Wednesday, August 9, 2017

Kuinka sekaisin onkaan yhteiskunta...

…kun sitä johtavat empatiakyvyttömät ihmiset?

Kun ihmisellä ei ole enää mitään muuta kuin rahallista arvoa ja merkintä jossain tilastossa, on jossain kohtaa asiat menneet pahasti pieleen. Kotimainen huono-osainen on taakka, koska hänestä pitäisi pitää huolta vaikkei mitään tuotakaan enää. Se, että johtajat omalla toimillaan ihmisen siihen asemaan ajoivat, on täysin merkityksetön asia. Hieman piiskaa, jatkuva leimaaminen mediassa ja päälle vielä syytetään ihmistä joutuneensa asemaan ihan itse - näin sitä Suomessa välitetään muista. Mutta toisaalta, tällä huono-osaisella meneekin vielä hyvin…

Yksi kuoli ja neljä loukkaantui, kertoo uutiset. Isommassa mittakaavassa melko merkityksetön seikka, lähipiirille ja asianomaisille hyvinkin suuri asia. Miten asiaan reagoidaan? Syytetään ”vastapuolta” asialla ratsastamisesta oman agendan pönkittämiseksi. Etsitään olkiukkoja ja demonisoidaan sopivaa ryhmää, sen mukaan kuka nyt sattuikaan olemaan syyllinen tapahtumaan. Eikä se nyt ole edes niin tarkkaa kuka se syyllinen edes oli, kunhan saadaan hyvesignaloida oman aatteen puolesta ja syyttää vastapuolta. Mitä sitten oikein tapahtuikaan? Yksi ihmishenki menetettiin ja neljä ihmistä loukkaantui yhteiskunnan välinpitämättömyyden vuoksi. Mahtoi niillä ihmisillä olla nimetkin, mutta ei se ketään kiinnosta?

Aina kun jotain sattuu, hyökkäävät median haaskalinnut paikalle. Jos tapahtumaa voidaan käyttää omien tarkoitusperien pönkittämiseksi, siitä kerrotaan hyvinkin tarkasti, syyllistäen ”oikeita” tahoja. Jos asia taas on hieman kiusallinen, siitä vaietaan ja etsitään tärkeämpi uutisaihe, kuten vaikkapa jonkin julkkiksen perse. Ihmiset ovat vain numeroita näille empatiakyvyttömille haaskalinnuille, jotka elävät muiden kärsimyksestä. Miksi? Koska niin käsketään tekemään - aate on tärkeämpi kuin ihminen. Keksitään vaikka päälle vielä jokin uusi kielto, koska asioita kieltämällä ja lupia myymällä voidaan kaikki ongelmat ratkaista.


…kun käskyjä muille antavat eivät välitä kenestäkään?

Vaikuttaa siltä, että nykyajan hyvesignaloiva parvi ihmisiä ohjailee koko maan median suuntaa. Nämä kenestäkään muusta kuin itsestä välittävät ihmiset luulevat suojelevansa heikompiaan kieltämällä tietyistä asioista puhumisen. Koska maan johdon seteliselkärankaisille on tärkeintä näyttää hyvältä, tehdään kaikki ulospäin näkyvät päätökset tämän hurmokseen ajetun joukon mielikuvituksen mukaan. Jokainen poliitikko sanoo siis vain sen, minkä kuvittelee äänestäjäkuntansa haluavan kuulla. Tämä pätee jokaisen valtapuolueen toimintaan, ei siis vain ”hyvien ihmisten” kannattajakuntaan.

Empatiakyvyn puuttuminen ja rasismi paistaa läpi monella näistä hyvesignaloijista. Valkoinen, etenkin Suomalainen, mies on se kaikista pahin ja valkoinen nainen on siitä seuraavana kun haetaan syyllistä jokaiseen ongelmaan. Oletusarvona heille onkin, että kaikki muut rodut (jonkin maan kansalaisuus ja uskonto ovat kuulemma myös rotuja) ovat enemmän tai vielä enemmän alempiarvoisia, joten niitä täytyy suojella ja puolustaa. Nämä alistetut ja syntyperältään alempiarvoiset voivat siis tehdä mitä tahansa ja heidän toimiaan ymmärretään, siinä kun huonot kortit saanut valkoinen on roskajoukkoa - tämä siis vaikuttaa olevan se ajatusmaailma kovin monella ”hyvällä ihmisellä”.

