Tiedon analysoinnin ongelmista

Informaation aikakaudella tietämättömyys on valinta

Maailma on tietoa täynnä, mutta rajallisen ajan vuoksi ei yksi ihminen ole kyennyt enää pitkään aikaan tietämään "kaikkea". Keskittyminen valikoituihin asioihin mahdollistaa siis syventymisen harvoihin aiheisiin, mutta silloin jää auttamatta aukkoja myös niihin aiheisiin jotka siihen omaankin asiaan liittyy. Yhteistyökykyisenä ihmiset osaavat kuitenkin lyödä tyhmät päänsä yhteen ja luottaa siihen, että suurista tietomääristä analyysinsä tekevät "asiantuntijat" kertovat meille sitten tiiviissä paketissa ... niin mitä? Oman versionsa aiheeseen. Kaikki media kun on propagandaa, emme usein saa eteemme tarkasti analysoitua "oikeaa tietoa" vaan tiedonjyväsiä sekoitettuna propagandaan. Mikä siis avuksi? Tee itse! Helppoa kuin heinänteko tuo tiedon analysointi, eikös?

Kuvitellaan siis että olemme saaneet kasaan suuren kasan tietoa jostain aiheesta. Ennen kuin lähdemme sitä millään tavalla järjestelemään, on hyvä ottaa muutama seikka huomioon. Ensinnäkin, on lähes mahdotonta saada kaikkea aihetta koskevaa tietoa kasaan. Varmasti puutteellisen tiedon pohjalta ei voi tehdä (kuin ilmastoanalyysejä ja tulevaisuuden ennustamista) usein kovinkaan paljoa, joten tutkitaan mitä sieltä puuttuu: mitä tiedämme ettemme tiedä, mitä tiedämme että meiltä salataan ja mitä emme tiedä ettemme tiedä. Puuttuvan tiedon metsästys siis alkakoon. Jos puuttuva tieto on jonkin yksittäisen toimijan takana, joka suoraan hyötyy tiedon puutteellisuudesta tai virheellisyydestä, on tämä huomioitava lähteen luotettavuudessa. Jos taas se puuttuva tieto on kenen tahansa, koska tahansa varmistettavissa ja vahvistettavissa, on huomattavasti epätodennäköisempää että oikeasti julkinen tieto olisi päin honkia.

Entäpä kuinka suuri osa siitä saadusta tiedosta on oikeasti tietoa vai vaan mielipiteitä tai uskomuksia? Tiedon kanssa kun tuppaa olemaan se ongelma, että se on ainakin osin vain vahvistettuja uskomuksia. Puhtaasti tilastoillakin kyetään jo huijaamaan ja kääntämään mielipiteitä päinvastaiseen kuin raakadata osoittaisi. Olisikin siis syytä koettaa päästä aina mahdollisimman lähelle tiedon alkuperäistä lähdettä, joka voi toki olla yhtä lailla virheellistä - mutta ainakin silloin se väliin jäävien tahojen vaikutus tietoon on vähäisempi. Koska omat aistimme ovat alisteisia omille uskomuksillemme, voi jo havaittukin asia olla todellisuudessa jotain ihan muuta kuin väitetään. Vain omiin silmiin uskominen on ihan hyvä nyrkkisääntö, paitsi että ne omatkin aistit tuppaavat valehtelemaan myös itsellemme.


Miksi emme näe mitä edessämme on?

Usein puhutaankin "linsseistä" tai "laseista", jotka värittävät sen oman näkemyksemme kaikesta havaitsemastamme. Ennakkoasenteet voivat olla niin vahvoja, että aivan päivänselvä asia ohitetaan olankohautuksella virheelliseksi ja ne omat uskomukset säilyvät horjahtamattomina. Toisaalta taas mikä on päivänselvä asia? Yhteiset uskomukset ja "yleinen tieto" ovat, kiitos "virallisen tarinan", usein jotain aivan muuta kuin se totuus asioista. Jälleen vahvistettavuus ja toistettavuus nousevat suureen arvoon - jos kuka tahansa voi varmistaa asian olevan tietyllä tavalla, silloin on hyvä mahdollisuus että saatu tieto pitää paikkansa. Tosin se vahvistus on tehtävä jokaisen erikseen, eikä niin että kaikki lukivat samasta lähteestä saman pätkän ja näin vahvistivat yhden ja saman tiedon, joka saattoi alunperin olla väärin.

No entäs sitten kun kaikki se tieto on saatu vihdoin ja viimein kasaan? Kaikki se tieto laitetaan tietysti sopivaan järjestykseen ja siitä muodostetaan jonkin sortin hypoteesi, eli ehdotettu selitys. Hypoteesi ei kuitenkaan ole vielä lähelläkään lopullista analyysia ja sitä pitääkin lähteä koettelemaan. Osa hypoteeseista saattaakin kaatua heti alkuunsa testattaessa, mutta täysin menemään ei niitä kuitenkaan kannata heittää - ehkä myöhemmin löytyy kuvasta puuttunut pala joka palauttaa kyseisen hypoteesin takaisin mukaan mahdollisten joukkoon. Vasta kun hypoteesi on kunnolla testattu, sitä voidaan edes harkita analyysin tulokseen. Samalla kun pitää huomioida, että kaikista niistä tiedon osista voidaan myös muodostaa useampi hypoteesi, joista jokainen tuleekin testata läpikotaisin.

Ongelma useissa hypoteeseissa on kuitenkin se, että ne ovat yleensä muodostuneet "väärässä" järjestyksessä - palapelin lopputulos on päätetty ensin ja palaset sovitettu ennalta päätettyyn kuvaan. Sen sijaan että todisteet muodostivat kokonaiskuvan, kuva oli jo valmiina ja ainoastaan siihen sopivat osat hyväksytään osaksi hypoteesia. Tiede on tässä valmiissa kuvassa loistanut jo pitkään ja nykyään kyetään todistamaan lähes mitä tahansa "tieteellisesti". Liian monimutkainen palapeli onkin hyvin vaikea saada alkuun kun todisteista ei muodostu mitään selvää kaavaa. Suuri määrä tietoa ei siis välttämättä ole hyödyksi alkuvaiheessa, koska mitään kuvaa ei pääse muodostumaan täysin hajanaisesta tiedosta.


Todennäköisesti, ehkä, vai eikö sittenkään?

Riippuen tilanteesta, siitä hypoteesista pitäisi päästä analyysiin ja mahdollisesti vielä toimintaan sen analyysin pohjalta. Jos riittää että saadaan aikaiseksi useita mahdollisia hypoteeseja, asia jää tavallaan kesken. Tämä kesken jääminen on kuitenkin monelle ihmiselle kestämätön tilanne - vastaus, mieluusti selvä ja yksinkertainen, pitää saada. Siksi se "virallinen tarina" onkin niin helppo, koska siinä on kaikelle lyhyt ja yksinkertainen vastaus. Mitään järkeä siinä ei tarvitse olla, riittää että tarina on alusta loppuun ja sen on auktoriteetti kertonut että näin se on. Juontaako siis "hullu salaliittoteoreetikko" juuri tästä keskeneräisyyden kelpaamattomuudesta? Kun asiaa ei suostuta jättää hypoteesin tasolle vaan siitä kehitetään teoria ...

Joskus se jatkoon päässyt hypoteesi ei kuitenkaan päässyt jatkoon sen omien ansioidensa vuoksi, vaan valinnan tehnyt ihminen omien linssiensä läpi katsottuna määritti sen "parhaaksi" vaihtoehdoksi. Objektiivisuus ei ole ihmisen vahvimpia puolia, joten toisen mielipiteen tai toisen näkemyksen saaminen voi olla ainut keino löytää se sen hetkisten tietojen mukainen "paras vastaus". Kaikki asiat, jotka sopivat sen hetkiseen omaan näkemykseen nähdään positiivisessa valossa ja ne hyväksytään helposti. Koska mieli pyrkii johdonmukaisuuteen, kaikki tieto joka on ristiriidassa oman kannan kanssa sopeutetaan - ohitetaan, muunnetaan tai järkeillään tarkoittamaan jotain joka vain vahvistaa vanhaa näkemystä.

Paljon siis ongelmia, eikä tässä tokikaan edes vielä kaikki, mutta hyvin vähän ratkaisuja ja vastauksia? Että ongelmalle voidaan jotain tehdä, se täytyy ensin huomata ja tunnistaa. Nähdäkseni suurin ongelma piilee median tavassa luoda valmiiksi pureskeltuja tarinoita kansan kuultavaksi. Itse ei tarvitse käyttää hetkeäkään miettiessä että meniköhän se nyt ihan tuolleen, koska tarina esitetään kokonaisena - mutta yleensä ilman mahdollisia jatkotoimia. "Näin kävi, tästä syystä, voi voi mitään ei voitu tehdä estääkseen eikä mitään voida tehdä ettei huono asia uusiudu" Pelkkää sattumaa tai syntipukki valmiina, eli valmis tarina on uskottava ja onhan se vahvistettu kun kerran kaikki valtamediat kertovat lähes täsmälleen saman tarinan? Itse sen tiedon analysointi (sekä jo pelkkä tiedon hankinta) on niin kovin vaivalloista... mutta siitä lisää myöhemmin.