Funtsittavaa lomailee

Kesäloma

Funtsittavaa jää tästä päivästä lomalle, joten uusia postauksia julkaistaan vain satunnaisesti seuraavan...

... kuukauden, parin tai pidemmän ajan saatossa. Pahoittelut kaikille lukijoille että luvattu 6 postausta/kuukausi lipsuu toistaiseksi.

Onhan tuossa nyt reilu 150 tekstiä hakattuna, ettei heti pitäisi uudenkaan lukijan funtsiminen loppua kesken.


Muutama teksti mistä aloittaa

Propagandasta: Propagandan alkeet ja Median luoma illuusio elinympäristöstämme

Politiikasta: Politikos ja Miten valedemokratian illuusio säilytetään?

Psykologiasta: Kyseenalaistamisen veteen piirretty viiva ja Palkkasoturi


Lukekaa, jakakaa ja nauttikaa kesästä

Kesä on hyvää aikaa lukea jos jonkinmoista. Joskus täysin vastakkaisen mielipiteen lukeminen omaan kantaan nähden voi avartaa näkemystä enemmän kuin vanhan kertaaminen...

Jos jokin teksti tässä blogissa osui ja upposi, voisit ehkä harkita sen jakamista muidenkin pohdittavaksi? FB sensuroi tälläkin hetkellä ainakin yhtä tekstiä, eli ei tarvitse ihmetellä jos ei jakaminen onnistu...

Mutta ennen kaikkea, nauttikaa kesästä ja elämästä.
Terveisin, Jukka.

Politikos

Mitä politiikka onkaan?

Politikos, kreikaksi, tarkoittaa "kansalaisia koskevaa". Tällä määritelmällä lähes mitä tahansa asiaa voidaan pitää poliittisena. Usein kuulee sanottavan, että politiikka ei kiinnosta ihmisiä ja sen takia asiat ovat päin prinkkalaa, mutta se pitää paikkansa ainoastaan sanan uudemman määritelmän mukaan. Politics, juontaen sanoista "poly" eli monta ja "ticks" eli verta imevä parasiitti (punkki). Politiikka on muuttunut kansalaisia koskevista asioista poliitikkojen leikkikentäksi jossa kansalla ei ole mitään oikeuksia, ainoastaan velvollisuus äänestää seuraavat puhuvat päät eduskuntaan tai muuhun päättömään... siis päättävään elimeen. Miten tässä näin pääsi käymään? Ehkä siksi, ettei asiasta uskalleta puhua kun poliittisesti aktiivisilla on lähes jokaisella se oma pyhä lehmä suojeltavana. Jotenkin tulee Igor mieleen...

Tämä muutos ei kuitenkaan ole tullut vahingossa, vaan väitän sen olevan tietoinen ja täten tahallinen eli haluttu muutos. Kansa opetetaan avuttomaksi, jolloin tekemisen sijaan kyetään enää voivottelemaan ja tietenkin tekemään se kansalaisVELVOLLISUUS eli äänestää vaaleissa. Ennen se oli sentään oikeus, mutta nykyään jokainen hyvä ihminen tietää sen olevan velvollisuus ja ainut tapa vaikuttaa asioihin. Siis vaihtaa neljän vuoden välein puhuvat päät sirkukseen. Hyvin on propaganda uponnut, jos ei muuta.

Suuri kiitos tästä muutoksesta kuuluukin luotettavalle mediallemme. "Vallan vahtikoira" on joidenkin mukaan "vallan sylikoira", mutta kyseessä on enemmän muutos siihen, kuka päättää ketä vahditaan. Silloin ennenvanhaan kun Suomessa oli journalisteja, saattoi pahimmat suhmuroinnit päätyä lehtien otsikoihin. Nykyiset toimittelijat ja propagandistit kykenevät lähinnä lynkkaamaan julkkiksia ja myymään kansalle sodan rauhana ja totuuden vaarallisimpana asiana demokratialle. Uuskieli on myös levinnyt niin laajalle, että mistään vakavasta asiasta ei kyetä edes keskustelemaan kun aina joku loukkaantuu, vetäen vähintäänkin natsikortin pöytään päättäen keskustelun. Ainoastaan verta imevät parasiitit saavat suljettujen ovien takana puhua isojen poikien asioista. Kansa saa puhua vaan niitä koskevista asioista...


Kansalaisia koskevaa asiaa

Mikä nykyään sitten koskee kansalaisia? Onhan meillä kaikenlaista tärkeää jatkuvasti tuotuna kotisohvan ääreen television kautta. Sotapropaganda, vihanlietsonta ja jatkuva pelottelu tulee uutisista, joten ne ainakin vissiin koskevat kansalaisia? Jos taas ei niistä piittaa, löytyy mediasta onneksi paljon muutakin tärkeää asiaa joka koskettaa kansalaisten arkipäiväistä elämää. Mitäs kaikkea sieltä löytyykään vaikka tänään... nyrkkeilyä, Louhimies, joku on eronnut miehestään, superteini Timanttiliigassa ja joku voitti lotossa! No nyt ollaan tärkeiden asioiden äärellä, eiköstä? Varmaan jos selaisi hieman enemmän, näkisi vielä paskantärkeiden turhuuksien tissejä ja perseitä. Nyt oikeasti...

Ei sentään kaikki kansalaisia koskevat asiat ole viihdettä. Pitää myös muistaa syyllistää köyhiä rajoitteistaan ja ärsyttää kansalaisia jollain älyttömällä poliitikon aivopierulla. Mikä näitä kaikkia asioita yhdistääkään? Median keskustelujen ohjaus, joka pitää kansan kiinnostuneena kaikkeen mikä ei heitä itseään kosketa. Jos taas on sattunut onni potkaisemaan omalle kohdalle (päin naamaa) että on päässyt syyllisten, surkuteltavien tai vihattavien joukkoon, ei hätä ole kuitenkaan sen näköinen - ei kukaan "päättäjä" ole korjaamassa mitään esillenostettua ongelmaa kuitenkaan, kunhan vaan leukaansa loksuttavat ja pisteitä keräävät omaan pussiin. Politiikkaa, katsos - jokainen poliitikko kun tekee kaikkensa vain muutamaan asian tähden: päästäkseen valtaan, pysyäkseen vallassa ja kasvattaakseen valtaansa.

Kun siis kansaa koskevat asiat eivät kansaa juurikaan koske ja kansaa oikeasti koskevista asioista päättävät eivät kansastaan välitä, onko mitään sitten enää tehtävissä? On, paljonkin, mutta vanhan ja surkean kaavan toistaminen ei tässä kohtaa auta millään tavalla. Yksi näistä keinoista on kissan nostaminen pöydälle ja sen nurkassa kököttävän gorillan esiintuominen - kansalaisjournalismi epäkohtien esiintuomiseksi. Eihän se vielä yksistään toki riitä, mutta ongelmien tunnistaminen ja tunnustaminen on ainakin alkusoitto niiden korjaamiselle. Entä kuka niitä asioita korjaisi? Me, kaikki, yhdessä, ilman verta imeviä parasiitteja. Tekemällä "oikein" sen sijaan että "mitä käsketään"... kaikkien etu eikä harvan etu, menisikö siinä määritelmä "oikeasta"?


Muutos lähtee vain itsestä

Pienestä se lähtee. Yksi lopettaa voivottelun ja tekee yhdelle asialle jotain. Ehkä tämä rohkaisee toisen tekemään samoin itseään kiinnostavasta asiasta. Kolmas, neljäs, kymmenes, sadas... miksei myös tuhannes seuraa esimerkkiä? Jokainen voi tehdä politiikkaa, eli vaikuttamista kansalaisia koskeviin asioihin. Yksittäinen pienikin teko voi levitä laajalle kansan keskuudessa, kun tieto jaetaan keskuudessamme. Valtamedia ei näistä yksittäisistä teoista tule kiinnostumaan koska se sotii heidän omia tarkoitusperiään vastaan. Muutama itseään suoraselkäisenä poliitikkona pitävä voi näihin kansalaisaktivismi-asioihin tarttua, mutta siinä on aina vaarana että tarkoitus ei ole parantaa asioita vaan ratsastaa omaa etua ajatellen muiden hyveillä.

