Nollat taulussa
"Kyseenalaista kaikki" ja siihen hauska jatko: "miksi?" kuvaa hyvin nykyaikaa. Pitäisi kyseenalaistaa, mutta vain silloin kun käsketään. Kuulostaa jotenkin oudolta, että ihmisen tulisi luottaa sokeasti tiettyihin asioihin, samalla kun osaa ei saa kyseenalaistaa alkuunkaan. Sananvapauteen kuuluu asioiden kyseenalaistaminen ja niistä keskustelu, mutta päättäjien mukaan on vaarallista ja rangaistavaa puhua tietyistä asioista. Pienestä pitäen ihan jokaiselle on opetettu ne uskottavat lähteet ja varoiteltu niistä vääristä tiedon lähteistä, koska silloin joutuu vaikeuksiin ja yhteiskunta hylkää vääräuskoiset. Onkin totta, että asioiden kyseenalaistaminen johtaa vaikeuksiin yhteiskunnassa - (lähes) kaikkien todeksi luultujen uskomuksien kyseenalaistaminen ei ole hyväksyttävää käytöstä, kaikkihan sen tietää.
Kun autokauppias on myymässä käytettyä autoa halvalla, tietää jokainen olla valppaana koska on lähes varmaa että kaupassa on koira haudattuna. Sosiaalisiin normeihin kuuluu olla luottamasta hämäriin tyyppeihin kun uniformuihin pukeutuneisiin henkilöihin voi aina luottaa. Poliisi, lääkäri, pappi, uutisankkuri ja poliitikko kaikki pitävät yllään auktoriteetin antavaa uniformua, joka muuttaa heidän sanansa totuudeksi kuuliaiselle kansalaiselle. Monelle ei tule mieleenkään kyseenalaistaa mitä lääkäri tai uutisankkuri sanoo - molemmathan on koulutettu juuri tähän yhteen työhön ja pelkkä asema todistaa väitteen oikeaksi. Pappia saa jo epäillä, mutta uskonnosta riippuen ei jokaisen uskontokunnan pyhää sanansaattajaa saakkaan enää kyseenalaistaa.
Mutta kaikkien näiden uniformulla auktoriteetin omaavia yhdistää yksi asia: kaikki ovat saaneet vallan muiden yli toisilta uniformuun pukeutuneilta. Tätä asiaa ei kuitenkaan saisi kyseenalaistaa, koska silloin päästään vaarallisen lähelle tilannetta, missä ihminen joutuisi itse ajattelemaan ja ottamaan vastuun omista asioistaan. Mikä onkaan se yksi ihmisryhmä, jolla ei saa olla omaa mielipidettä, tekee vain juuri sen mitä käsketään ja kaikesta muusta rangaistaan? Tätä samaa ryhmää saa sen omistajaksi itseään kutsuva komentaa tai pakottaa muuttamaan paikasta toiseen ottamatta huomioon ihmisen tilannetta. Tällä ryhmällä ei ole vapauksia, vain velvollisuuksia noudattaa tarkkaan määriteltyjä sääntöjä, koska niistä poikkeamisesta rangaistaan. Kahleet, näkyvät tai näkymättömät, rajoittavat jokaista liikettä...
Ajattelu on sallittua... vai onko?
Kiireisessä nykymaailmassa pidetään etuoikeutena, jos on aikaa miettiä maailman menoa ja tutkia asioita jotka eivät suoraan liity työhön. Mutta mihin se kaikki aika sitten katoaa? Velvollisuuksia tehdä jos jonkinmoista ja eihän sitä pientä vapaa-aikaa nyt kannata jonninjoutavaan kuluttaa. Töistä viihteelle ja takaisin, se on työssäkäyvän arki ja pyhä typistettynä. Mutta eikös teknologian pitänyt vähentää sitä työtaakkaa ja tehdä kaikesta helpompaa? Tekihän se toki niin, mutta mitä teknologia vapautti työnteosta, se kaappasi itselleen moninkertaisesti siitä työn ulkopuolisesta ajasta. Kaikki toimiikin lähestulkoon automaattisesti - ihminen mukaan lukien. Aivot voi laittaa narikkaan, koska kaikki on valmiiksi mietittynä viimeistä piirtoa myöten.
Televisio oli ehkä suurin ihmiskuntaa mullistanut keksintö. Ennen lehdistä ja radiosta tiedon saaneet siirtyivät olohuoneeseen istumaan ja omaksumaan kaiken sen, mitä vilkkuvasta laatikosta ulos pukkasi. Asioita ei tarvinnut enää miettiä ja yhdistellä itse, vaan kaikki toimitettiin valmiiksi pureskeltuna suoraan olohuoneeseen saakka. Mitä televisiossa sanottiin, se oli totta - eihän kukaan nyt menisi valehtelemaan kaikelle kansalle? Ennen televisiota, ihmiset keskustelivat kuulemastaan ja lukemastaan, jokainen omaa kantaansa tarvittaessa muokaten. Mutta kun televisio saapui, kaikki tieto yhtenäistyi ja uniformuissa valtaa pitävät saivat vihdoin ja viimein keinon päästä suoraan lähes jokaisen elämään kertomaan miten asiat ovat.
