Journalistien etikka meni väärään kurkkuun

Ankaraa pöyristymistä

Juuri kun sain kieputtamisesta kertovan osan valmiiksi, iski mediassa tämä pöyristyttävä "spinnaus" vastaan - joku oli kehdannut maustaa julkkiksen sanoja koronapaniikin lietsomista varten! Eikä vain yksi vaan vissiinkin kolme eri mediaa oli kieputtanut oikeen kunnolla annettua haastattelua ja nyt voidaan sanoa että pilkka osui omaan nilkkaan - kohteena olikin journalisti joka ei ollutkaan hiljaa. Pisteet siitä Baballe. Kansa tosin pöyristyi siihen malliin, että voisi luulla jotain uutta ja ihmeellistä tapahtuneen...

Jos kohteena olisi ollut joku Matti Meikäläinen, ei ketään kiinnostaisi että media vääristeli sanottua. Väitän, että voisimme laskea yhden käden sormilla ne loukkaantuneet ja yllättyneet jos kyseessä ei olisi ollut julkkis, joka saa itse sanansa kuuluviin. Tämä kertoo karua tarinaa sananvapautemme tilasta, eli siitä kuinka vain osa saa sanoa ja vieläkin harvempaa kuullaan vaikka ongelma olisi kuinka suuri. Koska nyt tämä tapahtunut vääryys on suhteessa kaikkeen siihen muuhun suhmurointiin nähden hyvin hyvin pientä, mutta toki vääryys yhtä kaikki - joten asia tulisi myös korjata.

Mutta mitä asiaa nyt pitäisi sitten korjata? Media kieputti tarinan ja tulkitsi sen vallanpitäjien haluamaan muotoon eli pelkopornoksi. Tarinan päähenkilö loukkaantui että hänen tarinaansa vääristeltiin ja nosti siitä haloon, johon kansa ilomielin tarttui koska olihan siinä niinkin mediaseksikäs aihe kuin korona yhdistettynä iltapäivälehtien hömppäuutisointiin. Korjataanko nyt sitten journalistien etiikkaa, yleistä median luotettavuutta, sananvapautta vai tätä pelottelua, jolla meitä ohjaillaan 24/7?


Perinteistä journalismia

Moni on yllättynyt siitä, että media voi tuolla tavalla kieputtaa tarinan aivan toiseen muotoon. Eihän media ennen noin tehnyt, tämä on aivan uutta ja ihmeellistä, pohditaan monessa paikassa. Väittämällä tämän olevan ihan tavallista journalismia saa jo sapen kiehumaan, koska eihän tämmöistä skandaalia ole ennen tullut! Totta, tämä on ensimmäinen kerta kun valtamedian journalisti syyttää valtamedian journalisteja julkisesti vääristelystä. Itse vääristely valtamediassa taas on hyvin kaukana uudesta ilmiöstä.

Bernays ja Lippmann 1900-luvun alussa sekä Chomsky ja Parenti 1900-luvun lopussa ovat kirjoittaneet aiheesta metrikaupalla kirjallisuutta tästä aiheesta. Uutta ja ihmeellistä? Ei, vaan piilossa kaikkien nähtävillä. On oikein hieno asia että ihmiset havahtuvat tähän ongelmaan koska usein ihmiset vain kiinnostuvat ongelmista, jotka koskevat heitä itseään. Toki voidaan sanoa että koskeehan se tämä median vääristely nyt ihan jokaista, mutta kun sitä samaa nyt on tehty vuosisata poikineen eikä se ole tuntunut haittaavan vaikka se on kyllä jo tiedetty. No eihän ole tiedetty! Ai ei?

Siksikö ne kymmenet sanonnat, voittaja kirjoittaa historian, neljäs valtiomahti ja media luo todellisuuden yms. ovat ilmaantuneet vain tyhjästä? Edelleen, hyvä homma että nyt edes siihen havahdutaan, mutta oli ne merkit ilmassa jo hyvän aikaa ennemminkin. Nyt sillä luotettavalla medialla™ olisikin mahdollisuus itsetutkiskeluun, mutta en usko tämän tapauksen tuovan mitään muutoksia mediakenttään ja muutaman päivän pöyristysten jälkeen palaamme takaisin samaan pelkopornoon kuin ennen tätä häslinkiä.


Voidaanko asiaa edes korjata?

Ottaen huomioon, että koko länsimainen demokratia perustuu tähän yhteisen virallisen tarinan kieputtamiseen ja kansalle tärkeän tiedon pimittämiseen, en pidättele hengitystäni siinä toivossa että jotain korjausliikettä oikeasti tapahtuu. Tapaus tultaneen toki puimaan läpi ja "pahat iltapäivälehdet" pyytelevät anteeksi peläten kansan kostoa - boikottia - mutta muutoin palaamme takaisin vanhaan uuteen normaaliin jossa media kertoo palturia koronasta ja kansa odottaa päästä piikille.

Olisihan se tosin hienoa, että tämä tapaus nostaisi esiin sananvapautemme ongelmat ja median loitonneen siitä kerrotusta "vallan vahtikoira"-tehtävästään. Journalistien tehtävä kun olisi kertoa mitä vallanpitäjät eivät halua kerrottavan koska muutoin he eivät ole journalisteja vaan tekevät ainoastaan herrojensa tiedotus- ja suhdetoimintaa. Journalistien tehtävä on toki myös värittää ne tarinat, eli kieputtaa, sopivaan muotoon kansalle, koska muutoinhan ne uutiset olisivat kovin tylsiä listauksia tapahtuneista asioista ja faktoista. Eihän semmoisia kukaan jaksaisi kuunnella?

Nyt siis mentiin sen kriittisen rajan verran yli siitä soveliaasta määrästä kieputusta ja niin kansalla kuin joillakin journalisteilla meni se etikka väärään kurkkuun. Uutta ja ihmeellistä? Tuskin. Karvan verran huvittavaa seurattavaa, mutta asia on samalla erittäin vakava. Koko yhteiskuntamme perustaa toimensa median kertomaan todellisuuteen ja nyt saimme jälleen kerran satavarman todisteen siitä, että meitä kustaan silmään ja kerrotaan sen olevan sadetta. Kauanko haluamme tämän jatkuvan? Poliitikot eivät asiaa halua korjata, koska he ovat sielä sihtaamassa sitä suihkua kansan silmään... Jääkö se totuuden kertominen sitten vain sen "väärän median" harteille, kun valtamediaan ei ole enää luottaminen?