Jos yhteisiin asioihin vaikuttaminen kuulostaa liian vaativalta, voi aina keskittyä siihen oman tilanteen parantamiseen. Omasta terveydestä huolehtiminen, on se sitten fyysisen tai henkisen terveyden, auttaa kummasti jaksamaan. Kun ne omat asiat on saatu riittävälle tasolle, siitä saattaakin rohkaistua ja ryhtyä vaikuttamaan kaikkia koskeviin asioihin omista kokemuksista saaduilla opeilla? Pelastuuko esimerkiksi se maailma tai yhteiskunta kun noukkii vaikka yhden rikkinäisen pullon ojanpielestä? Ei, mutta se saattaa pelastaa yhden nelijalkaisen hengen. Pienistä teoista yksilötasolla se lähtee. Parasiittien tehtävä kun on ainoastaan imeä kaikki veri alamaisistaan... aivan kuten heitä käsketään tekemään.

Tulipa melkoinen sekoitus positiivista ja negatiivista kerrakseen tästä tekstistä? Uskon että näillä keinoilla asioita saataisiin parannettua ihan kaikille. Toivon että niin tulisi tapahtumaan mahdollisimman pian, mutta pelkään että asiat ovat valtaosalla vielä ihan liian hyvin, että otettaisiin härkää sarvista ennen kuin se katastrofi on omalla takapihalla asti. Muutama valonpilkahdus on kuitenkin jo tullut vastaan ja siitä se leviää kaikkialle. Kyllä, niin tulee käymään. Koska? - se on sitten aivan toinen asia. Miten on, korjataanko maailma ja luodaan uusi ilman parasiitteja?

Kasvoton vihollinen

Taistelu tuulimyllyjä vastaan?

Suurin ongelma kasvottoman vihollisen taistelussa on se, ettei sitä voi mennä pyyhkimään turpaan vaikka kuinka tekee mieli. Siis että mikä kasvoton vihollinen? Moni eri aate taistelee kasvotonta vihollista vastaan, joka saatetaan pystyä kuvaamaan todella tarkasti mutta sille ei silti kyetä antamaan kasvoja, eli jotain mihin sen kaiken vihan tai toki rakkaudenkin pystyy purkamaan. Vasemmisto taistelee oikeistoa vastaan ja päinvastoin, mutta vasta kun sille vastapuolelle saadaan kasvot, sitä voidaan kunnolla vastustaa - siksi politiikka sopiikin niin monelle kun aina löytyy kasvot sille puhuvalle päälle jota vastapuoli käyttää haitallisen aatteensa levittämiseen. Ihmistä on niin paljon helpompaa vihata kuin kasvotonta vihollista. Mutta usein se asian henkilöityminen yhteen (tai useampaan) kohteeseen vie itse aatetta aivan metsään.

Jos taas ei puhuta pelkistä aatteista vaan laajennetaan asiaa hieman toisaalle, voidaan tutkia kasvotonta vihollista kuten jokin salaseura. Lukemattomia eri ryhmittymiä, jotka toimivat piilossa valtaväestöltä mutta silti vaikuttavat lähes kaikkien elämään toimillaan. Nämä kasvottomat viholliset ovat todellisia uhkia, mutta niiden vastustaminen on tahallaan tehty mahdollisimman hankalaksi. Muutama esiin nostettu puhuva pää, esimerkiksi poliitikko, on vain harhautus vieden huomion toisaalle, johonkin "turvalliseen" kohteeseen. EUn tai vaikkapa Suomen kärkipoliitikkoja vihataan täydestä sydämestä ja haukutaan, vaikka he ovat vain vallan välikappale ja tikkataulu kansan vihalle. Onko näissä puhuvissa päissä sitten syytä vihata ja moittia? Toki, jos he eivät tekisi työtä käskettyä vaan paljastaisivat omat herransa, ei ongelmaa ehkä olisi lainkaan. Tosin todennäköisempää olisi, että heidät oltaisiin vaihdettu jo kauan ennen kuin he edes saattoivat ajatella herrojensa pettämistä.

Nämä vallassa olevat kasvottomat ovat kuitenkin mestareita luomaan median avulla kasvot mille tahansa täysin epämääräisellekin (usein keinotekoisesti luodulle) viholliselle - kasvot jota kansan tulee vihata tai sääliä. Ilmastonmuutos on tästä hyvä esimerkki. Mitään muuta ei ole saatu vuosien aikana tehtyä, kuin lukemattomia dokumentteja ja promokuvia kärsivistä ihmisistä ja eläimistä. Puheet on suuria ja rahaa palaa, mutta mitään ei oikeasti tehdä asian hyväksi. Asian pahaksi taas tehdään jatkuvasti, kun ihmisiä neuvotaan kuluttamaan ja maksamaan sitten syntisestä toimestaan entistä enemmän veroja. Kuka sen kertoo? Kaunis puhuva pää joka tekee työtä käskettyä, esittäen niitä "uhreja" kansalle kuin se kaikki olisi tavallisen tallaajan syytä, antaen näin kasvottomalle viholliselle vihattava kohde - peilikuva ihmisestä itsestään. Syy on tosin aivan muualla...


Kasvojen antaminen

Entä jos joku sitten menee tekemään sen virheen, että kaivaa sieltä verhojen takaa esille ne kasvot jotka oikeasti on ongelman aiheuttaneet? Riippuu paljolti siitä, kuinka ison kalan on sattunut löytämään. Pieniä sinttejä, kuten paikallispoliitikkoja tai joidenkin pikkufirmojen pomoja saa raahata suupielestä kansan nähtäville aika vapaasti. Jopa valtamedia saattaa liittyä lynkkaukseen, etenkin jos sillä saadaan riittävä skandaali nostettua esiin ilman että ne isot kalat häiriintyvät. Näitä "suuria skandaaleja" media toki etsii välistä itsekin, jos joku sintti on kasvanut liian suureksi vaarantaen isompien leikin. Nyrkkisääntönä on hyvä muistaa, että jos valtamedia asiasta puhuu, se tehdään tarkoin harkituista syistä eikä mitään oikeasti valtaa uhkaavaa asiaa tulla esimerkiksi Ylenannosta näkemään. Päinvastoin - valtamedian puolesta/vastaan kun kääntää päälaelleen, ollaan usein lähempänä totuutta.

Mutta joskus aina löytyy rehellisiä, hyviä, ihmisiä, jotka ovat törmänneet siihen oikeaan suhmurointiin ja tuovat sen esille. Moisesta rehellisyydestä usein palkitaan kaatamalla kuormakaupalla paskaa niskaan, kaikkien kääntymisellä vastaan ja kohonneella itsemurhariskillä (virallisen kuolinsyyn mukaan). Suomessa näitä tapauksia on aniharvassa, mihin voi syynä toki olla se ettei täällä ole ihan niin suuria ja vaarallisia kaloja piilossa että ne edes voitaisiin paljastaa. Ainoastaan pikkusinttejä, eli poliitikkoja, Suomesta löytyy jahdattavaksi. Mutta kuka heitäkään edes jaksaa jahdata kun Suomalaiset poliitikot tekevät kiltisti mitä käsketään ja kansa heidät palkitsee äänestämällä kerta toisensa jälkeen jatkoon?

Moni kuitenkin tarvitsee ne kasvot taisteltavaksi pelkän kasvottoman vihollisen sijasta. Tämä on täysin ymmärrettävää, koska erävoittoa ei kasvottomasta juurikaan saa siinä kun jonkin näkyvän tahon kaatuminen palliltaan on selvä tulos omista toimista. Taisteluväsymys onkin monen kohtalona, joka lähtee näitä kasvottomia tuulimyllyjä haastamaan. Kauanko sitä jaksaakaan jostain suurestakin vaarasta puhua ja valistaa, kun juurikaan mitään näkyvää ei tapahdu? Ongelma onkin melkoinen kun pieniä sinttejä voi loputtomasti kellistää, mutta se ei juurikaan johda mihinkään suureen muutokseen ... ja niiden isojen kalojen lähelle ei edes pääse niin että saisi edes kerran kunnolla iskeä. Hankala paikka missä Usko helposti jättää, Toivo lähtee mutta Yrjö voi olla tulossa...


Mikä siis avuksi?

Jos tähän kysymykseen tietäisin vastauksen, olisi niin moni ongelma jo ratkaistu. Jokainen saakin omalla kohdallaan funtsia, miten niitä kasvottomia pahoja vastaan voidaan parhaiten taistella? Yksi keino mikä ainakin osittain toimii on se, että antaa pirujen olla keskenään ja keskittyy vain siihen omaan elämäänsä ja koettaa tehdä siitä niin hyvän kuin ikinä pystyykään. Jos ei muuta niin saa sillä ainakin muut kateelliseksi kun hymy on omalla naamalla kun muilla menee päin helvettiä? Mutta jos ensin korjaisi oman elämänsä ja sitten auttaisi naapuriaan joka sitten auttaisi naapuriaan... leviäisikö se läpi koko maan?

Entä korjaantuisiko se maailma jos onnistuisimme valistamaan kaikkia niistä piruista kaiken takana? Tai jos lopetettaisiin voivottelu ja korjattaisiin epäkohtia yhtä kerrallaan ja pikkuhiljaa? En osaa sanoa, mutta se on melkoisen varmaa että jos mitään ei tehdä, nämä nykyiset ja tulevat "päättäjät" ajavat maamme niin syvälle suohon, että sieltä ei nousta ilman veren vuodatusta. Tosin näyttääkin siltä että siihen suuntaan halutaan asioita muutenkin ajaa? Ei vaan ihan heti uskoisi ihmisen olevan kehittynein olento maan päällä jos ainut keino ratkaista ongelmat on käyttää väkivaltaa...

Miten sinä lähtisit asioita korjaamaan, vai onko kaikki vaan ihan okei ja muutosta ei edes tarvita? Moni kuvittelee asioiden korjaantuvan sillä, että se oma puolue pääsee suurimmaksi porukaksi seuraavissa tai sitä seuraavissa vaaleissa. Tätä nyt on kokeiltu kohtuullisen monta kertaa eikä se vielä ole tainnut kertaakaan toimia? Tosin tätä äänestämisen pyhää lehmää ja "demokratiaa" ei yleensä suvaita kritisoitavan, joten juuri sen takia sitä kritisoinkin. Ne kasvottomat tahot sielä poliittisten puhuvien päiden takana on se ongelma, marionettien vaihto ei siihen auta pätkääkään. Seuraavaksi suosittelenkin tähän kevyeen kenttävitututukseen itselleni ja muille mennä haukkaamaan happea raikkaaseen ulkoilmaan...

Miten tappaa sananvapaus?

Helposti, näköjään... mutta alustetaan asiaa hieman

Seuraava teksti tullee järkyttämään ja/tai suututtamaan useaa ismiinsä jämähtänyttä, joten jos uskot oman ismisi olevan juuri se "oikeamielinen ja hyvä uskomusjärjestelmä", en voi suositella seuraavaa pohdintoa juuri sinulle. Sananvapaus joko on tai ei ole. Suomessa sitä ei ole ja valtaa pitävät haluavat asian niin säilyvän. Työkaluja tähän heillä on useita, joihin tässä nyt tullaan hieman tarkemmin perehtymään. Lehdistönvapaus Suomessa toki on, eli jokainen toimittelija saa vapaasti julkaista ennakolta määrättyjä mielipiteitä omassa mediassaan. Vapauttahan sekin on, jokainen kun voi vapaasti vaihtaa mediaa, eikös?

Perustuslaki sanoo asiasta seuraavasti: "Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla. Lailla voidaan säätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia." - Ennakkosensuuria ei saa tehdä, jälkeenpäin saa vapaasti rangaista. Tämä ei toki kansalaisen näkökulmasta ole sananvapautta, mutta semmoisena asiaa myydään. Mutta ongelmaksi vallassa oleville onkin se, että ihan kaikesta ei voida rangaista, joten asia vaati korjauksen. Voisikin sanoa että korjaus itsessään oli varsin nerokas... silleen "evil genius" tyyliin nerokas.

Yleinen asenne on siihen suuntaan, että vasemmisto saa sanoa mitä haluaa ja oikeisto vaimennetaan. Käytännössä ero ei ole niinkään oikeisto vs. vasemmisto vaan globalistit vastaan lokalistit, missä lokalistit vaimennetaan keinolla millä hyvänsä. Tästä ilmiöstä kirjoitin aikasemmin pohdinnossa "Sananvapaus ja Sananvastuu". Mutta jotain jäi puuttumaan, joten asia vaati tarkempaa kaivelua. Sananvapauden puolesta pidetty mielenosoitus tässä hiljattain oli kuitenkin se kriittinen kohta itselle, missä tuli melkoinen herätys, pettymys ja samalla halolla omaan otsaan. Niin tietysti, miksen jo ennemmin tuota huomannut?


Assosiaation harha

Koska ja missä sananvapautta on rajuimmin rajattu tähän mennessä? Propagandan mukaan natsien kirjanpolttajaiset on ehkä se suurin yksittäinen ja ikoninen tapahtuma. Siis natsit = sananvapautta vastaan. Mutta kenen sananvapautta rajoitetaan? Oikeiston, äärioikeiston, eli persujen = natsien, jos propagandaan uskoo. Ja kuka rajoittaa? Äärivasemmisto, eli sosialistit, eli natsit (kansallissosialistit, jos jollain mennyt ohi tämä nimen alkuperä) aivan kuten alkuperäisessä mielleyhtymässä. Mutta vasemmisto ei ole natseja koskaan ollutkaan vaan he ovat antifasisteja eli natseja vastaan, joten äärioikeisto sananvapaudesta puhuessaan haluavatkin oikeasti rajoittaa sananvapautta joten heidät tulisi vaimentaa eli sananvapaus viedä pois. Eli molemmat puolet pitävät vastustajiaan fasisteina ja natseina, jotka haluavat rajoittaa sananvapautta, samalla kun ovat itse sananvapauden puolella. Logiikka? Turhaa...

Tavalliselle tallaajalle tilanne esitetäänkin näin: kansallismielisyys = sananvapauden puolesta puhujat = natseja = hyvän ihmisen kuuluu vastustaa. Kun kansallismielisyys halutaan joka tahon suunnalta linkittää sananvapauteen, saadaan mielleyhtymä siitä että sananvapaus on se jokin mörkö, jota pitää rajoittaa koska "vihapuhe" ja "sananvastuu", vaikkei kumpaakaan oikeastaan ole. Kun sananvapauden puolesta olevassa mielenosoituksessa aletaan saarnaamaan kansallismielisyyttä, ei kenelläkään ole epäselvää että nämä kaksi ovat sama asia, vaikkei olekaan niin millään tavalla. Kyllä, kansallismielisten sananvapautta rajoitetaan jatkuvasti ja vasemmisto hurraa asialle, mutta tällöin olemme myös juuri siinä kohdassa kun sananvapautta tapetaan.

Onkin vaikea keksiä mitään sen myrkyllisempää sananvapaudelle, joka oikeasti on ihmisoikeus, kuin se, että sananvapaus yhdistetään mihin tahansa ismiin. Kyllä, itsekin olen astunut huomaamattani tähän miinaan, minkä globalistit ovat kaikille asettaneet. Vapaalla sanalla ja vapaalla keskustelulla voitaisiin asiat oikeasti ratkaista, mutta sitä ei haluta. Siksi sananvapaus on poljettu maahan yhdistämällä sen kannattajat aina juuri sillä hetkellä valittuun viholliseen, joka tällä kertaa sattuu olemaan kansallismieliset. Ja näin sitä oppositiota kontrolloidaan, samalla kun valeoppositio eli KAIKKI eduskunnassa oppositiossa olevat puolueet osaa kannattajansa ohjata vastustamaan omaa etuaan eli olemaan hiljaa kun herrat puhuu.


