Uusi uljas Suomi

Huxley suunnannäyttäjänä

Viimeksi dystopiasta kirjoittaessani tutkailin enemmän "demokratiaamme", eli teksti "Kakotopiaa demokratiaksi naamiotuneena", mutta se ei kuvaa laajemmin yhteiskuntamme rakenteita. Huxleyn "Uusi uljas maailma" (Brave new world) ei ehkä vielä kuvaa Suomen tilaa, koska meiltä puuttuu soma eikä ihmisiä ainakaan vielä tuoteta tehtaissa omiin kasteihinsa. Viinaa meillä kyllä on ja kastijako tehdään lompuukin paksuuden mukaan, eli likellä jo ollaan - tosin alempien kastien kitinä kantautuu vielä ärsyttävän korkealle, joten tarvitaan lisää aivopesua malliin "hästäg againsthate".

Missä kastijako näkyy selvimmin, on ehkä "korkean kulttuurin" asioissa kuten taide ja infran rakenteet. Tavallinen kansa ei vaan kertakaikkiaan ymmärrä miksi joku turhake ostetaan koristeeksi tai moderni patsas joka ei esitä mitään pystytetään näkyvälle paikalle niillä tavallisen kansan selkänahasta revityillä veroeuroilla. Rakennetaan jotain kiskoilla kulkevia tekeleitä ja koristeellisia portaita, samalla kun se oma kansa seisoo leipäjonoissa ja vanhukset makaavat omassa paskassaan. Näistä tosin yleensä vaan voivotellaan eikä se purnaus johda mihinkään, mutta kun ylemmän kastin päättäjät halusivat itselleen uusia lemmikkejä ja uutta orjatyövoimaa alimpaan kastiin siinä sivussa, kansa vetikin siitä herneen nenään eikä se tunnu laantuvan lainkaan vaikka joka päivä kerrotaan "rikkaudesta ja voimavarasta". Sivistymättömiä moukkia nuo alemmat kastit?

Suurin osa alempien kastien ongelmista kun ei koskaan tule vastaan ylemmille kasteille. Heidän ei tarvitse asua kuoppaisen tien varressa, ahtaassa läävässä ja huonosti kulkevien julkisten yhteyksien likellä. Ylimmät kastit tekevät sen sijaan suuria ilmastotekoja ajaessaan Teslalla ja lentäessään etelään lomalle vain kolmasti vuodessa, entisen viiden sijaan. Näitä hienouksia ei tuulipukukansa ymmärrä, mutta onneksi media muistaa syyllistää alempia kasteja jokaisesta ongelmasta mihin ei eivät ole millään tavalla syyllisiä. Kaikki "keskiluokasta" lähtien ovat syyllisiä, samalla kun tuottavat sen kaiken tarvittavan ja maksavat työstään suuren osan valtiolle, joka jakaa sitten almuja heidän allaan oleville ja kantaa voitot ylimpään kastiin kuuluvien taskuihin.


Sekoitetaan mukaan Kafkaa ja Orwellia

Siinä kun ylimmät kastit saavat joskus hieman kärsiä "tarpeellisista" säännöistä, odottaessaan lomalentoaan ykkösluokan aulassa sen pakollisen turvatarkastuksen jälkeen, saavat kaikki muut nauttia koko kafkamaisesta poliisivaltiosta täysin siemauksin. Valtaapitävät ovat aina tehneet kaikkensa ettei kansa huomaisi olevansa yhdessä voimakkaampi kuin ne muutamat herrat korkeissa asemissaan. Kastijako onkin erittäin tärkeä osa kansan hajottamista - osa kansasta palkataan ja palkitaan vahtimaan järjestelmää ja pitämään alemmat kastit sääntöjen mukaisessa kurissa ja järjestyksessä. Kun aivopesu toimii kunnolla, nämä vahdit nauttivat työstään ja pitävät sitä tärkeänä osana yhteiskuntaa...