Internet ja myöhemmin sosiaalinen media olivatkin jatkumoa tälle tarpeelle saada sama viesti jokaiselle. Jos ennen meni töissä 8 tuntia ja kotisohvalla television ääressä vaikkapa 4 tuntia, ei siihen yhtenäisen tiedon levittämiseen jäänyt kuin osa siitä neljästä tunnista koska väliin piti laittaa myös riittävästi viihdettä, ettei viesti olisi ihan niin päällekäyvä. Mutta nykyään väliin voidaan tunkea jokaisella pienelläkin tauolla muutama minuutti tarkkaan valikoitua viestintää, joten median kulutus saattaa päivää kohti nousta jopa korkeammaksi kuin työn osuus. Kuluta, tottele & usko, osta, varo vaaraa, sotaa, väkivaltaa ja seksiä - sama viesti on kaikkialla mihin katsomme, sekoitettuna keskenään mitä kekseliäimmin keinoin. Ja kun kaikkea on liikaa, siihen kaikkeen turtuu ja sen hyväksyy luonnollisena osana maailmaa. Aivan kuten orja hyväksyy asemansa...
Kahleiden rikkomista
Kahleiden huomaaminen ei vielä riitä vaan niistä olisi päästävä eroon. Mutta mihin voi nykymaailmassa enää mennä että pääsisi median vallan alta pois? Erakoksi korpeen asumaan? Vaiko vain laittaa se televisio ja some kiinni pysyvästi? Mutta siinä samalla menettää ne kaikki hyödyt, mitä teknologia on meille tuonut. Kysymys onkin, miten niistä kahleista voi yrittää päästä irti ja silti käyttää omaksi hyödykseen sitä kaikkea teknologiaa. Ensiaskel onkin myöntää, että paljon sitä vanhaa uskomusta on mukana, halusi tai ei, mutta askel kerrallaan voi sitä omaa valtaa saada takaisin. Onkin pelottavaa huomata, kuinka vahvasti media onkaan vaikuttanut omaan maailmankuvaan, ajattelutapaan, ongelmanratkontaan ja siihen miten käyttäydymme toisia kohtaan.
Jos ei työstään haluaa aikaa nipistää muuhun käyttöön, on se vapaa-aika kaapattava takaisin median käytöltä. Onko sitä uutislähetystä pakko katsoa, kun tietää että uutiset on tarkasti valikoitua ja puolueellisia näkemyksiä siitä, miten meidän halutaan asioista tuntevan ja ajattelevan? Entäs viihdeohjelmat ja urheilu, mitä niissä opetetaankaan? Kilpailua, sosiaalista käyttäytymistä, kuluttamista ja ennen kaikkea samaistumista ihmisiin, joiden kanssa meillä ei ole oikeastaan mitään yhteistä. Silti tämä kaikki menee audiovisuaalisessa muodossaan läpi kaikista suojamekanismeista, kun aivomme luulevat meidän katselevan vain ikkunasta ulos naapurien toimintaa. Entäs netti, voisiko sitä aikaa karsia? Kaatuuko maailma, jos ei jokaiseen viestiin vastaa sekunneissa? Entä kuka hyötyy siitä, kun käytät aikasi pahkuloidessasi jälleen kerran valtamedian propagandaa?
Tipattoman tammikuun sijaan voitaisiinkin viettää Mediaton Maaliskuu, jonka jälkeen voitaisiin katsoa olisiko edes ihan karvan verran ihmisten järki palautunut vuosikausia kestäneestä aivopesusta... Eli kaikki valtamedia täyteen pannaan yhdeksi kuukaudeksi, ei televisiota, radiota eikä sanomalehtiä ja somessa jaettaisiin vain ihmisten omia asioita ja niistä sitten väännettäisiin juttua. Toimisiko? Entä jos yhdessä luettaisiin kirjoja ja keskusteltaisiin niiden sanomasta? Samaa voisi tehdä sitä viihdeohjelmaa katsoessa - mitä meille oikein opetetaankaan tässä ohjelmassa? Tai vaihtoehtoisesti sen vapautuneen ajan voisi käyttää johonkin muuhun, mistä on tähän asti nipistänyt minuutteja tai jopa tunteja käyttääksesi vielä pienen hetken pidempään tuijottaaksesi uniformujen tuottamaa propagandaa. Hullu ajatus, vai mitä? Voisikohan se edes toimia...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti