Yksilön suoja enemmistön tyranniassa

Mihin voi edes vedota jos yksilö jää enemmistön jalkoihin?

Välillä yksilö joutuu poikkiteloin yhteiskunnan kanssa, jolloin vaarana on että se enemmistö vain lynkkaa (tavalla tai toisella) sen ikävän silmiinpistävän poikkeaman. Kun siihen tilanteeseen joudutaan, onko yksilöllä minkäänlaista suojaa enemmistön tyranniaa vastaan? Voisiko yksilö vedota yleiseen mielipiteeseen? Ei, siitähän se enemmistö muodostuu. Entäpä lainsäätäjään? Sehän vain tulkitsee enemmistön näkemystä joten ei sieltäkään apua tule. Lain toimeenpanijaan? Jälleen, saman enemmistön vallan alla. Poliisiin? Tottelee vain enemmistön käskyjä. Oikeusjärjestelmään? He vain tulkitsevat lakeja, jotka ovat enemmistön tekemiä ja noudattavat sitä yleistä mielipidettä kuten muukin enemmistö, etteivät joudu itse silmätikuksi. Puhtaasti kansanvaltaisessa järjestelmässä yksilö on siis hyvin pitkälti kusessa oikeaa valtaa, enemmistöä, vastaan.

Valaistuneet esi-isämme ymmärsivät tämän ongelman varsin hyvin ja heillä oli useampiakin tapoja lähteä tätä ongelmaa ratkaisemaan. He tiesivät tarkkaan sen, kuinka älykäs ja helposti manipuloitavissa oleva se kansan enemmistö on, jolloin useampikin suojamekanismi on oltava paikallaan ennen kuin se kansa päästetään valtaan. Yksi näistä keinoista ja ehkä se kaikkein tärkein on ihmisoikeudet. Jokaiselle ihmiselle annetaan tietyt oikeudet, joita kukaan ei saa missään olosuhteissa toiselta viedä. Kun kahden yksilön oikeudet ovat ristiriidassa keskenään, tilanne ei kuitenkaan ole ihan yksinkertainen - kumman yksilön etu on ensin? Tätä sitten joudutaankin punnitsemaan tuomioistuimissa, jossa lainoppineet osaavat asian ratkaista… yleisen mielipiteen säestämänä.

Vallanjako on myös tärkeä suojamekanismi, eli lain kirjoittaja ja toimeenpanija eivät voi olla sama kuin se joka sitä lakia valvoo. Myös kaksoisvaltio on suojamekanismi yleisen mielipiteen hurmoksessa äänestäneitä kansalaisia vastaan - jokin tolkku on oltava menossa vaikka kansa oltaisiinkin saatu äänestämään itseään pelastajana markkinoivaa suurta johtajaa. Nämä kaikki on yleensä raapustettu sinne perustuslakiin, jolloin asia on tyhmemmällekkin päivänselvä - perustuslaki suojelee yksilöä vallalta ja perustuslakia ei voi mikään muu laki ylittää. Vielä kun ne ihmisoikeudetkin on tulkattu sinne perustuslakiin, noiden muiden asioiden lisäksi, voi yksilö huokaista helpotuksesta koska enemmistön lynkkauspartio ei häneen yllä. Paitsi että…


Kun todellisuus kohtaa teorian

Todellisuudessa se vastaan haraava yksilö on kuitenkin aivan yhtä kusessa, vain eri syistä, niin puhtaassa demokratiassa kuin tässä kerrotussa demokratiassa jossa on kaikki yksilön suojamekanismit käytössä. Ongelma voidaan esittää näin: mitä harvemman hallussa se valta on, sitä helpommin se kääntyy suojelemaan niitä harvoja enemmistöltä ja ei oikeastaan koskaan suojelemaan sitä vastarannankiiskiä kummaltakaan. Oikeille vallanpitäjille on suuri etu, kun yhteiskunnassa nousee ”vihollisia” joita syyttää omista tekosistaan. Omien rikosten peittely on paljon helpompaa jos on valmis syntipukki ja mikäs sen helpompi syyllinen kuin enemmistöä uhmaava taho?

Vallanjako on vitsi (ihan tunnustetusti), kaksoisvaltio suojelee itse itseään, perusoikeuksia ei kukaan valvo ja ihmisoikeuksille nauretaan. Ongelmaa ei kuitenkaan noteerata, koska yleisen mielipiteen mukaan sitä ongelmaa ei edes ole siinä mittakaavassa että asialle tulisi tehdä jotain. Uhkana yhteiselle hyvälle ovat vain ne, jotka uhmaavat järjestelmää eivätkä vaan kiltisti kävele vaaliuurnille kannattamaan annettuja vaihtoehtoja, koska se on ainut sallittu tapa vaikuttaa. Ja mikä tätä kaikkea sirkusta todellisuudessa ohjailee? Ne, jotka ohjaavat yleistä mielipidettä. Yleinen mielipide ei kuitenkaan ole muuttumaton ja aina on olemassa pieni joukko ihmisiä, jotka haluavat muuttaa sitä yleistä mielipidettä mieleisekseen sen sijaan että nielevät sen kuten se sillä hetkellä tarjoillaan.

