torstai 5. maaliskuuta 2020

Agitoiva ja integroiva propaganda


Propagandan luokittelua

Propagandalla on lukemattomia muotoja ja se voidaan jakaa useisiin eri luokkiin. Koska propagandan tehtävänä on lähes poikkeuksetta saada ihmiset tekemään jotain haluttua asiaa, tarkastellaan tällä kertaa propagandan jakoa agitoivaan (aktivoivaan) ja integroivaan (passivoivaan) propagandaan. Aikaisemmassa artikkelissa "Petoksen profeetat" puhutaan agitaattoreista, eli tahoista jotka toimillaan pyrkivät kiihottamaan kansaa tekemään jotain. Aloitetaan siis agitoivasta propagandasta.

Agitoiminen, eli ärsyttäminen, kiihottaminen ja yllyttäminen on aktivoivaa propagandaa. Ihmiset halutaan ylös, ulos ja tekemään, mitä sitten halutaankaan tehtävän. Siitä ulos menemisestä ei tosin kannata Suomen olosuhteissa juurikaan puhua, koska ämpäreiden ja ilmaisten flunssarokotteiden lisäksi kansaa ei kyllä ulos kadulle asti hevillä saada. Lähimmäksi on taidettu päästä tällä ilmastopaniikin lietsonnalla, tosin siinäkin se itse tekeminen on jäänyt ulos menemiseen ja kukkaron nyörien avaamiseen herrojen taskuun. Ranskassa tämä kadulle jalkautuminen taas osataan varsin hyvin ja suuria joukkoja on saatu yllytettyä marssimaan keltaiset liivit päällä vallanpitäjiään vastaan. Pisteet siitä ranskalaisille.

Agitoivassa propagandassa pyritään saada ihmisissä irti aktivoivia tunnetiloja, eli pelon sijaan paniikkia. Innostus, toivo, ylpeys ja ihailu lasketaan positiivisiksi ja viha, ahdistus, kateus ja häpeä negatiivisiksi aktivoiviksi tunnetiloiksi - näiltä tunteita sopivasti herättelemällä pyritään saamaan halutun kaltainen reaktio kuulijoissa. Kun suuri ja ihailtu johtaja saapuu kansan keskuuteen, hän voi suoltaa ulos ihan mitä tahansa puppua ja yleisö antaa seisoaltaan aplodit. Mutta kun tunnetila puuttuu, eli ihailua ei ole, kuulostaa se suuren johtajan puhe kuin minkä tahansa puhuvan pään lässytykseltä. Siksi näiden suurten hahmojen luominen on niin tärkeää propagandan toimivuudelle.


Yhdentyminen

Integroiva propaganda taas on tarkoitettu täysin päinvastaiseen toimintaan. Tai no, sitä voidaan kuvailla myös toimimattomuudella eli haluttu reaktio on usein nimenomaan se agitoivan vastakohta eli istua alas, suut suppuun ja hymyilkää - kaikki on hyvin, ei mitään nähtävää. Mutta integroivan propagandan tehtävä ei ole välttämättä passivoida vaan saada ihmiset yhdentymään heille määrättyihin asioihin. Tiedäthän: tämä on demokratiaa ja vain äänestämällä voit vaikuttaa - äänestämättä jättäneet ovat syyllisiä väärään tulokseen. Tärkeintä on, että kukaan ei edes kuvittele keinuttavansa venettä koska silloin me kuollaan kaikki!

Suuri osa lännessä tuotetusta "viihteestä" voidaan luokitella integroivaksi propagandaksi. Liikkuvan kuvan ja äänen muodossa kansalle valistetaan kuinka mihinkin ryhmään kuuluvien hyvien ihmisten tulee toimia missäkin tilanteessa. On ensiarvoisen tärkeää ettei etikettiä vaan mennä rikkomaan ja jokainen muistaa kumartaa herroilleen riittävän pitkään ja syvään. Entäs sitten idässä? Hitostako minä tiedän, vaatisi kielitaitoa että asiasta osaisi sanoa juuta tai jaata. Japanilaiset elokuvat ja sarjat ovat ainakin hyvin perinteisiä malleja noudattavia, eli sielä sama integroiva propaganda elää ja voi hyvin.

Samaa integroivaa propagandaa ovat myös kaikki nämä "salaliittoteoriaa!" selittelyt, joissa kaikki konsensuksen ulkopuolelle jäävät asiat leimataan välittömästi asiaan kuuluvilla halventavilla nimillä. Virallinen tarina, yksi virallinen totuus ja kaikki siitä poikkeava on huuhaata. Antti Heikkilän vaino valtamediassa on hieno esimerkki integroivasta propagandasta, jossa joudutaan taistelemaan agitoivaa sanomaa vastaan tuhoamalla se persoona, yllä mainituista syistä - väärinajattelijoita ei parane ihailla.


Vastapropagandaa

Agitoivan propagandan liekin voi aina saada sammumaan hiljentämällä se agitaattori. Median toiminta, etenkin netissä, perustuu juuri tarkasti valikoitujen tahojen päästämiseen ääneen ja epämieluisien tahojen polkemiseen maan rakoon. Jos jokin ilmiö tai ryhmä saa runsaasti huomiota, positiivista tai negatiivista, siihen on aina hyvä syy. Tarkoituksena on joko agitoida ja aktivoida kohdeyleisö, tai vaikkapa vahvistaa yhtenäisyyttä jotain asiaa vastaan. Mielikuvien luonti sujuu medialta leikiten, mutta niitä mielikuvia tarkkaillen pystyy sitä peliä myös seuraamaan analyyttisemmin.

Mistä päästäänkin sitten vasta/vaihtoehtomedioiden ongelmaan tässä propagandasodassa valtamediaa vastaan. Oli se valtamedian propaganda aiheesta kuin aiheesta sitten agitoivaa tai integroivaa, on se vastapropaganda lähes poikkeuksetta reaktiivista. Valtamedia siis tekee ensimmäisen siirron ja siihen sitten reagoidaan ja vastataan niillä paukuilla mitä itsellä on hallussa - eli yleensä vain murto-osalla siihen valtamediaan nähden. Tulella tulta vastaan taistelu ei toimi jos vastapuolella on liekinheitin ja itsellä zippo...

Mutta näitä kahta eri tyyppistä propagandaa voidaan käyttää myös "hyvään" - yhdistää ja vahvistaa yhteistyötä, sekä yllyttää niitä "omia" toimintaan. Sinänsä kaikki ne kauniit puheet ja ajatukset yhdestä yhteisestä kansasta olisivat täysin mahdollisia, jos se olisi median tehtävänä. Käytännössähän asia ei todellakaan niin ole ja olisiko se edes mahdollista saada aikaiseksi kaikkien etua ajava media? Hyvänä vaihtoehtona olisikin aidosti moniääninen media, mikä myöskin tällä hetkellä puuttuu lähes kokonaan. Ajatella, jälleen voitaisiin sananvapaudella korjata asioita ja vallanpitäjät taas tekevät kaikkensa estääkseen sen sananvapauden... kuka olisikaan arvannut?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti