Mitä verotus kertoo yhteiskunnasta

Kolme kastia

Vaikka osa väittääkin, että Suomessa ja monessa muussakin paikassa kansa on lähestulkoon samalla viivalla tulojensa kanssa, voidaan se valtaväestö silti jakaa kolmeen toisistaan suuresti poikkeavaan ryhmään: rikkaat, keskiluokka ja köyhät. Näiden rajojen määrittely onkin taas asia erikseen, koska siinä voidaan verrata esimerkiksi maan sisäisiä eroja tai kansainvälisiä eroja. Suomalainen ”köyhä” voi omistaa tuhatkertaisesti enemmän kuin afrikkalainen köyhä, jolloin heidän tilanteensa ei ole monellakaan tavalla verrannollinen. Toisaalta taas Suomessa rikkaaksi laskettava ihminen on vaikkapa jenkkien ja kiinalaisten rikkaiden kanssa valtavasti eroava pankkitilinsä nollien määrässä. Kapitalismissa on myös syytä muistaa, että rikkaita ei ole ilman köyhiä.

Jos ajatellaan demokratiaa, näiden kolmen eri luokan määrien suhde tulisi heijastaa suoraan sen maan taloudenhoitoon ja verotukseen. Koska enemmistödiktatuuri pitäisi aina antaa eniten valtaa suurimmalle ryhmälle, voisi kuvitella maan verotuksen kertovan myös siitä väestön jakaumasta. Aivan samoin kuin media ja oikeusjärjestelmä, verotus on siis myös indikaattori niin yhteiskuntamallista kuin väestön jakautumisesta - eriarvoisuudesta. Jos ryhmät jakautuisivat määrällisesti (joka siis demokratiassa pitäisi olla ainoa vaikuttava asia) tasan, voitaisiin olettaa kaikille sopivaa verotusta joka on jokaisen ryhmän kannalta hyväksyttävä tilanne, eikö? Jos mediaa on uskominen, tämä onkin se nykytilanne - kaikilla on kelvolliset olot ja yhteiskuntarauha säilyy!

Entä jos se rikkain luokka omaisikin päätäntävallan? Veroetuja rikkaille ja yhteiskunta rahoitettaisiin alempien kastien työnteolla, sosiaalitukien ja muiden vastaavien olevan mitättömiä - jokainen huolehtikoon itsestään. Keskiluokka jos taas saisi päättää, työn verotus tuskin olisi se painopiste ja jokainen keskiluokkainen halajaa rikkaaksi, jolloin myös siihen suuntaan asiaa hieman ajateltaisiin. Samalla keskiluokka ymmärtää sen, että se oma tilanne voi aina mennä heikompaan suuntaan olosuhteista johtuen, eli jonkinmoinen yhteiskunnan turvaverkko on myös syytä olla. Ei tietenkään yhtä vahva kuin esimerkiksi nykyään, missä työnteon sijaan kannattaa talouden kannalta olla työttömänä. Entäs jos taas köyhät päättäisivät? Reaalimaailmassa köyhillä ei ole koskaan ollut valtaa päättää asioista, mutta jos heidän määränsä olisi todella suuri ja maa olisi demokraattinen, heillä olisi valta säätää lait mieleisekseen. Voitaisiin ainakin kuvitella, että he pyrkisivät pois sieltä pohjalta?


Varallisuus ja valta kulkevat käsi kädessä

Varallisuus on aina ollut vain resurssi ja täten potentiaalista valtaa, ei siis vielä mitään toimeenpanevaa valtaa. Tästä syystä demokratia, kansanvalta, ei ole mahdollinen jos kansa ei omaa edes etäisesti yhtä paljon potentiaalista valtaa. Voihan siihen uskoa, että nykyinen järjestelmä on kansanvaltainen ja että ihmiset ovat yhdenvertaisia, mutta niin sitä voi joulupukkiinkin uskoa eikä se uskomus tee siitä yhtään sen todellisempaa muille kuin sille yksilölle itselleen. Ellei asiaa katsota siltä kantilta, että nykyinen järjestelmä on manifestoitunut juuri yhteisten uskomusten vuoksi, jolloin se illuusion säilyttäminen on entistä tärkeämpää koska koko järjestelmä romahtaisi kun kansa ei siihen enää uskoisi. Mutta se mennee jo liian henkimaailman asioihin monelle, joten palataan reaalimaailmaan.

Lähes poikkeuksetta länsimaiset lainsäädännöt verotuksen suhteen jakautuvat niin, että progressiivinen verotus nappaa sitä enemmän osuutta mitä enemmän tienaat, samalla kun alimpaan kastiin kuuluvat ovat saamapuolella verotuksessa. ”Hyvinvointivaltio”, pohjoismainen malli ja muut vastaavat nähdään valaistuneena ja sivistyneenä ratkaisuna näiden kolmen eri luokan yhdenvertaisuuden edistämiseen. Kun järjestelmä toimii, se luo yhteiskuntarauhan ja kansa tyytyväisenä jatkaa sen tukemista äänestämällä samat (mulkut) tyypit valtaan, olettaen että juuri heidän etujaan tullaan ajamaan. Median propagana on siis se, joka pitää koko yhteiskunnan kasassa - jos nimittäin ne alemmat kastit tarkastelisivat kriittisesti omaa tilannettaan, he saattaisivat nähdä kuinka paljon heitä oikeasti kustaan silmään ja kerrotaan sen olevan vain sadetta.

Todellisuudessa se kaikki valta kun on vain ja ainoastaan niillä rikkailla. Ei, en tarkoita rikkaalla semmoista, joka ajaa mersulla ja lentää lomamatkalle etelän lämpöön. Rikkaalla tarkoitan niitä, jotka omistavat pankit ja mediat - ne oikeat vallan keskittymät. Ihmiset, jotka omistavat enemmän kuin valtiot - he ovat rikkaita. Ja jostain syystä kaikki lait ovat heidän puolellaan aina kapitalistista sananvapautta myöden. Heille etu on se, että alemmat kastit keskittyvät syyttelemään toisiaan yhteiskunnan ongelmista ja surkeasta taloudesta. Jos järjestelmä olisi demokraattinen, se 0.0001% joukko ei omaisi juuri lainkaan valtaa. Käytännössä se omistaa 99% vallasta ja päättää kaikista suurista asioista koko maailmassa. Se 1% vallasta kuuluukin sitten näille poliitikoille, jotka kansa kuvittelee äänestävänsä valtaan kerta toisensa jälkeen.


Hullua salaliittoteoriaa, joku olisi huomannut!

Kyllä, jopa valtamedia on uutisoinut siitä, kuinka tämä ”pandemia” on esimerkiksi siirtänyt varallisuutta sen oikeasti rikkaan porukan pankkitileille ennemmän ja nopeammin kuin koskaan ennen ihmiskunnan tunnetussa historiassa. Yksikään ”vanhan puolueen” poliitikko tai valtamedian edustaja ei ole niin tyhmä, että lähtisi haastamaan sitä oikeaa valtaa - sitä kaikkea varallisuutta, jonka tämä oikeasti rikas porukka on vuosituhansien saatossa kerännyt itselleen. No mutta valtahan on kansalla koska äänestäminen on oikeaa valtaa! Katso nyt vaikka niitä puolueita, joita kansa äänestää! Totta… katsotaampa mitä puolueet sanovat ja mitä ne tekevät ja katsotaan kenen etua he oikeasti ajavat. Mediahan näistä kertoisikin, demokraattisessa maassa…

RKP on helppo - he ajavat oman etnisen ryhmänsä asiaa, vaikka etnonationalismi onkin paha juttu. Kokoomus kertoo ajavansa sen keskiluokan ja rikkaan ryhmän etua, ajaen yrittäjät konkurssiin ja siirtäen kaiken teollisuuden ulkomaiseen omistukseen. Keskusta ajaa maaseudun alas ja pellot ylikansallisille yrityksille. SDP ja Vasemmisto kertovat ajavansa köyhien asiaa, mutta toimillaan ajavat keskiluokan rahat omille kavereilleen ja ylikansallisille firmoille. Vihreät ajavat vihreää siirtymää, missä kansa ei omista eikä kuluta mitään, paitsi tietysti ne rikkaimmat joita ne verot ei haittaa muutenkaan. KD taas leikkii hurskasta, jakaen kansan rahat ulkomaille. PS kertoi Soinin aikana ajavansa kansan asiaa, mutta päätyi kokoomuksen apupuolueeksi. Tämä ei juurikaan ole muuttunut ja PS valmistautuukin ”oikeistohallitukseen”, missä siis yrittäjät ajetaan alas ja kaikki siirretään maan ulkopuolelle.

Vähemmän yllättävästi jokainen hallitus koko EU:n ajan on ajanut täysin kokoonpanosta riippumatta politiikkaa, joka on kuristanut keskiluokkaa, auttanut rikkaita ja esiintynyt hyväntekijänä antamalla köyhille almuja, jotka se on muilta varastanut. Vahva keskiluokka kun on ollut se vallanpitäjien kauhu jo ammoisista ajoista lähtien - ihmiset, joiden ei tarvitse murehtia saako se leivän pöytään vai ei, kun omaa runsaasti luppoaikaa, he saattavat hoksata kuinka kansaa kusetetaan ja tehdä asialle jotain. Verotus osoittaa varsin selvästi kuka saa ja keneltä otetaan, kunhan ei jämähdä tukien saajien määrään vaan itse itse tuen määrään. Kyllä, moni köyhä saa valtiolta rahaa, mutta ne ovat vain pennosia siihen nähden, mitä rikkaita tuetaan. Kun kaikki nykyiset ”vanhat” puolueet ajavat vieläpä samaa politiikkaa, voisi siinä hetken itse kukin pohtia sitä ”kansanvaltaa”, joksi tätä mediammekin leikkisästi kutsuu.