Kafkan oppien mukaan alempien kastien edustajien on käytävä uuvutustaistelu jokaisesta heille jo myönnetystä armopalasta. Päätöksistä valittaminen on usein hankalaa tai jopa mahdotonta, koska (usein) nimettömät ja naamattomat "asiantuntijat" osaavat näkemättä ihmistä muodostaa täydellisen kuvan yksilöstä ja tuomita heidät asiaan kuuluvalla tavalla koneiston heille antamin keinoin sen jälkeen kun ovat vilkaisseet heidän täyttämiään loputtomia kaavakkeita. Yksikin virhe ja alemman kastin edustaja palautetaan lähtöruutuun, jos yksilö ei siihen mennessä ollut saanut vielä almujaan. Mutta jos almu oli jo jaettu, tarkistetaan yksilön kastin lisäksi myös suojaväritys jonka mukaan virheistä rangaistaan.

Orwell taas esitti keinot millä kansa pidetään autuaan tietämättömänä. Uuskieltä ja median illusiota ulos suoltava media pitää vieläkin kansan otteessaan ja kaikki kansalle kriittinen tieto piilotetaan. Kansalle uskotellaan että kaikki on hyvin ja jos ei ole, ainut tapa siihen vaikuttaa on äänestää seuraavissa vaaleissa oikein. Jokaiselle kastille on luotu sopiva puolue, jota äänestämällä se oman kastin asema paranee muihin nähden. Varmistetaan siis se, etteivät kastit sekaannu keskenään ja rajat niiden välillä pysyvät selkeinä ja ylitsepääsemättöminä esteinä yhteistyölle.


Joko riittäisi dystopia?

Miten on, tahdotaanko tätä samaa dystopiaa lisää vai olisiko aika pikkuhiljaa tehdä asialle jotain? Jos vastauksesi on "lisää, kiitos", tiedät mitä tehdä - kiltisti äänestämään oman kastisi merkittyä puoluetta. Vihapuhepoliisi tulee tukkimaan suusi jos purnaat liikaa ja tarkemmin ajattellen, itse mahdollisesti olet myös se joka maksoi siitä että se poliisi tukkii suusi? Suurimmat rapsut tulee niille työssä käyville veronmaksajille, alempien kastien almuista ei höylätä kuin vähän pois jos valitus kuului liian laajalle. Koneisto kiittää ja kumartaa.

Jos taas mielestäsi tämä nyt ei mene ihan oikein, on asian ratkaisu hieman vaativampaa. "Ei kiitos, ei enempää dystopiaa" kohdan rastittamalla ei kaavakkeen palautus vie automaattisesti pois niistä murheista, eikä edes vielä irti dystopiastamme. Jokaisen onkin löydettävä ne itselle sopivat keinot millä ongelmaa lähdetään ratkomaan ja näistä keinoista ajattelin tulevaisuudessa kirjoittaa enemmänkin. Toistaiseksi ideoita voi lähteä etsimään vaikkapa samaan tapaan ajattelevien ihmisten joukosta, joita löytyy harvakseltaan. Hakemalla esimerkiksi "RIC" tai "keltaliivit" jollain muulla kuin Googlen sensurointikoneella, saatat löytää ainakin joitain vaihtoehtoja.

Rajua yleistämistä ja liioittelua, vaiko karu todellisuus liian monelle suomalaiselle? Jos et ole huomannut mitään yllä mainituista ongelmista, saatat olla yksi niistä harvoista ja onnekkaista ylimmän kastin edustajista, joille purnaus jostain "leipäjonoista" on vain kuva jossain sattumanvaraisessa "uutis"syötteessä ilman linkkiä todellisuuteen. Kävely sen heikommassa asemassa olevan ihmisen kengissä ei juurikaan onnistu, joskus jopa sen vuoksi ettei niitä kenkiä edes ole. Mutta se on ihan kaikkien vastuulla mitä maassamme tapahtuu - jos itse olisit voinut asiaan puuttua etkä puuttunut, oli se syy mikä tahansa, olet osittain vastuussa siitä muiden kärsimyksestä. Tämä saattaa kuulostaa tylyltä, mutta niin tämä maailma on nyt kasattu - ja on meidän jokaisen vastuulla korjata se.