keskiviikko 15. kesäkuuta 2022

Demokraattinen despotismi


Sula mahdottomuus

Jännä juttu, että nykyään pidetään lähes mahdottomana ajatusta siitä, että demokratia tai demokraattinen järjestelmä voisi muuttua despoottiseksi eli hirmuvallaksi, joka alistaisi oman kansansa. Nämä viimeiset pari vuotta ovat kuitenkin sen osoittaneet hyvinkin kouriintuntuvasti kuinka ”demokraattinen oikeusvaltio” on täysin kykenevä omien lakiensa rajoissa alistamaan kansansa ja tarvittaessa sitten ohittamaan ne lait ilman suurempaa vastustusta. Jos enemmistö tukee sitä hirmuvaltaa, tekeekö se siitä silloin demokraattisen despotismin? Noin kaksi vuosisataa sitten kirjoitettu kirja tästä asiasta jo varoitteli, mutta kansa ei koskaan ole ollut kovin vahvoilla siinä menneistä oppimisessa, mikä saattaa tosin johtua vallanpitäjien halusta kasvattaa kansaa kuin herkkusieniä (pimeässä ja paskaa syöttäen). Tämä teksti kuitenkin ammentaa niitä vanhoja oppeja sieltä 1830 hujakoilta, eli kyseessä on jälleen Alexis de Tocquevillen ”Democracy in America”, jonka vihdoin ja viimein sain loppuun kahlattua…

Jos ajatellaan Suomea ja tätä meidän nykyistä järjestelmäämme, pintapuolisesti kaikki on hyvin ja perustuslakia myöden kansa on suojattu hirmuvallalta. Vapaus ja tasa-arvo ovat järjestelmän ytimessä, joten mikä voisikaan mennä pieleen? Joitain pieniä varoitusmerkkejä on tosin havaittavissa jo hyvinkin pian sitä pintaa raaputtamalla. Ensiksi on se tasavalta, joka ei siis ole demokratia eikä edustuksellinen demokratia kuten asia yleensä esitetään. Tasavallassa se valtaan valittu ryhmä on vallassa, ei kansa. Tasavalta olisi demokraattinen jos ne parlamentin jäsenet tekisivät mitä kansa haluaa, mutta sanellessaan kansan tahdon median kautta ylhäältä alas, ei voida puhua demokraattisesta järjestelmästä. Vallanjako, yleensä kolmeen, on myös demokraattisten järjestelmien kulmakivi, joka myöskin maastamme puuttuu. Perustuslain toimiminen vessapaperina ja lähinnä ohjenuorana ilman mitään valvontaa voisi myös hieman ihmetyttää kansaa, jos se ymmärtäisi kuinka taitavasti koko paska on luotu alusta lähtien varmistamaan, ettei kansa ole missään kohdin vallassa.

Länsimaisissa demokratioissa kun se järjestelmän pysyminen rehellisenä on haluttu hoitaa kaksoisvaltiolla, joka sinänsä on ihan järkevä ratkaisu tasavallasta puhuttaessa. Sen tarkoitus on estää unitaristinen valta, eli vallan pakkautuminen yhdelle taholle. Unitarismi on yksi näistä ideologioista, joka teoriassa voisi olla hyvinkin tehokas ja etenkin demokraattinen järjestelmä, koska ”oikein” tehtynä se estäisi esimerkiksi hyvä veli-verkostojen toimimisen paikallisella tasolla - siellä kun ei olisi enää valtaa jota kaapata verkostolle. EU ja muut ylikansalliset organisaatiot pyrkivät juuri tähän unitarismiin ja monet poliitikot myös pitävät siitä ideasta, koska se vie vastuun pois jättäen sitten pikkubyrokraatin verran valtaa ja hyvän aseman yhteiskunnassa jäljelle. Joku niitä käskyjä joutuu panemaan toimeen, joten miksi ei kannattaisi yhtä valtaa kun siihen suuntaan ollaan vääjäämättä menossa ihan demokraattisestikkin! Niin siis kansan tahdosta, kun kansalle sanellaan se tahto ylhäältä.


Hirmuvalta voi muodostua monella tavalla

Nykyinen järjestelmämme ei kuitenkaan ole unitaristinen, vaan valta on jaettu eri toimijoiden kesken niin, että käytännössä kukaan ei tiedä kenellä tai millä taholla on valta mihinkin asiaan. Kaksoisvaltion tehtävänä olisi suojella kansaa huonoilta päätöksiltä, joita tasavallassa ne valitut edustajat tekevät, mutta tässä kuitenkin aukeaa mahdollisuus despoottiseen malliin, kun ne virkaansa ei-niin-demokraattisesti päätyneet ihmiset alkavat kävellä sen tasavallan laillisen vallan ylitse, eli sen parlamentin. Verkostoituessaan se virkamieskoneisto voi tehdä parlamentin päätöksenteosta sulan mahdottomuuden ja sopivasti tulkitsemalla lakeja omata vallan koko järjestelmästä. Suomessa se virkamieskoneisto ei kuitenkaan onneksi(?) näin ole tehnyt, vaan olemme itseasiassa vielä syvemmässä kusessa kaksoisvaltiossamme: niin ne valitut edustajat kuin se virkamieskoneisto kun on osa samaa verkostoa. Ainoa pelastus, jos sitä nyt siksi voi kutsua, on se, että valta ei ole yhdellä verkostolla vaan useamman eri puolueen alaisena jotka sitten kilpailevat keskenään vallasta. Kilpailu vähentää yksittäisen verkoston valtaa, mutta samalla kusee kansan muroihin entistä pahemmin koska kansa on aina se jolta otetaan, ainoastaan se kenelle annetaan on kilpailun tulosta.

Despotismi voi myös tasavallassa helposti syntyä sillä, että parlamentti kokee itsensä oikeutetusti tekemään ihan mitä lystää. Se nostelee omia palkkojaan harva se päivä, lisää omaa päätäntävaltaansa laeilla ja suojelee itseään vahvistamalla hallussaan olevaa väkivaltakoneistoa. Yksikään ”kansanedustaja” ei yleensä tätä vastusta, koska on itse siinä suoraan hyötyvänä osapuolena. Ainoa syy miksi asiasta purnataankin on se tilanne, että se oma verkosto (puolue) ei ole sillä hetkellä hallituksessa vaan joutuu tyytymään oppositiosta huuteluun ja irtopisteiden keräämiseen tulevia vaaleja silmällä pitäen. Nimittäin tasavallassa aina on tulossa ne seuraavat vaalit, joita varten sitä omaa porukkaa kannustetaan pitämään suuria puheita puhujapöntöstä vaikka ihan jokainen siellä sirkusteltassa istuva edustaja tietää, että yhdelläkään puheella ei ole pienintäkään mahdollisuutta vaikuttaa yhdenkään edustajan napin painamiseen. Mutta kansaan ne puheet uppoavat ja verkostot keskenään kisatessaan pitävät hienosti yllä illuusiota demokraattisesta järjestelmästä.

Länsimaisissa demokratioissa se järjestelmä on kuitenkin päätynyt despoottiseen järjestelmään eri kautta, nimittäin tiedon välityksellä. Kyllä, olisimme jo valmiiksi pulassa niin tasavallan kuin virkamafian kanssa, mutta kirsikkana kakussa on vielä täysin yhden tarinan media ja koulujärjestelmä. Kun kansa tietää vain tasan tarkkaan sen minkä sen halutaan tietävän, saadaan 3/4 kansasta uskomaan ja ennen kaikkea luottamaan mediaan. Niistä lopuista kun suuri osa on vielä konformistisia ja/tai kollektivistisia, se kärpäsenpaskan kokoinen joukko eri mieltä olevia ei saa virallista tarinaa heilumaan juurikaan. Kyllä, median toiminta vaikuttaa siltä että se olisi hätää kärsimässä kun päivästä toiseen pelotellaan pahoista väärinajattelijoista, mutta se on enemmänkin varotoimi jolla varmistetaan, ettei oikeastaan yksikään työssä käyvä tai yhtään näkyvämmässä yhteiskunnallisessa asemassa oleva henkilö mene erehtymään puheissaan sitä virallista tarinaa vastaan. Ne jotka vääriä näkemyksiä puhuvat julki, lynkataan mediassa täydellisesti. Aivan kuten liberaaliin demokratiaan kuuluukin! Eikun hetkonen… aivan kuten fasistiseen malliin kuuluukin, meinasi mennä sekaisin kun fasismia ja demokratiaa ei nykypäivänä meinaa erottaa toisistaan.


Millä despotismi voitaisiin estää ja saada demokraattinen järjestelmä toimimaan?

