Kun kansa ei edes halua olla vallassa

Merkit ovat melkoisen selvät

Perustuslain mukaan Suomi on tasavalta, ei mikään käytännön ilmentymä demokratiasta. Onko tämä sitten kansan tahto, vai pelkästään ylhäältä annettu käsky jolla kansa on huijattu alistumaan ja luovuttamaan sen valtansa? Aivan kuten jenkeissä aikoinaan, perustuslakia tehdessä ei ollut aikomustakaan luoda kansanvaltaa vaan oligarkia, harvainvalta, ja varmistaakseen ettei se oligarkia pysty itse kusemaan ahneudellaan koko hommaa luotiin vahva perustuslaki suojelemaan kansaa vallalta. Samaa ahneuden rajoittamista varten organisoitiin myös kaksoisvaltio sen valtion sisään, sen sijaan että annettaisiin siinä valta kansalle kuten Ateenassa konsanaan. Ihmiset siis uskoivat konstitutionalismin olevan se keino hallita rauhassa kansan siunauksella.

Myös Suomessa perustuslaki on samalla aatteella tehty, tosin se on sanailtu paljon löysempään muotoon ja jätetty aivan käsittämättömiä porsaanreikiä sinne joukkoon - perustuslaki sanoo näin, mutta laki myöhemmin säätää mitä se tarkoittaa. Siis perustuslaki, jonka pitäisi olla se ylin lainsäädäntö, päästä suoraan itsensä läpi oikeuden tulevien edustajien mielivallalle. Jo sen pitäisi huolestuttaa, kun ihmisoikeudet ovat alisteisia sen hetkiselle lainsäädännölle, jota voidaan muuttaa yksinkertaisella enemmistöllä tuosta vaan. Mutta ei, kansa huutaa demokratiaa ja kertoo sen tarkoittavan äänestämistä. Jos kansa ymmärtäisi mitä demokratia merkitsee, muuttuisiko se tilanne vai onko tämä tasavalta juuri se mitä kansa tilasikin?

Demokratia kun voidaan yksinkertaistaa niin, että se kansan yleisen mielipiteen tulkkaamista säännöiksi kaikille. Yksinkertaistettuna siis enemmistödiktatuuri, joka aina välillä nostaa rumaa päätään myös sielä tasavallan saleissa suljettujen ovien takana. Esimerkiksi Saksassa valiokunta äänesti, että ei haittaa jos yksi valiokunnan jäsen ei pääse mukaan keskustelemaan ja päättämään kun ei ole piikitetty. En yhtään ihmettele jos Suomen eduskunta päättäisi, että Ano pitää hiljentää. Joka tapauksessa, kun ne kansanedustajat äänestävät asioista sielä eduskunnassa, päätökset tapahtuvat enemmistödiktatuurina edustajien kesken - ei kansan tahdon mukaisesti eli demokraattisesti. Mutta kun tämä ei tunnu haittaavan kansaa, haluaako kansa edes olla vallassa vai tahtooko se vaan tulla hallituksi?


Oma kansa ensin ajattelu on haitallista

Entä jos ajatellaan, että kansan tahto oikeasti on se, että kansa antaa valtansa pois neljän vuoden välein itse maksamassaan suosiokilpailussa, jossa valitaan kuin Idols-kisoissa seuraava joukko puhuvia päitä edustamaan teollisuuden ja ison rahan etuja? Kuitenkin se kansa nyt sitten uskoo siihen, että kyseessä on sitä hehkutettua demokratiaa kun näin tehdään, mutta miksi ihmeessä kansa valitsee kerta toisensa jälkeen ihmisiä jotka ovat todistetusti pettäneet kaikki lupauksensa? Onko kansa kenties itsetuhoinen vaatiessaan tulla johdetuksi niiden toimesta, jotka ovat jopa julki sanoneet ajavansa kaiken muun paitsi kansan etua? Onko se kaikki vain yksinkertaistettavissa median täydelliseksi hallinnaksi yleisestä mielipiteestä?

Väitänkin, että syy miksi Suomi ja niin moni maa lännessä ainakin vielä muutama vuosi sitten toimi edes auttavasti oli se, että niin sinne kaksoisvaltioon kuin jopa sinne eduskuntaan pääsi tai palkattiin riittävä määrä ihmisiä, jotka halusivat tehdä asiat mielestään oikein ja oman kansan eduksi. Tämä ihmisjoukko on pienentynyt vuosi vuodelta etenkin EU:iin liittymisen jälkeen ja ajatus siitä, että ”oma kansa ensin” on vaihtunut ”EU ensin”-ajatteluun. Etenkin kun federalistit ovat saamassa enemmän ja enemmän kannatusta, riski siitä että Suomesta ja monesta muustakin pikkuvaltioista tulee vain merkityksettömiä nettomaksajia liittovaltiossa kasvaa melkoisesti. Tietysti on ymmärrettävää, että jos todella halajaa valtaan, on Suomi kovin pieni maa ja vaivaiset viisi miljoonaa alamaista ei ole oikein mitään?

