Tarinoita usealla tasolla

Etsimässä kysymystä vastaukseen ”42”

Tarinoiden kertomisesta niin kulttuurin kuin uskomusten/aatteiden siirtämisessä sukupolvilta toisille ollaankin jo pohdittu, samoin kuin tarinoiden käyttöä propagandistisena työkaluna sekä tarinoiden tulkintaa, mutta siihen tulkintaan ajattelin ottaa nyt hieman uuden näkökulman. Tarinoita kerrottaessa, oli se tapa mikä tahansa, voidaan se tarinan merkitys jakaa karkeasti kolmelle eri tasolle. Pintapuolisesti tarina on mikä on, sen tulkintaan ei tarvita muuta kuin ymmärtää ne käytetyt sanat ja symbolit niiden ”kansankielisissä” merkityksissään. Usein tarinoilla on kuitenkin syvällisempi merkitys, joka ei välttämättä aukea ensikosketuksella vaan vaatii tarkempaa analysointia sekä usein myös havainnointia. Siinä kun pintapuolisen merkityksen voi tulkita yleensä vain yhdellä tai korkeintaan muutamalla tavalla, niiden syvällisempien merkitysten tulkinnassa voidaankin saada melkoinen haitari laidasta laitaan - siksi on niin tärkeää pitää mielessä kenen tulkintoja niistä uskoo. Visuaalisessa tarinankerronnassa (kuvat, niin staattiset kuin liikkuvat) esimerkiksi osa piilottaa ns. ”pääsiäismunia” mukaan tarinoihinsa joilla voi myös olla useita eri tasoja merkityksiltään. Joskus ne ovat esimerkiksi hatunnostoja tietyille henkilöille tai asioille, kun taas osa tulkitsee vaikkapa Disneyn tuotannolle synkempiä piilomerkityksiä.

Mutta tarinoihin voidaan upottaa vielä paljon enemmän. Siinä kun kuvaan voidaan lisätä piilotettu symboli, voidaan tekstiin koodata myös enemmän tietoa jonka tulkitsemiseen vaaditaan ”avain” avaamaan se salattu viesti. Yksinkertaisimmillaan tällaista viestintää käytettiin sodan aikana sanomalehtien yleisöpalstoilla joihin kirjoitettiin jokin viattomalta näyttävä viesti, mutta avaimen kanssa siitä saatiin irti paljon enemmän. Näin esimerkiksi vastarintajoukot kykenivät kommunikoimaan päämajan kanssa piilossa kaikkien näkyvillä. Mikä tahansa viesti voi periaatteessa olla tämän kaltainen piilosanoma, jonka avaaminen ilman oikeaa avainta on mahdotonta ja havaitseminen informaatiotulvasta hyvin haastavaa. Mutta itse tarinoihin, kuten vaikkapa kirjoihin ja elokuviin, on myös voitu niiden pinnallisten ja syvällisten merkitysten lisäksi upottaa paljon enemmän - salainen sanoma. Ja ei, en nyt tarkoita esimerkiksi kirjan käyttämistä koodiavaimena, esimerkiksi kertomalla sivu- ja rivinumeron sekä sen monesko sana jostain kuuluisasta kirjasta toimii ”koodina”. Puhutaan siis asioista kuten ns. ”Da Vinci-koodi”, joka on ehkäpä se kaikista kuuluisin salainen koodi jonka vain tietäjät tietävät ja kykenevät sen tulkitsemaan.

”The Hitchhiker's Guide to the Galaxy”, suomeksi ”Linnunradan käsikirja liftarille”, eli Douglas Adamssin kirja mistä tuo maaginen ”42” sisältää kirjallisen merkityksiä pintapuolisesti ja toisen mokoman syvällisestikin, mutta sen sisältääkö se salaisia merkityksiä onkin aivan toinen asia. Itse siihen numeroon varmasti liittyy jokin ”avain” ja se voi tietysti olla eri ryhmille erilainen, mutta jos ei tiedä mistä puhutaan joutuu tyytymään toisenlaisiin tulkintoihin. Elämää suurempiin kysymyksiin on ihminen etsinyt vastauksia kautta aikain, mutta niissä joutuukin ensin pohtimaan sitä kysymystä ennen kuin voi lähteä hakemaan sitä vastausta. Osa haluaa etsiä niin ne kysymykset kuin niihin vastaukset ihan itse, mutta enemmistö ihmisistä tuntuu olevan varsin tyytyväisiä kun joku tarjoilee ne heille hopeatarjottimella. Mikä voisikaan mennä pieleen jos antaa sen vallan tarinoiden tulkinnasta muille? Entä voiko tavallinen ihminen edes ymmärtää elämää suurempia asioita ylipäänsä? Osalle riittää että uskoo…


Vastaus löytyy pyhistä teksteistä

Niin paljon kuraa kuin nykypäivänä siitä saakin että avoimesti julistaa uskovansa johonkin pyhään kirjaan tai järjestäytyneeseen uskontoon, osa ihmisistä kuitenkin julistaa avoimesti niin tekevänsä. Rehellisyys on aina arvostettava hyve, mutta moni valmiiksi pureskeltu uskomusjärjestelmä sisältää niin runsaasti sisäisiä ristiriitoja, ettei voi kuin ihmetellä sitä kognitiivisen dissonanssin määrää jota se täytyy aiheuttaa ihmisessä. Mutta ei hätää, ihmismieli kyllä keinot keksii ja tarinoiden tulkinta ”oikein” onkin avainasemassa niissä ristiriidoissa. Helppo reitti olisikin vain nauraa niille ”hulluille uskoville”, kun tulkitsevat tarinoita omaksi edukseen ymmärtämättä tai jopa tietoisesti ohittamalla ne pyhien tekstien ongelmat. Ehkäpä ne jotka eivät usko, eivät vaan näe niitä pyhiä tekstejä kaikilla kolmella (pinta, syvä, salainen) tasolla ja siksi eivät kykene hahmottamaan kokonaisuutta? Vai ovatko ne uskovaiset vaan sekaisin kun uskovat lukemattomia kertoja käännettyjen ja muokattujen tekstien olevan vuosisatojenkin jälkeen vielä ”pyhiä”?

Otetaan pari esimerkkiä asiasta, Raamatusta Matteuksen evankeliumin 5. luku jakeet 38-42. En lainaa suoraan jakeita, koska käännöksiä on niin useita, mutta 39. menee palttiarallaa niin, että jos toinen (paha) lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle toinenkin poski. Älä siis tee pahalle vastarintaa, eikös? Juu, pintapuolisesti tuo on yleinen tulkinta ja sitä pidetään myös esimerkkinä siitä, kuinka kristityt ovat alistettuja nyhveröitä kun eivät tee vastarintaa. Molemmat ”oikein” tulkittuja, eikö? Entäs jos otetaan askel syvemmälle, mitä Jeesus opettaakaan? Lähdetään oikeasta poskesta, johon lyömiseksi vaaditaan… mitä? Oikeakätinen löisi vasemmalle puolelle niin lääpätessään kämmenellä kuin lyödessään nyrkillä, mutta vasuri osuisi vastapuoltaan oikealle. Mutta Jeesuksen aikaan vasenkätisyys ei ollut hyvä juttu - tapa, joka jatkui vielä lähes meidänkin päiviimme saakka monessa kulttuurissa. Mutta myös toisenkaltainen taho osuisi oikealle poskelle: kämmenselällä lyödessä oikeakätinen osuu oikealle puolelle. Ja kämmenselällä rangaistaan sivistymättömiä moukkia, alempiarvoisia. Mitä Jeesus siis opetti? Jos joku pitää itseään ylempiarvoisena ja vaan tiippaa sinua poskelle, haasta lyömään kunnolla jos olet kerran lyömässä, mulkku.

Entäpä 41. ja pakottamisesta virstan tai mailin matkalle niin mene mukaan kahdelle? Alistumista edelleen, mutta kenelle? Rooman valtakunnan aikoihin sotilaat saivat värvätä (lue: pakottaa) kansalaisia, usein valloitettuja semmoisia, kantamaan heidän varustuksiaan yhden virstan matkan. Roomalaiset kun keksivät laittaa tolpat mailin välein teidensä varteen niin se oli helppo mitata marssiessa. Mutta eikö alistettu kansa tule vielä enemmän nöyryytetyksi jos joutuu kantamaan valloittajansa varusteita? Mitä ne naapuritkin sanoisivat jos näkivät uljaan miehen nöyränä kantamassa legioonalaisen kimpsuja kuin orja konsanaan? Ehkä se sotilas kahden mailin jälkeen ihmettelee, että mikä mies se tämä on joka vaatii jatkamaan kantamista? Vain vapaa mies saa päättää tekeekö niin ja minähän se tässä olen herrojeni orja kun marssin seuraavaan sotaan käskystä. Riippuu siis miten asian tulkitsee, Jeesus saattoi olla yksi luunkova kapinallinen väärää valtaa vastaan ja koetti opettaa ihmisille kuinka väkivallattomasti voikaan vallanpitäjiä vastustaa. Kirkko tosin ei siitä ”kapinallinen”-tulkinnasta piittaa, koska siinä voi kansa saada ajatuksia heittää ne rahanvaihtajat ulos temppeleistä ja se papin mersu on kovin kovin kiiltävä siinä parkkipaikalla…


Salainen sanoma pyhissä teksteissä?

