Koska järjestelmää voidaan pitää demokraattisena?

Riittääkö että ihmiset uskovat siihen?

Vuosien saatossa lukemattomat ihmiset ovat pohtineet eri hallintojärjestelmiä ja näkemyksiä siitä mikä olisi kunnollista löytyy lähes yhtä monta kuin asiaa pohtinutta. Nykyinen konsensus siitä, että mikä olisi se paras ja koska se järjestelmä täyttää ne kriteerit menee hyvin pitkälle niin, että demokratia olisi paras, mutta ei täydellinen ja se toteutuu kunhan kaikki saavat äänestää ja kuka tahansa voi asettua ehdolle. No jos nämä ovat kriteerit, miksi meillä on sitten tasavalta ja vain tietyt ehdot täyttävät ihmiset voivat asettua ehdolle? No mutta höpsö, eihän sillä nyt ole väliä millä nimellä sitä asiaa kutsutaan, demokratia tai tasavalta, kun se on demokraattinen! No mikä siitä tekee demokraattisen? No että kaikki saavat äänestää ja asettua ehdolle… Aha, just just. Jos asia näin on, silloinhan kaikki on hyvin ja joka ikinen päätös on silloin 100% demokraattinen eli kansan tahdon mukainen ja turhaa sitä on koittaa sitten muuttaa, koska enemmistö on niin halunnut, eikös? Olisivat äänestäneet oikein niin kaikki olisi hyvin, koska meillä kerran on se paras järjestelmä, vaikkei täydellinen olekaan.

Joidenkin mukaan nämä kaksi edellä mainittua ehtoa eivät kuitenkaan piisaa ja esimerkiksi Jason Stanley kirjassaan ”How Propaganda Works” selittää muutaman poikkeavan näkemyksen. Yksi tapa arvioida demokraattisuutta, on tarkastella itse järjestelmän ”reiluutta”. Antaako se kaikille esimerkiksi yhtäläisen mahdollisuuden tulla kuulluksi ja päästä vaikuttamaan asioihin? Briteiltä kopioitu puoluemalli yhdistettynä Rooman tasavallan tasavaltaiseen järjestelmään antaisi tulokseksi näihin kahteen kohtaan ei ja ei, joten ehkä olisi parempi ettei tätä käytetä demokraattisen määrityksenä sittenkään. Entäpä jos demokraattiseksi voidaan kutsua järjestelmää, jossa päätösten lopputulokset ovat todistettavasti kansan edun mukaisia ja enemmistö on niiden takana? Yksittäisiä kohtia näistä varmasti löytyy, mutta itselläni ainakin tuottaa vaikeuksia ymmärtää missä kohden kansan yleinen etu on esimerkiksi antaa luonnonvaramme ilmaiseksi ulkomaisille yrityksille, tosin mistäs minä tietäisin…

Vielä tiukemmat kriteerit jos haluaa laittaa järjestelmän demokraattisuudelle olisi vaatia näitä molempia: sekä säännöt millä päätöksiä tehdään kuin ne tehdyt päätökset on oltava kansan edun ja tahdon mukaisia. Ihan jokainen päätös, ei poikkeuksia eikä selityksiä, vaan kaikista päätöksistä on käyty avoin ja julkinen keskustelu, kuullen tasapuolisesti kaikkia kantoja joista sitten kansa itsenäisesti on päätellyt mikä ratkaisu olisi heidän etujensa mukainen. Ja sitten kun olet lakannut nauramasta peilatessasi tätä nykyiseen malliimme, herääkin muutama melko kriittinen kysymys tästä systeemistä: miten ihmeessä nämä arvot ovat päässeet unohtumaan ja miksi helvetissä kansa hyväksyy sen? Yksinkertaistettu vastaus siihen olisi ”propagandalla”, mutta se on pelkästään se keino millä siihen on päästy, ei varsinaisesti syy. Syyllisen etsintä tosin pitäisi aloittaa useamman vuosisadan takaa ja mihin se sitten johtaisikaan on itselleni tuntematonta aluetta. Ja toisaalta, onko sillä sitten edes väliä kun elämme nykypäivässä, emme sielä menneisyydessä josta tämä sai alkunsa? Jostain syystä kun ne jäljet on peitelty varsin hyvin…


Manipuloitu päätös ei ole koskaan oikeudenmukainen saatikka demokraattinen

Kun nämä säännöt joilla tämä ”demokratia” pelaa ovat pahasti kieroutuneet ja minkäänlaista kuluttajansuojaa ei kansalla päättäjiensä toimista ole tahi tule olemaan, voitaisiin ajatella ettei tätä järjestelmää voisi kyllä parhaalla tahdollakaan kutsua demokraattiseksi. Mutta Stanley lisää siihen soppaan vielä yhden kriteerin: päätöksen on perustuttava oikeaan tietoon ilman minkäänlaista manipulointia. Jos missään vaiheessa sitä päätöksenteon prosessia jokin mukana oleva taho on epärehellinen, ei päätöstä voida pitää demokraattisena. On se sitten puhdasta valehtelua tai vaan asioiden kertomatta jättämistä, saatikka sitten omien eturyhmien etujen ajamista kertomalla muunneltua totuutta, mikä tahansa päätös johon on millään tavalla epärehellisesti vaikutettu ei voida pitää demokraattisena päätöksenä. Nimittäin siihen demokraattiseen päätökseen tulee kuulua avoin ja totuudenmukainen keskustelu, jossa tuodaan kaikki asian puolet esiin. Kyllä, monissa tapauksissa päätös tulee hyödyttämään enemmistöä jonkin vähemmistön kustannuksella mutta jos tämä seikka on tuotu selvästi esiin, voidaan päätöstä pitää demokraattisena.

Niitä keinoja millä sitä päätöksenteon prosesseja voidaan manipuloida on lukemattomia. Lahjonta, kiristys ja uhkailu, nuo lapsenkasvatuksen peruspilarit, ovat sielä kovassa käytössä ja kun resursseja piisaa niin taivas on rajana mihin asioihin voidaan vaikuttaa niin että se oma etu ajaa muiden ylitse. Media, niin paljon kuin se vaikuttaakin nimenomaan yleisen mielipiteen luomisessa, on kuitenkin vain se pieni pintaraapaisu siihen kaikkeen vaikuttamiseen jota verhojen takana tapahtuu. Mutta siinä mediassa on se yksi kriittinen osa, joka mahdollistaa tämän sirkuksen pyörimisen: yleisen mielipiteen ohjaus, propaganda. Jos nimittäin se media olisi edelleen demokraattinen, se nostaisi esiin kuinka esimerkiksi maatamme ei olla enää vuosiin johdettu omien rajojen sisältä vaan käskyt tulevat aivan toisaalta. Nyt vielä päälle median hehkutuksen ansiosta maamme äidit voivat jälleen noin sadan vuoden tauon jälkeen lähettää poikansa kuolemaan muiden maiden etujen puolesta niin kaippa siinäkin on jonkin sortin ympyrä sulkeutunut? Mutta se on kuulemma kansan tahto, joten pulinat pois!

Olisihan joku huomannut ja kertonut, on välitön vastareaktio väitteisiin että meille valehdeltaisiin. Jos ei siis lasketa niitä lukemattomia kirjoja joita asiasta on kirjoitettu, niitä tuhansia tunteja puhetta ja sivukaupalla muuta tekstiä, sekä lukemattomien eri taiteilijoiden luomat teokset joilla sama yritetään esittää muillakin kuin verbaalisilla tavoilla? ”Demokratian illuusio” kuitenkin jatkaa voittokulkuaan kaikesta siitä huolimatta, mikä pistääkin miettimään että mikä helvetti ihmisiä oikein vaivaa? Onko se tiedon puute? Onko se ymmärryksen vajavuus? Onko se niiden yhdistelmän eli viisauden niukkuus? Itse sanoisin syyn löytyvän tietoisesta ja systemaattisesta manipuloinnista, jolla on vaikutettu niin itse järjestelmän luomiseen kuin kaikkien siihen osallistuvien mielipiteeseen. Ja koska keskustelu näistä asioista on täysin rajoitettu ”oikeaa mieltä olevien” liirumlaarumiin, ei sitä demokraattisen järjestelmän avointa ja vapaata keskustelua pääse syntymään missään vaiheessa. Mutta vallanpitäjien omilla mittareilla Suomi on kuitenkin demokratian mallimaa. Jos näin todella on, kuinka huonosti asiat ovatkaan toisaalla?