Rajusti yksinkertaistamalla demokraattisen järjestelmän luomiseksi ei tarvitsisi muuta kuin estää vallan pakkautuminen esimerkiksi aseman perusteella. Hierarkisuus aiheuttaa kuitenkin tässä suuria ongelmia, mutta jos joka ikinen muiden yläpuolella oleva asema olisi oltava avoin ja läpinäkyvä toimistaan, hierarkisuus ei välttämättä näyttäytyisi niin suurena ongelmana ainakaan enemmistölle. Media olisi myös demokratisoitava, että kansa olisi jatkuvasti informoitu heille oleellisilla asioilla. Yksi asia olisi kuitenkin vielä lisättävä siihen soppaan ennen kuin voitaisiin puhua toimivasta järjestelmästä - vastuu. Joka ikinen missään asemassa oleva ihminen tulisi olla vastuussa joka ikisestä päätöksestään ja teostaan. Kukaan ei olisi lain yläpuolella ja laki määrittäisi tarkkaan mikä olisi ”oikein” ja mikä ”väärin”. Silloin voitaisiin puhua demokraattisesta oikeusvaltiosta. Konstitutionalismin kannattajia alkaa olemaan nykypäivänä jo kohtuullisesti, mutta siinä on vaan semmoinen iiiihan pieni mutka vielä matkassa että saisimme sulavasti toimivan demokraattisen tasavallan rullaamaan oikeusvaltioperiaatetta noudattaen. Osaatko arvata mikä mättää?

Elämä kun tuppaa olemaan hitomoisen määrän monimutkaisempi ja monipuolisempi kuin yksikään järjestelmä kykenee huomioon ottamaan. Kauniit puheet tasa-arvosta ja tasavertaisuudesta joudutaan heti unohtamaan, koska yksinkertaisesti ihmiset ei semmoisia ole. Emme ole likikään samalla viivalla juuri millään mittarilla ja ainoa paikka missä ihmiset voisivat teoriassa olla tasa-arvoisia on lain edessä, mutta kun tähän päivään mennessä ei olla onnistuttu tekemään lakeja jotka olisivat itsessään tasa-arvoisia niin miten ihmiset voisivat sen edessä sitten tasa-arvon saavuttaa? Koko woke-ideologia toki perustuu ajatukseen, että juuri he kykenevät järjestämään ihmisten hierarkiat ”oikein”, jolloin elämme tasavertaisessa utopiassa… kunhan nyt vaan ensin valkoinen heteromies pudotetaan hierarkian pohjalle. Oikeille vallanpitäjille tämä taas on aivan loistava asia, koska silloin kansa tappelee keskenään ties mistä mitättömästä asiasta samalla kun heitä voidaan ohjailla juuri siihen haluttuun suuntaan tuosta vaan propagandan avulla.

Ehkä Tocqueville olikin oikeilla jäljillä puhuen monessa kohtaa aristokratian eduista demokraattisen malliin verrattuna. Kun kenellekään ei ollut epäselvää kuka oli vallassa ja kuka alamainen, ne vallanpitäjät tiesivät tarkasti asemansa ja ymmärsivät että se kaikki käytännön työ oli niiden alamaisten tekemää. Johtajat johtivat ja muut tekivät, jokaisen asema oli syntymästä lähtien selvä ainakin pääosin, koska keskinäisen kilpailun johdosta se nokkimisjärjestys saattoi sielä ylhäällä vaihdella - mutta kansa tiesi tasan tarkkaan asemansa, joka oli vallan alapuolella. Liberaalin demokratian aatteet nostivat kansan uskomaan, että he kykenisivät olemaan vallassa aristokraattien sijasta ja kun kaikki olisivat vain tasa-arvoisia, kaikki olisi hyvin. Sen sijaan saatiin demokratian illuusio jossa todellinen valta on piilossa ja kansalle esitetään vain sirkusnäytöksiä sekä jaetaan leipää köyhimmille. Nykyistä despoottista mallia voitaisiin toki rukata lukemattomilla eri tavoilla ja luoda mahdollisesti kokonaan uusiakin järjestelmiä, jotka olisivat kansanvaltaisempia kuin mikään sitä edeltänyt on koskaan ollut. Itse näen ongelmana edelleenkin vallan muiden yli, minkä tahansa vallan - myös kansanvallan. Nyt jääkin nähtäväksi onko seuraava iteraatio tästä ”demokratiasta” vieläkin hirmuvaltaisempi vai ei. Osa kuvittelee sen muutoksen tulevan kunhan kansa vaan äänestää oikein, mutta sillähän me tähän kuseen alunperin jouduttiinkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti