Kuppi nurin

Mitta on täynnä mutta läikkyykö sittenkään?

Kiitos valtamedian oikein kunnolla överiksi vetämän propagandakampanjan omaa kansaa vastaan, on Suomessakin saatu aikaiseksi hienoa kehitystä. On saatu niin kuorma-autot jokaiseen yleisötapahtumaan estämään tuntematonta uhkaa, samoin kuin äärioikeiston ihan varmasti juuri pian nousevan uuden natsi-Saksan. Kaikkialla on jotain pelättävää ja hallituskin tuo julki ykköstykkejään esittelemään kerta toisensa jälkeen haitallisempia ideoitaan. Alkaako kansalla pian olla mitta täynnä tähän sekoiluun?

Ei selvästikään ole, näköjään. Osa kansasta hurraa tätä uutta kehitystä, samalla kun näitä edistyksellisiä asioita vastustavat ovat nyt ihan satavarmoja että tällä kertaa ei se uusi suuri johtaja petäkkään kansaa. Jos kuvitellaan, että noin viidennes kansasta kuuluu molempiin "ääripäihin", se jättää silti 3/5 kansasta siististi sinne väliin, kuuntelemaan tätä kummallista vouhotusta kuinka se toinen ääripää on niin paha/tyhmä/mitälieneekään.

Kun media kertoo tasan vain yhden kannan jokaisesta asiasta, aivan kuten kunnon propagandaan kuuluukin, jää sinne ääripäidenkin väliin vielä runsaasti pelättävää ja murehdittavaa. Talous sakkaa tai ei sakkaa, sota on ihan justiinsa alkamassa tai ei ole ja Jenkeissä menee huonommin kuin koskaan tai sitten paremmin kuin koskaan ennen. Informaatioähky ja tiedon paloittelu varmistaa, ettei kukaan tiedä mitä on oikein tapahtumassa - ja kun ei tiedä, voi vain pelätä ja juoda sen oman kuppinsa tyhjäksi ettei muut ehdi ensin.


Tyhjän kupin kolinaa

Hajoita ja hallitse on siis toiminut jälleen kerran. Media kertoo kenen kuuluu vihata mitäkin asiaa, tuoden julki vain tarkkaan valitut asiat. Vaikka ihmisellä olisi kuinka paljon energiaa tehdä asioita, huomion jakaminen miljoonaan eri asiaan joita pitäisi murehtia varmistaa sen, ettei yhteenkään ongelmaan löydy riittävästi keskittymistä että sitä voitaisiin edes auttavasti ratkaista. Positiivisena asiana voidaan toki nähdä se, että sama huomion jakaminen vaivaa myös vallassa olevia - kun sitä tyhmyyttä ja korruptiota jakaa riittävän moneen eri projektiin, ei ihan kaikki mene päin helvettiä?

Viina ja mielialalääkkeet, yhdessä tai erikseen, onkin monen ratkaisu tähän ahdistavaan tilanteeseen. Kaikkialta uhkaa jokin asia ja paras keino onkin siis kuluttaa roposet johonkin, millä saa ainakin naapurin kateelliseksi. Vielä kun hallitus kertoo viikottaisista lisäyksistä itse luomansa ongelman hoitoon, varmistetaan ainakin se että vihapuhepoliisilla ei työt lopu. Ja kun riittävästi kansaa kuristaa, voi olla lähes varma että jokin pettää ja sitten ei ole kenelläkään kivaa.

Mitä siis saadaan yhdistelmästä: viina + mielialalääkkeet + tuntematon uhka + syntipukki + huono päivä? Toki yhtälö on hieman monimutkaisempi kuin: uskonto + väärä uskonto = ruumista. Lopputulos on kuitenkin aina sama kun ihmiset ajetaan äärimmäisyyksiin. Propagandalla valitaan kohde ja loput hoituu itsestään. Sama kaava pätee niin isossa kuin pienessä mittakaavassa, samojen tarkoitusperien hyväksi.


Kuka hyötyy?

Yksinkertaistettuna voidaan sanoa: seuraa rahaa. Mistä se raha tulee ja kuka hyötyy, sieltä jonon alusta löytyy ne syylliset tähän ongelmaan. Väliin mahtuu jos jonkinmoista toimijaa, joista jokainen haluaa päästä osingolle. Oikeastaan kaikki yhteiskunnan ongelmat voidaan jäljittää samalle sylttytehtaalle, missä ihmisen ahneus ja kilpailu ei tunne rajoja. Mutta tätä ei haluta myöntää...

Kuinka monta tuntia pitää duunarin tehdä orjatyötä että rikkaat saavat lentää kokoustamaan ilmastonmuutoksesta ja käskemään duunaria ostamaan hybridiauton? Montako ihmistä pitää hukuttaa mereen että saadaan varmistettua riittävä kurjuuden taso koko Euroopassa? Ylärajaa ei kummassakaan tapauksessa ole ja alarajaa nostetaan jatkuvasti. Siinä kun mukaoikeisto ja valevasemmisto leikisti toisiaan vastustavat pitääkseen yllä illuusion vaihtoehdoista, jatkuu sama ryöstely kirkkaassa päivänvalossa.

Toki ei se valtaan halajavillakaan ole helppoa. Riittävän ylös kun pääsee vain ne, jotka ovat valmiita myymään niin äitinsä kuin kansansa siinä toivossa että ylhäältä ei kukaan laita pyrkyrin päätä pölkylle. Yksikään minkään maan johtaja ei ole vielä tähän päivään mennessä vastustanut tätä rahan valtaa elänyt kertomaan siitä. Tarttisko siis tehdä jotain, vai täytetäänkö vaan kuppi uudelleen ja uudelleen omilla katkerilla kyynelillä ja kanssaihmisten verellä? Poliitikot ei tätä tule koskaan ratkaisemaan joten vastuu jääkin kansalle...