Muutosta ilmassa? Ehkä, mutta…

Suurin osa kansasta on kuitenkin pääpiirteittäin rehellistä ja viitseliästä sakkia, minkä vuoksi koneiston rattaat pysyvätkin pyörimässä. Vallanpitäjien edutkin osuvat aina välillä yksiin jonkin kansanosan puolelle, mistä syystä ihmiset edelleen ajattelevat sen oman puolueen ajavan juuri sitä hänen asiaansa. Mutta kun se todellinen valta on varsin kaukana, nämä päätökset joihin niin eduskunnassa kuin kunnallispolitiikassa vaikutetaan ovat varsin mitättömiä suuressa mittakaavassa. Niihin isoihin asioihin ei ihan kuka tahansa saa sekaantua. Tämän lisäksi että niitä päätöksiä tehdään vain sallituista asioista, järjestelmälle katastrofaalista olisi se, että ihmiset huomaisivat että he voisivat vaikuttaa niihin pienempiin asioihin myös suoraan tai vaihtoehtoisesti pakottaa ne poliittiset pellet toimimaan kansan haluamalla tavalla. Mitä siis tapahtuisi jos kansa huomaisi että se voi vaikuttaa itse niihin omiin asioihin ja ne isot asiat eivät ole niiden puhuvien päiden vallassa? Siitä voisi syntyä debattia sen suhteen, että hittoako me sillä sirkuksella edes tehdään…

Osa on kuitenkin päättänyt, että he voivat tähän asiaan vaikuttaa sisältä käsin. No katsotaampas… halutaan siis vaikuttaa järjestelmään, joka on luotu ylläpitämään illuusio kansanvallasta antamatta kansalle itselleen oikeastaan mitään valtaa. On luotu järjestelmä, joka on alusta loppuun rakennettu suojelemaan itseään niin kansalta kuin sisään päässeiltä ”väärinajattelijoilta”. Tämän järjestelmän sisään on sitten vuosikymmenten aikana pesiytynyt jos jonkinmoisia valtakeskittymiä ja heidän verkostojaan, jotka eivät ole lainkaan innostuneita jakamaan valtaansa. Jos jo nyt peli on likaista kun ei olla vielä edes vallassa vaan kovasti sinne pyrkimässä, mitä luulet kuinka paljon rumempia konsteja on käytössä kun ei puhuta enää tuhansista euroista vaan miljoonista tai miljardeista? Ehkäpä sopivin onnentoivotus tuonne asioita muuttamaan menemään kuvitteleville olisi englanninkielinen ”break a leg”, että toivottavasti murrat jalkasi ja joudut luovuttamaan ennen kuin se koneisto jyllää sinut siihen samaan muottiin kuin kaikki muutkin sinne koskaan joutuneet tai päässeet? Ja kyllä, tiedän ettei se toivotus sitä kirjaimellisesti merkitse… tosin teatteriin sitä ollaan menossa esiintymään, joten toivotus olisi varsin osuva.

Voin tosin jo kuulla kaikki ne ”no mitä sitten muka tilalle!” ja ”anna parempi vaihtoehto ja keinot millä siihen päästään (samantien)”. Yleislakko ja vaaliboikotti olisivat ne kansan keinot näyttää järjestelmälle, etteivät he enää sitä tue. Suurin osa kansasta tosin edelleenkin tukee järjestelmää joko suoraan, eli äänestämällä vanhoja puolueita, tai vaan luovuttaa valtansa koneistolle esittäen toiveen että asiat muuttuisivat, eli äänestämällä jotain ”vaihtoehtopuoluetta”. Järjestelmän varoventtiilinä toimivat pienpuolueet ovat edelleen se syy miksi järjestelmää vastaan protestoivat tahot eivät tule koskaan järjestelmää sieltä sisältä kaatamaan, elleivät he pysty ensin muuttamaan kansan yleisen mielipiteen puolelleen. Ja kukas sen median omistikaan, joka sen mielipiteen luo? Kansalle voidaan syöttää mitä tahansa satuja ja se uskoo ne, koska jo pienestä pitäen kansa on ajettu sen saman indoktrinointikoneiston läpi (koulu) joka kertoo että vain äänestämällä voi vaikuttaa ja demokratia on se että saa äänestää ja asettua ehdolle. Järjestelmän reiluudesta sekä sen tuloksista viis, maailma pyörii paskapuheella ja siihen ei juuri kukaan halua muutosta, koska suurin osa ei asiaa tiedä tahi ymmärrä ja ne jotka homman hanskaavat, joko hyötyvät siitä itse tai ovat heittäneet sen kiven lasin läpi ja huutaneet ”pitäkää tunkkinna, minä päätän itse omista asioistani!” Ja kappas, kun kaikki päättäisivät itsenäisesti omista asioistaan, se olisikin demokraattista, eikö totta?