Oikeus puhua ja olla kuuntelematta

Sananvapauteen kuuluu jokaisen oikeus kertoa oma mielipide asiasta kuin asiasta. Ja mikä nykyään niin monelle tulee yllätyksenä, on jokaisella myös oikeus olla kuuntelematta toisen mielipidettä. Jos ei kelpaa niin ei sitä ole pakko kuunnella tahi uskoa mitä se toinen sanoo. Ei tätäkään mietintöä tarvitse uskoa, mutta siihen vapauteen kuuluu myös olla samaa mieltä joko osittain tai kokonaan. Se on sitä vapautta, kun jokainen saa kantansa kertoa ja ne asiat mitkä saavat sitten kannatusta ohjaavat jopa kokonaisten kansojen toimia. Mutta aina kun jokin ääni vaimennetaan, se on satavarma merkki että nyt joku koittaa huijata. Siksi median vaikeneminen tietyistä asioista on juuri sitä propagandaa, eli sananvapauden myrkkyä.

Otetaampa esimerkki yhdestä viimeaikaisesta uutisesta, missä varoiteltiin taas vaihteeksi punkkien levittämistä taudeista. Rokottaminen on kallista eikä niinkään tehokasta, joten ongelman hoitamiseksi ehdotettiin kauriiden ruokintapisteisiin asennettavia punkkimyrkkytötteröitä. Kun kauris käy syömässä, osa sen turkissa olevistä punkeista kuolevat ja useamman punkkisukupolven jälkeen punkkeja ei ole enää kuin murto-osa. Vapaa sana kun otetaan mukaan, niin mukaan saadaan: mitä siitä muuta seuraa kuin että punkit kuolevat? Myrkytämmekö vesistöt? Myrkytämmekö muita eliöitä? Entäs ne punkkien oikeudet? Ihminen ollessaan kaiken herra, hän saa päättää alempien olentojen kohtalosta? Pitäisikö punkkien kantaa edes kuunnella? ... kuulostaako tutulta?

Jännä juttu tuo sananvapaus. Yhdenkin äänen vaimentaminen voi johtaa koko ihmiskunnan tuhoon. Asioista saa ja pitääkin olla eri mieltä ja keskustelemalla asiat voi halutessaan selvittää. Pakko asioita ei tietenkään ole selvittää vaan ne voidaan jättää silleensä, odottamaan seuraavaa räjähdystä ja paskamyrskyä. Sekin on vapautta, että pitää toista jonakin hulluna eriävän mielipiteen vuoksi. Mutta asia voi myös eskaloitua ja johtaa jälleen vaikka siihen ihmiskunnan tuhoon. Jokainen kanta ja mielipide on kuitenkin tärkeä, koska kukaan ei voi kaikkia näkökantoja tuosta vaan huomata. Vasta kun on kuullut mitä muilla on sanottavaa, voi niitä muiden mielipiteitä arvottaa omaan näkemykseensä sopivaksi. Eri mieltäkin voi olla keskustelun jälkeen... kuulemma. Onko näin vai onko näin? Vai jotain ihan muuta, siinäpä funtsittavaa ihan jokaiselle.

"Mahtavin harhautus..."

... missä paholainen onnistui ...

... oli uskotella maailmalle että häntä ei ole olemassa. (Vapaa käännös lauseesta: "The greatest trick the Devil ever pulled was convincing the world he didn’t exist." - elokuvasta “The Usual Suspects” vuodelta 1995.) Mutta nyt ei puhuta mistään uskonnollisesta tai muuten kuvitteellisesta tahi oikeasta olennosta vaan "pahasta" maan päällä. Niin siis mistä? Nyt puhutaan tahoista, jotka tekevät mitä tahansa saadakseen lisää rahaa ja valtaa kaikkien muiden kustannuksella. "Oiligarkit" kuuluvat hyvin tähän ryhmään, mutta pienempiä, samoin kuin suurempiakin "pahoja" kantaa maa päällään. Paitsi että jos mediaa on uskominen, se on vain salaliittoteoriaa. Ja se on juuri jutun ydin.

Sattumateoreetikolle salaliittoja ei ole olemassakaan, vaikka suuri osa asioista tapahtuukin piilossa kaikkien nähtävillä ja hiljaisella hyväksynnällä. Ei siinä, ihmiset ovat olleet kautta aikojen loistavia kusettamaan toisia omaksi edukseen, eli ilmiö sinällään ole mikään uusi. Mutta globalisaation myötä vallanhalu kasvoi ja samalla ensimmäistä(?) kertaa ihmisen historiassa täysi maailman hallinta pienen porukan ohjaamana on mahdollinen... eikä vain mahdollinen vaan todellisuutta. Hallitsevatko nämä tahot sitten kaikkea ja kaikkia? Ei... vielä, mutta yritys on melkoinen.

On se sitten jokin kotimainen suhmuroiva poliitikonrääpäle tai joku miljardikirstunsa kannella istuva Soros ja kumppanit, heitä kuitenkin yhdistää muutama asia. He ainakin luulevat olevansa koskemattomia, koska media on heidän hallussaan ja kansa uskoo mitä media kertoo. He kuvittelevat, että hallitsemalla väkivaltamonopolia kansa ei tule nousemaan heitä vastaan. Usein he myös uskovat, että he ovat oikeutettuja johtamaan kansoja omien halujensa mukaan. Mutta ennen kaikkea, he kaikki surffaavat yhden, täydellisesti onnistuneen, propagandatempauksen siivellä. Nykyaikana kun internetin välityksellä lähes kaikki tieto olisi lähes jokaisen saavutettavissa, luulisi että kaikki olisi jo paljastunut... mutta niin ei ole. Siispä mikä oli tämä...


Onnistunein propagandakampanja, koskaan?

Osa saattaa jo tunnistaa mistä on kyse, jos mainitaan: "Executive Order 11130 of November 29, 1963". Tuttavallisemmin "Warren Commission", eli tämä surullisenkuuluisa JFK salamurhan virallinen selvitys. Ei, itse selvitys ei ole se mistä puhutaan, vaan sen mukana tullut, CIAn median kanssa organisoima, ehkäpä se tähän päivään mennessä parhaiten koskaan onnistunut propagandakampanja. Siis se, missä termi "salaliittoteoreetikko" sai vielä nykyäänkin vahvasti käytössä olevan iskuvoimansa. Mikä se totuus JFK salamurhassa onkaan, sitä ei ehkä tulla koskaan tietämään, mutta kaikki sitä (ja kaikkea muuta) virallista totuutta koskaan kyseenalaistaneet saivat lähes pysyvän leiman otsaansa... "Hullu salaliittoteoreetikko".

Termi sai nopeasti merkityksensä, eli kutsumalla toista salaliittoteoreetikoksi leimaat KAIKKI vastapuolen koskaan, missään, sanomat ja kannattamat asiat mielipuoliseksi hörhöilyksi niiltä osin kun satut olemaan eri mieltä asioista. Mitään ei tarvitse selittää tahi perustella, pelkkä salaliitosta mainitseminen kertoo jo kaiken. Älyllinen laiskuus kunniaan, asioista selvän ottaminen ei ole muodikasta - riittää että katsoo illan uutiset televisiosta niin osaa tunnistaa kaikki salaliittoteoreetikot välittömästi: he eivät ole samaa mieltä kuin tuttu ja turvallinen TVssä esiintyvä puhuva pää. Natsikortti vielä siihen päälle niin vastapuoli on kokonaan servattu, ilman yhtäkään perustelua, todistetta tai edes auttavaa argumentointia omalle kannalle. Omaa kantaa ei edes tarvita, vastapuoli kun kerran on täysin hullu.

Kun joskus kauan sitten, eli ennen vuotta 1963, salaliittojen olemassaolo tiedettiin, myönnettiin ja niille koetettiin löytää todisteet ja lopulta paljastaa, CIAn kampanjan jälkeen on maailma muuttunut. Katsotaan televisiosta miten asia meille kerrotaan ja kaikkea sitä vastaan puhuvaa epäillään kuin ne olisivat entisaikojen salaliittoja. Uutena ilmiönä nettiaikana on koetettu lanseerata trolli-leimaa, mutta nykyajan valtamedian toimittelijoilta puuttuu se auktoriteetti saada termi uppoamaan yhtä tehokkaasti kuin salaliittoteoreetikko aikoinaan iski. Trolli-leimalla on kuitenkin täsmälleen sama tarkoitus - vastustajan leimaaminen ja kaiken sanotun hylkääminen suoralta kädeltä ja ilman yhtäkään argumenttia. Toki salaliittoteoreetikoksi on paha toista leimata, kun televisiosta näytetään tykkitulta ja ohjusiskuja - kaikki sen näkee että niin tapahtuu, mutta asiaa väärin tulkitsevat ovat trolleja. Rauhan ohjuksia ja demokratian levittämistä ei parane arvostella...