Arviot siitä monenko ihmisen tulee muuttaa näkemystään asioiden suurempaa mullistusta varten vaihtelevat, mutta siinä 5% hujakoilla sen kerrotaan menevän. Jos siis jokin uusi näkemys onnistuu saamaan 5% kansasta uskomaan sitä uutta näkemystään, sillä on mahdollisuus levitä enemmistöön ja pikkuhiljaa muuttua valtavirran näkemykseksi. Käytännössä siis ainoa tapa yksilölle saada suojelua enemmistön tyrannialta on kääntää se yleinen mielipide omalle kannalleen, ensin siis saamalla se 5% puolelleen ja siitä jatkaen? Demokratiassa asia näin toki olisi, mutta me emme elä demokratiassa. Enemmistö saa olla hyvin pitkälle mitä mieltä lystää, koska oikea valta omaa silti keinot saada oma agendansa runnottua läpi. Yleinen mielipide on vain se helpoin oikeutus tehdä asioita, mutta ei läheskään se ainoa. Media on avainasemassa siinä yleisen mielipiteen luonnissa, mutta pakkautuneena valtana sen hallinta ei ole vallanpitäjille homma eikä mikään. Kansa ei voi suuttua asioista joita se ei edes tiedä.


Organisoitumalla voittoon

Hetkonen, siis suojautuakseen (enemmistön) tyrannialta yksilön on käännettävä yleinen mielipide puolelleen, saatava lainsäädäntöoikeus itselleen, täytettävä kaksoisvaltio omalla väellään ja varmistettava tiedonkulku suurelle yleisölle ilman välikäsiä? Helppoa kuin heinänteko. Organisoitumalla tämä on täysin mahdollista, koska organisoitu vähemmistö on aina tehokkaampi kuin organisoitumaton enemmistö. Oikeat vallanpitäjät tulevat toki heittämään kapuloita rattaisiin, mutta heillä on yksi suuri este pysyäkseen loputtomiin vallassa. Ei tietenkään mikään ylitsepääsemätön este, mutta resurssien tuhlaaminen ei ole koskaan hyvä strategia eli äärimmäisiin keinoihin ei yleensä ryhdytä. Niin mikä se este on? No se on se perhanan enemmistö, suuri joukko ihmisiä jotka sillä massallaan voivat muuttaa maailman.

Tavan kansalta puuttuu resurssit tehdä suuri osa asioista mihin oikeat vallanpitäjät kykenevät. Mutta mitä siltä ei puutu, on ihmiset jotka ovat se suorittava porras kaikessa ihmisten välisessä kanssakäynnissä. Jos se uusi aate leviää suorittavaan portaaseen, vallanpitäjiltä puuttuu sen jälkeen se toimintavalmius. Johtajat ja korkeissa asemissa olevat voivat olla aivan hyvin sen vallanpitäjän puolella, mutta kun ne tekijät eivät käskyjä noudata niin mitäs sitten? Vallanpitäjät ovat tästä hyvin tietoisia, minkä vuoksi heidän on pidettävä yhtä ihmisoikeutta tarkasti silmällä: sananvapautta. Jos kansa saa vapaasti puhua asioista, se 5% voi muodostua nopeammin kuin huomaakaan ja sen pysäyttäminen on hyvin resursseja syövää puuhaa. Harvainvallalle se kansanvalta on oikea uhka ja organisoitunut kansa on onnistunut kaatamaan sen harvainvallan moneen otteeseen.

Kansanvalta onkin kuin oikea tiede - se korjaa itse itseään ajan kanssa, mutta ilman suojamekanismeja se voi myös tuhota kaiken. Siksi valaistuneet ihmiset kautta aikojen ovat kehittäneet eri mekanismeja suojaamaan yksilöä enemmistöltä ja mahdollistamaan sen sisältä kumpuavan korjausliikkeen kansanvallassa. Onko tämä se paras ja tehokkain tapa? Tuskin, mutta verrattuna harvainvaltaan joka ei koskaan aja kansansa etua se on silti parempi vaihtoehto. Onkin sinänsä huvittavaa, kuinka sanonta ”demokratia ei ehkä ole paras malli, mutta se on toistaiseksi paras” pitää tavallaan paikkansa, mutta sitä toistavat ihmiset eivät tunnu ymmärtävän lainkaan, kuinka kaukana demokratiasta tämä todellisuus onkaan. Ja jos kansa ei ymmärrä ettei tämä ole demokratiaa edes nimeksi (Suomi on tasavalta), uskaltaako sitä valtaa kansalle edes antaa? Sanotaan että vallan kanssa tulee vastuu ja kansa on lähinnä täpinöissään antamassa vastuuta muille omista asioistaan, joten onko kansa edes kelvollinen valtaan?