Ja kun yhdistetään nämä yllämainitut ongelmat, päästäänkin itse jutun pointtiin: kun täällä Suomessa käy jollekin ihmisille paska mäihä, riippuu hänen saamansa kohtelu täysin siitä, miten asia halutaan esittää muille. Myötätuntoa on turha odottaa, jos sattui käymään niin että huonoa tilannettasi ei pystytä käyttämään jonkin aatteen edistämiseksi. Paska säkä, korjaa luusi ja nuole tappiosi. Mutta kun kaikki tapahtuman kohdat saadaan sovitettua jonkin aatteen ajamiseksi, huono tuurisi voikin olla kuin lottovoitto. Apua ja myötätuntoa sataa joka tuutista, jopa Presidentti voi ottaa osaa suruun… mutta mihin katosi se entinen, missä sitä vanhaa mökin mummoa mentiin auttamaan kun potkukelkka kaatui lumipenkkaan postinhakumatkalla?


Vastoin alkuperäistä ohjelmointia?

Näin ei ihmistä taidettu kuitenkaan alunperin suunnitella. Empatiakyky on vain yksi niistä monista vihjeistä, mitä ihminen on itsestään pystynyt tunnistamaan ja nimeämään, mitkä osoittavat ihmisten "tarkoituksen" olevan jotain muuta kuin se nykyään on. Vanhat tekstit ja tarinat kertovat sankariteoista, missä ylivoimaisista tilanteista on selvitty. "Hyvä" voittaa "pahan" toistuu uudestaan ja uudestaan, vaikka puolet ovatkin joskus hyvinkin kyseenalaisia - oliko se "hyvä" niinkään hyvä. Tarinoissa tämä raja on helppo vetää selvästi, niin että hitaampikin sen huomaa. Tosielämässä asia onkin astetta vaativampi tehtävä, koska jo pienestä pitäen opetetut tarinat perustuvat valheisiin ja vaihtelevien agendojen luomaan propagandaan.

Arjen sankarit ollaankin unohdettu ja tilalle on otettu julkkisten ja idolien palvonta. Media kertoo mitä nämä nykyajan idolit tekevät ja uskottelevat, että se elämän tärkeimmät asiat ovat maine ja mammona. Kun tikusta tehdään asiaa ja rosvosta sankari, siinä on niin pienen kuin isonkin ihmisen pää pyörällään että mihin tässä nyt pitäisi oikein pyrkiä? Vanhojen tarinoiden "ahneella on paskainen loppu" onkin vaihdettu "köyhät siinä kitisee"-roolimalliin. Siinä kun vuosikymmeniä sitten kirkko hoiti "moraalin" opettamisen, nyt sama taho on täysin yhtä mieltä vallassa olevien neoliberaalien ideologian kanssa.

No mikä sitten on ihmisen "tarkoitus"? Elää ja rellestää, tuhlata kaikki resurssit? Olla järjestelmän orja ja lopuksi kuihtua olemattomiin? Kukin tavallaan, tietysti, mutta miltä kuulostaa "jättää asiat edes pikkuisen paremmaksi lähtiessään"? Edes piirun verran vähentää kärsimystä niin itseltä kuin muilta? Onko siinä se sama sankaritarina vain modernisoituna, kun vaikka putkimies (sadun suuri ritari) käy korjaamassa (tappamassa) vuotavan putken (lohikäärmeen), estäen mahdollisesti suurenkin vesivahingon (katastrofin) talossa (valtakunnassa) ja näin pelastaen perheen (prinsessan) arjen? Kuka tietääkään sen oikean vastauksen... En minä ainakaan.

No comments:

Post a Comment