Järjen käyttö takaisin?

Kun katsoo kuinka usein valtamedia jää kiinni valehtelusta ja tiedon vääristelystä, voisi kuvitella että ihmisistä olisi tullut jo hieman epäilevämpiä virallista totuutta kohtaan. Käytännössä tilanne taitaa olla päinvastainen, ainakin niiden osalta jotka luulevat jo tietävänsä totuuden. Ja tässä ehkä koko jutun juoni piilee - aina kun luulee tietävänsä miten asia on, ei sitä edes ajattele kyseenalaistavansa. Jos edes joskus hieman epäilee omaa kantaansa, ollaan jo paremmalla pohjalla... Tämä pätee tietysti jokaiseen mahdolliseen kantaan. Ainut mihin voikin luottaa on se, että valtamedia kertoo uutisista tarkasti valitun version.

Epätietoisuudessa eläminen on monelle kelpaamaton vaihtoehto, joten omaksi kannaksi valitaan helposti se yleinen mielipide, jonka valtamedia kertoo. Koska eihän sielä taustalla voi kertakaikkiaan olla mitään suuria voimia jotka voisivat vaikuttaa lähes kaikkeen? Ja siksi kyseessä onkin se mahtavin harhautus, tähän päivään mennessä. Takapiruja ei ole, kaikki on selvästi näkyvillä ja juuri kuten media kertoo - mutta kenen media, millä motivaatiolla ja uskomuksella? Osa selvistä suhmuroinneista kun jätetään avoimesti ja päivänselvästi kaikkien nähtäville niin, että niistä huomaa että jokin mättää. Sitten vain syytetään valittua tahoa ongelmasta...

Mutta hitostako minä tiedän miten asiat oikeasti ovat. En edes kuvittele tietäväni monesta asiasta edes sen vertaa että osaisin niihin ottaa kantaa. Joistain asioista uskon tietäväni tarpeeksi, että osaan ottaa kantaa ja kertoa oman mielipiteeni perustuen niihin tietoihin mihin olen törmännyt syystä tai toisesta. Tietoja ja uskomuksia korjataankin matkan varrella lukemattomia kertoja... Siksi, älä usko mitä sanon - tutki mitä sanon. Uskoisin, että tänään on muuten äitienpäivä... joten kovasti onnitteluja äideille, etenkin omalle.

Piilossa kaikkien nähtävillä

Salaliittoja, salaliittoja kaikkialla

Katsoo sitten mihin suuntaan tahansa, on suhmuroinnista tullut jo kauan sitten osa normaalia länsimaista yhteiskuntaa. Lääke- ja ruokateollisuus, vain pienen osan mainitakseni, ovat malliesimerkkejä miten rahalla ohjattuna asiat ovat menneet päin helvettiä tavalliselle ihmiselle. Mutta siinä kun joskus kauan sitten näitä ongelmia yritettiin paljastaa ja estää, on kehityksen suunta kovin vastakkainen. Media, jonka kuuluisi näitä asioita kaivella ja paljastaa, on monelta osin vaihtanut puolensa täysin ison rahan puolelle ja kansaansa vastaan. Kehitys on toki ollut jo havaittavissa pitkän aikaa, mutta internetin aikakaudella asian räikeys on pikkuhiljaa paljastumassa myös tavalliselle tallaajalle.

Tutkimuksien vertailu ja lähempi tarkastelu ei kuitenkaan ole tavallisen ihmisen ominta toimintaa, joten sinänsä ei ole ihme että media onnistuu myymään ison rahan ajamaa agendaa "tieteen" avulla niin tehokkaasti. Mutta niin moni muu asia joiden tutkiminen ei vaadi tieteellistä taustaa livahtaa ohi valtaväestön huomion aivan yhtä helposti. Mikään määrä todisteita ei käännä valtamediaan uskovan kantaa, koska media on opettanut että kaikki heidän propagandaansa vastaan puhuvat ovat hulluja salaliittoteoreetikoita. Samassa ei liioin ole ihme, että ns. sattumateoreetikoiden määrä on kasvanut räjähdysmäisesti...

Politiikassa tämä suhmurointi on usein räikeästi näkyvillä. Kappas, poliitikon, joka päättää asiasta X, puoliso ja koko suku ihan sattumalta on juuri sillä alalla hyötymässä päätöksestä. Korruptiota? Ei suinkaan, vaan maan tapa - kaveria autetaan aina kun voidaan. Kerta toisensa jälkeen näitä "yksittäistapauksia" vallan väärinkäytöstä valuu lähes äänettömästi kansan tietoon, mutta mikään ei tunnu kuitenkaan muuttuvan. Media osaa kyllä muutaman tapauksen silloin tällöin nostaa esiin, jolloin tehdään joko kunnollinen medialynkkaus tai uusi voivoteltava asia kansalle. Mutta miksi näin tapahtuu? Miksi suhmurointi saa kerta toisensa jälkeen saman reaktion...


Hiljainen hyväksyntä

Siinä kun palkkasoturi tekee työtä käskettyä ja aiheuttaa sen ongelman, on jokainen ongelmasta tietoinen mutta hiljaa oleva osaltaan syyllinen siihen että asiat ovat päin persiitä. Vääryyttä toki maailmassa piisaa ja kaikkeen puuttuminen ei tietenkään ole mahdollista. Netissä keskusteltaessa asioihin olisi helppo ottaa kantaa, mutta valtaosa ei silti ääntään korota ja lähde valtavirtaa vastaan puhumaan. Ymmärrettävää, toki, mutta sitä se hiljainen hyväksyntä juuri tarkoittaa. Mutta miksi asioista ollaan hiljaa vaikka ne vaikuttavat negatiivisesti suoraan omaan elämään?

Mukavuudenhalu on varmasti osalla kyseessä. Jatkuva riitely ei tietenkään ole kenellekään eduksi, joten joskus on paljon helpompaa pitää suunsa kiinni. Toki jokainen tilanne on arvioitava erikseen että kannattaako sitä suutaan edes mennä aukaisemaan. Monessa tapauksessa kun siitä ei ainakaan itselle ole mitään etua, mutta jos sen suunsa avaa kun kuulijoita on useita, voi siitä suun avauksesta olla yllättäviä seuraamuksia. Suurin osa reaktioista valtavirtaa vastaan puhuessa ovat toki niitä hulluna pitämisiä, mutta sielä taustalla saattaa yksi tai useampi rohkaistua myös suunsa avaamaan, tai edes ajattelemaan asiaa tarkemmin.

Toisista asioista taas ei saa puhua, vaikka haluaisikin, kertoo myös valtamediamme. Jos asiasta X puhuminen johtaa poliisikuulusteluun ja syytteeseen, ei ole ihme että siitä ei huvita puhua. Kiertoilmauksella, kuten puhua asiasta X, voi asiasta puhua karvan verran vapaammin, mutta valtaosa tietää mistä asiasta puhutaan. Sama hiljainen hyväksyntä on kuitenkin kyseessä, jos ei suutaan saa auki oikaistakseen asian. Vallan väkivaltakoneisto on kuitenkin usutettu kansan kimppuun kiusallisista aiheista ja hiljaista hyväksyntää vaaditaan linnatuomion uhalla. Mutta tämä on toki vain salaliittoa, koska Suomi on reilu oikeusvaltio, kertoo luotettava mediamme.


Valitse taistelusi

Kaikkeen ei kenelläkään energia riitä ja ne omat taistelut on syytä valita huolella. Joskus on itselle parasta naamapalmun jälkeen nostaa kädet pystyyn ja todeta "pitäkää tunkkinne". Jokaisella se raja on itse määritettävä missä kohtaa noustaan rinta rottingilla seisomaan barrikaadeille ja koska istutaan kotona ja ihmetellään maailman hulluutta. Siihen ei oikeaa vastausta ole, mutta "väärä" vastaus on nähdäkseni se, että annetaan ihan kaiken vain tapahtua... ja voivotellaan asiasta, edes yrittämättä tehdä mitään. Toki se on se vallanpitäjien haluama tilanne: opittu avuttomuus.

Ideaalisessa yhteiskunnassa jokainen epäkohta nostettaisiin vuorotellen esille, tutkittaisiin ja etsittäisiin siihen korjaus. Raha, kilpailu ja ahneus olisivat mennyttä aikaa ja sen tilalla olisi rauha ja yhteistyö. Moisen odottelu voi tosin olla melkoisen utopistista ajattelua, siksi onkin parempi TEHDÄ asialle jotain. Hyvinkin pienillä teoilla voi jokainen vaikuttaa omaan tilanteeseensa ja kun kaikki tekevät niitä pieniä "hyviä" tekoja, yhteiskunta muuttuu kohti haluamaamme suuntaa. Media ja vallassa olevat taas haluavat jotain ihan muuta...

Jos verhon taakse kurkistaminen on liian pelottavaa, voi jokainen silti avata silmänsä ja tutkiskella sitä paljain silmin näkyvää korruption ja suhmuroinnin aiheuttamaa kaaosta ympäri maailmaa. Median propaganda on kaikkialla, mutta sen läpi voi pienellä harjoittelulla nähdä, ainakin pinnalta. Syvältä ei tarvitse edes kaivaa, kaikki tarvittava tieto on jo piilossa kaikkien nähtävillä. Ja kaiken sen hiljainen hyväksyminen on syy miksi sama meno jatkuu. Kaikki ei kykene asioille jotain tekemään, mutta lähes jokainen voi suunsa avata ja sanoa "EI". Se on vapautta...

Sattumateoreetikko

Eihän semmoista ole olemassakaan?

Sanakirjasta ei sattumateoreetikkoa (engl. coincidence theorist) tarvitse vielä ainakaan lähteä etsimään, mutta toisaalta, samalla logiikalla ei pitäisi salaliittoteoreetikkoa sieltä liioin löytyä. Siinä kun salaliittoteoreetikolle kaiken takana on näkymättömiä voimia jotka vetelevät naruista, on sattumateoreetikolle ihan kaikki tapahtumat sattumaa, yksittäistapauksia ja syyllinen löytyy iltauutisista. Jokainen "hyvä ihminen" tietää että kaikki paha maailmassa on joko sattumaa tai pahojen diktaattorien ja terroristien tekelettä. Ja jokainen virallisen totuuden poikkeavuus on aina sattumaa?

Median luoma illuusio kuvaa loistavasti kaoottisen ja pelottavan maailman, missä pieni ihminen ei voi kertakaikkiaan tehdä yhtään mitään muuta kuin voivotella menoa. Suuret johtajamme tietävät juuri mitä he tekevät, koska päätöksiä tehdään aina "asiantuntijoiden" neuvojen mukaan. Jos jotain siis menee pieleen, se täytyy olla sattumaa eikä esimerkiksi valuvikaa ja tahallista suhmurointia. Eihän kukaan olisi esimerkiksi voinut millään ennustaa pakolaisaaltoa Suomeen?

Poliitiikan sattumissa melkeinpä huvittavana voidaan pitää sitä kiihkoa huomata muiden puolueiden päätösten virheet kun oma puolue tekee aina oikein ja ongelmat ovat sattumaa. Suomessa tästä ei saa puhua, koska silloin suututtaa joka leirin, joten puhun siitä jälleen kerran. Kun kommunistien ja sosialistien tahalliset teot tappoivat satoja miljoonia, kapitalistit ihan sattumalta lahtasivat vähintään yhtä paljon siirtomaissaan tai kotimaissaan hitaasti myrkyttäen esimerkiksi ruualla ja lääkkeillä? Ihan sattumaa, ei lainkaan suunniteltua saatikka... salaliittoja.


Sattuma vai kaava? Kahdet standardit kunniaan

Kuvitellaan tilanne, missä tavallinen valkoinen heteromies etsii itselleen rikkaan vaimon. Vain vuosi onnellisen liiton solmimisen jälkeen vaimo sattuu kotona tapahtuneessa onnettomuudessa menettämään henkensä. Mies peri miljoonat, koska poliisi totesi tapahtuman olleen ihan sattumaa. Murtunut mies löytääkin häntä lohduttamaan uuden rikkaan lesken, joka jo pari kuukautta juhlien jälkeen joutuu kotona ihan yksin ollessaan hirvittävään onnettomuuteen ja lopputuloksena monimiljonääri mies joutuu jälleen asumaan palatsissaan yksin. Sattumaa, sanoo poliisi, ja täytyyhän sen niin olla koska kolmannenkin vaimon/onnettumuuden kerran jälkeen ei mitään kaavaa ole havaittavissa, sattumateoreetikolle.

Paitsi että tavallinen ihminen ei voi edes yhtä kertaa joutua sattuman uhriksi. Oma syy, jotain suhmuroitiin ja poliisi tutkii jokaisen napsahduksen perinpohjin. Kun talo palaa, ensimmäisenä syyllinen on omistaja koska eihän se nyt ole sattumaa kun kerran oli vakuutuskin voimassa? Tärkeänä työkaluna rikosten tutkinnassa pidetään asioiden kaavamaisuutta, koska monessa tapauksessa ihmiset toistavat osaamiaan temppuja vaikka tietävät jäävänsä siitä mahdollisesti kiinni. Media osaa myös nostaa epäilykset pintaan, oli siihen syytä tai ei. Kaavoja nähdään kun tekijä on narratiiviin sopiva, mutta kun halutaan kertoa toista tarinaa, ei yhtäläisyyksiä löydy sitten millään.

"Sori siitä" ja sama poliitikko jälleen kerran pelasi omaksi edukseen. Sattumaa ja yksittäistapaus, ei mitään tekemistä lukemattomien edellisten yksittäistapausten kanssa. Media kertoo sattumateoreetikon olleen jälleen oikeassa kun suhmurointia sen sadannen kerran saman tyypin tekemänä tapahtui - ihan vaan sattumaa, ei taustalla ole mitään salaliittoja. Sama toistuu useassa muussakin ammattiryhmässä, samoin kuin tiettyjen rikollisten kanssa, mutta media jatkaa omaa satuiluaan - sattumaa, yksittäistapauksia, mitään kaavaa ei ole havaittavissa. Ja jos edes kuvittelet näkeväsi kaavan, olet salaliittoteoreetikko, rasisti tai mikä milloinkin sattuu tilanteeseen sopimaan. Tapahtuma oli pelkkää sattumaa, ei siis mitään nähtävää ja hajaantukaa...


Kaiken takana on ... lähes aina jotakin - piilossa

Montako salaliittoa pitää sitten todeksi osoittaa virallisista papereista, että sattumateoreetikko uskoisi muuhun kuin median iltasatuun? Rajattomasti, tai siihen asti että se "sattuma" osuu omaan otsalohkoon. Valtaosalle on täysin mahdotonta uskotella, vaikka olisi näyttää tunnustus vallassa olevien taholta, että vallassa olevat ovat lähes poikkeuksetta tietoisesti aiheuttaneet ne sattumana myydyt ongelmat. Jenkeissä näitä vanhoja tapahtumia julkaistaan vuosikymmenten tapahtumien osalta aina kun jokin salassapitovelvollisuus päättyy. Yksi salaliitto toisensa jälkeen paljastuu vallassa olevien tekemäksi ja kärsijänä on lähes poikkeuksetta se tavallinen ihminen.

Jos Suomessa olisi oikeasti vapaa lehdistö & media, näitä tapahtumia tulisi kansan tietoisuuteen harva se päivä ja pikkuhiljaa kansa saattaisi ryhtyä vaatimaan päättäjiään vastuuseen. Mutta ei, asiat tapahtuvat joko suurempien ja hallitsemattomien voimien takia tahi sitten löydetään uusi lynkattava syntipukki ja kansa hurraa. Taustalla olevat tahot saavat huokaista helpotuksesta, koska sattumateoreetikot muistavat heitä puolustaa 24/7. Ja jos joskus jotain paljastuukin, se on vain salaliittoteoriaa eli ei siihen tarvitse kiinnittää huomiota laisinkaan. Sattuma on paljon todennäköisempi syy kaikelle pahalle?

