Joukkovoimaa

Joukossa on voimaa

Siinä kun valtamedia käyttää joukkomieltä hyväkseen propagandassaan, voi samaa asiaa käyttää myös "hyvään", eli ihmisten yhdistämiseen. Ei tarvita kuin aate ja moninkertaistaja niin joukon alku onkin jo melkein valmiina. Pienempien aatteiden taakse on helppo löytää kannatusta, samoin kuin todella abstraktien käsitteiden kuten rasismin vastustaminen. Suuret ja monimutkaisemmat aatteet kaipaavatkin jo hieman enemmän ajatusta taakseen, muuten saattaa homma mennä pahasti metsään alkuunsa. Kun aate ja johto on valmiina, ei tarvitse kuin löytää riittävä määrä samalla tavalla asian näkeviä muodostamaan se joukko. Mutta mistä se voima joukolle sitten oikeen syntyy?

Joukkoon kuuluminen on aina osoitus siitä, että olet jostain asiasta X tiettyä mieltä. Tärkeää onkin, että voit kuulua porukkaan joka on asiasta X samaa mieltä huomataksesi että et ole yksin asiasta sitä mieltä. Entäs jos samoin ajattelevia olisi kymmeniä, satoja, tuhansia? Osoitus siitä, että asiasta voi olla juuri sitä tiettyä mieltä ja et ole yksin, antaa ihmiselle voimaa uskoa asiaansa. Nykyään sosiaalisessa mediassa on mahdollista tavoittaa suuria määriä ihmisiä kohtuullisen pienellä vaivalla, mutta moniko sitten lähtee mukaasi on taas aivan toinen asia. Muuttujia siihen, kuinka suurella todennäköisellä ihmiset lähtevät mukaan johonkin joukkoon on lukemattomia. Mitä kauempana virallisen totuuden "kaikkihan sen tietää" tarinasta ollaan, sitä harvempi uskaltaa liittyä joukkoon vaikka olisikin ainakin osittain samaa mieltä - leimaantumisen pelko estää monia liittymästä "väärään" joukkoon.

Joukon voima tuleekin suurelta osin pelkästä määrästä, jolloin yhä useampi uskaltaa sanoa "no kyllähän minäkin". Jos aate on kunnossa ja siihen voi mahdollisimman moni samaistua, voi ihmisjoukot muuttaa vaikka ja mitä. Mutta jos aate on vain jotain haihattelua ja abstrakteja asioita, joista kaikilla on oma näkemys, ei joukon voimaa juurikaan muodostu. Tilalle muodostuu löyhä porukka, josta jokainen vähäkin asiaa epäilevä lähtee heti kun silmä välttää tai menee mukana vaan katsomaan mitä tapahtuu. Joukon voima tulee yhteisestä aatteesta, johon jokainen joukkoon kuuluva oikeasti uskoo ja on valmis tekemään jotain sen eteen. Jos useampi joukko haluaa liittyä samaan, suurempaan, joukkoon, on pienin yhteinen nimittäjä löydettävä - muussa tapauksessa suuri joukko tappelee vain keskenään.


Puolesta vai vastaan?

Ihmiset kerääntyvät joukolla ottamaan kantaa joko jonkin asian puolesta tai jotain muuta asiaa vastaan. Vastustaminen on siitä helppoa, että ei tarvitse esittää mitään parempaa vaihtoehtoa, riittää että "ei tuo käy minulle". Samalla kun vastustaminen on helppoa, on ihmisten motivointi siihen mukaan lähtemiseen usein haasteellisempaa. Jälleen abstrakteja asioita vastustamaan löytyy median siunauksella suurin määrin ihmisiä, mutta mitään joukkovoimaa ei siinä muodostu - ainoastaan suuri porukka yksittäisiä ihmisiä. Kun oma tilanne ei ole se paras mahdollinen, ei ihmisellä ole virtaa lähteä vastustamaan mitään kun "eihän se kuitenkaan mitään vaikuta". Vaikka se oma tilanne saattaisikin parantua jos vastustettu asia saataisiin pois päiväjärjestyksestä, ei siihen parantumiseen ole mitään takeita koska ei ole annettu mitään minkä puolesta voisi olla.

Harvemmin näkee enää ihmisiä kerääntymässä suurin joukoin jonkin aatteen puolesta. Idolien palvontaan vielä joukkovoimaa löytyy, mutta harvassa on enää aatteiden puolesta marssiminen. Onko kansa sitten niin tyytyväinen nykymenoon vai vaihtoehtojen puute pitää ihmiset piilossa? Vastustusta moneen asiaan riittää, joten syy taitaa löytyä vaihtoehtojen puutteesta. Vaikea on olla jonkin asian puolesta, jota ei ole olemassakaan. Lasten, vanhusten ja vastaavan heikommassa asemassa puolesta ollaan helposti keräämässä ainakin tykkäyksiä somessa, mutta taustalla ei ole mitään aatetta mitä asian puolesta voitaisiin tehdä. Rauhan puolesta taas ei juurikaan marssita, mutta sotaa vastustetaan kovastikin... mitä tämä kertoo ajatusmaailmasta? Ollaan vastaan, mutta ei ole oikein muutakaan vaihtoehtoa joten ei olla minkään puolesta?

Toki vielä jonkin asian puolesta marssijoitakin löytyy. Kun aate on riittävän tarkasti määritetty eikä siitä lähdetä luistamaan, voi suurikin joukko toimia lähes täysin ilman johtajia nyppimässä naruista. Näin itsenäisyyspäivää edeltävänä päivänä esimerkkinä aatteesta ilman suoranaista johtoa otetaankin 612-kulkue. Tarkasti määritelty idea, tarkkaan sovitut säännöt ja takana oleva aate yhdistettynä muodostavat vahvan joukon. Vastapuolen alpakka-kausti taas on hieno esimerkki vastustuksesta ilman oikeaa aatetta - ollaan muka niin kovasti natseja vastaan, mutta sitten kun oma tarina vuotaa kuin seula, vain kaikista kiihkomielisimmät enää ovat puolustamassa asiaa kun muut ovat huomanneet että koko vastustus perustui puhtaaseen valheeseen. Jääkin nähtäväksi jääkö koko homma pelkäksi bluffiksi. Samalla koko tapahtumaketju sopii hyvin esimerkiksi siitä, miten joukkovoima ei vallassa oleville kelpaa.


Hajaantukaa, täällä ei ole mitään nähtävää

Kun valtamedia yhteen ääneen julistaa yhden joukon "pahaksi" ja toisen "hyväksi", voi olla lähes varma että joku pelkää menettävänsä valtaa joukolle. Sama on nähty lukemattomia kertoja ennenkin, mutta tällä kertaa jopa valtamedia joutui hieman perääntymään, koska mielikuvat "hyviksistä" eivät täsmänneetkään sovittuun narratiiviin. Jos rauhanomaista joukkoa halutaan valtiovallan puolelta hajottaa, se on varma merkki siitä että ollaan vaarallisen lähellä tilannetta, että kansa saisi omaa valtaansa takaisin. Valtamedian demonisointi ja vastapuolen glorifiointi on yksi monista keinoista rajoittaa joukon voimaa.

Vuosien indoktrinaation tuloksena kansasta onkin tullut arka muodostamaan joukkoja. Pienimmästä ydinjoukosta eli perheestä halutaan päästä eroon, koska silloin tuhotaan kaikki se turvallisuuden tunne mitä joukko voi antaa. Kun ei siihen pieneenkään joukkoon voi kerran luottaa, ei suuri joukko tuo yhtään sen suurempaa turvaa - muodostuu vain isoja laumoja, joita käskytetään ylhäältä. Karulla tavalla tämä heijastuu jo nyt Suomen yhteiskuntarakenteissa, kun katsoo maahan muualta muuttaneita ihmisiä. He osaavat muodostaa joukkoja, lyöttäytyä yhteen ja puolustaa omiaan. Tämä on omasta kansastamme koetettu kaikin keinoin kitkeä pois ja se hyvin mahdollisesti tulleekin kostautumaan pahemman kerran...

Koska auktoriteettiusko on taottu niin vahvasti kansan päähän, pystytään mikä tahansa valtaa vastustava joukko ohjaamaan haluttuun suuntaan kontrolloimalla sen johtoa ja muuttamalla näin oppositio kontrolloiduksi oppositioksi. Näin ei kuitenkaan tarvitsisi olla, jos kansa ymmärtäisi kuinka heitä manipuloidaan esimerkiksi median avulla. Vahva aate, jonka taakse lähes koko kansa voisi nousta seisomaan ilman suuria valheellisia johtajia... olisiko siinä alkuaineet sellaiselle joukkovoimalle, joka kaataisi nykyisen korruptoituneen vallan? Joka tapauksessa, siinä funtsittavaa joka iikalle. Minä laitan narrinhattuni päähäni ja hiljennyn juhlistamaan satavuotiasta Suomea.