Tulkintoja voitaisiin tehdä lukemattomista eri kohdista ja lopputulokseksi saataisiin juuri sen näköinen Raamattu kuin kukin haluaa. Muissa pyhissä kirjoissa on tietenkin sama asia ja vallanpitäjät ovat kautta aikojen tienneet ja tunnistaneet ne uskonnot ehkäpä tehokkaimmaksi keinoksi hallita kansoja. Laitat omat tulkkisi ”papeiksi” ja kansa kumartaa, tai itkee ja kumartaa koska on oikeutettua lyödä pahoja harhaoppisia. Tätä uskontojen ominaisuutta vallan välineenä ei voi painottaa liikaa, mutta samalla se ei poista niitä tekstejä ja niiden sanomaa. Mutta jos vallanpitäjät ovat itse ne tekstit sinne pyhään kirjaan valinneet, eikö se niiden sanoma ole kieroutunut pahemman kerran? Väistämättä niin, mutta se ei poista niiden tekstien merkitystä yhteiskunnissa, eikä sitä mahdollisuutta, että sieltä jostain löytyy myös niitä elämää suurempia kysymyksiä ja vastauksia, jos tietää mistä etsiä.

Yksi tällainen ”salainen” tulkinta joka itselle on tullut vastaan on Huna, eli Hawaijin suunnasta löytyvä näkemys maailmasta. He puhuvat ”salaisuudesta”, siitä jostain elämää suuremmasta asiasta. No mutta mitä hittoa sillä on tekemistä pyhien tekstien, tässä kohtaa Raamatun kanssa? Itse kirjan, ei juuri mitään… mutta tiettyjen oppien kanssa sillä on pelottavan paljon yhtäläisyyksiä. Yksi niistä yhtäläisyyksistä kun on se, että molempien juuria löytyy Egyptistä. Jeesus hyvin mahdollisesti opiskeli Egyptissä, joten on mahdollista että hän sai samat opit kuin ne Kahunat, ”salaisuuksien pitäjät” useammassakin samankaltaisessa kulttuurissa. Jeesus puhui koodikielin, jonka vastineet löytyvät monesta maailmankolkasta joissa on Egyptin peruja opeissaan. Toki monelle jo väite, että Jeesus olisi ollut ”oikea” ihminen on liian pitkälle venytettyä skeidaa ja höpöhöpöä tarinaa… mutta mitä jos? Yhden teorian mukaan Jeesus oli yksi näistä ”salaisuuksien pitäjistä”, mutta uskoi itsekin vääriin profeettoihin luettuaan sen aikaisia ennustuksia ja näin hänen oppinsa saivatkin lopulta karun päätöksen. Totta vai tarua? Luoja tietää, jos sekään…

Niin tai näin, niihin elämää suurempiin kysymyksiin ihmiset tulevat etsimään vastauksia sekä esittämään niitä vaikeita kysymyksiä. Tarinoilla ihmiskunta on siirtänyt tietonsa sukupolvilta toisille ja olisi täysin loogista piilottaa ne syvälliset opit tarinoihin, joita levitetään kaikkialle. Toki ne tarinat vuosien saatossa muuttavat muotoaan, mutta olisi mahdollista että ainakin osa olisi säilynyt näihin päiviin asti vielä tulkittavassa muodossa. Vallanpitäjät eivät siitä tietenkään pitäisi, jos kansat levittäisivät kapinahenkeä ja keinoja heitä vastaan, mutta salattujen viestien avulla sekin olisi mahdollista. Mahdollista, mutta kuinka todennäköistä? Ja jos ei muuta niin ainahan sitä saadaan riita aikaiseksi, että kenen tarina on se ainoa oikea ja kenen vain harhaoppia. Tämänkin tarinan voi tulkita monella tavalla ja sen seurauksena käydä tunkemassa säkillinen herneitä nenäänsä… tai löytää sieltä avain, jonka avulla voi avata suuria salaisuuksia. Tai kaikkea siltä väliltä, koska rivien välistä voi löytää vaikka ja mitä - myös paljon sellaista, mitä sinne ei koskaan edes laitettu. Mutta tärkein on syytä aina muistaa: kuka tulkitsee ne tarinat kansalle, on vallassa. Sillä tavalla se virallinen tarina luodaan ja siitä pidetään kiinni kynsin hampain.