”Kansan edustaja” merkitseekin aivan eri asiaa kuin kansanedustaja, mikä sitten lyökin sen lopullisen niitin tähän kansanvallanvallan arkkuun. Ihmiset nimittäin eivät pyri äänestäessään niinkään valitsemaan edustajaa, joka ajaisi tulevaisuudessa kansan asiaa, vaan valitsevat ehdokkaansa sen mukaan, mitä agendaa se ehdokas kertoo ajavansa. No mutta niinhän sen kuuluukin mennä, että valitaan itselle ja omalle aatteelle sopiva ehdokas?! Toki, kun on hyväksytty se kansanvallan vaihto oligarkiaan ja haluaa toivoa minkä värisellä saappalla se edustaja astuu päällesi. On nimittäin täysin absurdia ajatella, että se paraskaan edustaja äänestäisi sinun haluamalla tavalla jokaisessa asiassa ja toisi juuri sen näkökulman esiin jota itse haluaisit edistää. Kansan ääni ei siis tule kuuluviin, vaan edustajien…ja heidän valtansa siellä parlamentissa on hyvin rajallinen, koska he kuuluvat puolueisiin jotka sanelevat sen, mitä nappia painetaan. Jos siis oletetaan että tilanne olisi ideaalinen, eli puolueet ajaisivat mitä sanovat, lopputulos olisi siltikin sama: kansa antaa valtansa heidän ylitseen näille ryhmille, jotka eivät tulkitse kansan tahtoa säännöiksi vaan omaa aatettaan muiden riesaksi.


Halu tulla hallituksi

Käytännössä kansa siis antaa äänensä jollekin aatteelle, jota puolue kertoo sitten edustavansa. Äänestyksen tulos ratkaisee näiden aatteiden voimasuhteet parlamentissa, joten edelleenkin osa väittää kansan päättäneen asiasta. Koska Suomen yksipuoluejärjestelmä perustuu kuitenkin useisiin näennäisesti toisistaan poikkeaviin puolueisiin, ei se kansan enemmistön äänestystulos edes vielä kerro sitä, mitä aatteita se hallitus tulee ajamaan. Hallitusneuvotteluissa kun nämä toisistaan niin suuresti poikkeavat puolueet kun onnistuvat aina löytämään konsensuksen, jonka perusteella he lyövät jokaisen aatteen huonoimmat asiat yhteen ja muodostavat niistä sen hallinnon, johon kansalla ei ole mitään sanomista. Mutta edelleenkin, demokratiaa, sanoovat…

Jokainen äänestävä kuitenkin tietää, että kaikki syyt maan ongelmiin johtuvat pohjimmiltaan väärin äänestäneistä, koska jos kaikki olisivat yhtä valaistuneita äänestysvalinnassaan, asiat olisivat jo korjaantuneet ajat sitten. George Carlin taas pohti asiaa niin, että jos ajattelee kuinka tyhmä keskiverto ihminen on, on syytä muistaa että puolet on siitä tyhmempiä. Näistä kahdesta herääkin kysymys, että kuinka viisasta on tukea järjestelmää, joka antaa neljän vuoden välein päätäntävallan kansalle valita se, mitä aatetta ajava ryhmä saa vallan koko kansan yli? Siis myös niiden, jotka eivät hyväksy koko järjestelmää. Ja vaalikansa osaa aina kertoa, että tämä ei ehkä ole se optimaalinen järjestelmä, mutta kuitenkin paras kaikista nykyisistä vaihtoehdoista!

Siis ”paras”, samalla tavalla kuin Sauli ja Sanna ovat parhaat johtajat koko Suomen historiassa? Rima ei todellakaan ole kovin korkealla yhdessäkään näistä kolmesta, ei voi muuta sanoa. Jo siis ennen kuin päästään pureutumaan niihin syvemmällä oleviin ongelmiin (joista seuraava porras voisi olla vaikka WEF/Schwab), on tämä meidän ”demokratia” täysin mielipuolinen ja valuvikainen järjestelmä kansan näkökulmasta. Vallanpitäjille ja valtaan haluaville se on toki just kuten pitääkin, antaen illuusion kansanvallasta samalla estäen ne pienimmätkin mahdollisuudet kansalle vaikuttaa omiin asioihinsa. Paitsi jos… kansa ymmärtää, että heitä on se määräenemmistö, jolla on potentiaalinen valta heittää tuo koko sakki ulos. Ei siis ihme, että propagandamylly jauhaa täyttä tahtia, ympäri vuoden oli vaalit tulossa tai ei? Tie ulos tästä on onneksi lyhyt ja yksinkertainen: tottelemattomuus.