "puolueen kanta" on jokaisessa tapauksessa erikseen. Ei siis se kanta, jota äänestäjä kuvitteli sillä tarkoitettavan. Osalle tämä merkitsee että puolue petti lupauksensa, mutta valtaosalle se merkitsee sitä, että se oma puolue teki täsmälleen kaiken oikein ja sitä on puolustettava! Aatteesta viis, tämä meidän puolueen kulttijohtaja on aina oikeassa! Se pienin yhteinen nimittäjä kun ei koskaan tule vastaamaan yhteenkään kysymykseen, vaan antaa ne suuntaviivat joilla puolueet sitten käytännössä pyyhkivät vain perseensä koska se oma etu ajaa kansan edun edelle joka ikinen kerta.


Kauniista tarinasta todellisuuteen

Kun puolueen ohjelma ja toiminta viestintänsä osalta on etenkin ennen vaaleja vain sitä yksinkertaistettua liibalaabaa, on turha olettaa että tulisi koskaan saamaan sitä mitä tilasi. Jos unohdetaan kaikki ne länsimaisen demokratian ongelmat ja meillä olisi oikeasti toimiva edustuksellinen demokratia, se ei siltikään tulisi koskaan toimimaan tämän pienimmän yhteisen nimittäjän hakemisen vuoksi. Suuria puheita ja tyhjiä lupauksia, ei mitään muuta. Kun puolueet ja edustajat saavat puhua ummet ja lammet niiden konkreettisten ja mitattavissa olevien asioiden sijaan, on turha odottaa asioiden muuttuvan parempaan suuntaan. Niin kauan kuin edustajat tahi puolueet eivät siis ole vastuussa puheistaan, ei edustuksellinen demokratia voi toimia.

No mutta se on vain politiikkaa, kyllähän ne pienemmät aatteet, joiden puolesta nytkin miekkaroidaan, kykenevät toimittamaan minkä lupaavat... eikös? Ehkä... mutta pääosin, ei. Koko idea pienimmästä yhteisestä nimittäjästä kun on se, että kerätään ihmisiä asian puolelle. Mutta kun sitten pitäisi tehdä sen asian eteen jotain, koko homma yleensä kosahtaa kasaan koska asiasta tulee lukemattomia eri näkemyksiä ja sitten taas vastustetaan väärin. Niin kauan kun se yksinkertaistettu aate ja tekeminen ovat samalla tasolla, voidaan saada muutos aikaiseksi kyseiseen asiaan. Esimerkiksi mielenosoitus kasvomaskien käyttöä vastaan missä kukaan ei pidä maskia naamallaan toimittaisi juuri sen mitä lupaa. Aina sitä tekemistä ja tulosta ei tietenkään voi siltä seisomalta saavuttaa, mutta ymmärtänet mitä tarkoitan...

Tulemme siis tulevaisuudessakin näkemään runsaasti mielenosoituksia, joista 1) osa ei kykene sitä pienintä yhteistä nimittäjää onkimaan ja paikalle ilmaantuu vain kourallinen ihmisiä, 2) osa kykenee sen nimittäjän löytämään mutta ei tule koskaan toimittamaan mitä lupasi ja 3) aniharva tekee mitä lupaa. Jos siis haluat suuria joukkoja kansaa paikalle, etsi pienin yhteinen nimittäjä. Mutta jos haluat muuttaa maailman, on sinun löydettävä nimittäjiä, jotka siihen muutokseen kykenevät. Helppoa kuin heinänteko, eikös? Otetaan "helppo" esimerkki: rauha. Kukaan ei tartu aseisiin toista vastaan. Tällä samalla tyylillä ne tyrannitkin kaadettaisiin...