Miksi?!?

Usein kysyttyjä kysymyksiä

Miksi asiat ovat niin päin prinkkalaa Suomessa? Eivätkö poliitikot ymmärrä mitä he tekevät? Miksi poliitikot tekevät päätöksiä kansan enemmistön kantaa vastaan? Entä miksi ihmeessä media ei kerro meille totuutta? Miksi journalistit valehtelevat tärkeistä asioista? Miksi Venäjää pidetään syyllisenä kaikkeen? Miksi Syyrian sota jatkuu edelleen ja näyttää eskaloituvan? Miksi tietyistä asioista ei saa puhua? Miksi niin paljon tiedosta salataan kansalta? Miksi?!? Kysymysten litania olisi loputon, mutta kun aamulla selaan some-seinääni läpi (kyllä, vieläkin päivittäistä, pitää skarpata enemmän), on niin moni suu pyöreänä ihmetellessään maailman menoa. Tutkitaan tätä ihmettelyä nyt hieman enemmän.

Väitän, että kaikki moisia kysymyksiä kysyvät ovat älykkyydeltään vähintään keskiarvoa, mutta todennäköisimmin yli keskiarvon. Hänen tietonsa maailman menosta (median kertomana) ovat myöskin vähintään keskimääräisiä, koska on kyetty havaitsemaan vähintään muutamia säröjä kuvassa. Myös looginen ajattelukyky mahtanee olla keskiarvoa parempaa, koska median kertomat asiat on havaittu olevan ristiriidassa jopa heidän itsensä antamiin tietoihin nähden. Poliitikoilta ei voi olettaa saapasta suurempaa järjenjuoksua, mutta he eivät olekaan kyseenalaistamassa median sanomaa vaan he usein tuottavat ne toistettavat asiat median eteen. Onko media sitten latvasta lahoa kun näin tapahtuu?

Väitän, että lähes kaikki valtamedian journalistiksi uraansa päätyneet ovat myöskin keskivertoa tai sitä älykkäämpiä. Heidän tietonsa uutisoimistaan asioista ovat mitä todennäköisimmin vielä suuremmat, kuin mitä he paperille asti tuottavat. Miten ihmeessä sitten on mahdollista, että ulos tuotettu sanoma on sitten niin vahvassa ristiriidassa jopa itseään vastaan? Pieni osa voitaisiin ehkä selittää logiikan täydellisellä pettämisellä, mutta siitä tuskin on kysymys. Osa sanomasta on suoraan poliitikkojen satujen toistoa, mutta kun niitäkään ei kyseenalaisteta, voisi ihmetellä miksi ihmeessä joku kutsuu itseään journalistiksi eikä vain poliitikkojen toistokoneistoksi? Nimi "journalisti" onkin monasti pahasti harhaanjohtava, kyse kun on jostain ihan muusta...


Propagandistit

Kaikki media on propagandaa, ainoastaan kenen ja mitä sillä haetaan, vaihtelee. Kourallinen monikansallisia yrityksiä omistaa yli 90% koko maailman mediasta saattaa antaa hieman perspektiiviä ongelman laajuudesta. Hyvin öljytyn koneiston jokainen osa osaa automaattisesti tehdä oman osansa turhia kyselemättä, mikä mahdollistaa todella laajan propagandapeiton olemassaolon ilman sen suurempia vaivoja. Se, mikä yksittäistä propagandistia motivoi, sitä on mahdoton sanoa, mutta tiettyjä yhtäläisyyksiä on havaittu ja tutkittu.

Suomen valtamedian propagandistit asustavat melko tiukasti omassa punaviherkuplassaan. Mutta koska tämäkin kupla on vain osa samaa illuusiota jossa me kaikki elämme, onko mikään ihme että propagandistien maailmankuva on niin yhtenevä ja samalla niin kovin eriävä valtaväestön mielestä? Jokainen propagandisti tietää, että päätoimittaja määrää mitä tuutista tulee ulos ja mitä ei, joten pelko omasta tulevaisuudestaan väärää mielipidettä jakaessa valtamedian sisällä lähes varmistaa kielen pysyvän kurissa. Virallinen totuus on säilytettävä, vaikka kuinka havaitsisi säröjä kuvassa. Mutta kun omat uskomukset ovat rakentuneet täydellisen illuusion varaan, huomaako propagandisti itse edes niitä säröjä?

Jos Suomessa olisi valtamedia yhtä vahvasti jakautunut kahtia (dem vs. reb) kuin jenkeissä, joutuisivat propagandistit muuttamaan hieman tapojaan. Nyt sama tarina toistetaan samassa muodossa kaikkialla, mikä tietysti helpottaa sanoman läpäisyä, mutta samalla nostaa vahvemman vastareaktion niissä jotka koijauksen huomaavat. Sama vastakkainasettelun puute saattaa osaltaan myös vaikuttaa siihen, miksi osa propagandisteista niin sokeasti jatkaa samalla narratiivilla - jos yksikään kolleega ei ole eri mieltä, asian täytyy olla oikein. Koko selitys propagandistin syistä voidaan kiteyttää kolmeen kohtaan: raha, sosiaalinen paine ja aivopesu.


Mutta mitäs sitten?

Nyt on kysytty tärkeitä kysymyksiä ja etsitty ainakin mahdollisia selityksiä niille, seuraakin kysymys "mutta mitä sitten?" Ihmetellä asiaa uudestaan ja uudestaan, se ei juurikaan asiaa eteenpäin tule viemään. Sama propagandaongelma vaivaa niin perinteistä kuin sosiaalista mediaa ja sielä taustalla on ne samat syyt - raha ja valta. Kuka hallitsee tiedon, hallitsee kansan. Cui bono? Kuka hyötyy? Pieni piiri omistaa valtaosan maailman omaisuudesta ja heille ei riitä se, että he omistavat vain valtaosan - kaikki ja vähän päälle on hakusassa. Kovin kauaksi ei jäljitystä tarvitse edes tehdä, kun muistaa että jokainen asiasta hyötyvä on kuitenkin omalla panoksellaan vastuussa asiasta ja jos ne alimmat toimijat kieltäytyisivät tekemästä "pahaa", se paha loppuisi maailmasta.

Jos siis tutkitaan yksittäistä ja satunnaista propagandapläjäystä, vaikkapa uutista Syyrian tilanteesta, miten se hyötymisketju oikein eteneekään? Propagandisti eli toimittelija saa ensin leivän omaan pöytäänsä. Koko toimitus päätoimittajaa myöten siunaa uutisen ja kiittää palkkashekistään. Mediatalo ottaa kansalta verolla tai muulla tavoin siivunsa, jonka jälkeen päästäänkin paljon isompiin piireihin mukaan. Hallitus, joka sanelee Suomen virallisen totuuden kannan asioihin ottaa käskynsä EU:lta, joka taas kumartaa jenkkien suuntaan. Jenkeissä meno menee sekavaksi, koska suoria hyödynsaajia on niin lukemattomia: sotateollisuus niistä ehkä suurimpana. Ja sama hyötymisketju valuu lopulta takaisin Suomeen, kun SPR kuittaa vastaanottokeskuksesta saamansa tuen kansan taskusta.

No mutta mitä sitten? Yhteenkään tuon ketjun osaan emme voi vaikuttaa suoraan. Mutta se ei tarkoita ettemmekö voi tehdä asialle jotain. Jokainen valtamedian "uutisen" jakaminen, siitä keskustelu ja etenkin sen kannattaminen palkitsee sitä ketjua ja saa sen tapahtumaan aina uudestaan. Voimme siis jatkaa ihmettelyä ja antaa asioiden jatkua, tai voisimme kääntää koko pelin uusiksi. Unohdetaan se "perinteinen" valtamedia, joka lietsoo sotaa ja kurjuutta kaikille kansoille. Etsitään keinoja joilla voimme auttaa itseämme, läheisiämme ja yhteisöjämme löytämään ne keinot hyvään ja onnelliseen elämään. Aloitetaan vaikka oman, puhtaan, ruuan kasvatuksesta? Laajennetaan myrkkyjen hylkäämiseen, kuten vaikkapa valtamedian myrkyllinen sanoma...