Itse en pidä lainkaan sattumana, että salaliittoja tapahtuu ja niistä vaietaan. Suurin osa maailman tapahtumista ei ole sattumaa muutenkaan, vaan lukemattomien tahojen aikaansaannoksia. Osa näiden aikaansaannosten seuraamuksista on toki sattumaa, mutta meno on paljon lähempänä shakkia kuin pokeria saatikka rulettia. Jokainen tosin itse päättäköön uskooko sattumaan, illuusioon vai onko autuaan tietämätön miksi maailma on nykyisellä mallillaan. Miten on, uskotko sattumaan vai pöllähtikö tämä teksti eteesi syystä?

Kauhean kaunis kuva

Visuaalinen ihminen

Elämme nykyään hyvin visuaalisessa maailmassa etenkin median suunnalta. Television sisäänmarssin jälkeen audiovisuaalinen viestintä on vallannut melkoista tahtia tilaa kirjoitetun sanan kustannuksella. Ihminen on yleensä hyvin visuaalinen olento ja suuri osa kokemasta tapahtuu juuri näkemisen välityksellä. On se sitten pelkkä symboli tai jotain esittävä kuva, lähes poikkeuksetta kaikki median esiintuoma sisältää yhden tai useamman kuvan, joka asettaa tunnelman halutulle sanomalle. Täysin tietoisena tästä teinkin itse aikoinaan päätöksen olla käyttämättä yhtäkään kuvaa blogiteksteissäni - haluan ihmisten ajattelevan asiaa rauhassa, ilman kuvan luomaa tunnelmaa.

Aikaisemmassa tekstissä "Voivottelua" jo hieman raapaistiin pintaa mihin ja miten kuvia propagandassa käytetään. Edustava kuva voi ratkaista ihmisen kannan asiaan paljon tehokkaammin kuin teksti, koska kenellä onkaan aikaa lukea pitkä selostus ja miettiä asiaa kun se voidaan niin helposti iskeä takaraivoon asti yhdellä kuvalla? Meme-kuvat/videot ovatkin loistava ilmiö miten kuvilla ja rajallisella määrällä tekstiä voidaan sanoma saada leviämään viruksen lailla etenkin sosiaalisessa mediassa. Disinformaation levittäminen kuvien avustuksella onkin naurettavan helppoa ja siitä todisteena voidaan pitää niin tahallisia virheellisiä sitaatteja kuvan kera kuin White Helmets porukan luomia videotodisteita joita käytetään tekosyynä sotaan.

Siinä kun poliitikko haluaa antaa itsestään luotettavan kuvan jota käytetään markkinoinnissa, on median tyyli käyttää kuvia siirtymässä enenevissä määrin järkytyksen luomiseen kuvien avulla. "Katso kuvat!" on tyypillinen klikkiotsikko iltapäivälehdissä ja uutiset vilisevät toinen toistaan huomiota herättäviä kuvia myös perinteisessä valtamediassa. Kuvien teho on tunnettu jo pitkään ja sitä on käytetty hyväksi heti kun se oli mahdollista (painettu sanomalehti kuvien kera), mutta vasta viimeisten vuosikymmenten aikana on asiaan perehdytty myös tieteen suunnalta. Lopputulos: nyt osataan entistä tehokkaammin päästä ihmisen tunteisiin kiinni, järjen sijasta. Ja kuinka se tehdään?


Shokki"hoitoa"

Muistatko joskus ajaneesi autolla kotiisi ja havahtuneesi vasta kotipihassa että olet jo perillä? Tästä ilmiöstä on kyse, eli ihmisen siirtymisestä automaattisen ajattelun piiriin tietoisen sijasta. Hypnotisoinnissa ihmisen aivojen tietoisen osan (thalamus) vaikutusta pyritään vähentämään ja siirtämään painotus tunteisiin ja mielikuviin. Siinä kun hypnotisoija tekee sen usein puheellaan ja olemuksellaan, media tekee sen shokeeraavilla kuvilla. Mitä rentoutuneemmassa tilassa ihminen on, sitä helpommin shokkikuva kytkee tietoisesta ajattelusta tunteisiin. Eli istuessasi raskaan päivän jälkeen kotisohvalla iltauutisia katsoen, olet lähes täydellinen uhri median shokki"hoidolle".

Tapauksesta riippuen media valitsee halutun tunteen ja uutisten lukijan tuttu ja turvallinen ääni vaivuttaa sinut mediahypnoosiin... Sinun halutaan pelkäävän sotaa, mutta samalla pitävän sotaa ainoana keinona ratkaista asioita. Suuri johtaja sankarinviitta päällään kertoo tunteisiin vetoavassa puheessaan pian alkushokin jälkeen maamme tarvitsevan yhtenäisyyttä ja uskoa johtajiinsa. Tämän jälkeen huomiosi kiinnitetään maan sisäiseen tilanteeseen, missä väkivalta ja raiskaukset ovat yleistymässä ja sinun tulee pelätä niitä. Syylliset osoitetaan, joihin sinun tulee vihasi kohdistaa, mutta samalla muistutetaan että sinun tulisi hävetä jos vihaat niitä joita juuri hetki sitten neuvottiin vihattavan. Hyvä ihminen pelkää ja vihaa ainoastaan niitä, jotka vihaavat suuria johtajia tai edes kuvittelevan olevansa oikeutettuja kritisoimaan tilannetta... Miten on, kuulostaako tutulta?

Kaikki tämä ja niin paljon muutakin iskostetaan ihmisen takaraivoon asti kuvien välityksellä. Samaa tekniikkaa voidaan toki käyttää myös "hyvään", eli ihmisten opettamiseen ja positiivisten asioiden levittämiseen. Mutta koska kaikessa on kyse vallasta ja rahasta, mitä veikkaat mihin suuntaan ihmisiä enimmäkseen ajetaan? Samalla moinen ajatusten suunta saa aikaiseksi mielikuvan "salaliittoteoriaa!", mikä taas muodostaa kuvan foliohatuista ja kaiken maailman hörhöistä, eikö totta? Mutta jostain nekin kuvat on sinne takaraivoosi iskostuneet... Järjellä ajateltuna asia saattaa kuulostaa toki hullulta, koska eihän juuri sinua ole voitu huijata kaikki nämä vuodet NOIN helposti? Vuosikymmeniä tuo sama kusetus puri myös minuun...


Ja taas... no mutta mitä sitten?

Aikaisempia tekstejäni lukeneelle tuleva ohjeistus tuskin tarjoaa kovin suuria ahaa-elämyksiä, mutta koska kertaus on opintojen äiti, ei pidä hukata hyvää mahdollisuutta toistaa vanhaa, eikö vain? Ensiksi - laita se televisio kiinni. Jos sitä on ihan pakko katsoa, älä katso sitä väsyneenä vaan mahdollisimman hereillä ja tietoisena kaikesta mitä näet ja kuulet. Valtamedian uutiskuvat valitaan aina syystä, joten jos et voi ohittaa kuvia, tutkiskele mitä niillä halutaan sinulle kertoa. Osa kuvista voi sisältää symbolisia merkityksiä kun taas osan tarkoitus on iskeä suoraan tunteisiin (esim. kuvat lapsista sodan keskellä). Osassa kuva(t) taas on viittaamassa tiettyyn henkilöön, mutta siinäkin kuva on usein valittu antamaan tietty vaikutelma - "suuresta johtajasta" aina "hulluun" asti.

Koska kaikki media on propagandaa, on kaikki "uutisissa" kerrottu tekstikin osa sitä samaa propagandaa. "Kuvituskuvalla" luodaan ensin haluttu tunnelma ja siten ihminen viritetään oikeaan mielentilaan sisäistämään kuvaa seuraava tekstiosuus. Rauhoittamalla mieli alkushokin jälkeen saattaakin olla hyödyksi, kun haluaa tutkia jotain uutista tarkemmin ja selvittää mitä siinä oikein halutaankaan kertoa. No mutta eihän ne nyt kaikkeen moista shokkihoitoa sotkisi? Ei, tietenkään, siksi et varmasti edes urheilu-uutisia katsoessasi/lukiessasi innostu asiasta ja välittömästi osaa kannustaa sitä valitsemaasi tahoa?

Jännä juttu nuo kuvat, eikö totta? Niinkin yksinkertainen asia ja se tunnelatauksen määrä on aivan käsittämätön. Ei kaikille, tietenkään, koska kaikki ihmiset eivät ole samalla tavalla visuaalisia. Kaikki eivät liioin ole hypnotisoitavissa, mutta ainoastaan yksi ihmisryhmä ei saa minkäänlaista shokkia nähdessään sodan kärsimystä - psykopaatit. Eli me kaikki muut olemme ja tulemme olemaan kuvien liikuteltavissa. Jokaisen tuleekin itse päättää mille kuville itsensä altistaa. Itselleen kissa kiusaa tekee kun maitokuppinsa kaataa...

Voivottelua

Uutisia joka tuutista

Jos uutisia vielä sattuu seuraamaan, taitaa monella reaktio olla useampaankin uutiseen "voi kamalaa, voi hirveää". Tämä voivottelu (engl. "Oh dearism") ei kuitenkaan ole mitään sattumaa, mutta se ei liioin ole seurausta tilanteen yllättävästä pahenemisesta. Kyllä, monet asiat ovat päin persiitä ympäri maailmaa ja samalla monessa länsimaassa eletään rauhallisinta aikaa vuosisatoihin. Tilastojen valossa Suomessa turvallisuustilanne on heikentynyt tietyillä alueilla huomattavasti, mutta suuressa osassa maata ei juuri mikään ole muuttunut. Nämä kaksi asiaa sekoitetaan kuitenkin loistavasti median ansiosta keskenään, jolloin saavutetaankin juuri haluttu mielentila ihmisissä...

Se mielentila on sekaannus. Siinä kun pelolla hallitaan ja vihalla ohjataan ihmisten käyttäytymistä, tahallisella sekasorron kuvan antamisella ihminen saadaan tekemään kaksi propagandalle tärkeää asiaa: loppumaton tiedonjano uutiskynnyksen ylittävistä tapahtumista ja pelastuksen etsiminen. Media antaa sen kuvan, että ainoastaan seuraamalla heidän elintärkeää uutisointia, voi pieni ihminen pelastua kaikelta maailman pahalta. Niin paitsi ettei sitä pelastusta ole liioin tarjolla.

Että voivottelu saisi jatkua kaikessa rauhassa, on muistettava toistaa sanoma: tämä asia nyt vaan tapahtuu eikä sille mitään voi. Voi voi kun kamalaa, mitäs tässä nyt sitten voikaan tehdä? Auttaisiko jos menisi asian jakamaan muidenkin voivoteltavaksi? Eikö auttanut ja vastaan tuli vielä kymmenen uutta kauheaa tapahtumaan, joille ei liioin ole tarjolla ratkaisuja? Asioille luvataan aina joskus tehdä "jotain" ja osalla on kovaa tekemisen meininkiä ainakin omissa puheissa, mutta käytännössä mitään ei tehdä koska mitään ei haluta tehdä. Voivottelu siis saa jatkua kun asioita ei korjata, mutta kaiken sen pahan keskeltä nousee kansan näkyville sankareita! Sankareita, jotka ei liioin tee mitään, kunhan puhuvat, mutta se taas on toinen asia...


Sankareiden esiinmarssi

Sankareiden luomisessa tarvitaan taas median apua. Oli se sitten perinteisen median tai sosiaalisen median esiintuoma sankari, on esitys oikeastaan aina samaa sarjaa. Ongelma pitää ensin purkaa auki katsojalle/kuuntelijalle, koska tekstimuotoisena menetetään se shokkivaikutus ja ihmiset ehtivät ajattelemaan välillä. Tämä kamala asia on just nyt sinua koskettava (vaikkei ehkä olekaan) ja nämä tahot ovat siihen syyllisiä (vaikka eivät pohjimmillaan olekaan), mutta ei hätää, MINÄ olen laskeutunut keskuuteenne! Lisätään dramaattista musiikkia ja tarkkaan valittua kuvaa, esimerkiksi antamaan sankarista oikein edustava kuva.

Jokaiselle ongelmalle löytyy sankarin puheista ratkaisu, mutta se on kovin vaikeaa ja vaatii runsaasti sinun uhrauksia ja rankkoja toimia (samalla kun minä täällä neuvon miten kaverini tienaavat uhrauksellasi ja asia ei oikeastaan edes korjaannu). Samaa tekniikkaa käytetään niin vallassa olevien kesken, kuin myös kontrolloidun opposition suunnasta. Oikea oppositio keräisi kansan kasaan ja tekisi ongelmalle jotain, kontrolloitu vain pelaa tunteilla omaksi edukseen ja esittää tekevänsä jotain. Sankarinviitta on lähes jokaisen portinvartijan niskassa...

Ja kun asialle on riittävän kauan lässytetty jotain tehtävän, on uhrauksia tehneet riittävän apaattisia innostumaan enää yhtään mistään ja he palaavat takaisin voivotteluun. Ja kappas, mitä media sitten tuokaan silmiemme eteen: uusi kamala tapahtuma, johon löytyy uusi sankari taas tekemään ei niin yhtään mitään. Huomannet jo kaavan? Sankaria ei tarvitse nostaa kuin aniharvoin, valtaosa tapahtumista ajetaan voivottelulla läpi ihmisten kotisohvalle asti. Entä muuttuuko asiat? Toki, hitaasti huonompaan, mutta ei sitä kokonaiskuvaa jaksa kukaan katsoa kun riittää nähdä vain se uusin kamala asia, jolle ei liioin saa mitään tehtyä... voi voi.


Tarttisko tehdä jotain?

Helpoin ratkaisu itselle tähän ongelmaan on pistää se televisio kiinni ja lopettaa uutisten seuraaminen audiovisuaalisessa muodossa. Tekstinä niitä uutisia voi halutessaan lukaista, mutta kun nekin ovat täyttä propagandaa, onkin hyvin kyseenalaista onko se maailman tai edes Suomen tapahtumien jatkuva seuraaminen millään tavalla järkevää? Oikeasti kansan puolella oleva kansanliike voisi toki joukkovoiman avulla saada Suomen suuntaa kääntymään, mutta jää nähtäväksi mistä semmoinen voima kumpuaisi. Vihjeenä kansanliikkeeseen mukaan lähtevälle - jos sitä liikettä johtaa "sankari" joka on entinen tai nykyinen poliitikko, on lähes varmaa että kyseessä on jälleen uuden kontrolloidun opposition luonti.

Mutta ettei voivottelusta varoittaminen menisi voivotteluksi, mietitään asioita mitä jokainen VOI tehdä, ilman voivottelua. Valtamedian uutisista se lähtee ja siinä samassa on vahvasti kaikki muukin media, viihde mukaan lukien, mukana. Montako tuntia päivässä vapautuisi omasta aikataulustasi, jos jättäisit television pois ja puolittaisit some/nettiajan? Mihin sen ajan voisi sitten käyttää? Oman tilanteen parantaminen ei varmaan olisi huono idea? Leikata kaalin naatti paloiksi ja laittaa se uudestaan kasvamaan kukkapurkkiin tai istua minuutti hiljentyen ja rauhoittuen? Huhujen mukaan ulkona luonnossa liikkuminenkin voisi olla hyödyksi... Tai vaikka auttaa naapurin mummoa pihatöissä?

Jokaisen on löydettävä itse ne asiat millä korvaa sen ainaisen voivottelun. Itse koetan lukea jos jonkinmoista, kirjoittaa blogia ja funtsia ratkaisuja erinäisiin ongelmiin joita yhteiskuntamme on onnistunut kartuttamaan vuosien saatossa. Ei noilla konsteilla vielä maailmaa tietenkään pelasteta, mutta josko saa edes yhden lopettamaan voivottelun ja tekemään jotain itsensä hyväksi, on se jo oikeasti positiivinen muutos maailmassa, missä niin moni tekee kaikkensa pahentaakseen asioita. Miten on, löytyisikö sinulta keinoja tehdä maailmasta edes piirun verran parempi paikka olla ja elää ihan kaikille?